Sotahuuto

Rauhoittava signaali

2012-02-08T22:26:00.000+02:00

Terille tuntuu tällä hetkellä stressiä aiheuttavan tuo vaatetus. Suurin ongelma ei ole pukeminen vaan ylättäen riisuminen. Asian huomaa tytön ilmeestä ja kuulee sydämen jumputuksesta. Ihan oikeasti, syke kuuluu todella kovana, niin kuin pumppu takoisi kylkiluihin hirveätä tahtia.

Hyvä juttu tuommoinen taonta ei ole, mutta onneksi sitä ei ole kuin vain tytön oikein kovasti jännittäessä. Piti siinä vaatteita Tepalta riisuessa kuitenkin miettiä, että miten hänet saisi rauhoitettua.
Juttelin rauhallisesti ja samalla kokeilin rinta kehää (kuuli sen kyllä kokeilemattakin) vähän ajan päästä syke laski. Paukutus jatkui kuitenkin vielä nutun pois oton jälkeenkin. Seuraavalla kerralla neitiä riisuessani taas mietin miten tilanteen saisi rauhoitettua ja mieleeni tuli maailman yksinkertaisin keino, rauhoittavat signaalit. Niinpä siis aloin haukotella ja kas kummaa syke laski nopeasti. Onneksi on tuoda aihetta joskus tullut tutkittua, minkä lisäksi Teri puhuu todella hyvin koiraa :)
Muutaman haukoittelu kerran jälkeen tilanne on nyt jo paljon parempi eikä syke enää joka kerta "kuulu läpi". Teri saattaa välillä jopa yhtyä haukoitukseen.

Haukoitus! Taltioitu vuonna 2007

Yllätys hyökkäys

Kun nyt pakkanen on hiukan hellittänyt, niin ollaan päästy neidin kanssa taas suorittamaan pitempiä ulkoiluja. Tänään meillä olikin aamulla lenkillä hieman erilainen tapahtuma. Kaikki alkoi, kun sivu polulta oli meidän käyttämällemme polulle tulossa nainen kolmen Tepaa hieman pienemmän koiran kanssa. Koirat haukkuivat neidille heti nähdessää ja Teri niille vastasi parilla haukahduksella. Haukahduksien jälkeen tyttö tuli viereeni makupalan toivossa jatkaen matkaansa hiljaa ja nätisti.

Pienen matkaa kuljettuamme alkoi takaamme kuulua huutoa ja mieten uskallanko sinne katsoa. No pakkohan se oli, kun pahinta pelkäsin ja niin sain huomata, että meitä kohti pinkoo koira hihna perässään ja nainen huutaa jostain kauempaa "Se pääsi vahingossa irti".

Koiran lähestyessä menin Terin ja sen väliin seisomaan ja kumarruin koiraa kohti, se pysähtyi. Karkuri alkoi haukkua ja samalla myös Tepa. Komensin tytön hiljaiseksi ja käännyin uudestaan karkuria päin. Tällä kertaa polkaisin pari kertaa kevyesti maata ja aloin lähestyä koiraa, edelleen sitä kohti hieman kumartuneena, jolloin koira lähti juoksemaan takaisin omistajansa luo. Välillä karkuri vilkaisi meitä, mutta lopulta kai päätti että näytän liian uhkaavalta. Ahdistavana asianahan koira sen kohti kumartelun kokeekin. Tapahtuman jälkeen Tepa lähti kiltisti mukaani ja luulin näkeväni että nainenkin sai koiransa kiinni.

Onneksi näyttää siltä ettei tytölle jäänyt traumoja takaa päin hyökkäilevistä koirista. Haukkoittelu harjoitukset jatkuvat :)

Pipo päähän pakkasella

2012-02-01T23:21:00.001+02:00

Nyt kovien pakkasten saavuttua on Terin vaatetus ulos mentäessä ollut taas ajankohtaista. Siinä onkin ollut miettimistä, että minkälaisessa varustuksessa milloinkin olisi hyvä ovea raottaa, kun raottamattakaan ei voi olla.

Suurin osa vaatteista ja niiden pukemisesta on Terille sellainen ok juttu, että eteiseen voi tulla jo valmiiksi odottamaan. Sitten on niitä vaatteita, että mennään seistä jököttämään olohuoneen matolle ja puvustus tapahtuu siinä, jonka jälkeen lähdetään liikkeelle. Onhan Tepalla toki se pahin vaate kappalekin, jonka pukemisen jälkeen minkäänlainen liikunta ei ole mahdollista, jollei erikseen valjaista hieman vauhtia anna.

Rappusissa alaspäin meneminen on ollut tossukauden alettua hidasta. Melkein täytyy pysähtyä neitiä odottamaan ja kun takaapäin menoa katsoo on se hauskan näköistä, takatassut samaa tahtia menoa :) Tossut ovat kyllä tänä vuonna olleet muuten hyvin siedetty juttu.

Terin asuste valikoima hieman laajentui tänä talvena, kun päädyin neulomaan neidille pipon. Kaupassa ollaan joskus käyty pipoa ihailemassa ja sovittamassa ihan vaan huvin vuoksi aikaisemmin. Nyt kuitenkin on ollut niin kireä pakkanen, että minä hieman ehkä ylihuolehtivaisena koiran omistajana päätin että pipo on Nakelle saatava, ettei korvat palellu.
Täytyy sanoa että kärsivällinen tuo tyttö noissa sovitus puuhissa oli, jopa ehkä hieman liiankin sillä välillä sain sovitella pipoa nukkuvan tytön päälle. Pipo kuitenkin valmistui ja ajatuksena on että sitä voisi käyttää, kun alkaa mennä -24 celsiuksen kylmemmälle puolelle tai muutenkin tarvittaessa.
Testi käyttö suoritettiin tänä iltana ja tapaus oli Terin mielestä kovin nolo. Tämä osoittautui siksi vaate kappaleeksi, jonka kanssa ei voi omaehtoisesti liikkua. Minua huolestutti onko pipo liian tiukka, Tepaa ettei kukaan vaan näe. Molempien huoli osoittautui turhaksi kun ketään ei tullut vastaan ja parin ravistuksen jälkeen oli Nakella käytössä kaulurimallinen pipo.

Mitä sitä suotta nousemaan?

Tämä päässä ei voi sitten liikkua! Pitäisiköhän muuten tehdä pieni irokeesi tuohon keskelle?

Neidin mielestä on kauhean luonnotonta, että koiran pitää laittaa vaatteita päälle, mutta onhan niitä laitettava ettei tule vilu. Nyt siirrymme miettimään pipon päässä pito keinoja :)

Oivalluksia

2012-01-21T21:34:00.000+02:00

Olen tässä Terin kanssa viime aikoina treenaillessa ja muutenkin tassutellessa kokenut pari tilanteisiin liittyvää oivallusta. En tiedä onko niistä loppujen lopuksi mikään sen kummempi oivallus vaan enemmänkin viimeinkin tajuaminen.

Nyt olen lähes joka päivä ottanut Terin kanssa paikalla makuu pätkän iltapäivä ruoan yhteydessä. Tämä ateria sisältää yleensä jonkin luun tai vastaavan, jolla on hyvä palkata tyttö.
Ihan normaali kuviolla ollaan menty eli neiti sivulle ja siitä maahan. Ensin jätin Tepan olkkarin puolelle, herkun minun ja tytön väliin ja itse menin eteiseen ovelle. Nätisti Nake pysyi paikallaan, mutta hieman oli sivulle vilkuilua mukana matkassa. Vilkuilusta johtuen päätin siirtää tytön eteiseen, jotta vilkuilua ei tulisi ja se toimi! Aika tietenkin on vaihteleva enkä katso suoraan tyttöön vaan suunnilleen katon rajaan. Ruston kohdalla pidin tyttöä paikalla olossa jopa yli kaksi minuuttia, kun oli tytöllä niin kova motivaattori ja hyvin pysyi. Sitten palkka vaan jalkojen väliin ja vapautus. Palkkaus jutussa pitää kyllä antaa Nakella pisteet, sillä hän ei koske edes rustoluuhun ennen vapautusta vaikka omaakin erinomaisen ruoan hävitys kyvyn.
Pitihän minun kokeilla sitäkin tyyliä, mitä nyt kokeissa ja ulko treeneissä olen viime aikoina käyttänyt eli katselin omiin jalkoihini. Yllätys yllätys, tästä seurasikin piippausta ja vinguntaa. Kun taas aloin katsella katon rajaan neiti rauhoittui. Pohdin että pitääkö neiti jalkoihin katseluani huomiotta jättämisenä ja näin ollen kuvittelee tekevänsä väärin, minkä seurauksena hän nousee välillä seisomaan? Tästä viisastuneena suuntaan katseeni näissä asioissa ylä ilmoihin, välillä vilkaisten Tepan olotilaa.

Valppaana paikalla makuussa

Ohitus asioissa otettiin sitten viime kirjoitukseni hieman takapakkia eli seuraavana päivänä kaikki muut koirat piti haukkua tai heidän luokseen piti koittaa jollain keinolla ängetä. Kun tajusin että joka päivä on vaihdettava taskussa oleva ohitusnami toisenlaiseen, niin taas alkoi sujua paremmin, mutta siltikin vaihtelevalla menestyksellä.
Eräänä päivänä jo heti lenkin alku vaiheessa meitä tuli vastaan kaksi koiraa joille Tepan piti rähinä nostaa. Siinä vaiheessa minä ajattelin, että on ehkä kaikkein paras kävellä vaan pieni lenkki kun otti aikalailla päähän neidin käytös. Siinä kuitenkin vähän matkaa käveltyämme ja kun olin saanut itseni rauhoittumaan, päätin että kävellään koko lenkki ja toivoin että vastaan tulisi vielä yksi koira, niin saataisiin Tepan kanssa tehtyä yksi hyvä ohitus. Onneksi vastaan tuli vielä koira sillä lenkillä ja ohituskin sujui taas todella hienosti.
Sen jälkeen ohitukset onkin taas sujuneet (koputan puuta) ainoa asia, mikä on tuottanut minulle harmaita hiuksia on ollut koirien ulkoiluttajat, joitten on pakko päästää se oma fifi tervehtimään joka ikistä vastaan tulijaa. Pari kertaa olen joutunut Terin kanssa umpihankeen väistämään, ettei toinen koira ole päässyt luvatta nenäänsä kiinni työntämään.

Rankan pohdinnan ja harjoitusten jälkeen Teri etsi sopivaa rentoutumis asentoa

Näillä oivalluksilla nyt sitten mennään ja toivotaan että ne on jollakin tapaa suuntaa antavia ja toimivia.

Käytiin muuten myös pitkästä aikaa puistoilemassa ja reissu meni näissä merkeissä :)

Ohituksia

2012-01-06T19:30:00.000+02:00

Jotenkin näyttää, että nämä kertomukset tulee usein päivän viiveellä ja niin tämäkin :D Tänään kerron oikeasta ohitus harjoittelijan unelmasta, jonka kohtasimme eilen.

Ensimmäisenä tuli vastaan isohko koira jonka lähelle Terillä oli hinku. Pieni urahduskin sille piti päästää ja mennä ohi kiihtyneessä mielen tilassa. Tästä ei tytölle palkkaa tippunut ja matka jatkui. Jonkin matkaa edessämme kulki pieni koira, joka haukkui koko ajan kulkiessaan mutta Tepa ei siitä välittänyt.
Seuraavien ohitettavien kohdalla mentiin todella mallikkaasti, ei ollut turhaa tuijottelua eikä ryntäilyä vaikka joku saattoi neidille asiansa kertoa. Viimeisin koira haukkui jo kovemmin, mutta edelleenkään Tepa ei asiasta välittänyt, vaan tuli itse vierelleni seuraamaan herkkua odottaen. Kaiken kaikkiaan ohitus tilanteita koiran kanssa oli varmaankin viisi tai kuusi, mikä oli jo aika hyvä sarja.
Olihan siellä lenkillä myös muunlaisia ohitettavia, nimittäin hiihtäjiä. Tämä johtuu siitä, että meillä on täällä todella ihana tilanne, kun rannassa kulkeva reitti on kävelijöiden sekä hiihtäjien yhteis käytössä. Ensimmäisien hiihtäjien kohdalla Tepa hieman katseli, että onko se mummo hiihtänyt tänne asti? Pian hän kuitenkin totesi ettei näin ollut ja loppuihin hiihtelijöihin neiti ei enää kiinnittänyt mitään huomiota.

Tänään tilanne olikin sitten hieman toinen. Ensimmäisenä tuli vastaan koira, joka oli vapaana. Se käveli suoraan Teriä kohti, joten ajattelin tilanteen olevan reilumpi jos neitikään ei olisi käskyn alla. Tämä koira osoittautui vanhaksi tutuksi. Vanhaa herraa ei Tepa jaksanut kauan kiinnostaa ja tilanne oli hetken päästä ohi.
Ehkä vielä edellisen koiran nostattamasta hurmoksesta johtuen seuraava koira piti haukkua. Kaveri vielä ohitti niin hienosti sanomatta sanaakaan. Kun ohitus kaveri oli mennyt ohi, pyysin tytön kontaktiin, annoin siitä palkan ja matka jatkui.
Viimeisimpänä oli vuorossa musta labbis, joka meni edestämme noin viiden metrin päästä tiellä, jolle olimme juuri saapumassa. Teri huomasi mustan kaverin, mutta päätti jatkaa haisteluaan ja merkata puun siinä samalla. Samalla piti kyllä lunta takajaloilla kuopia ja jättää silläkin tapaa hajumerkki. Käännyimme seuraamaan koiraa ja tyttö jatkoi haisteluaan välillä katsoen edellä kulkijaa ja höristäen korviaan. Hyvä että lenkin viimeisen koiran kanssa meni niin hyvin.

Laitan vielä todistus aineistoa, jos joku nyt kuvittelee että olen luvatta tyttöä ladulla kävelyttänyt ;) Kuva on viime keväältä, mutta samat merkit ovat taas löytäneet paikkansa ladun päihin.

Paukkuja ja puutoksia

2012-01-01T16:17:00.000+02:00

Uuden vuoden vaihtuminen meni Terin kanssa aika perinteisin menoin ja pelon sekaisin tuntein. Lisäksi havaitsin taas puutteita tytön purukalustossa.

Uusi vuosi

Vuoden vaihdetta saavuimme viettämään Terin mummolaan, siinä toivossa että täällä syrjemmässä olisi vähemmän pauketta kuin kaupungissa. Neljän aikaan kuului ensimmäinen raketin pamahdus ja samantien katosi Teri sängyn alle (hän varmaan uskoi ufojen tuloon). Kuuden aikaan mietin että pitäisikö katsoa missä tilassa neiti siellä napottaa ja päätin samalla tarjota hänelle syötävää. Kauhistunut ilme kasvoillaan tyttö katseli. Muutin häkin kulku suunnan päätyyn ja niin, että siihen pääsi lähes suoraan sängyn alta. Häkkiin otin pakastimesta putkiluun kappaleen ja sängyn alle tarjosin possun korvan suuremmitta eleittä.
Puoli seitsemän aikoihin alkoi kuulua possunkorvan nuolemista, jolloin päätin käydä jääkaapilla ja "vahingossa" tipauttaa lihapullan palasen lattialle. Tyttö oli tullut sängyn reunan alle katselemaan ja muutaman sekunnin mietittyään hän uskaltautui hakemaan pullan palasta. Tämän reissun päätteeksi hän jäi häkkiin kaluamaan luuta.
Suurin osa loppu illasta meni tytön liikkuessa häkin ja sängyn aluksen väliä, riippuen sen hetkisen rohkeuden tasosta. Tepa yllätti minut monen tunnin paukuttelujen jälkeen tulemalla uudelle alustalleen syömään luutaan. Ikävä kyllä luu oli ilkeä ja ilmeisesti satutti neitiä, sillä hän juoksi ulahtaen pois luun luota ja sen jälkeen sitä lähestyminen oli hyvin varovaista.

Teri raukan silmät ovat kuin lautasantennit liian jännityksen ansiosta.

Rohkaistuaan itseään neiti uskaltautui pois pimeistä koloista

Ulkoa kuuluu pauketta

Hammas katsaus

Niin ja vielä siitä purukaluston puutteesta. Löysin perjantaina sängystäni Terin hampaan. Tällä kertaa kyseessa oli P3 alhaalta vasemmalta. Näytti siltä että hampaan juuret olivat katkenneet. Harvalta alkaa pikku hiljaa näyttää Tepan hammaskartta, mutta onneksi noista työkaluista on vielä suurin tallessa.
Koska olen yleensäkin kovin huolissani neidin terveydestä, voi olla että huomenna on soitto lääkärille edessä, jotta voin kysellä miksi ne hampaat nyt on alkaneet tippumaan. Olisikohan kyseessä jokin puutostila? Terin suu on nimittäin siisti, siinä ei näy tulehduksen merkkejä eikä hammaskiveä. Huomenna mieleni toivon mukaan neidin hampaiden osalta rauhoittuu.

Joku tyhjäpää päätti juuri ampua raketteja ja Terin tämäkin ilta menee toden näköisesti sängyn alla.. Niinpä siirrymme viettämään rauhallista loppu päivää.

Treeniä tuiskun keskellä

2011-12-27T23:47:00.002+02:00

Joulu on nyt meidän osaltamme juhlittu perinteisin menoin eli harrastamalla joulu ruokien syömistä. Terikin sai hieman kinkkua ja joulu herkkuja osakseen, jotta jaksaa taas vuoden odottaa.

Joulu meininki

Aatto meni siis ruokia syödessä ja lahjoja availlessa. Teri oli ollut ilmeisen kiltti tyttö ja sai lahjaksi toivomansa alustan mummon luo. Muut neidin lahjatoiveista olivat hieman mahdottomia ja jäivät siitä syystä toteuttamatta. Lisäksi Teri sai tietenkin paljon luita ja herkkuja.
Lahjoja avatessa tapahtui jotain aivan tavatonta. Ensin tyttö avasi paketin joka sisälsi luita. Avaus tapahtui hyvin hienovaraisesti ja yhden luun neiti sai heti syötäväkseen. Seuraavasta pakkauksesta neiti sai hieman naudan mahaa. Sen jälkeen oli vuorossa paketti, josta löytyi Terin herkkua eli "jälkiruokaa". Tyttö sai pistellä koko cesar-purkin kerralla joulun kunniaksi. Yllättäen tämän lahjan jälkeen muut paketit eivät enää neitiä kiinnostaneetkaan. Peti nyt ei sinänsä ollut kauhea yllätys, mutta kun savun tuoksuisia luita sisältävä paketti ei voinut vähempää kiinnostaa olin hieman ihmeissäni. Toisaalta jos ensin saa naudan mahaa ja cesaria koko rasian, niin ketäpä vähäpätöiset luut voisivat kiinnostaa? No jos tätä ei olisi käynyt, niin väittäisin että Tepaa.

Joulun kunniaksi piti tietenkin pukea tytölle joulu asu päälle ja ottaa kuvia. Paketit kiinnostivat siinä vaiheessa vielä kovasti ja sen kyllä huomaa :)

Kovasti olisi pienen koiran tehnyt jo herkkuja mieli

Teri yritti saada lahjoja lentopusuilla ;)

Treeniä

Tänään meillä olikin sitten kova hinku treenaamaan kentälle, kun ollaan nyt vaan sisällä harjoiteltu. Ajelemaan lähdettiin kovasta tuulesta huolimatta. Matka alkoi pimeästi, kun valot eivät palaneet tien varressa. Kovan tuulen takia piti kyllä keskittyä ajamiseen. Matka sujui hyvin hieman yli puolen välin, sitten alkoi tulla lunta taivaan täydeltä ja vauhti tippui huimasti, tietä ei pahemmin näkynyt. Tässä kohtaa oli onneksi valot, mutta kun ne taas sammuivat oli keli aivan kamala. Onneksi lähellä oli huoltoasema, jonka pihaan pääsimme turvallisesti. Puoli tuntia siinä sitten odottelimme ja välillä putsasin autoa, joka hautautui hankeen. Kyllä päätti moni muukin kurvata samalle asemalle. Lopulta onneksi sade hellitti ja pääsimme taas tien päälle.

Kun saavuimme koti kaupunkiin oli aika jo niin tipalla, että kävin neidille nakkeja hakemassa ja ajelimme treeni paikalle. Muita ei paikalla näkynyt. Niinpä siis treenattiin Terin kanssa aivan kahdestaan tuiskun keskellä. Tyttö oli aivan innoissaan pitkän tauon jälkeen.
Merkille menoa oli tarkoitus ottaa ja nyt ulkona sain siihen väli matkaakin monta kertaa enemmän kuin sisällä. Hienosti Teri malttoi sivulle tulla ja katsoa napottaa minua käskyä odotellessa. Ja voi mikä vauhti hänellä olikaan päällä! Aivan hirveää vauhtia tyttö suunnisti merkille ja aina perille päästyään heilutti häntäänsä :)
Merkin jälkeen otettiin vielä seuraamista, jääviä ja luokse tulo. Jostain syystä jääviä tehdessä Tepa tarjoaa ensin istumista, vaikka ei olla sitä harjoiteltukaan? Tämän jälkeen kyllä ymmärtää mistä on kyse eikä ongelma toistu. No pitää ensi kerralla eka liikkeessä varmistaa, niin kuin Sari aina neuvoo ;)

Hienosti siis meni treenit myrskyn keskellä ja joulustakin on kunnialla selvitty. Nyt jäämme jännityksellä odottamaan mitä ensi vuosi tuo tullessaan.

Harvahammas valmistautuu jouluun

2011-12-20T18:50:00.001+02:00

Eilen hämmästyksekseni huomasin Terin hammasrivistössä pienen puutteen, etu-alahampaan kokoisen sellaisen. Missäköhän vaiheessa ja mihin kyseinen hammas on kadotettu, siitä minulla ei ole minkäänlaista käsitystä. Jos muistiini on yhtään luottaminen, niin se hammas on kyllä siinä paikallaan ollut. Putkiluuta Teri on kyllä nyt saanut järsiä, mutta missään vaiheessa ei ole sellaista ulahdusta kuulunut, että hammas olisi kipeästi kolahtanut. Hampaan tilalle ilmestynyt kolo näyttää minusta suht tuoreelta, mutta hyvän mielikuvituksen omaavana ihmisenä en uskalla asiaa vannoa.
Viimeksi kun Tepalta hammas kolahti ja sen seurauksena irtosi, sen kyllä kuuli. Silloin syyllinen oli jäinen peruna, jota tyttö oli innoissaan nostamassa talvisesta maasta. Tämän seurauksenahan käytiin vielä niitä hampaan juuria lääkärin toimesta kaivelemassa, kun ne oli niin murusiksi menneet. Samaisessa tapaturmassa myös toinen alakulmuri vaurioitui ja on nykyisin sinertävä.

Pieniä puutteita?

Hampaitten ihmettelyn lisäksi on Teri saanut valmistautua jouluun. Kävin ostamassa meille pienen valmiiksi koristellun kuusen ja sitten pääsimme sen tytön kanssa pystyttämään. Eipähän se iso homma ollutkaan, mutta saatiinpa vähän jännitystä neidin päivä ohjelmaan.
Tietenkin meillä oli myös lahjoja paketoitavana ja Teri tarjoutuikin apukoiraksi siihen hommaan. Terin tarkoitusperät eivät ehkä asian suhteen olleet sitä mitä voisi luulla. Ne olivat enemmänkin häntä itseään palkitsevia, nimittäin kaikki paketithan olisi kiva heti avata. Varsinkin siskoni kissoille tarkoitettu paketti oli varsin mielenkiintoinen ja sitä piti salaa yrittää kuljettaa omaan häkkiin lähempää tarkastelua varten sekä useaan otteeseen nenällä tökkiä. Kunnialla kuitenkin selvitiin ja kaikki lahjat pysyivät omissa kääreissään.

Kisujen paketti oli kiinnostavin

Tänään käytiin huonoa ulkoilu omatuntoani paikkaamassa narun kanssa. Teri sai mennä narun pituudelta ja minä tulin perästä. Hienosti meni, eikä kertaakaan naru kunnolla kiristynyt, kun neiti halusi oma aloitteisesti tulla hakemaan herkkuja ja pysyä lähellä. Ihanaa oli kun Tepa aina pysähtyi kesken matkan, kääntyi katsomaan ja pinkaisi täysillä luokseni :) Osa pellosta jonne alunperin suunnistimme oli vielä jonkin moisen lumen peitossa, joten sinnekkin päästiin rämpimään ja hajuja haistelemaan.

