lauantai 27. elokuuta 2011

Ja niin Teri kohtasi pentujengin

Vaikka oma elämä tuntuukin välillä siltä ettei mitään koskaan tapahdu, niin Terin elämässä kyllä tapahtuu. Hiljais eloon saatiin piristystä kun kutsu kävi koira-äitiä ja pentuja vahtimaan ja eihän me siitä tietenkään kieltäydytty. Niinpä siis lagun nokka kohti tärkeää tehtävää.

Perille saavuttaessa oli ensimmäinen homma viedä äiti-koira pihalle. Niinpä siis hihna kouraan ja ulos. Suunnitelmissa oli että otan Terin lagun kontista samalla kun tuon mamman sisälle, mutta mamma bongasi heti Tepan tuoksuisen auton ja niin sitten mentiin kahden koiran voimalla.
Sisälle takaisin mennessä oli hieman jänitystä, sillä en osanut aavistaakkaan miten Tepa suhtautuisi noihin reilun neljän viikon ikäisiin koira lapsiin. Ajattelin että olisi luvassa rankkaa nuuskutusta ja pentujen komennusta. Sain kuitenkin huomata kuinka pihalla olinkaan neidin pentu suhtautumisesta, ensimmäisenä oli mielessä vain ja ainoastaan ruoka.

Kun tärkein oli hoidettu (eli ruoka) tuli tyttö pyynnöstäni kurkkaamaan pentuhuoneen ovesta. Kurkkaus se todella olikin. Teri ajatteli että hieman epäilyttävää sakkia, tuosta on parasta pysytellä kauempana. No olihan pentujen toki päästävä hieman jaloittelemaan isommallekkin alalle joten "vapaus" koitti. Pennut pääsivät rajatulle alueelle, jossa oli paljon uutta tutkimista. Teri katsoi touhua kauhistuneena ja yritti pakitella pois pentujen ulottuvilta.

Suuren maailman ihmettely saa tietenkin kenen tahansa vatsan kurnimaan eivätkä pennut ole poikkeus. Niinpä koko jengi kokoontui äitinsä maitobaarille. Teri tuli kiinnostuneena katsomaan mistä lutkutus tuli, mutta se oli ehkä virhe, sillä silloin neidin huulista alkoi samantien valua kuolaa ja taas oli perääntymisen paikka. Maito hetken jälkeen pennut palautuivat omaan huoneeseensa ja saattoi Tepakin taas liikkua vapaammin.

Pahemmin eivät pennut siis neitiä kiinnostaneet. Hän tarkkaili kyllä niitä kovasti, mutta päätti olla lähestymättä turhaan. Yksi pennuista kuitenkin otti muutama juoksu askeleen Teriä kohti, jolloin hän asetti korvansa "epävarmuus-asentoon". Vain pari kertaa pennun ollessa turvallisesti sylissäni tyttö kävi sitä pikaisesti nuuhkaisemassa. Ainoa asia mikä kiinnitti pennuissa tytön huomion oli ulvonta ja haukunta yritykset, silloin piti mennä huoneen ovelle katsomaan, Teri nimittäin tietää kuinka ikävää on jos kukaan ei kutsuun vastaa..

"APUA!! Pentujengi hyökkää!"


"Tuossa on taas yksi.."

lauantai 20. elokuuta 2011

Vettä ja pennun tuoksua

Meillä oli Terin kanssa pari päivää takaperin poikkeuksellinen päivä. Minä pääsin katselemaan pikkuisia pentuja ja Teri haistelemaan niiden tuoksuja. Lisäksi tuli testi käytettyä parikin asiaa kiitettävällä arvosanalla.

Tuona poikkeuksellisena päivänä minulla oli aivan erityinen tehtävä, sillä olin lupautunut auttamaan reilun kolmen viikon ikäisten koiralapsien madottamisessa. Pennut olivat todella suloisia ja touhukkaita, niinkuin nyt pennut yleensäkin ovat :) Teri ei tällä kertaa pentuja nähnyt, mutta sai toki haistella hajut vaatteistani. Ensi reaktio tuoksuihin oli odotetunlainen "Näissähän tuoksuu tutut koirat". Sitten haisteltiin vähän tarkemmin ja huomattiin että, "Hyi! Näissä vaatteissa on myös pentujen tuoksuja." No neidin onneksi pentujen tuoksuja oli vain vaatteissa.

