tiistai 27. joulukuuta 2011

Treeniä tuiskun keskellä

Joulu on nyt meidän osaltamme juhlittu perinteisin menoin eli harrastamalla joulu ruokien syömistä. Terikin sai hieman kinkkua ja joulu herkkuja osakseen, jotta jaksaa taas vuoden odottaa.

Joulu meininki

Aatto meni siis ruokia syödessä ja lahjoja availlessa. Teri oli ollut ilmeisen kiltti tyttö ja sai lahjaksi toivomansa alustan mummon luo. Muut neidin lahjatoiveista olivat hieman mahdottomia ja jäivät siitä syystä toteuttamatta. Lisäksi Teri sai tietenkin paljon luita ja herkkuja.
Lahjoja avatessa tapahtui jotain aivan tavatonta. Ensin tyttö avasi paketin joka sisälsi luita. Avaus tapahtui hyvin hienovaraisesti ja yhden luun neiti sai heti syötäväkseen. Seuraavasta pakkauksesta neiti sai hieman naudan mahaa. Sen jälkeen oli vuorossa paketti, josta löytyi Terin herkkua eli "jälkiruokaa". Tyttö sai pistellä koko cesar-purkin kerralla joulun kunniaksi. Yllättäen tämän lahjan jälkeen muut paketit eivät enää neitiä kiinnostaneetkaan. Peti nyt ei sinänsä ollut kauhea yllätys, mutta kun savun tuoksuisia luita sisältävä paketti ei voinut vähempää kiinnostaa olin hieman ihmeissäni. Toisaalta jos ensin saa naudan mahaa ja cesaria koko rasian, niin ketäpä vähäpätöiset luut voisivat kiinnostaa? No jos tätä ei olisi käynyt, niin väittäisin että Tepaa.

Joulun kunniaksi piti tietenkin pukea tytölle joulu asu päälle ja ottaa kuvia. Paketit kiinnostivat siinä vaiheessa vielä kovasti ja sen kyllä huomaa :)

Kovasti olisi pienen koiran tehnyt jo herkkuja mieli

Teri yritti saada lahjoja lentopusuilla ;)


Treeniä

Tänään meillä olikin sitten kova hinku treenaamaan kentälle, kun ollaan nyt vaan sisällä harjoiteltu. Ajelemaan lähdettiin kovasta tuulesta huolimatta. Matka alkoi pimeästi, kun valot eivät palaneet tien varressa. Kovan tuulen takia piti kyllä keskittyä ajamiseen. Matka sujui hyvin hieman yli puolen välin, sitten alkoi tulla lunta taivaan täydeltä ja vauhti tippui huimasti, tietä ei pahemmin näkynyt. Tässä kohtaa oli onneksi valot, mutta kun ne taas sammuivat oli keli aivan kamala. Onneksi lähellä oli huoltoasema, jonka pihaan pääsimme turvallisesti. Puoli tuntia siinä sitten odottelimme ja välillä putsasin autoa, joka hautautui hankeen. Kyllä päätti moni muukin kurvata samalle asemalle. Lopulta onneksi sade hellitti ja pääsimme taas tien päälle.

Kun saavuimme koti kaupunkiin oli aika jo niin tipalla, että kävin neidille nakkeja hakemassa ja ajelimme treeni paikalle. Muita ei paikalla näkynyt. Niinpä siis treenattiin Terin kanssa aivan kahdestaan tuiskun keskellä. Tyttö oli aivan innoissaan pitkän tauon jälkeen.
Merkille menoa oli tarkoitus ottaa ja nyt ulkona sain siihen väli matkaakin monta kertaa enemmän kuin sisällä. Hienosti Teri malttoi sivulle tulla ja katsoa napottaa minua käskyä odotellessa. Ja voi mikä vauhti hänellä olikaan päällä! Aivan hirveää vauhtia tyttö suunnisti merkille ja aina perille päästyään heilutti häntäänsä :)
Merkin jälkeen otettiin vielä seuraamista, jääviä ja luokse tulo. Jostain syystä jääviä tehdessä Tepa tarjoaa ensin istumista, vaikka ei olla sitä harjoiteltukaan? Tämän jälkeen kyllä ymmärtää mistä on kyse eikä ongelma toistu. No pitää ensi kerralla eka liikkeessä varmistaa, niin kuin Sari aina neuvoo ;)

Hienosti siis meni treenit myrskyn keskellä ja joulustakin on kunnialla selvitty. Nyt jäämme jännityksellä odottamaan mitä ensi vuosi tuo tullessaan.

tiistai 20. joulukuuta 2011

Harvahammas valmistautuu jouluun

Eilen hämmästyksekseni huomasin Terin hammasrivistössä pienen puutteen, etu-alahampaan kokoisen sellaisen. Missäköhän vaiheessa ja mihin kyseinen hammas on kadotettu, siitä minulla ei ole minkäänlaista käsitystä. Jos muistiini on yhtään luottaminen, niin se hammas on kyllä siinä paikallaan ollut. Putkiluuta Teri on kyllä nyt saanut järsiä, mutta missään vaiheessa ei ole sellaista ulahdusta kuulunut, että hammas olisi kipeästi kolahtanut. Hampaan tilalle ilmestynyt kolo näyttää minusta suht tuoreelta, mutta hyvän mielikuvituksen omaavana ihmisenä en uskalla asiaa vannoa.
Viimeksi kun Tepalta hammas kolahti ja sen seurauksena irtosi, sen kyllä kuuli. Silloin syyllinen oli jäinen peruna, jota tyttö oli innoissaan nostamassa talvisesta maasta. Tämän seurauksenahan käytiin vielä niitä hampaan juuria lääkärin toimesta kaivelemassa, kun ne oli niin murusiksi menneet. Samaisessa tapaturmassa myös toinen alakulmuri vaurioitui ja on nykyisin sinertävä.

Pieniä puutteita?

Hampaitten ihmettelyn lisäksi on Teri saanut valmistautua jouluun. Kävin ostamassa meille pienen valmiiksi koristellun kuusen ja sitten pääsimme sen tytön kanssa pystyttämään. Eipähän se iso homma ollutkaan, mutta saatiinpa vähän jännitystä neidin päivä ohjelmaan.
Tietenkin meillä oli myös lahjoja paketoitavana ja Teri tarjoutuikin apukoiraksi siihen hommaan. Terin tarkoitusperät eivät ehkä asian suhteen olleet sitä mitä voisi luulla. Ne olivat enemmänkin häntä itseään palkitsevia, nimittäin kaikki paketithan olisi kiva heti avata. Varsinkin siskoni kissoille tarkoitettu paketti oli varsin mielenkiintoinen ja sitä piti salaa yrittää kuljettaa omaan häkkiin lähempää tarkastelua varten sekä useaan otteeseen nenällä tökkiä. Kunnialla kuitenkin selvitiin ja kaikki lahjat pysyivät omissa kääreissään.

 Kisujen paketti oli kiinnostavin

Tänään käytiin huonoa ulkoilu omatuntoani paikkaamassa narun kanssa. Teri sai mennä narun pituudelta ja minä tulin perästä. Hienosti meni, eikä kertaakaan naru kunnolla kiristynyt, kun neiti halusi oma aloitteisesti tulla hakemaan herkkuja ja pysyä lähellä. Ihanaa oli kun Tepa aina pysähtyi kesken matkan, kääntyi katsomaan ja pinkaisi täysillä luokseni :) Osa pellosta jonne alunperin suunnistimme oli vielä jonkin moisen lumen peitossa, joten sinnekkin päästiin rämpimään ja hajuja haistelemaan.

 Siirryn jatkamaan Terin hampaan, tai siis sen puutteen ihmettelyä..

Kolmijalka (kyllä se neljäskin oikeasti löytyy).

Ihanissa tuoksuissa pitää pyöriä

lauantai 17. joulukuuta 2011

Hihnan kummassakin päässä

Niinhän se on, että mitä tapahtuu tai kuka on hihnan toisessa päässä vaikuttaa siihen mitä toisessa päässä tapahtuu. Tämän tosi asian voi huomata myös Terin toiminnassa ja toimimattomuudessa.

Nyt on ollut niin, että sattuneesta syystä itse en ole päässyt kunnon lenkkejä Tepan kanssa tekemään, vaan neidin mummo on hoitanut  sen puolen. Minulle on siis pää asiassa jäänyt lyhyemmät ulkoilut hoidettavaksi. No tämän mummon kanssa ulkoilun kyllä huomaa! Ensinnäkin kaikki hajut pitää jäädä haistelemaan ja jos mentäisiin neidin haluamaa reittiä, oltaisiin varmasti metsähallituksen puolella ja kovasti.
Toisin sanottuna, jos haluaa mennä haluamaansa suuntaan ja edetä on neitiä muistuteltava, ettei nyt olla mummon kanssa menossa. Ikävintähän tässä on se ettei minun auttaisi hirveästi juuri nyt vetävää ja nykivää koiraa ulkoiluttaa. Onneksi tyttö pienen muistuttelun jälkeen saa päälleen minun kanssa kävely vaihteen, jolloin matka etenee ja oikeaan suuntaan.

Sitten onkin aihe toiset koirat. Mummon kanssa tyttö kuulemma räyhää kaikki lenkillä nähdyt karvakuonot. Olenhan minä näihin tilanteisiin vinkkejä antanut.
Eräänä päivänä päätin että kyllähän minä nyt jo voin lähteä Terin kanssa pitemmälle lenkille ja koska kello oli lähellä puoltapäivää tuumin ettei ehkä muita koiria olisi hirveästi liikenteessä. Vaan sattuipa lenkin varrelle kuitenkin toinen koira. Karvakuono lähti peräämme jonkin matkan päästä ja tyttö heti asennoitui haukkumis vireeseen. Kolme kertaa neiti ehti haukahtaa, ennen kuin ehdin huomauttaa hänelle: "Hei! Tässä.". Ja neiti napsahti nätisti viereeni kontaktiin. Tämän jälkeen ei enää haukuttu, koska Teri ilmeisesti muisti kenen kanssa oli liikenteessä. Tavallista enemmän oli kuitenkin taakse päin vilkuilua tiedossa ja jumittamista. Kunnialla kuitenkin lopulta selvittiin siitä reissusta.

