perjantai 3. joulukuuta 2010

Joulukauden avaus

Kävimme Terin kanssa avaamassa joulukauden virallisesti joulukauden avajaisissa. Jo lähtöä suunnitellessani otin huomioon tytön viluisuuden ja niin pä matkaan lähtivät myös uudet tossut ja takki. Ja eikun auton nokka kohti keskustaa.

Auton parkkeerauksen jälkeen olikin sitten aika varustaa neiti pakkasta vastaan eli tossut jalkaan ja takki päälle. Siinä neitiä puettaessa se tärisi ja värisi, mutta onneksi liikkeelle pääsy helpotti vilua ja häntäkin nousi komeasti omalle paikalleen.

Tapahtuma paikalle pääsy ei sinänsä aiheuttanut tytössä minkäänlaisia toimenpiteitä, onhan sen kanssa toki muulloinkin kierrelty ihmis vilinässä. Siinä sitten hieman vaihdoimme paikkaa ja voi kumma mitä torin toisella laidalla olikaan.. nimittäin poroja! Heti porot nähtyään Teri tuntui tuumaavan että ompa erikoisia koiria ja niitä pitää haukkua. Nakeilla tyttö kuitenkin hiljeni, mutta vain hetkeksi. Kävimme sitten vähän muualla kiertelemässä ja taas porot tulivat näkyviin. Pitihän niille toki asiansa neidin sanoa, mutta jo hieman hillitymmin. En tiedä miten asiaan vaikutti, kun uhkasin ettei joulupukki tuo lahjoja, jos neiti sen poroja haukkuu.

Sitten pääsimme terille hieman mieluisampaan asiaan nimittäin glögin jakelu jonoon, josta Teri ystävän avustuksella sai oman piparin :) Siinä sitten glögin hörpinnän jälkeen tyttö sai taas ystävälistä palvelua ja tällä kertaa pätkän lämmintä makkaraa. Voiko pienen koiran reissu enää herkullisempi ollakkaan?

Loppu aika siinä sitten vielä kierreltiin ja liikkeellä yritettiin pysyä, sillä pysähtely aiheutti tutinaa hihnan Tepan puoleisessa päässä. Poroja ei enää loppuajasta haukuttu ja ne saivat tehdä työtään rauhassa. Kun jouluvalot oli sytytetty päätimme poistua paikalta ilotulituksentieltä, sillä Terihän tunnetusti pelkää kaikkea pauketta.
Näin siis tuli joulukausi avattua ja porot haukuttua.

keskiviikko 24. marraskuuta 2010

Talven ihanuus ja kurjuus

Onpas aikaa taas ehtinyt vierähtämään viime kerrasta. Nyt on siis aika korjata tilanne, ottaa itseään niskasta kiinni ja kertoa Terin kuulumisia.

Suurta ilon aihetta on aiheuttanut maassa oleva lumi. Lumessa kun tuntuu olevan niin paljon ihania hajuja ja jopa vanhemmat jo lumeen peittyneet jäljet ovat helposti haistettavissa. Ulkoillessa siis mennään nenä vielä tiiviimmin maassa kuin muulloin, sikäli kun se on mahdollista. Myös lumessa piehtarointi on tytön mielestä aivan huippu juttu. Johtuuko se piehtarointi sitten tuoksuista vai mistä sitä en osaa sanoa, mutta erittäin mieluisia ovat paikat jossa on paljon kuljettu pienellä alalla kuten esimerkiksi poluilla.

Pakkanen on koitellut tytön lämmitys järjestelmää, sillä jo alle -10 asteessa pitää tassuja nostella ja jopa hieman täristä kylmästä. Jos lämpötila on lähempänä -15 on tassujen nostelu urakka jo melkoinen. Tähän "ongelmaan" onkin helpotusta luvassa kunhan pääsemme tossu ostoksille. Tokihan tytöllä jo tossut on, mutta kun ne sattuvat olemaan sellaista mallia että lumi menee niihin sisään niin varusteiden päivitys on ajankohtainen. Talvi mantteliaan Tepa onkin jo päässyt käytämään ja se näytti tasan yhtä mieluiselta kuin ennenkin eli ei..

Hangista nauttimista neiti on päässyt kokeilemaan hieman vapaamminkin eli pitkässä pyykkinarussa. Toinen pää valjaissa ja toinen minulla ja eikun menoksi. Tämä systeemi toimii erityisen hyvin pellolla, jossa ei tarvitse varoa muita liikkujia tai ajoneuvoja ja tyttö saa mennä viilettää hangissa hajujen perässä pitemmälle oman mielensä mukaan.

Vielä pitkän päivittely tauon hyvitykseksi muutama "vapaus" kuva :)

Uppoutumista tuoksujen ihanaan maailmaan
Lennokasta menoa :)

Kehtaako joku vielä luulla ettei Terissä ole pystykorvaa? :D

maanantai 4. lokakuuta 2010

Onnistuneitakin ohituksia

Tulimme juuri Terin kanssa ohitusharjoituksista, joihin osallistui koulumme oppilaita. Ajatus oli parin oppilaan liikkeelle panema ja osakseen jonkin verran kannatusta.

Alkuun kuului tietenkin odottelua, kun kokoonnuimme yhteen. Terillä joko maltti petti tai sitten se haki huomiota tai vaan taas vaihteeksi rakasti omaa ääntään.. Nimittäin odotus sujui mielestäni näin: Teri "Mitä teen että saan sen herkun? Katso nyt istun nätisti, etkö KUULE!! Etkö huomaa hau, hau, vuh, vooo! Haukun, haukun miksiköhän haukun? Ai niin herkkua ja huomiota. Hau, vuf. Ah onpa minulla muuten ihana ääni! :) Hau, hau, vuf, hau...." Ja näin siis jatkui kunnes hänet oli pakko huomioida ja hiljentää että ihmiset saivat äänensä kuuluviin.

Sitten oli vuorossa pururadalle suuntaaminen. Parin pysähdyksen jälkeen, jotta sain Tepan rauhoittumaan lähdimme kiertämään pururataa, joka toinen toiseen suuntaan. Ensimmäinen ohitus tilanne tuli yllätyksenä kun en tullut ajatelleeksi että radalla on toki muitakin. Vastaan tuli kolme isoa koiraa, joista kaksi vielä sattui olemaan mustia. No melkein kohdalle päästiin, kun Terillä alkoi hirveä rähinä.. Tilanne oli onneksi nopeasti ohi neiti palasi viereeni nätisti. Seuraavat kolme koiran ohitusta sujuikin todella hyvin :) Teri tuli koko ajan vierellä ja minä tungin sille lihapullaa nassuun. Edes viimeiselle ja vieläpä isolle ja mustalle koiralle ei sanottu yhtään mitään! Siinä kiertäessä tuli myös ihmisiä vastaan ja ne ohitettiin tottuneesti.

Kun kierros oli kunnialla suoritettu oli pois lähdön aika. Teri malttoi HILJAA odottaa koko loppu selostuksen ajan ja ajattelin että voi miten reipas koira. Mutta sitten kun kanssamme samaan aikaan samalle tielle kääntyi toinen koira piti tytön taas päästä sanomaan. Vein hänet sitten pois tilanteesta, palkkasin kun katsoi taas nätisti. Loppu matka porukan perällä sujuikin taas todella hienosti ja ilman turhaa hötkyilyä.

perjantai 24. syyskuuta 2010

Oikeilla ja väärillä jäljillä

Teri pääsikin viime viikonloppuna aivan uudenlaiselle jäljelle eli se sisälsi ihka ensimmäisen alustan vaihdon. Jäljellä tapahtui myös jotain ennen tapahtumatonta! Ja siitä jäljestä nyt lisää.

