Näytetään tekstit, joissa on tunniste ohittaminen. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste ohittaminen. Näytä kaikki tekstit

keskiviikko 27. tammikuuta 2016

Oilin toko opissa

Oltiin Vempulan kanssa sunnuntaina Schape yhdistyksen järkkäämässä tokokoulutuksessa Lahdessa. Kouluttajana oli Oili Huotari, jonka tyylistä tykkään kovasti ja siksi me hänen opissaan nyt jo kolmatta kertaa käytiin. Huom. kuvat koulutuksesta on ottanut Tuija Laurila ja minulla on lupa niiden käyttöön!

Menimme lauantaina mummolaan majoitukseen, jotta olisi sitten seuraavana aamuna helpompi hypätä kimppakyydin vietäväksi ja Tepa pääsi samalla kätevästi hoitoon. Olisihan se nyt joka tapauksessa ollut Teristä äärimmäisen epäreilua katsoa, kun toiset saa tokoilla. Alku matkasta Vempi julisti miehisyyttään vinkumalla takakontissa matkustaville tytöille (Vempi oli takapenkillä). Vempula taisi vähän ihastua Rainaan, jonka suuret korvat kontista näkyivät. Onneksi miehistely ei kestänyt kovin kauaa ja poika malttoi laittaa pitkäkseen.
Perillä meillä oli ensimmäisenä sellainen yleinen puhuttelu aamuryhmän perusteella ja asiaa olikin paljon pennun kouluttamisesta. Siinä olisi sitten ollut tarkoitus myös koirien rentoutua. Vempi kyllä oli sitä mieltä, että kun kentälle tultiin niin kentällä tehdään. Se koko ajan kysyi mitä tehtäisiin ja jos ohjetta ei tullut meni nenä maahan. Pidin sitten Vempulaa perus asennossa ja maassa käskyllä, jotta hommia oli. Puhuttelun jälkeen tehtiin luopumis harjoituksia, ringissä pujottelu ja istu maahan vaihtoja sivulta. Luopuminen olisi voinut sujua paremminkin. Vempula oli sitä mieltä, että joka ikinen "Jes" tarkoitti häntä.. Ehkä se olisi sitten kuuntelu harjoitusten paikka.

Vempi malttaa istua, kun Zeta-täti ohittaa
Jaoin mörmelin ajan kahtia ja ensimmäisellä kierroksella tehtiin ruutua. Oili muistikin että ollaan aiemminkin käyty ja kyseli miten on mennyt. Enhän minä siihen hätään oikein mitään osannut sanoa. Mutta siis sitä ruutua, Vempi kun tapaa lennellä sieltä ulos eikä osaa oikeaa paikkaa. Olen kyllä koittanut sitä kosketusalustalla opettaa, mutta ei se tieto vaan ole juuttunut putkiaivon mutkaan. Jätettiin sitten alusta pois, koska se opettaa vain kohde työskentelyä ja käytiin näyttämässä oikea pysähtymis paikka. Ensin kävin näyttämässä itse ja loput näytti Oili. Vempula ihan oikeasti näytti hämmästyttävästi miettivän asiaa ja löysi aina tiensä oikeaan kohtaan. Kun paikan haku alkaa sujua, pitää alkaa odottamaan sen löytämistä nopeammin. Eka kierros meni siis ruutuun. Hyviä neuvoja kyllä taas tuli ja uskon että saadaan homma näillä pelittämään. Oili vielä kehui kierroksen lopuksi Vempin motivaatiota.
Ruutu
Toisella kierroksella haettiin neuvoja peruutukseen. Vempi siis liikkuu kyllä taaksepäin, mutta istuen. Tai siis sillä tavalla istuen-pomppien. Tätä alettiin korjaamaan sillä, että ensin opetetaan Vempi nousemaan jalka vihjeellä nousemaan seisomaan. Alkuun käytetään apuna namia kädessä, joka viedään aivan pojan rinnan edestä alas ja autetaan samalla hieman kyljestä ylös nousua. Kun Vempula oppii nousemaan seisomaan aletaan tosi hitaasti mennä taakse päin. Ensin pikku askel ja niitä sitten lisää ennen kunnon kävelyä. Arvio oli, että saan asian opetettua pojalle parissa viikossa. Nyt vaan tuumasta toimeen. Kun aikaa tämän jälkeen jäi vielä hurja minuutti päätin ottaa yhden kierron. Vempula merkkasi merkin hyvin, mutta lähti hieman hitaahkosti liikkeelle ja jäi lopulta jotain haistelemaan. Kävin sitten ohjaamassa pojan merkin ympäri ja laitoin uudestaan kiertämään. Toisella kerralla mörmeli pysähtyi kierron jälkeen. Kolmannella kerralla saatiin onnistunut, mutta hidas kierto.
Tehtiin yksi alokasluokan paikallaolokin, ihan vaan sellainen, että käytiin kääntymässä ja palattiin. Vempula kyllä kuunteli hyvin ja meni maahan ja nousi ylös vasta omalla.
Noiden kahden asian lisäksi Vempulan kanssa pitää kyllä harjoitella sitä rauhoittumista siellä kentällä, eli siihen joku käsky sana, luopumisia on tehtävä ja siihenkin lisättävä joku sana? sekä se pahin eli kentällä ilmennyt haistelu, siihen on todellakin nyt kovasti puututtava, jos sitä taas esiintyy. Kivasti kyllä meni taas koulutus ja Vempulaa kehuttiin hyväksi. Meillä oli ihan huippua matka seuraakin ja matkat tuntui menevän tosi nopeasti.


