Seitsemän vuoden villitys

Terille on iskenyt jonkinmoinen seitsemän vuoden villitys, ihan niin kuin ihmisillekin iskee viidenkympin villitys. Onhan se ihan ymmärrettävää, sillä vietettyään viime sunnuntaina 7 vuotis synttäreitään neiti on yhden laskutavan mukaan nyt 49 vuotta koiran iässä, siis lähes viisikymmentä. Synttäri kakun syönnin lisäksi Tepa on myös päässyt erään mieli puuhansa pariin.

Teri 7 vuotta!!

Niin kuin jo mainitsinkin Teri täytti sunnuntaina seitsemän vuotta ja sen takia "kärsii" villityksestään. Ettäkö mistä villityksestä? No kyseessä ei ole lainkaan huono villitys vaan oikeastaan piristävä ja mieltä lämmittävä asia. Teri on nimittäin tullut ihan yli hyvän tuuliseksi. Hän heiluttaa häntää vähimmästäkin aiheesta ja innostuu pelkästä jutustelusta. Lenkkeillessäkin tyttö innostuu välillä leikkimään, spurttailemaan ja pyörimään lumi hangessa. Jopa lelun kanssa voi leikkiä ja riekkua muiden nähden :D Tämä on kyllä mielestäni hieno asia, sillä ilmeisesti neidin elämässä on kaikki kohdallaan.
Lahjaa en Terille ole vielä löytänyt, mutta eiköhän asia korjaannu kun pääsemme eläinkauppaan vierailemaan. Tästä huolimatta ei tytön synttäri päivä ollut täysin lahjaton, sillä hän sai tädiltäni paljon herkkuja ja erityisesti tytön mielen olevan syötävän onnittelu kortin. Tietenkin kakku kuului Naken päivä ohjelmaan ja illalla oli luvassa maksalaatikkoa kermaviili kuorrutteella, kynttilän virkaa hoitivat tänä vuonna banaanin makuiset kanatikun pätkät.

Teri tarkkailee syntymä päiväkseen tilaamansa lumisateen laatua

Pakollinen kakku poseeraus

Lupa syödä

Lumiset puuhat

Teri pääsi tänään toteuttamaan mieli harrastustaan eli vapaana juoksentelua. Menimme lumisiin mökki maisemiin, mistä neiti oli riemuissaan ja meno oli sen mukaista. Joka suuntaan tyttö meni täysillä ja pomppi innoissaan umpihangessa ilman päämäärää. Vähän aikaa juostuaan Teri tuli luokseni hurjaa vauhtia ja istui viereeni makupalaa odottamaan.
Pari kertaa neiti käytti moottorikelkka reittiä kiitoratanaan ja kiihdytyksen jälkeen loikkasi mahtavan loikan suoraan umpihankeen, jossa hän sitten jatkoi matkaansa. Hyvässä kunnossa tuntuu tyttö olevan, kun kaiken mäkien kiipeämisen ja laskemisen jälkeen ei ollut havaittavissa pahemmin hengästymistä ja riemu jatkui pitkään.

Ai niin, ehtihän Teri tänäkin vuonna synttäreiden "kunniaksi" ruoka pahan tekoon. Pikku Houdini murtautui veljeni reppuun avaamalla vetoketjun ja syömällä osan siellä olleesta karkkipussin sisällöstä.
Olimme Naken kanssa kahden ja minä ihan rehellisissä puuhissa. Aikani puuhailtuani minulle heräsi epäilys, kun oli niin hiljaista eikä neitiä näkynyt missään. Hiivin ympäri taloa tarkistamaan oliko neiti jossain nukkumassa. Löysin kuitenkin tytön veljeni huoneesta karkkipussi lattialla ja yksi karkki nenän edessä. Kyllä oli tyttö muuten noloa koiraa!
Siivosin rikoksen jäljet (karkin lattialta), nostin pussin pöydälle ja suljin kaikki mahdolliset ovet, ettei sama uusiutuisi. Tämän jälkeen neiti katsoi parhaaksi seurata puuhiani hieman kauempaa ja meni patjalle nukkumaan. Jospa tästä kielletyn hedelmän nauttimisesta ei tulisi perinnettä, vaan ensi vuosi olisi erilainen.


Sitten vielä kuvia ja loppuun esittely video lumitienhoito yhdistyksen toiminnasta

Uudessa talossa oli mielenkiintoinen tuoksu

Nyt en enää ihmettele syvien purkkien taitavaa tyhjentämistä ;)

"Pois alta" sanoi Teri lumessa.

Niin hauskaa oli, että neitiä ihan nauratti

"Lumitie palvelusta hyvää päivää"

Onkohan tukin alla aarre?