Viime viikonloppuna siis lähdimme Terin, Sarin ja Bondin kanssa etsimään jälki maastoa Joroisista. Muistin erään metsän joka voisi sopia tarkoitukseemme. Ajelimme siis kohti tuttua metsää, mutta perille asti ei päästy sillä matka oli kirjaimellisesti mutkia täynnä. Tie jota pitkin olisi kuusi vuotta sitten päässyt perille olikin yllättäen katkaistu kivikasalla niin ettei radan yli enää päässyt. Niinpä siis piti valita toinen reitti jota kautta ennen pääsi perille. Tämä olikin oikein vetinen este reitti, jossa piti ajella kaatuneen puun rungon ali, ja taas oli radan yli pääsy estetty. Lopulta sitten päästiin kierto tietä radan yli, mutta metsään vievä tie olikin muuttunut yksityiseksi. Niinpä siis piti uusia koko suunnitelma.

Onneksi muistimme hyvän jälkimetsä mahdollisuuden joka osoittautui sopivaksi. Ensin tietenkin tehtiin jäljet vanhenemaan ja sitten eikun ajamaan. Bondi suoritti jälkensä ensin ja oikein mallikkaasti. Vaikka Bondille tekemäni jälki tuntui metsässä kävellessäni kovin pitkältä osoittautui se ajo vaiheessa aika lyhyeksi.

Sitten oli Tepan vuoro päästä Sarin jäljille. Ennen jäljelle lähtöä otin neidin kanssa hiukan esine ilmaisuja, jotta ne sitten jäljen lopussa olisivat paremmin mielessä. Lähetin tytön jäljelle ja se etenikin sillä totutun varmasti ja alussa varsin rauhallisesti. Kulmat neiti selvitti hienosti ja matka jatkui. Sitten tyttö löysikin aivan oman kulman odottamattomasta kohdasta ja häntä alkoi hurjasti vispata. Tässä vaiheessa jo itse epäilin oltaisiinko enää oikeilla jäljillä. Pian sain epäilylleni vahvistuksen kun Sari kertoi että nyt ei kyllä olla oikeilla jäljillä. No senhän kyllä näki kok ktytön olemuksesta, että nyt oltiin eläimen eikä ihmisen jäljillä. Pysäytin neidin kulun ja annoin uudelleen jäljen etsintä käskyn ja oikea jälki löytyi jälleen. Seuraavaksi olikin sitten vuorossa se uusi asia eli alustan vaihto. Vaihto oli sinänsä huonosti suunniteltu, sillä Teri joutui hyppäämään ojan yli tielle päästäkseen ja hukkasi siinä jäljen. Hetken aikaa ihmeteltyämme annoin jälleen jäljestämis käskyn ja jälki löytyi. Ja siitä jäljen löytymisestä olenkin todella ylpeä, sillä tiellä jonka yli jälki kulki oli odotettua vilkkaampi auto liikenne ja jälki varmasti oli aika sotkuinen. Lopulta tie tuli sitten ylitettyä ja jälki palkka metsästä hienosti löydettyä. Ja loppu palkalla tuli vielä aivan oikea ilmaisukin :)


Oikeilla jäljillä :)
Kova kiire päästä eteenpäin
Eka alustan vaihto, hieman epäselvä kuva mutta kuitenkin..

Niin oli sitten jälki suoritettu ja hauskaa oli niin koirilla kuin ihmisilläkin. Ensi kerralla sitten tehdään alustan vaihto niin ettei se todellakaan ole autoja vilisevällä tiellä, eikä näin ollen saa koiran ohjaajassa aikaan pelon tunteita sekä niin ettei ole välillä ojia hypittävänä.

Pusikosta löytyi lopulta aarre :)

tiistai 24. elokuuta 2010

Vasta pesty puhdas turkki..

Teriä pyydettiin tänään karvaiseksi asiakkaaksi koulumme pieneläinhuoltamoon. Ja Terihän tietysti otti heti tilaisuuden vastaan. Aiemmin en muistakkaan jättäneeni tyttöä muiden käsiteltäväksi ilman omaa paikalla oloani, joten tilanne oli kaiketi jännä sekä minun että tytön osalta.
Kerroin Terille hyvissä ajoin että vien hänet pesuun ja harjattavaksi. Äänen sävyäni kuunnellessaan neiti varmaan ajatteli että jotain mukavaa oli luvassa ja riemastui kovin. Kun sitten koitti aika viedä tyttö puunattavaksi lähdimme lähestymään kohdetta. Neiti otti sisälle päästyämme heti paikan häkistä ja jäi sinne tyytyväisenä. Oma olo oli hieman orpo kun palasin kämpälle ilman tytön seuraa. Onneksi aika ei kuitenkaan ollut pitkä. Kun lähdin Tepaa hakemaan heitin vitsillä että kun siitä lähtee niin hirveästi sitä karvaa niin varmaan harjaavat sitä vieläkin.. No kuinka ollakkaan kun astuin ovesta sisään tyttö oli siellä harjattavana ;) Harjaajat kertoivat harjanneensa neitiä vaikka kuinka kauan ja sen kyllä uskon, kun itsekkin välillä mietin mistä sitä karvaa oikein riittää?!
Tämän pohjalta kehittelin teorian jonka on lähes pakko pitää paikkansa tuolla karvan lähdöllä, eli neidillä varmaan vaihtuu karva koko ajan ja hurjaa vauhtia. Tyyliin vanha lähtee, uusi tulee tilalle, taas lähtee ja taas kasvaa, siis jatkuvalla syötöllä.
Terin haku reissulla olin niin onnellinen tytön näkemisestä tämän "pitkän" eron jälkeen että en muistanut edes kysyä miten hän oli käyttäytynyt tuona aikana. Toivon että käytös on ollut hyvää ja maltillista.
Näin pesun ja harjauksen jälkeen tyttö tuoksuu hyvälle ja näyttää siistille ja jopa karvan lähtöä on paivan aikana ollut havaittavissa hieman vähemmän. Lenkki polulla jopa ihmiset jäivät ihastelemaan miten puhtaan näköinen tyttö on. Päivän touhujen jälkeen olikin sitten hyvä etsiä sopivaa nukkuma asentoa :)

Nukkuakko pää tyynyllä ja tassut paketissa vai...
Selällään takatassut taivasta kohti vai...

Kenguru asennossa kyljellään?

perjantai 13. elokuuta 2010

Harjoitus tekee mestarin?

Käytiin Terin kanssa eilen illalla vähän ottamassa Tokoa koulun kaukalossa. Treenit sujuivat todella hyvin ja tyttö oli täynnä intoa. Kentälle pääsemistä jouduimme hieman odottamaan, kun muitakin innokkaita koiraharrastajia oli liikkeellä. Lopulta kuitenkin koitti meidän vuoro ja niin sitten harjoitukset alkoivat. Laitoin joitain treeni kuvia mutta ne eivät valitettavasti ole tuoreita vaan aikaisempia tämän kesän otoksia. Turvallisuus syistä tytöllä on myös hihna perässä, kun keskellä kaupunkia treenailtiin.