Näin siis vaikuttaa Teriin hihnan toinen pää ja ennen kaikkea se kuka siellä on. On se kuitenkin hyvä, että Terillä on mummo joka jaksaa tyttöä hieman lenkittää, jos tilanne on sellainen.
Nyt siirrymme Terin kanssa joulun odotukseen ja ehkä vähän merkille menoakin koitetaan treenailla, niin on jotain aktiviteettia.

Ja koska pakkohan tähän on taas joku kuva tunkea, niin laitetaan sitten sellainen jossa Teri on vallannut mummon tyynyt ;)


perjantai 2. joulukuuta 2011

Postia pukille

Hei sinä punainen setä!

Minä olen Teri, erittäin kiltti koira. Tänä vuonna olen useimmiten kuunnellut mitä asiaa ihmisillä on minulle. Se etten aivan joka kerta ole kuunnellut johtuu siitä, että minulla on ollut jotain muuta hurjan tärkeää tekemistä, kuten ihanien tuoksujen nuuskuttelua. Koska olen ollut niin kiltti, haluaisin esittää muutaman toivomuksen.

Olen kuullut että sinä lennät porojen kanssa halki taivaan. Minäkin haluaisin osata lentää, ihan matalalla ja vain lyhyitä matkoja. Jos osaisin lentää, voisin liidellä pöydältä toiselle herkkuja syömään. Voisitko siis lähettää minulle hieman porojen lentotaikaa? Äitini väittää, ettei se muka olisi mahdollista. Jos asia todellakin on näin, tekisin varatoivomuksen. Lentotaian ollessa mahdoton toivoisin samanlaista kuonoa kuin ystävilläni Bondilla ja Raisalla. Sellaisella nenällä pääsisi hurjan helposti ja omatoimisesti ottamaan herkkuja pöydän kulmalta, niin etteivät muut joutuisi asian takia vaivautumaan.

Lisäksi toivoisin omaa alustaa mummon luo. Äiti usein unohtaa ottaa alustani mukaan ja joudun syömään possunkorvat ja luut kovalla lattialla, enkä oikein tiedä mihin kohti kävisin. Mummoni ei myöskään vaikuta kovin iloiselta, kun yritän tehdä petiä hänen tyynyihinsä.

Viimeiseksi toivoisin että voisit tuoda minulle osan niistä pikkuleivistä. joita kaukaisen maan asukkaat sinulle jättävät. Minun äitini kun ei minulle solerisia pikkuleipiä ostele, mutta auttaisin sinua mielelläni.

Kinkun tuoksuista joulua odottaen,
nälkäinen Teri

maanantai 21. marraskuuta 2011

Lunta ja mökki kauden lopetus

Perjantai aamuna herätessämme huomasin ikkunasta ihanan asian. Meille oli satanut lunta! Niinpä piti sitten lähteä tuota valkeaa ihanuutta katsomaan ja tietysti todistus aineistoa keräämään. Kamera jaksoi toimia jopa kolmen kuvan verran :D

 "Kas kummaa, täällähän on lunta!"

Teri was here.


Viikonloppuna sitten oltiin viimeistä kertaa mökillä tämän vuoden puolella. Ihmeen pitkään tänä vuonna oli tuo mahdollisuus, mutta sunnuntai aamuna olikin jo sitten putket jäässä. Teri pääsi totuttuun tapaan vapaana kulkemaan ja oli niin onnellinen asiasta, että jopa leikki hetken kanssani :) Kävimme myös hyvin pienen metsälenkin jonka aikana tyttö suoritti omaehtoisesti luonnon tekemiä esteitä.  Metsässä Nake piti minut kokoajan hienosti näkyvissä.
Olihan tytöllä toki vieläkin vahti hommia rakennuksella, mutta turvallisuus syistä neiti joutui olemaan siellä kiinni. Poikkeuksen teki vain tilanne, kun kissa oli poissa ja hiiret pääsivät hyppimään pöydillä eli muut lähtivät hetkeksi pois, niin päästin Tepan tutkimaan paikat kunnolla. Eipähän me siellä toki pitkään oltukkaan, että ei sen puoleen.

Vahtikoira paikalla

Huiii! (Kuvan saa suuremmaksi klikkaamalla)

Se leikkii sittenkin :)

"Minä sain sen!"

Lohikäärmeen kieli?

Tehtävä: Etsi kuvasta luonnonestettä hyppäävä koira.


Tänään vielä kotiin päin palatessa kaytiin Tepan kanssa katsomassa kummi-vauvaa. Tyttö kavi nätisti nuuskimassa. Kun aikuinen Teriä rapsutteli, saattoi vauva hieman koitella maasta käsin Tepan kauluksia ja tarttui ihan kiinnikin. Tyttö tapansa mukaan salli tällaisen ja jossain vaiheessa hieman lipaisi vauvan kättä ilmeisesti sanoen, että "voisitko vähän hellittää?". Teri on kyllä hyvin kärsivällinen ja käsiteltävissä oleva koira. Tietysti siinä pitää aikuisen katsoa, että tyttö pääsee pois tilanteesta halutessaan, eikä kukaan ikävästi ja tahallisesti pääse nyhtämään.

Sellaine viikonloppu oli nyt Terillä. Huomenna sitten taas uskaltaudutaan Toko-treeneihin ja vältellään välikohtauksia :)

Siilikissa


tiistai 15. marraskuuta 2011

Epäonnistuminen

Tänään oli meillä Terin kanssa sellaiset treenit, että koin kyllä epäonnistuneeni täysin koiran omistajana.

Ensin meni ihan hyvin. Otettiin luoksepäästävyyttä ja Teri tapansa mukaan meni hieman vastaan häntäänsä heiluttaen sekä antoi nätisti katsoa hampaat. Toisten ottaessa paikalla makuuta seisoimme ja kävelimme vähän sivummassa. Paikalla olo treeniähän tyttö juuri tarvitsisi, mutta kun celsiukset on pakkasen puolella voin takuu varmasti sanoa, että ylös nousu palelun takia olisi tapahtunut.
Tämän jälkeen tein neidin kanssa pari lyhyttä seuraamis pätkää ja ne meni kyllä hienosti. Sitten olikin vuorossa nouto ja Teri tuntui olevan sopivan innoisaan asiasta. Ensimmäinen nouto meni hienosti ja kapulan neiti toi hieman avustettuna sivulle.
Toisen kerran olin kapulaa viskaamassa, kun neiti pinkaisi lähellä hyppyä ottavan koiran luokse ja alkoi haukkumaan. Yritin häntä komentaa pois, mutta korvat oli vaan koristeena. Onneksi saimme Terin tilanteesta erotettua ja käskin hänet maahan, josta sitten nappasin hänet kiinni. Ai että minua ärsytti ja harmitti, että MINUN koira tekee tuollaista!! Olisihan minun pitänyt tajuta, että niin lähellä juokseva koira nostaa Terin kierroksia välittömästi. Ei tyttö minusta aggressiivinen ollut, lähinnä oli sellaista leikki komennusta, mutta kukapa sitä omassa koirassaan mitään pahaa näkisi
Siihen olisi minun pitänyt tajuta lopettaa. Teri meni aivan lukkoon loppuajaksi enkä uskaltanut häntä enää päästää irti. Kentän perällä koitin vähän jotain tehdä, kaukana muista, mutta turhaan.

Nyt jään miettimään kehtaanko enää näyttää naamaani koirakentällä tuon tempauksen jälkeen?

lauantai 12. marraskuuta 2011

Tuli taas Kokeiltua

Elikkäs Terin kanssa käytiin pieksämäellä Toko-kokeessa viimeistä ALO ykköstä metsästämässä. Saalis jäi kuitenkin tälläkin kertaa saamatta, yhden epä onnistuneen liikkeen takia. Nyt jokainen saa veikata sitä liikettä.. Vihjeeksi annan, että sen kanssa on ollut ongelmia muutenkin.

Nyt itse kokeeseen.
Henkilökohtainen ilon aiheeni eli luoksepäästävyys oli jälleen kymppi. Taaskin tyttö nousi ja tällä kertaa meni tuomarin rapsutettavaksi, joka muuten kehui Naken nappisilmiä. Ihana kun Teristä on tullut niin reipas!
Seuraavana oli tietenkin paikalla makuu. Jos joku veikkasi tätä liikettä, niin onnittelut siitä. Tämä nimittäin meni nollille. Nätisti tyttö jäi maahan eikä vinkunut läheskään niin paljon kuin viimeksi. Jossain vaiheessa neiti kuitenkin taas nousi seisomaan ja alkoi haistelemaan. Paikallaan pöyrintä ja haistelu jatkui ja menin hakemaan Teriä. Puolimatkassa riviin paluuta sai muut palata koirien sivuille.
Seuraamiset oli molemmat 9. Tuomarin mielestä tytön korvat olivat ihanat. Kuulemani mukaan ne heiluivat.
Seuraavana jännityksen kohde, nimittäin liikkeestä maahan meno. Päätin varmistaa liikkeen ja käskyä antaessani katsoin aika painostavasti Teriä. Katseeni takia pisteitä tuli 8.
Luoksetulosta saatiin 9 pistettä, eikä minulla ole siitä sen kummenpaa sanottavaa kuin että hienosti Teri löysi perille ;)
Liikkeestä seisominessa oli hieno nopea pysähtyminen. Pisteitä kuitenkin ilmeisesti verotti Terin hidas liikkeelle lähtö. Siitä siis 9.
Hyppy oli mielenkiintoinen. Voinen sanoa että tytöllä vaikutti tänään olevan hieman pitemmät piuhat mukana. Käskyn annon jälkeen meni hetki ennen kuin neiti tajusi hypätä, mutta hieno hyppy kuitenkin ja siitä 9 pistettä.
Kokonaisvaikutus oli 8. Haistelua oli kuulemma havaittavissa.
Pisteitä saimme kasaan tällä kertaa 151.