Siirryn jatkamaan Terin hampaan, tai siis sen puutteen ihmettelyä..

Kolmijalka (kyllä se neljäskin oikeasti löytyy).

Ihanissa tuoksuissa pitää pyöriä

Hihnan kummassakin päässä

2011-12-17T21:09:00.000+02:00

Niinhän se on, että mitä tapahtuu tai kuka on hihnan toisessa päässä vaikuttaa siihen mitä toisessa päässä tapahtuu. Tämän tosi asian voi huomata myös Terin toiminnassa ja toimimattomuudessa.

Nyt on ollut niin, että sattuneesta syystä itse en ole päässyt kunnon lenkkejä Tepan kanssa tekemään, vaan neidin mummo on hoitanut sen puolen. Minulle on siis pää asiassa jäänyt lyhyemmät ulkoilut hoidettavaksi. No tämän mummon kanssa ulkoilun kyllä huomaa! Ensinnäkin kaikki hajut pitää jäädä haistelemaan ja jos mentäisiin neidin haluamaa reittiä, oltaisiin varmasti metsähallituksen puolella ja kovasti.
Toisin sanottuna, jos haluaa mennä haluamaansa suuntaan ja edetä on neitiä muistuteltava, ettei nyt olla mummon kanssa menossa. Ikävintähän tässä on se ettei minun auttaisi hirveästi juuri nyt vetävää ja nykivää koiraa ulkoiluttaa. Onneksi tyttö pienen muistuttelun jälkeen saa päälleen minun kanssa kävely vaihteen, jolloin matka etenee ja oikeaan suuntaan.

Sitten onkin aihe toiset koirat. Mummon kanssa tyttö kuulemma räyhää kaikki lenkillä nähdyt karvakuonot. Olenhan minä näihin tilanteisiin vinkkejä antanut.
Eräänä päivänä päätin että kyllähän minä nyt jo voin lähteä Terin kanssa pitemmälle lenkille ja koska kello oli lähellä puoltapäivää tuumin ettei ehkä muita koiria olisi hirveästi liikenteessä. Vaan sattuipa lenkin varrelle kuitenkin toinen koira. Karvakuono lähti peräämme jonkin matkan päästä ja tyttö heti asennoitui haukkumis vireeseen. Kolme kertaa neiti ehti haukahtaa, ennen kuin ehdin huomauttaa hänelle: "Hei! Tässä.". Ja neiti napsahti nätisti viereeni kontaktiin. Tämän jälkeen ei enää haukuttu, koska Teri ilmeisesti muisti kenen kanssa oli liikenteessä. Tavallista enemmän oli kuitenkin taakse päin vilkuilua tiedossa ja jumittamista. Kunnialla kuitenkin lopulta selvittiin siitä reissusta.

Näin siis vaikuttaa Teriin hihnan toinen pää ja ennen kaikkea se kuka siellä on. On se kuitenkin hyvä, että Terillä on mummo joka jaksaa tyttöä hieman lenkittää, jos tilanne on sellainen.
Nyt siirrymme Terin kanssa joulun odotukseen ja ehkä vähän merkille menoakin koitetaan treenailla, niin on jotain aktiviteettia.

Ja koska pakkohan tähän on taas joku kuva tunkea, niin laitetaan sitten sellainen jossa Teri on vallannut mummon tyynyt ;)

Postia pukille

2011-12-02T11:30:00.000+02:00

Hei sinä punainen setä!

Minä olen Teri, erittäin kiltti koira. Tänä vuonna olen useimmiten kuunnellut mitä asiaa ihmisillä on minulle. Se etten aivan joka kerta ole kuunnellut johtuu siitä, että minulla on ollut jotain muuta hurjan tärkeää tekemistä, kuten ihanien tuoksujen nuuskuttelua. Koska olen ollut niin kiltti, haluaisin esittää muutaman toivomuksen.

Olen kuullut että sinä lennät porojen kanssa halki taivaan. Minäkin haluaisin osata lentää, ihan matalalla ja vain lyhyitä matkoja. Jos osaisin lentää, voisin liidellä pöydältä toiselle herkkuja syömään. Voisitko siis lähettää minulle hieman porojen lentotaikaa? Äitini väittää, ettei se muka olisi mahdollista. Jos asia todellakin on näin, tekisin varatoivomuksen. Lentotaian ollessa mahdoton toivoisin samanlaista kuonoa kuin ystävilläni Bondilla ja Raisalla. Sellaisella nenällä pääsisi hurjan helposti ja omatoimisesti ottamaan herkkuja pöydän kulmalta, niin etteivät muut joutuisi asian takia vaivautumaan.

Lisäksi toivoisin omaa alustaa mummon luo. Äiti usein unohtaa ottaa alustani mukaan ja joudun syömään possunkorvat ja luut kovalla lattialla, enkä oikein tiedä mihin kohti kävisin. Mummoni ei myöskään vaikuta kovin iloiselta, kun yritän tehdä petiä hänen tyynyihinsä.

Viimeiseksi toivoisin että voisit tuoda minulle osan niistä pikkuleivistä. joita kaukaisen maan asukkaat sinulle jättävät. Minun äitini kun ei minulle solerisia pikkuleipiä ostele, mutta auttaisin sinua mielelläni.

Kinkun tuoksuista joulua odottaen,

nälkäinen Teri

Lunta ja mökki kauden lopetus

2011-11-21T20:50:00.001+02:00

Perjantai aamuna herätessämme huomasin ikkunasta ihanan asian. Meille oli satanut lunta! Niinpä piti sitten lähteä tuota valkeaa ihanuutta katsomaan ja tietysti todistus aineistoa keräämään. Kamera jaksoi toimia jopa kolmen kuvan verran :D

"Kas kummaa, täällähän on lunta!"

Teri was here.

Viikonloppuna sitten oltiin viimeistä kertaa mökillä tämän vuoden puolella. Ihmeen pitkään tänä vuonna oli tuo mahdollisuus, mutta sunnuntai aamuna olikin jo sitten putket jäässä. Teri pääsi totuttuun tapaan vapaana kulkemaan ja oli niin onnellinen asiasta, että jopa leikki hetken kanssani :) Kävimme myös hyvin pienen metsälenkin jonka aikana tyttö suoritti omaehtoisesti luonnon tekemiä esteitä. Metsässä Nake piti minut kokoajan hienosti näkyvissä.
Olihan tytöllä toki vieläkin vahti hommia rakennuksella, mutta turvallisuus syistä neiti joutui olemaan siellä kiinni. Poikkeuksen teki vain tilanne, kun kissa oli poissa ja hiiret pääsivät hyppimään pöydillä eli muut lähtivät hetkeksi pois, niin päästin Tepan tutkimaan paikat kunnolla. Eipähän me siellä toki pitkään oltukkaan, että ei sen puoleen.

Vahtikoira paikalla

Huiii! (Kuvan saa suuremmaksi klikkaamalla)

Se leikkii sittenkin :)

"Minä sain sen!"

Lohikäärmeen kieli?

Tehtävä: Etsi kuvasta luonnonestettä hyppäävä koira.

Tänään vielä kotiin päin palatessa kaytiin Tepan kanssa katsomassa kummi-vauvaa. Tyttö kavi nätisti nuuskimassa. Kun aikuinen Teriä rapsutteli, saattoi vauva hieman koitella maasta käsin Tepan kauluksia ja tarttui ihan kiinnikin. Tyttö tapansa mukaan salli tällaisen ja jossain vaiheessa hieman lipaisi vauvan kättä ilmeisesti sanoen, että "voisitko vähän hellittää?". Teri on kyllä hyvin kärsivällinen ja käsiteltävissä oleva koira. Tietysti siinä pitää aikuisen katsoa, että tyttö pääsee pois tilanteesta halutessaan, eikä kukaan ikävästi ja tahallisesti pääse nyhtämään.

Sellaine viikonloppu oli nyt Terillä. Huomenna sitten taas uskaltaudutaan Toko-treeneihin ja vältellään välikohtauksia :)

Siilikissa

2011-11-21T20:38:00.001+02:00

Epäonnistuminen

2011-11-15T21:00:00.001+02:00

Tänään oli meillä Terin kanssa sellaiset treenit, että koin kyllä epäonnistuneeni täysin koiran omistajana.

Ensin meni ihan hyvin. Otettiin luoksepäästävyyttä ja Teri tapansa mukaan meni hieman vastaan häntäänsä heiluttaen sekä antoi nätisti katsoa hampaat. Toisten ottaessa paikalla makuuta seisoimme ja kävelimme vähän sivummassa. Paikalla olo treeniähän tyttö juuri tarvitsisi, mutta kun celsiukset on pakkasen puolella voin takuu varmasti sanoa, että ylös nousu palelun takia olisi tapahtunut.
Tämän jälkeen tein neidin kanssa pari lyhyttä seuraamis pätkää ja ne meni kyllä hienosti. Sitten olikin vuorossa nouto ja Teri tuntui olevan sopivan innoisaan asiasta. Ensimmäinen nouto meni hienosti ja kapulan neiti toi hieman avustettuna sivulle.
Toisen kerran olin kapulaa viskaamassa, kun neiti pinkaisi lähellä hyppyä ottavan koiran luokse ja alkoi haukkumaan. Yritin häntä komentaa pois, mutta korvat oli vaan koristeena. Onneksi saimme Terin tilanteesta erotettua ja käskin hänet maahan, josta sitten nappasin hänet kiinni. Ai että minua ärsytti ja harmitti, että MINUN koira tekee tuollaista!! Olisihan minun pitänyt tajuta, että niin lähellä juokseva koira nostaa Terin kierroksia välittömästi. Ei tyttö minusta aggressiivinen ollut, lähinnä oli sellaista leikki komennusta, mutta kukapa sitä omassa koirassaan mitään pahaa näkisi
Siihen olisi minun pitänyt tajuta lopettaa. Teri meni aivan lukkoon loppuajaksi enkä uskaltanut häntä enää päästää irti. Kentän perällä koitin vähän jotain tehdä, kaukana muista, mutta turhaan.

Nyt jään miettimään kehtaanko enää näyttää naamaani koirakentällä tuon tempauksen jälkeen?

Tuli taas Kokeiltua

2011-11-12T19:08:00.001+02:00

Elikkäs Terin kanssa käytiin pieksämäellä Toko-kokeessa viimeistä ALO ykköstä metsästämässä. Saalis jäi kuitenkin tälläkin kertaa saamatta, yhden epä onnistuneen liikkeen takia. Nyt jokainen saa veikata sitä liikettä.. Vihjeeksi annan, että sen kanssa on ollut ongelmia muutenkin.

Nyt itse kokeeseen.
Henkilökohtainen ilon aiheeni eli luoksepäästävyys oli jälleen kymppi. Taaskin tyttö nousi ja tällä kertaa meni tuomarin rapsutettavaksi, joka muuten kehui Naken nappisilmiä. Ihana kun Teristä on tullut niin reipas!
Seuraavana oli tietenkin paikalla makuu. Jos joku veikkasi tätä liikettä, niin onnittelut siitä. Tämä nimittäin meni nollille. Nätisti tyttö jäi maahan eikä vinkunut läheskään niin paljon kuin viimeksi. Jossain vaiheessa neiti kuitenkin taas nousi seisomaan ja alkoi haistelemaan. Paikallaan pöyrintä ja haistelu jatkui ja menin hakemaan Teriä. Puolimatkassa riviin paluuta sai muut palata koirien sivuille.
Seuraamiset oli molemmat 9. Tuomarin mielestä tytön korvat olivat ihanat. Kuulemani mukaan ne heiluivat.
Seuraavana jännityksen kohde, nimittäin liikkeestä maahan meno. Päätin varmistaa liikkeen ja käskyä antaessani katsoin aika painostavasti Teriä. Katseeni takia pisteitä tuli 8.
Luoksetulosta saatiin 9 pistettä, eikä minulla ole siitä sen kummenpaa sanottavaa kuin että hienosti Teri löysi perille ;)
Liikkeestä seisominessa oli hieno nopea pysähtyminen. Pisteitä kuitenkin ilmeisesti verotti Terin hidas liikkeelle lähtö. Siitä siis 9.
Hyppy oli mielenkiintoinen. Voinen sanoa että tytöllä vaikutti tänään olevan hieman pitemmät piuhat mukana. Käskyn annon jälkeen meni hetki ennen kuin neiti tajusi hypätä, mutta hieno hyppy kuitenkin ja siitä 9 pistettä.
Kokonaisvaikutus oli 8. Haistelua oli kuulemma havaittavissa.
Pisteitä saimme kasaan tällä kertaa 151.

Loppujen lopuksi tämä oli taas sellainen hyvän mielen koe, että iloisena pois lähdettiin. Seuraavaksi pitäisi miettiä miten Terin alku levottomuuden saa pois, kun sen keksin alkaa paikalla makuukin toivon mukaan taas sujua paremmin. Nyt siis miettimään rauhoittumis keinoja ja jatkamaan seuraavan luokan liikkeitten opettelua :)

Nasua ikävä

2011-11-06T20:23:00.001+02:00

Taisi tänään iskeä Terille hieman ikävä Nasu-siskoa ja kyllä minullekin. Iltapäivä lenkillä kohtasimme koiran joka muistutti kovasti Nasua. Ihmettelin kun Teri rupesi niin kovasti itkemään edellä menevän koiran perään ja kiire oli aivan hirmuinen. Koira pysähtyi isäntänsä kanssa ja huomasin heti yhdennäköisyyden Terin siskoon. Tepa meni aivan innoissaan koiran luokse ja häntä heilui niin kovaa, että hyvä kun vielä kiinni pysyi. Kauaa ei tyttö tuota koiraa haistellut vaan oli heti alkamassa leikkimään samanlaista leikkiä kun aikanaan Nasunkin kanssa. Onneksi tämä toinen koira ei ollut vihainen pienille koirille ja taisi hänkin tajuta Terin riemun, kun vain häntäänsä heilutteli ja seisoi paikallaan. Lopulta Tepa kävi tarkistamassa kaverinsa sukupuolen ja urokseksi sen varmistettuaan malttoi jatkaa matkaansa.

Nyt on varmaan aiheellista kertoa lisää Terin Nasu-siskosta. Nasu oli saksanpaimenkoiran ja harmaa norjanhirvikoiran sekoitus. Hän muutti meidän kanssamme asumaan juuri vuoden täytettyään, kun elo ulkohäkissä yksin ei enää ollut mieluisaa ja tytön aikakin alkoi olemaan tämän takia vähissä. Koska Nasu oli tuttuni koira ja pikkupentuna ollut sisällä uskalsin hänet ottaa. Yhteis elo tyttöjen kanssa sujui hyvin vaikka ikä eroa olikin vain kolme kuukautta. Joskus tuli sota tila luusta, mutta kai se on tyhmän ihmisen vika, jos ei tajua molemmille omaa luuta ostaa. Jonkin ajan kuluttua Nasu alkoi kuitenkin sairastella ja yksin olosta ei tullut mitään. Koko yksin olo aika haukuttiin.
Kun en keksinyt yksin olo ongelmiin ratkaisua aloin etsiä Nasulle uutta kotia maalta, jossa haukkuminen ei ketään haittaisi. Nasu kuitenkin alkoi sairastelemaan, enkä halunnut sairasta koiraa kenellekkään myydä.
Ensin sairastelu alkoi virtsatie infektiolla, joka ei meinannut millään parantua ja uusi jatkuvasti. Lisäksi Nasu alkoi laihtua, vaikka se söikin hyvin. Karva tippui (mikä tietysti saattoi johtua myös ulkonta sisälle muutosta) ja lopulta mikään ei enää pysynyt tytön sisällä. Nasun viimeisen illan siivoilin oksennuksia ja mietin mitä hänen kanssaan tekisin.
Vaikka Nasu asuikin kanssamme vain muutaman kuukauden ei päätös missään nimessä ollut helppo. Mietin kaikkia vaihtoehtoja uudestaan ja päätin, ettei hänen tarvitsisi enää joutua sopeutumaan uuteen kotiin enkä sairasta koiraa haluaisi kenellekkään myydä. Seuraavana aamuna lääkäriin kävellessämme päätin, että ehkä nyt olisi Nasun aika päästä vihreämmille metsästys maille. Toivon että päätös oli kaiken kaikkiaan oikea.

Taisi tuo koira sisko olla Terille todella tärkeä, sillä vielä lähes kuuden vuoden jälkeenkin hän muistuu mieleen. Takaisn tuohon lenkkiin palatakseni täytyy sanoa, että oli kyllä ohitus täyteinen lenkki. Yhdellekkään koiralle ei haukuttu, mutta vastaan tulleen valkkarin luokse olisi ollut hirmuinen hinku (muistutti marmaan Hukkaa :)). Hyvä ohitus harjoitus lenkki siis kaiken kaikkiaan.

Loppuun vielä kuvia Teristä ja Nasusta :) Ensimmäinen kuva on hieman huonolaatuinen, koska se on otettu kännykän kameralla.

Siskokset päivä unilla

Teri ja Nasu

Nasupukki ;)

Jäljen nostot

2011-10-30T22:16:00.001+02:00

Olen jo pitkään miettinyt että pitäisi tehdä Terille jäljen nostoja, mutta jostain syystä se on sitten aina jäänyt. Nyt tuli asiaan onneksi muutos ja päästiin niitä kokeilemaan. Treeni seurana olivat Sari ja Bondi, joten neiti sai hiukan vieraamman jäljen :)

Aivan puolta tuntia eivät jäljet ehtineet vanheta, koska ajattelin ensi nostojen saavan olla vähän tuoreemmat. Kumpikaan kahdesta janasta ei ollut kuin muutaman kymmenen metrin mittaiset, jotta palkka tulisi mahdollisimman nopeasti. Ensimmäistä jälkeä Tepa lähti heti innokkaasti etsimään ja se löytyikin jonkin matkan päästä. Pari askelta tyttö otti jäljestä ohi, sillä onhan hänelle tehdyt jäljet aina tätä ennen lähteneet suoraan eteen päin. Sitten Teri huomasi että jälki jatkuikin poikittain ja lähti seuraamaan sitä. Tällä kertaa neidin työskentely oli mielestäni ihailtavan tarkkaa verrattuna ainakin viime kerran vouhotuksiin. Nopeasti löytyi myös jäljen päässä oleva rasia palkka ja siinä neiti tekikin hienon ilmaisun mennen maahan.

Toinen nostokin lähti hienosti, tosin liian läheltä Terin lähetin sitä kohtaa josta Sari oli mennyt metsään. Niinpä neiti siis etsi jäljen alku kohdan. Vähän häntä ohjasin toiseen suuntaan ja sitten löytyi tarkoitettu jana. Hienosti Teri eteni ryteikössä ja jälleen loppu palkalla oli hieno ilmaisu :)

Terin mielestä oli aivan väärin, että se sai haistella vain kaksi lyhyttä jälkeä ja autoon meno ei todellakaan sujunut niin hyvin kuin normaalisti. Vastarintaa oli selvästi havaittavissa. Kun Bondi lähti jälkeään suorittamaan kuului autolta hirmuista vollotusta ja protestointia asiaa kohtaan. Bondikin löysi jäljeltään palkan ja reippaat koirat olivat taas hoitaneet työnsä kunnialla.

Ensi kerralla taidan tehdä tytölle jäljen noston ja jatkaa siitä suoraan pitemmän jäljen, niin ei sitten lyhyys jää harmittamaan nenätyöläistä. Loppuun vielä kuva aikaisemmin syksyllä tehdystä ilmaisu harjoituksesta.

"Löysin tällaisen"

Taikasieniä?

2011-10-28T15:58:00.000+03:00

Muutama päivä tässä tuli vietettyä Terin kanssa mökkeily kauden päätös reissulla. Teri ehti tuon reissun aikana kokeilla kiellettyjä aineita sekä avaamaan ääntään.

Ensimmäisenä vapailu päivänä uskon Tepan ryhdistäytyneen sienestys hommissa. Todisteita en nähnyt, mutta muita vaihtoehtoja en seuraaville tapahtumille löytänyt. Ensin tyttö viipyi taas kohtuullisen pitkän ajan omilla teillään ja takaisin tullessa neidin suu haisi aivan kuvottavalle. Mietin että mitäköhän hän on käynyt nauttimassa, koska naapurien vanhasta jäte montusta tuskin mitään löytyy ja metsän keskellä oltiin, päätin että sen on pakko olla jotain metsän antimia.
Jonkin aikaa herkku retkeltä paluun jälkeen luulin yllättäneeni tytön hajun lähteeltä ja hirveällä kiireellä menin katsomaan. Paikan päällä olikin oksennus (valkoista mössöä) jota neiti yritti pikaisesti pistellä takaisin poskeensa. Tein tytölle häädön pisteeltä ja kohta se oksensi seuraavaan paikkaan. Tässä vaiheessa päätin siirtyä tarkkailemaan Teriä sisätiloihin ja koska alkoi hämärtää halusin välttää oksennuksille salaa hiippailun.
Illalla alkoikin sitten varsin kumma käytös. Teri ei pystynyt asettumaan millään. Hän kävi kyllä nukkumaan, mutta nousi pian ylös ja juoksi hieromaan kuonoaan toisen huoneen mattoon ja sen jälkeen taas juostiin takaisin nukkuma paikalle. Tätä jatkui koko illan.
Lopulta päätin että nyt lähdetään nukkumaan, jospa neiti sitten rauhoittuisi. No toivoahan aina saa, mutta niinkuin kovin usein ei tämäkään toive toteutunut vaan sama jatkui. Ottaen huomioon että tuo mökillä oleva nukkuma huone on hyvin pieni, siihen jää liikkuma tilaa reilusti vajaa puolimetriä kahdelle sivulle oli suoritus ihailtava. Teri juoksi nuo kaksi sivua, puoli ympyrää ja sen jälkeen hän vimmaisesti ryömi sängyn alla toisen puolen ympyrästä valmiiksi ja rauhottui hetkeksi. Näin jatkui ja sitten kuului yht äkkiä kuinka sängyn alla olevaa liinavaatelaatikkoa siirrettiin. Se laatikko on todellakin painava ja neiti siirsi sitä vieläpä vinottain. Tässä vaiheessa aloin epäillä jonkin sortin taikasieniä. Lopulta Teri onneksi rauhoittui nököttämään laatikon viereen tekemäänsä kolojaan ja siirtyi siitä aikanaan turvallisesti viereeni loppu yöksi.
Seuraavana aamuna vapauden koittaessa oli neidin suuntana edellis päivän oksennukset. Ennen kuin ehdin paikalle oli kiellettyjä aineita ehditty taas nauttia ja niinpä suuntasimme hiilitabletti ostoksille. Tableteista oli apua ja ilta sujui rauhallisesti. Neidin ollessa sisä arstissa kävin vielä hautaamassa edellis päivän tuotokset.

Loppu lomailu sujuikin paremmin ja Terin korvatkin löytyivät ja neiti malttoi pysytellä ulkona ollessaan lähettyvilläni. Kaikessa vuohimaisuudessaan tyttö kävi kiipeilemässä kallioilla ylös ja alas kevyen oloisesti. Löysi hän kiipeily retkellään jotain haukuttavaakin metsästä, mutta palasi onnekseni heti kutsuttuani.
Viimeisenä iltana Teri päästi ilmoille sotahuudon, vieraiden ajokoirien vaeltaessa pihalla. Jokainen joka on huudon kuullut tietää sen voiman, mutta kumma kyllä tytön huutaessa vieressä nukkunut vieras ei osoittanut minkäänlaista elon merkkiä. Luulin vieraan joko menneen huudosta shokkiin tai saaneen sydärin, mutta aamulla asiasta tiedusteltaessa hän vain totesi että jos olisi ollut sikeässä unessa, olisi saattanut pelästyä. Tapauksen johdosta päätin muuttaa epäilyni kohteen kuuloelinten toimintaan.

Tällä kertaa minulla ei olekkaan kuvia laitettavana, kun kamera sattui unohtumaan kotiin, ehkä sitten ensi kerralla. Nyt ryhdyn valistamaan Teriä luonnonantimien syömäkelpoisuudesta :)

Jälki metsässä

2011-10-20T00:04:00.000+03:00

Teri pääsi pari päivää sitten pitkästä aikaa taas vieraan tekemälle jäljelle. Onhan tyttö toki oma tekemiä päässyt haistelemaan, mutta on se aivan eri juttu.