Ensin otettiin hihnassa seuraamista, mikä on Terille tällä hetkellä se kaikista vaikein juttu. Se sujui kohtuullisen hyvin ja tutittamalla sain tytön seuraamaan hieman pitempää. Seuraavaksi oli sitten vuorossa vapaana seuraaminen joka sujui jo paljon paremmin. Yllättäen sain huomata että neiti seuraa paljon paremmin ilman herkkua!

Seuraamista taluttimetta
Sitten olikin vuorossa noutamista. Tämä tuottaa vielä suuria hankaluuksia, mutta on onneksi vasta avoimenluokan liike. Aluksi otin noutokapulan ja houkuttelin Terin yrittämään ottaa sitä kiinni. Neiti oli heti kovin innokas ja tekikin kaksi noutoa. Aluksi kapula kyllä nousi mutta se pudotettiin liian kauas. Onneksi neiti tajusi tilanteen ja nostikin kohta kapulan ja toi sen lähemmäs. Käteen palautus ei vielä onnistu mutta kapulan suuhunottaminen ja oikeaan suuntaan tuominen on jo hurja edistys askel.

Seuraavaksi otettiin jääviä joissa maahan meno on hiukan tökkinyt. Treenaamisella sekin puoli saatiin kuntoon ja lopulta kaikki maahan menot menivät tosiaan maahan. Liikkeestä seisomista ei alku suunnitelmista huolimatta otettu ettei se taas sekoittaisi maahan menoa. Paikalla makuuta harjoiteltiin kerran ja tällä kertaa tyttö pysyi paikallaan ääntelemättä ja nousematta puoli minuuttia ja se riitti minulle tällä kertaa. Hyppyäkin otettiin ja se sujui hienosti. Aika läheltä pitää tyttö siihen lähettää että hyppää eikä jää ihmettelemään.

Liikkeestä maahanmeno
Luokse tuloja otettiin ensin lyhyen matkan päästä sivulle tulo harjoituksena ja lopuksi sitten pitemmästä matkasta vauhti harjoituksena. Vauhdittajana toimi tietenkin hyväksi havaittu Cesar.

Mielipide asiaan?
Ja onhan Terin elämässä tapahtunut jännittäviäkin juttuja nimittäin Bondi siskoon Raisaan on lähemmin tutustuttu jo pitemmän aikaa. Asiasta on pitänyt mainita jo todella monesti, mutta kun tähän päähän ei ilmeisesti mahdu kuin yksi asia kerrallaan niin sen takia on jäänyt, pahoittelut Raisalle asian johdosta! Raisan kanssa Teri on löytänyt yhteisen leikki sävelen.. Teri haukkuu ja Raisa hyppii ääni aaltojen vaikutuksesta mitä mielikuvituksellisimmin tavoin. Myös viralliseen koiranäyttelyyn tyttö on päässyt mukaan kun olimme viime viikonloppuna edustamassa koulua Sawo Show:ssa. Saipa neiti siellä kehujakin kun eräs tyttö sanoi sen olevan varmasti maailman söpöin koira :)

maanantai 2. elokuuta 2010

Eläimellinen reissu

Jännitystä on taas pienen koiran elämässä riittänyt ehkä jopa hieman liikaakin. Käytiin nimittäin Terin kanssa Farmari-näyttelyssä esittelemässä koulun eläimiä ja muutamaa muutakin karvaista ystävää. Lämpöä riitti ja hauskaa oli.

Lähdimme kohti Farmaria jo keskiviikkona ja valmistelut matkaa varten alkoivat jo aamulla touhua riitti eläimiä ja tarvikkeita kyytiin pakatessa ja Teri sai tämän ajan viettää sille varatussa häkissä matkaan henkisesti valmistautuessa. Kun kaikki muut tavarat oli kyytiin pakattu oli eläinten vuoro. Ensin menivät koulun jyrsijät, kanit, marsut, sauvasirkat ja kotilo, sen jälkeen oli koirien ja ihmisten vuoro mahduttautua kyytiin. Teri tietenkin koitti hyvien tapojen mukaan rauhoittua matkan ajaksi. Asiaa kuitenkin hieman vaikeutti edessä olevalla penkillä matkustava pupu joka kiinnosti tyttöä kovin sekä gerbiilit jotka matkustivat terrassaan lattialla neidin nenän edessä. Matka mikkeliin sujui hyvin ja perillä Teriä odottikin turvapaikaksi myöhemmin osoittautuneen häkin turva, sillä ihmiset rupesivat purkamaan tavaroita ja eläimiä omille paikoilleen.


Paula Gerbiili tarkkaili maisemia
Teriä kovasti kiinnostaneet Roosa Rusakko ja Tupuna

Majapaikkana meillä oli vanha kartano järven rannalla ja majoittauduimme kahden hengen huoneisiin. Näin ollen myös me Terin kanssa saimme yö seuraa ja mukavaa seuraa saimmekin. Teri vietti monet kymmenen uutiset kämppiksen seurana ja oli aivan onnessaan tästä seurasta ja sai vielä tanssimalla herkkujakin mikä oli aivan uskomatonta tytön mielestä. Ensimmäinen ilta alkoi päivällisellä jota ei karvaisille ystävillemme tarjoiltu joten Teri odotti sen ajan omassa huoneessamme. Aluksi neiti osoitti harmistustaan piippaamalla, jonka jälkeen tuli muutama haukahdus. Tässä vaiheessa ajattelin että nyt on kohta pakko käydä komentamassa, mutta maltoin mieleni. Hetken päästä kuului taas "Vouh vouh!", mutta sitten hiljeni. Ai että olin tässä asiassa todella ylpeä karva korvastani.

Farmari päivät sujuivat suurimmaksi osaksi Terin osalta häkissä näytteillä olossa. Välillä neiti toki pääsi pöydälle rapsutettavaksi ja silitettäväksi, myös muutama halaus oli tytölle tarjolla. Pöydällä ollessaan tyttö tärisi ja värisi, mikä johtui useasti paukahtelevista ilmapalloista. Onneksi näyttely vieraissa oli myös tytölle tuttuja ihmisiä jotka saivat hänet reipastumaan. Tytöstä ilmeisesti tykättiin ja moni kuului kehuvan kuinka söpö hän oli. Kaikki pisteessämme työskentelevät ihmiset olivat neidin mielestä mukavia ja jokaisen lehmä pukuun pukeutuneen mukaan olisi lähtenyt myös yksi innokas luppakorva.

Teri odotti vuoroaan häkissä

Eläimiin Teri pääsi hieman tutustumaan, ei tosin liian läheltä kun en ollut varma olivatko ne koiraan tottuneita. Kanoja ja lampaita tervehdittiin hiukan kauempaa sekä hoidossamme olleita kyyttöjä. Possut pääsivät kuitenkin lähemmän tarkastelun kohteeksi ja ne olivat neidin mielestä mielenkiintoisia. Viimeisenä päivänä tyttö pääti jopa hypätä possujen seuraksi aitaukseen :)

Ihanat possut
Kyytöt päivälevolla

Kotkottajia ja kiekujia
Kaikin puolin matka sujui hyvin kaikki eläimet olivat hurjan reippaita ja lämpökin hieman laski ensimmäisen päivän helle lukemista.

keskiviikko 21. heinäkuuta 2010

Pupu-Jussikat

Kävimme Terin kanssa kylälemässä Espoossa tätini luona. Helteet hellivät ja viilenystä kaivattiin, mutta siitä huolimatta loma sujui mukavissa merkeissä. Teri sai helpotusta helteeseen viileistä suihkuista ja viilennys pannasta joka jaksaa pitää pintansa hyvänä ostoksena. Reissuun liittyi paljon pupuja ja saari reissu.