Tällaisten ihanuuksien hajuja Teri sai haistella


Minun suoritettuani oman aktiviteettini oli tietysti neidin vuoro eli ylös, ulos ja lenkille. Siellä ulkona sitten tulikin vettä ja paljon. Aluksi Teri päätti kiertää kaikki vesilätäköt, niinkuin viisasta on ja minä luulin laittaneeni vettä pitävät vaatteet. Matkasta kolmasosan kuljettuamme oli kuitenkin selvää että kastuisimme molemmat pahasti, joten neiti jätti kiertämättä pienimmät lätäköt. Ulkoilu sujui todella rauhallisesti, vastaamme ei tullut ketään ja kaupungin läpi kulkiessammekin näimme vain muutaman ihmisen seisoskelemassa sateen suojassa.
Kotiin saavuttuamme olimme lähes läpimärkiä. Todellakin lähes, sillä vain minun jalkani olivat täysin kuivat, kiitos testikäytössä olleille uusille kengille. Liiallinen vesi piti hoitaa pois tytön turkista joten ei muuta kuin kuivaamaan. Molempien onneksi ostin aikaisemmin lähinnä neidin viilentämis tarkoitukseen frotee-takin nyt se pääsikin sitten ensi kertaa käyttöön, kun puin sen tytön päälle. Päivä oli uuvuttanut Tepan täysin ja hän kävikin nukkumaan kaikissa froteissansa, minun tyynylle tietysti. Ainakin voimme nyt todeta että sekä kengät että uusi frotee-takki toimivat moitteettomasti.

Väsynyt ja märkä Teri

sunnuntai 14. elokuuta 2011

Jotain saavutettu

Ollaan me Terin kanssa saatu jotain aikaiseksikin ja jopa todiste siitä. Käytiin nimittäin Toko-kokeessa ja saatiin alokas-luokasta meidän ihka ensimmäinen 1.-tulos!! Tässä nyt sitten hieman selostusta mitenkä tuo koe meni, sikäli kun siitä jotakin muistan.

Matkaan mukaan lähtivät Sari ja Bondi, hakemaan viimeistä 1. tulosta koulutus tunnusta varten. Meno matkalla Teri ja Bondi ottivat rauhallisesti takaboksissa ja ohjaajat hermoilivat tuulilasin tuntumasssa. Paikan päälle päästyämme oli aika ilmoittautua ja sen jälkeen lähteä hieman vielä jaloittelemaan ennen varsinaista suoritusta. En viitsinyt Terin kanssa juuri mitän ennen koetta ottaa, jotta into säilyy sitten oikeaan hetkeen. Vähän vain nakin houkutuksella sivulle tuloa ja parin askeleen seuraaminen josta sitten palkka.

Ensimmäisenä oli vuorossa luokse päästävyys ja paikalla makuu. Ennen kehään menoa näytin Tytölle autolla rasiaa jossa oli herkku ruokaa ja toivoin sen muistuvan mieleen sitten kehässä. Luokse päästävyydessä Teri istui nätisti siihen asti kunnes tuomari tuli luokse, silloin tyttö nousi seisomaan ja meni hieman vastaan. Tuomari sanoi heti että se on virhe mutta ei pisteitä vähentävä virhe. Minua itseäni ei lainkaan haitannut että tyttö meni tuomaria vastaan, itse asiassa olin asiasta hurjan iloinen, sen ihmispelkoisuuden huomioon ottaen ja koska neiti ei ainakaan peruuttanut! Paikalla makaamisessa ei ollut mitään ihmeellistä. Nätisti neiti siellä paikallansa pötkötti ehkä hiukan levottomana ympärilleen katsellen. Molemmista liikkeistä siis täydet pisteet.

Seuraamiset olikin sitten seuraavaksi vuorossa. Taluttimessa seuraaminen oli taas Terin osalta sellaista sunnuntai kävelyä ettei voi muuksi sanoa, perusasennot löytyivät vaan liikkeen alussa ja lopussa. No onneksi sen jälkeen olikin vapaana seuraaminen, joka meni jo huomattavasti paremmin :) Sitä tehdessä perusasennot muistuivat taas neidin mieleen ja kontaktiakin tuli kai otettua aiempaa enemmän, sillä pisteet olivat paremmat kuin taluttimen kanssa.

Liikkeestä maahan meno meni ihan 10:llä läpi ja seuraavana olikin luoksetulo. Jo kutsuttaessa neiti lähti liikkeelle hyvin verraisin askelin. Lähes minun luokse päästyään hän jäi haistelemaan katosta tippunutta vesi läikkää. Tässä vaiheessa mietin mitä ihmettä nyt tekisin. Haisteltuaan hetkisen Teri kuitenkin katsoi minua kysyvästi: "Mitä minun pitikään tehdä?" ja niinpä toistin käskyn ja neiti tassutteli viereeni perusasentoon. Liikkeestä seisomisen alettua liikkeen ohjaaja käski odottaa koiran mukaan, jolloin jo ehdin miettiä sitä vesi länttiä. Käännyin katsomaan Nakea, sille oli ilmeisesti iskenyt hirveä kutka pannan alle ja siinä se takanani pantaansa rapsutteli. Käskin tytön uudelleen seuraamaan ja sitten se sujuikin. Tuomari sanoi että liikkeestä seisominen meni hyvin, mutta ikävä kyllä myös seuraaminen kuuluu pisteisiin.