Loppujen lopuksi tämä oli taas sellainen hyvän mielen koe, että iloisena pois lähdettiin. Seuraavaksi pitäisi miettiä miten Terin alku levottomuuden saa pois, kun sen keksin alkaa paikalla makuukin toivon mukaan taas sujua paremmin. Nyt siis miettimään rauhoittumis keinoja ja jatkamaan seuraavan luokan liikkeitten opettelua :)

sunnuntai 6. marraskuuta 2011

Nasua ikävä

Taisi tänään iskeä Terille hieman ikävä Nasu-siskoa ja kyllä minullekin. Iltapäivä lenkillä kohtasimme koiran joka muistutti kovasti Nasua. Ihmettelin kun Teri rupesi niin kovasti itkemään edellä menevän koiran perään ja kiire oli aivan hirmuinen. Koira pysähtyi isäntänsä kanssa ja huomasin heti yhdennäköisyyden Terin siskoon. Tepa meni aivan innoissaan koiran luokse ja häntä heilui niin kovaa, että hyvä kun vielä kiinni pysyi. Kauaa ei tyttö tuota koiraa haistellut vaan oli heti alkamassa leikkimään samanlaista leikkiä kun aikanaan Nasunkin kanssa. Onneksi tämä toinen koira ei ollut vihainen pienille koirille ja taisi hänkin tajuta Terin riemun, kun vain häntäänsä heilutteli ja seisoi paikallaan. Lopulta Tepa kävi tarkistamassa kaverinsa sukupuolen ja urokseksi sen varmistettuaan malttoi jatkaa matkaansa.

Nyt on varmaan aiheellista kertoa lisää Terin Nasu-siskosta. Nasu oli saksanpaimenkoiran ja harmaa norjanhirvikoiran sekoitus. Hän muutti meidän kanssamme asumaan juuri vuoden täytettyään, kun elo ulkohäkissä yksin ei enää ollut mieluisaa ja tytön aikakin alkoi olemaan tämän takia vähissä. Koska Nasu oli tuttuni koira ja pikkupentuna ollut sisällä uskalsin hänet ottaa. Yhteis elo tyttöjen kanssa sujui hyvin vaikka ikä eroa olikin vain kolme kuukautta. Joskus tuli sota tila luusta, mutta kai se on tyhmän ihmisen vika, jos ei tajua molemmille omaa luuta ostaa. Jonkin ajan kuluttua Nasu alkoi kuitenkin sairastella ja yksin olosta ei tullut mitään. Koko yksin olo aika haukuttiin.
Kun en keksinyt yksin olo ongelmiin ratkaisua aloin etsiä Nasulle uutta kotia maalta, jossa haukkuminen ei ketään haittaisi. Nasu kuitenkin alkoi sairastelemaan, enkä halunnut sairasta koiraa kenellekkään myydä.
Ensin sairastelu alkoi virtsatie infektiolla, joka ei meinannut millään parantua ja uusi jatkuvasti. Lisäksi Nasu alkoi laihtua, vaikka se söikin hyvin. Karva tippui (mikä tietysti saattoi johtua myös ulkonta sisälle muutosta) ja lopulta mikään ei enää pysynyt tytön sisällä. Nasun viimeisen illan siivoilin oksennuksia ja mietin mitä hänen kanssaan tekisin.
Vaikka Nasu asuikin kanssamme vain muutaman kuukauden ei päätös missään nimessä ollut helppo. Mietin kaikkia vaihtoehtoja uudestaan ja päätin, ettei hänen tarvitsisi enää joutua sopeutumaan uuteen kotiin enkä sairasta koiraa haluaisi kenellekkään myydä. Seuraavana aamuna lääkäriin kävellessämme päätin, että ehkä nyt olisi Nasun aika päästä vihreämmille metsästys maille. Toivon että päätös oli kaiken kaikkiaan oikea.

Taisi tuo koira sisko olla Terille todella tärkeä, sillä vielä lähes kuuden vuoden jälkeenkin hän muistuu mieleen. Takaisn tuohon lenkkiin palatakseni täytyy sanoa, että oli kyllä ohitus täyteinen lenkki. Yhdellekkään koiralle ei haukuttu, mutta vastaan tulleen valkkarin luokse olisi ollut hirmuinen hinku (muistutti marmaan Hukkaa :)). Hyvä ohitus harjoitus lenkki siis kaiken kaikkiaan.

Loppuun vielä kuvia Teristä ja Nasusta :) Ensimmäinen kuva on hieman huonolaatuinen, koska se on otettu kännykän kameralla.

Siskokset päivä unilla

Teri ja Nasu

Nasupukki ;)

sunnuntai 30. lokakuuta 2011

Jäljen nostot

Olen jo pitkään miettinyt että pitäisi tehdä Terille jäljen nostoja, mutta jostain syystä se on sitten aina jäänyt. Nyt tuli asiaan onneksi muutos ja päästiin niitä kokeilemaan. Treeni seurana olivat Sari ja Bondi, joten neiti sai hiukan vieraamman jäljen :)

Aivan puolta tuntia eivät jäljet ehtineet vanheta, koska ajattelin ensi nostojen saavan olla vähän tuoreemmat. Kumpikaan kahdesta janasta ei ollut kuin muutaman kymmenen metrin mittaiset, jotta palkka tulisi mahdollisimman nopeasti. Ensimmäistä jälkeä Tepa lähti heti innokkaasti etsimään ja se löytyikin jonkin matkan päästä. Pari askelta tyttö otti jäljestä ohi, sillä onhan hänelle tehdyt jäljet aina tätä ennen lähteneet suoraan eteen päin. Sitten Teri huomasi että jälki jatkuikin poikittain ja lähti seuraamaan sitä. Tällä kertaa neidin työskentely oli mielestäni ihailtavan tarkkaa verrattuna ainakin viime kerran vouhotuksiin. Nopeasti löytyi myös jäljen päässä oleva rasia palkka ja siinä neiti tekikin hienon ilmaisun mennen maahan.

Toinen nostokin lähti hienosti, tosin liian läheltä Terin lähetin sitä kohtaa josta Sari oli mennyt metsään. Niinpä neiti siis etsi jäljen alku kohdan. Vähän häntä ohjasin toiseen suuntaan ja sitten löytyi tarkoitettu jana. Hienosti Teri eteni ryteikössä ja jälleen loppu palkalla oli hieno ilmaisu :)

Terin mielestä oli aivan väärin, että se sai haistella vain kaksi lyhyttä jälkeä ja autoon meno ei todellakaan sujunut niin hyvin kuin normaalisti. Vastarintaa oli selvästi havaittavissa. Kun Bondi lähti jälkeään suorittamaan kuului autolta hirmuista vollotusta ja protestointia asiaa kohtaan. Bondikin löysi jäljeltään palkan ja reippaat koirat olivat taas hoitaneet työnsä kunnialla.

Ensi kerralla taidan tehdä tytölle jäljen noston ja jatkaa siitä suoraan pitemmän jäljen, niin ei sitten lyhyys jää harmittamaan nenätyöläistä. Loppuun vielä kuva aikaisemmin syksyllä tehdystä ilmaisu harjoituksesta.

"Löysin tällaisen"

perjantai 28. lokakuuta 2011

Taikasieniä?

Muutama päivä tässä tuli vietettyä Terin kanssa mökkeily kauden päätös reissulla. Teri ehti tuon reissun aikana kokeilla kiellettyjä aineita sekä avaamaan ääntään.

Ensimmäisenä vapailu päivänä uskon Tepan ryhdistäytyneen sienestys hommissa. Todisteita en nähnyt, mutta muita vaihtoehtoja en seuraaville tapahtumille löytänyt. Ensin tyttö viipyi taas kohtuullisen pitkän ajan omilla teillään ja takaisin tullessa neidin suu haisi aivan kuvottavalle. Mietin että mitäköhän hän on käynyt nauttimassa, koska naapurien vanhasta jäte montusta tuskin mitään löytyy ja metsän keskellä oltiin, päätin että sen on pakko olla jotain metsän antimia.
Jonkin aikaa herkku retkeltä paluun jälkeen luulin yllättäneeni tytön hajun lähteeltä ja hirveällä kiireellä menin katsomaan. Paikan päällä olikin oksennus (valkoista mössöä) jota neiti yritti pikaisesti pistellä takaisin poskeensa. Tein tytölle häädön pisteeltä ja kohta se oksensi seuraavaan paikkaan. Tässä vaiheessa päätin siirtyä tarkkailemaan Teriä sisätiloihin ja koska alkoi hämärtää halusin välttää oksennuksille salaa hiippailun.
Illalla alkoikin sitten varsin kumma käytös. Teri ei pystynyt asettumaan millään. Hän kävi kyllä nukkumaan, mutta nousi pian ylös ja juoksi hieromaan kuonoaan toisen huoneen mattoon ja sen jälkeen taas juostiin takaisin nukkuma paikalle. Tätä jatkui koko illan.
Lopulta päätin että nyt lähdetään nukkumaan, jospa neiti sitten rauhoittuisi. No toivoahan aina saa, mutta niinkuin kovin usein ei  tämäkään toive toteutunut vaan sama jatkui. Ottaen huomioon että tuo mökillä oleva nukkuma huone on hyvin pieni, siihen jää liikkuma tilaa reilusti vajaa puolimetriä kahdelle sivulle oli suoritus ihailtava. Teri juoksi nuo kaksi sivua, puoli ympyrää ja sen jälkeen hän vimmaisesti ryömi sängyn alla toisen puolen ympyrästä valmiiksi ja rauhottui hetkeksi. Näin jatkui ja sitten kuului yht äkkiä kuinka sängyn alla olevaa liinavaatelaatikkoa siirrettiin. Se laatikko on todellakin painava ja neiti siirsi sitä vieläpä vinottain. Tässä vaiheessa aloin epäillä jonkin sortin taikasieniä. Lopulta Teri onneksi rauhoittui nököttämään laatikon viereen tekemäänsä kolojaan ja siirtyi siitä aikanaan turvallisesti viereeni loppu yöksi.
Seuraavana aamuna vapauden koittaessa oli neidin suuntana edellis päivän oksennukset. Ennen kuin ehdin paikalle oli kiellettyjä aineita ehditty taas nauttia ja niinpä suuntasimme hiilitabletti ostoksille. Tableteista oli apua ja ilta sujui rauhallisesti. Neidin ollessa sisä arstissa kävin vielä hautaamassa edellis päivän tuotokset.