Vastarinta liikkeitä
Minä olen taas harrastanut vastarintaa tiettyjen asioiden suhteen. Esimerkiksi lenkillä jumittamaan jäävien koiran ulkoiluttajien. Mikään ei ole ärsyttävämpää kuin se, että koira heittäytyy maahan makaamaan toisen koirakon lähestyessä ja omistaja on vaan että "voi voi, kun tuo minun viisi kiloa painava koira on niin kauhean vahva etten millään saa sitä liikkeelle". Minun kokemuksen mukaan nämä kyttäämään jäävät koirat sitten meidän kohdalla ollessa tai hieman ohi päästyä hyökkäävät päin. Varsinkin nyt, kun omat koirat taas osaa ulkona käyttäytyä ja Vempikin on alkanut tulla oma-aloitteisesti luokseni toisen koiran nähdessään tuollainen ärsyttää vielä enemmän. Niinpä jos vastaan tuleva koirakko pysähtyy meitä tuijottamaan pyydän minäkin koirat luokseni ja heittelen niille makupaloja hankeen tai syötän kädestä. Kyllä ne vastaan tulevan koiran omistajatkin jossain vaiheessa ovat tähän mennessä saaneet kummallisen voiman puuskan ja saaneet fifinsä liikkeelle. Jos vastaan tuleva koirakko liikkuu kokoajan normaalisti eteenpäin, niin sitten liikutaan mekin, ei ongelmaa.
Toinen asia on sitten ne ihmiset jotka haluavat päästää koiransa toisten luo kysymättä lupaa. Tähänkin toimii aika hyvin se, että pyydät koirat luoksesi ja jos se ei näytä riittävän voi vähän hermostuneen näköisesti kiireellä kerätä hihnoja muka tiukemmalle käteensä. Eihän sitä nyt kukaan halua kuitenkaan kahta ilmeisen vaarallista koiraa omiensa luokse ;)

Nyt riemulla opiskelemaan uusin vinkein! Buff.
ps. katso Vempin toiminnalliset unet jälkkäriksi

keskiviikko 13. tammikuuta 2016

Sisätila treeniä

Pakkaset paukkui täälläkin päin ja koirat treenasivat sitäkin ahkerammin sisätiloissa. Onhan se toki loogista, kun koiruuksien energiaa on kuitenkin jollain tavalla purettava.

Sisähommia
Pakkasjakson treenejä tehtiin ihan olohuoneen puolella, niin että toinen koirista odotti vuoroaan tai vuoronsa jälkeen makkarissa. Tai no odotti ja odotti.. se kyllä kuulosti siltä että molemmat tekivät kakeja seinän takanakin.
Tepa treenasi tunnaria. Aluksi ihan vaan kapulan etsintää ja sitten kuviossa. Kun homma meni hösäämiseksi laitettiin kapuloiden päälle ritilä ja tehtiin ilmaisu harjoituksia. Ritilästä huolimatta Tepa tosin yritti kaivaa satunnaisia kapuloita suuhunsa ja hänelle piti asiasta vähän huomautella. Lopulta homma saatiin kuitenkin sujumaan. Lisäksi tyttö teki kakeja, lähinnä maahan-seiso-maahan vaihtoja harjoiteltiin. Ja koska jotain piti vielä keksiä, niin tehtiin sitten rally-tokossa olevaa viereltä eteen siirtymistä ja takaa sivulle tuloa. En edes tiedä menikö homma niinkuin piti, mutta kunhan nyt jotain väsättiin.