Jälki vanheni reilun puoli tuntia ja sinä aikana pääsinkin itse maalimieheksi reippaalle haku-koiran alulle eli Raisalle. Hienosti Raisa minut löysikin piiloista molemmilla kerroilla :) Sitten pääsi vielä Bondi ajamaan tekemäni jäljen ennen Terin vuoroa ja todella hienosti poika meni, kun otetaan huomion että luonto päätti järjestää niin, että jouduin tekemään ylimääräisen kulman.

Vihdoin koitti Terin vuoro päästä jäljelle. Tytön jälki sisälsi kaksi kulmaa ja alustan vaihdon. Jäljelle neiti lähti menemään innosta vinkuen. Kun aloitus kohta tuli malttoi hän kuitenkin istua. Liikkeelle lähdettiin hyvin ja varman oloisesti. Aluksi neiti päätti kuitenkin poiketa reitiltä ja kävi tekemässä reilun metrin päähän jäljestä pissin ja palasi taas määrä tietoisesti takaisin haju vanaan. Minä ajattelin ettei se malta pissiä tehdä, kun oli niin kiire ajolle, joten jäi se ensin tekemättä. Ohjaajan moka siis.
Neiti eteni jäljellä hyvin korkealla nenällä, mitä hän on tähän asti tehnyt vain minun jälkeni kanssa. Välillä tyttö kääntyili katsomaan meitä takana tulevia ja heilautti häntäänsä. Muutenkin jäljestys oli jotenkin levotonta ja muutama hukkakin meinasi tulla. Välillä mentiin puita ristiin rastiin, niin että sai oikein miettiä, että mistä kohtaa liinasta nappaa kiinni. Loppu pätkä metsässä oli jo parempaa nenän käyttöä, vaikka Tepalla tuntui olevan kiire.
Sitten eteen tulikin tie. Siinä reunassa neiti hieman tuntui miettivän että mitäs nyt? Hieman minäkin sen menoa rauhoittelin, että ehdin tarkistamaan liikenteen. Nyt pitää sanoa, ettei harha luuloja synny että tie on normaalisti hyvin rauhallinen. Nyt siitä oli kuitenkin pari autoa jäljen päältä ajanut. Lopulta kuitenkin jälki taas löytyi. Hyvin näki kuinka sivu tuuli muuttaa myös hajujäljen "kulku" paikkaa, kun namit oli tiellä, mutta neiti meni noin 15-20 cm niistä sivussa. Kun metsikkö taas alkoi oli jälki löydettävissä oikeasta kohdasta ja neiti ilmaisi hienosti loppupalkan sen reunasta :)

Myöhemmin tuli mieleeni, että ehkä tuo Sarin tekemä jälkikin alkaa olla neidille niin tuttu, ettei sitä tarvitse syvällä nenällä seurata? Nyt täytyy yrittää saada neiti vieraamman ihmisen jäljille. Toisaalta voi olla että kun nyt oli pari viikkoa viime jäljestä, niin intoa oli aivan liikaa keskittymis tarpeeseen nähden. Pää asia että jäljellä pysyttiin ja kaikki mukana olleet lähtivät hyvillä mielin kohti uusia hajuja.

Iso kiitos Sarille kuvista!

Tarkkaa nenä työskentelyä.

Jäljillä ollaan

"Miten tästä jatkaisi?"

Mitä on maahanmeno?

2011-10-15T20:52:00.001+03:00

No sehän on sitä, että koira laittaa vatsansa maata vasten, on kyynäriensä varassa ja pylly on alhaalla. Lisäksi maahanmeno on se asia, jonka Teri taas vaihteeksi kokeessa unohti. Yleensä tämän liikkeen pitäisi tapahtua käskyn jälkeen.

Toko-koe taas siis takana. Tuloksena tällä kertaa ALO-luokasta 2.-tulos pistein 155 eli se viisi jäi puuttumaan ykkösestä.

Luokse päästävyys oli 10. Meni samaan tyyliin kuin entisetkin eli Tepa nousi ja meni vastaan häntäänsä heiluttaen.
Paikalla makuu oli sinänsä iloinen yllätys, ettei tyttö noussut ylös tai kaivanut tai haukkunut, vaikka rivistä nousikin kaksi koiraa. Piippausta kuitenkin kesti koko kaksi minuuttia. Pisteet tästä liikkeestä 9.
Seuraamiset olivat hyviä hihnassa 9 ja vapaana 9,5. Tuomari sanoi että oli hyvän näköiset seuraamiset. Ja kyllä tyttö tuntuikin ihan kivalta. Jossain vaiheessa epäilin että tyttö jätättää, mutta tiedä sitten. Sari otti video kuvaa, niin eiköhän siitä aikanaan selviä miltä se näytti.
Liikkeestä maahanmeno ei onnistunut, niinkuin alusta jo selviää. Käskyn annettuani minusta tuntui että tyttö meni maahan, mutta kääntyessäni totuus oli toinen. Tyttö jäi seisomaan, jälleen kerran.. Ilmeisesti oli äänen painossa vika? No se selvitellään pian missä vika on. Pitää varmaan ottaa oikein tarkastelun alle taas tämä liike. Tästä siis 0.
Luoksetulo olikin sitten taas oma lukunsa. Tällä kertaa oli aivan uudenlainen ongelma. Annoin luoksetulo käskyn ja tyttö katsoi minua hieman kummastuneen näköisenä. Niinpä siis jouduin antamaan toisen käskyn. Sitten kun Tepa lähti tulemaan, niin se tulikin vauhdilla ja hienosti sivulle :) Tästä liikkeestä tuli 8 tuomarin mukaan tuon kaksoin käskyn takia.
Liikkeestä seisomisessa en tietenkään nähnyt enkä tajunnut muilta kysyä että ottiko se askelia. Palatessani koiran sivulle Teri ennakoi ja kävi istumaan ennen käskyä. pisteitä 8,5.
Este hypyssä se este löytyi lopulta. Ensin tyttö meinasi kiertää esteen ja ehkä jo kävikin hieman toisella puolella. Minä kutsuin Tepaa nimeltä ja hän kääntyikin katsomaan minua ja annoin uuden käskyn. Hienosti tyttö sitten hyppäsi esteen oikealta puolelta ja jäi odottamaan. Palasin Terin sivule ja se taas istahti pyllylleen ennen käskyä. Uskoin että nollaksi meni jo sen nimen käytön takia, mutta yllättäen saatiin kuitenkin 6-pistettä.
Tämä kierto varmaankin johtui viime treeneistä joissa tytön kanssa yhdessä veimme rasian esteen toiselle puolelle, koska kyseessä oli palveluskoira este ei rasiaa näkynyt toiselta puolelta. Niinpä käskyn antaessani neiti kiersi esteen salaman nopeasti ja ehti ottaa palkkansa ennen kuin ehdin väliin. Toki tämän jälkeen tehtiin onnistunut hyppykin, mutta epäonninen oli ilmeisesti myös mielessä.
Kokonaisvaikutus oli 9. En tarkkaan muista mitä tuomari sanoi, mutta jotain sen suuntaista että oli mukavan näköistä menoa :)

Näin tällä kertaa ja nyt taas lisää treenaamaan.

Jäniskoira metsässä

2011-10-10T18:53:00.000+03:00

HUOM! Aluksi on aiheellista ilmoittaa että osa kuvista voi järkyttää herkimpiä lukijoita. Siis jos pelkäät verta, jätä keskimmäinen kuva katsomatta. Jos asia kuitenkin jotakuta suuresti kiinnostaa, kuvia saa isommaksi niitä klikkaamalla ;)

Vietettiin Terin kanssa viime viikonloppua maalais maisemissa sukulaisten luona. Sulkavalle siis suunnattiin ja luvassa olikin ulko puuhaa, jos Teri olisi tiennyt mitä tuleman piti ei hän olisi pysynyt karvoissaan. Jos minä olisin tiennyt, olisi Teri päässyt vain pihassa vapaaksi.

Koska ilma oli hieno päätimme lähteä puolukoita poimimaan. Teri oli onnessaan tästä metsä retkestä ja juoksenteli onnessaan hajuja haistellen. Välillä hän kävi luonani hakemassa maku palan ja lähti sitten tervehtimään muita marjastajia. Myös suo ojissa läträily tuntui olevan neidin mieleen ja hän polskutteli mennä niitä pitkin jonkin matkaa.
Hyvälle puolukka mättäälle päästyäni alkoi keräily. Teri toimi "pikku-apurina", mutta tästä apurista oli kuitenkin ehkä enemmän haittaa kun hyötyä, sillä tyttö pisteli puolukat suoraan poskeensa. Niinpä siis minä etsin mättään ja tyttö kävi aina tarkistus matkojensa välissä syömässä siinä olevia puolukoita. No ainakin oli onnellinen koira ja itsehän se marjansa poimi :)
Jonkin ajan kuluttua tyttö hävisi maisemista. Minä sitä vähän huutelin ja ajattelin että kyllä se tulee, kun saa hommansa valmiiksi. Eipä silti tyttöä kuulunut ja muutkin alkoivat jo häntä huudella. Kun aikaa katoamisesta oli kulunut enemmän aloin jo hieman huolestua, sillä poissa olo aika oli jo kumman pitkä. Kuulostelin ja nousin kannon päälle tähyilemään.
Hetken aikaa siinä tarkkailin ja sitten Terin mummo jo ilmoittikin että tyttö oli saapumassa. Seuraava tieto tytöstä tuli mummon veljeltä, "Terillä on jäniksen pää suussa". Mitä?! Ensimmäinen mielikuva joka minulle mieleen nousi, oli haiseva ja hieman mädäntynyt jänön kallo. Ei miellyttävä ajatus. Terin lähestyessä saaliinsa kanssa kehuin sitä hurjasti, miten hieno se oli ja miten hienon jänön se oli saanut kiinni. Ajattelin kehumisella pääseväni lähemmin tarkkailemaan ja se toimi. Totesin että kyseessä oli jäniksen puolikas, tarkemmin sanottanu jäniksen etupää. Jänis ei haissut ja sen lihakin näytti terveen punaiselle, sisäelimet olivat havinneet eli vain tyhjä rintaontelo oli tallella. Teri pisteli onnessansa pupua poskeensa. Menin tytön viereen edelleen kovasti kehuen, puin hänelle valjaat päälle ja laitoin hihnaan. Neiti lähti paistinsa luota oikein nätisti eikä yhtään pannut vastaan, edelleen jatkoin kehuntaa. Myöhemminkään hän ei vetänyt saaliin luokse, ehkä vatsa oli jo täytetty löytö paikalla.
Teri varmaan ajatteli, että kuka sitä nyt söisi paistia ilman puolukkaa tai paremminkin toisinpäin ;) Missään nimessähän Teri ei itse ollut jänöä kiinni saanut, sillä ajo haukkua ei kuulunut.

Viimeksi kun tyttö kohtasi villi kanin, hän kovasti yritti leikkiä sen kanssa ja huolestui kun kaveri ei siihen shokiltaan enää pystynyt. Se leikki kaveri pääsi jatkamaan matkaansa järkytyksestä selvittyään.

Sellaisia juttuja tällä kertaa. Saipahan enon vaimo haluamansa jäniskevennyksen, josta metsä retken alussa mainitsi :)

Voihan puolukoiden päälle toki istuakkin?

Terin saalis

Hieman mielen osoituksellisesti Teri kuitenkin käänsi minulle selkänsä kiinni oton jälkeen.

Todiste puolukan "poiminnasta"

Teri kävi tottelemassa

2011-09-24T15:10:00.000+03:00

Käväistiin Terin kanssa toko-kokeessa ja kyllä jännitti. Eniten huolta aiheuttivat paikalla makuu ja liikkeestä maahanmeno, miten ne sujuisivatkaan.. No kai voi sanoa että ne menivät todella hyvin ja yhtään nollaa ei tullut :) Sitten itse liikkeisiin.

Luokse päästävyys meni kutakuinkin niinkuin viimeksikin, tällä kertaa Tepa tosin hypähti hieman tuomaria vasten. Ensimmäistä kertaa meillä oli muuten sellainen tuomari joka katsoi myös hampaat. No 10 pistettä siitä saatiin.

Paikalla makuun alkaessa jännitin todella paljon, viime kerrallakun se meni täysin pieleen. Mietin että nouseeko neiti, haukkuuko vai tekeekö kenties molempia? Neiti ei tehnyt kumpaakaan, se tosin piippasi hieman ja muutamaa sekuntia ennen luokse palaamista se päätti alkaa kaivaa kuoppaa. Niin siis ihan oikeasti! Hän kyllä pysyi maassa, mutta liikkurin tekemää viivaa piti kaivaa. Minua olisi naurattanut aivan hirveästi pelkästään sen takia, että mietin mistä hän noita juttujaan keksii. Pa:on neiti nousi hienosti. Tästä liikkeestä tuli kahdeksan pistettä. Tuomari sanoi pisteyttäessään että oli hauska seurata kun koira puri hammasta, todellisuudessa Terin huulet lepattivat, kun se vinkui ja puhisi pitkästymistään ;)

Kun tylsistä paikalla olo liikkeistä oli selvitty oli vuorossa yksilö liikkeet ja saatoin ehkä aivan hieman huokaista. Jännitystä toki vielä aiheutti liikkeestä maahan meno, kun se on nyt ollut jotenkin niin vaikeaa ja mennyt aivan seisoskeluksi.

Ensin oli kuitenkin seuraamiset. Hihnassa seuraaminen alkoi huonosti, mutta meni sitten kai kuitenkin hyvin. Kun lähdin liikkeelle neiti jäi istumaan ja lähti liikkeelle vasta hihnan kiristyttyä. No liikkeestä tuli kuitenkin jostain syystä 10. Oli kuulemma kivaa seuraamista. Sitten taluttimetta seuraaminen, joka ei sitten mennytkään niin hyvin. Seuraaminen oli kuulemma löysempää ja Teri piti aika ajoin enemmän väliä. Vapaana seuraamisesta pisteitä tästä syystä 8,5. Mitenköhän tässä nyt näin kävi? Yleensä kun asia on ollut aivan toisin päin, taluttimessa huonompi kuin vapaana. Voinen luulla että vain eräällä hyvällä koulutus neuvolla tämä on mahdollista ja tietysti sitä neuvoa olen käyttänyt vain taluttimessa, kun se on ollut meillä se enemmän ongelmallinen.

Maahanmeno seuraamisen yhteydessä oli todella hyvä ja tuomari totesikin, että nyt tekisi mieli tukistaa ohjaajaa jo ka katsoi taakseen :) No pitihän se varmistaa että sinne maahan mennään, kun se on ollut niin vaikeaa, eipä olisi tarvinnut. Pisteitä kuitenkin 9.

Luoksetulo oli tas mielenkiintoinen. Teri kyllä tuli vauhdilla, mutta jäi sitten reilun puolen metrin päähän minusta istumaan, hieman vinoon. Annoin seuraamis käskyn ja neiti tulla napsahti sivulleni. Tuomari kysyi oliko sen tarkoitus tulla eteen ja kerroin että suoraan sivulle. Niinpä saimme liikkeestä 8 pistettä.

Seisomisesta seuraamisen yhteydessä tuli ihmeekseni 10 pistettä! Kai se sitten seisoi heti käskyn saatuaan? Eipä siinä sitten mitään ihmeitä ollut.

Viimeisimpänä oli tietenkin este hyppy. Pelkäsin että Teri karkaa esteelle ja hieman hidastin sen vauhtia. Hienosti neiti hyppäsi, mutta hieman vinoon esteen taakse. Loppu tuloksena 8 pistettä.

Kokonaisvaikutus meillä oli 10! Enpä olisi tätä päivää uskonut näkeväni. Ehkä meillä oli kerrankin sellainen tuomari joka otti huomioon rotu ominaisuudet ja sanoi että oli hienon näköistä menoa.

Vielä palkintojen jaossa Tuomari sanoi kaikille ettei Terissä ole mitään perinteisiä toko rotuja vaan beaglea ja suomenpystykorvaa. Sanoi myös että hienosti Teri toimi ja sen toimintaa oli ilo katsoa :) Kyllä tuli hyvä mieli tuollaisesta erikois maininnasta, kun muista tuomari kertoi vain rodun, pisteet ja tuloksen. Loppujen lopuksi pisteitä kertyi 178 ja Terin sijoitus oli sitten meidän ennätys, nimittäin 4/11.

Vaikka olikin kyseessä sellainen ei tiukka tuomari, niin oli se silti kiva saada noin hyvät pisteen ja vielä enemmän mieltä lämmitti Terin loistava työskentely! Nyt treenailemaan lisää ja viimeista ykköstä alokas-luokassa metsästämään :)

Teri tojokki osaa myös istua ;)

Neiti Auringonpaiste ja Neiti Kuu

2011-09-23T21:51:00.000+03:00

Meillä on ollut täällä Terin kanssa seuraa, kun saimme laina lapsen. Luna schapendoes tuli kyläilemään kun hänen perheensä lähti reissuun. Vähän aluksi jännitti miten ne hommat nyt menee kahden koiran kanssa, niin hyvin on pärjätty.

Yhden kerran ulkoillessamme aloin ajatella tyttöjen nimiä ja tajusin miten hyvin ne sopivatkaan yhteen. Teri nimittäin tarkoittaa auringonpaistetta ja Luna kuuta. Meillä on siis riittänyt täällä hetken aikaa molempia taivaankappaleita ympäri vuorokauden. Lenkkeillessä ei muuten olla oltu kertaakaan pahasti solmussa ja tyttöjen solmuun meno yrityksetkin ovat olleen suoraan sanoen surkeita. Tytöt niin kiltisti mennä napottavat osan ajasta kylki kyljessä. Välillä tuntuu että neidit vuorottelevat siitä kumpi nyt kulkee oikein nätisti, sillä välillä toinen kulkee vasemmalla puolella hihna löysällä ja toinen viipottaa edellä. Koska Luna ei hauku muita koiria on myös Terin haukkuminen vähentynyt, niitä kohtaan joita se normaalisti louskuttaisi.

Eräs aamu ollessamme ulkoilemassa oli ulkoilureittimme varrella olevalla urheilukentällä kisat käynnissä ja tietenkin siellä ammuttiin lähtö laukauksia. No Terihän meni niistä aivan paniikkiin, josta seurasi kiskomista hengen edestä. Onneksi Luna ei näistä paukuista välittänyt ollenkaan, aivan kuin se ei olisi niitä kuullutkaan. Oli todella kummallista olla selaisen koiran kanssa ulkona joka ei paikuista välitä ja kokemuksen jälkeen todella toivon, että jos Teri joskus saa pikku sisaruksen se on yhtä välinpitämätön paukuista kuin Lunakin.

Sisälläkin elo on ollut pääosin rauhallista, alku levottomuus toki kuuluu asiaan. Kun mitään ei tapahdu niin tytöt nukkuvat sulassa sovussa. Välillä lähempänä ja välillä kauempana toisistaan. Jäärouva eli Teri on ihmeekseni välillä yrittänyt saada leikin poikasta Lunan kanssa aikaiseksi, mutta tuloksetta. Tuntuu etteivät tytöt huomaisi toisiaan ollenkaan. Vein heidät jopa Pemolle kaukaloon juoksemaan, jotta he saisivat leikkiä keskenään, mutta molemmilla oli omat juttunsa. Luna haki innoissaan palloa ja Teri hoiti hajujen tarkastusta. Huomenna onkin sitten Neiti Kuun aika palata kotiin ja me jäämme Auringonpaisteen kanssa viettämään syksyä.
Nyt vielä loppuun koiramaisia ajatuksia pallosta ;)

Sama tyyny kelpaa molemmille

Ensin pallosta keskusteltiin sisällä

Luna: "Katso! Minulla on hieno pallo!".

Teri: "En halua katsoa!" Luna: "Mutta se on niin hieno..."

Teri: "No nyt voin haistaa, kun Luna ei huomaa."

Sitten siirryttiin ulos jatkamaan aiheesta keskustelua

Luna: "Minulla on taas tämä hieno pallo :)"

Luna: "Hyökkäykseen!!" Teri: "Nyt pallon kyllä käy huonosti, en kestä katsoa!"

Luna: "No miten minä sen pallon nyt tuolta saan?" Teri: "Siihen on yksi keino, mutta enpäs kerro."

Luna: "Ai niin, näinhän se kävikin." Teri: "No nyt se sen hokas."

Lopulta Teri hermostui paparatsiin..

Teri: "Nyt loppui se kuvaaminen! Tässä on kyse pallon haltuunotosta ja siihen liittyvistä neuvotteluista."

Koska vesi kasteli, katsoin parhaaksi Lunan antaa lainata Terin kylpytakkia :)

Toimiva (r)asia

2011-09-14T21:03:00.003+03:00

Käytiin Terin kanssa taas treenailemassa. Paikalle saavuttaessa piti oikein miettiä oltiinko oikeassa päivässä ja ajassa kun treeni seuranamme oli pelkäskään sakemanneja. Oikeassa kuitenkin oltiin ja sinne mentiin muitten sekaan treenaamaan. Mukana menossa oli makkaraa tai märkäruokaa sisältävät rasiat, jotka toimivat tytön innokkeina.

Liikkeestä maahanmenoa lähinnä lähdettiin treenaamaan, kun se ei ottanut onnistuakseen viimeisimmässä toko-kokeessa. Viime tekstissähän epäilin että ongelma johtui väärästä äänen sävystä. No tuli seuraavana päivänä todistettua ettei johtunut. Maahan käskiessäni tyttö jäi seisomaan vaikka kuinka matalalta käskyn annoin, piti ihan pysähtyä käskyn annossa että maastoutuminen onnistui.
Tästä viisastuneena lähdimme eilisiin treeneihin ystäviemme rasioiden kanssa. Otin tytön pa:han ja laitoin rasian hänen taakseen noin puolen metrin päähän, niin että tyttö sen huomasi. Sitten palasin takaisin sivulle ja lähdin seuruuttamaan. Kontakti oli älyttömän upea, sen mitä nyt siinä pystyin vilkuilemaan ja maahan menossa Teri tipahti suoraan eikä empinyt hetkeäkään. Heti tytön laskeuduttua vapautin hänet ja voi sitä vauhtia mikä vei neitiä kohti rasiaa. Rasialle päästyään Teri sen hienosti ilmaisi maahan menolla, niin kuin jäljellä ollaan opeteltu :) Jäävät olikin sen jälkeen tosi nopeat, onnistui sekä maahanmeno että seisominen. Joka kerta sain nähdä rasialla upean ilmaisun.

Paikalla makuutakin yritin ottaa rasian kanssa. Taakse jätetty rasia oli liian kiinnostava ja sitä piti kuikuilla, joten siirsin rasian sivulle, josta sitä kuikuiltiin yhä. Tein pari lyhyttä paikka makuuta, joista toisessa kävin vain kääntymässä ja sitten palkka hiljaa olosta. Hyppy esteelle pääsyä odotellesa otin luoksetuloa sivulle lyhyeltä matkalta ja alkoihan sekin taas neidiltä luonnistua. Lopuksi vielä se hyppy joka meni hyvin :) Palkkasin kerran esteen yli ja yritin varmistaa niin seisomassa pysymistä.

Lopuksi todettakoon että rasiat toimi mainiosti ja sitä aiotaan käyttää jatkossakin.

Ei mennyt ihan putkeen

2011-09-10T16:44:00.002+03:00

Niin siis meidän tämän päiväinen ToKo-koe. Saatiin kuitenkin tulos ja kumma kyllä minua ei yhtään harmita vaikka ei mennytkään niin hyvin. Kerronpa nyt miten tuo koe siis sitten meni.

Luokse päästävyydestä tuli täysi kymppi, josta olen niin ylpeä kuin olla voi :) Teri kyllä nousi ja meni tuomaria hieman vastaan, mutta kaikista tärkeintä tässä oli että neiti teki sen häntä heiluen. Sitten olikin paikalla makuu.. No se alkoi hyvin ja menikin niin suht pitkään. Sitten Teri päätti haukahtaa ja haukahtaa vielä hieman lisää (tässä vaiheessa minä suljin silmäni). Siitä neiti sitten hiljeni ja minä ehdin jo huokaista, mutta kas kummaa paikalla makaaminen oli niin tylsää että Teri nousi seisomaan. Hän vain seisoi ja haisteli maata edessään, tuomari käski hakea tytön pois ja näin siitä liikkeestä tuli pyöreä nolla.