Välillä helle otti yli otteen...
..vesimeloni onneksi vilvottaa :)

Terin mielestä kyläilyn kaikkein huipuin juttu olivat kaupunkilais jänikset ja City-kanit. Olipa vuorokauden aika mikä tahansa niin aina neidin kanssa tiettyä lenkkiä kiertäessämme näimme ainakin yhden kanin tai jäniksen. Kyseinen lenkki on tuskin kilometrin mittainen, mutta jätti sisäänsä pienen puisto alueen jolla puput hyvin viihtyivät. Aina kun suuntasimme kävelymme tälle reitille neiti tuntui terästäytyvän ja alkavan odottamaan ensimmäisen pupun kohtaamista. Pupu on tytölle se merkki sana joka tarkoittaa jänistä tai kania ja se saa neidin tarkentamaan kuuloaan ja hajuaistiaan. Ensimmeisen pupun tapasimme yleensä pienessä heinikko läntissä. En olisi varmaankaan kaikkia pupuja huomannut, jos neiti ei olisi ruvennut haistelemaan tärkeän oloisena. Saatoin melkein kuulla tytön ajatuksen juoksun, joka mukaili hyvin pitkälti tuttua lasten laulua "Pupu-jussikat, pupu-jussikat ne lystikkäitä on..". Erona oli korvista ja hännistä laulettavassa kohdassa oma sanoitus, maanisesti "Tahtoo jahdata ja leikkiä ja hiukan haistaa". Ehdottomasti paras pupu saldo oli neljä loikkaria samalla reissulla. Yhdestä neiti tuskin olisi kiinnostunutkaan jos en olisi sitä oikein lietsonut (paha minä! Hyi!). Puput jättivät kaiketi jälkensä tytön mieleen,

Eräänä päivänä päätimme lähteä viettämään päivää Vasikka-saareen. En moisesta paikasta tiennytkään ja epäilin voiko sinne koiraa viedä, tätini vakuutti että oli nähnyt siellä ennenkin koiria. Niinpä lähdimme matkaan. Ensimmäinen kulkuneuvo oli Terille jo ennestään tuttu, bussi. Neiti kiipesikin kyytiin reippaasti ja matkusti tottuneesti välillä ikkunasta reittiä tarkastellen. Bussi ajelun jälkeen olikin sitten vuorossa jo uusi tuttavuus, jonkin sortin vesibussi joka kulki omaa reittiään pitkin saarten ja satamien välillä. Ennen liikkeelle lähtöä Teri katseli rohkeasti maisemia. Liikkeelle lähdön jälkeen tuntui ilmeisesti kuitenkin parhaalta vaihtoehdolta käydä penkin alle makaamaan. Kun saavuimme saareen oli tyttö täynnä intoa ja onnellinen kuivasta maasta tassujensa alla. Kävimme kiertelemässä saarella ja neiti uskaltautui myös mereen uimaan (nakin perässä tietysti :)). Saaressa oli näköalatorni johon tietysti piti päästä kiipeämään. Tornin rappuset olivat Terin mielestä jokseenkin epäilyttävät sillä niiden välistä näkyi koko ajan alas. Reippaasti neiti toki kiipesi aina viimeiselle kolmelle rapulle asti, jossa korkeus ilmeisesti voitti urhean koiran. Olin osannut odottaa jotain tällaista ja kiipesin sen takia Tepan takana. Tyttö päätti jäädä istumaan siihen paikkaan, mutta sain sen houkuteltua jatkamaan matkaa edessäni vielä loput askelmat ja sitten oltiinkin huipulla. Huipulle pääsynsä ansiosta tyttö saa vielä pitää yhden monista lempinimistään vuohena. Korkeuksissa neiti uskalsikin jo katsella maisemia ja alas meno sujui ongelmitta.
Saaressa oli eräs asia joka ilahdutti minua suuresti, nimittäin kesä ravintola johon Terikin sai tulla! Epäilin asiaa kovasti että näinköhän on neidillä lupaa laittaa tassujaan tuolle alueelle, mutta mies joka oli ilmeisesti paikan omistaja vastasi kysymykseen koiran viennistä ravintolaan että "Saa viedä". Niinpä neiti siis pääsi ensi kertaa ravintola alueelle. Tarjoilu pelasi myös koira kansalaiselle ja se sai vettä ravintolan omaan juomakuppiin. Neiti tietysti itse kovasti pettyi kun tarjolla olikin vaan vettä eikä mitään paksumpaa pureskeltavaa.
Päivä saaressa jatkui vielä ruoanlaiton ja uimisen merkeissä. Takaisin meno matka olikin sitten yllättäen Terin mielestä todella pelotava ja se yritti piiloutua ja kaivautua vesibussin penkkien alle, hän myös tärisi ja vinkui. Hetken katseltuani kaappasin tytön syliini ja siinä tilanne hiukan rauhoittui. Kuiva maa tuntui kokemuksen jälkeen tytön mielestä taas hieman ihanammalta asialta.

Meressä kahlailua
Tornin valloitus




Viimeisenä reissu päivänä kävimme Terin kanssa viilentelemässä itseämme kauppakeskus- Sellossa. Ilmastointi ja viileät lattiat olivatkin hyvin tervetulut juttu. Neiti malttoi käyttäytyä hienosti ja makasi jätskin syönnin ajankin nätisti paikallaan ihmisten kulkiessa ohi aivan sen takaa. Hienosti menivät myös seuraamisen niin vilkkaassa paikassa.

Lopulta kuitenkin koitti mummolaan paluun aika ja neiti palasikin monia kokemuksia ja oppeja rikkaampana.

lauantai 10. heinäkuuta 2010

Kesän kuulumisia

Käytiin Terin kanssa lomailemassa mökillä jossa aikaa vierähtikin ihan mukavasti. Mökkeily onkin neidin mielestä huippu hauskaa puuhaa, sillä siihen kuuluu paljon vapaana juoksemista. Naapurin vanha tunkiokin oli menettänyt hohtonsa (tarjoilu oli ilmeisesti loppu) joten tyttöä ei tarvinnut niin kovin komentaakkaan. Teri myös osoitti tottuneensa Lagun kyytiin ja hyppäsi vapaana ollessaankin mielellään takaboksiin ensi kehoituksesta. Luoksetulo pitkistäkin matkoista sujui paremmin kuin osasin uneksiakkaan, viheltäminen siis toimii :)

Koska olimme juhannuksen aikaan liikkeellä ohjelmaamme kuului myös perinteiset juhannusmarkkinat. Neiti ei aikaisemmin ollut markkina hulinoihin mukaan päässytkään eli tämä oli hänelle eka kerta. Teri tietysti lähti reippaasti mukaan matkaan. Jätimme auton hieman hiljaisemmalle paikalle ja niin neiti sai "pehmeän laskun". Aluksi kiersimmekin Terin kanssa alueen reunoilla uskaltauduimme myös hieman hiljaisemmalta näyttävään väliin, no luulo ei ole tiedon väärti joten pianhan se välikin kuhisi markkina väkeä.
Hieman reunoilla kierreltyämme uskaltauduimme jo vilkkaammillekkin alueille ja tori alueen puolelle. Torin laidalla oleva kala koju osoittautuikin tytölle mieleiseksi tuoksujen suhteen. Kojulta jopa pyydettiin päästämään tyttö lähemmin katsomaan. Neiti nostikin kuononsa tuoksuja kohti ja asetti käpälänsä kojun reunalle kuin paraskin tilaaja. Tilaamis yrityksestä olikin hyötyä ja ystävällinen kauppias tuli alas antamaan Tepalle palan savustettua kalaa :) No tyttö kyllä söi kalan mielellään, mutta tuo vieraan ihmisen läheisyys taisi hieman hermostuttaa ja sai hänet haukahtamaan. Loppu aika sitten sujui kojujen välissä surffaillessa ja neidin nauttiessa paistettuja muikkuja varmaan kaikilta markkina alueen herkkua tarjoavista kojuista. Ystävälliset kokkaajat kun halusivat antaa myös tytölle maistiaisia. Yhden kojun edustan puhtaana pidosta tyttö pääsi myös nauttimaan. Myös silityksiä, rapsutuksia ja muuta huomiota Teri sai osakseen ja tästä kaikesta uskon tytölle olevan hyötyä kunhan suuntaamme matkamme kohti Farmari-näyttelyä.

