Näytetään tekstit, joissa on tunniste seuraaminen. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste seuraaminen. Näytä kaikki tekstit

keskiviikko 11. toukokuuta 2016

Terveydellisiä ja tokomaisia juttuja

Yleinen tilanne päivitys
Meidän kotiosoite on muuttunut. Se muuttui puolitoista viikkoa sitten. Saman kaupungin sisällä edelleen asutaan, mutta matkaa edellisiin asuinpaikkoihin on reilu kymmenen kilometriä. Uusia lenkkireittejä siis on ollut tarpeellista taas etsiä. Onneksi niitä on ihan mukavia löytynytkin ja muutama reitti vaihtoehto on vielä tutkimatta. Koirat suhtautuivat muuttoon molemmat tavallaan. Teri kävi ensimmäistä kertaa sisälle tullessaan kiertämässä asunnon ja meni sitten ovelle odottamaan, että eiköhän tästä lähdetä? Ensimmäisen päivän Tepa vietti sängyn alla mökötyksen ja ihmetyksen vallassa, kunnes sohva oli saatu paikoilleen ja kokoon. Sitten neiti muutti sohvan päälle ja hylkäsi hiljalleen sängyn alusen. Vempi suhtautui asiaan hyvin Vempimäisen huolettomasti. Häsäntuusa vaan hömpötteli iloisesti, mutta siirtyi tavallista enemmän perässäni huoneesta toiseen. Onneksi tämäkin vaihe meni pian ohi poika voi jälleen viettää aikaansa missä asunnon osassa haluaa ilman hylkäämisen pelkoa.
Niin ja vielä sellainen tärkeä päivitys luontoinen asia, että Vempin terveystutkimusten tulokset lausuttiin kennelliitossa samoiksi, kun millä arvioilla ne lähtikin. Eli lonkat A/A ja kyynärät 0/0 parhaat mahdolliset tulokset siis. Näitten perusteella uskaltaa agilityakin harrastaa ja alkaa nostella rimoja.

Bussi matka rokotusten hakuun
Ensimmäisen päivän uudessa kodissa Vempi seurasi minun perässä
Sohva asennettu
Toko ongelmia ja valon pilkahduksia
Nyt on sitten ilmennyt pieniä ongelma kohtia tokossa. Niitähän nyt aina tulee ja menee, mutta ekaa kertaa kunnolla herra Häsälle. Ongelma numero yksi on se, että seuraaminen on liika kivaa (positiivista sinänsä) ja siinä tulee herkästi alkuun ilon vingahdus. Ongelmaan tartuttiin syöttämällä Vempulalle makupaloja ennen liikkeelle lähtöä ja se toimii. Nyt on jo ollut paljon hiljaisiakin liikkeelle lähtöjä ilman namia, mutta myös niitä äänekkäitä. Edistystä kuitenkin. Pojallahan selvästi nousi kierrokset jo liikkurin käskyttäessä ja siinäkin sitten syötiin nameja. No tästä on päästy ja se ongelmahan oli pelkissä seuraamista sisältävissä liikkeissä. Olen myös opetellut kehumaan Vempiä rauhallisemmin, niin sekään ei nosta kierroksia. Toisaalta, jos näyttää että seuraavassa liikkeessä tarvitaan enemmän virtaa se hoituu kehujen äänen korkeutta nostamalla. Ihana piirre harrastus koiralla.
Ongelma numero kaksi liittyy myös seuraamiseen. Vempulan niin hienot vasemmalle käännökset ovat kadonneet. Näiden kanssa nyt pitää tehdä töitä. Poika on päättänyt olla vähän laiska ja odottaa että minä käännyn ja tulee sitten seuraamaan valtamerialus taktiikalla. Ei hyvä. Tähänkin ongelmaan on nyt pari ratkaisu vaihtoehtoa. Katsotaan kumpi niistä toimii. Joko tehdään käännöksiä jonkun esteen avulla jolloin pojan on pakko kääntää itseään, ettei törmää tai sitten muistutellaan muuten asiasta. Herra Laiskaperä kyllä tekee käännöket hyvin oikealle ja täys käännökset.
Ruudun paikan kanssa ollaan tuskailtu vähintään se puoli vuotta. Mutta nyt asiaan näyttää tulleen muutos. Jipii! Jokin on vihdoin ja viimein loksahtanut paikalleen ja Vempi on alkanut tarjoamaan jatkuvasti samaa paikkaa ruudun sisältä. Vauhtihan siinä paikan hinkkuussa kärsi, mutta onneksi pojalle on tehty juurikin sitä vauhtia sinne alle ennen paikan hinkkuuta, niin muutama motivaatio ruutu palautti tilanteen vauhdin osalta. Nyt sitten vain sopivasti paikkaa ja motivaatiota sekaisin, niin eiköhän siitä joskus koe kelpoinen ruutu saada.

Onni on ojaan houkuttelevat kaverit
Tepan terveys huolia
Minä olen ollut viime aikoina huolissani Tepan terveydestä. Ei sillä etteikö hän olisi edelleen virkeä ja hommissa innoissaan mukana oleva super mummo, vaan koska neiti on kovasti laihtunut ja näkökin tuntuu huonontuneen.
Laihtumisen olin pannut jo itsekin merkille, varsinkin siinä vaiheessa, kun tytön valjaita kiristelin. Totuus iski kuitenkin pahiten rokotus käynnillä, jonka yhteydessä eläinlääkäri kysyi onko Tepa ollut aina niin hoikka. No eihän se ole. Käytin tytön vielä vaa'alla ennen pois lähtöä ja järkytyksekseni Nake painoi alle kymmenen siis 10 kiloa!! Meidän Nake, jonka paino on viime vuodet ollut lähellä kahtatoista kiloa. Lääkäri selitti asian kyllä jotenkin, ilmeisesti normali ilmiö vanhenevalla koiralla. Tai kai sitä voi sanoa jo että koira vanhuksella. Itse ryhdyin toimenpiteisiin ja aloin laittaa vanhus ruoan sekaan samanlaisen annoksen aikuisen koiran nappuloita. Muutaman kuukauden Nake on tuota nykyistä vanhus ruokaa syönyt, liekkö sillä sitten vaikutusta painon putoamiseen? Edelleen Teri siis on normaalin virkeä ja mahdollisuuden löytyessä myös vauhtia löytyy, Vempulaa se myös jaksaa haastaa lattialla pyöritys leikkeihin ja tarkkailun tuloksena voin todeta, että ulostekin on normaalia. Toivotaan että neidin paino nyt vähän nousee tai ainakin pysyy samoissa lukemissa.
Näkö neidiltä tuntuu huonontuneen jonkin verran. Vieraiden koirien kanssa sitä ei auta päästää yhtään kuonotusten. Aluksi Naksu heiluttelee häntää ja tekee kyllä tuttavuutta, mutta yllättäen sitten käykin toisen kimppuun, no onneksi sen purukalusto on nykyisin aika rajallinen. Tästä kiinni käymisestä johtuen kävimme jokin aika sitten shoppailemassa neidille kuonokopan, jotta ikäviltä yllättäviltä kohtaamisilta vältyttäisiin. Sitä käytetään sitten, jos Tepa kulkee treeneissä mukana niin että joukossa on vieraampaa koiraa. Olen päätellyt ettei Tepa enää näe mitä muut koirat sille sanovat ja olettaa sitten, että kaikki on tulossa päälle. Näön huononemisen totesin myös yksi päivä, kun Tepa haukkui vastaan tulevaa ihmistä, vasta lähempää tyttö havaitsi että kyseessä on ihminen eikä viitsinyt enää haukkua. Myöskin treeni kaverin se haukkui viime viikolla, kunnes muutaman metrin päästä tajusi kuka ovesta tuli ja se haukkuminen loppui siihen. Onhan tytöllä toki silmissä jo nähtävissäkin sellaista vanhan koiran heijastetta. Toivotaan ettei näön huononeminen kuitenkaan ratkaisevasti tule häiritsemään tytön elämää.