Loppu lomailu sujuikin paremmin ja Terin korvatkin löytyivät ja neiti malttoi pysytellä ulkona ollessaan lähettyvilläni. Kaikessa vuohimaisuudessaan tyttö kävi kiipeilemässä kallioilla ylös ja alas kevyen oloisesti. Löysi hän kiipeily retkellään jotain haukuttavaakin metsästä, mutta palasi onnekseni heti kutsuttuani.
Viimeisenä iltana Teri päästi ilmoille sotahuudon, vieraiden ajokoirien vaeltaessa pihalla. Jokainen joka on huudon kuullut tietää sen voiman, mutta kumma kyllä tytön huutaessa vieressä nukkunut vieras ei osoittanut minkäänlaista elon merkkiä. Luulin vieraan joko menneen huudosta shokkiin tai saaneen sydärin, mutta aamulla asiasta tiedusteltaessa hän vain totesi että jos olisi ollut sikeässä unessa, olisi saattanut pelästyä. Tapauksen johdosta päätin muuttaa epäilyni kohteen kuuloelinten toimintaan.

Tällä kertaa minulla ei olekkaan kuvia laitettavana, kun kamera sattui unohtumaan kotiin, ehkä sitten ensi kerralla. Nyt ryhdyn valistamaan Teriä luonnonantimien syömäkelpoisuudesta :)

torstai 20. lokakuuta 2011

Jälki metsässä

Teri pääsi pari päivää sitten pitkästä aikaa taas vieraan tekemälle jäljelle. Onhan tyttö toki oma tekemiä päässyt haistelemaan, mutta on se aivan eri juttu.

Jälki vanheni reilun puoli tuntia ja sinä aikana pääsinkin itse maalimieheksi reippaalle haku-koiran alulle eli Raisalle. Hienosti Raisa minut löysikin piiloista molemmilla kerroilla :) Sitten pääsi vielä Bondi ajamaan tekemäni jäljen ennen Terin vuoroa ja todella hienosti poika meni, kun otetaan huomion että luonto päätti järjestää niin, että jouduin tekemään ylimääräisen kulman.

Vihdoin koitti Terin vuoro päästä jäljelle. Tytön jälki sisälsi kaksi kulmaa ja alustan vaihdon. Jäljelle neiti lähti menemään innosta vinkuen. Kun aloitus kohta tuli malttoi hän kuitenkin istua. Liikkeelle lähdettiin hyvin ja varman oloisesti. Aluksi neiti päätti kuitenkin poiketa reitiltä ja kävi tekemässä reilun metrin päähän jäljestä pissin ja palasi taas määrä tietoisesti takaisin haju vanaan. Minä ajattelin ettei se malta pissiä tehdä, kun oli niin kiire ajolle, joten jäi se ensin tekemättä. Ohjaajan moka siis.
Neiti eteni jäljellä hyvin korkealla nenällä, mitä hän on tähän asti tehnyt vain minun jälkeni kanssa. Välillä tyttö kääntyili katsomaan meitä takana tulevia ja heilautti häntäänsä. Muutenkin jäljestys oli jotenkin levotonta ja muutama hukkakin meinasi tulla. Välillä mentiin puita ristiin rastiin, niin että sai oikein miettiä, että mistä kohtaa liinasta nappaa kiinni. Loppu pätkä metsässä oli jo parempaa nenän käyttöä, vaikka Tepalla tuntui olevan kiire.
Sitten eteen tulikin tie. Siinä reunassa neiti hieman tuntui miettivän että mitäs nyt? Hieman minäkin sen menoa rauhoittelin, että ehdin tarkistamaan liikenteen. Nyt pitää sanoa, ettei harha luuloja synny että tie on normaalisti hyvin rauhallinen. Nyt siitä oli kuitenkin pari autoa jäljen päältä ajanut. Lopulta kuitenkin jälki taas löytyi. Hyvin näki kuinka sivu tuuli muuttaa myös hajujäljen "kulku" paikkaa, kun namit oli tiellä, mutta neiti meni noin 15-20 cm niistä sivussa. Kun metsikkö taas alkoi oli jälki löydettävissä oikeasta kohdasta ja neiti ilmaisi hienosti loppupalkan sen reunasta :)

Myöhemmin tuli mieleeni, että ehkä tuo Sarin tekemä jälkikin alkaa olla neidille niin tuttu, ettei sitä tarvitse syvällä nenällä seurata? Nyt täytyy yrittää saada neiti vieraamman ihmisen jäljille. Toisaalta voi olla että kun nyt oli pari viikkoa viime jäljestä, niin intoa oli aivan liikaa keskittymis tarpeeseen nähden. Pää asia että jäljellä pysyttiin ja kaikki mukana olleet lähtivät hyvillä mielin kohti uusia hajuja.

Iso kiitos Sarille kuvista!

Tarkkaa nenä työskentelyä.

Jäljillä ollaan

"Miten tästä jatkaisi?"

lauantai 15. lokakuuta 2011

Mitä on maahanmeno?

No sehän on sitä, että koira laittaa vatsansa maata vasten, on kyynäriensä varassa ja pylly on alhaalla. Lisäksi maahanmeno on se asia, jonka Teri taas vaihteeksi kokeessa unohti. Yleensä tämän liikkeen pitäisi tapahtua käskyn jälkeen.

Toko-koe taas siis takana. Tuloksena tällä kertaa ALO-luokasta 2.-tulos pistein 155 eli se viisi jäi puuttumaan ykkösestä.

Luokse päästävyys oli 10. Meni samaan tyyliin kuin entisetkin eli Tepa nousi ja meni vastaan häntäänsä heiluttaen.
Paikalla makuu oli sinänsä iloinen yllätys, ettei tyttö noussut ylös tai kaivanut tai haukkunut, vaikka rivistä nousikin kaksi koiraa. Piippausta kuitenkin kesti koko kaksi minuuttia. Pisteet tästä liikkeestä 9.
Seuraamiset olivat hyviä hihnassa 9 ja vapaana 9,5. Tuomari sanoi että oli hyvän näköiset seuraamiset. Ja kyllä tyttö tuntuikin ihan kivalta. Jossain vaiheessa epäilin että tyttö jätättää, mutta tiedä sitten. Sari otti video kuvaa, niin eiköhän siitä aikanaan selviä miltä se näytti.
Liikkeestä maahanmeno ei onnistunut, niinkuin alusta jo selviää. Käskyn annettuani minusta tuntui että tyttö meni maahan, mutta kääntyessäni totuus oli toinen. Tyttö jäi seisomaan, jälleen kerran.. Ilmeisesti oli äänen painossa vika? No se selvitellään pian missä vika on. Pitää varmaan ottaa oikein tarkastelun alle taas tämä liike. Tästä siis 0.
Luoksetulo olikin sitten taas oma lukunsa. Tällä kertaa oli aivan uudenlainen ongelma. Annoin luoksetulo käskyn ja tyttö katsoi minua hieman kummastuneen näköisenä. Niinpä siis jouduin antamaan toisen käskyn. Sitten kun Tepa lähti tulemaan, niin se tulikin vauhdilla ja hienosti sivulle :) Tästä liikkeestä tuli 8 tuomarin mukaan tuon kaksoin käskyn takia.
Liikkeestä seisomisessa en tietenkään nähnyt enkä tajunnut muilta kysyä että ottiko se askelia. Palatessani koiran sivulle Teri ennakoi ja kävi istumaan ennen käskyä. pisteitä 8,5.
Este hypyssä se este löytyi lopulta. Ensin tyttö meinasi kiertää esteen ja ehkä jo kävikin hieman toisella puolella. Minä kutsuin Tepaa nimeltä ja hän kääntyikin katsomaan minua ja annoin uuden käskyn. Hienosti tyttö sitten hyppäsi esteen oikealta puolelta ja jäi odottamaan. Palasin Terin sivule ja se taas istahti pyllylleen ennen käskyä. Uskoin että nollaksi meni jo sen nimen käytön takia, mutta yllättäen saatiin kuitenkin 6-pistettä.
Tämä kierto varmaankin johtui viime treeneistä joissa tytön kanssa yhdessä veimme rasian esteen toiselle puolelle, koska kyseessä oli palveluskoira este ei rasiaa näkynyt toiselta puolelta. Niinpä käskyn antaessani neiti kiersi esteen salaman nopeasti ja ehti ottaa palkkansa ennen kuin ehdin väliin. Toki tämän jälkeen tehtiin onnistunut hyppykin, mutta epäonninen oli ilmeisesti myös mielessä.
Kokonaisvaikutus oli 9. En tarkkaan muista mitä tuomari sanoi, mutta jotain sen suuntaista että oli mukavan näköistä menoa :)

Näin tällä kertaa ja nyt taas lisää treenaamaan.

maanantai 10. lokakuuta 2011

Jäniskoira metsässä

HUOM! Aluksi on aiheellista ilmoittaa että osa kuvista voi järkyttää herkimpiä lukijoita. Siis jos pelkäät verta, jätä keskimmäinen kuva katsomatta. Jos asia kuitenkin jotakuta suuresti kiinnostaa, kuvia saa isommaksi niitä klikkaamalla ;)

Vietettiin Terin kanssa viime viikonloppua maalais maisemissa sukulaisten luona. Sulkavalle siis suunnattiin ja luvassa olikin ulko puuhaa, jos Teri olisi tiennyt mitä tuleman piti ei hän olisi pysynyt karvoissaan. Jos minä olisin tiennyt, olisi Teri päässyt vain pihassa vapaaksi.

