tiistai 28. kesäkuuta 2011

Mökkeilyä

Kävimme Terin kanssa viettämässä kesää mökkeilyn merkeissä, mikä tietenkin merkitsi tytölle ihanaa vapautta ja monia muita ilon aiheita.

Teri pääsi tutustumaan kahteen uuteen mökki naapuriin suomenajokoira Ranssiin ja Väiski kaniin. Ranssin kanssa tutustuminen tapahtui häkin verkon läpi haistelemalla ja häntää heiluttamalla. Neidin tervehtiminen kävi hyvin nopeasti ja sen jälkeen ei enää häkin asukas jaksanut kiinnostaa, sillä eihän se kuitenkaan pääsisi sieltä seuraksi leikkimään. Niinpä naapurin pihan tutkiminen jatkui Ranssin katsellessa koppinsa katolta Terin touhuja.
Väiski olikin sitten jo paljon mielenkiintoisempi tuttavuus, sitä piti nimittäin jopa haukkua ja haistella paljon perusteellisemmin. Väiskin ollessa mökkinsä kuistilla tapahtui ensimmäinen kohtaaminen, jolloin Teri näki ensin vain mustan vilahduksen. Haukkauhan sitä vilahdusta piti ja vinkua myös. Pian vilahdus osoittautui kaniksi joka loikki kuistilla, Tepan nenä teki villisti töitä ja yritti selvittää minkäsortin loikkari oli kyseessä. Häntä heilui ja tuhina vaan kuului sekä tietysti harmistunutta haukuntaa. Lopulta tutustuminen pääsi niin pitkälle että Teri ja Väiski olivat kumpikin vierekkäin vain aita välissään, eikä pienempää osapuolta tuntunut paljon jännittävän korvat kyllä pyörivät hurjasti. Tämän lähemmin ei neiti saanut naapuriin tutustua, turvallisuus syistä.

Talon rakennus hommissakin Teri oli mukana vahtikoiran ominaisuudessa tosin hiljaisessa sellaisessa. Rakennuksella neidille annettiin oma paikka jossa se sitten katseli työmaan menoa. Ainoa asia mikä tyttöä selvästi jollain tapaa kiukutti oli se kun ajoin Avantilla eikä tyttö päässyt mukaan. Kaikki muut saa ajaa vaikka minkälaisella meno pelillä, mutta minulta sitä ei sallita. Ajoinpa sitten autoa niin ettei neiti ollut kyydissä, päältäajettavaa ruohonleikkuria tai Avanttia, niin minua seurasi lähes taukoamaton haukunta. Onneksi näitä mitään ei kestänyt kauan ja Terin mielenrauha säilyi.

Mökkeillessä yleisesti huomasin sen kuinkapaljon Teri on rauhoittunut, se jopa malttoi lepäillä välillä ja korvat oli muutakin kuin koristeena ;)

Loppuun vielä mökkeily kuvia :)


Ranssin tervehtiminen


Nuotiomestari valvoo


Myös nuotiota ympäröivät kivet oli syytä pitää puhtaina...


... siivouksen jälkeen oli sotamaalaus taas kasvoilla


Lapion noutoa ehti myös välillä harrastamaan


Terin oma työmaa


Homma valmis, nyt voi levätä

lauantai 4. kesäkuuta 2011

Reipas tyttö

Tuo Teri kyllä osaa aina välillä yllättää positiivisesti ja juuri niissä asioissa joissa sitä kovasti toivoisinkin. Kaikenlaista jännittävää on jälleen pienen koiran elämässä tapahtunut ja niistä on siis selvitty kunnialla.

Ensimmäinen koettelemus oli kova ukonilma joka saapui kotikaupunkiimme eräs päivä. Minä tietysti hirveällä kiireellä olin vetelemässä sähköjohtoja seinistä ja sulkemassa ikkunoita jo ensimmäisen jyrähdyksen kuullessani. Vaan mitäpä sillä aikaa teki Teri? Hän nukkui rauhassa omassa kevythäkissään, välillä raottaen hieman silmiään ja sitten taas unia jatkaen. Paukkeen lakattua luulin ukkosen jo menneen menojaan ja jatkoimme normaalia eloa. Tyttö nukkui vieressäni sängyllä kun yht' äkkiä iski salama, kuului aivan kauheaa rytinää ja vettä alkoi tulla kuin aisaa. Neiti nosti päätään ja päätti varmuudeksi kipittää häkkiinsä turvaan. Siellä se sitten jonkin aikaa katseli ja kuulosteli laskien lopulta päänsä lepo asentoon.
Aikaisempina vuosinahan meininki on ollut se että neiti viilettää paniikissa sängyn alle heti jyrinän alettua ja siellä hän sitten pysytäänkin koko ukkosen ajan. Edistystä siis on tapahtunut :) Ehkä sillä että olen itse ukkosella koittanut toimia mahdollisimman normaalisti, on ollut osuutta asiaan, niin ainakin tahdon uskoa.

Tepa reippaana tyttönä häkin turvassa (otettu ukkosen aikana)



Toinen tapahtuma oli sitten suunniteltu juttu eli lähdimme käymään kaupunkiin vierailemaan tulleeseen tivoliin. Tivoli reissu meni taas todella hyvin neiti mennä napotti kiltisti hihna löysällä ja maata haistellen koko ajan. Pidin tosin hihnaa tavallista lyhyemmällä ettei sattuisi ikäviä törmäilyjä. Kävelimme aluetta pitkin ja poikin ja päädyimme lopulta penkille istumaan. Teri istui hetken paikalla olon jälkeen jalkoihini ja ihmetteli siitä tivolin menoa ja meininkiä. Silityksiäkin neiti sai pieneltä tivoli vieraalta ja hänen vaariltaan, Tepa oli tähän palveluun hyvin tyytyväinen.
Kyllä siitä tuli itselle niin hyvä mieli että kaikella työllä ja vaivalla, tuosta minun luokseni kuusi vuotta sitten muuttaneesta arasta koirasta on tullut noin rohkea. Yhtään ei nimittäin neiti ollut ahdistuneen oloinen tai pelännyt vieraita ihmisiä tai outoja laitteita.

Sitten vielä näitä kaikkia Teristä aiheutuvia ilon aiheita jatkaakseni täytyy todeta että neiti on oppinut rauhoittumaan, kun toiminta loppuu esimerkiksi torin laidalla istuskellessa tyttö saattaa istahtaa jalkoihini eikä enää seisoa törötä koko aikaa. Lisäksi voin suurimmaksi osaksi ylpeänä kulkea kaduilla koiran kanssa joka kulkee hihna löysällä ja toisten koirien ohituksetkin ovat parantuneet huomattavasti.

Näin tällä kertaa toivottavasti nyt saamme vielä nauttia lisää näistä iloisista asioista :)