Mysteeri makkara
Tässäpä tarinaa muutaman viikontakaa..
Lenkillä ollessa löytyi mystinen nuotiolle hylätty makkara. Siellä se yksin nökötti tikun nokassa nuotion lämpöä nauttien. Vasta rannalta näkyi vielä tuli ja pieni liekki oli silloinkin kun ensi kertaa makkaran lähemmin kohtasin. Noin puoli tuntia kestäneen eromme jälkeen makkara yhä kökötti hieman mustuneena yksin paikallaan. Kun ensimmäisestä näköyhteydestä yksinään savuavaan nuotioon oli kulunut noin tunti aloin hiilloksen sammutus puuhiin, katsoin niin parhaaksi.
Jos ei makkaran paistaja sitä palannut syömään, sen teki varmaan lähistöllä kärkkynyt varis. Se mikä oli makkaran lopullinen kohtalo jäänee arvoitukseksi.
Mitä tekivätkään makkaran himoiset karvakorvani moisen herkun kohdatessaan? Molemmat toki kurottelivat makkaran suuntaan. Sanoin kerran että makkaraa ei oteta, Vempi uskoi kerrasta ja se loikoilikin sitten vapaana rannalla, kun kannoin vettä nuotioon. Uusinta yrityksiä makkaran luo ei tullut. Terille ei kerta riittänyt vaan sanoin asiasta hänelle lähemmäs toistakymmentä kertaa. Sen jälkeen Nake alkoi pohtia, ettei makkaran luo kannattane yrittää, jos joku on näkemässä. Kuten aiemmin jo kävi ilmi, makkaran kohtalosta ei ole tietoa ainakaan koirani eivät sit syöneet.

Mysteeri makkara

Mukavaa kevään jatkoa. Buff!

perjantai 18. maaliskuuta 2016

Tilanteen tarkistuksia

Hommaa on taas piisannut, lähinnä Vempulan kanssa kun Terihän viettää edelleen ansaittuja eläkepäiviään. Ei hänkään sentään laakereillaan täysin lepää, mutta suurimmaksi osaksi tytön tehtäväksi on nyt jäänyt seuraneidin rooli. Harrastus puolella on treenailtu sekä tokoa että aksaa ja terveys puolella Vempula on käynyt kuvauttamassa luustoaan. Tekstin piristykseksi saatte tällä kertaa siskoni ottamia kuvia kun hän kävi testailemassa uuden kameransa säätöjä. Kuvien käyttöön minulla on lupa.

Jos koiran rukous kuultaisiin..

Kuin tytön tuoksu voi noin tainnuttaa?
Eilen oli meillä jännä päivä, kun vihdoin ja viimein sain kaikki asiat sellaiselle tolalle että Vempi pääsi luusto kuviin. Poika saattoi kyllä jälkeen päin tuntea itsensä hieman huijatuksi.
Kun lähdimme Vempin kanssa kohti eläinlääkäriä tuntui pojan ajatus olevan että "Jes! Jotain kivaahan tässä mennään tekemään, kun emännän kanssa kaksin lähdetään". Ja kun sain auton eläinlääkärin parkkiin sama innostus jatkui. Se jatkui vielä sisälle asti, koska oli kauhean kivaa kun sisällä oli ihminen joka puhui Vempille. Lisäksi sisällä oli Bennyn väri kaksoisolento, mikä nyt tietysti oli myös pojan mielestä ihan huippua. Päästiin suoraan vaa'alta röntgen huoneeseen. No sielläpä (miten huippua taas) oli ihania tyttö koirien hajuja. Vinku vinku iih iih häsä häsä, tyttöjä iih iih. Huh sanon minä. Ja into häsääminen jatkui, kun sisään tuli lääkäri, joka tuli ihan vartavasten Vempiä katsomaan. Sitten kävi hoitaja mikä oli toki myös ihanaa, niin kuin kaikki muutkin huoneessa kävijät. Kun oltiin pitemmän aikaa huoneessa odoteltu sai Vempi lopulta rauhoitteen, jonka pistäminen ei ollutkaan sitten ihan niin hauskaa, mutta oli onneksi pian ohi. Maailman rakastaminen loppui sitten vasta unen tuloon. Voi pientä ihanaa poikaa, miten se voikaan katsella maailmaa niin vaaleanpunaisten sydämen muotoisten lasien läpi.
Uni siis lopulta voitti ja päästiin ottamaan kuvia muutaman kerran pöydän liikuttelu hetkellä Vempula meinasi ponkaista pystyyn, mutta muuten homma sujui rauhallisesti. Vempiltä siis kuvattiin kyynärät ja lonkat virallisesti ja selkä epävirallisesti. Kun homma oli ohi sai poika herätteen ja päästiin toiseen huoneeseen heräämään.
Kun poika siellä heräili katsoi lääkäri kuvat ja kävi sitten kertomassa minulle omat arvionsa lonkista ja kyynäristä sekä miltä selkä näytti. Selässä ei kuulemma ole mitään moitittavaa eli se on epävirallisesti terve. Kuvissa näkyy Vempin rekisterinumero eli ne voi joskus myöhemmin laittaa virallisiksi jos haluaa. Kyynärät ja lonkat näytti myös hyvältä, mutta niiden tulokset kerron sitten kun kennelliitto on ne virallisesti lausunut.
Siinä poika sitten heräili ja päästiin lähtemään kotiin. Olihan hän väsynyt ja hieman loukkaantuneen näköinen, kun tyttöjen tuoksut nyt noin tainnuttivat..
Jälki lisäyksenä vielä kerron, että ilmeisesti joko rauhoite tai heräte sai Vempin vatsan sekaisin. Muuta syytä en illalla ilmenneeseen vesiripuliin keksi. Onneksi minulla ole voimassa olevaa Canikuria kotona, jota sitten pojalle annoin ja lisäsin veden joukkoon Nutrisalia. Niillä vatsa rauhoittui nopeasti ja pyllyyn laittamani ponnarit helpottivat pyllyn siivousta.

Hyvin tällä selällä tanssii
Naken muuvit

Toko valkka ja aksaa
Ostettiin seuran valmennusryhmästä vapaaksi jäänyt paikka ja käytiin Vempulan kanssa tokoilemassa. Kouluttamassa oli Outi Kaikkonen. Ensimmäisellä kierroksella tehtiin pojan kanssa kokeen omainen alokas luokka. Alkuun poika oli ihan häsä ja päästi ääntä liikkeelle lähdössä. Lisäksi seuraaminen oli huonoa. Kontakti tipahteli eikä Vempi ottanut perusasentoja. Liikkeestä maahanmenon alussa pääsi taas ääni, muuten kympin suoritus. Kaikki loput liikkeet, paitsi kapulan pito meni ilman ongelmia. Kapulan pito oli levoton, pää pyöri ja ote oli huono. Kun nämä oli katsottu ja todettu mihin nyt pitää kiinnittää huomiota otettiin vielä pientä seuraamis pätkää, joka oli kyllä jo ihan eriluokkaa kuin alussa. Kaikki perusasennotkin löytyi. Pitää vaan ilmeisesti vielä enemmän purkaa pojan intoa ennen koetta, että hän jaksaa keskittyä. Muuten kommenttina saatiin, että Vempi parantaa koko ajan loppua kohti. Ihana piirre koirassa, sen vire ei ainakaan laske.
Ollaan me tokoiltu toki muutenkin eniten päänvaivaa on tuottanut ruudun paikka. Kun se ei vaan tajua.. Nyt saatiin kaverilta siihen kyllä sellainen neuvo, joka tuntuu oikeasti toimivan! Nostettiin etunauha, jolloin Vempi joutuu sitä ihan oikeasti ajattelemaan ja jopa hyppäämään sen yli. Toistaiseksi on toiminut! Toivotaan että jatkossakin. Vempihän nimittäin alkoi ennen nauhan kohottamista lopuksi tarjoamaan paikkaa etunauhan päällä. Muuten ollaan tehty paljon avoluokan juttuja ja jonkun verran ohjattua sekä kiertämistä ja siinä erotteluja.
Meidän toko koe suunnitelmat meni muuten hieman uusiksi. Alunperinhän suunnittelin avoimen luokan koetta tälle kuulle, mutta Vempi ei kyllä ole vielä millään ruudun kanssa siinä kunnossa ja erottelujakin lähinnä kierto-ruutu on tehtävä runsaasti. Suurin syy tähän on kuitenkin se, että pääsimme pojan kanssa seuramme tokon SM-joukkueeseen alokas luokan koirakkona eli avoimeen ei ole vielä asiaa.