Vempi teki myös tunnaria, oman etsimistä ja sitten samaa haju merkkausta kuin Tepakin. Laitoin matkan varrelle vielä jarru namit. Ai että olen tyytyväinen nyt pojan tunnariin tässä vaiheessa, namien jälkeen se oikeasti malttaa rauhassa haistella ja merkkaa oman. Kun tätä ollaan tehty noin ikuisuus voidaan yrittää ottaa ritilä pois. Lisäksi Vempula on harjoitellut jääviä, varsinkin sitä istumista ja vähän erotteluja. Istuminen on nyt kyllä omasta mielestä kiva, pitää varmaan joku kerta videoida niin näkee miltä se sivusta näyttää. Myös taakse paluut sujuu kotona hyvin, eli tassut ei liiku. Kakeja ollaan myös tehty nyt lähinnä olen tuijottanut pojankin kohdalla maahan-seiso-maahan juttuja ja kokeiltu maahan-istu-maahan tekniikkaa. Kyllä se sieltä löytyy.
Asia mikä nyt haittaa sisällä treenaamista on kierrokset, joitten myötä tulee teps, teps, teps tepsuttelua. Varsinkin kakeissa. No kyllä ne kierrokset kentällä on hillitympiä. Maaliskuun koe tavoite näyttää liikkeitten suhteen siis ihan hyvältä, koe kestävyyttä toki pitää tehdä.

Tästä syystä Tepa ei pidä kovista pakkasista
Parempi? Vempi ulkoili ihan luonnollisessa puvussaan
Pukeutuminen alkoi riittää ja Teri yritti piiloutua tv-tason taakse
 Hallissa
Aksaankin ollaan ehditty. Meillä alkoi jatko2-kurssi viime viikolla. Ensimmäinen kerta sujui kovin Vempimäisesti ja keppejä mietittiin taas pitkään, mutta kyllä me lopulta kolmos väliin päästiin. Takaapäin ketjuttamalla siis tehdään. Lisäksi tehtiin keinua. Vempulalle se oli toinen kerta eikä aiheuttanut mitään hankaluuksia. Muutaman esteen ratakin meillä oli, siinä ohjaus kuvioina välistäveto ja takaa leikkaus. Molemmat sujui hienosti. Toisella kierroksella poika päätti, että osaa kyllä radan, jätti välistä vedon toisen esteen tekemättä ja minun jäädessä sen kohdalle perään katsomaan hän rallatteli loppu radan itsenäisesti maaliin. Semmonen Vempula. Loppu kommenttina vielä ohjaajalta, että siitä tulee sairaan hyvä koira agilityyn. Ainahan sellainen lämmittää mieltä.

Tänään käytiin sitten parin treeni kaverin kanssa hallilla tekemässä keppejä ja kontakteja. Tai no minun koirat teki vaan keppejä. Vempi teki kaksi kierrosta ja siitä ihan oikeasti näki, että se ajatteli! Uskomatonta mutta totta! Ekalla kierroksella tehtiin kolmos välistä ja laitettiin ohjuri kahteen vikaan väliin. Kun se sitten sujui mentiin toisella kierroksella jopa vitos välistä, niin että ohjurit oli lähdöstä katsoen oikealla eli ei koko matkalla. Sekin sujui.
Tepa teki keppeja myös, kunhan malttoi.. Alkuun jätettiin välejä tekemättä ja sitten haukuttiin lopussa palkkaa, niin kuin Teri tekee. Lopulta tyttö päätti, että ei auta ja teki sitten kaikki kuusi keppiä. Tarkoituksena oli lähinnä harjoitella sitä että kepeille tullaan hypyltä ja niiden jälkeen on hyppy. Hyppy ennen keppejä sujui sitten kun Tepa malttoi jarruttaa ja päästiinkin ottamaan se ekalla kierroksella. Toisella kierroksella sitten ihan lopuksi otettiin myös se keppien jälkeinen hyppy eikä Tepa oikein ymmärtänyt miksi vielä pitää hyppiä, kun aiemminkin tuli palkkaa heti keppien jälkeen. Hyppäsi hän sen sitten kuitenkin pienen mietinnän jälkeen.

Tasapuolisuuden nimissä, myös Vempulan kroko kuva
Ohitukset
Joskus olen ehkä kertonut meidän ohitus ongelmista, jotka Vempula tuossa viime vuoden puolella kehitti? Siis innokkuus iski jälleen. No nyt ollaan päästy tässäkin hommassa eteenpäin ja Vempi jopa välillä ottaa oma aloitteisesti kontaktia minuun. Olen niin kamalan tyytyväinen tästä. Mikä tämän homman sai sitten lopulta nytkähtämään eteenpäin? No sama keino kun Tepallakin, tavallaan.Tepalle heittelin aikoinani penkkaan yhden tai pari namia, jotka piti etsiä toisen koiran tullessa vastaan. Vempille niitä pitää heittää pieni keko, että poika ne löytää ja välillä taas Tepa huomaa mitä tapahtuu ja vaatii osansa. Mutta ohitukset alkaa taas hiljalleen sujumaan, Jes!