Koska ilma oli hieno päätimme lähteä puolukoita poimimaan. Teri oli onnessaan tästä metsä retkestä ja juoksenteli onnessaan hajuja haistellen. Välillä hän kävi luonani hakemassa maku palan ja lähti sitten tervehtimään muita marjastajia. Myös suo ojissa läträily tuntui olevan neidin mieleen ja hän polskutteli mennä niitä pitkin jonkin matkaa.
Hyvälle puolukka mättäälle päästyäni alkoi keräily. Teri toimi "pikku-apurina", mutta tästä apurista oli kuitenkin ehkä enemmän haittaa kun hyötyä, sillä tyttö pisteli puolukat suoraan poskeensa. Niinpä siis minä etsin mättään ja tyttö kävi aina tarkistus matkojensa välissä syömässä siinä olevia puolukoita. No ainakin oli onnellinen koira ja itsehän se marjansa poimi :)
Jonkin ajan kuluttua tyttö hävisi maisemista. Minä sitä vähän huutelin ja ajattelin että kyllä se tulee, kun saa hommansa valmiiksi. Eipä silti tyttöä kuulunut ja muutkin alkoivat jo häntä huudella. Kun aikaa katoamisesta oli kulunut enemmän aloin jo hieman huolestua, sillä poissa olo aika oli jo kumman pitkä. Kuulostelin ja nousin kannon päälle tähyilemään.
Hetken aikaa siinä tarkkailin ja sitten Terin mummo jo ilmoittikin että tyttö oli saapumassa. Seuraava tieto tytöstä tuli mummon veljeltä, "Terillä on jäniksen pää suussa". Mitä?! Ensimmäinen mielikuva joka minulle mieleen nousi, oli haiseva ja hieman mädäntynyt jänön kallo. Ei miellyttävä ajatus. Terin lähestyessä saaliinsa kanssa kehuin sitä hurjasti, miten hieno se oli ja miten hienon jänön se oli saanut kiinni. Ajattelin kehumisella pääseväni lähemmin tarkkailemaan ja se toimi. Totesin että kyseessä oli jäniksen puolikas, tarkemmin sanottanu jäniksen etupää. Jänis ei haissut ja sen lihakin näytti terveen punaiselle, sisäelimet olivat havinneet eli vain tyhjä rintaontelo oli tallella. Teri pisteli onnessansa pupua poskeensa. Menin tytön viereen edelleen kovasti kehuen, puin hänelle valjaat päälle ja laitoin hihnaan. Neiti lähti paistinsa luota oikein nätisti eikä yhtään pannut vastaan, edelleen jatkoin kehuntaa. Myöhemminkään hän ei vetänyt saaliin luokse, ehkä vatsa oli jo täytetty löytö paikalla.
Teri varmaan ajatteli, että kuka sitä nyt söisi paistia ilman puolukkaa tai paremminkin toisinpäin ;) Missään nimessähän Teri ei itse ollut jänöä kiinni saanut, sillä ajo haukkua ei kuulunut.

Viimeksi kun tyttö kohtasi villi kanin, hän kovasti yritti leikkiä sen kanssa ja huolestui kun kaveri ei siihen shokiltaan enää pystynyt. Se leikki kaveri pääsi jatkamaan matkaansa järkytyksestä selvittyään.

Sellaisia juttuja tällä kertaa. Saipahan enon vaimo haluamansa jäniskevennyksen, josta metsä retken alussa mainitsi :)


Voihan puolukoiden päälle toki istuakkin?

 Terin saalis

Hieman mielen osoituksellisesti Teri kuitenkin käänsi minulle selkänsä kiinni oton jälkeen.

Todiste puolukan "poiminnasta"

lauantai 24. syyskuuta 2011

Teri kävi tottelemassa

Käväistiin Terin kanssa toko-kokeessa ja kyllä jännitti. Eniten huolta aiheuttivat paikalla makuu ja liikkeestä maahanmeno, miten ne sujuisivatkaan.. No kai voi sanoa että ne menivät todella hyvin ja yhtään nollaa ei tullut :) Sitten itse liikkeisiin.

Luokse päästävyys meni kutakuinkin niinkuin viimeksikin, tällä kertaa Tepa tosin hypähti hieman tuomaria vasten. Ensimmäistä kertaa meillä oli muuten sellainen tuomari joka katsoi myös hampaat. No 10 pistettä siitä saatiin.

Paikalla makuun alkaessa jännitin todella paljon, viime kerrallakun se meni täysin pieleen. Mietin että nouseeko neiti, haukkuuko vai tekeekö kenties molempia? Neiti ei tehnyt kumpaakaan, se tosin piippasi hieman ja muutamaa sekuntia ennen luokse palaamista se päätti alkaa kaivaa kuoppaa. Niin siis ihan oikeasti! Hän kyllä pysyi maassa, mutta liikkurin tekemää viivaa piti kaivaa. Minua olisi naurattanut aivan hirveästi pelkästään sen takia, että mietin mistä hän noita juttujaan keksii. Pa:on neiti nousi hienosti. Tästä liikkeestä tuli kahdeksan pistettä. Tuomari sanoi pisteyttäessään että oli hauska seurata kun koira puri hammasta, todellisuudessa Terin huulet lepattivat, kun se vinkui ja puhisi pitkästymistään ;)

Kun tylsistä paikalla olo liikkeistä oli selvitty oli vuorossa yksilö liikkeet ja saatoin ehkä aivan hieman huokaista. Jännitystä toki vielä aiheutti liikkeestä maahan meno, kun se on nyt ollut jotenkin niin vaikeaa ja mennyt aivan seisoskeluksi.

Ensin oli kuitenkin seuraamiset. Hihnassa seuraaminen alkoi huonosti, mutta meni sitten kai kuitenkin hyvin. Kun lähdin liikkeelle neiti jäi istumaan ja lähti liikkeelle vasta hihnan kiristyttyä. No liikkeestä tuli kuitenkin jostain syystä 10. Oli kuulemma kivaa seuraamista. Sitten taluttimetta seuraaminen, joka ei sitten mennytkään niin hyvin. Seuraaminen oli kuulemma löysempää ja Teri piti aika ajoin enemmän väliä. Vapaana seuraamisesta pisteitä tästä syystä 8,5. Mitenköhän tässä nyt näin kävi? Yleensä kun asia on ollut aivan toisin päin, taluttimessa huonompi kuin vapaana. Voinen luulla että vain eräällä hyvällä koulutus neuvolla tämä on mahdollista ja tietysti sitä neuvoa olen käyttänyt vain taluttimessa, kun se on ollut meillä se enemmän ongelmallinen.

Maahanmeno seuraamisen yhteydessä oli todella hyvä ja tuomari totesikin, että nyt tekisi mieli tukistaa ohjaajaa jo ka katsoi taakseen :) No pitihän se varmistaa että sinne maahan mennään, kun se on ollut niin vaikeaa, eipä olisi tarvinnut. Pisteitä kuitenkin 9.

Luoksetulo oli tas mielenkiintoinen. Teri kyllä tuli vauhdilla, mutta jäi sitten reilun puolen metrin päähän minusta istumaan, hieman vinoon. Annoin seuraamis käskyn ja neiti tulla napsahti sivulleni. Tuomari kysyi oliko sen tarkoitus tulla eteen ja kerroin että suoraan sivulle. Niinpä saimme liikkeestä 8 pistettä.

Seisomisesta seuraamisen yhteydessä tuli ihmeekseni 10 pistettä! Kai se sitten seisoi heti käskyn saatuaan? Eipä siinä sitten mitään ihmeitä ollut.

Viimeisimpänä oli tietenkin este hyppy. Pelkäsin että Teri karkaa esteelle ja hieman hidastin sen vauhtia. Hienosti neiti hyppäsi, mutta hieman vinoon esteen taakse. Loppu tuloksena 8 pistettä.

Kokonaisvaikutus meillä oli 10! Enpä olisi tätä päivää uskonut näkeväni. Ehkä meillä oli kerrankin sellainen tuomari joka otti huomioon rotu ominaisuudet ja sanoi että oli hienon näköistä menoa.

Vielä palkintojen jaossa Tuomari sanoi kaikille ettei Terissä ole mitään perinteisiä toko rotuja vaan beaglea ja suomenpystykorvaa. Sanoi myös että hienosti Teri toimi ja sen toimintaa oli ilo katsoa :) Kyllä tuli hyvä mieli tuollaisesta erikois maininnasta, kun muista tuomari kertoi vain rodun, pisteet ja tuloksen. Loppujen lopuksi pisteitä kertyi 178 ja Terin sijoitus oli sitten meidän ennätys, nimittäin 4/11.

Vaikka olikin kyseessä sellainen ei tiukka tuomari, niin oli se silti kiva saada noin hyvät pisteen ja vielä enemmän mieltä lämmitti Terin loistava työskentely! Nyt treenailemaan lisää ja viimeista ykköstä alokas-luokassa metsästämään :)

Teri tojokki osaa myös istua ;)

perjantai 23. syyskuuta 2011

Neiti Auringonpaiste ja Neiti Kuu

Meillä on ollut täällä Terin kanssa seuraa, kun saimme laina lapsen. Luna schapendoes tuli kyläilemään kun hänen perheensä lähti reissuun. Vähän aluksi jännitti miten ne hommat nyt menee kahden koiran kanssa, niin hyvin on pärjätty.

Yhden kerran ulkoillessamme aloin ajatella tyttöjen nimiä ja tajusin miten hyvin ne sopivatkaan yhteen. Teri nimittäin tarkoittaa auringonpaistetta ja Luna kuuta. Meillä on siis riittänyt täällä hetken aikaa molempia taivaankappaleita ympäri vuorokauden. Lenkkeillessä ei muuten olla oltu kertaakaan pahasti solmussa ja tyttöjen solmuun meno yrityksetkin ovat olleen suoraan sanoen surkeita. Tytöt niin kiltisti mennä napottavat osan ajasta kylki kyljessä. Välillä tuntuu että neidit vuorottelevat siitä kumpi nyt kulkee oikein nätisti, sillä välillä toinen kulkee vasemmalla puolella hihna löysällä ja toinen viipottaa edellä. Koska Luna ei hauku muita koiria on myös Terin haukkuminen vähentynyt, niitä kohtaan joita se normaalisti louskuttaisi.