Yksilö liikkeet alkoivat tietenkin seuraamisilla ja sekä hihnassa että vapaana seuraamisista tuli molemmista 8,5 arvosanaksi. Eihän se nyt huippu tulos ole, mutta itse olin taas kamalan iloinen siitä miten hihnassa seuraaminen oli paljon parempi kuin aikaisemmin ja kaikki perusasennot löytyivät!

Sitten liikkeestä maahanmeno eli Terin "varma liike". Niin siis mikä? Niinpä niin Teri jäi seisomaan, annoin toisen käskyn ja vieläkin tyttö vaan seistä törötti, eli nolla tuli. Itseäni kyllä voin vain tästä nollasta syyttää, sillä annois käskyn liian korkeaan äänensävyyn. Meillä kun maahan meno on matalalla äänellä ja seisominen sitten korkealla.

Entäpä sitten miten kävikään luoksetulon? Neiti tuli ja hienolla vauhdilla tulikin :) Mutta sitten se tulla tupsahti eteeni istumaan ja tökkäsi nenällään kättäni. Siinä vaiheessa mielessäni kävi vain: "No niin tämäkin sitten nollille". Mutta yllätys, yllätys liikkeen ohjaaja käski antaa käskyn ja minulla alkoi raksuttaa, ehkä peli ei ollut sittenkään menetetty. Annoin sivulle tulo käskyn ja siihen tyttö mallikkaasti pyllynsä pyöräytti. Arvosanaksi tuli 9. Ja hyvämieli jäi tästäkin liikkeestä vauhdin osalta, kun se viimeksi jäi puuttumaan.

Liikkeestä seisominen meni normisti ja siitä saatiin 8,5 pistettä. Teri saisi kuulemma aikaisemmin pysähtyä. Tämä hiippailu taipumushan oli kyllä itselläni ihan tiedossa.

Viimeisimpänä oli sitten este hyppy. Nätisti neiti napsahti viereeni pa:n, mutta kun hypyn vuoro tuli ja annoin käskyn, lähti neiti jotain hajua haistelemaan ja kävelikin esteen ohi. Nollillehan se sitten meni, mutta otin kuitenkin vielä hypyn uudestaan ja se olikin sitten onnistunut. Myöhemmin myös osa muista koirista jotain hajua haisteli hypättyään toki ensin ja kuulin muutaman olleen varmoja että heidän koiransa olisi myös lähtenyt hajua haistelemaan. Eihän se toki ole mikään lupa tehdä niin vaikka muutkin, mutta pitää itselleni hieman selitellä ;).

Kokonaisvaikutus oli kuitenkin 8 eli parempi kuin viimeksi. Ja tuomari sanoi että koirassa on potkua, mutta käskytetyt treenit ovat tarpeen. Näin siis taas lisää harjoittelu ideoita kehittämään ja valmiina uusiin yrityksiin.

Ja jottei tämä jäisi vain pelkäksi teksti päivitykseksi on pakko laittaa loppuun kuva Teristä viime viikonloppuna työmaa vahtina sekä video, jossa tyttö reippaasti kiipeää ylä-terassille.

Ja niin Teri kohtasi pentujengin

2011-08-27T13:38:00.007+03:00

Vaikka oma elämä tuntuukin välillä siltä ettei mitään koskaan tapahdu, niin Terin elämässä kyllä tapahtuu. Hiljais eloon saatiin piristystä kun kutsu kävi koira-äitiä ja pentuja vahtimaan ja eihän me siitä tietenkään kieltäydytty. Niinpä siis lagun nokka kohti tärkeää tehtävää.

Perille saavuttaessa oli ensimmäinen homma viedä äiti-koira pihalle. Niinpä siis hihna kouraan ja ulos. Suunnitelmissa oli että otan Terin lagun kontista samalla kun tuon mamman sisälle, mutta mamma bongasi heti Tepan tuoksuisen auton ja niin sitten mentiin kahden koiran voimalla.
Sisälle takaisin mennessä oli hieman jänitystä, sillä en osanut aavistaakkaan miten Tepa suhtautuisi noihin reilun neljän viikon ikäisiin koira lapsiin. Ajattelin että olisi luvassa rankkaa nuuskutusta ja pentujen komennusta. Sain kuitenkin huomata kuinka pihalla olinkaan neidin pentu suhtautumisesta, ensimmäisenä oli mielessä vain ja ainoastaan ruoka.

Kun tärkein oli hoidettu (eli ruoka) tuli tyttö pyynnöstäni kurkkaamaan pentuhuoneen ovesta. Kurkkaus se todella olikin. Teri ajatteli että hieman epäilyttävää sakkia, tuosta on parasta pysytellä kauempana. No olihan pentujen toki päästävä hieman jaloittelemaan isommallekkin alalle joten "vapaus" koitti. Pennut pääsivät rajatulle alueelle, jossa oli paljon uutta tutkimista. Teri katsoi touhua kauhistuneena ja yritti pakitella pois pentujen ulottuvilta.

Suuren maailman ihmettely saa tietenkin kenen tahansa vatsan kurnimaan eivätkä pennut ole poikkeus. Niinpä koko jengi kokoontui äitinsä maitobaarille. Teri tuli kiinnostuneena katsomaan mistä lutkutus tuli, mutta se oli ehkä virhe, sillä silloin neidin huulista alkoi samantien valua kuolaa ja taas oli perääntymisen paikka. Maito hetken jälkeen pennut palautuivat omaan huoneeseensa ja saattoi Tepakin taas liikkua vapaammin.

Pahemmin eivät pennut siis neitiä kiinnostaneet. Hän tarkkaili kyllä niitä kovasti, mutta päätti olla lähestymättä turhaan. Yksi pennuista kuitenkin otti muutama juoksu askeleen Teriä kohti, jolloin hän asetti korvansa "epävarmuus-asentoon". Vain pari kertaa pennun ollessa turvallisesti sylissäni tyttö kävi sitä pikaisesti nuuhkaisemassa. Ainoa asia mikä kiinnitti pennuissa tytön huomion oli ulvonta ja haukunta yritykset, silloin piti mennä huoneen ovelle katsomaan, Teri nimittäin tietää kuinka ikävää on jos kukaan ei kutsuun vastaa..

"APUA!! Pentujengi hyökkää!"

"Tuossa on taas yksi.."

Vettä ja pennun tuoksua

2011-08-20T14:04:00.006+03:00

Meillä oli Terin kanssa pari päivää takaperin poikkeuksellinen päivä. Minä pääsin katselemaan pikkuisia pentuja ja Teri haistelemaan niiden tuoksuja. Lisäksi tuli testi käytettyä parikin asiaa kiitettävällä arvosanalla.

Tuona poikkeuksellisena päivänä minulla oli aivan erityinen tehtävä, sillä olin lupautunut auttamaan reilun kolmen viikon ikäisten koiralapsien madottamisessa. Pennut olivat todella suloisia ja touhukkaita, niinkuin nyt pennut yleensäkin ovat :) Teri ei tällä kertaa pentuja nähnyt, mutta sai toki haistella hajut vaatteistani. Ensi reaktio tuoksuihin oli odotetunlainen "Näissähän tuoksuu tutut koirat". Sitten haisteltiin vähän tarkemmin ja huomattiin että, "Hyi! Näissä vaatteissa on myös pentujen tuoksuja." No neidin onneksi pentujen tuoksuja oli vain vaatteissa.

Tällaisten ihanuuksien hajuja Teri sai haistella

Minun suoritettuani oman aktiviteettini oli tietysti neidin vuoro eli ylös, ulos ja lenkille. Siellä ulkona sitten tulikin vettä ja paljon. Aluksi Teri päätti kiertää kaikki vesilätäköt, niinkuin viisasta on ja minä luulin laittaneeni vettä pitävät vaatteet. Matkasta kolmasosan kuljettuamme oli kuitenkin selvää että kastuisimme molemmat pahasti, joten neiti jätti kiertämättä pienimmät lätäköt. Ulkoilu sujui todella rauhallisesti, vastaamme ei tullut ketään ja kaupungin läpi kulkiessammekin näimme vain muutaman ihmisen seisoskelemassa sateen suojassa.
Kotiin saavuttuamme olimme lähes läpimärkiä. Todellakin lähes, sillä vain minun jalkani olivat täysin kuivat, kiitos testikäytössä olleille uusille kengille. Liiallinen vesi piti hoitaa pois tytön turkista joten ei muuta kuin kuivaamaan. Molempien onneksi ostin aikaisemmin lähinnä neidin viilentämis tarkoitukseen frotee-takin nyt se pääsikin sitten ensi kertaa käyttöön, kun puin sen tytön päälle. Päivä oli uuvuttanut Tepan täysin ja hän kävikin nukkumaan kaikissa froteissansa, minun tyynylle tietysti. Ainakin voimme nyt todeta että sekä kengät että uusi frotee-takki toimivat moitteettomasti.

Väsynyt ja märkä Teri

Jotain saavutettu

2011-08-14T10:33:00.009+03:00

Ollaan me Terin kanssa saatu jotain aikaiseksikin ja jopa todiste siitä. Käytiin nimittäin Toko-kokeessa ja saatiin alokas-luokasta meidän ihka ensimmäinen 1.-tulos!! Tässä nyt sitten hieman selostusta mitenkä tuo koe meni, sikäli kun siitä jotakin muistan.

Matkaan mukaan lähtivät Sari ja Bondi, hakemaan viimeistä 1. tulosta koulutus tunnusta varten. Meno matkalla Teri ja Bondi ottivat rauhallisesti takaboksissa ja ohjaajat hermoilivat tuulilasin tuntumasssa. Paikan päälle päästyämme oli aika ilmoittautua ja sen jälkeen lähteä hieman vielä jaloittelemaan ennen varsinaista suoritusta. En viitsinyt Terin kanssa juuri mitän ennen koetta ottaa, jotta into säilyy sitten oikeaan hetkeen. Vähän vain nakin houkutuksella sivulle tuloa ja parin askeleen seuraaminen josta sitten palkka.

Ensimmäisenä oli vuorossa luokse päästävyys ja paikalla makuu. Ennen kehään menoa näytin Tytölle autolla rasiaa jossa oli herkku ruokaa ja toivoin sen muistuvan mieleen sitten kehässä. Luokse päästävyydessä Teri istui nätisti siihen asti kunnes tuomari tuli luokse, silloin tyttö nousi seisomaan ja meni hieman vastaan. Tuomari sanoi heti että se on virhe mutta ei pisteitä vähentävä virhe. Minua itseäni ei lainkaan haitannut että tyttö meni tuomaria vastaan, itse asiassa olin asiasta hurjan iloinen, sen ihmispelkoisuuden huomioon ottaen ja koska neiti ei ainakaan peruuttanut! Paikalla makaamisessa ei ollut mitään ihmeellistä. Nätisti neiti siellä paikallansa pötkötti ehkä hiukan levottomana ympärilleen katsellen. Molemmista liikkeistä siis täydet pisteet.

Seuraamiset olikin sitten seuraavaksi vuorossa. Taluttimessa seuraaminen oli taas Terin osalta sellaista sunnuntai kävelyä ettei voi muuksi sanoa, perusasennot löytyivät vaan liikkeen alussa ja lopussa. No onneksi sen jälkeen olikin vapaana seuraaminen, joka meni jo huomattavasti paremmin :) Sitä tehdessä perusasennot muistuivat taas neidin mieleen ja kontaktiakin tuli kai otettua aiempaa enemmän, sillä pisteet olivat paremmat kuin taluttimen kanssa.

Liikkeestä maahan meno meni ihan 10:llä läpi ja seuraavana olikin luoksetulo. Jo kutsuttaessa neiti lähti liikkeelle hyvin verraisin askelin. Lähes minun luokse päästyään hän jäi haistelemaan katosta tippunutta vesi läikkää. Tässä vaiheessa mietin mitä ihmettä nyt tekisin. Haisteltuaan hetkisen Teri kuitenkin katsoi minua kysyvästi: "Mitä minun pitikään tehdä?" ja niinpä toistin käskyn ja neiti tassutteli viereeni perusasentoon. Liikkeestä seisomisen alettua liikkeen ohjaaja käski odottaa koiran mukaan, jolloin jo ehdin miettiä sitä vesi länttiä. Käännyin katsomaan Nakea, sille oli ilmeisesti iskenyt hirveä kutka pannan alle ja siinä se takanani pantaansa rapsutteli. Käskin tytön uudelleen seuraamaan ja sitten se sujuikin. Tuomari sanoi että liikkeestä seisominen meni hyvin, mutta ikävä kyllä myös seuraaminen kuuluu pisteisiin.

Viimeisenä suunnistimme hyppy-esteelle. Estettä lähestyessämme Teri näki Sarin ja halusi mennä tätä tervehtimään. Otin pannasta kiinni ja yritin ohjata tytön pois kuikuilemasta oven rakoon. Onneksi liikkeen ohjaaja huomasi että joku tuttu siellä Teriä häiritsi ja keksi ottaa hypyn toiselta puolelta. Tyttö hyppäsi hienosti ja pysähtyi esteen taakse. Tuomari sanoi hyppyä oikein hienoksi, vaikkei täysiä pisteitä antanutkaan.

Niin siis saatiin kasaan riittävät pisteet 1.-tulokseen. Erityisen hienosti meni Sarilla ja Bondilla, sillä kokeen päätteeksi Bondi sai virallisen nimensä eteen merkinnän TK1!! Täältä pääsee katsomaan kuvan koulutustunnusta kaulallaan kantavasta pojasta ja hänen ohjaajastaan sekä lukemaan muita koiramaisia juttuja :)

Päivän päätteeksi Teri kävi vielä poimimassa itselleen päivän vitamiini annoksen mummon marjapuskasta ja siitä loppuun todistus aineistoa.

Aina ei ole helppoa

2011-08-11T21:00:00.004+03:00

Pienellä koiralla oli eilen jännä päivä, joka päättyi tytön kohdalla kovin ikävästi.

Iltapäivällä lähdimme katsomaan iltatori meinenkiä, niinkuin olimme jo muutamana keskiviikkona aikaisemminkin tehneet. Tällä kertaa liikkeellä oli mukavasti porukkaa, sillä oli tori-karaoke kilpailun finaali päivä. Löysimme Terin kanssa istuma paikan torin perältä katoksen alta, jos sattuisi satamaan. Sadetta ei kuitenkaan torikansan onneksi tullut, mutta Terin epäonneksi tuli jotain muuta. Humalainen nainen tuli viereemme istumaan ja alkoi kertoa kuinka koiraa tulee kouluttaa. No neuvot olivat sellaisia jotka oli parempi jättää omaan arvoonsa enkä niitä sen enempää kuunnellut. Tepa lähestyi varovasti naista ja haisteli häntä, tämän tehtyään tyttö poistui tyynesti paikalta josta olin hyvin iloinen, siis siitä että neiti meni rohkeasti haistamaan. Nainen poistui luotamme ja tori ilta jatkui mukavasti, toiset koirat haukkuivat ja Teri ei sanonut sanaakaan, hän vaan seisoskeli tyynen rauhallisena ja kuunteli toisten juttuja.

Siinä rauhassa istuessani Teri päästi yllättäen ilmoille pienen sotahuudon poikasen. Aloin tietysti katselemaan syytä moiseen ja huomasin muutaman nuoren leikillään toisiaan tönivän. Teri tietysti tapansa mukaan päätti ilmoittaa ettei tuollainen peli vetele, vaikka nuoret olivatkin suht kaukana neidistä. Tyttö ei toki käsittänyt että kyse oli vain leikistä ja päästi toisenkin pienoisen huudon. Minä sitten käänsin neitiä niin että "tappelijat" jäivät näkymättömiin ja tilanne rauhoittui. Tyttö jäi kuitenkin tärisemään, joten otin hänet syliini.

Myöhemmin humalainen nainen palasi viereemme, mutta ei ilmeisesti muistanut aiemmin jutelleensa kanssamme. Teri istui edelleen sylissäni, kun nainen tuli aivan liki ja alkoi selittämään omiaan. Hetken päästä nainen kääntyi eteemme ja alkoi halata sylissäni olevaa Tepaa. Lähdin neidin kanssa samantien paikalta ja menimme edemmäs istumaan ja tärinäkin helpotti.

Päivän jännitykset olivat ilmeisesti pienelle koiralle liikaa ja parin tunnin kotona olon jälkeen Teri sai kohtauksen. Aluksi luulin että tytöllä oli huono-olo kun alkoi niin lipotuttamaan ja suuntana oli ulko ovi. Ovelle kiitämisen jälkeen totesin ettei kyse ollutkaan pahoinvoinnista. Teri alkoi nieleskellä ja nuolemaan pakon omaisesti. Otin tytön syliini ja kävin istumaan niin että neiti oli pysty asennossa, koska kuvittelen että se helpottaa hänen oloaan. Neiti rauhoittui syliini ja nieleskely rauhoittui, mutta aina kun tilanne parani ja hän päätti nousta ylös alkoi nieleskely uudestaan. Onhan näitä kohtauksia tytöllä aikaisemminkin ollut useitakin, mutta aina se tuntuu yhtä pahalta kun ei tiedä mistä ne johtuu ja miten toista voisi auttaa. Puolen tunnin nieleskelyn ja nuoleskelun jälkeen tilanne kuitenkin helpotti ja pääsimme nukkumaan :)

Ufot tulevat?!

2011-07-15T21:19:00.003+03:00

Hei, olen tämän blogin päähenkilönä toimiva Teri-koira ja tulin kertomaan teille erityisen tärkeästä asiasta!

Kaikki alkoi kun lähdimme äitini kanssa ulkoilemaan tänä aamuna. Aluksi kaikki näytti aivan normaalilta, mutta sitten näin sen, puuksi naamioituneen ufon! Sieltä se tähyili minua yläilmoista ja kurkotteli oksillaan alaspäin. Äiti sanoi minulle että olen hieman hölmö ja että puu on ollut siinä kauan, mutta minä tiesin toisin. Yritin päästä mahdollisimman kauaksi puusta ja tuijotin sen aidan takaa kurkottavia oksia pelon sekaisin tuntein. Äiti ei päästänyt minua kurottautumaan kovin kauas vaan jatkoi normalisti matkaansa.

Kun olin puusta ohi selvinnyt oli vastassa jo seuraava ufo, se oli naamiotunut ylhäältä tuijottavaksi liikennemerkiksi. Tätä yritin taas väistää, mutta äiti ohjasi minut kulkemaan mahdollisimman tuttua kohtaa pitkin ja totesi etten saa vieläkään katsoa x-filesia. Kun olin selvinnyt liikennemerkki järkytyksestä totesin ilokseni etteivät ufot tällä kertaa saaneet minua mukaansa yläilmoihin ja saatoin jatkaa ulkoilua rauhassa.

Iltapäivällä äiti lupasi viedä minut puistoon ja olin aivan innoissani. Puistossa olikin jo kaksi koiraa meidän sinne saapuessamme. Molemmat olivat vielä pentuja vaikkakin isoja sellaisia. Kerroin pennuille heti etten aio tänään leikkiä ja he ymmärsivät yskän ja jatkoivat omia leikkejään. Toisen pennun omistaja sanoi äidille että tuo sinun uroksesi on varmaan vanhempi kuin hänen, niin sitä ei uskalla päästään isoon puistoon leikkimään ettei satu vahinkoa. Kuulin äidin selittävän minun olevan tyttö vaikka nostankin jalkaani. Silloin mieleeni tuli mahdollisuus että ufotkin luulivat minua pojaksi. Niinpä päätin olla kohollamatta koipeani epäilyttävien puiden ja liikennemerkkien kohdalla. Lopun puistoilu ajasta vietin maanpäällisiä asioita, kuten heinän eri maku variaatioita miettien.

Haluan vielä lopuksia muistuttaa kaikkia pitämään tassut maassa ja tarkkailemaan ufojen aikeita!

Teri

Mökkeilyä

2011-06-28T00:11:00.009+03:00

Kävimme Terin kanssa viettämässä kesää mökkeilyn merkeissä, mikä tietenkin merkitsi tytölle ihanaa vapautta ja monia muita ilon aiheita.

Teri pääsi tutustumaan kahteen uuteen mökki naapuriin suomenajokoira Ranssiin ja Väiski kaniin. Ranssin kanssa tutustuminen tapahtui häkin verkon läpi haistelemalla ja häntää heiluttamalla. Neidin tervehtiminen kävi hyvin nopeasti ja sen jälkeen ei enää häkin asukas jaksanut kiinnostaa, sillä eihän se kuitenkaan pääsisi sieltä seuraksi leikkimään. Niinpä naapurin pihan tutkiminen jatkui Ranssin katsellessa koppinsa katolta Terin touhuja.
Väiski olikin sitten jo paljon mielenkiintoisempi tuttavuus, sitä piti nimittäin jopa haukkua ja haistella paljon perusteellisemmin. Väiskin ollessa mökkinsä kuistilla tapahtui ensimmäinen kohtaaminen, jolloin Teri näki ensin vain mustan vilahduksen. Haukkauhan sitä vilahdusta piti ja vinkua myös. Pian vilahdus osoittautui kaniksi joka loikki kuistilla, Tepan nenä teki villisti töitä ja yritti selvittää minkäsortin loikkari oli kyseessä. Häntä heilui ja tuhina vaan kuului sekä tietysti harmistunutta haukuntaa. Lopulta tutustuminen pääsi niin pitkälle että Teri ja Väiski olivat kumpikin vierekkäin vain aita välissään, eikä pienempää osapuolta tuntunut paljon jännittävän korvat kyllä pyörivät hurjasti. Tämän lähemmin ei neiti saanut naapuriin tutustua, turvallisuus syistä.

Talon rakennus hommissakin Teri oli mukana vahtikoiran ominaisuudessa tosin hiljaisessa sellaisessa. Rakennuksella neidille annettiin oma paikka jossa se sitten katseli työmaan menoa. Ainoa asia mikä tyttöä selvästi jollain tapaa kiukutti oli se kun ajoin Avantilla eikä tyttö päässyt mukaan. Kaikki muut saa ajaa vaikka minkälaisella meno pelillä, mutta minulta sitä ei sallita. Ajoinpa sitten autoa niin ettei neiti ollut kyydissä, päältäajettavaa ruohonleikkuria tai Avanttia, niin minua seurasi lähes taukoamaton haukunta. Onneksi näitä mitään ei kestänyt kauan ja Terin mielenrauha säilyi.

Mökkeillessä yleisesti huomasin sen kuinkapaljon Teri on rauhoittunut, se jopa malttoi lepäillä välillä ja korvat oli muutakin kuin koristeena ;)

Loppuun vielä mökkeily kuvia :)

Ranssin tervehtiminen

Nuotiomestari valvoo

Myös nuotiota ympäröivät kivet oli syytä pitää puhtaina...

... siivouksen jälkeen oli sotamaalaus taas kasvoilla

Lapion noutoa ehti myös välillä harrastamaan

Terin oma työmaa

Homma valmis, nyt voi levätä

Reipas tyttö

2011-06-04T17:00:00.007+03:00

Tuo Teri kyllä osaa aina välillä yllättää positiivisesti ja juuri niissä asioissa joissa sitä kovasti toivoisinkin. Kaikenlaista jännittävää on jälleen pienen koiran elämässä tapahtunut ja niistä on siis selvitty kunnialla.

Ensimmäinen koettelemus oli kova ukonilma joka saapui kotikaupunkiimme eräs päivä. Minä tietysti hirveällä kiireellä olin vetelemässä sähköjohtoja seinistä ja sulkemassa ikkunoita jo ensimmäisen jyrähdyksen kuullessani. Vaan mitäpä sillä aikaa teki Teri? Hän nukkui rauhassa omassa kevythäkissään, välillä raottaen hieman silmiään ja sitten taas unia jatkaen. Paukkeen lakattua luulin ukkosen jo menneen menojaan ja jatkoimme normaalia eloa. Tyttö nukkui vieressäni sängyllä kun yht' äkkiä iski salama, kuului aivan kauheaa rytinää ja vettä alkoi tulla kuin aisaa. Neiti nosti päätään ja päätti varmuudeksi kipittää häkkiinsä turvaan. Siellä se sitten jonkin aikaa katseli ja kuulosteli laskien lopulta päänsä lepo asentoon.
Aikaisempina vuosinahan meininki on ollut se että neiti viilettää paniikissa sängyn alle heti jyrinän alettua ja siellä hän sitten pysytäänkin koko ukkosen ajan. Edistystä siis on tapahtunut :) Ehkä sillä että olen itse ukkosella koittanut toimia mahdollisimman normaalisti, on ollut osuutta asiaan, niin ainakin tahdon uskoa.