Semmoisia treenejä tällä kertaa. Buff!

sunnuntai 15. marraskuuta 2015

Teri määrää, Vempi häärää

Katselin tässä eilen taas Terin ja Vempin touhuilua ja pakko se on todeta, että Tepa niistä on se pomo. Viimeksi pöljäilyn aiheena oli luut. Meillä siis on oikeasti lattialla varmaan lähemmäs kaksi kymmentä "luun raatoa" eli sellaista aika hyvin kaluttua ydin luuta tai herkkuluuta. Leluja lattialta ei löydy yhtä lypsimen nännikumia lukuun ottamatta, joten koirat saavat purkaa tarmoaan luihin. Mutta siis asiaan. Niitä luita on siis paljon mistä valita, mutta tietysti se toisella oleva luu on yleensä se paras (ainakin Tepan mielestä). Niinpä siis tänäänkin Tepan piti saada se Vempillä oleva luu ja tyttöhän haki sen lähes Vempula paran suusta. Tepa vaan käveli paikalle, heilutteli vähän häntää ja nappasi luun itselleen. Vempi poloinen siinä sitten vaan ihmeissään katsoo, että miten tässä nyt taas näin kävi. Teri pitää luuta hallussaan hetken, on järsivinään ja poistuu sitten toisiin puuhiin. Tällöin Vempi näkee tilaisuuden tulleen ja hakee luun takaisin. Pian Tepa kuitenkin saapuu paikalle ja anastaa taas pojalta luun. Tätä sitten jatkui jotain neljä kertaa peräkkäin. Siis ihan mahdoton meininki!Jos kyseessä sattuu joskus olemaan ihana verinen rusto Vempula kyllä yrittää pitää puolensa ja örisee ympärillä pyörivälle Tepalle, mutta ei Tepa välitä vaikkei kyllä toisaalta uskalla ottaakaan rustoa itselleen. Siinä hän pyörii, kunnes poika on rustonsa syönyt ja palaa sitten omansa kimppuun. Kerran Terin luun ominta meni niin pitkälle, että suurin osa luista oli sullottuna pedin reunojen viereen ja siinä neiti onnellisena nukkui niiden keskellä.
Vaikka Tepa tässä asiassa pitääkin pomon paikkaa on pakko myöntä, että hän ottaa myös hirveästi tukea Vempistä. Terin pelot on todella laantuneet Vempin saapumisen jälkeen, Vempula kun ei pelkää mitään. Monessa asiassa, missä Teri olisi ennen mennyt paniikkiin, se nyt käyttäytyy paljon rauhallisemmin ja saa selvästi varmuutta vierellä menevästä Vempistä, joka vaan on niin Cool.

Ei Vempinkään elo viime aikoina ole ihan pelkkää tulppaaneilla(Hollantilainen kun on) tanssimista ollut. Pojalle on iskenyt jonkin sortin alle kahden vuoden ikä kriisi ja meno on välillä ollut lenkillä sen mukaista. Ohitukset on siis olleet hieman haastavia välillä, mutta nyt ehkä uskallan sanoa, että saattaa alkaa helpottamaan. En sano mitään varmasti, ettei kuvitelma romahda.
Muutenkin on ilmassa sellaista kokeilun tuntua. Treeneissä poika kokeilee nyt kovasti, että pitääkö minua kuunnella vai saako sitä hömpötellä omiaan. Tänäänkin agilityssä toinen kierros oli aikamoista tahtojen taistelua. Ei siis päästy kuin kolme estettä, ennen kuin säätäminen alkoi. Eteenpäin en halunnut mennä kun vasta sitten, kun poika kuuntelisi eikä säntäilisi omiaan. No etemmäs ei sitten päästykään vaan lopetettiin pariin suoritukseen joissa poika kuunteli.

Huomatkaa kuinka Teri "nauttii" poseeraus kuvissa..