Tuoksun viemää

 Talvinen tiepalvelu

Reissailua

Tällä hetkellä olemme Terin kanssa kyläilemässä etelä-suomessa ja samalla reissulla ollaan päästy testaamaan myös uusi paikallinen koirapuisto. Lisäksi Teri kävi mummon luona ollessamme onnittelemassa Bondia synttäreiden johdosta.

Puistoilua

Reissuun tyttö oli tapansa mukaan taas innoissaan lähdössä. Matka menikin hyvin lukuun ottamatta sitä, että huomasin jonkun varastaneen meidän takalasin pyyhkijän, mikä hieman vaikeutti taustapeilin käyttöä. Perille tästä huolimatta päästiin.
Hienosti tyttö on malttanut käyttäytyä ja suurimmaksi osaksi käyttänyt aikansa lepäilyyn. Kaupassa käydessäni oli neiti napottanut sohvalla ja katsellut ikkunasta, ilman minkäänlaista äännehdintää :) Takaisin tullessani oli Nake tietenkin innoissaan vastassa ja odottamassa tuliaisia.

Saimme tietää että lähelle oli tullut uusi koirapuisto ja pitihän se päästä testaamaan. Paikka oli hienosti suunniteltu vaikkakin vielä keskeneräinen (kasvit puuttui). Puistoon mentiin "eteisen" kautta, joka oli pieni aitaus. Eteisessä oli hyvä ottaa Tepan valjaat pois ja siirtyä sitten toiseen puistoista. Hetken aikaa puistossa kierreltyämme ja tytön spurttailtua saimme seuraksi neitiä pari vuotta vanhemman kaverin. Leikki ei oikein lähtenyt käyntiin vaikka Tepa kovasti yritti. Kaveri luovutti ja jäimme odottamaan lisä seuraa, jota pian saapuikin.
Puistoillessa vierähti hyvin aikaa ja Terin olisi tehnyt hirveästi mieli leikkiä. Tytön leikkiin pyyntö yritys oli kyllä erään koiran kohdalla aika epäkohtelias, kun neiti lähti hirmu vauhtia juoksemaan koiraa kohti tämän sitä huomaamatta. Onneksi tämä kaveri ei siitä hermostunut vaan ajatteli ilmeisesti neidin olevan hieman tyrkky.
Hyvin meni puistoilu ja Teri oli paljon leikkisämpi kuin pitkiin aikoihin, hän myös juoksenteli innoissaan yksinänsä, käyden välillä minulta herkkua hakemassa.

Uuden puiston hajuja

Kiihdytys

 Kerrankin on korvat kohdillaan juostessa

Bondin synttäreillä

Viime viikonloppuna kävimme Terin kanssa toivottamassa Bondille hyvää syntymäpäivää. Sain myös tilattua kameraan uuden akun, joten nyt on kuvia kaveruksista. Tietysti Bondin pikkusisko Raisakin oli paikalla ja tytöillä olikin taas leikki tuokio.

Teri ja Bondi tuumailevat

Leikkiä Raisan kanssa

Rauhoittava signaali

Terille tuntuu tällä hetkellä stressiä aiheuttavan tuo vaatetus. Suurin ongelma ei ole pukeminen vaan ylättäen riisuminen. Asian huomaa tytön ilmeestä ja kuulee sydämen jumputuksesta. Ihan oikeasti, syke kuuluu todella kovana, niin kuin pumppu takoisi kylkiluihin hirveätä tahtia.

Hyvä juttu tuommoinen taonta ei ole, mutta onneksi sitä ei ole kuin vain tytön oikein kovasti jännittäessä. Piti siinä vaatteita Tepalta riisuessa kuitenkin miettiä, että miten hänet saisi rauhoitettua.
Juttelin rauhallisesti ja samalla kokeilin rinta kehää (kuuli sen kyllä kokeilemattakin) vähän ajan päästä syke laski. Paukutus jatkui kuitenkin vielä nutun pois oton jälkeenkin. Seuraavalla kerralla neitiä riisuessani taas mietin miten tilanteen saisi rauhoitettua ja mieleeni tuli maailman yksinkertaisin keino, rauhoittavat signaalit.  Niinpä siis aloin haukotella ja kas kummaa syke laski nopeasti. Onneksi on tuoda aihetta joskus tullut tutkittua, minkä lisäksi Teri puhuu todella hyvin koiraa :)
Muutaman haukoittelu kerran jälkeen tilanne on nyt jo paljon parempi eikä syke enää joka kerta "kuulu läpi". Teri saattaa välillä jopa yhtyä haukoitukseen.