Markkina herkku
Teri pääsi myös vihdoin täysin heittämään "talviturkkinsa" kun kävimme viettämässä erästä lämmintä kesä päivää mökkipaikkakunnalla sijaitsevalla saarella. Saarelle mentiin veneellä jonka kyydistä Teri nautti täysin siemauksin. Eihän neiti toki itseään kokonaan vapaa ehtoisesti kastele vaan kahlaaminen on tytön juttu. Rannassa tyttö kulkikin välillä vedessä kahlaten ja välillä tassut turvallisesti kuivalla maalla. Asia jonka perässä Tepa toki menee järveen on nakin pala, tätä herkkua neiti ei voi vastustaa ja sen takia kannattaakin uida pari lenkkiä niin että myös selkä kastuu.
Saaressa kävi Terin seurana leikkimässä ennestään tuttu kaveri, Oku-koira. Hieman lapset siinä hippaa leikkivätkin ja juoksentelivat. Hauskaa niillä tuntui olevan, kunnes ihmiset rupesivat heittelemään Okulle keppiä, mikä tietysti on etusijalla pojan maailmassa. Pari kertaa tyttö uskaltautui jopa viemään kepin Okun suusta, mutta tätä leikkiin kutsua ei kuitenkaan noteerattu mitenkään.

Veneen vahti
Talviturkin heittoa kirkkaassa järvivedessä
Okulla oli Terille salaistatietoa kepin sijainnista
Teri ja Oku hippasilla

Loppuun vielä muita mökki kuvia...

Mölkkypelin virallinen valvoja "Hyvää iltaa!"..
Tatti-istunta

keskiviikko 23. kesäkuuta 2010

Taas Tokossa

Käytiin Terin kanssa taas kokeilemassa herkutta tottelemista Pieksämäellä. Lopputuloksena oli kolmos-tulokseen oikeuttava pistemäärä. Matkaan lähdettiin jälleen kerran Terin mummolasta ja matkaan haettiin kokeeseen kanssamme osallistuneet Sari ja Bondi sekä kannustamaan lähteneet Taru ja Sirius. Matka sujui leppoisasti lasten lepäillessä taka boksissa. Paikan päälle saapui myös Niina meitä kannustamaan.

Sitten itse kisaan... Kun kehään mentäessä tuomari tarkisti ettei Terillä ole juoksuja tyttö hieman säikähti tuomaria ja asetti häntänsä tiukasti jalkojen väliin. Luoksepäästävyyteen ja paikalla makuusen mentäessä Tepa oli hieman poissaoleva eikä lainkaan vireessä. Perusasentoon sitä pyytäessäni se vain katseli muualle, vaikka kyllä istuikin viereeni. Välillä se yritti komentaa minua antamaan jotain muuta tekemistä kuin istumisen. Tuomarin lähestyessä neiti päätti pakittaa taakseni turvaan, tuomarin hieman vetäessä ja houkutellessa tyttö kuitenkin antoi tutkia itsensä. Paikalla makuun alkaessa tyttö oli taas aivan muissa maailmoissa. Maahan menoon yksinään jouduin antamaan kaksi käskyä ja Teri jäi hieman vinoon. Maatessaan ja maailmaa miettiessään tyttö kuunteli tuulilasinpyyhkijöiden vinkunaa vasten kuivaa auton ikkunaa ja päätti ilmaista tyytymättömyyttään piippaamalla ja haukahtelemalla. Kun suurin osa ajasta oli jo ehtinyt kulua nousi neiti jostain mielijohteesta seisomaan (hyvin kumarassa ja epävarmana), Kaukokäskyllä sain kuitenkin tytön maahan, mutta liike meni nollille.
Myös toinen Terin "varmaliike" eli liikkeestä maahanmeno meni nollille, kun tyttö jäi seisomaan. Tästä voin syyttää vain itseäni, kun en antanut käskyä oikealla äänen painolla. Hiihnassa seuraamisessa Teri oli taas kuin lenkillä ja perusasennot olivat aivan hukassa.

Mutta sitten se iloinen asia joka näissä kisoissa oli nimittäin se että taluttimetta seuraamiset ja muut liikkeet menivät huomattavasti paremmin kuin viime kerralla. Neiti piti hyvän kontaktin koko ajan ja este hyppykin oli hieno :) Näistä muista liikkeistä tuli sitten ysiä :)

Hieman on tyttö mutkalla, mutta hieno kontakti kuitenkin

Näin sillä kertaa, nyt vaan uudella innolla treenailemaan ja parantamaan maanläheisiä juttuja.

lauantai 5. kesäkuuta 2010

Häröt hyttyset

Koska viime tekstissä sanoin että hyttyset eivät meitä haittaa joudun nyt syömään sanani, sillä asiaan on tullut muutos.

Sattui eräänä iltana Terin mummolassa kyläillessämme...
Oli neidin ilta toimien aika ja lähdimme siis pikaisesti ulkoilemaan. Olin varautunut hyttys hyökkäykseen, sillä näin kuinka inisijät parveilivat aukinaisten ikkunoiden verkkojen takana. Teri lähti tietysti ulkoilemaan original-asussaan. Ovesta ulos päästyämme kimppuumme hyökkäsi "Finish Air Forse". Neiti ei tietenkääm moisesta joukkueesta paljoakaan välittänyt vaan jatkoi matkaansa normaaliin tahtiin, minun hyppiessä ja huitoessa perässä. Teri tuntui ihmettelevän että mikäs kiire tässä nyt on ja jatkoi pissaamis paikan etsimistä kaikessa rauhassa.
Lopulta käännyimme ja neitikin löysi sopivan paikan tyhjentää rakkonsa ja suolistonsa. Kun neiti oli saanut tarpeensa tyydytettyä jatkoimme matkaa ja katsoin sen vatsan olleen löysällä takapuolessa olleiden roiskeidin perusteella. Hämmästyksekseni nämä roiskeet alkoivat hieman liikkua ja lähemmällä tarkastelulla totesin ne hyttysiksi. Ilmeisesti oli hyvän makuista tuo Tepan peräaukon ympärys. Tyttö vaan jatkoi matkaansa huomaamatta lainkaan salamatkustajia, jotka minä sitten lopulta häädin pois. Illalla olikin sitten tiedossa takapuolen kutinaa ja matoa pitkin vetämistä, kiitos niiden ihanien itikoiden. Onniksi kutina oli kuitenkin ohi menevää ja helposti pienen koiran mielestä haihtuvaa. Tämän tapauksen jälkeen olen kuitenkin melkein voinut havaita hyttysten pyydystämisen lisääntyneen tytön toimesta, liekö periaatteella takapuoli takapuolesta ;)

Hyttysten kauhu?

tiistai 1. kesäkuuta 2010

Mökkeilyä ja jälki

Näin kesäloman alkajaisiksi päätimme Terin kanssa lähteä viettämään mökki elämää ja toteamaan että hyttysiä on. Vaikka eihän meitä Terin kanssa pienet inisijät niin hirveästi häirinneet. Teri sai kuitenkin osansa verenimijöiden himoista saamalla silmäkulmaansa ja kuonoonsa hienot patit.