Tarpeeksi iso luu kahdelle


Harrastus rintama
Viime viikkoina on ollut kiirettä treeni rintamalla, kun sovittuja treenejä on ollut useampana päivänä ja siihen päälle itse olen vielä käynyt talkoilemassa. Vempula on tokoillut kovasti ja ruutu on ollut nyt meillä enemmänkin työn alla. Tarkoitus siis olisi saada ruudun paikka varmaksi, jotta tarvittaessa ulos lentäneet pysähdykset saisi korjattua. Ja voin muuten kertoa, että Vempihän muuten lentelee. Asenne ruutuun on kyllä loistava ja suoritus innokas. Muutakin ollaan kyllä tehty, mutta ruudun paikkaa ehdottomasti eniten. Aloitettiin myös taas treenaaminen seuramme ryhmässä ja eka kerta sujuikin hurjan hienosti. Hienosti Vempula keskittyi, vaikka kentällä oli samaan aikaan kaksi muuta koirakkoa. Myöskin evl:n paikalla oloja ollaan tehty. Tosin istumisen olen ollut ihan näkyvillä ja käynyt väli palkkailemassa. Pätevä poika tuo Vempula, siloin kun se jotain tajuaa.
Agilityssä käydään joka toinen viikko. Viime kerralla oli aiheena välistä vedot ja olin kyllä todella yllättynyt, kun poika hokasi asian heti ekalla kertaa. Hieman jopa hämmennyin. Päästiin ihan muutaman esteen pätkäkin tekemään välistäveto harjoituksen yhteydessä.

Tepa on päässyt treenailemaan niitä näitä, mitä milloinkin. Kokeilin hänenkin kanssa ruudun paikan hahmottamista, mutta Tepamaiseen tapaan tyttö keksi aivan jotain muuta. Laitan aiheesta videon.

Että sellaista. Buff!



Fiksut ja filmaattiset vol.?
Vähiin käy ennen kuin loppuu. Hampaat meinaan..

torstai 11. kesäkuuta 2015

Pikapäivitys

Nytpä päätin repäistä ja laittaa toisen jutun viikon sisään! Ei mitään mullistavaa tiedossa. Ihan vaan videon Vempulan kahlailusta laitan, niille jotka ei sitä ole muuta kautta nähneet.

Pari kertaa on koirat päässyt käymään nyt järvessä. Tepa menee kuin vanha tekijä aina bikini-rajaan asti. Menisi hän siitä eteenpäinkin, jos vaan joku tollo tajuaisi heitellä makupaloja niidä odotettaessa. Ei ole ollut kelluvia nameja mukana, niin ei ole tollo viitsinyt koiraa suotta kiusata.. Tyttö siis kahlailee ja into mennä järveen on kova! Myös rannan mudassa pyörimiseen into on kova ja sitä neiti on saanut hiukan jopa luvallisesti harrastaa.
Vempin veteen meno oli aluksi enemmänkin vahinko pojan puolesta. Hän vaan käveli järveen, kunnes tajusi seisovansa vedessä ja pinkaisi hirmu kiireellä pois. Tämä tapahtui pari kertaa. Nyt veteen voi mennä jo paljon reippaammiin ja paljon syvemmälle kuin ensimmäisellä kerralla. Kyllä se vielä joku päivä ui.

Muuten elo on ollut aika arkista. Älypelejä on koirat pelanneet ja vähän ollaan temppuiltukin. Ulkoilu on alkanut taas Vempulaltakin sujua ja ohitukset on parantuneet. Enää ei edes kaikki vastaan tulijat kiinnosta ja kujerrus on vähentynyt. Tepan kanssa ei nyt ongelmia ole ollutkaan, hänellä kun se ongelmointi on enemmän kausi luontoista. Ja muuten en muista olenko jo asiaa täällä ihmetellyt, mutta veli Vempulan saapumisen jälkeen ei ole Tepalla ollut pelkokausia! Varmaankin tuommoinen varma ja mistään kauhistumaton kaveri vierellä on helpottanut tytön oloa.

Tässä siis kahlailua. Buff!

lauantai 14. maaliskuuta 2015

Kuukauden kuulumiset

No niin päivitelläänpä kuulumisia. Lähinnä luvassa toko juttuja.

Aloitetaan siis tokolla. Tepa viettää edelleen eläkepäiviä, mutta on päässyt mukaan treenaamaan. Hallitokoissa Teri on yleensä vain hengailemassa mukana ja seurailemassa nuorison menoa. Muutaman kerran ollaan nyt käyty ulkona treenailemassa, eräällä parkkipaikalla. Siellä myös tyttö on päässyt hommiin ja ollaan tehty lähinnä seuraamista, kakeja ja paljon tunnaria. Tai no ei sitä ehkä voi tunnariksi sanoa, kun olen heitellyt yhtä kapulaa hankeen ja neiti on sen sieltä saanut etsiä. Mutta kun se nenän käyttö on Tepan mielestä niin huippu kivaa!! No kunhan lumet ja jäät sulaa aletaan ottaa haju hommaa virallisempaan tapaan ja lisään kasan kapuloita näköpiiriin. Tavoitteena on saada Tepan tunnari kuntoon kesän aikana. Ihan vain koska tykkään kouluttaa koiriani ja Nake saa samalla kaipaamaansa aivojumppaa.