Viimeisenä suunnistimme hyppy-esteelle. Estettä lähestyessämme Teri näki Sarin ja halusi mennä tätä tervehtimään. Otin pannasta kiinni ja yritin ohjata tytön pois kuikuilemasta oven rakoon. Onneksi liikkeen ohjaaja huomasi että joku tuttu siellä Teriä häiritsi ja keksi ottaa hypyn toiselta puolelta. Tyttö hyppäsi hienosti ja pysähtyi esteen taakse. Tuomari sanoi hyppyä oikein hienoksi, vaikkei täysiä pisteitä antanutkaan.

Niin siis saatiin kasaan riittävät pisteet 1.-tulokseen. Erityisen hienosti meni Sarilla ja Bondilla, sillä kokeen päätteeksi Bondi sai virallisen nimensä eteen merkinnän TK1!! Täältä pääsee katsomaan kuvan koulutustunnusta kaulallaan kantavasta pojasta ja hänen ohjaajastaan sekä lukemaan muita koiramaisia juttuja :)

Päivän päätteeksi Teri kävi vielä poimimassa itselleen päivän vitamiini annoksen mummon marjapuskasta ja siitä loppuun todistus aineistoa.





torstai 11. elokuuta 2011

Aina ei ole helppoa

Pienellä koiralla oli eilen jännä päivä, joka päättyi tytön kohdalla kovin ikävästi.

Iltapäivällä lähdimme katsomaan iltatori meinenkiä, niinkuin olimme jo muutamana keskiviikkona aikaisemminkin tehneet. Tällä kertaa liikkeellä oli mukavasti porukkaa, sillä oli tori-karaoke kilpailun finaali päivä. Löysimme Terin kanssa istuma paikan torin perältä katoksen alta, jos sattuisi satamaan. Sadetta ei kuitenkaan torikansan onneksi tullut, mutta Terin epäonneksi tuli jotain muuta. Humalainen nainen tuli viereemme istumaan ja alkoi kertoa kuinka koiraa tulee kouluttaa. No neuvot olivat sellaisia jotka oli parempi jättää omaan arvoonsa enkä niitä sen enempää kuunnellut. Tepa lähestyi varovasti naista ja haisteli häntä, tämän tehtyään tyttö poistui tyynesti paikalta josta olin hyvin iloinen, siis siitä että neiti meni rohkeasti haistamaan. Nainen poistui luotamme ja tori ilta jatkui mukavasti, toiset koirat haukkuivat ja Teri ei sanonut sanaakaan, hän vaan seisoskeli tyynen rauhallisena ja kuunteli toisten juttuja.

Siinä rauhassa istuessani Teri päästi yllättäen ilmoille pienen sotahuudon poikasen. Aloin tietysti katselemaan syytä moiseen ja huomasin muutaman nuoren leikillään toisiaan tönivän. Teri tietysti tapansa mukaan päätti ilmoittaa ettei tuollainen peli vetele, vaikka nuoret olivatkin suht kaukana neidistä. Tyttö ei toki käsittänyt että kyse oli vain leikistä ja päästi toisenkin pienoisen huudon. Minä sitten käänsin neitiä niin että "tappelijat" jäivät näkymättömiin ja tilanne rauhoittui. Tyttö jäi kuitenkin tärisemään, joten otin hänet syliini.

Myöhemmin humalainen nainen palasi viereemme, mutta ei ilmeisesti muistanut aiemmin jutelleensa kanssamme. Teri istui edelleen sylissäni, kun nainen tuli aivan liki ja alkoi selittämään omiaan. Hetken päästä nainen kääntyi eteemme ja alkoi halata sylissäni olevaa Tepaa. Lähdin neidin kanssa samantien paikalta ja menimme edemmäs istumaan ja tärinäkin helpotti.

Päivän jännitykset olivat ilmeisesti pienelle koiralle liikaa ja parin tunnin kotona olon jälkeen Teri sai kohtauksen. Aluksi luulin että tytöllä oli huono-olo kun alkoi niin lipotuttamaan ja suuntana oli ulko ovi. Ovelle kiitämisen jälkeen totesin ettei kyse ollutkaan pahoinvoinnista. Teri alkoi nieleskellä ja nuolemaan pakon omaisesti. Otin tytön syliini ja kävin istumaan niin että neiti oli pysty asennossa, koska kuvittelen että se helpottaa hänen oloaan. Neiti rauhoittui syliini ja nieleskely rauhoittui, mutta aina kun tilanne parani ja hän päätti nousta ylös alkoi nieleskely uudestaan. Onhan näitä kohtauksia tytöllä aikaisemminkin ollut useitakin, mutta aina se tuntuu yhtä pahalta kun ei tiedä mistä ne johtuu ja miten toista voisi auttaa. Puolen tunnin nieleskelyn ja nuoleskelun jälkeen tilanne kuitenkin helpotti ja pääsimme nukkumaan :)