Aksailtu on vähemmän ja enemmän onnistuneesti. Käytiin taas mölleissäkin. Ohjauksiin tulo on Vempille vielä kovin vaikeaa, kun eteenpäin vaan pitäisi päästä ja täysillä. Täytyy kyllä pojan eduksi sanoa, että se hakee esteet tosi hyvin.
Möllit meni mies koiran höyryissä, kun juuri ennen meidän vuoroa nenän edestä meni juoksuinen narttu... Eka rata oli sitten sellaista haahuilua että. Kyllä Vempi joo tuli, mutta kyllä se ajatus oli ihan jossain muualla, kuin siellä missä piti saatiin 15 virhepistettä. Toinen rata olisi jo ollut parempi, jos minä en olisi ollut vielä heikko happisessa tilassa edellis radan jäljiltä. Kun välissä oli vain yksi koira ennen uusintaa ei ehtinyt hapetus normaalisoitua. Toisella radalla Vempi olikin sitten hommassa mukana, mutta minä tosiaan hidastin menoa. Poika joutui muutaman kerran pysähtymään, kun ohjaaja ei selvinnyt ohjeita antamaan. Saatiin 10 vp. toinen vitonen tuli pituuden eteen pysähtymisestä ja toisesta en tiedä. Mutta siis missään nimessä vika ei ollut Vempulassa vaan ohjauksen vajaavaisuudessa. Nyt täytyy kyllä myöntää että minua lohdutti kamalasti että monet muutkin urokset menivät samalla sekaisin siitä juoksunartun hajusta. Ei kuulkaa tunnu tuo miehisyys enää ollenkaan niin pahalta, kun tilanteen on itse todennut eikä vaan muitten suusta kuullut! Toki harmi niille muillekin uroksen omistajille.
Vempi kävi myös lainassa kaverillani yksissä treeneissä. Ensin poika tuntui etsivän minua kentän laidalta, mutta kun hän tajusi mistä namit tulee meno muuttui. Itse kurkin menoa sermin takaa ja varsinkin toinen ja kolmas kierron näyttivät hyviltä. He tekivät jopa sellaisen ohjaus kuvio kieputuksen, johon en olisi uskonut Vempin pystyvän, tai ainakaan minä en olisi saanut häntä niin hyvin ohjattua.
Kepeissä Vempi on edistynyt nyt hurjasti, poika tekee kaikki kaksitoista keppiä eikä välitä tulenko perästä, seisonko paikallani, ohjaanko jo seuraavaa estettä vai juoksenko ohi! Kamalan taitavaa! Tästäkin saamme kiittää Lauraa, joka on meitä keppien kanssa nyt muutaman kerran opastanut. Enää pitäisi saada poika oppimaan se oikea keppi väli, mistä mennään sisään..

Täysillä eteenpäin

Tepa on päässyt tokoilemaan enemmän sisä tokoilua, mutta myös ulkona. Ulkona on tehty tuttuja juttuja ja sisällä pohdittu tunnaria ja eteen tuloa. Tunnaria on nyt muuten tehneet molemmat koirat ritilän alta kapuloita haistellen. Oman haistelusta ensin palkka ja myöhemmin sen merkkaamisesta. Tepan kanssa koitin jo ottaa ritilän pois, mutta se oli virhe. Hän palasi entiseen. Otti kyllä oman useampaankin otteeseen suuhun, mutta siinä välissä ja ennen sitä myös monta väärää. Pitää kai alkaa palkata pelkästä oman nostamisesta. Pelkään kyllä että Nake jää sitten siihen jumiin, mutta toisaalta hän on eläkkeellä, joten mitä väliä.

Että semmoista. Buff!

keskiviikko 27. tammikuuta 2016

Oilin toko opissa

Oltiin Vempulan kanssa sunnuntaina Schape yhdistyksen järkkäämässä tokokoulutuksessa Lahdessa. Kouluttajana oli Oili Huotari, jonka tyylistä tykkään kovasti ja siksi me hänen opissaan nyt jo kolmatta kertaa käytiin. Huom. kuvat koulutuksesta on ottanut Tuija Laurila ja minulla on lupa niiden käyttöön!

Menimme lauantaina mummolaan majoitukseen, jotta olisi sitten seuraavana aamuna helpompi hypätä kimppakyydin vietäväksi ja Tepa pääsi samalla kätevästi hoitoon. Olisihan se nyt joka tapauksessa ollut Teristä äärimmäisen epäreilua katsoa, kun toiset saa tokoilla. Alku matkasta Vempi julisti miehisyyttään vinkumalla takakontissa matkustaville tytöille (Vempi oli takapenkillä). Vempula taisi vähän ihastua Rainaan, jonka suuret korvat kontista näkyivät. Onneksi miehistely ei kestänyt kovin kauaa ja poika malttoi laittaa pitkäkseen.
Perillä meillä oli ensimmäisenä sellainen yleinen puhuttelu aamuryhmän perusteella ja asiaa olikin paljon pennun kouluttamisesta. Siinä olisi sitten ollut tarkoitus myös koirien rentoutua. Vempi kyllä oli sitä mieltä, että kun kentälle tultiin niin kentällä tehdään. Se koko ajan kysyi mitä tehtäisiin ja jos ohjetta ei tullut meni nenä maahan. Pidin sitten Vempulaa perus asennossa ja maassa käskyllä, jotta hommia oli. Puhuttelun jälkeen tehtiin luopumis harjoituksia, ringissä pujottelu ja istu maahan vaihtoja sivulta. Luopuminen olisi voinut sujua paremminkin. Vempula oli sitä mieltä, että joka ikinen "Jes" tarkoitti häntä.. Ehkä se olisi sitten kuuntelu harjoitusten paikka.