Haukoitus! Taltioitu vuonna 2007

Yllätys hyökkäys

Kun nyt pakkanen on hiukan hellittänyt, niin ollaan päästy neidin kanssa taas suorittamaan pitempiä ulkoiluja. Tänään meillä olikin aamulla lenkillä hieman erilainen tapahtuma. Kaikki alkoi, kun sivu polulta oli meidän käyttämällemme polulle tulossa nainen kolmen Tepaa hieman pienemmän koiran kanssa. Koirat haukkuivat neidille heti nähdessää ja Teri niille vastasi parilla haukahduksella. Haukahduksien jälkeen tyttö tuli viereeni makupalan toivossa jatkaen matkaansa hiljaa ja nätisti.

Pienen matkaa kuljettuamme alkoi takaamme kuulua huutoa ja mieten uskallanko sinne katsoa. No pakkohan se oli, kun pahinta pelkäsin ja niin sain huomata, että meitä kohti pinkoo koira hihna perässään ja nainen huutaa jostain kauempaa "Se pääsi vahingossa irti".

Koiran lähestyessä menin Terin ja sen väliin seisomaan ja kumarruin koiraa kohti, se pysähtyi. Karkuri alkoi haukkua ja samalla myös Tepa. Komensin tytön hiljaiseksi ja käännyin uudestaan karkuria päin. Tällä kertaa polkaisin pari kertaa kevyesti maata ja aloin lähestyä koiraa, edelleen sitä kohti hieman kumartuneena, jolloin koira lähti juoksemaan takaisin omistajansa luo. Välillä karkuri vilkaisi meitä, mutta lopulta kai päätti että näytän liian uhkaavalta. Ahdistavana asianahan koira sen kohti kumartelun kokeekin. Tapahtuman jälkeen Tepa lähti kiltisti mukaani ja luulin näkeväni että nainenkin sai koiransa kiinni.

Onneksi näyttää siltä ettei tytölle jäänyt traumoja takaa päin hyökkäilevistä koirista. Haukkoittelu harjoitukset jatkuvat :)

Pipo päähän pakkasella

Nyt kovien pakkasten saavuttua on Terin vaatetus ulos mentäessä ollut taas ajankohtaista. Siinä onkin ollut miettimistä, että minkälaisessa varustuksessa milloinkin olisi hyvä ovea raottaa, kun raottamattakaan ei voi olla.

Suurin osa vaatteista ja niiden pukemisesta on Terille sellainen ok juttu, että eteiseen voi tulla jo valmiiksi odottamaan. Sitten on niitä vaatteita, että mennään seistä jököttämään olohuoneen matolle ja puvustus tapahtuu siinä, jonka jälkeen lähdetään liikkeelle. Onhan Tepalla toki se pahin vaate kappalekin, jonka pukemisen jälkeen minkäänlainen liikunta ei ole mahdollista, jollei erikseen valjaista hieman vauhtia anna.

Rappusissa alaspäin meneminen on ollut tossukauden alettua hidasta. Melkein täytyy pysähtyä neitiä odottamaan ja kun takaapäin menoa katsoo on se hauskan näköistä, takatassut samaa tahtia menoa :) Tossut ovat kyllä tänä vuonna olleet muuten hyvin siedetty juttu.

Terin asuste valikoima hieman laajentui tänä talvena, kun päädyin neulomaan neidille pipon. Kaupassa ollaan joskus käyty pipoa ihailemassa ja sovittamassa ihan vaan huvin vuoksi aikaisemmin. Nyt kuitenkin on ollut niin kireä pakkanen, että minä hieman ehkä ylihuolehtivaisena koiran omistajana päätin että pipo on Nakelle saatava, ettei korvat palellu.
Täytyy sanoa että kärsivällinen tuo tyttö noissa sovitus puuhissa oli, jopa ehkä hieman liiankin sillä välillä sain sovitella pipoa nukkuvan tytön päälle. Pipo kuitenkin valmistui ja ajatuksena on että sitä voisi käyttää, kun alkaa mennä -24 celsiuksen kylmemmälle puolelle tai muutenkin tarvittaessa.
Testi käyttö suoritettiin tänä iltana ja tapaus oli Terin mielestä kovin nolo. Tämä osoittautui siksi vaate kappaleeksi, jonka kanssa ei voi omaehtoisesti liikkua. Minua huolestutti onko pipo liian tiukka, Tepaa ettei kukaan vaan näe. Molempien huoli osoittautui turhaksi kun ketään ei tullut vastaan ja parin ravistuksen jälkeen oli Nakella käytössä kaulurimallinen pipo.

Mitä sitä suotta nousemaan?

Tämä päässä ei voi sitten liikkua! Pitäisiköhän muuten tehdä pieni irokeesi tuohon keskelle?

Neidin mielestä on kauhean luonnotonta, että koiran pitää laittaa vaatteita päälle, mutta onhan niitä laitettava ettei tule vilu. Nyt siirrymme miettimään pipon päässä pito keinoja :)