Eräs aamu ollessamme ulkoilemassa oli ulkoilureittimme varrella olevalla urheilukentällä kisat käynnissä ja tietenkin siellä ammuttiin lähtö laukauksia. No Terihän meni niistä aivan paniikkiin, josta seurasi kiskomista hengen edestä. Onneksi Luna ei näistä paukuista välittänyt ollenkaan, aivan kuin se ei olisi niitä kuullutkaan. Oli todella kummallista olla selaisen koiran kanssa ulkona joka ei paikuista välitä ja kokemuksen jälkeen todella toivon, että jos Teri joskus saa pikku sisaruksen se on yhtä välinpitämätön paukuista kuin Lunakin.

Sisälläkin elo on ollut pääosin rauhallista, alku levottomuus toki kuuluu asiaan. Kun mitään ei tapahdu niin tytöt nukkuvat sulassa sovussa. Välillä lähempänä ja välillä kauempana toisistaan. Jäärouva eli Teri on ihmeekseni välillä yrittänyt saada leikin poikasta Lunan kanssa aikaiseksi, mutta tuloksetta. Tuntuu etteivät tytöt huomaisi toisiaan ollenkaan. Vein heidät jopa Pemolle kaukaloon juoksemaan, jotta he saisivat leikkiä keskenään, mutta molemmilla oli omat juttunsa. Luna haki innoissaan palloa ja Teri hoiti hajujen tarkastusta. Huomenna onkin sitten Neiti Kuun aika palata kotiin ja me jäämme Auringonpaisteen kanssa viettämään syksyä.
Nyt vielä loppuun koiramaisia ajatuksia pallosta ;)

Sama tyyny kelpaa molemmille

Ensin pallosta keskusteltiin sisällä
Luna: "Katso! Minulla on hieno pallo!".

 Teri: "En halua katsoa!"  Luna: "Mutta se on niin hieno..."

Teri: "No nyt voin haistaa, kun Luna ei huomaa."


Sitten siirryttiin ulos jatkamaan aiheesta keskustelua
Luna: "Minulla on taas tämä hieno pallo :)"

Luna: "Hyökkäykseen!!"  Teri: "Nyt pallon kyllä käy huonosti, en kestä katsoa!"

Luna: "No miten minä sen pallon nyt tuolta saan?"  Teri: "Siihen on yksi keino, mutta enpäs kerro."

 Luna: "Ai niin, näinhän se kävikin."  Teri: "No nyt se sen hokas."

Lopulta Teri hermostui paparatsiin..
Teri: "Nyt loppui se kuvaaminen! Tässä on kyse pallon haltuunotosta ja siihen liittyvistä neuvotteluista."


 Koska vesi kasteli, katsoin parhaaksi Lunan antaa lainata Terin kylpytakkia :)

keskiviikko 14. syyskuuta 2011

Toimiva (r)asia

Käytiin Terin kanssa taas treenailemassa. Paikalle saavuttaessa piti oikein miettiä oltiinko oikeassa päivässä ja ajassa kun treeni seuranamme oli pelkäskään sakemanneja. Oikeassa kuitenkin oltiin ja sinne mentiin muitten sekaan treenaamaan. Mukana menossa oli makkaraa tai märkäruokaa sisältävät rasiat, jotka toimivat tytön innokkeina.

Liikkeestä maahanmenoa lähinnä lähdettiin treenaamaan, kun se ei ottanut onnistuakseen viimeisimmässä toko-kokeessa. Viime tekstissähän epäilin että ongelma johtui väärästä äänen sävystä. No tuli seuraavana päivänä todistettua ettei johtunut. Maahan käskiessäni tyttö jäi seisomaan vaikka kuinka matalalta käskyn annoin, piti ihan pysähtyä käskyn annossa että maastoutuminen onnistui.
Tästä viisastuneena lähdimme eilisiin treeneihin ystäviemme rasioiden kanssa. Otin tytön pa:han ja laitoin rasian hänen taakseen noin puolen metrin päähän, niin että tyttö sen huomasi. Sitten palasin takaisin sivulle ja lähdin seuruuttamaan. Kontakti oli älyttömän upea, sen mitä nyt siinä pystyin vilkuilemaan ja maahan menossa Teri tipahti suoraan eikä empinyt hetkeäkään. Heti tytön laskeuduttua vapautin hänet ja voi sitä vauhtia mikä vei neitiä kohti rasiaa. Rasialle päästyään Teri sen hienosti ilmaisi maahan menolla, niin kuin jäljellä ollaan opeteltu :) Jäävät olikin sen jälkeen tosi nopeat, onnistui sekä maahanmeno että seisominen. Joka kerta sain nähdä rasialla upean ilmaisun.

Paikalla makuutakin yritin ottaa rasian kanssa. Taakse jätetty rasia oli liian kiinnostava ja sitä piti kuikuilla, joten siirsin rasian sivulle, josta sitä kuikuiltiin yhä. Tein pari lyhyttä paikka makuuta, joista toisessa kävin vain kääntymässä ja sitten palkka hiljaa olosta. Hyppy esteelle pääsyä odotellesa otin luoksetuloa sivulle lyhyeltä matkalta ja alkoihan sekin taas neidiltä luonnistua. Lopuksi vielä se hyppy joka meni hyvin :) Palkkasin kerran esteen yli ja yritin varmistaa niin seisomassa pysymistä.

Lopuksi todettakoon että rasiat toimi mainiosti ja sitä aiotaan käyttää jatkossakin.

lauantai 10. syyskuuta 2011

Ei mennyt ihan putkeen

Niin siis meidän tämän päiväinen ToKo-koe. Saatiin kuitenkin tulos ja kumma kyllä minua ei yhtään harmita vaikka ei mennytkään niin hyvin. Kerronpa nyt miten tuo koe siis sitten meni.

Luokse päästävyydestä tuli täysi kymppi, josta olen niin ylpeä kuin olla voi :) Teri kyllä nousi ja meni tuomaria hieman vastaan, mutta kaikista tärkeintä tässä oli että neiti teki sen häntä heiluen. Sitten olikin paikalla makuu.. No se alkoi hyvin ja menikin niin suht pitkään. Sitten Teri päätti haukahtaa ja haukahtaa vielä hieman lisää (tässä vaiheessa minä suljin silmäni). Siitä neiti sitten hiljeni ja minä ehdin jo huokaista, mutta kas kummaa paikalla makaaminen oli niin tylsää että Teri nousi seisomaan. Hän vain seisoi ja haisteli maata edessään, tuomari käski hakea tytön pois ja näin siitä liikkeestä tuli pyöreä nolla.

Yksilö liikkeet alkoivat tietenkin seuraamisilla ja sekä hihnassa että vapaana seuraamisista tuli molemmista 8,5 arvosanaksi. Eihän se nyt huippu tulos ole, mutta itse olin taas kamalan iloinen siitä miten hihnassa seuraaminen oli paljon parempi kuin aikaisemmin ja kaikki perusasennot löytyivät!

Sitten liikkeestä maahanmeno eli Terin "varma liike". Niin siis mikä? Niinpä niin Teri jäi seisomaan, annoin toisen käskyn ja vieläkin tyttö vaan seistä törötti, eli nolla tuli. Itseäni kyllä voin vain tästä nollasta syyttää, sillä annois käskyn liian korkeaan äänensävyyn. Meillä kun maahan meno on matalalla äänellä ja seisominen sitten korkealla.

Entäpä sitten miten kävikään luoksetulon? Neiti tuli ja hienolla vauhdilla tulikin :) Mutta sitten se tulla tupsahti eteeni istumaan ja tökkäsi nenällään kättäni. Siinä vaiheessa mielessäni kävi vain: "No niin tämäkin sitten nollille". Mutta yllätys, yllätys liikkeen ohjaaja käski antaa käskyn ja minulla alkoi raksuttaa, ehkä peli ei ollut sittenkään menetetty. Annoin sivulle tulo käskyn ja siihen tyttö mallikkaasti pyllynsä pyöräytti. Arvosanaksi tuli 9. Ja hyvämieli jäi tästäkin liikkeestä vauhdin osalta, kun se viimeksi jäi puuttumaan.

Liikkeestä seisominen meni normisti ja siitä saatiin 8,5 pistettä. Teri saisi kuulemma aikaisemmin pysähtyä. Tämä hiippailu taipumushan oli kyllä itselläni ihan tiedossa.

Viimeisimpänä oli sitten este hyppy. Nätisti neiti napsahti viereeni pa:n, mutta kun hypyn vuoro tuli ja annoin käskyn, lähti neiti jotain hajua haistelemaan ja kävelikin esteen ohi. Nollillehan se sitten meni, mutta otin kuitenkin vielä hypyn uudestaan ja se olikin sitten onnistunut. Myöhemmin myös osa muista koirista jotain hajua haisteli hypättyään toki ensin ja kuulin muutaman olleen varmoja että heidän koiransa olisi myös lähtenyt hajua haistelemaan. Eihän se toki ole mikään lupa tehdä niin vaikka muutkin, mutta pitää itselleni hieman selitellä ;).

Kokonaisvaikutus oli kuitenkin 8 eli parempi kuin viimeksi. Ja tuomari sanoi että koirassa on potkua, mutta käskytetyt treenit ovat tarpeen. Näin siis taas lisää harjoittelu ideoita kehittämään ja valmiina uusiin yrityksiin.

Ja jottei tämä jäisi vain pelkäksi teksti päivitykseksi on pakko laittaa loppuun kuva Teristä viime viikonloppuna työmaa vahtina sekä video, jossa tyttö reippaasti kiipeää ylä-terassille.



lauantai 27. elokuuta 2011

Ja niin Teri kohtasi pentujengin

Vaikka oma elämä tuntuukin välillä siltä ettei mitään koskaan tapahdu, niin Terin elämässä kyllä tapahtuu. Hiljais eloon saatiin piristystä kun kutsu kävi koira-äitiä ja pentuja vahtimaan ja eihän me siitä tietenkään kieltäydytty. Niinpä siis lagun nokka kohti tärkeää tehtävää.