Vempulan kanssakin on tarkoitus aloittaa tunnarin opiskelu kunhan tosiaan säät sen sallii ja kapulan piilotus kasoja alkaa löytyä, siis lähinnä jäästä irti olevia lehtiä. Seuraamista  on nyt harjoiteltu kovasti ja se alkaa taas näyttää miltä pitääkin. Viimeksihän taisin kertoa meidän seuruu ongelmista? Viime kerralla ohjatuissa treeneissä meillä oli häiriö kerta ja se meni muuten tosi hyvin. Kouluttajakin sanoi huomaavansa selvää edistymistä häiriön siedon kanssa parin kuukauden takaiseen verrattuna. Aluksi tehtiin vanhan idarin tapaista liikettä niin että toinen koirakko teki samaa hommaa neliön vastapäisellä sivulla. Tehtiin yhtä liikettä kerrallaan eli maahanmenoa ja seisomista meidän osalta. Poika oli kyllä super taitava!! Ei olla siis liikkeinä näitä ollenkaan tehty, mutta no problem kyllä Vempi nää hommat osaa. Ilmeisesti pohjatyössä on onnistuttu? Seuraaminen oli tosi hyvää ja poika suoritti molemmat liikkeet heti käskyn saatuaan ja pysähtyi kuin seinään. Myös taakse menot sujuu. Välissä tietty otin Vempulan kanssa pelkän seuraamis pätkän ettei ala taas ennakointia ilmestymään.
Seuraava kierros olikin haastavampi, kun toinen koirakko teki toisessa laidassa luoksetuloa ja toinen teki seuraamista. Ensimmäiseksi tehtiin luoksetuloa ja se eka kerta olikin hankalin. Vempi meinasi lähteä juoksemaan toisen koirakon luokse ja kaarti jo tosi rajusti, mutta sain kun sainkin pojan huudettua matkalta luokseni leikkimään. Tämä oli minulle tosi iso juttu, koska aiemmin poika olisi varmasti valinnut sen toisen koiran luokse menon luokseni tulon sijaan. Olin niiin onnellinen tästä. Meidän seuraamis pätkällä pidin Vempulan hihnassa, koska tiesin että juokseva koira on hänelle vaikea häiriö. Vähän meinasi aluksi ajatus rakoilla luoksaria tekevän koiran suuntaan, mutta lopulta saatiin taas mielenkiinto suunnattua itse asiaan eli seuraamiseen.
Lopuksi tehtiin vielä paikalla olo harjoitus niin, että kouluttaja tuli eteen, vingutti lelua ja heitti jopa noutokapulan. Vempi oli aikas pro aiempaan tasoonsa ja noutokapulan himoitsemiseen nähden, eikä vilkaissutkaan kapulaa. Edes toisille koirille tehdyt sanalliset häiriöt ja häiriö käskytykset eivät saaneet kontaktia pahemmin katkeamaan. Myös paikalla olo tehtiin häiriössä eli kouluttaja kierteli koiria.
Ohjatun suuntia ollaan nyt Vempin kanssa aloiteltu ja ihan kivasti se jo ne hakee, mutta vasen puoli on selvästi pojalle se vaikeampi. Tässäkin varmasti edistytään, kunhan aletaan asiaa taas enemmän treenaamaan.

Muita juttuja
Mitäpäs muuta meille? Ei mitään ihmeellistä ihan vain tavallista arkea. Ohitukset sujuu tällä hetkellä vaihtelevasti, mutta entistä enemmän jo Vempi on alkanut tarjoamaan itse kontaktia ja into ujellus muitten luo on vähentynyt tämän ansiosta paljon. Toisella puolella tietä kulkevia koiria hän ei taida enää huomatakaan. Tepalla oli asian kanssa tuossa joku aika sitten hieman enemmän hankaluuksia, mutta nekin näyttää nyt jääneen taakse.

Facebookissa kiertää tällä hetkellä nami haaste, jossa koirat pitää laittaa makaamaan ja niiden ympärille asetella makupaloja tai joitakin hyviä nappuloita. Mekin muutama päivä sitten tuon haasteen otimme suoritettavaksi ja sehän onnistui! Ihan aluksi Vempi meinasi paikaltaan nousta, mutta kerran huomautus asian asiattomuudesta riitti. Kiltisti napottivat siis molemmat koiruudet paikallaan ympäröinnin aikana. Koska osassa haasteita on toinen osia missä koirat otetaan pois namien keskeltä niiden niihin osumatta päätimme suorittaa tämänkin osan. Tepalle homma oli helppo, nami vaan käteen ja varovasti kävellen pois namien keskeltä ja toiseen kohtaan istumaan. Mutta Vempula, jolle luopuminen on vielä tosi vaikeaa koki namien keskeltä pois tulemisen erittäin haasteellisena. Poika vain tuijotti nameja ja mietti että pitääkö näistä nyt yli mennä? Ei hänella ollut aikomustakaan nappuloita ottaa, mutta kamalaa että ne pitäisi ylittää!! No kyllä se ylitys lopulta onnistui, namipalan ja eteenpäin tuuppimisen avulla.