Mökkeilemässä siis käytiin ja päästiin neidin kanssa samalla reissulla talon rakennus hommiin ja mökki vahdeiksi. Matka olikin tytön mielestä kovinkin erikoinen sillä matkaan lähti myös Terin mummo. Matka sujuikin sitten muuten tavallisen rauhallisesti ja mummo käytiin vain tiputtamassa kyydistä toisen mummon luo kyläilemään.
Teri oli hyvin onnellinen mökillä koittaneesta vapaudesta ja suunnistikin suoraapäätä naapurin vanhalle tunkiolle.. No tuo tunkiohan ei kovin mieluinen juttu näin ihmis näkökannasta ole, mutta tyttö sai kuitenkin pitää sieltä löytäneensä maitopurkin ja pysyi näin loppuajan poissa pahanteosta. Ikäväksemme saimme huomata neidin kahluualtaan alkaneen limoittua ja yritin sitten sitä putsata. Teriähän ei altaan limoittuminen haittaa koska välillä mottona tuntuu olevan mitä likaisempi sen kotoisampi :) Ainakin mutainen oja oli oikein suosittu juonti ja kahluu paikka.
Sunnuntai päivä vietettiin osittain työmaalla minä lautoja maalaillen ja Tepa vahdin tehtävää hoitaen. Sunnuntai ilta toi mukanaan tytölle uusia ihmetyksen aiheita kun mökin normaali porukan oli aika lähteä vielä työ ja koulu hommiin, näin ollen me jäimme Terin kanssa mökin vahdeiksi.

Villiä ja vapaata menoa
Vahtikoiran ominaisuudessa
Kahdestaan jäätyämme päätin käydä tekemässä Terille pienen muistelu jäljen pitkältä tuntuneen tauon jälkeen ja se olikin neidistä todella mieluinen juttu. Jälki oli vielä todella tuore kun hain neidin sitä ajamaan. Tyttö oli todella motivoitunut, jopa ehkä liiankin motivoitunut jäljestäjä, kun jälkipalkkana ollut herkku rasia ohitettiin siihen kahdesti vilkaisematta. Toki pysäytin kulkuni kun neiti vaan innoissaan jatkoi matkaansa. Siinä se sitten pyöriskeli ja mietti että hävisikö se jälki muka jonnekkin.
Mökkeily reissulla neiti kävi myöskin naapurin koiraa Iloa tervehtimässä. Teri oli tervehtimis hetkellä vapaana ja Ilo hihnassa, kun naapuri päätti yllättäen koiran kanssa ulos tulla. Neiti haukkui hieman hämillään ja koitti juosta karkuun, mutta tuli kuitenkin kerran kutsuttuani jatkuvasti viereeni istumaan ja kysymään "Mitä nyt?".
Loppu mökkeily sujui yhtä hyvin kuin alkukin ja neiti pysyi pääsääntöisesti lähettyvilläni vaikka naapureissa olikin liikettä. Lähtö aamuna Teri kävi vielä kanssani naapurissa ja sai sieltä erilaisia herkkuja kuten perunan ja kirsikka tomaatin. Tomaatti olikin haasteellisen tuntuinen juttu, siitä kun ei neiti oikein saanut hampaillaan otetta. Lopulta punainen herkku kuitenkin päätyi kokonaisena kurkusta alas. Teri selvisi kuitenkin tästäkin mökki-reissusta kunnialla, eikä edes lähistöllä liikkunut susi tullut onneksemme sitä tervehtimään :)

Tepan pikku tomaatti

perjantai 21. toukokuuta 2010

Käyttöä ja näyttöä

No niin, taas on aika päivitellä koira neitoseni kuulumisia. Heti ensin on kaikkien tärkeää saattaa tietoonsa että Teri on nyt virallisesti koira :) eli sain siis vihdoinkin toimitettua omistajatodistus hakemuksen eteenpäin.

Virallistettuaan itsensä koiraksi Teri onkin päässyt jo kokeilemaan tämän asian hyviä puolia ja osallistumaan elämänsä ensimmäiseen viralliseen ToKo-kokeeseen.
Lähdimme neidin kanssa matkaamaan kohti Pieksämäkeä eräänä kovin lämpimänä lauantai aamuna. Matkaa olikin tällä kertaa paljon sillä matkamme alkoi Mäntyharjusta. Neiti tietenkin hyvien tapojensa mukaan matkusti omassa boksissaan tyynen rauhallisesti. Tuskissaan ei tarvinnut tytön olla, sillä hän matkusti hyväksi havaittu viilennyspanta kaulallaan. Tietenkin auton vauhdin hiljentyessä neiti nousi napottamaan ja katsomaan ikkunasta. Lähempänä määränpäätä kävimme poimimassa kyytiin Sarin, Bondin, Tarun ja Siriuksen. Loppu matka sujui joutuisasti ja olimme jo hyvissä ajoin perillä, jossa tapasimme Niinan ja Nurayn. Ja sitten itse kisaan...
Ensin oli vuorossa luokse päästävyys ja paikalla makuu, jotka menivät tytöltä tosi hienosti, molemmista 10 :) Luokse päästävyydestä olimme Terin kanssa kovinkin ylpeitä, sille neiti istui nätisti koko ajan ja tuomarin tullessa luokse taisi heti todeta tämän kivaksi sedäksi. Erityisen hienoahan tässä on se että Teri oli minulle tullessaan todella arka vieraira ihmisiä kohtaan.
Taluttimessa seuraaminen ei sitten mennyt niin kovin hienosti, tuomarin mukaan seuraaminen oli kuin oltaisiin lenkillä ollut. Teri tietysti vain tyynen rauhallisesti totesi ensin tarkistaneensa maassa vallitsevan haju-maailman. Taluttimetta seuraaminen olikin jo parempi, mutta tällä kertaa seurasi nyrkkiäni. Muutenkin neiti tuntui hieman jäävän jonekkin. Liikkeestä maahan meno oli sitten taas jo melko hieno suoritus. Asia mitä todellakin pitää treenata on perusasennot liikkeiden jälkeen, sillä neiti päättää siinä vaiheessa esittää oikein mallikkaan maahan menon. Loppujen lopuksi onnistuimme kuitenkin raapimaan kasaan 2.tuloksen :)

ToKo-kokeeseen valmistautuvat ystävykset Bondi ja Teri

Toinen Terin saavutus oli toinen sija matchshow:ssa sekarotuisten luokassa. Osan ottajia oli sentään neljä ;) Silminnäkijä havaintojen mukaan neiti esiintyi nätisti. Seisottamisessa oli ikävä kyllä aluksi ongelmana väärin tarjotut herkulliset namit. Teri nimittäin rupesi esittämään taas sylissä seisonta temppuja ja hamuiluja (varmaankin oli neidin mielestä tyhmä ihminen kun ei tajunnut niitä herkkuja vielä siinäkään vaiheessa antaa). Onneksi seisominen sitten viimein alkoi sujua kaikki jalat maassa tyyliin.