Tepa reippaana tyttönä häkin turvassa (otettu ukkosen aikana)

Toinen tapahtuma oli sitten suunniteltu juttu eli lähdimme käymään kaupunkiin vierailemaan tulleeseen tivoliin. Tivoli reissu meni taas todella hyvin neiti mennä napotti kiltisti hihna löysällä ja maata haistellen koko ajan. Pidin tosin hihnaa tavallista lyhyemmällä ettei sattuisi ikäviä törmäilyjä. Kävelimme aluetta pitkin ja poikin ja päädyimme lopulta penkille istumaan. Teri istui hetken paikalla olon jälkeen jalkoihini ja ihmetteli siitä tivolin menoa ja meininkiä. Silityksiäkin neiti sai pieneltä tivoli vieraalta ja hänen vaariltaan, Tepa oli tähän palveluun hyvin tyytyväinen.
Kyllä siitä tuli itselle niin hyvä mieli että kaikella työllä ja vaivalla, tuosta minun luokseni kuusi vuotta sitten muuttaneesta arasta koirasta on tullut noin rohkea. Yhtään ei nimittäin neiti ollut ahdistuneen oloinen tai pelännyt vieraita ihmisiä tai outoja laitteita.

Sitten vielä näitä kaikkia Teristä aiheutuvia ilon aiheita jatkaakseni täytyy todeta että neiti on oppinut rauhoittumaan, kun toiminta loppuu esimerkiksi torin laidalla istuskellessa tyttö saattaa istahtaa jalkoihini eikä enää seisoa törötä koko aikaa. Lisäksi voin suurimmaksi osaksi ylpeänä kulkea kaduilla koiran kanssa joka kulkee hihna löysällä ja toisten koirien ohituksetkin ovat parantuneet huomattavasti.

Näin tällä kertaa toivottavasti nyt saamme vielä nauttia lisää näistä iloisista asioista :)

Miks oot sä suruinen, kun mua sä oottelet?

2011-05-17T00:16:00.004+03:00

Koska terin yksin jäännit onnistuivat mielestäni hyvin eli hiljaista oli sekä lähtiessä että tullessa. Naapurit eivät ole valittaneet ja kun olen kysellyt kuuluuko sieltä haukkumista tai ulvontaa, niin ei kuulemma häiritsevästi. Niinpä ajattelin selvittää mitä tuona aikana kun tyttö on yksin kotona todella tapahtuu.

Eräänä päivänä asioille lähtiessäni jätin sitten kameran kuvaamaan huonetta jossa neiti yksin ollessaan on. Video pätkän ensimmäiset kolme minuuttia Teri oli omassa mökissään ja kävi kiertämässä huoneen. Sen jälkeen se hyppäsi ikkuna penkille ja aloitti surulliset ulvahdukset. Välillä se kävi lattialla kiertämässä ympyrän. Tämän jälkeen se vaihtoi sängylle, oli hetken hiljaa ja taas ulinat alkoivat.
Sitten käytiin siirtelemässä puuhaksi jätettyä talous/vessa-paperi hylsyä. Seuraavaksi hylsy otettiin käsittelyyn kunnolla, toki kesken puuhankin muistettiin aina ulvaista. Kun hylsy oli saatu tuhottua oli neidin aika siirtyä sängylle ulvahtelemaan. Tätä taas jatkui aikansa, välillä oli hiljaista ja sitten taas mieleen muistui ikävä yksin olo.
Jossain vaiheessa löytyivät housut joiden taskuihin oli unohtunut herkkuja ja siihen video sitten loppuikin, sitä kesti 21 minuuttia ja loppu ajan tapahtumat jäivät arvoitukseksi. Löysin takaisin tullessani Terin lepäilemästä sängystä.

Seuraavalla kerralla lähtiessäni päätin koittaa miten yksinolo sujuu, jos verhot ovat kiinni. Alun kolme minuuttia oli taas hiljaista ja neiti yritti päästä ikunasta katsomaan ja päätyikin lopulta etutassut ikkunapenkillä seuraamaan tilannetta. Seuraavaksi oli vuorossa ulvonta osio jota kesti suunnilleen kahdeksan minuuttia. Tämän jälkeen hiljaisuutta minuutti ja ikkunasta tarkkailua puoli minuuttia.
Tarkkailun jälkeen olikin aika siirtyä sängylle ja katsella vuoroin oikeaan ja vasempaan sekä päästää pari surkeaa vingahdusta, hiljaisuutta kesti 7 minuuuttia! Sitten neidin päivä ohjelmaan kuului Kongin tyhjennystä minuutin verran. Viimeinen kuvattu minuutti meni ulvahdellessa. Loppu aika jäi jälleen arvoitukseksi. Kotiin tullessani Tepa pötkötteli sängylläni tyyny kuonon alla.

Harmi kun tuohon kameraan mahtuu vain tuo 21 minuutin pätkä ja muistikortti on täynnä. Avuksi yksin oloon hommattiin puuha noppa ja toivotaan että se toisi hieman apua neidin ahdistukseen. Myöskin uutta täytettä Kongeihin tuli hankittua, jospa se maistuisi paremmin ja makuja voisi vaihdella, kun nuo Kongit näyttävät nyt jäävän aika lähes käyttämättä. Luulenpa myös että sälekaihtimien hankinta on edessä, kun tuosta verhojen sulkemisestakin oli jo jonkin verran apua. D.A.P.-haihdutin saa jatkaa tehtäväänsä. Nyt jäämme Terin kanssa miettimään tähän yksinolo-ongelmaan ratkaisua.

Kaikenlaista

2011-04-30T20:43:00.011+03:00

Terin elämässä on tapahtunut sitten viime päivityksen vaikka mitä. Kaiken tapahtuneen selittämisestä tulisi niin pitkä juttu että sitä tuskin kukaan jaksaisi lukea, joten kerronta osuus on tällä kertaa hyvin lyhyt, mutta kuvia löytyy sen lisäksi :)

Kuvat ovat seuraavassa järjestyksessä; kansanedustaja ehdokkaan lahjontayritys ruusun esittelyä, Teri Sarin luona pestävänä, kotkanpolun reissulta puu kuvia sekä Väpä-marsun ja Elma-kissan tervehtimis reissu.

Vielä riittää lunta..

2011-03-31T12:16:00.012+03:00

...totesi Teri kun mökille pääsi. Vapauden huumaa siis oli tytölle tarjolla viime viikonloppuna, kun käytiin mökkiä katsastamassa. Lunta oli vaikka miten paljon ja moottorikelkka reitiltä eksynyt ihminen sinne helposti upposi. Neitiä hanki kannatteli paremmin, mutta järkevänä tyttönä Tepakin pysytteli kelkkareiteillä ja poluilla (kunhan oli ensin saanut juosta kyllikseen hangilla). Lapioidut polut olivat aivan kuin jonkin sortin juoksurata tytölle, tiukkoja mutkia ja ja korkeita valleja.

Teri upposi hankeen.. no ei nyt sentään, polulla tässä vielä ollaan ;)

Tiukka mutka

Loppukiri..

Maali!

Ettäs tiedätte ;)

Kotona on neiti tehnyt uusia oivalluksia, hän on nimittäin keksinyt miten mukava onkaan viettää aikaa ikkunapenkillä, maisemia tarkkaillen tai nukkuen. Sinne neiti nimittäin hyppää useamman kerran päivässä. Lisäksi Tepa kunnostautui toissa viikkoisessa mätsärissä ollen monirotuisten sinisten 1. eli paras sijoitus ikinä! Palkkio oli taas tytön mielestä mitä parhain eli ruokaa :)

"Oi katsoppas vaari tuota hauvaa, mi ikkunalla pötköttävi"

Saavutus jos toinenkin

2011-03-05T18:20:00.004+02:00

Nyt olemme Terin kanssa saavuttaneet sellaisen ihanan asian että yksin olo sujuu kaikessa hiljaisuudessa :) Syynä ja ennen kaikkea suurena apuna siinä etä tähän tilanteeseen päästiin ovat nuo ihanat kumiset Kong-lelut. Yksin jäädessään, siis pelkästään yksin jäädessään Teri saa seurakseen kaksi jäädytettyä kongia jotka sisältävät ruokia joita tyttö ei muuten saa. Lisäksi päivä seuraksi olen antanut tytölle tyhjän wc-paperi hylsyn tai muun pahvisen pakkauksen joka sisältää nappuloita. Yksin jäämisen hienouden neiti onkin kiitettävästi tajunnut ja menee jo valmiiksi olohuoneeseen odottamaan herkkujen saapumista, kun tajuaa minun tekevän lähtöä. Yksin olo aikansa tyttö siis viettää olohuoneessa, jossa muutenkin kaiken aikamme oikeastaan vietämme.
Toki ihan vaan periaatteesta on näytettävä mahdollisimman surkealta. Yksi päivä Tepa kuitenkin erehtyi venyttämään kuonoaan kongin suuntaan jo ennen kuin olin huoneen oven sulkenut, kun se yleensä ottaa herkut käsittelyyn vasta lähdettyäni. Yleensä sitten takaisin saapuessani neiti lähtee kiireellä kiikuttamaan herkkujaan piiloon, sillä ne herkuthan lähtevät samantien kun minä tulen ;)

Toinen saavutus tapahtuikin sitten match show:ssa jossa olimme käymässä Päivin ja Hukan kanssa. Teri päätti käyttäytyä ja tuli kolmanneksi monirotuisten luokassa. Kehässä neiti juoksi hienosti ja jaksoi ekat seisotukset seisoakin nätisti. Tuomari sai katsoa hampaat ja kokeilla muutenkin neidin läpi, tytön vain yrittäessä haistella tämän kasvoja ja heilauttaessa hieman häntää. Oman vuoronsa jälkeen neiti oli kuitenkin sitä mieltä että herkkuja tulee aivan liian harvoin ja hän alkoi hieman kiipeilemään syliini. Suoritus oli kuitenkin muuten hyvä. Palkinnoksi tästä saavutuksesta tyttö sai ruusukkeen, pokaalin sekä kassin joka sisälsi pari herkkupussia ja luuta. Hukka menestyi meidän porukasta aivan huippu hienosti ollen BIS-kehän kolmas ja mätsäri oli sentään pojan ensimmäinen!

Teri poseerasi voittojen kera

Synttärit, pizzaa ja pakkasta

2011-02-21T19:50:00.011+02:00

Teri täytti lauantaina 6 vuotta ja on nyt virallisesti täti-ikäinen. Synttäri päivää vietettiin poikkeuksellisissa merkeissä, sillä olimme turisteina Tuusniemen näyttelyssä. Tämä oli toinen kerta kun tyttö pääsi viralliseen näyttelyyn tutustumaan, reissussa seuranamme olivat myös Sari, Päivi, Raisa ja Hukka. Näyttely paikalla kaikki sujui hienosti ja neiti päätti pitää suunsa supussa. Koska yövyimme Päivin luona tapasimme pitkästä aikaa myös Rockyn joka oli muuten ruvennut komeasti harmaantumaan.

Poikien pyllyt (Rocky ja Hukka) sekä tytöt (Teri ja Raisa) ruoan ihmemaassa eli keittiössä

Teri ja Hukka Tuusniemellä (+ Raisan niska)

Tästä huomaa miten Terin silmänympärykset ovat alkaneet jo vaalentua

Synttäreiden juhlimisen neiti aloitti kovin omatoimisesti jo viikkoa ennen varsinaista juhla päivää. Hän nimittäin päätti syödä puoli pellillistä pizzaa, joka sattui olemaan neidin suureksi riemuksi kuonon ulottuvilla autossa. Hieman kyllä mietitytti jättää tyttö ja eväät samaan tilaan hetkeksi, mutta kun sitä sitten hyvä uskoisena oletti että jos ne olisivat siinä vielä takaisin saapuessanikin. Pizzaa siis tuli omin luvin syötyä eikä se loppunut vielä siihen. Olimme nimittäin eräänä iltana viettämässä aikaamme Sarin ja Raisan seurana, kun Raisan ruoat sitten olivat pöydän reunalla turpoamassa kävi tyttö niitä omatoimisesti maistamassa. Mutta sellaistahan se on jos ei osaa varautua että paikalla on koira joka syö varmasti kaiken syötäväksi kelpaavan, jos se vaan on jätetty niin että siihen jotenkin ylttää ja ketään ei ole näkemässä. Niinpä siis alkoi Tepan juhlinta jo etu ajassa.

Vatsa täynnä pizzaa

Kun pizza maha oli jo hieman sulanut

Synttäri kakun Teri nauttikin sitten hieman jälkikäteen. Olimme Terin mummolassa käymässä ja siellä sitten kakun valmistin. Resepti oli sama kuin edellisinäkin vuosina elikkä maksalaatikon puolikas kakkuna, kermavaahtoa päällä (ei sokeria), kuusi nakin kappaletta kynttilöiden korvikkeina sekä herkkuja koristeina. Hienosti neiti jaksoi odottaa syönti lupaa kakun ollessa aivan vieressä kuvattavana. Kuvassa näkyvä kermainen nenänpää johtuu vaahdon levittimen nuolemisesta, ei kakun :)

Vielä on maltettava

Loppu jo häämöttää

Ja sitten vielä siihen asiaan joka ei varmasti keltään ole jäänyt huomaamatta eli pakkasiin. Kovat pakkaset aiheuttavat sen että Tepan on varustauduttava ulos lähtöön asianmukaisin varustein eli takki päälle ja tossut jalkaan. Vaatteiden puku hetki on neidin mielestä aina yhtä epämiellyttävä ja sen kyllä huomaa ilmeestäkin. Päätänkin siis tällä kertaa talvivarustus kuvaan josta jokainen saa sitten päätellä mikä on neidin mielipide asiaan ;)

Vaatteet päälle ja menoksi

Ääntähän tähän maailmaan mahtuu??

2011-02-02T22:16:00.008+02:00

Olen huomannut että kovin moni pitää Teriä äänekkäänä neitinä, tämä ehkä johtuu siitä että hän kovin mielellään ilmaisee asiansa ja mielen tilansa ääntään käyttäen. Jos neiti on iloinen, peloissaan tai jos hän ei tiedä mitä tapahtuu on aiheellista avata äänihuulet. Tokihan neidistä ääntä lähteekin ja ehkä jopa enemmän kuin monesta muusta. Kun taas olemme Tepan kanssa kahdestaan kotona tai lenkillä ei siitä juuri ääntä lähde, mistä voi tietysti johtua se etten itse pidä karvaista kaveriani maailman äänekkäimpänä koirana kun suurimman osan ajasta se kuitenkin on hiljaa.

Meillä on täällä muutosten tuulet puhallelleet ja olemme Terin kanssa muuttaneet asumaan kahdestaan, aikaisemminhan asuimme koulun asuntolassa muutaman muun koiran ja heidän omistajienssa kanssa. Minä kuitenkin valmistuin ennen joulua ja niin oli muutto edessä. Kauas ei tarvinnut muuttaa ja ikävän iskiessä voi tuttuihin ulkoilu reitteihin helposti palata. Muutosta aiheutui pientä jännitystä sen osalta miten neiti haluaa uuteen kotiinsa yksin jäädä. No ensimmäinen kerta menikin hienosti eikä lähtöäni edes taidettu huomata, mutta sitten tuli se toinen kertaa.. Tiedän että Teri on aikaisemmin itkeskellyt perään mutta sitä on jatkunut vain muutaman minuutin ajan. Tällä kertaa kuitenkin kuulin neidin itkevän vielä palatessanikin vaikka aikaa oli kulunut puolisen tuntia. Tämän seurauksena siis alkavat nyt yksin olo harjoitukset jotta naapurit säästyisivät tuolta melusaasteelta.

Uutta älypeliä on päästy pelaamaan uudessa kodissa

Ai niin se olikin tämä mitä piti siirtää!

Tässä kun siis tulee aina mietittyä tuota tytön ääntelemistä niin pitänee kertoa Woo-kupista. Nyt joku nais-ihminen saattaa kokea sisällään kateudenpiston, mutta voin taata että se on täysin turhaa Woo-kuppi ei nimittäin millään tapaa viitaa kokoon vaan muotoon. Se muodostuu tytön huulista tämän päästäessä ilmoileen kuuluisaakin kuuluisamman sotahuutonsa. Huulet siis muodostavat ikään kuin pienen kupin nenän ala puolelle. Yrityksistä huolimatta tuota kuppia en ole onnistunut kameralle ikuistamaan sotahuudon yhteydessä. Terin ulvoessa se on myös nähtävissä ja voinkin lohdutukseksi laittaa tänne videon, jossa tyttö on harrastuksensa parissa eli laulaa jätski autolle.

Jätskiiiiiii.....

Sitten vielä on pakko laittaa loppuun video Terin liikkeestä maahan menosta, kun se on omasta mielestä niin mukavaa katsottavaa miten neidin häntä heiluu seuraamisen aikana :)

Iloista menoa

Joulukauden avaus

2010-12-03T14:41:00.003+02:00

Kävimme Terin kanssa avaamassa joulukauden virallisesti joulukauden avajaisissa. Jo lähtöä suunnitellessani otin huomioon tytön viluisuuden ja niin pä matkaan lähtivät myös uudet tossut ja takki. Ja eikun auton nokka kohti keskustaa.

Auton parkkeerauksen jälkeen olikin sitten aika varustaa neiti pakkasta vastaan eli tossut jalkaan ja takki päälle. Siinä neitiä puettaessa se tärisi ja värisi, mutta onneksi liikkeelle pääsy helpotti vilua ja häntäkin nousi komeasti omalle paikalleen.

Tapahtuma paikalle pääsy ei sinänsä aiheuttanut tytössä minkäänlaisia toimenpiteitä, onhan sen kanssa toki muulloinkin kierrelty ihmis vilinässä. Siinä sitten hieman vaihdoimme paikkaa ja voi kumma mitä torin toisella laidalla olikaan.. nimittäin poroja! Heti porot nähtyään Teri tuntui tuumaavan että ompa erikoisia koiria ja niitä pitää haukkua. Nakeilla tyttö kuitenkin hiljeni, mutta vain hetkeksi. Kävimme sitten vähän muualla kiertelemässä ja taas porot tulivat näkyviin. Pitihän niille toki asiansa neidin sanoa, mutta jo hieman hillitymmin. En tiedä miten asiaan vaikutti, kun uhkasin ettei joulupukki tuo lahjoja, jos neiti sen poroja haukkuu.

Sitten pääsimme terille hieman mieluisampaan asiaan nimittäin glögin jakelu jonoon, josta Teri ystävän avustuksella sai oman piparin :) Siinä sitten glögin hörpinnän jälkeen tyttö sai taas ystävälistä palvelua ja tällä kertaa pätkän lämmintä makkaraa. Voiko pienen koiran reissu enää herkullisempi ollakkaan?

Loppu aika siinä sitten vielä kierreltiin ja liikkeellä yritettiin pysyä, sillä pysähtely aiheutti tutinaa hihnan Tepan puoleisessa päässä. Poroja ei enää loppuajasta haukuttu ja ne saivat tehdä työtään rauhassa. Kun jouluvalot oli sytytetty päätimme poistua paikalta ilotulituksentieltä, sillä Terihän tunnetusti pelkää kaikkea pauketta.
Näin siis tuli joulukausi avattua ja porot haukuttua.

Talven ihanuus ja kurjuus

2010-11-24T13:07:00.007+02:00

Onpas aikaa taas ehtinyt vierähtämään viime kerrasta. Nyt on siis aika korjata tilanne, ottaa itseään niskasta kiinni ja kertoa Terin kuulumisia.

Suurta ilon aihetta on aiheuttanut maassa oleva lumi. Lumessa kun tuntuu olevan niin paljon ihania hajuja ja jopa vanhemmat jo lumeen peittyneet jäljet ovat helposti haistettavissa. Ulkoillessa siis mennään nenä vielä tiiviimmin maassa kuin muulloin, sikäli kun se on mahdollista. Myös lumessa piehtarointi on tytön mielestä aivan huippu juttu. Johtuuko se piehtarointi sitten tuoksuista vai mistä sitä en osaa sanoa, mutta erittäin mieluisia ovat paikat jossa on paljon kuljettu pienellä alalla kuten esimerkiksi poluilla.

Pakkanen on koitellut tytön lämmitys järjestelmää, sillä jo alle -10 asteessa pitää tassuja nostella ja jopa hieman täristä kylmästä. Jos lämpötila on lähempänä -15 on tassujen nostelu urakka jo melkoinen. Tähän "ongelmaan" onkin helpotusta luvassa kunhan pääsemme tossu ostoksille. Tokihan tytöllä jo tossut on, mutta kun ne sattuvat olemaan sellaista mallia että lumi menee niihin sisään niin varusteiden päivitys on ajankohtainen. Talvi mantteliaan Tepa onkin jo päässyt käytämään ja se näytti tasan yhtä mieluiselta kuin ennenkin eli ei..

Hangista nauttimista neiti on päässyt kokeilemaan hieman vapaamminkin eli pitkässä pyykkinarussa. Toinen pää valjaissa ja toinen minulla ja eikun menoksi. Tämä systeemi toimii erityisen hyvin pellolla, jossa ei tarvitse varoa muita liikkujia tai ajoneuvoja ja tyttö saa mennä viilettää hangissa hajujen perässä pitemmälle oman mielensä mukaan.

Vielä pitkän päivittely tauon hyvitykseksi muutama "vapaus" kuva :)

Uppoutumista tuoksujen ihanaan maailmaan

Lennokasta menoa :)

Kehtaako joku vielä luulla ettei Terissä ole pystykorvaa? :D

Onnistuneitakin ohituksia

2010-10-04T17:54:00.002+03:00

Tulimme juuri Terin kanssa ohitusharjoituksista, joihin osallistui koulumme oppilaita. Ajatus oli parin oppilaan liikkeelle panema ja osakseen jonkin verran kannatusta.

Alkuun kuului tietenkin odottelua, kun kokoonnuimme yhteen. Terillä joko maltti petti tai sitten se haki huomiota tai vaan taas vaihteeksi rakasti omaa ääntään.. Nimittäin odotus sujui mielestäni näin: Teri "Mitä teen että saan sen herkun? Katso nyt istun nätisti, etkö KUULE!! Etkö huomaa hau, hau, vuh, vooo! Haukun, haukun miksiköhän haukun? Ai niin herkkua ja huomiota. Hau, vuf. Ah onpa minulla muuten ihana ääni! :) Hau, hau, vuf, hau...." Ja näin siis jatkui kunnes hänet oli pakko huomioida ja hiljentää että ihmiset saivat äänensä kuuluviin.

Sitten oli vuorossa pururadalle suuntaaminen. Parin pysähdyksen jälkeen, jotta sain Tepan rauhoittumaan lähdimme kiertämään pururataa, joka toinen toiseen suuntaan. Ensimmäinen ohitus tilanne tuli yllätyksenä kun en tullut ajatelleeksi että radalla on toki muitakin. Vastaan tuli kolme isoa koiraa, joista kaksi vielä sattui olemaan mustia. No melkein kohdalle päästiin, kun Terillä alkoi hirveä rähinä.. Tilanne oli onneksi nopeasti ohi neit palasi viereeni nätisti. Seuraavat kolme koiran ohitusta sujuikin todella hyvin :) Teri tuli koko ajan vierellä ja minä tungin sille lihapullaa nassuun. Edes viimeiselle ja vieläpä isolle ja mustalle koiralle ei sanottu yhtään mitään! Siinä kiertäessä tuli myös ihmisiä vastaan ja ne ohitettiin tottuneesti.

Kun kierros oli kunnialla suoritettu oli pois lähdön aika. Teri malttoi HILJAA odottaa koko loppu selostuksen ajan ja ajattelin että voi miten reipas koira. Mutta sitten kun kanssamme samaan aikaan samalle tielle kääntyi toinen koira piti tytön taas päästä sanomaan. Vein hänet sitten pois tilanteesta, palkkasin kun katsoi taas nätisti. Loppu matka porukan perällä sujuikin taas todella hienosti ja ilman turhaa hötkyilyä.