Alla namihaaste kuvat makaaminen keskella ja sen jälkeen. Nyt kohti uusia herkkuja. Buff!

keskiviikko 13. helmikuuta 2013

Passiivista vastarintaa ja edistymistä

Kaikenlaista on taas ehtinyt tapahtua sitten viime kirjoituksen. Ohitukset ovat parantuneet huomattavasti ja tokossakin on mahdollisesti edistymistä tapahtunut. Lisäksi Teri on osoittanut mieltään passiivisella vastarinnalla.

Vastustaminen tapahtui eräänä aamuna, kun minulla oli menoja enkä jaksanut lähteä tyttöä pitkällä lenkillä käyttämään. Nake siis aavisti tilanteen ja tapansa mukaan halusi haistella kaikki mahdolliset hajut ja pyöriä kaikissa penkoissa. Siinä kävellessä tyttö halusi toki toimittaa myös isommat asiat. Yleensä neidillä on tapana pyöriä hurjasti ympyrää, jotta haluttu kyykistys paikka tulee kokonaan tallottua. Tällä kertaa otettiin kuitenkin myös etutassut kaivuu avuksi ja ihmettelin taas Terin fiksuutta. Kun paikka oli tasoiteltu jäi tyttö paikoilleen seisomaan ja kun mitään ei näyttänyt patahtuvan hoputin neitiä eteenpäin. Siinä olikin sitten seuraavan pyörinnän aika, jonka jälkeen toista takatassua alkoi paleltamaan ja suoritettiin kolmijalka seisontaa. Sitten alkoi mahaa kutittamaan ja piti pyllähtää sitä nuolemaan. Mutta kas siinähän olikin hyvä paikka istuskella ja niin Nake suoristi itsensä, vilkaisi minua ja jäi mielen osoituksellisesti paikalleen istumaan, nokka toiseen suuntaan tietenkin ja keskelle hankea. Lopulta hangesta poistuttiin minun käskystäni ja kylmästä täristen.
Sisälle mennessä Tepa kyllä istui, koska muutenhan ei vapaaksi pääse, mutta istuminen vain tapahtui puoli metriä edessäni selkä minuun päin. Normaali paikkahan on perus asennossa. Piti minun vähän hihnastakin tyttöä taakse päin ohjailla, kun tyttö ei itse olisi halunnut liikkua, mutta sitähän ei Teriltä kysytä haluttaako vai ei. Lopulta kuitenkin sain siis neidin sisälle ja sinne vapautettua.

Entä jos jäänkin tähän istumaan?
Ohituksista
Ensin niihin ohituksiin. Viimeksihän kerroin kuinka Terillä oli hieman vaikeampi jakso takana. Nyt mennään ohitse niin hienosti että meinaa ihan hymyilyttää :) Toisen koiran tullessa vastaan tai kulkiessa toisella puolella tietä neiti haistelee kiltisti tein reunaa tai ottaa kontaktia herkkujen toivossa ja siitähän niitä saa. Voi olla että nyt kun tämän tänne julki tuon, niin tapahtuu taas romahtaminen, mutta nautitaan nyt tästä edes hetken verran.
Eräs ikäväkin sattumus meillä noissa ohittamisissakin oli, kun vastaan eräänä iltana tuli yksi fleksisankari kahden koiransa kanssa ja tietysti ne koirat seikkaili sillä fleksin päässä oman mielensä mukaan. Tepa oli kiltisti penkan puolella ja etsi makupaloja, kun toinen koirista ryntäsi paikalle. Hetken aikaa koirat katselivat toisiaan nenätysten ja eleistä kyllä näki, että kohta on rähinä päällä.
Molemmat seisoivat aivan jäykkinä. Teriä en viitsinyt ruveta kiskomaan, sillä silloin rähinä on taattu. Rähinä siinä kuitekin syntyi ja jostain kumman syystä se fleksisankari tajusi vetäistä koiransa siitä pois. Tepa räyhäsi perään, mutta sain sen rauhoittumaan. Se ei kuitenkaan auttanut, sillä yhtäkkiä toinen koira hyökkäsi takaisin ja koitti näykätä Nakea nenästä. Hieman tytön kuonosta taisi karvaa irrota, mutta ei onneksi mitään vakavampaa. Ohjasin Teriä edemmäs paikalta ja neiti lähti kiltisti mukaani ilman mitään poukkoiluja. Tarkistelin ettei mistään tullut verta ja jatkettiin matkaan. Fleksisankari jäi koirineen vähän matkan päähän möllöttämään, mitä sillä lie mielessä liikkunut vai liikkuiko mitään??
Tämän tapahtuman jälkeen ajattelin, että nyt otetaan varmaan hurjasti takapakkia, mutta ei. Neiti suorittaa edelleen oikein hienoja ohituksia.