Lopuksi vielä kerrottakoon että Teri pääsi koe käyttämään viime vuonna ostetun kahluu altaan. Suurin riemu taisi kuitenkin olla sen pohjalle heitetty nakin pala :)

"Nakkia mä metsästän"
Nakin sukellusta

lauantai 27. maaliskuuta 2010

Luita ja muita juttuja

Taas on aikaa hieman vierähtänyt ja juttuja tapahtunut. Teri on kunnostautunut vahtikoirana (ei hyvä), järkyttynyt jättimäisestä luusta ja saavuttanut mätsäri menestystä.

Teri on siis taas ruvennut vahtimaan. Vaikka enemmän tämä juttu taas vaihteeksi haiskahtaa huomion haulta. Neiti nimittäin juoksee oleskeluhuoneen ikkunalle ja alkaa haukkua, välillä tietysti kuunnellen saako se näin minut kommentoimaan asiaa. Vaikka tuo tyttö usein yllättääkin viisaudellaan sitä se ei ole vielä tajunnut että minulla sattuu olemaan ikkunastani sama näkymä kuin mille hän haukkuu, eli tyhjälle louskuttaa. No tähän voi todeta ettei täällä sinä viikonloppuna ollut tupa täynnä kun vahtikoira taas päätti nostaa nenänsä ikkunalle. Helmin Teri kyllä sai huijattua ikkunalle sinnikkäällä haukullaan.

Verhon takaa koirani vahtii vaan..
Olimme eräänä päivänä kämppiksien kanssa eläinkaupassa ostoksilla. Teri oli mukana ja sai matka seurakseen takaboksiin Rockyn. Kauppaanhan toki mentiin neidin kanssa vaan turistina, mutta sitten meille bongattiin aivan jättimäinen luu ja vielä hyvään hintaan. Niinpä kiusaus voitti ja turisti matka muuttui ostosreissuksi. Kylläpä muuten käveli neiti hurjan mallikkaasti sivulla kaupasta ulos jonkin matkaa, tietenkin nenänpää luussa kiinni. Reissusta takaisin palattuamme oli koirien vuoro saada luunsa. Teri, Helmi ja Rocky jokainen saivat omansa. Tyttö ei ollut uskoa silmiään minun tarjotessa sille niin suurta luuta, kävi hyvä tuuri etteivät ne silmät tippuneet päästä! Noin suurta luuta ei tietenkään kerralla voi äkkiseltään syödä ja neidin harmistukseksi se lähtikin kaappiin erätauolle. Rocky muuten oli ensimmäistä kertaa kaupassa ja suoriutui tilanteesta malli kelpoisesti :)

"Onks tää oikeesti mulle?"
Sitten siitä Match Show menestyksestä. Odottelu sujui mukavasti, neiti istui rauhallisesti ja välillä otettiin kontaktia mikä sujui myös hienosti. Toisista koirista neiti ei juurikaan välittänyt vaikka niiden läheisyys tuntui välttämättömältä. Kehässä olo taas oli jotain aivan muuta. Minulla tuntui olevan mukanani sellainen vedettävä ja haisteleva malli Teristä. Näyttely asennossa tyttö ei pahemmin malttanut seisoskelle ja omaa vuoroa kehässä odotellessamme hän päätti myös kokeilla olisiko tämä nyt se makuu liike? No totesin hiljaa suupielestäni että "tää ei hei nyt oo se makuu-liike", mutta Tepa vaan katseli Fazerin sinisillään varmana asiasta. No seisominen sujui välillä muuten hyvin, mutta se häntä ei vaan noussut komealle kippuralle. Tuomari mainitsi että hyvin antaa Tepa katsoa hampaansa :) Juoksemisen sijaan neiti taas päätti harrastaa jäljestämistä, mikä tarkoittaa sitä että jäljelle olisi pian taas päästävä. Terin ihmeeksi jäljestettävä saalis (saattoi olla useampikin) oli kiertänyt vain ympyrää ja kylvänyt matkallaan herkkuja. Loppujen lopuksi saalistaja kuitenkin saavutti saaliinsa eli kolmannen sijan luokassaan sekä voittonsa ja oli taas onnellinen makoisaan loppu tulokseen. Myös hihnan toisessa päässä olin tyytyväinen hyvään käytökseen.

Lisävoittojen mahdollisuus piti tarkistaa pokaalin pohjasta

perjantai 12. maaliskuuta 2010

Tarinoita Terin tassuilla

Hei minä olen Teri, vaikka senhän te jo tiesittekin :) Olen tässä jo pitemmän aikaa katsellut emäntäni aikaansaamattomuutta tapahtumieni päivityksessä ja päätin siis ottaa oikeuden omiin tassuihini.

Minulle on tapahtunut vaikka mitä jännittävää viimeaikoina ja olen saanut myös uuden ystävän.
Tätä uutta ystävääni kävimme tapaamassa eräänä viikonloppuna. En tiennyt minne olimme menossa joten autoon nousu luonnollisesti pelotti minua. Onnekseni emäntäni ajoi ystäväni Bondin luo ja sain hänestä matka seuraa. Ihmiset istuivat auton etuosassa joten me saimme ystäväni kanssa jakaa takakontin ihan kahdestaan! Jonkin aikaa ajeltuamme Bondi innostui hirveästi ja kertoi minulle että nyt tullaan tuttuun paikkaan. Minun mielestäni paikassa ei ollut mitään tuttua joten olin hieman kummissani. Päädyimme lopulta tutun hajuisille jäljille, jotka kuuluivat Nuraylle ja hänen ihmiselleen. Paikalla olivat myös Geena-muori ja Nurayn miespuolinen ihminen. Olin aivan innoissani ystävieni tapaamisesta...kunnes näin sen.. pienen pienen pennun. Nuray kertoi että se oli hänen pikku siskonsa Tesni. Minä en pahemmin Tesnistä välittänyt, mutta hän tuntui olevan hyvin kiinnostunut minusta. Minä yritn juosta pakoon ja parkkeerata parvekkeen oven eteen, mutta Tesni tuli sitkeästi perästä. Lopulta tyydyimme koko koira porukka lepäilemään kukin parhaakseen katsomaansa paikkaan.

Nuray, Teri, Bondi ja Tesni mahtuivat samaan kuvaan
Tärkein asia mitä on tapahtunut on se että minä tyttö täytin 5 vuotta!! Ihan totta. Emännän kanssa emme pahemmin juhlineet, mutta saavuttuamme paikkaan jota emäntä kutsuu kouluksi, tarjosin kaikille paikalla olleille ystävilleni synttärikakkua (jonka makua muistelen vieläkin mielessäni). Syömään kanssani saapuivat Helmi, Bondi, Nuray ja Milomän. Minä kyllä yritin emännälle sanoa että olisin syönyt kakun aivan mielelläni yksinkin.