Perille saavuttaessa oli ensimmäinen homma viedä äiti-koira pihalle. Niinpä siis hihna kouraan ja ulos. Suunnitelmissa oli että otan Terin lagun kontista samalla kun tuon mamman sisälle, mutta mamma bongasi heti Tepan tuoksuisen auton ja niin sitten mentiin kahden koiran voimalla.
Sisälle takaisin mennessä oli hieman jänitystä, sillä en osanut aavistaakkaan miten Tepa suhtautuisi noihin reilun neljän viikon ikäisiin koira lapsiin. Ajattelin että olisi luvassa rankkaa nuuskutusta ja pentujen komennusta. Sain kuitenkin huomata kuinka pihalla olinkaan neidin pentu suhtautumisesta, ensimmäisenä oli mielessä vain ja ainoastaan ruoka.

Kun tärkein oli hoidettu (eli ruoka) tuli tyttö pyynnöstäni kurkkaamaan pentuhuoneen ovesta. Kurkkaus se todella olikin. Teri ajatteli että hieman epäilyttävää sakkia, tuosta on parasta pysytellä kauempana. No olihan pentujen toki päästävä hieman jaloittelemaan isommallekkin alalle joten "vapaus" koitti. Pennut pääsivät rajatulle alueelle, jossa oli paljon uutta tutkimista. Teri katsoi touhua kauhistuneena ja yritti pakitella pois pentujen ulottuvilta.

Suuren maailman ihmettely saa tietenkin kenen tahansa vatsan kurnimaan eivätkä pennut ole poikkeus. Niinpä koko jengi kokoontui äitinsä maitobaarille. Teri tuli kiinnostuneena katsomaan mistä lutkutus tuli, mutta se oli ehkä virhe, sillä silloin neidin huulista alkoi samantien valua kuolaa ja taas oli perääntymisen paikka. Maito hetken jälkeen pennut palautuivat omaan huoneeseensa ja saattoi Tepakin taas liikkua vapaammin.

Pahemmin eivät pennut siis neitiä kiinnostaneet. Hän tarkkaili kyllä niitä kovasti, mutta päätti olla lähestymättä turhaan. Yksi pennuista kuitenkin otti muutama juoksu askeleen Teriä kohti, jolloin hän asetti korvansa "epävarmuus-asentoon". Vain pari kertaa pennun ollessa turvallisesti sylissäni tyttö kävi sitä pikaisesti nuuhkaisemassa. Ainoa asia mikä kiinnitti pennuissa tytön huomion oli ulvonta ja haukunta yritykset, silloin piti mennä huoneen ovelle katsomaan, Teri nimittäin tietää kuinka ikävää on jos kukaan ei kutsuun vastaa..

"APUA!! Pentujengi hyökkää!"


"Tuossa on taas yksi.."

lauantai 20. elokuuta 2011

Vettä ja pennun tuoksua

Meillä oli Terin kanssa pari päivää takaperin poikkeuksellinen päivä. Minä pääsin katselemaan pikkuisia pentuja ja Teri haistelemaan niiden tuoksuja. Lisäksi tuli testi käytettyä parikin asiaa kiitettävällä arvosanalla.

Tuona poikkeuksellisena päivänä minulla oli aivan erityinen tehtävä, sillä olin lupautunut auttamaan reilun kolmen viikon ikäisten koiralapsien madottamisessa. Pennut olivat todella suloisia ja touhukkaita, niinkuin nyt pennut yleensäkin ovat :) Teri ei tällä kertaa pentuja nähnyt, mutta sai toki haistella hajut vaatteistani. Ensi reaktio tuoksuihin oli odotetunlainen "Näissähän tuoksuu tutut koirat". Sitten haisteltiin vähän tarkemmin ja huomattiin että, "Hyi! Näissä vaatteissa on myös pentujen tuoksuja." No neidin onneksi pentujen tuoksuja oli vain vaatteissa.

Tällaisten ihanuuksien hajuja Teri sai haistella


Minun suoritettuani oman aktiviteettini oli tietysti neidin vuoro eli ylös, ulos ja lenkille. Siellä ulkona sitten tulikin vettä ja paljon. Aluksi Teri päätti kiertää kaikki vesilätäköt, niinkuin viisasta on ja minä luulin laittaneeni vettä pitävät vaatteet. Matkasta kolmasosan kuljettuamme oli kuitenkin selvää että kastuisimme molemmat pahasti, joten neiti jätti kiertämättä pienimmät lätäköt. Ulkoilu sujui todella rauhallisesti, vastaamme ei tullut ketään ja kaupungin läpi kulkiessammekin näimme vain muutaman ihmisen seisoskelemassa sateen suojassa.
Kotiin saavuttuamme olimme lähes läpimärkiä. Todellakin lähes, sillä vain minun jalkani olivat täysin kuivat, kiitos testikäytössä olleille uusille kengille. Liiallinen vesi piti hoitaa pois tytön turkista joten ei muuta kuin kuivaamaan. Molempien onneksi ostin aikaisemmin lähinnä neidin viilentämis tarkoitukseen frotee-takin nyt se pääsikin sitten ensi kertaa käyttöön, kun puin sen tytön päälle. Päivä oli uuvuttanut Tepan täysin ja hän kävikin nukkumaan kaikissa froteissansa, minun tyynylle tietysti. Ainakin voimme nyt todeta että sekä kengät että uusi frotee-takki toimivat moitteettomasti.

Väsynyt ja märkä Teri

sunnuntai 14. elokuuta 2011

Jotain saavutettu

Ollaan me Terin kanssa saatu jotain aikaiseksikin ja jopa todiste siitä. Käytiin nimittäin Toko-kokeessa ja saatiin alokas-luokasta meidän ihka ensimmäinen 1.-tulos!! Tässä nyt sitten hieman selostusta mitenkä tuo koe meni, sikäli kun siitä jotakin muistan.

Matkaan mukaan lähtivät Sari ja Bondi, hakemaan viimeistä 1. tulosta koulutus tunnusta varten. Meno matkalla Teri ja Bondi ottivat rauhallisesti takaboksissa ja ohjaajat hermoilivat tuulilasin tuntumasssa. Paikan päälle päästyämme oli aika ilmoittautua ja sen jälkeen lähteä hieman vielä jaloittelemaan ennen varsinaista suoritusta. En viitsinyt Terin kanssa juuri mitän ennen koetta ottaa, jotta into säilyy sitten oikeaan hetkeen. Vähän vain nakin houkutuksella sivulle tuloa ja parin askeleen seuraaminen josta sitten palkka.

Ensimmäisenä oli vuorossa luokse päästävyys ja paikalla makuu. Ennen kehään menoa näytin Tytölle autolla rasiaa jossa oli herkku ruokaa ja toivoin sen muistuvan mieleen sitten kehässä. Luokse päästävyydessä Teri istui nätisti siihen asti kunnes tuomari tuli luokse, silloin tyttö nousi seisomaan ja meni hieman vastaan. Tuomari sanoi heti että se on virhe mutta ei pisteitä vähentävä virhe. Minua itseäni ei lainkaan haitannut että tyttö meni tuomaria vastaan, itse asiassa olin asiasta hurjan iloinen, sen ihmispelkoisuuden huomioon ottaen ja koska neiti ei ainakaan peruuttanut! Paikalla makaamisessa ei ollut mitään ihmeellistä. Nätisti neiti siellä paikallansa pötkötti ehkä hiukan levottomana ympärilleen katsellen. Molemmista liikkeistä siis täydet pisteet.

Seuraamiset olikin sitten seuraavaksi vuorossa. Taluttimessa seuraaminen oli taas Terin osalta sellaista sunnuntai kävelyä ettei voi muuksi sanoa, perusasennot löytyivät vaan liikkeen alussa ja lopussa. No onneksi sen jälkeen olikin vapaana seuraaminen, joka meni jo huomattavasti paremmin :) Sitä tehdessä perusasennot muistuivat taas neidin mieleen ja kontaktiakin tuli kai otettua aiempaa enemmän, sillä pisteet olivat paremmat kuin taluttimen kanssa.

Liikkeestä maahan meno meni ihan 10:llä läpi ja seuraavana olikin luoksetulo. Jo kutsuttaessa neiti lähti liikkeelle hyvin verraisin askelin. Lähes minun luokse päästyään hän jäi haistelemaan katosta tippunutta vesi läikkää. Tässä vaiheessa mietin mitä ihmettä nyt tekisin. Haisteltuaan hetkisen Teri kuitenkin katsoi minua kysyvästi: "Mitä minun pitikään tehdä?" ja niinpä toistin käskyn ja neiti tassutteli viereeni perusasentoon. Liikkeestä seisomisen alettua liikkeen ohjaaja käski odottaa koiran mukaan, jolloin jo ehdin miettiä sitä vesi länttiä. Käännyin katsomaan Nakea, sille oli ilmeisesti iskenyt hirveä kutka pannan alle ja siinä se takanani pantaansa rapsutteli. Käskin tytön uudelleen seuraamaan ja sitten se sujuikin. Tuomari sanoi että liikkeestä seisominen meni hyvin, mutta ikävä kyllä myös seuraaminen kuuluu pisteisiin.

Viimeisenä suunnistimme hyppy-esteelle. Estettä lähestyessämme Teri näki Sarin ja halusi mennä tätä tervehtimään. Otin pannasta kiinni ja yritin ohjata tytön pois kuikuilemasta oven rakoon. Onneksi liikkeen ohjaaja huomasi että joku tuttu siellä Teriä häiritsi ja keksi ottaa hypyn toiselta puolelta. Tyttö hyppäsi hienosti ja pysähtyi esteen taakse. Tuomari sanoi hyppyä oikein hienoksi, vaikkei täysiä pisteitä antanutkaan.