Vempi malttaa istua, kun Zeta-täti ohittaa
Jaoin mörmelin ajan kahtia ja ensimmäisellä kierroksella tehtiin ruutua. Oili muistikin että ollaan aiemminkin käyty ja kyseli miten on mennyt. Enhän minä siihen hätään oikein mitään osannut sanoa. Mutta siis sitä ruutua, Vempi kun tapaa lennellä sieltä ulos eikä osaa oikeaa paikkaa. Olen kyllä koittanut sitä kosketusalustalla opettaa, mutta ei se tieto vaan ole juuttunut putkiaivon mutkaan. Jätettiin sitten alusta pois, koska se opettaa vain kohde työskentelyä ja käytiin näyttämässä oikea pysähtymis paikka. Ensin kävin näyttämässä itse ja loput näytti Oili. Vempula ihan oikeasti näytti hämmästyttävästi miettivän asiaa ja löysi aina tiensä oikeaan kohtaan. Kun paikan haku alkaa sujua, pitää alkaa odottamaan sen löytämistä nopeammin. Eka kierros meni siis ruutuun. Hyviä neuvoja kyllä taas tuli ja uskon että saadaan homma näillä pelittämään. Oili vielä kehui kierroksen lopuksi Vempin motivaatiota.
Ruutu
Toisella kierroksella haettiin neuvoja peruutukseen. Vempi siis liikkuu kyllä taaksepäin, mutta istuen. Tai siis sillä tavalla istuen-pomppien. Tätä alettiin korjaamaan sillä, että ensin opetetaan Vempi nousemaan jalka vihjeellä nousemaan seisomaan. Alkuun käytetään apuna namia kädessä, joka viedään aivan pojan rinnan edestä alas ja autetaan samalla hieman kyljestä ylös nousua. Kun Vempula oppii nousemaan seisomaan aletaan tosi hitaasti mennä taakse päin. Ensin pikku askel ja niitä sitten lisää ennen kunnon kävelyä. Arvio oli, että saan asian opetettua pojalle parissa viikossa. Nyt vaan tuumasta toimeen. Kun aikaa tämän jälkeen jäi vielä hurja minuutti päätin ottaa yhden kierron. Vempula merkkasi merkin hyvin, mutta lähti hieman hitaahkosti liikkeelle ja jäi lopulta jotain haistelemaan. Kävin sitten ohjaamassa pojan merkin ympäri ja laitoin uudestaan kiertämään. Toisella kerralla mörmeli pysähtyi kierron jälkeen. Kolmannella kerralla saatiin onnistunut, mutta hidas kierto.
Tehtiin yksi alokasluokan paikallaolokin, ihan vaan sellainen, että käytiin kääntymässä ja palattiin. Vempula kyllä kuunteli hyvin ja meni maahan ja nousi ylös vasta omalla.
Noiden kahden asian lisäksi Vempulan kanssa pitää kyllä harjoitella sitä rauhoittumista siellä kentällä, eli siihen joku käsky sana, luopumisia on tehtävä ja siihenkin lisättävä joku sana? sekä se pahin eli kentällä ilmennyt haistelu, siihen on todellakin nyt kovasti puututtava, jos sitä taas esiintyy. Kivasti kyllä meni taas koulutus ja Vempulaa kehuttiin hyväksi. Meillä oli ihan huippua matka seuraakin ja matkat tuntui menevän tosi nopeasti.


Vastarinta liikkeitä
Minä olen taas harrastanut vastarintaa tiettyjen asioiden suhteen. Esimerkiksi lenkillä jumittamaan jäävien koiran ulkoiluttajien. Mikään ei ole ärsyttävämpää kuin se, että koira heittäytyy maahan makaamaan toisen koirakon lähestyessä ja omistaja on vaan että "voi voi, kun tuo minun viisi kiloa painava koira on niin kauhean vahva etten millään saa sitä liikkeelle". Minun kokemuksen mukaan nämä kyttäämään jäävät koirat sitten meidän kohdalla ollessa tai hieman ohi päästyä hyökkäävät päin. Varsinkin nyt, kun omat koirat taas osaa ulkona käyttäytyä ja Vempikin on alkanut tulla oma-aloitteisesti luokseni toisen koiran nähdessään tuollainen ärsyttää vielä enemmän. Niinpä jos vastaan tuleva koirakko pysähtyy meitä tuijottamaan pyydän minäkin koirat luokseni ja heittelen niille makupaloja hankeen tai syötän kädestä. Kyllä ne vastaan tulevan koiran omistajatkin jossain vaiheessa ovat tähän mennessä saaneet kummallisen voiman puuskan ja saaneet fifinsä liikkeelle. Jos vastaan tuleva koirakko liikkuu kokoajan normaalisti eteenpäin, niin sitten liikutaan mekin, ei ongelmaa.
Toinen asia on sitten ne ihmiset jotka haluavat päästää koiransa toisten luo kysymättä lupaa. Tähänkin toimii aika hyvin se, että pyydät koirat luoksesi ja jos se ei näytä riittävän voi vähän hermostuneen näköisesti kiireellä kerätä hihnoja muka tiukemmalle käteensä. Eihän sitä nyt kukaan halua kuitenkaan kahta ilmeisen vaarallista koiraa omiensa luokse ;)

Nyt riemulla opiskelemaan uusin vinkein! Buff.
ps. katso Vempin toiminnalliset unet jälkkäriksi

lauantai 13. kesäkuuta 2015

Meidän eka tokoringin treeni

Tänään oli ekaa kertaa meillä Vempin kanssa tokoringin treenit ja onnekseni voin todeta, että poika palasi takaisin tasolleen.

Ennen treenien alkamista kävin kentällä heittelemässä pojalle palloa energian purku toiveissa. Kun varsinaiset harjoitukset alkoivat oli ensimmäisenä aiheena paikalla olo ja siinä häiriöt. Koska näyttökokeen jälkeen ollaan tehty vain yksi ryhmä paikalla olo niin jäin varmuudeksi ihan lähelle, jotta jos jotain sattuisi pääsisin heti puuttumaan ja toisaalta toisin pojalle hommaan varmutta. Ensimmäisellä häiriköinti kierroksella häiriö tekijä ei edes ehtinyt meilla asti, vaan naapurin häiriöt riitti ja Vempin häntä heilui hurjana. Poika ei kuitenkaan noussut! Paikalla olo kesti kauan ja häiriöitä riitti. Myös Vempulan luo päästiin häiriköimään, sen tasoisesti toki. Tällä kertaa poika ei mennyt halpaan vaan pysyi hienosti paikallaan ja sain hänet useasti palkattua. Vempille tehty häiriö oli aika pientä muihin verrattuna, mutta jokaiselle tasonsa mukaan.

Ensimmäisellä kierroksella mentiin kehään tutusti kouhottaen ja alku oli sen mukainen. Jonkin verran tein töitä että minua kuunneltiin. Alkuun otettiin seuraamista, perusasentoa ja käännöksiä. Perusasentoja tehtiin ihan ihmis rivin edessä, jotta saatiin myös kunnon häiriöt. Ihmisistä huolimatta Vempi teki hyvin juttuja ja kuunteli minua. Sain ohjeeksi palkata seuruussa ulkoa päin, ettei Vempulan pylly ala kääntyä. Tuntui toimivan. Lisäksi tuli vinkkejä kehään tuloon eli leikkiä ja temputusta tullessa.

Toiselle kierrokselle mentiin tyylillä. Ensin leikittiin ja temppuiltiin, ja sitten mentiin kehään hurjan hienosti seuraten. Myös kehässä meno oli hienoa ja koiruus oli kuulolla. Tehtiin ruutua, johon aletaan nyt opettaa kosketusalustaa, jotta saadaan sinne menoon suoruutta ja varmuutta. Loppuun tehtiin taas kakeja. Istu-maahan-istu vaihdot näytin ja niissähän ei korjattavaa ole. Sitten päästiin siihen minun ongelma kohtaan eli istu-seiso-istu vaihtoihin. Sama ongelma kuin ennekin eli joko vedän tai työnnän liikaa kädellä. Tähänkin tuli hyvä huomio, käden tulee olla seisomaan nousussa samassa kohtaa kuin maahan-seiso vaihdoissakin. Niin ja minun pitää rauhoittua eikä häslätä, koska jos minä häslään me häslätään Vempin kanssa molemmat. Myös liike siirtymiin tuli vinkkejä, niiden aikana saa kehua koiraa ja höpöttää sille ;)

Semmoinen oli meidän eka kerta nuorten koirien tokoringissä. Hyviä neuvoja tuli ja hyvillä mielin lähdettiin treeneistä kotiin Tepan luokse. Buff!

sunnuntai 12. huhtikuuta 2015

Yllätys, ollaan taas tokoiltu!