Helmin ja Bondin "juhlatanssi"
Nuray, Helmi, Milo ja melkein Teri synttärikakkua odottamassa
Viime lauantaina päätin hoitaa turkkini kerralla kuntoon ja kävin yksin ollessani niin sanotulla lauantaipullolla (lohiöljyä). Avasin aivan itse löytämäni pullon ja sieltä sitä herkkua alkoikin sitten tulla. Se oli aivan taivaallisen makuista ja olin sanoin kuvaamattoman onnellinen. Emäntäni saapuessa kiirehdin hänelle kertomaan minkä hienon löydön olin tehnyt. Jostain syystä hän ei ollut asiasta lainkaan innostuneen oloinen. Olin hieman ihmeissäni tästä käytöksestä ja tyydyin katsomaan yllättävää siivous innostusta sivusta. Myös lakanat ja peitot kannettiin pyykkiin, vaikka niihin oli vielä imeytyneenä sitä herkullista öljyä. Lopuksi vielä tehdäkseni onnentunteeni selväksi hankasin kuonoani mattoon. Olin siis tapahtuneesta todella onnessani siihen asti, kunnes minulle iski yöllä kamalan huono olo. Jostain syystä suuri herkku rupesi uimaan vasta virtaan, mikä oli mielentäni kummallista sillä elin luulossa että pulloon olilaitettu vain kalasta tullutta öljyä eikä eläviä kaloja. Olo oli kurja, muutaman kerran mahan tyhjennettyäni olo alkoi jo olla varsin hyvä ja sen jälkeen ei öljy ole muistutellut itsestään. Sainpahan kuitenkin kiiltoa karvaani :)

Nyt jätän seuraavan kirjoitus vuoron emäntäni hommaksi ja toivottelen hyvän makuisen öljyn tuoksuista kevättä!

perjantai 8. tammikuuta 2010

X-files Terin tapaan

Terin kanssa ollaan oltu tämä viikko lomailemassa isäni luona etelä-suomessa. Viikko onkin ollut hurjan jännittävä neidin mieltä vaivaavien "UFO" hyökkäysten takia. Kerronpa aiheesta enemmän.

Ensimmäisenä vierailu iltana olin käyttämässä neitiä ilta tarpeillaan. Sää oli tyyni ja taivas vailla pilven hahtuvaa... Ja sitten se alkoi, hirveä jylinä. Ilma oli niin tyyni että tarpeeksi alhaalla lentävän lentokoneen ääni kuului todella selvästi. Teri alkoi heti tähyilemään taivaalle ja näki siellä lentävän koneen valot ja joutui täysin paniikkiin. Saatoin melkein nähdä kuinka sarjakuvamainen ajatus hattara muotoutui hänen päänsä päälle jättäen sisäänsä sanat "Apua!! Nyt ne on tulossa hakemaan minua!". Sisälle päästyään neiti kuitenkin palautui hyvin pian entiselleen.

Aluksi uskoin ylä-ilmojen pelon johtuvan viime kesänä meitä pelotelleesta kuumailmapallosta, joka oli aivan yläpuolellamme ja pääti sitten lisätä kaasua palloon. Silloin neiti ensimmäistä kertaa näki uhan ylä ilmoissa ja varmaankin koska pallo pelotteli meitä tässä lähistöllä tyttö tajusi pelottavia ääniä ruveta taivaalta etsimään. Aienminhan ei taivaalta nimittäin mitään ole ymmärretty pelätä.

Seuraavana vieralu iltana Tepa sitten keksikin pelottavan noita-koristeen roikkumassa ovi aukosta ja sitähän sitten taas piti pelätä. Hän ei uskaltanutkaan vilkaistakaan noitaa päin ja kulki hyvin pelokkaan varautuneesti, hiipien. Ensin en olisi millään voinut uskoa että mokoma noitaaiheutti tämän reaktion. Se kuitenkin poistettiin lento matkaltaan, mutta ei neiti sen jälkeenkään uskaltanut kuin äkkiä vilkaista sinne missä se oli roikkunut. Lopulta rohkeus kuitenkin voitti ja noidan havaittiin lentäneen tiehensä.

Huokaisin jo helpotuksesta kun noita lähdöllään poisti ongelman, mutta jo seuraavana iltana taas tähyiltiin katon rajaan ja hiippailtiin sohvan alle turvaan. Syytä moiselle käytökselle ei keksitty ja sama toistui joka ilta. Yhtenä yönä Teriä pelotti niin kovasti ettei se meinannut uskaltautua juomaan keittiöön. Kun juomapuoli kuitenkin oli rohkeasti hoidettu neiti ravasi vinkuen ja hermostuneesti nukkuma huoneessa edes takaisin, kunnes sukelsi veljeni sängyn alle nukkumaan.

Syytä kummalliselle käytökselle ei keksitty, mutta tulipahan päätettyä ettei neiti enää saa katsoa kanssani Salaisia kansioita tai muita vastaavia sarjoja tai elokuvia. Pohdittavaksi siis jää johtuiko käytös korkeista äänistä, joita muut eivät kuule, kuumailmapallo-pelosta, X-filesin katsomisesta vai jostakin henkimaailman olennosta, jonka olemassaolosta meillä muilla ei ole harmaintakaan aavistusta...

perjantai 1. tammikuuta 2010

Kyllä maalla on mukavaa!

Ainakin Terin mielestä maalla on hurjan mukavaa. Varsinkin kun maalla olo yleensä tarkoittaa sitä että saa juosta vapaana ilman minkäänlaisia rajoittimia. Kävimmekin siis luomassa neidille hyvää mieltä tällä ylellisyydellä ja suuntasimme auton nokan kohti Sulkavaa, jossa Terin mummon veli asuu perheineen.

Villinä ja vapaana lintuja ajamassa
Matkaan lähdettiin tietenkin autolla mikä ei sinänsä kuulu Terin lempi asioihin. Neiti kuitenkin heti tiesi että jonnekkin pitemmälle ollaan lähdössä, kun tavaroita alettiin kantaa autoon ja mummokin otti sukset mukaan. Automatka sujui rauhallisesti ja neiti lepäili omassa boksissaan takakontissa. Juvalle pysähdyimme hoitamaan kauppa ostoksia jolloin takakontissakin alkoi liikehdintä. Neidin nenänpäähän se sieltä nousi ja lopulta koko koira, hän oli nimittäin huomannut että nyt ollaan menossa kivaan ja tuttuun paikkaan. Loppu matka sujui odottavissa tunnelmissa ja määränpäätä lähestyttäessä nousi karvakorva katselemaan sivuikkunasta, mitä se hyvin harvoin tekee.
Paikan päällä koitti sitten se ihana vapaus. Ensin avasin takakontin ja odotin jo tytön ryntäävään ulos kuin ohjus. Yllättäen odotus käsky olikin tehokas ja siellä tyttö istua napotti ja odotti vapaaksi pääsyä. Luvan saatuaan hän lähtikin juoksemaan monta iloista rinkiä pihamaalla. Ilta Teriltä sujui hiihtäjiä kirittäessä ja lepäillessä.

Pompi, pompi umpihangessa
Seuraavan aamun Tepa olikin aloittanut jo varhain ja saanut talonväen omaksi palvelus joukokseen. Hän nimittäin oli herätessäni käynyt jo kolme kertaa ulkona. Voin vain kuvitella kuinka neiti on ensin halunnut ulos ja kohta jo haukkunut sisään, ja sitten taas ulos ja sisään ja ulos ja sisään. Onhan se toki hauskaa kun muut toimivat jo pienimmästäkin vihjeestä hänen hyväkseen. Päivä kuluikin muuten lumessa peuhatessa ja lintuja hätistellessä.

Välillä pitää nousta pinnalle haukkaamaan happea hyvistä tuoksuista huolimatta