Oikeilla ja väärillä jäljillä

2010-09-24T21:30:00.010+03:00

Teri pääsikin viime viikonloppuna aivan uudenlaiselle jäljelle eli se sisälsi ihka ensimmäisen alustan vaihdon. Jäljellä tapahtui myös jotain ennen tapahtumatonta! Ja siitä jäljestä nyt lisää.

Viime viikonloppuna siis lähdimme Terin, Sarin ja Bondin kanssa etsimään jälki maastoa Joroisista. Muistin erään metsän joka voisi sopia tarkoitukseemme. Ajelimme siis kohti tuttua metsää, mutta perille asti ei päästy sillä matka oli kirjaimellisesti mutkia täynnä. Tie jota pitkin olisi kuusi vuotta sitten päässyt perille olikin yllättäen katkaistu kivikasalla niin ettei radan yli enää päässyt. Niinpä siis piti valita toinen reitti jota kautta ennen pääsi perille. Tämä olikin oikein vetinen este reitti, jossa piti ajella kaatuneen puun rungon ali, ja taas oli radan yli pääsy estetty. Lopulta sitten päästiin kierto tietä radan yli, mutta metsään vievä tie olikin muuttunut yksityiseksi. Niinpä siis piti uusia koko suunnitelma.

Onneksi muistimme hyvän jälkimetsä mahdollisuuden joka osoittautui sopivaksi. Ensin tietenkin tehtiin jäljet vanhenemaan ja sitten eikun ajamaan. Bondi suoritti jälkensä ensin ja oikein mallikkaasti. Vaikka Bondille tekemäni jälki tuntui metsässä kävellessäni kovin pitkältä osoittautui se ajo vaiheessa aika lyhyeksi.

Sitten oli Tepan vuoro päästä Sarin jäljille. Ennen jäljelle lähtöä otin neidin kanssa hiukan esine ilmaisuja, jotta ne sitten jäljen lopussa olisivat paremmin mielessä. Lähetin tytön jäljelle ja se etenikin sillä totutun varmasti ja alussa varsin rauhallisesti. Kulmat neiti selvitti hienosti ja matka jatkui. Sitten tyttö löysikin aivan oman kulman odottamattomasta kohdasta ja häntä alkoi hurjasti vispata. Tässä vaiheessa jo itse epäilin oltaisiinko enää oikeilla jäljillä. Pian sain epäilylleni vahvistuksen kun Sari kertoi että nyt ei kyllä olla oikeilla jäljillä. No senhän kyllä näki kok ktytön olemuksesta, että nyt oltiin eläimen eikä ihmisen jäljillä. Pysäytin neidin kulun ja annoin uudelleen jäljen etsintä käskyn ja oikea jälki löytyi jälleen. Seuraavaksi olikin sitten vuorossa se uusi asia eli alustan vaihto. Vaihto oli sinänsä huonosti suunniteltu, sillä Teri joutui hyppäämään ojan yli tielle päästäkseen ja hukkasi siinä jäljen. Hetken aikaa ihmeteltyämme annoin jälleen jäljestämis käskyn ja jälki löytyi. Ja siitä jäljen löytymisestä olenkin todella ylpeä, sillä tiellä jonka yli jälki kulki oli odotettua vilkkaampi auto liikenne ja jälki varmasti oli aika sotkuinen. Lopulta tie tuli sitten ylitettyä ja jälki palkka metsästä hienosti löydettyä. Ja loppu palkalla tuli vielä aivan oikea ilmaisukin :)

Oikeilla jäljillä :)

Kova kiire päästä eteenpäin

Eka alustan vaihto, hieman epäselvä kuva mutta kuitenkin..

Niin oli sitten jälki suoritettu ja hauskaa oli niin koirilla kuin ihmisilläkin. Ensi kerralla sitten tehdään alustan vaihto niin ettei se todellakaan ole autoja vilisevällä tiellä, eikä näin ollen saa koiran ohjaajassa aikaan pelon tunteita sekä niin ettei ole välillä ojia hypittävänä.

Pusikosta löytyi lopulta aarre :)

Vasta pesty puhdas turkki..

2010-08-24T19:12:00.006+03:00

Teriä pyydettiin tänään karvaiseksi asiakkaaksi koulumme pieneläinhuoltamoon. Ja Terihän tietysti otti heti tilaisuuden vastaan. Aiemmin en muistakkaan jättäneeni tyttöä muiden käsiteltäväksi ilman omaa paikalla oloani, joten tilanne oli kaiketi jännä sekä minun että tytön osalta.
Kerroin Terille hyvissä ajoin että vien hänet pesuun ja harjattavaksi. Äänen sävyäni kuunnellessaan neiti varmaan ajatteli että jotain mukavaa oli luvassa ja riemastui kovin. Kun sitten koitti aika viedä tyttö puunattavaksi lähdimme lähestymään kohdetta. Neiti otti sisälle päästyämme heti paikan häkistä ja jäi sinne tyytyväisenä. Oma olo oli hieman orpo kun palasin kämpälle ilman tytön seuraa. Onneksi aika ei kuitenkaan ollut pitkä. Kun lähdin Tepaa hakemaan heitin vitsillä että kun siitä lähtee niin hirveästi sitä karvaa niin varmaan harjaavat sitä vieläkin.. No kuinka ollakkaan kun astuin ovesta sisään tyttö oli siellä harjattavana ;) Harjaajat kertoivat harjanneensa neitiä vaikka kuinka kauan ja sen kyllä uskon, kun itsekkin välillä mietin mistä sitä karvaa oikein riittää?!
Tämän pohjalta kehittelin teorian jonka on lähes pakko pitää paikkansa tuolla karvan lähdöllä, eli neidillä varmaan vaihtuu karva koko ajan ja hurjaa vauhtia. Tyyliin vanha lähtee, uusi tulee tilalle, taas lähtee ja taas kasvaa, siis jatkuvalla syötöllä.
Terin haku reissulla olin niin onnellinen tytön näkemisestä tämän "pitkän" eron jälkeen että en muistanut edes kysyä miten hän oli käyttäytynyt tuona aikana. Toivon että käytös on ollut hyvää ja maltillista.
Näin pesun ja harjauksen jälkeen tyttö tuoksuu hyvälle ja näyttää siistille ja jopa karvan lähtöä on paivan aikana ollut havaittavissa hieman vähemmän. Lenkki polulla jopa ihmiset jäivät ihastelemaan miten puhtaan näköinen tyttö on. Päivän touhujen jälkeen olikin sitten hyvä etsiä sopivaa nukkuma asentoa :)

Nukkuakko pää tyynyllä ja tassut paketissa vai...

Selällään takatassut taivasta kohti vai...

Kenguru asennossa kyljellään?

Harjoitus tekee mestarin?

2010-08-13T10:46:00.007+03:00

Käytiin Terin kanssa eilen illalla vähän ottamassa Tokoa koulun kaukalossa. Treenit sujuivat todella hyvin ja tyttö oli täynnä intoa. Kentälle pääsemistä jouduimme hieman odottamaan, kun muitakin innokkaita koiraharrastajia oli liikkeellä. Lopulta kuitenkin koitti meidän vuoro ja niin sitten harjoitukset alkoivat. Laitoin joitain treeni kuvia mutta ne eivät valitettavasti ole tuoreita vaan aikaisempia tämän kesän otoksia. Turvallisuus syistä tytöllä on myös hihna perässä, kun keskellä kaupunkia treenailtiin.

Ensin otettiin hihnassa seuraamista, mikä on Terille tällä hetkellä se kaikista vaikein juttu. Se sujui kohtuullisen hyvin ja tutittamalla sain tytön seuraamaan hieman pitempää. Seuraavaksi oli sitten vuorossa vapaana seuraaminen joka sujui jo paljon paremmin. Yllättäen sain huomata että neiti seuraa paljon paremmin ilman herkkua!

Seuraamista taluttimetta

Sitten olikin vuorossa noutamista. Tämä tuottaa vielä suuria hankaluuksia, mutta on onneksi vasta avoimenluokan liike. Aluksi otin noutokapulan ja houkuttelin Terin yrittämään ottaa sitä kiinni. Neiti oli heti kovin innokas ja tekikin kaksi noutoa. Aluksi kapula kyllä nousi mutta se pudotettiin liian kauas. Onneksi neiti tajusi tilanteen ja nostikin kohta kapulan ja toi sen lähemmäs. Käteen palautus ei vielä onnistu mutta kapulan suuhunottaminen ja oikeaan suuntaan tuominen on jo hurja edistys askel.

Seuraavaksi otettoon jääviä joissa maahan meno on hiukan tökkinyt. Treenaamisella sekin puoli saatiin kuntoon ja lopulta kaikki maahan menot menivät tosiaan maahan. Liikkeestä seisomista ei alku suunnitelmista huolimatta otettu ettei se taas sekoittaisi maahan menoa. Paikalla makuuta harjoiteltiin kerran ja tällä kertaa tyttö pysyi paikallaan ääntelemättä ja nousematta puoli minuuttia ja se riitti minulle tällä kertaa. Hyppyäkin otettiin ja se sujui hienosti. Aika läheltä pitää tyttö siihen lähettää että hyppää eikä jää ihmettelemään.

Liikkeestä maahanmeno

Luokse tuloja otettiin ensin lyhyen matkan päästä sivulle tulo harjoituksena ja lopuksi sitten pitemmästä matkasta vauhti harjoituksena. Vauhdittajana toimi tietenkin hyväksi havaittu Cesar.

Mielipide asiaan?

Ja onhan Terin elämässä tapahtunut jännittäviäkin juttuja nimittäin Bondi siskoon Raisaan on lähemmin tutustuttu jo pitemmän aikaa. Asiasta on pitänyt mainita jo todella monesti, mutta kun tähän päähän ei ilmeisesti mahdu kuin yksi asia kerrallaan niin sen takia on jäänyt, pahoittelut Raisalle asian johdosta! Raisan kanssa Teri on löytänyt yhteisen leikki sävelen.. Teri haukkuu ja Raisa hyppii ääni aaltojen vaikutuksesta mitä mielikuvituksellisimmin tavoin. Myös viralliseen koiranäyttelyyn tyttö on päässyt mukaan kun olimme viime viikonloppuna edustamassa koulua Sawo Show:ssa. Saipa neiti siellä kehujakin kun eräs tyttö sanoi sen olevan varmasti maailman söpöin koira :)

Eläimellinen reissu

2010-08-02T22:17:00.008+03:00

Jännitystä on taas pienen koiran elämässä riittänyt ehkä jopa hieman liikaakin. Käytiin nimittäin Terin kanssa Farmari-näyttelyssä esittelemässä koulun eläimiä ja muutamaa muutakin karvaista ystävää. Lämpöä riitti ja hauskaa oli.

Lähdimme kohti Farmaria jo keskiviikkona ja valmistelut matkaa varten alkoivat jo aamulla touhua riitti eläimiä ja tarvikkeita kyytiin pakatessa ja Teri sai tämän ajan viettää sille varatussa häkissä matkaan henkisesti valmistautuessa. Kun kaikki muut tavarat oli kyytiin pakattu oli eläinten vuoro. Ensin menivät koulun jyrsijät, kanit, marsut, sauvasirkat ja kotilo, sen jälkeen oli koirien ja ihmisten vuoro mahduttautua kyytiin. Teri tietenkin koitti hyvien tapojen mukaan rauhoittua matkan ajaksi. Asiaa kuitenkin hieman vaikeutti edessä olevalla penkillä matkustava pupu joka kiinnosti tyttöä kovin sekä gerbiilit jotka matkustivat terrassaan lattialla neidin nenän edessä. Matka mikkeliin sujui hyvin ja perillä Teriä odottikin turvapaikaksi myöhemmin osoittautuneen häkin turva, sillä ihmiset rupesivat purkamaan tavaroita ja eläimiä omille paikoilleen.

Paula Gerbiili tarkkaili maisemia

Teriä kovasti kiinnostaneet Roosa Rusakko ja Tupuna

Majapaikkana meillä oli vanha kartano järven rannalla ja majoittauduimme kahden hengen huoneisiin. Näin ollen myös me Terin kanssa saimme yö seuraa ja mukavaa seuraa saimmekin. Teri vietti monet kymmenen uutiset kämppiksen seurana ja oli aivan onnessaan tästä seurasta ja sai vielä tanssimalla herkkujakin mikä oli aivan uskomatonta tytön mielestä. Ensimmäinen ilta alkoi päivällisellä jota ei karvaisille ystävillemme tarjoiltu joten Teri odotti sen ajan omassa huoneessamme. Aluksi neiti osoitti harmistustaan piippaamalla, jonka jälkeen tuli muutama haukahdus. Tässä vaiheessa ajattelin että nyt on kohta pakko käydä komentamassa, mutta maltoin mieleni. Hetken päästä kuului taas "Vouh vouh!", mutta sitten hiljeni. Ai että olin tässä asiassa todella ylpeä karva korvastani.

Farmari päivät sujuivat suurimmaksi osaksi Terin osalta häkissä näytteillä olossa. Välillä neiti toki pääsi pöydälle rapsutettavaksi ja silitettäväksi, myös muutama halaus oli tytölle tarjolla. Pöydällä ollessaan tyttö tärisi ja värisi, mikä johtui useasti paukahtelevista ilmapalloista. Onneksi näyttely vieraissa oli myös tytölle tuttuja ihmisiä jotka saivat hänet reipastumaan. Tytöstä ilmeisesti tykättiin ja moni kuului kehuvan kuinka söpö hän oli. Kaikki pisteessämme työskentelevät ihmiset olivat neidin mielestä mukavia ja jokaisen lehmä pukuun pukeutuneen mukaan olisi lähtenyt myös yksi innokas luppakorva.

Teri odotti vuoroaan häkissä

Eläimiin Teri pääsi hieman tutustumaan, ei tosin liian läheltä kun en ollut varma olivatko ne koiraan tottuneita. Kanoja ja lampaita tervehdittiin hiukan kauempaa sekä hoidossamme olleita kyyttöjä. Possut pääsivät kuitenkin lähemmän tarkastelun kohteeksi ja ne olivat neidin mielestä mielenkiintoisia. Viimeisenä päivänä tyttö pääti jopa hypätä possujen seuraksi aitaukseen :)

Ihanat possut

Kyytöt päivälevolla

Kotkottajia ja kiekujia

Kaikin puolin matka sujui hyvin kaikki eläimet olivat hurjan reippaita ja lämpökin hieman laski ensimmäisen päivän helle lukemista.

Pupu-Jussikat

2010-07-21T16:14:00.008+03:00

Kävimme Terin kanssa kylälemässä Espoossa tätini luona. Helteet hellivät ja viilenystä kaivattiin, mutta siitä huolimatta loma sujui mukavissa merkeissä. Teri sai helpotusta helteeseen viileistä suihkuista ja viilennys pannasta joka jaksaa pitää pintansa hyvänä ostoksena. Reissuun liittyi paljon pupuja ja saari reissu.

Välillä helle otti yli otteen...

..vesimeloni onneksi vilvottaa :)

Terin mielestä kyläilyn kaikkein huipuin juttu olivat kaupunkilais jänikset ja City-kanit. Olipa vuorokauden aika mikä tahansa niin aina neidin kanssa tiettyä lenkkiä kiertäessämme näimme ainakin yhden kanin tai jäniksen. Kyseinen lenkki on tuskin kilometrin mittainen, mutta jätti sisäänsä pienen puisto alueen jolla puput hyvin viihtyivät. Aina kun suuntasimme kävelymme tälle reitille neiti tuntui terästäytyvän ja alkavan odottamaan ensimmäisen pupun kohtaamista. Pupu on tytölle se merkki sana joka tarkoittaa jänistä tai kania ja se saa neidin tarkentamaan kuuloaan ja hajuaistiaan. Ensimmeisen pupun tapasimme yleensä pienessä heinikko läntissä. En olisi varmaankaan kaikkia pupuja huomannut, jos neiti ei olisi ruvennut haistelemaan tärkeän oloisena. Saatoin melkein kuulla tytön ajatuksen juoksun, joka mukaili hyvin pitkälti tuttua lasten laulua "Pupu-jussikat, pupu-jussikat ne lystikkäitä on..". Erona oli korvista ja hännistä laulettavassa kohdassa oma sanoitus, maanisesti "Tahtoo jahdata ja leikkiä ja hiukan haistaa". Ehdottomasti paras pupu saldo oli neljä loikkaria samalla reissulla. Yhdestä neiti tuskin olisi kiinnostunutkaan jos en olisi sitä oikein lietsonut (paha minä! Hyi!). Puput jättivät kaiketi jälkensä tytön mieleen,

Eräänä päivänä päätimme lähteä viettämään päivää Vasikka-saareen. En moisesta paikasta tiennytkään ja epäilin voiko sinne koiraa viedä, tätini vakuutti että oli nähnyt siellä ennenkin koiria. Niinpä lähdimme matkaan. Ensimmäinen kulkuneuvo oli Terille jo ennestään tuttu, bussi. Neiti kiipesikin kyytiin reippaasti ja matkusti tottuneesti välillä ikkunasta reittiä tarkastellen. Bussi ajelun jälkeen olikin sitten vuorossa jo uusi tuttavuus, jonkin sortin vesibussi joka kulki omaa reittiään pitkin saarten ja satamien välillä. Ennen liikkeelle lähtöä Teri katseli rohkeasti maisemia. Liikkeelle lähdön jälkeen tuntui ilmeisesti kuitenkin parhaalta vaihtoehdolta käydä penkin alle makaamaan. Kun saavuimme saareen oli tyttö täynnä intoa ja onnellinen kuivasta maasta tassujensa alla. Kävimme kiertelemässä saarella ja neiti uskaltautui myös mereen uimaan (nakin perässä tietysti :)). Saaressa oli näköalatorni johon tietysti piti päästä kiipeämään. Tornin rappuset olivat Terin mielestä jokseenkin epäilyttävät sillä niiden välistä näkyi koko ajan alas. Reippaasti neiti toki kiipesi aina viimeiselle kolmelle rapulle asti, jossa korkeus ilmeisesti voitti urhean koiran. Olin osannut odottaa jotain tällaista ja kiipesin sen takia Tepan takana. Tyttö päätti jäädä istumaan siihen paikkaan, mutta sain sen houkuteltua jatkamaan matkaa edessäni vielä loput askelmat ja sitten oltiinkin huipulla. Huipulle pääsynsä ansiosta tyttö saa vielä pitää yhden monista lempinimistään vuohena. Korkeuksissa neiti uskalsikin jo katsella maisemia ja alas meno sujui ongelmitta.
Saaressa oli eräs asia joka ilahdutti minua suuresti, nimittäin kesä ravintola johon Terikin sai tulla! Epäilin asiaa kovasti että näinköhän on neidillä lupaa laittaa tassujaan tuolle alueelle, mutta mies joka oli ilmeisesti paikan omistaja vastasi kysymykseen koiran viennistä ravintolaan että "Saa viedä". Niinpä neiti siis pääsi ensi kertaa ravintola alueelle. Tarjoilu pelasi myös koira kansalaiselle ja se sai vettä ravintolan omaan juomakuppiin. Neiti tietysti itse kovasti pettyi kun tarjolla olikin vaan vettä eikä mitään paksumpaa pureskeltavaa.
Päivä saaressa jatkui vielä ruoanlaiton ja uimisen merkeissä. Takaisin meno matka olikin sitten yllättäen Terin mielestä todella pelotava ja se yritti piiloutua ja kaivautua vesibussin penkkien alle, hän myös tärisi ja vinkui. Hetken katseltuani kaappasin tytön syliini ja siinä tilanne hiukan rauhoittui. Kuiva maa tuntui kokemuksen jälkeen tytön mielestä taas hieman ihanammalta asialta.

Meressä kahlailua

Tornin valloitus

Viimeisenä reissu päivänä kävimme Terin kanssa viilentelemässä itseämme kauppakeskus- Sellossa. Ilmastointi ja viileät lattiat olivatkin hyvin tervetulut juttu. Neiti malttoi käyttäytyä hienosti ja makasi jätskin syönnin ajankin nätisti paikallaan ihmisten kulkiessa ohi aivan sen takaa. Hienosti menivät myös seuraamisen niin vilkkaassa paikassa.
Lopulta kuitenkin koitti mummolaan paluun aika ja neiti palasikin monia kokemuksia ja oppeja rikkaampana.

Kesän kuulumisia

2010-07-10T20:45:00.012+03:00

Käytiin Terin kanssa lomailemassa mökillä jossa aikaa vierähtikin ihan mukavasti. Mökkeily onkin neidin mielestä huippu hauskaa puuhaa, sillä siihen kuuluu paljon vapaana juoksemista. Naapurin vanha tunkiokin oli menettänyt hohtonsa (tarjoilu oli ilmeisesti loppu) joten tyttöä ei tarvinnut niin kovin komentaakkaan. Teri myös osoitti tottuneensa Lagun kyytiin ja hyppäsi vapaana ollessaankin mielellään takaboksiin ensi kehoituksesta. Luoksetulo pitkistäkin matkoista sujui paremmin kuin osasin uneksiakkaan, viheltäminen siis toimii :)

Koska olimme juhannuksen aikaan liikkeellä ohjelmaamme kuului myös perinteiset juhannusmarkkinat. Neiti ei aikaisemmin ollut markkina hulinoihin mukaan päässytkään eli tämä oli hänelle eka kerta. Teri tietysti lähti reippaasti mukaan matkaan. Jätimme auton hieman hiljaisemmalle paikalle ja niin neiti sai "pehmeän laskun". Aluksi kiersimmekin Terin kanssa alueen reunoilla uskaltauduimme myös hieman hiljaisemmalta näyttävään väliin, no luulo ei ole tiedon väärti joten pianhan se välikin kuhisi markkina väkeä.
Hieman reunoilla kierreltyämme uskaltauduimme jo vilkkaammillekkin alueille ja tori alueen puolelle. Torin laidalla oleva kala koju osoittautuikin tytölle mieleiseksi tuoksujen suhteen. Kojulta jopa pyydettiin päästämään tyttö lähemmin katsomaan. Neiti nostikin kuononsa tuoksuja kohti ja asetti käpälänsä kojun reunalle kuin paraskin tilaaja. Tilaamis yrityksestä olikin hyötyä ja ystävällinen kauppias tuli alas antamaan Tepalle palan savustettua kalaa :) No tyttö kyllä söi kalan mielellään, mutta tuo vieraan ihmisen läheisyys taisi hieman hermostuttaa ja sai hänet haukahtamaan. Loppu aika sitten sujui kojujen välissä surffaillessa ja neidin nauttiessa paistettuja muikkuja varmaan kaikilta markkina alueen herkkua tarjoavista kojuista. Ystävälliset kokkaajat kun halusivat antaa myös tytölle maistiaisia. Yhden kojun edustan puhtaana pidosta tyttö pääsi myös nauttimaan. Myös silityksiä, rapsutuksia ja muuta huomiota Teri sai osakseen ja tästä kaikesta uskon tytölle olevan hyötyä kunhan suuntaamme matkamme kohti Farmari-näyttelyä.

Markkina herkku

Teri pääsi myös vihdoin täysin heittämään "talviturkkinsa" kun kävimme viettämässä erästä lämmintä kesä päivää mökkipaikkakunnalla sijaitsevalla saarella. Saarelle mentiin veneellä jonka kyydistä Teri nautti täysin siemauksin. Eihän neiti toki itseään kokonaan vapaa ehtoisesti kastele vaan kahlaaminen on tytön juttu. Rannassa tyttö kulkikin välillä vedessä kahlaten ja välillä tassut turvallisesti kuivalla maalla. Asia jonka perässä Tepa toki menee järveen on nakin pala, tätä herkkua neiti ei voi vastustaa ja sen takia kannattaakin uida pari lenkkiä niin että myös selkä kastuu.
Saaressa kävi Terin seurana leikkimässä ennestään tuttu kaveri, Oku-koira. Hieman lapset siinä hippaa leikkivätkin ja juoksentelivat. Hauskaa niillä tuntui olevan, kunnes ihmiset rupesivat heittelemään Okulle keppiä, mikä tietysti on etusijalla pojan maailmassa. Pari kertaa tyttö uskaltautui jopa viemään kepin Okun suusta, mutta tätä leikkiin kutsua ei kuitenkaan noteerattu mitenkään.

Veneen vahti

Talviturkin heittoa kirkkaassa järvivedessä

Okulla oli Terille salaistatietoa kepin sijainnista

Teri ja Oku hippasilla

Loppuun veilä muita mökki kuvia...

Mölkkypelin virallinen valvoja "Hyvää iltaa!"..