Vempulan kanssa käytiin oman seuran möllitokossa katsomassa miten menee ja Tepakin pääsi tokoilemaan. Ei varmaan olisi tullut lähdettyä, jos en olisi lupautunut liikkuroimaan yhtä luokkaa.
Yritettiin tehdä liikkeet lähes uuden alokas-luokan mukaisesti vain paikalla olo oli nykyisen mukainen. Seuraamisesta tosin puuttui hidas osio, hyppy tehtiin uuden avoimen luokan mukaan ja noutokapulan pidon sijaan tehtiin vahingossa nouto Mutta nyt suoritus selityksien pariin. Liike järjestystä en enää tarkkaan muista, mutta tapahtumat kuitenkin jotenkin.

Luoksepäästävyys: 7 Ihan ensimmäisenä liikkeenä oli luoksepäästävyys, jota ei siis olla harjoiteltu yhtään. Tämä siksi että se puuttuu uusista säännöistä varsinaisena liikkeenä ja niiden sääntöjen mukaisiin kokeisiinhan me tähdätään. Seiska ei johdu siitä etteikö poika olisi luoksepäästävä vaan päin vastoin! Vempi kieppui ja yritti nuolla tuomaria, mentyään häntä vastaan.
Seuraaminen: 7 Samalla pistelinjalla jatkettiin. Vempi oli ihan hösöhösö. Tätä taas selitän sillä, etten ehtinyt ollenkaan laskea pojan virettä ennen kehään menoa vaan oltiin ensimmäinen koirakko joten käytiin ulkona pyörähtämässä vain toisen luoksepäästävyys ryhmän aikana. Alkuun siis poika irtosi ja haahuili, mutta löysi onneksi loppu seuraamiseen oikean paikan ja asenteen. Itse olisin ehkä antanut meille pisteen vähemmän ellen kaksi.
Luoksetulo: 8 Oli hyvä ja vauhdikas, mutta se vauhti jatkui vähän liian pitkälle ja poika kävi takanani parin-kolmen metrin päässä kääntymässä. Siinä sitä taas naurua pidäteltiin.
Liikkeestä maahanmeno: 9 Olisi ollut kymppi ilman antamaani tahatonta pientä vartaloapua.
Nouto: 9 Hups! Siis tämän piti olla "noutokapulan pito". Liikkuri käski kuitenkin heittää kapulan ja minä mitään ajattelematta sitten tottelin. Tajusin asian siinä vaiheessa, kun olin jo kapulan viskannut. Hieno nouto muuten, mutta taisi taas tulla pieni koukkaus takakautta?
Kauko ohjaus: 9 En muista mikä tässä meni pieleen. Olisiko poika tarvinnut avun lopun perusasentoon?
Estehyppy: 10 Ei mitään sanottavaa hieno uuden Avo-luokan mukainen hyppy ilman turhaa takakoukkausta sivulle tulossa.
Paikalla makaaminen: 10 Hieman poika kuunteli hallin ulkopuolisia ääniä ja käänteli niiden mukana päätään. Ensin meinasin jäädä lähemmäs varmistelemaan pysymistä, mutta hyvä etten jäänyt.
Kokonaisvaikutus: 8 Itse olisin antanut vähemmän, sen verran monta kertaa piti Vempulaa komentaa pois liikkuria liehakoimasta. Mutta nämähän olikin möllit.
Yhteensä: 176. Pitihän ne yhteispisteet uusilla kertoimilla toki laskea. Luoksepäästävyyttä en tietenkään mukaan laskenut ja muutenkin pisteitä katsoessa pitää ottaa huomioon möllilisät ;)

Tepa pääsi myös hommiin
Niin kuin ylempi rivi mainostaa myös Nake sai tehdä tokoa, kun möllit oli ohi. Otettiin tytön kanssa noutoa, luoksetuloa, seuraamista, kakeja ja yksi liikkeestä seisominen. Liikkeitä otettiin vain yksi tai kaksi toistoa ja Teri teki hommia hirveän iloisesti ja keskittyi hyvin. Vain liikkeestä seisominen tarvitsi korjausta, kun neiti seurasi taas niin intensiivisesti tai sitten viesti ei vaan löytänyt perille. Iloinen Nake oli kuitenkin päästessään hommiin ja sehän se on tärkeintä.
Piti muuten vielä sellainen juttu kertoa Tepan tunnarista, kun tytölle iski epätietoinen hetki. Tepa oli hakemassa omaa kapulaa ja jäi sitten se suussa minua tuijottamaan "Eikö tämä olekaan oikea??". Neiti sitten pudotti kapulan maahan, haisteli kapulat läpi ja otti taas sen saman kapulan. Tällä kertaa annoin hiljaa nouto käskyn ja Nake palautti kapulan minulle, josta tuli tietenkin kovasti kehuja ja palkkaa. Niinpä niin, joku oli taas jämähtänyt palkkaamisessa oman noston kohdalle.. Seuraavan kerran Nake kyllä sitten jo nätisti palautti kapulan ilman erillistä käskyä. Hienoa Tepa!

Pikatiedotus hoidettu. Buff!

Hommat hoidettu, rentoutumisen aika.

tiistai 24. maaliskuuta 2015

Ohjattu nouto ja arkisia askareita

Nyt onkin tapahtunut kaikenlaista ja osa varmaan jää kertomattakin! Alkuun harrastus puolen kuulumiset ja sen jälkeen muita juttuja.

Postin tuo..
Sain tässä yksi päivä tosiaan toivoa että posteljooni meille vielä postin tuo, kun unohdin laittaa Vempille ammatin harjoittamis esteen. Kauhealla kiireellä poika juoksi ovelle ”Posti tuleeee!!!!!”… Kolinaa ja ryminää ja kohta Vempi tulossa ovelta postinippu kauniisti suussa. Tapahtui siis ilmeisesti postin riisto posteljoonin kädestä, sillä ei se posti noin kauniissa nipussa siihen lattialle ole tippunut..
Iloinen postimies
Vempulan ohjattu
Käytiin yksi päivä tokon korvaus vuorolla treenaamassa ja koska paikalla ei ollut ketään muuta saatiin treenata koirien kanssa ihan itsekseen koko isolla kentällä. Vempula pääsi aloittamaan ja teki ensin ohjattua noutoa. Ensimmäistä kertaa oli kapulat alustojen paikalla. En tiedä oliko ongelma ensin kapuloitten ilmestymisessä vai käskytyksessä vai molemmissa, mutta jotenkin näin se meni. Lähetin Vempin hakemaan oikeaa kapulaa. Hyvin poika lähti, mutta kun huusin perään tuo, tapahtui jarrutus ja käännös minua kohti. Uusi suunta käsky ja niin löytyi kapula. Nyt kun jälkeenpäin miettii niin varmaan syynä oli se tuo -käskyn lisääminen, sillä sama ongelma toistui myös toisella puolella. Kun sitten annoin pelkän suunta käskyn alkoi kapulat nousta vähän paremmin, mutta kyllä tässä on vielä pohdittava miten asiaa saisi varmemmaksi. Kun poika kapulat sitten tajusi oli homma taas yhtä kivaa kuin normi noudossakin.
Vempi teki kolme kierrosta joiden aikana otettiin myös luoksetuloa, seuraamisen käännöksiä ja kokeiltiin nykyisen alo-luokan hyppyä.
Hyppy oli ensin hämmentävä kokemus Vempulalle jonka kanssa on tehty pitkän aikaa vain uusien sääntöjen mukaisesti avo-luokan hyppyä. Alkuun poika kiersi esteen ja olin että voi ei!! Ajattelin että kokeilen vielä kerran ja jos jotain sellaista taas tapahtuisi avustaisin hypyn niin, että se varmasti onnistuisi. Toisella yrityksellä homma meni niin kuin piti ja poika hyppäsi sekä pysähtyi heti käskystä. Hienosti Vempi myös malttoi pysyä paikallaan, kun menin viereen seisomaan. Ei otettu näitä kuin kaksi, sillä meidän tavoitteethan on sitten siellä elokuussa ja uusien sääntöjen mukaisessa kokeessa. Jos tarkoitus olisi kisata vanhoilla säännöillä olisin toki aloittanut tuon hypyn harjoittelemisen ihan vaan siitä yli menon palkkaamisesta.