Niin siis saatiin kasaan riittävät pisteet 1.-tulokseen. Erityisen hienosti meni Sarilla ja Bondilla, sillä kokeen päätteeksi Bondi sai virallisen nimensä eteen merkinnän TK1!! Täältä pääsee katsomaan kuvan koulutustunnusta kaulallaan kantavasta pojasta ja hänen ohjaajastaan sekä lukemaan muita koiramaisia juttuja :)

Päivän päätteeksi Teri kävi vielä poimimassa itselleen päivän vitamiini annoksen mummon marjapuskasta ja siitä loppuun todistus aineistoa.





torstai 11. elokuuta 2011

Aina ei ole helppoa

Pienellä koiralla oli eilen jännä päivä, joka päättyi tytön kohdalla kovin ikävästi.

Iltapäivällä lähdimme katsomaan iltatori meinenkiä, niinkuin olimme jo muutamana keskiviikkona aikaisemminkin tehneet. Tällä kertaa liikkeellä oli mukavasti porukkaa, sillä oli tori-karaoke kilpailun finaali päivä. Löysimme Terin kanssa istuma paikan torin perältä katoksen alta, jos sattuisi satamaan. Sadetta ei kuitenkaan torikansan onneksi tullut, mutta Terin epäonneksi tuli jotain muuta. Humalainen nainen tuli viereemme istumaan ja alkoi kertoa kuinka koiraa tulee kouluttaa. No neuvot olivat sellaisia jotka oli parempi jättää omaan arvoonsa enkä niitä sen enempää kuunnellut. Tepa lähestyi varovasti naista ja haisteli häntä, tämän tehtyään tyttö poistui tyynesti paikalta josta olin hyvin iloinen, siis siitä että neiti meni rohkeasti haistamaan. Nainen poistui luotamme ja tori ilta jatkui mukavasti, toiset koirat haukkuivat ja Teri ei sanonut sanaakaan, hän vaan seisoskeli tyynen rauhallisena ja kuunteli toisten juttuja.

Siinä rauhassa istuessani Teri päästi yllättäen ilmoille pienen sotahuudon poikasen. Aloin tietysti katselemaan syytä moiseen ja huomasin muutaman nuoren leikillään toisiaan tönivän. Teri tietysti tapansa mukaan päätti ilmoittaa ettei tuollainen peli vetele, vaikka nuoret olivatkin suht kaukana neidistä. Tyttö ei toki käsittänyt että kyse oli vain leikistä ja päästi toisenkin pienoisen huudon. Minä sitten käänsin neitiä niin että "tappelijat" jäivät näkymättömiin ja tilanne rauhoittui. Tyttö jäi kuitenkin tärisemään, joten otin hänet syliini.

Myöhemmin humalainen nainen palasi viereemme, mutta ei ilmeisesti muistanut aiemmin jutelleensa kanssamme. Teri istui edelleen sylissäni, kun nainen tuli aivan liki ja alkoi selittämään omiaan. Hetken päästä nainen kääntyi eteemme ja alkoi halata sylissäni olevaa Tepaa. Lähdin neidin kanssa samantien paikalta ja menimme edemmäs istumaan ja tärinäkin helpotti.

Päivän jännitykset olivat ilmeisesti pienelle koiralle liikaa ja parin tunnin kotona olon jälkeen Teri sai kohtauksen. Aluksi luulin että tytöllä oli huono-olo kun alkoi niin lipotuttamaan ja suuntana oli ulko ovi. Ovelle kiitämisen jälkeen totesin ettei kyse ollutkaan pahoinvoinnista. Teri alkoi nieleskellä ja nuolemaan pakon omaisesti. Otin tytön syliini ja kävin istumaan niin että neiti oli pysty asennossa, koska kuvittelen että se helpottaa hänen oloaan. Neiti rauhoittui syliini ja nieleskely rauhoittui, mutta aina kun tilanne parani ja hän päätti nousta ylös alkoi nieleskely uudestaan. Onhan näitä kohtauksia tytöllä aikaisemminkin ollut useitakin, mutta aina se tuntuu yhtä pahalta kun ei tiedä mistä ne johtuu ja miten toista voisi auttaa. Puolen tunnin nieleskelyn ja nuoleskelun jälkeen tilanne kuitenkin helpotti ja pääsimme nukkumaan :)

perjantai 15. heinäkuuta 2011

Ufot tulevat?!

Hei, olen tämän blogin päähenkilönä toimiva Teri-koira ja tulin kertomaan teille erityisen tärkeästä asiasta!

Kaikki alkoi kun lähdimme äitini kanssa ulkoilemaan tänä aamuna. Aluksi kaikki näytti aivan normaalilta, mutta sitten näin sen, puuksi naamioituneen ufon! Sieltä se tähyili minua yläilmoista ja kurkotteli oksillaan alaspäin. Äiti sanoi minulle että olen hieman hölmö ja että puu on ollut siinä kauan, mutta minä tiesin toisin. Yritin päästä mahdollisimman kauaksi puusta ja tuijotin sen aidan takaa kurkottavia oksia pelon sekaisin tuntein. Äiti ei päästänyt minua kurottautumaan kovin kauas vaan jatkoi normalisti matkaansa.

Kun olin puusta ohi selvinnyt oli vastassa jo seuraava ufo, se oli naamiotunut ylhäältä tuijottavaksi liikennemerkiksi. Tätä yritin taas väistää, mutta äiti ohjasi minut kulkemaan mahdollisimman tuttua kohtaa pitkin ja totesi etten saa vieläkään katsoa x-filesia. Kun olin selvinnyt liikennemerkki järkytyksestä totesin ilokseni etteivät ufot tällä kertaa saaneet minua mukaansa yläilmoihin ja saatoin jatkaa ulkoilua rauhassa.

Iltapäivällä äiti lupasi viedä minut puistoon ja olin aivan innoissani. Puistossa olikin jo kaksi koiraa meidän sinne saapuessamme. Molemmat olivat vielä pentuja vaikkakin isoja sellaisia. Kerroin pennuille heti etten aio tänään leikkiä ja he ymmärsivät yskän ja jatkoivat omia leikkejään. Toisen pennun omistaja sanoi äidille että tuo sinun uroksesi on varmaan vanhempi kuin hänen, niin sitä ei uskalla päästään isoon puistoon leikkimään ettei satu vahinkoa. Kuulin äidin selittävän minun olevan tyttö vaikka nostankin jalkaani. Silloin mieleeni tuli mahdollisuus että ufotkin luulivat minua pojaksi. Niinpä päätin olla kohollamatta koipeani epäilyttävien puiden ja liikennemerkkien kohdalla. Lopun puistoilu ajasta vietin maanpäällisiä asioita, kuten heinän eri maku variaatioita miettien.

Haluan vielä lopuksia muistuttaa kaikkia pitämään tassut maassa ja tarkkailemaan ufojen aikeita!

Teri

tiistai 28. kesäkuuta 2011

Mökkeilyä

Kävimme Terin kanssa viettämässä kesää mökkeilyn merkeissä, mikä tietenkin merkitsi tytölle ihanaa vapautta ja monia muita ilon aiheita.

Teri pääsi tutustumaan kahteen uuteen mökki naapuriin suomenajokoira Ranssiin ja Väiski kaniin. Ranssin kanssa tutustuminen tapahtui häkin verkon läpi haistelemalla ja häntää heiluttamalla. Neidin tervehtiminen kävi hyvin nopeasti ja sen jälkeen ei enää häkin asukas jaksanut kiinnostaa, sillä eihän se kuitenkaan pääsisi sieltä seuraksi leikkimään. Niinpä naapurin pihan tutkiminen jatkui Ranssin katsellessa koppinsa katolta Terin touhuja.
Väiski olikin sitten jo paljon mielenkiintoisempi tuttavuus, sitä piti nimittäin jopa haukkua ja haistella paljon perusteellisemmin. Väiskin ollessa mökkinsä kuistilla tapahtui ensimmäinen kohtaaminen, jolloin Teri näki ensin vain mustan vilahduksen. Haukkauhan sitä vilahdusta piti ja vinkua myös. Pian vilahdus osoittautui kaniksi joka loikki kuistilla, Tepan nenä teki villisti töitä ja yritti selvittää minkäsortin loikkari oli kyseessä. Häntä heilui ja tuhina vaan kuului sekä tietysti harmistunutta haukuntaa. Lopulta tutustuminen pääsi niin pitkälle että Teri ja Väiski olivat kumpikin vierekkäin vain aita välissään, eikä pienempää osapuolta tuntunut paljon jännittävän korvat kyllä pyörivät hurjasti. Tämän lähemmin ei neiti saanut naapuriin tutustua, turvallisuus syistä.

Talon rakennus hommissakin Teri oli mukana vahtikoiran ominaisuudessa tosin hiljaisessa sellaisessa. Rakennuksella neidille annettiin oma paikka jossa se sitten katseli työmaan menoa. Ainoa asia mikä tyttöä selvästi jollain tapaa kiukutti oli se kun ajoin Avantilla eikä tyttö päässyt mukaan. Kaikki muut saa ajaa vaikka minkälaisella meno pelillä, mutta minulta sitä ei sallita. Ajoinpa sitten autoa niin ettei neiti ollut kyydissä, päältäajettavaa ruohonleikkuria tai Avanttia, niin minua seurasi lähes taukoamaton haukunta. Onneksi näitä mitään ei kestänyt kauan ja Terin mielenrauha säilyi.

Mökkeillessä yleisesti huomasin sen kuinkapaljon Teri on rauhoittunut, se jopa malttoi lepäillä välillä ja korvat oli muutakin kuin koristeena ;)

Loppuun vielä mökkeily kuvia :)


Ranssin tervehtiminen


Nuotiomestari valvoo


Myös nuotiota ympäröivät kivet oli syytä pitää puhtaina...


... siivouksen jälkeen oli sotamaalaus taas kasvoilla


Lapion noutoa ehti myös välillä harrastamaan


Terin oma työmaa


Homma valmis, nyt voi levätä