Tatti-istunta

Taas Tokossa

2010-06-23T18:54:00.004+03:00

Käytiin Terin kanssa taas kokeilemassa herkutta tottelemista Pieksämäellä. Lopputuloksena oli kolmos-tulokseen oikeuttava pistemäärä. Matkaan lähdettiin jälleen kerran Terin mummolasta ja matkaan haettiin kokeeseen kanssamme osallistuneet Sari ja Bondi sekä kannustamaan lähteneet Taru ja Sirius. Matka sujui leppoisasti lasten lepäillessä taka boksissa. Paikan päälle saapui myös Niina meitä kannustamaan.

Sitten itse kisaan... Kun kehään mentäessä tuomari tarkisti ettei Terillä ole juoksuja tyttö hieman säikähti tuomaria ja asetti häntänsä tiukasti jalkojen väliin. Luoksepäästävyyteen ja paikalla makuusen mentäessä Tepa oli hieman poissaoleva eikä lainkaan vireessä. Perusasentoon sitä pyytäessäni se vain katseli muualle, vaikka kyllä istuikin viereeni. Välillä se yritti komentaa minua antamaan jotain muuta tekemistä kuin istumisen. Tuomarin lähestyessä neiti päätti pakittaa taakseni turvaan, tuomarin hhieman vetäessä ja houkutellessa tyttö kuitenkin antoi tutkia itsensä. Paikalla makuun alkaessa tyttö oli taas aivan muissa maailmoissa. Maahan menoon yksinään jouduin antamaan kaksi käskyä ja Teri jäi hieman vinoon. Maatessaan ja maailmaa miettiessään tyttö kuunteli tuulilasinpyyhkijöiden vinkunaa vasten kuivaa auton ikkunaa ja päätti ilmaista tyytymättömyyttään piippaamalla ja haukahtelemalla. Kun suurin osa ajasta oli jo ehtinyt kulua nousi neiti jostain mielijohteesta seisomaan (hyvin kumarassa ja epävarmana), Kaukokäskyllä sain kuitenkin tytön maahan, mutta liike meni nollille.
Myös toinen Terin "varmaliike" eli liikkeestä maahanmeno meni nollille, kun tyttö jäi seisomaan. Tästä voin syyttää vain itseäni, kun en antanut käskyä oikealla äänen painolla. Hiihnassa seuraamisessa Teri oli taas kuin lenkillä ja perusasennot olivat aivan hukassa.

Mutta sitten se iloinen asia joka näissä kisoissa oli nimittäin se että taluttimetta seuraamiset ja muut liikkeet menivät huomattavasti paremmin kuin viime kerralla. Neiti piti hyvän kontaktin koko ajan ja este hyppykin oli hieno :) Näistä muista liikkeistä tuli sitten ysiä :)

Hieman on tyttö mutkalla, mutta hieno kontakti kuitenkin

Näin sillä kertaa, nyt vaan uudella innolla treenailemaan ja parantamaan maanläheisiä juttuja.

Häröt hyttyset

2010-06-05T13:13:00.003+03:00

Koska viime tekstissä sanoin että hyttyset eivät meitä haittaa joudun nyt syömään sanani, sillä asiaan on tullut muutos.

Sattui eräänä iltana Terin mummolassa kyläillessämme...
Oli neidin ilta toimien aika ja lähdimme siis pikaisesti ulkoilemaan. Olin varautunut hyttys hyökkäykseen, sillä näin kuinka inisijät parveilivat aukinaisten ikkunoiden verkkojen takana. Teri lähti tietysti ulkoilemaan original-asussaan. Ovesta ulos päästyämme kimppuumme hyökkäsi "Finish Air Forse". Neiti ei tietenkääm moisesta joukkueesta paljoakaan välittänyt vaan jatkoi matkaansa normaaliin tahtiin, minun hyppiessä ja huitoessa perässä. Teri tuntui ihmettelevän että mikäs kiire tässä nyt on ja jatkoi pissaamis paikan etsimistä kaikessa rauhassa.
Lopulta käännyimme ja neitikin löysi sopivan paikan tyhjentää rakkonsa ja suolistonsa. Kun neiti oli saanut tarpeensa tyydytettyä jatkoimme matkaa ja katsoin sen vatsan olleen löysällä takapuolessa olleiden roiskeidin perusteella. Hämmästyksekseni nämä roiskeet alkoivat hieman liikkua ja lähemmällä tarkastelulla totesin ne hyttysiksi. Ilmeisesti oli hyvän makuista tuo Tepan peräaukon ympärys. Tyttö vaan jatkoi matkaansa huomaamatta lainkaan salamatkustajia, jotka minä sitten lopulta häädin pois. Illalla olikin sitten tiedossa takapuolen kutinaa ja matoa pitkin vetämistä, kiitos niiden ihanien itikoiden. Onniksi kutina oli kuitenkin ohi menevää ja helposti pienen koiran mielestä haihtuvaa. Tämän tapauksen jälkeen olen kuitenkin melkein voinut havaita hyttysten pyydystämisen lisääntyneen tytön toimesta, liekö periaatteella takapuoli takapuolesta ;)

Hyttysten kauhu?

Mökkeilyä ja jälki

2010-06-01T18:41:00.012+03:00

Näin kesäloman alkajaisiksi päätimme Terin kanssa lähteä viettämään mökki elämää ja toteamaan että hyttysiä on. Vaikka eihän meitä Terin kanssa pienet inisijät niin hirveästi häirinneet. Teri sai kuitenkin osansa verenimijöiden himoista saamalla silmäkulmaansa ja kuonoonsa hienot patit.

Mökkeilemässä siis käytiin ja päästiin neidin kanssa samalla reissulla talon rakennus hommiin ja mökki vahdeiksi. Matka olikin tytön mielestä kovinkin erikoinen sillä matkaan lähti myös Terin mummo. Matka sujuikin sitten muuten tavallisen rauhallisesti ja mummo käytiin vain tiputtamassa kyydistä toisen mummon luo kyläilemään.
Teri oli hyvin onnellinen mökillä koittaneesta vapaudesta ja suunnistikin suoraapäätä naapurin vanhalle tunkiolle.. No tuo tunkiohan ei kovin mieluinen juttu näin ihmis näkökannasta ole, mutta tyttö sai kuitenkin pitää sieltä löytäneensä maitopurkin ja pysyi näin loppuajan poissa pahanteosta. Ikäväksemme saimme huomata neidin kahluualtaan alkaneen limoittua ja yritin sitten sitä putsata. Teriähän ei altaan limoittuminen haittaa koska välillä mottona tuntuu olevan mitä likaisempi sen kotoisampi :) Ainakin mutainen oja oli oikein suosittu juonti ja kahluu paikka.
Sunnuntai päivä vietettiin osittain työmaalla minä lautoja maalaillen ja Tepa vahdin tehtävää hoitaen. Sunnuntai ilta toi mukanaan tytölle uusia ihmetyksen aiheita kun mökin normaali porukan oli aika lähteä vielä työ ja koulu hommiin, näin ollen me jäimme Terin kanssa mökin vahdeiksi.

Villiä ja vapaata menoa

Vahtikoiran ominaisuudessa

Kahdestaan jäätyämme päätin käydä tekemässä Terille pienen muistelu jäljen pitkältä tuntuneen tauon jälkeen ja se olikin neidistä todella mieluinen juttu. Jälki oli vielä todella tuore kun hain neidin sitä ajamaan. Tyttö oli todella motivoitunut, jopa ehkä liiankin motivoitunut jäljestäjä, kun jälkipalkkana ollut herkku rasia ohitettiin siihen kahdesti vilkaisematta. Toki pysäytin kulkuni kun neiti vaan innoissaan jatkoi matkaansa. Siinä se sitten pyöriskeli ja mietti että hävisikö se jälki muka jonnekkin.
Mökkeily reissulla neiti kävi myöskin naapurin koiraa Iloa tervehtimässä. Teri oli tervehtimis hetkellä vapaana ja Ilo hihnassa, kun naapuri päätti yllättäen koiran kanssa ulos tulla. Neiti haukkui hieman hämillään ja koitti juosta karkuun, mutta tuli kuitenkin kerran kutsuttuani jatkuvasti viereeni istumaan ja kysymään "Mitä nyt?".
Loppu mökkeily sujui yhtä hyvin kuin alkukin ja neiti pysyi pääsääntöisesti lähettyvilläni vaikka naapureissa olikin liikettä. Lähtö aamuna Teri kävi vielä kanssani naapurissa ja sai sieltä erilaisia herkkuja kuten perunan ja kirsikka tomaatin. Tomaatti olikin haasteellisen tuntuinen juttu, siitä kun ei neiti oikein saanut hampaillaan otetta. Lopulta punainen herkku kuitenkin päätyi kokonaisena kurkusta alas. Teri selvisi kuitenkin tästäkin mökki-reissusta kunnialla, eikä edes lähistöllä liikkunut susi tullut onneksemme sitä tervehtimään :)

Tepan pikku tomaatti

Käyttöä ja näyttöä

2010-05-21T14:35:00.007+03:00

No niin, taas on aika päivitellä koira neitoseni kuulumisia. Heti ensin on kaikkien tärkeää saattaa tietoonsa että Teri on nyt virallisesti koira :) eli sain siis vihdoinkin toimitettua omistajatodistus hakemuksen eteenpäin.

Virallistettuaan itsensä koiraksi Teri onkin päässyt jo kokeilemaan tämän asian hyviä puolia ja osallistumaan elämänsä ensimmäiseen viralliseen ToKo-kokeeseen.
Lähdimme neidin kanssa matkaamaan kohti Pieksämäkeä eräänä kovin lämpimänä lauantai aamuna. Matkaa olikin tällä kertaa paljon sillä matkamme alkoi Mäntyharjusta. Neiti tietenkin hyvien tapojensa mukaan matkusti omassa boksissaan tyynen rauhallisesti. Tuskissaan ei tarvinnut tytön olla, sillä hän matkusti hyväksi havaittu viilennyspanta kaulallaan. Tietenkin auton vauhdin hiljentyessä neiti nousi napottamaan ja katsomaan ikkunasta. Lähempänä määränpäätä kävimme poimimassa kyytiin Sarin, Bondin, Tarun ja Siriuksen. Loppu matka sujui joutuisasti ja olimme jo hyvissä ajoin perillä, jossa tapasimme Niinan ja Nurayn. Ja sitten itse kisaan...
Ensin oli vuorossa luokse päästävyys ja paikalla makuu, jotka menivät tytöltä tosi hienosti, molemmista 10 :) Luokse päästävyydestä olimme Terin kanssa kovinkin ylpeitä, sille neiti istui nätisti koko ajan ja tuomarin tullessa luokse taisi heti todeta tämän kivaksi sedäksi. Erityisen hienoahan tässä on se että Teri oli minulle tullessaan todella arka vieraira ihmisiä kohtaan.
Taluttimessa seuraaminen ei sitten mennyt niin kovin hienosti, tuomarin mukaan seuraaminen oli kuin oltaisiin lenkillä ollut. Teri tietysti vain tyynen rauhallisesti totesi ensin tarkistaneensa maassa vallitsevan haju-maailman. Taluttimetta seuraaminen olikin jo parempi, mutta tällä kertaa seurasi nyrkkiäni. Muutenkin neiti tuntui hieman jäävän jonekkin. Liikkeestä maahan meno oli sitten taas jo melko hieno suoritus. Asia mitä todellakin pitää treenata on perusasennot liikkeiden jälkeen, sillä neiti päättää siinä vaiheessa esittää oikein mallikkaan maahan menon. Loppujen lopuksi onnistuimme kuitenkin raapimaan kasaan 2.tuloksen :)

ToKo-kokeeseen valmistautuvat ystävykset Bondi ja Teri

Toinen Terin saavutus oli toinen sija matchshow:ssa sekarotuisten luokassa. Osan ottajia oli sentään neljä ;) Silminnäkijä havaintojen mukaan neiti esiintyi nätisti. Seisottamisessa oli ikävä kyllä aluksi ongelmana väärin tarjotut herkulliset namit. Teri nimittäin rupesi esittämään taas sylissä seisonta temppuja ja hamuiluja (varmaankin oli neidin mielestä tyhmä ihminen kun ei tajunnut niitä herkkuja vielä siinäkään vaiheessa antaa). Onneksi seisominen sitten viimein alkoi sujua kaikki jalat maassa tyyliin.

Lopuksi vielä kerrottakoon että Teri pääsi koe käyttämään viime vuonna ostetun kahluu altaan. Suurin riemu taisi kuitenkin olla sen pohjalle heitetty nakin pala :)

"Nakkia mä metsästän"

Nakin sukellusta

Luita ja muita juttuja

2010-03-27T19:05:00.007+02:00

Taas on aikaa hieman vierähtänyt ja juttuja tapahtunut. Teri on kunnostautunut vahtikoirana (ei hyvä), järkyttynyt jättimäisestä luusta ja saavuttanut mätsäri menestystä.

Teri on siis taas ruvennut vahtimaan. Vaikka enemmän tämä juttu taas vaihteeksi haiskahtaa huomion haulta. Neiti nimittäin juoksee oleskeluhuoneen ikkunalle ja alkaa haukkua, välillä tietysti kuunnellen saako se näin minut kommentoimaan asiaa. Vaikka tuo tyttö usein yllättääkin viisaudellaan sitä se ei ole vielä tajunnut että minulla sattuu olemaan ikkunastani sama näkymä kuin mille hän haukkuu, eli tyhjälle louskuttaa. No tähän voi todeta ettei täällä sinä viikonloppuna ollut tupa täynnä kun vahtikoira taas päätti nostaa nenänsä ikkunalle. Helmin Teri kyllä sai huijattua ikkunalle sinnikkäällä haukullaan.

Verhon takaa koirani vahtii vaan..

Olimme eräänä päivänä kämppiksien kanssa eläinkaupassa ostoksilla. Teri oli mukana ja sai matka seurakseen takaboksiin Rockyn. Kauppaanhan toki mentiin neidin kanssa vaan turistina, mutta sitten meille bongattiin aivan jättimäinen luu ja vielä hyvään hintaan. Niinpä kiusaus voitti ja turisti matka muuttui ostosreissuksi. Kylläpä muuten käveli neiti hurjan mallikkaasti sivulla kaupasta ulos jonkin matkaa, tietenkin nenänpää luussa kiinni. Reissusta takaisin palattuamme oli koirien vuoro saada luunsa. Teri, Helmi ja Rocky jokainen saivat omansa. Tyttö ei ollut uskoa silmiään minun tarjotessa sille niin suurta luuta, kävi hyvä tuuri etteivät ne silmät tippuneet päästä! Noin suurta luuta ei tietenkään kerralla voi äkkiseltään syödä ja neidin harmistukseksi se lähtikin kaappiin erätauolle. Rocky muuten oli ensimmäistä kertaa kaupassa ja suoriutui tilanteesta malli kelpoisesti :)

"Onks tää oikeesti mulle?"

Sitten siitä Match Show menestyksestä. Odottelu sujui mukavasti, neiti istui rauhallisesti ja välillä otettiin kontaktia mikä sujui myös hienosti. Toisista koirista neiti ei juurikaan välittänyt vaikka niiden läheisyys tuntui välttämättömältä. Kehässä olo taas oli jotain aivan muuta. Minulla tuntui olevan mukanani sellainen vedettävä ja haisteleva malli Teristä. Näyttely asennossa tyttö ei pahemmin malttanut seisoskelle ja omaa vuoroa kehässä odotellessamme hän päätti myös kokeilla olisiko tämä nyt se makuu liike? No totesin hiljaa suupielestäni että "tää ei hei nyt oo se makuu-liike", mutta Tepa vaan katseli Fazerin sinisillään varmana asiasta. No seisominen sujui välillä muuten hyvin, mutta se häntä ei vaan noussut komealle kippuralle. Tuomari mainitsi että hyvin antaa Tepa katsoa hampaansa :) Juoksemisen sijaan neiti taas päätti harrastaa jäljestämistä, mikä tarkoittaa sitä että jäljelle olisi pian taas päästävä. Terin ihmeeksi jäljestettävä saalis (saattoi olla useampikin) oli kiertänyt vain ympyrää ja kylvänyt matkallaan herkkuja. Loppujen lopuksi saalistaja kuitenkin saavutti saaliinsa eli kolmannen sijan luokassaan sekä voittonsa ja oli taas onnellinen makoisaan loppu tulokseen. Myös hihnan toisessa päässä olin tyytyväinen hyvään käytökseen.

Lisävoittojen mahdollisuus piti tarkistaa pokaalin pohjasta

Tarinoita Terin tassuilla

2010-03-12T17:20:00.008+02:00

Hei minä olen Teri, vaikka senhän te jo tiesittekin :) Olen tässä jo pitemmän aikaa katsellut emäntäni aikaansaamattomuutta tapahtumieni päivityksessä ja päätin siis ottaa oikeuden omiin tassuihini.

Minulle on tapahtunut vaikka mitä jännittävää viimeaikoina ja olen saanut myös uuden ystävän.
Tätä uutta ystävääni kävimme tapaamassa eräänä viikonloppuna. En tiennyt minne olimme menossa joten autoon nousu luonnollisesti pelotti minua. Onnekseni emäntäni ajoi ystäväni Bondin luo ja sain hänestä matka seuraa. Ihmiset istuivat auton etuosassa joten me saimme ystäväni kanssa jakaa takakontin ihan kahdestaan! Jonkin aikaa ajeltuamme Bondi innostui hirveästi ja kertoi minulle että nyt tullaan tuttuun paikkaan. Minun mielestäni paikassa ei ollut mitään tuttua joten olin hieman kummissani. Päädyimme lopulta tutun hajuisille jäljille, jotka kuuluivat Nuraylle ja hänen ihmiselleen. Paikalla olivat myös Geena-muori ja Nurayn miespuolinen ihminen. Olin aivan innoissani ystävieni tapaamisesta...kunnes näin sen.. pienen pienen pennun. Nuray kertoi että se oli hänen pikku siskonsa Tesni. Minä en pahemmin Tesnistä välittänyt, mutta hän tuntui olevan hyvin kiinnostunut minusta. Minä yritn juosta pakoon ja parkkeerata parvekkeen oven eteen, mutta Tesni tuli sitkeästi perästä. Lopulta tyydyimme koko koira porukka lepäilemään kukin parhaakseen katsomaansa paikkaan.

Nuray, Teri, Bondi ja Tesni mahtuivat samaan kuvaan

Tärkein asia mitä on tapahtunut on se että minä tyttö täytin 5 vuotta!! Ihan totta. Emännän kanssa emme pahemmin juhlineet, mutta saavuttuamme paikkaan jota emäntä kutsuu kouluksi, tarjosin kaikille paikalla olleille ystävilleni synttärikakkua (jonka makua muistelen vieläkin mielessäni). Syömään kanssani saapuivat Helmi, Bondi, Nuray ja Milomän. Minä kyllä yritin emännälle sanoa että olisin syönyt kakun aivan mielelläni yksinkin.

Helmin ja Bondin "juhlatanssi"

Nuray, Helmi, Milo ja melkein Teri synttärikakkua odottamassa

Viime lauantaina päätin hoitaa turkkini kerralla kuntoon ja kävin yksin ollessani niin sanotulla lauantaipullolla (lohiöljyä). Avasin aivan itse löytämäni pullon ja sieltä sitä herkkua alkoikin sitten tulla. Se oli aivan taivaallisen makuista ja olin sanoin kuvaamattoman onnellinen. Emäntäni saapuessa kiirehdin hänelle kertomaan minkä hienon löydön olin tehnyt. Jostain syystä hän ei ollut asiasta lainkaan innostuneen oloinen. Olin hieman ihmeissäni tästä käytöksestä ja tyydyin katsomaan yllättävää siivous innostusta sivusta. Myös lakanat ja peitot kannettiin pyykkiin, vaikka niihin oli vielä imeytyneenä sitä herkullista öljyä. Lopuksi vielä tehdäkseni onnentunteeni selväksi hankasin kuonoani mattoon. Olin siis tapahtuneesta todella onnessani siihen asti, kunnes minulle iski yöllä kamalan huono olo. Jostain syystä suuri herkku rupesi uimaan vasta virtaan, mikä oli mielentäni kummallista sillä elin luulossa että pulloon olilaitettu vain kalasta tullutta öljyä eikä eläviä kaloja. Olo oli kurja, muutaman kerran mahan tyhjennettyäni olo alkoi jo olla varsin hyvä ja sen jälkeen ei öljy ole muistutellut itsestään. Sainpahan kuitenkin kiiltoa karvaani :)

Nyt jätän seuraavan kirjoitus vuoron emäntäni hommaksi ja toivottelen hyvän makuisen öljyn tuoksuista kevättä!

X-files Terin tapaan

2010-01-08T22:06:00.004+02:00

Terin kanssa ollaan oltu tämä viikko lomailemassa isäni luona etelä-suomessa. Viikko onkin ollut hurjan jännittävä neidin mieltä vaivaavien "UFO" hyökkäysten takia. Kerronpa aiheesta enemmän.

Ensimmäisenä vierailu iltana olin käyttämässä neitiä ilta tarpeillaan. Sää oli tyyni ja taivas vailla pilven hahtuvaa... Ja sitten se alkoi, hirveä jylinä. Ilma oli niin tyyni että tarpeeksi alhaalla lentävän lentokoneen ääni kuului todella selvästi. Teri alkoi heti tähyilemään taivaalle ja näki siellä lentävän koneen valot ja joutui täysin paniikkiin. Saatoin melkein nähdä kuinka sarjakuvamainen ajatus hattara muotoutui hänen päänsä päälle jättäen sisäänsä sanat "Apua!! Nyt ne on tulossa hakemaan minua!". Sisälle päästyään neiti kuitenkin palautui hyvin pian entiselleen.

Aluksi uskoin ylä-ilmojen pelon johtuvan viime kesänä meitä pelotelleesta kuumailmapallosta, joka oli aivan yläpuolellamme ja pääti sitten lisätä kaasua palloon. Silloin neiti ensimmäistä kertaa näki uhan ylä ilmoissa ja varmaankin koska pallo pelotteli meitä tässä lähistöllä tyttö tajusi pelottavia ääniä ruveta taivaalta etsimään. Aienminhan ei taivaalta nimittäin mitään ole ymmärretty pelätä.

Seuraavana vieralu iltana Tepa sitten keksikin pelottavan noita-koristeen roikkumassa ovi aukosta ja sitähän sitten taas piti pelätä. Hän ei uskaltanutkaan vilkaistakaan noitaa päin ja kulki hyvin pelokkaan varautuneesti, hiipien. Ensin en olisi millään voinut uskoa että mokoma noitaaiheutti tämän reaktion. Se kuitenkin poistettiin lento matkaltaan, mutta ei neiti sen jälkeenkään uskaltanut kuin äkkiä vilkaista sinne missä se oli roikkunut. Lopulta rohkeus kuitenkin voitti ja noidan havaittiin lentäneen tiehensä.

Huokaisin jo helpotuksesta kun noita lähdöllään poisti ongelman, mutta jo seuraavana iltana taas tähyiltiin katon rajaan ja hiippailtiin sohvan alle turvaan. Syytä moiselle käytökselle ei keksitty ja sama toistui joka ilta. Yhtenä yönä Teriä pelotti niin kovasti ettei se meinannut uskaltautua juomaan keittiöön. Kun juomapuoli kuitenkin oli rohkeasti hoidettu neiti ravasi vinkuen ja hermostuneesti nukkuma huoneessa edes takaisin, kunnes sukelsi veljeni sängyn alle nukkumaan.

Syytä kummalliselle käytökselle ei keksitty, mutta tulipahan päätettyä ettei neiti enää saa katsoa kanssani Salaisia kansioita tai muita vastaavia sarjoja tai elokuvia. Pohdittavaksi siis jää johtuiko käytös korkeista äänistä, joita muut eivät kuule, kuumailmapallo-pelosta, X-filesin katsomisesta vai jostakin henkimaailman olennosta, jonka olemassaolosta meillä muilla ei ole harmaintakaan aavistusta...

Kyllä maalla on mukavaa!

2010-01-01T13:39:00.006+02:00

Ainakin Terin mielestä maalla on hurjan mukavaa. Varsinkin kun maalla olo yleensä tarkoittaa sitä että saa juosta vapaana ilman minkäänlaisia rajoittimia. Kävimmekin siis luomassa neidille hyvää mieltä tällä ylellisyydellä ja suuntasimme auton nokan kohti Sulkavaa, jossa Terin mummon veli asuu perheineen.