Naken iloittelut
Nakekin pääsi tokoilemaan korvauskerta vuorolla ja sai tehdä kaksi pätkää. Kolme oli suunnitelmissa, mutta kun tyttö lopetti toisen pätkän niin hyvän tuulisena, halusin sen mielentilan jäävän päällimmäiseksi. Heti kentälle päästyään Teri otti riemukierroksia ja juoksi pienen ympyrän.
Ekalla pätkälle otettiin myös Tepan kanssa ohjattua. Viime kerrasta on varmaan jo kaksi vuotta mutta hyvin tyttö homman muisti. Heti ekalla haki oikeat kapulat, niin en sitten viitsinyt enempää asiaa jankata. Lopuista liikkeistä en järjestystä muista paitsi että luoksetulo oli toisen pätkän vika liike. Siinä välissä otettiin yksi ruutu nami alustalle, niin että minä puolivälistä matkaa tytön ruutuun lähetin. Sitten otettiin hyppy noutoa ja Nake oli niin hyvä ja iloinen tässäkin jutussa. Otettiin myös yksi liikkeestä maahanmeno, jossa palkkasin heti maahan käskyn jälkeen ja eihän tässäkään ollut ongelmaa.
Viimeisenä otettiin sitten sitä luoksetuloa. Ensin ihan avoluokan liikkeenä ja stoppi oli hyvä. Ajattelin sitten kokeilla voivoin luoksetuloa. Voi hyvänen aika miten se meni. Ensimmäisen pysäytys käskyn annoin tietysti ekalla merkillä ja siitä Nake sitten hölkytteli toiselle merkille ja pysähtyi siihen. Jos me nyt Naken kanssa ollaan ”vähän” kaavoihin kangistuneita niin tämä taas osoitti sen. Ehkä ollaan muutama vuosi tehty pysäytyksiä siltä matkalta ja tyttö on päättänyt että tällaisen matkan päähän pitää pysähtyä. Toinen yritys ja sama homma. En voinut taas muuta, kun huvittua neidin toiminnasta. Se oli niin Nakemaista! Sitten laitoin takapalkan lähdön taakse ja ajattelin sillä saavani pysähdyksen oikeaan kohtaan. No Tepa teki nakemaiset ja kävi luoksetulo käskyn saatuaan syömässä takapalkan ja lähti sitten vasta tulemaan. Mutta täysillä muuten tulikin ja en sitten kehdannut edes yrittää pysäyttää. Vikalla kerralla neiti malttoi olla syömättä takapalkkaa ennen aikojaan ja stoppikin saattoi olla nopeampi, mutta Teri oli kyllä niin kamalan iloinen ja juoksi ihan täysillä luvan saatuaan palkalle ja takaisin luokseni että itse asiasta huvittuneena jätettiin treenit siihen hyvään ja iloiseen mielentilaan.



Kokeenomainen treeni
Eilen oli kokeenomaisen treenin vuoro ja päätin siten kokeilla Vempin kanssa nykyistä alokas luokkaa hieman helpotettuna. Paikalla makuu otettiin jonkin pituisena, mutta poika oli kyllä aika levottoman oloinen. Ei sillä ollut aikomustakaan nousta, mutta häntä ja pää taas heilui lisäksi jotain hajujakin piti haistella. Helpotin sitten vikan pätkän ja menin ihan pojan eteen seisomaan. Oma syyhän tuo levottomus on, kun olen kai lisännyt liian nopeasti aikaa ja matkaa, varsinkin sitä aikaa! Tässä on siis nyt otettava takapakkia.
Seuraamisista otettiin vain vapaana seuruu. Näin pitkänähän ei olla koskaan seuruuta tehty ja nyt on ollut muutenkin teemana palkata käännöksistä. No ekan käännöksen jälkeen jännäsin jatkaako Vempi matkaa ja kyllähän hän sieltä tuli. Hieman oli matkalla haahuamista kontaktikaan ei koko matkaa pitänyt.
No maahan meno oli sitten hyvä. Hyvä seuruu, nopea maahan meno ja tiukka siellä pysyminen. Hyvä!
Luoksetulo oli muuten hyvä, mutta jätettäessä Vempulan pää kuulemma pyöri ja kyllä vielä käskyä antaessanikin poika katseli sivulle, mutta tuli kuitenkin. Tähän liikkeeseen nyt lisää yllätyksellisyyttä, jos vaikka saataisiin tarkkaavaisempi odotus.
Liikkeestä seisomisessa oli hyvä seuruu, mutta pysähdys olisi saanut tällä kertaa olla napakampi. Tässä myös oli mietintää, että ottiko poika yhden sivu askeleen käskyn saatuaan? Kun itse käännyin Vempiä kohti lähti poika tulemaan luokse, mitäs kummaa? Ei tainnut Vempula nyt olla ihan varma mitä oltiin tekemässä?? Kävin sitten pysäyttämässä pojan uudestaan ja nyt loppu osa sujui niin kuin pitikin.
Sitten vielä se hyppy jota edellispäivänä kokeiltiin. Ei se poika kauhealla vauhdilla hypylle mennyt, mutta eihän me tosiaan olla tuollaista hyppyä moneen kuukauteen treenattukaan. Eli ihan hyvä suoritus.
Kun aikaa vielä jäi otettiin pieni pätkä seuraamista, joka oli nyt tosi hyvää! Tästä siis sellainen asia korvan taakse, että Vempi vaatii sitten ennen koetta että oikeasti tehdään jotain esim. seuraamista, että saadaan turha vouhotus pois.
Sosiaalinen palkka onnistui näissä mölleissä ihan surkeasti tai siltä se minusta tuntui, en vaan osaa!! Kotona tosin tuli sitten mieleen, että Vempiinhän voi koskea ja se jopa tykkää siitä eli opettelen nyt kunnolla sen sosiaalisen palkan ja rapsutusten annon. On ne Terin kanssa niin erilaisia..

Jännä rappukäytävä
Meidän talossa on menossa putkiremontti, jonka takia rappukäytävään on ilmestynyt ammottavia poraus aukkoja. Koska Vempi on sellainen että varmasti niihin kävelee, kun on raukka vähän putkiaivo katsoin parhaaksi yksi päivä laittaa hänet kävelemään käytävän toista reunaa. Kauheaa sutimista ja toiseen suuntaan vetämistähän siitä seurasi. Ihmettelin hiukan asiaa, mutta annoin asian olla. Sama kuitenkin toistui seuraavalla kerralla ja nyt nostin Vempulan käytävän toiselle puolelle. Poika parka oli hieman kauhistuneen näköinen ja luupollaan. Siinä sitten kehuin kuinka reippaasti hän on siinä kauhean jännän aidan vieressä, jonka toisella puolella on iso pudotus. Pian siinä Vempin häntä nousi ja päästiin koti ovelle asti. Seuraavalla kerralla asia oli edelleen hieman jännä, mutta ei enää läheskään niin kuin aiemmin. Tällä kertaa pienet kehut alkumatkalle. Seuraavalla kerralla en sitten enää sanonut mitään, kun eihän siinä nyt mitään kummallista ole kulkea aidan vieressä. No nyt ei tuo käytävän reuna ole enää minkäänlainen jännityksen paikka vaan siinä kuljetaan ihan niin kuin missä tahansa muuallakin.

