maanantai 4. lokakuuta 2010

Onnistuneitakin ohituksia

Tulimme juuri Terin kanssa ohitusharjoituksista, joihin osallistui koulumme oppilaita. Ajatus oli parin oppilaan liikkeelle panema ja osakseen jonkin verran kannatusta.

Alkuun kuului tietenkin odottelua, kun kokoonnuimme yhteen. Terillä joko maltti petti tai sitten se haki huomiota tai vaan taas vaihteeksi rakasti omaa ääntään.. Nimittäin odotus sujui mielestäni näin: Teri "Mitä teen että saan sen herkun? Katso nyt istun nätisti, etkö KUULE!! Etkö huomaa hau, hau, vuh, vooo! Haukun, haukun miksiköhän haukun? Ai niin herkkua ja huomiota. Hau, vuf. Ah onpa minulla muuten ihana ääni! :) Hau, hau, vuf, hau...." Ja näin siis jatkui kunnes hänet oli pakko huomioida ja hiljentää että ihmiset saivat äänensä kuuluviin.

Sitten oli vuorossa pururadalle suuntaaminen. Parin pysähdyksen jälkeen, jotta sain Tepan rauhoittumaan lähdimme kiertämään pururataa, joka toinen toiseen suuntaan. Ensimmäinen ohitus tilanne tuli yllätyksenä kun en tullut ajatelleeksi että radalla on toki muitakin. Vastaan tuli kolme isoa koiraa, joista kaksi vielä sattui olemaan mustia. No melkein kohdalle päästiin, kun Terillä alkoi hirveä rähinä.. Tilanne oli onneksi nopeasti ohi neiti palasi viereeni nätisti. Seuraavat kolme koiran ohitusta sujuikin todella hyvin :) Teri tuli koko ajan vierellä ja minä tungin sille lihapullaa nassuun. Edes viimeiselle ja vieläpä isolle ja mustalle koiralle ei sanottu yhtään mitään! Siinä kiertäessä tuli myös ihmisiä vastaan ja ne ohitettiin tottuneesti.

Kun kierros oli kunnialla suoritettu oli pois lähdön aika. Teri malttoi HILJAA odottaa koko loppu selostuksen ajan ja ajattelin että voi miten reipas koira. Mutta sitten kun kanssamme samaan aikaan samalle tielle kääntyi toinen koira piti tytön taas päästä sanomaan. Vein hänet sitten pois tilanteesta, palkkasin kun katsoi taas nätisti. Loppu matka porukan perällä sujuikin taas todella hienosti ja ilman turhaa hötkyilyä.