Villinä ja vapaana lintuja ajamassa

Matkaan lähdettiin tietenkin autolla mikä ei sinänsä kuulu Terin lempi asioihin. Neiti kuitenkin heti tiesi että jonnekkin pitemmälle ollaan lähdössä, kun tavaroita alettiin kantaa autoon ja mummokin otti sukset mukaan. Automatka sujui rauhallisesti ja neiti lepäili omassa boksissaan takakontissa. Juvalle pysähdyimme hoitamaan kauppa ostoksia jolloin takakontissakin alkoi liikehdintä. Neidin nenänpäähän se sieltä nousi ja lopulta koko koira, hän oli nimittäin huomannut että nyt ollaan menossa kivaan ja tuttuun paikkaan. Loppu matka sujui odottavissa tunnelmissa ja määränpäätä lähestyttäessä nousi karvakorva katselemaan sivuikkunasta, mitä se hyvin harvoin tekee.
Paikan päällä koitti sitten se ihana vapaus. Ensin avasin takakontin ja odotin jo tytön ryntäävään ulos kuin ohjus. Yllättäen odotus käsky olikin tehokas ja siellä tyttö istua napotti ja odotti vapaaksi pääsyä. Luvan saatuaan hän lähtikin juoksemaan monta iloista rinkiä pihamaalla. Ilta Teriltä sujui hiihtäjiä kirittäessä ja lepäillessä.

Pompi, pompi umpihangessa

Seuraavan aamun Tepa olikin aloittanut jo varhain ja saanut talonväen omaksi palvelus joukokseen. Hän nimittäin oli herätessäni käynyt jo kolme kertaa ulkona. Voin vain kuvitella kuinka neiti on ensin halunnut ulos ja kohta jo haukkunut sisään, ja sitten taas ulos ja sisään ja ulos ja sisään. Onhan se toki hauskaa kun muut toimivat jo pienimmästäkin vihjeestä hänen hyväkseen. Päivä kuluikin muuten lumessa peuhatessa ja lintuja hätistellessä.

Välillä pitää nousta pinnalle haukkaamaan happea hyvistä tuoksuista huolimatta

Joulun viettoa

2009-12-26T14:44:00.011+02:00

Viime päivityksestä onkin jo aivan liian pitkä aika, mistä syyttäminen minua. Terillä on riittänyt puuhaa vaikka millä mitalla ja jos kaikesta nyt kertoisin olisi juttu aivan liian pitkä, joten taidan tyytyä vain viimeisimpiin tapahtumiin.

Teri-tonttu valmistautuu joulun veittoon

Joulun viettoon lähtöön liittyi hieman viivyttävänä tekijänä auton akun hajoaminen, joten lomalle lähtöä hieman viivästytti koodin hakeminen auto liikeestä radioon, ettei tarvinnut aivan täydessä hiljaisuudessa ajella. Koodin sainkin mutta kun en sitä osannut itse asentaa (en tiennyt siihen tarvittavan rullan olemassa olosta) tarvittiin apuun ammattilainen. Teri ilmaisi osaavansa hyvin vahtikoiran viran kun hän myyjän sisälle istuessa päästi ilmoille kuuluisan sotahuutonsa. Mitään ei neiti sanonut ennekuin tuo vieras "tunkeilija" uskaltautui sisälle. Päästiin sitten lähtemään tunkeilijan poistuttua ja saavuimme perille Terin omaan mummolaan onnellisesti musiikin saattelemina.

Tyttö olikin aivan innoissaan mummon näkemisestä. Ensin se kova äänisesti ilmoitti tulostaan ja hypähteli riemuissaan. Automatkailuhan ei oikein ole neidin mieleen, niin onhan se kiva päästä perille. Sitten alkoi joulun valmistelut ja Tepalle erityisen mieluisa kinkun paisto. Luntakin tulla tuiskutti aivan ihanan paljon ja siitähän neiti myös nautti.

Ensimmäinen luminenä-kuva tältä talvelta

Jouluaattona olikin sitten Terillä jännät paikat. Ensiksikin neiti vaikutti hyvin jännittyneeltä pelätessään pukkia saapuvaksi. Hän yritti selvästi kovasti vakuutella olleensa kiltti tyttö ja koitti käyttäytyä oiken nätisti. Pukkia ei Terin onneksi näkynyt, mutta lahjoja kylläkin. Neiti oli aivan innoissaan lipaston vieressä odottavasta paketti kasasta ja yrittikin päästä ottamaan varaslähdön niiden avaamisessa. Hän kävi tökkimässä lahjoja nenällään ja kuljettelemassa tassuillaan. Lopulta kuitenkin koskemiskiellot ja avaamisluvan viivästyminen lähes masensi pienen odottajan.

Masennus meinasi iskeä lahjavuoren äärellä

Kun kaikki olivat paikalla(minä, Terin mummo ja Terin täti) ja jouluruoka oli viimein syöty alkoi lahjojen jako eikä tarvinnut neitiä kahdesti käskeä mukaan avaamismenoihin. Se nimittäin innoissaan repi aluksi auki kaikki hyvän tuoksuiset paketit ja alkoi pyydellä lupaa sisällön syömiseen. Kyllähän se sitten oli yksi luu sieltä annettava, kun oli toinen niin kauan jaksanut odottaa. Niinpä Teri sitten jatkoi joulun viettoa tyytyväisenä ja haaveili suurista hangista.

Tepamainen rakkaustarina

2009-11-22T20:48:00.010+02:00

Yksi Terin elämän "tärkeimmistä asioista" on jäänyt tänne kertomatta, joten päätin että on aika korjata tilanne. Kerron teille siis Krokosta. Tässä vaiheessa on aiheellista ilmoittaa että seuraava teksi ei sovi herkkämielisille.

Kroko saapui neidin elämään vuosi sitten. Löysin kyseisen "kaverin" eräältä kirpputorilta, jossa se katseli ylähyllyltä lasittunutkatse silmissään. Tuumin lelun olevan lähes Terin kokoinen eikä hintakaan päätä huimannut, joten päätin ilahduttaa pientä ystävääni suurella tuliaisella. Krokon tapaaminen oli rakkautta ensisilmäyksellä ainakin tytön puolelta. Ensi alkuun Krokoa piti kyllä hieman retuuttaa ja testata sen sopivuus tulevia suunnitelmia ajatellen. Testauksen jälkeen Teri päätti Krokon toimivan ja niinpä se sai vakituisen paikan neidin omana pehmo barbarana.

Terin ja Krokon ensimmäinen yhteinen ilta

Vuoden ajan onkin jo Krokosta neidille iloa riittänyt. Se on ollut mukana monessa reissussa ja onkin aiheuttanut melkoista järkytystä käyttötarkoituksensa takia. Yleensä Teri tyytyy vain "lemmiskelemään" sen kanssa, mutta jos barbara ei toimi tarpeeksi hyvin on syytä palauttaa se takaisin maan pinnalle pienin kuritustoimenpitein. Kuritustoimenpiteessä tyttö tarttuu kiinni Krokosta ja vatkaa sitä ympäriinsä. Näiden toimenpiteiden ansiosta Kroko onkin ollut monesti paikkailtavana tarjoamassani korjaus palvelussa. Joskus on laitettu lisä täytettä, joskus ommeltu jalka takaisin ja toisinaan vain suljettu reikiä. Lopulta uhri on saatu vielä toistaiseksi pelastettua rajun rakastajattaren toimista huolimatta.

Tyytymättömyyttä Krokoon

Usein olen yrittänyt miettiä että mikä siinä Krokossa kiinnostaa kun eihän tuo neiti harrasta ollenkaan toisten koirien astumista, ei edes alistamis mielessä. Joskus kyseinen lelu saa viettää useampiakin päiviä ilman sen enempää mielenkiintoa kuin kuonolla tökkäisy. Liekö siis Kroko vain helppo ja alistuva uhri vai jotain aivan muuta?

Krokon kanssa päiväunilla :)

Touhukas lauantai

2009-11-02T18:55:00.012+02:00

Viime lauantai sujui Teriltä tekemisen merkeissä. Perjantaina jo saavuimme Terin mummolaan (äitini luokse) Joroisiin, jossa sitten vietimme koko viikonlopun.

Aamu ulkoilun lähdimme suorittamaan läheiselle pellolle, joka edellisen yön pienoisen lumisateen ansiosta oli hieman valkoinen. Teri malttoi kävellä pellolle rauhallisesti ja hoiti hädät pois päiväjärjestyksestä. Pellolle päästyämme kävelimme neidin kanssa jonkin matkaa, jotta pääsimme pellon "lakipisteelle" ja saatoin todeta pellon turvallisen tyhjäksi. Niinpä sitten otin Terin perusasentoon vasemmalle sivulle ja napsautin hihnan pois pannasta. Perusasennosta tyttö sai tietysti namia ja sen jälkeen koittikin vapaus kohmeisella mulloksella. Hyvin neiti pysyikin lähettyvillä, vaikka välillä tuoksut toki veivät häntä hieman kauemmaksikin. Itseäni kyllä jännitti hieman päästää tyttöä vapaaksi sillä viime keväänä kavereitten kanssa jahdattiin sitä pari-kolme tuntia, kun neiti oli onnistunut löytämään jäniksenjäljen ja sieltä matkalta jäniksen. Tällä kertaa hajuja oli onneksi vähemmän ja välillä neiti jopa kävi luonani tarkistus käynneillä ja maistelemassa herkkuja. Neiti tuntui nauttivan vapaudesta ja löytävän paljon mielenkiintoisia tuoksuja, jopa niin ihania että niissä oli pakko kaulaa hangata. Ihanan vapaana ulkoilun jälkeen nappasin neidin kiinni ja lähdimme viettämään lepotaukoa.

Teri löysi pellolta ihanan hajun

Välillä piti tarkastaa turvallisuuden taso katsomalla oikeaan ja vasempaan

Iltapäivällä oli luvassa koirapuistoilua Niinan ja Nurayn kanssa. Suuntasimme Varkauteen ja perille päästyämme olikin Niina ja Nuray jo paikalla. Heti aluksi neiti kävi haistelemassa ja tutkimassa paikkoja, mutta päätti sitten aloittaa normaalin jököttämisen jota tapahtuu vain tässä puistossa. Teri siis vain jökötti, haukkui ja haukkui. Sitten se vielä haukkui ihan vaan haukkumisen ilosta. Kerran tyttö taisi innostua leikkimään Nurayn kanssa jököttämisensä lomassa. Onneksi innokkaalle nuorelle neidille tuli kuitenkin muita leikki kavereita, niin ei tarvinnut Terin jökötystä pelkästään seurata. Lopulta puistoon tuli koira josta Terillä oli jo ennestään huonoja kokemuksia. Eivät koirat sentään päässeet toistensa kimppuun, mutta hirveä rähinä siitä syntyi ja neiti meni haukkumaan kaveria juuri niin lähelle ettei toisen hihna ihan ylttänyt. Otin sitten neidin kiinni hetkeksi, mutta taas vapaaksi päästyään se lähti kuin yleinensyyttäjä toista koiraa haukkumaan (joka oli onneksi kiinni). Sitten kiinnitin neidin lopullisesti ja päätimme poistua puistosta, ettei suurempaa vahinkoa pääsisi syntymään.

Päivän päätteeksi Teri pääsi vielä pesulle ja saunomaan, kun oli siellä multaisella pellolla tullut pyörineeksi itsensä hiukan mutaiseksi. Kuvasarja kertokoon tarkemmin :)

Ensin houkuteltiin Teri kylpyhuoneesen suihkuteltavaski namien avulla. Tyttö otti heti paikkansa lattialla.

Sitten kasteltiin ja hierottiin saippuaa ympäriämpäri. Aiemmin valittu paikka tuntui ilmeisesti edelleen turvallisimmalta.

Hetken aikaa vaikutettuaan saippua huuhdeltiin pois. Vieläkään ei neiti uskaltanut liikahtaa.

Suihkuttelun jälkeen Teri kävi pyörähtämässä lämpimän saunan lauteilla. Nyt hän siis jo uskaltautui liikkumaan ja lämmittelykin tuli samalla hoidettua.

Seuraavaksi neiti pääsi koekäyttämään viime vuoden joululahjaa eli ihanaa hupullista kylpypyyhettä.

Niin oli saatu pestyä pois kaikki lika ja multa. Epäilemättä puhtaana oli taas helppo hymyillä.

Mää, bää ja pimeä jälki

2009-10-26T20:28:00.000+02:00

No niin. Aikaa viime kirjoituksesta onkin jo päässyt vierähtämään ja vaikka mitä on kerennyt tapahtumaan. Päällimmäisinä asioina tulee mieleen lampaiden moikkaaminen ja tänään tehty jälki.

Viime viikolla huomasin koulumme lampaiden ja vuohien olevan ulkoilemassa, joten päätin käyttää tilaisuutta hyväkseni. Hain siis Terin kämpältä ihailemaan maatilan eläimiä. Olihan osa noista kavereista jo neidille aivan tuttuja, kun viime syksynä käytiin lampaita useaan otteeseen tervehtimässä. Kiinnostus oli silloin kovinkin molemminpuolista. Molemmin puolin aitaa tuli kiinnostuneita karvakuonoja tutkimaan toisiaan ja varovasti koskettelemaan toistensa kuonoja ja turpia. Teri oikein tästä innostui ja menikin sitten häntä heiluen uusien ystäviensä luokse. Hän varmaan ihmetteli näiden koirien poikkeavaa ulkonäköä ja yritti kysellä mitä lajia he mahtaisivat olla?

Tällä kerralla tilanne oli toinen, neitiä ei voinut vähempää kiinnostaa moiset kaverit. Pari kertaa piti pää kuitenkin tunkea aidan raosta, mutta muuten lampaat ja vuohet saivat oleilla aivan rauhassa. Aidan toisella puolella kiinostusta tuntui olevan tästäkin huolimatta ja seuraajia riitti. Terin mielenkiintoisuuden kuitenkin voitti ylivoimaisesti Helmi joka halusi osansa märehtijöiden oksasta.

Teri tarkkaili lampaita ilman suurempaa mielenkiintoa

Lauantaina saatiin kaupunki kävelylle seuraksi Helmi ja Katri. Suuntasimme Iisalmen keskustaan muistelemaan kaupunki käyttäytymistä. Molemmat tytöt malttoivatkin kävellä tosi nätisti. Jopa Helmi joka oli elämänsä ensimmäistä kertaa kaupunki kävelyllä oli helmimäisen rauhallinen. Kaupungissa oli hyvin rauhallista ajankohdan huomioiden. Teri toimitti vainukoiran virkaa tutkimalla tarkkaan edellisten kadulla kulkijoiden hajut. Muutama tekstiviestikin tuli jätettyä muille koirille aiheella "Teri was here".

Tänään sitten päästiin pitkän tauon jälkeen tekemään jälkiä. Mukana oli tuttu koulu porukka eli Niina, Nuray, Elina, Milo-man, Sari ja Bondi. Ilta oli jo ehtinyt pimentyä eikä sankka sumu auittanut tilannetta sitten mitenkään. Muut suorittivat jäljen ensin joten Terin jälki sai hieman pitempään vanheta. Kun meidän vuoro tuli lähetin neidin jäljelle jonkin matkan päästä ja hyvin hän sen sieltä nostikin. Pimeässä metsässä jäljestäminen oli sinänsä mielenkiintoista, kun jäljen tekijäkään ei voinut olla aivan varma mistä oli kulkenut, koska mitään merkkejä ei mukaan sattunut tulemaan. Mentiin siis ihan kirjaimellisesti vainun varassa. Neiti siis nappasi kiinni hajusta ja rupesi hommiin.. Teri pääteli että tämähän se seurattava haju oli ja lähti määrätietoisesti jälkeä seuraamaan. Jonkin matkaa mentyään hän ihmetteli ihmisten hölmöyttä näiden käskiessä etsimään uudestaan jäljen jota hän jo seurasi (ihmiset epävarmoja jäljen kulusta ja eksyksissä..). Tunnollisesti Teri tuli takaisin ihmisten luo ja tarkasti oikealta ja vasemmalta ja palasi taas tutulle hajulle. Tässä vaiheessa ihminen hihnantoisessa päässä (minä) tunsi itsensä todella typeräksi ja rupesi sättimään itseään ajatuksissaan, koska ei ollut uskonut tuota loistavaa nenätyöläistä. Loppu jälki sitten olikin suht tarkkaa työskentelyä ja neiti oli niin innoissaan että ohitti jopa loppu palkan, joka oli hieman piilossa, seuratessaan jälkeä. Onnistuneesti sain neidin palautettua rasian luo ja sitten vain odottelemaan ilmaisua. Nyt Teri huomasi rasian ja rupesi avaamaan sitä ajatuksen voimalla. Ikävä kyllä se ei toiminut. Seuraavaksi oli vuorossa äänen avaus elikkäs pari kertaa hau ja vuh, mutta sekään ei toiminut. Lopulta sitten rasiaa jo tökättiin kuonolla, jonka jälkeen kokeiltiin maahan menoa. Viimeisimmäksi mainittu toimikin ja kehujen kera herkkusuu pääsi nauttimaan rasian sisällöstä. Aluksi tuntui ettei se jälki nyt kovin hyvin mennyt ja vuorossa oli melkeimpä kootut selitykset. Nyt jälkeenpäin ajatellen se kuitenkin sujui oikein hyvin. Teriä oli erittäin vaikea tulkita pimeässä metsässä, mutta koko aika pysyttiin jäljellä ihmisten haahuilusta huolimatta :)

Tässä Terin ja lampaiden viime vuoden kohtaaminen

Mätsärissä Pieksämäellä

2009-10-12T19:31:00.000+03:00

Eilen oli Terillä jännä päivä, johon sisältyi paljon tuttuja ja vieraita koiria. Käytiin siis Pieksämäellä Match show:ssa. Aamulla lähdettiin liikkeelle vanhalla ja uskollisella autollani eli Sunny Daylla ja heti ensimmäiseksi käytiin hakemassa matkaan mukaan Sari ja Bondi-collie. Matka sujui hienosti "lasten" lepäillessä takapenkillä, välillä Teri tosin nousi tojottamaan vauhdin hidastuessa kai miettiäkseen että mihinkä suuntaan nyt ja joko ollaan perillä.
Paikalle saavuttaessa neiti päästi ilmoille sotahuutonsa ihan vaan ilmoittaakseen että täällä ollaan. Ilmoittautumisen ajan hauvat odottivat autossa ja Teri onnistui rauhoittumaan. Neiti ilmoitettiin kisaamaan x-rotuisten ryhmään. Kun ilmoittautuminen oli hoidettu kunnialla saapuivat paikalle Niina, Nuray-collie ja Geena-collie. Niina ja Nuray olivatkin Terin vanhoja tuttuja, mutta Geena oli aivan uusi tuttavuus.
Ilmoittautumisten jälkeen koko ryhmärämä siirtyi sisälle odottamaan tapahtuman alkua. Heti sopivan paikan löytymisen jälkeen Teri päätti avata jälleen ah niin kauniin äänensä kaikkien kuultavaksi. Suuri koira määrä oli ilmeisesti aivan liian jännittävää ja minullehan se piti purkaa. Tapahtumassa oli mukana myös pari tuttua treenikaveria joita oli mukava nähdä.
Siinä sitten odoteltiin, odoteltiin ja odoteltiin. Välillä käytin neitiä ulkoilemassa, kun tuntui siltä että vieressä olisi kohta muuten aika Terin näköinen jääveistos, neiti nimittäin tärisi ja värisi ja lopulta hyppäsi syliin lämmittelemään.
Vihdoin ja viimein oli Terin vuoro mennä kehään. Itselleni ei jäänyt minkäänlaista mielikuvaa tästä kilpaparista joka kanssamme oli kisaamassa, ehkä siksi että käytin kaiken keskittymiskykyni neidin kaikkien jalkojen pitämiseksi maassa ja vielä seisoma asennossa. Teri ravasi oikein nätisti tosin välillä vietit veivät vallan ja sitä sitten kuljettiin nenä maassa. Seisominen ei neidiltä kovinkaan mainittavasti sujunut kun mielessä tuntui olevan päällimmäisenä tuo istuminen. Positiivisena asiana mainittakoon että maahan menoa ei kertaakaan tarjottu vaikka se tuntuukin olevan Terin vahvinpuoli. Pari arvostelusta Teri sai sinisen nauhan ja jatkoi siis sinisessä kehässä. Saatiinkin jäädä suoraan kehään kun x-rotuisia kilpailijoita oli kuusi ja me olimme viimeisessä parissa. Sinisessä kehässä neiti onnistui tulemaan toiseksi kaikesta seisomisen aikana tapahtuneesta makkaran ja hamuilusta ja kättäni vasten kiipeilystä huolimatta. Muistoksi saatiin kuitenkin ruusuke ja se Terille huomattavasti mieluisampi asia eli voitettu ruokapussi, vaikka se nyt ei sattunutkaan olemaan hänen omaa ruokamerkkiään. Myös Geena sijoittui tulemalla toiseksi veteraani luokassa.
Loppu päivän Teri viettikin sitten loikoillen sängyn pohjalla ja nähden villejä unia.

Loppuun vielä kuva hyvin itsetyytyväisestä ruokapussin voittajasta :)

Hämärää hakua

2009-10-08T20:28:00.000+03:00

Käytiin tänään Terin kanssa koittamassa hakua kun siihen kerran mahdollisuutta tarjottiin. Mukana oli useita koiria, joista osa harjoitteli jälkeä ja osa hakua. Terin vuoron alkaessa alkoi jo hieman hämärtää mutta sehän ei neitiä haitannut. Jo heti aluksi tyttö oli aivan innoissaan, mikä varmaankin johtui siitä että hän kuvitteli pääsevänsä jälkihommiin. Aluksi haku olikin aika maavainu painotteista, mutta lopulta sieltä löytyi se kaivattu asiakin eli ilmavainu. Hienosti Teri sitten hakikin kun vauhtiin pääsi. Välillä nenä oli suunnattuna maata kohti mutta lopulta maalimies kuitenkin löytyi ja mikäs sen mukavampaa kuin makkaraa palkaksi kaikesta "vaivasta".
Haun jälkee neiti ajoi vielä Sarin tekemän jäljen. Jäljelle lähtö oli innokas, välillä jälki kuitenkin hävisi ilmeisesti liiankin tuoressa muistissa olevan ilmavainun takia tai sitten syynä oli läheiseltä laavulta leijuva ja hyvin kutsuva makkaran tuoksu. Jäljellä ollessaan työskentely oli kyllä todella tarkkaa. Lopuksi vielä odotin ensimmäistä kertaa ilmaisua esineestä myös jäljellä, sitä kun on harjoiteltu vaan sisällä ja pihalla. Aluksi Teri vaan kummissaan pyöri maassa olevan rasian ympärillä ja törkki sitä kuonollaan. Hän törkki kuonollaan, tassuillaan, haukkui, törkki, haukkui, tuijotte kummissaan, haukkui ja vihdoin viimein asettui maahan makaamaan. Mitä tästä siis opin... ei hakua ja jälkeä samalla kerralla. Oli kyllä todella mukavaa treenailla porukalla ja saada asian tuntevia neuvoja.
Harjoitusten päätteeksi minulla oli mukanani oikein iloinen ja väsynyt koira. Ainoana asiana hänen iloaan tuntui vain häiritsevän vielä toistaiseksi tyhjänä pysynyt ruokakuppi.

Ensiaskelia

2009-10-06T17:47:00.000+03:00

Nyt vihdoin sain aikaiseksi pystyttää koiralleni oman blogin. Päähenkilönä seikkailee beaglen ja suomenpystykorvan sekoitus Teri. Terin nimi tarkoittaa auringon paistetta ja kyllä tuo neiti onkin ihan nimensä veroinen. Päähenkilönä toimivan kaverin kanssa on tänä syksynä alettu harrastaa jäljestystä. Aiemmin aloitettu TOKOilu on myös herätelty henkiin Tottistelemisen merkeissä.
Blogin nimi taas tulee Terin turhankin kuuluisasta "sotahuudosta", joka pääsee ilmoille aina neidin ilmoittaessa jostain jännittävästä tapahtumasta. Blogissa tullaan keskittymään kaikenlaisiin pienen koiran elämää jollain tavalla koskettaviin asioihin.