Pesuun jouti koko porukka
Tässä yhtenä keväisenä päivänä piti viettää koirien pesu päivää. Kumpaakaan ei ollut tarkoitus kokonaan pestä vaan hoitaa ongelma alueet eli Tepan anaalirauhaset ja Vempin ulkoillessa mustaksi värjääntyvät varpaat.

Ensimmäisenä vuorossa oli Vempi, joka pääsi kylpyyn heti aamu ulkoilun jälkeen. Koska meillä on semmoinen istuma-amme tuolla kylppärissä voin kertoa peseminen on aina ihan hirmu helppoa ja silleen. No tätä tassujen pesua nyt oli tehty jo muutama muukin kerta parin päivän sisään joten siihen on tullut jo tekniikka, altaan alaosaan vettä koiran nilkkoihin asti ja koira sinne lillumaan, tassujen heiluttelua ja pientä hankausta. Tämän jälkeen Vempula sai luvan nousta ylemmälle osalle, ensin etutassut ja niiden huuhtelu ja sitten takatassut. Sitten vielä tassujen kuivaus puristelu sekä vielä pyyhe kuivaus ja valmista.

Kun musta vesi oli toimitettu pois altaasta oli Tepan pyllyn vuoro. Minä varustauduin hommaan asian mukaisella suojavarustuksella eli kertakäyttöhanskat käteen. Se helpompi rauhanen tyhjeni taas melko helposti ja nestekin oli sen näköistä kuin piti. Enemmän työtä vaati ongelmarauhasen ongelmat. Ensiksikin mokoma yritti paeta käsittelyäni hakeutumalla syvemmälle. Vähän töitä tehtyäni sain kuitenkin ilkimyksen napattua kiinni ja tyhjennys alkoi. Ensin ei mitään, mutta sitten yhtäkkiä rauhanen päätti luovuttaa ja ampui nesteensä yläviistoon, johon en ollut varautunut. Tein taidokkaan? väistö liikkeen ja jatkoin homman loppuun rauhasen nyt ampuessa nestettä ennalta odotettuun suuntaan. Kun homma oli valmis kuivasin Terin ja nostin pois altaasta. Vielä ennen vesasta poistumista tarkistin peilistä ettei anaalirauhaseritteitä näkynyt missään. Kun sitten astuin ovesta ulos ja huitaisin hiukset pois silmiltä totesin että käteen jäi jotain märkää. Vettä?? Ei sentään se märkä oli ruskeaa eli väistöliikkeeni ei ollutkaan niin täydellinen kuin luulin vaan rauhanen oli onnistunut kostoiskussaan. Niinpä sitten jouduin vielä minäkin suihkuun joukon jatkoksi. Tilanne päättyi rauhasen kanssa tasapeliin 1-1. Seuraavaa ottelua odotellessa ja suojautumisvarusteita parannellessa.

Nakea niin nukuttaa

Näin paljon ehti tapahtua ennen kuin sain aikaiseksi mitään ylös kirjoittaa. Ehkä siinä on taas juttua vähäksi aikaa. Niin joo ja Vempi tapasi Hilda siskoaan leikkien merkeissä, siitä kuva saastetta loppuun. Buff!

lauantai 14. maaliskuuta 2015

Kuukauden kuulumiset

No niin päivitelläänpä kuulumisia. Lähinnä luvassa toko juttuja.

Aloitetaan siis tokolla. Tepa viettää edelleen eläkepäiviä, mutta on päässyt mukaan treenaamaan. Hallitokoissa Teri on yleensä vain hengailemassa mukana ja seurailemassa nuorison menoa. Muutaman kerran ollaan nyt käyty ulkona treenailemassa, eräällä parkkipaikalla. Siellä myös tyttö on päässyt hommiin ja ollaan tehty lähinnä seuraamista, kakeja ja paljon tunnaria. Tai no ei sitä ehkä voi tunnariksi sanoa, kun olen heitellyt yhtä kapulaa hankeen ja neiti on sen sieltä saanut etsiä. Mutta kun se nenän käyttö on Tepan mielestä niin huippu kivaa!! No kunhan lumet ja jäät sulaa aletaan ottaa haju hommaa virallisempaan tapaan ja lisään kasan kapuloita näköpiiriin. Tavoitteena on saada Tepan tunnari kuntoon kesän aikana. Ihan vain koska tykkään kouluttaa koiriani ja Nake saa samalla kaipaamaansa aivojumppaa.

Vempulan kanssakin on tarkoitus aloittaa tunnarin opiskelu kunhan tosiaan säät sen sallii ja kapulan piilotus kasoja alkaa löytyä, siis lähinnä jäästä irti olevia lehtiä. Seuraamista  on nyt harjoiteltu kovasti ja se alkaa taas näyttää miltä pitääkin. Viimeksihän taisin kertoa meidän seuruu ongelmista? Viime kerralla ohjatuissa treeneissä meillä oli häiriö kerta ja se meni muuten tosi hyvin. Kouluttajakin sanoi huomaavansa selvää edistymistä häiriön siedon kanssa parin kuukauden takaiseen verrattuna. Aluksi tehtiin vanhan idarin tapaista liikettä niin että toinen koirakko teki samaa hommaa neliön vastapäisellä sivulla. Tehtiin yhtä liikettä kerrallaan eli maahanmenoa ja seisomista meidän osalta. Poika oli kyllä super taitava!! Ei olla siis liikkeinä näitä ollenkaan tehty, mutta no problem kyllä Vempi nää hommat osaa. Ilmeisesti pohjatyössä on onnistuttu? Seuraaminen oli tosi hyvää ja poika suoritti molemmat liikkeet heti käskyn saatuaan ja pysähtyi kuin seinään. Myös taakse menot sujuu. Välissä tietty otin Vempulan kanssa pelkän seuraamis pätkän ettei ala taas ennakointia ilmestymään.
Seuraava kierros olikin haastavampi, kun toinen koirakko teki toisessa laidassa luoksetuloa ja toinen teki seuraamista. Ensimmäiseksi tehtiin luoksetuloa ja se eka kerta olikin hankalin. Vempi meinasi lähteä juoksemaan toisen koirakon luokse ja kaarti jo tosi rajusti, mutta sain kun sainkin pojan huudettua matkalta luokseni leikkimään. Tämä oli minulle tosi iso juttu, koska aiemmin poika olisi varmasti valinnut sen toisen koiran luokse menon luokseni tulon sijaan. Olin niiin onnellinen tästä. Meidän seuraamis pätkällä pidin Vempulan hihnassa, koska tiesin että juokseva koira on hänelle vaikea häiriö. Vähän meinasi aluksi ajatus rakoilla luoksaria tekevän koiran suuntaan, mutta lopulta saatiin taas mielenkiinto suunnattua itse asiaan eli seuraamiseen.
Lopuksi tehtiin vielä paikalla olo harjoitus niin, että kouluttaja tuli eteen, vingutti lelua ja heitti jopa noutokapulan. Vempi oli aikas pro aiempaan tasoonsa ja noutokapulan himoitsemiseen nähden, eikä vilkaissutkaan kapulaa. Edes toisille koirille tehdyt sanalliset häiriöt ja häiriö käskytykset eivät saaneet kontaktia pahemmin katkeamaan. Myös paikalla olo tehtiin häiriössä eli kouluttaja kierteli koiria.
Ohjatun suuntia ollaan nyt Vempin kanssa aloiteltu ja ihan kivasti se jo ne hakee, mutta vasen puoli on selvästi pojalle se vaikeampi. Tässäkin varmasti edistytään, kunhan aletaan asiaa taas enemmän treenaamaan.

