Reipas tyttö

Tuo Teri kyllä osaa aina välillä yllättää positiivisesti ja juuri niissä asioissa joissa sitä kovasti toivoisinkin. Kaikenlaista jännittävää on jälleen pienen koiran elämässä tapahtunut ja niistä on siis selvitty kunnialla.

Ensimmäinen koettelemus oli kova ukonilma joka saapui kotikaupunkiimme eräs päivä. Minä tietysti hirveällä kiireellä olin vetelemässä sähköjohtoja seinistä ja sulkemassa ikkunoita jo ensimmäisen jyrähdyksen kuullessani. Vaan mitäpä sillä aikaa teki Teri? Hän nukkui rauhassa omassa kevythäkissään, välillä raottaen hieman silmiään ja sitten taas unia jatkaen. Paukkeen lakattua luulin ukkosen jo menneen menojaan ja jatkoimme normaalia eloa. Tyttö nukkui vieressäni sängyllä kun yht' äkkiä iski salama, kuului aivan kauheaa rytinää ja vettä alkoi tulla kuin aisaa. Neiti nosti päätään ja päätti varmuudeksi kipittää häkkiinsä turvaan. Siellä se sitten jonkin aikaa katseli ja kuulosteli laskien lopulta päänsä lepo asentoon.
Aikaisempina vuosinahan meininki on ollut se että neiti viilettää paniikissa sängyn alle heti jyrinän alettua ja siellä hän sitten pysytäänkin koko ukkosen ajan. Edistystä siis on tapahtunut :) Ehkä sillä että olen itse ukkosella koittanut toimia mahdollisimman normaalisti, on ollut osuutta asiaan, niin ainakin tahdon uskoa.

Tepa reippaana tyttönä häkin turvassa (otettu ukkosen aikana)



Toinen tapahtuma oli sitten suunniteltu juttu eli lähdimme käymään kaupunkiin vierailemaan tulleeseen tivoliin. Tivoli reissu meni taas todella hyvin neiti mennä napotti kiltisti hihna löysällä ja maata haistellen koko ajan. Pidin tosin hihnaa tavallista lyhyemmällä ettei sattuisi ikäviä törmäilyjä. Kävelimme aluetta pitkin ja poikin ja päädyimme lopulta penkille istumaan. Teri istui hetken paikalla olon jälkeen jalkoihini ja ihmetteli siitä tivolin menoa ja meininkiä. Silityksiäkin neiti sai pieneltä tivoli vieraalta ja hänen vaariltaan, Tepa oli tähän palveluun hyvin tyytyväinen.
Kyllä siitä tuli itselle niin hyvä mieli että kaikella työllä ja vaivalla, tuosta minun luokseni kuusi vuotta sitten muuttaneesta arasta koirasta on tullut noin rohkea. Yhtään ei nimittäin neiti ollut ahdistuneen oloinen tai pelännyt vieraita ihmisiä tai outoja laitteita.

Sitten vielä näitä kaikkia Teristä aiheutuvia ilon aiheita jatkaakseni täytyy todeta että neiti on oppinut rauhoittumaan, kun toiminta loppuu esimerkiksi torin laidalla istuskellessa tyttö saattaa istahtaa jalkoihini eikä enää seisoa törötä koko aikaa. Lisäksi voin suurimmaksi osaksi ylpeänä kulkea kaduilla koiran kanssa joka kulkee hihna löysällä ja toisten koirien ohituksetkin ovat parantuneet huomattavasti.

Näin tällä kertaa toivottavasti nyt saamme vielä nauttia lisää näistä iloisista asioista :)