Muita juttuja
Mitäpäs muuta meille? Ei mitään ihmeellistä ihan vain tavallista arkea. Ohitukset sujuu tällä hetkellä vaihtelevasti, mutta entistä enemmän jo Vempi on alkanut tarjoamaan itse kontaktia ja into ujellus muitten luo on vähentynyt tämän ansiosta paljon. Toisella puolella tietä kulkevia koiria hän ei taida enää huomatakaan. Tepalla oli asian kanssa tuossa joku aika sitten hieman enemmän hankaluuksia, mutta nekin näyttää nyt jääneen taakse.

Facebookissa kiertää tällä hetkellä nami haaste, jossa koirat pitää laittaa makaamaan ja niiden ympärille asetella makupaloja tai joitakin hyviä nappuloita. Mekin muutama päivä sitten tuon haasteen otimme suoritettavaksi ja sehän onnistui! Ihan aluksi Vempi meinasi paikaltaan nousta, mutta kerran huomautus asian asiattomuudesta riitti. Kiltisti napottivat siis molemmat koiruudet paikallaan ympäröinnin aikana. Koska osassa haasteita on toinen osia missä koirat otetaan pois namien keskeltä niiden niihin osumatta päätimme suorittaa tämänkin osan. Tepalle homma oli helppo, nami vaan käteen ja varovasti kävellen pois namien keskeltä ja toiseen kohtaan istumaan. Mutta Vempula, jolle luopuminen on vielä tosi vaikeaa koki namien keskeltä pois tulemisen erittäin haasteellisena. Poika vain tuijotti nameja ja mietti että pitääkö näistä nyt yli mennä? Ei hänella ollut aikomustakaan nappuloita ottaa, mutta kamalaa että ne pitäisi ylittää!! No kyllä se ylitys lopulta onnistui, namipalan ja eteenpäin tuuppimisen avulla.

Alla namihaaste kuvat makaaminen keskella ja sen jälkeen. Nyt kohti uusia herkkuja. Buff!

torstai 19. helmikuuta 2015

Teri 10 v.

Niin Tepa täyttää tänään jo kymmenen vuotta! Mutta varsinkin hänelle ikä on vaan numeroita, joten ei tässä vielä mistään täysimummoutumisesta ole kyse. Toki pidän kyllä kymmentä vuotta virallisena mummo ikänä Nakelle. Tepan synttäri päivä on kulunut aika rauhallisissa merkeissä, lepäillen, vahtien ja matkaillen. Oltiin muutama päivä tässä sukuloimassa ja Teri pääsikin viettämään synttäri riehaa jo vähän etukäteen vapailun merkeissä. Tänään kotiin ajellessa käytiin ostamassa Terille se tärkein juttu eli herkku juhlan kunniaksi. Illalla oli perinteisesti vuorossa kakulla herkuttelua eli molemmat koiruudet saivat puolikkaan maksalaatikon ja kermaviiliä päälle. Tepan kakkua koristi kymmenen kurkku-kynttilää ja Vempillä oli kaksi kurkku lätkää kupissa mukana.


Touhuja ystävien kanssa
Ystävänpäivää vietin tietenkin kahden parhaan ystäväni kanssa. Vempin kanssa tokon valmennusryhmässä vieraillen ja Terin kanssa epävirallisissa aksa kisoissa.

Jos nyt mennään  asiat järjestyksessä, niin otetaan käsittelyyn ensin se Vempin toko. Alkuun minulla oli ajatus ottaa seuraamista, kun poika on vähän kiinni esim. ruudussa ja halusin sitä hommaa katsoa. Vempula siis lähtee seuraamisesta hyvin liukkaasti ruutua kohti jos sellaisen näkee.. No ei saatu seuraamista onnistumaan sitten millään ja sain tuomioksi ettei poika osaa seurata. Tehtiin siinä sitten kontaktissa häiriöitä ja täytyy kyllä sanoa, että minun mielestä poika luopui aika nopeasti häiriöistä ja pysyi hyvin kontaktissa.
Minä ajattelin tuosta seuruusta, että olipas se nyt häiriö herkkä, kun ei edes yhtä askelta saatu otettua ja seuraavan päivän treeneissä oli pakko kokeilla toimisiko homma paremmin. Ei toiminut. Ongelman syykin selvisi aika nopeasti. Vempi ennakoi aika rajusti liikkeestä seisomista, mitä ollaan nyt paljon treenattu ja pysähtyi seisomaan kahden askeleen jälkeen. Hassua, sillä en ole kyseistä liikettä kertaakaan ottanut liikemäisenä, vaan olen antanut pojalle käskyjä vapaasti hömpöteltäessä. Kai hän sitten fiksuna tai putkiaivona on siinäkin hakenut oikea paikkaista seuraamista? Palattiin siis seuraamisessa niissä treeneissä ihan alkuun ja palkkasin poikaa eteenpäin. Kummallista kyllä tiistaina mökillä seuruu alkoi taas onnistua!
Mutta nyt takaisin valmennukseen. Toisella kierroksella otettiin noutoa, kun Vempistä kapula on vähän liiankin kiva. Vempi siis leikitteli kapulalla sille juostessa ja se irroittaminen on taas niin vaikeata. Saatiin hyvä vinkki ja kokeiltiin sitä, se toimi, kunnes loppuun ilmeni uusi ongelma. Vempi jäi kapula suussa seisomaan noutopisteeseen sain tähänkin vinkin ja sitä kokeiltiin seuraavana päivänä. Muuten ihan hyvä, mutta poika ei lähtenyt palauttamaan kapulaa ilman uutta käskyä vaikka kuinka kauan odotin tekevän sen oma-aloiteisesti. Sitten kun poika lopulta tuli luokseni se yritti saalistaa minulla oleva lelua kapula suussa. No minulla on tuohon jumimiseen jo uusi suunnitelma jonka toimivuutta täytyy heti tilaisuuden tullen kokeilla.
Viimeisenä otettiin kakeja ja sain käskyn laittaa käsimerkit maahan-istu kakeissa tauolle, kun Vempi esitti taas "yritän mennä selänkautta ympäri" -taitojaan.. Maahan-seiso vaihdossa meillä on ollut sellainen ongelma, että olen saanut pojan ajattelemaan sen käden lätkäisyliikkeenä eli iso hyppy ja käpälä käden päälle. Tähän sain vinkiksi toisella kädellä estää Vempiä lyömästä tassuaan kädelleni ja se näyttikin valmentajan tekemänä tosi helpolta hommalta vaan ei se sitten seuraavana päivänä minun itse kokeillessa toiminut. Vempi vaan pomppasi entistä korkeammalle. Muutama sellainen epäonnistunut toisto ja sitten aloin ajatella asiaa taas ja siirryin ohjaamaan liikettä Vempin eteen, jolloin sillä ei olisi kättä läppäistävänä edessään ja hip hurraa se toimi!!

Terin kanssa oli iltapäivästä sitten vuorossa agiepiksien möllirata. Tehtiin se kahdesti, kun ajattelin että voin sitten toisella radalla korjata ekalla tekemäni virheet. Ensimmäinen rata oli kuitenkin se parempi ja saatiin siitä vaan 5 virhepistettä. Nekin johtui siitä että ohjasin viimeiseen putkeen jotenkin huonosti ja Tepa kävi putkessa pyörähtämässä ja tuli samasta päästä takaisin. Pitää myöntää että kuutos esteen huonon ohjauksen takia minulla oli sen vähän aikaa koira hukassa, kun tuli niin kiire. Oltiin kuitenkin kolmansia ja Tepa sai palkinnoksi herkkuja. Aikaa meni 46,82 Koska Bloggeri ei suostu löytämään videota YouTubesta niin tässä linkki ekaan rataan:
https://www.youtube.com/watch?v=FzPlbgOkir8

Semmoista. Päätämme tämän katselmuksen talvisiin ja tuulisiin tunnelmiin. Buff!