Luoksetuloja
Tokoa olen nyt koittanut Terin kanssa treenata, kun jonkin kummallisen päähänpiston seurauksena ilmoitin meidän ensimmäiseen avoimenluokan kokeeseen. Lähinnä sitä luokse tulon stoppia ollaan koitettu ja välillä saatu jopa onnistumaan.
Lyhyellä matkalla neidillä on hieno stoppi, mutta matkan pidentyessä on eiliseen asti mennyt läpi juoksuksi. Kyllä tyttö selvästi hidastaa käskyn nähtyään, mutta kun se ei oikein riitä. Viime viikolla ohjatuissa treeneissä Teri juoksi ekan läpi, mutta kun saatiin hyvät ohjeen, niin sitten tuli hieno pyähdys. Ohjeeksi saatiin, että koiran etenemä matka on aina sen 10 metriä ja oma etäisyys tähän sitten vaihtelee. Kerran tehtiin sitten niin, että olin vain reilun metrin päässä pysäytys paikasta.
Uljas tavoite minulla oli treenata tätä useasti viikon aikana mutta yhteen kertaan se jäi, silloin löytyi kyllä hienot stopit, mutta olin aika lähellä.
Uusinta yritys tapahtui eilisissä  treeneissä. Ensimmäisellä kerralla tyttö juoksi tarkistamaan pysäytys merkin ja palautin neidin alkuun palkatta. Toisella pysähdys oli oma-aloitteinen jo muutaman metrin jälkeen ja taas palkaton palautus. Kolmas kerta toden sanoo ja tällä kertaa Teri pysähtyi hienosti heti käskyn saatuaan, minulla oli etäisyyttä merkkiin pari metriä. Sitten vielä kerta kiellon päälle, tällä kertaa minulla oli matkaa merkkiin noin kymmenen metriä ja taas pysäytys onnistui! Olin kyllä todella iloinen ja tähän onnistuneeseen suoritukseen olikin hyvä lopettaa.
Noutoa otettiin pitkästä aikaa ja ensimmäisellä kerralla Tepa (vanhasta tottumuksesta?) päätti sännätä aidalle haukkumaan ohikulkevia ihmisiä. Tällä kertaa minun ihmettely aikani oli jo lyhyempi ja tajusin nopeammin karjaista tytön perään ja kas kummaa, hän kääntyi ja lähti tulemaan luokseni. Kun neiti oli melkein luonani ohjaajan kehotuksesta annoin uuden nouto käskyn ja hienosti tyttö sitten kapulan palautti. Toinen kerta heti perään ja tällä kertaa suoritus oli aivan täydellinen :)
Tehtiin me muutakin, mutta niissä nyt ei ollut mitään ihmeellistä tai mainitsemisen arvoista.

Näin tällä kertaa. Katsellaan miten tästä saadaan asioita edistymään :)

tiistai 22. tammikuuta 2013

Ärrin purrin

Terillä oli tuossa hiljattain taas vaikea ohitus jakso vai voiko sitä edes jaksoksi sanoa, jos kesto on pari päivää?  Kuitenkin.. Yksikään koira ei selvinnyt ilman pientä kommentointia ohi.

Tätä jatkui siis pari päivää ja sitten yhdellä yö ulkoilu kerralla minulla meni totisesti hermot. Terin piti ruveta haukkumaan pitkän matkan päässä kulkevaa koiraa ja tosiaan vielä keskellä yötä. Otin tyttöä valjaista kiinni ja asetuin hänen ja toisen koiran väliin. Haukunta jatkui, kunnes toinen koira hävisi näkyvistä. Silloin Tepa päätti päästää kunnon kidutus ulvahduksen ilmoille, minä pidin siis edelleen valjaista kiinni. Sitten lähdimme kävelemää toisen suuntaan, mutta örinä ja murina vain jatkui. Siinä vaiheessa minä aloin polkea jalalla maata ja hyppiä tasajalkaa (toivon mukaan kukaan ei sattunut ihailemaan kaupungin yötä ikkunastaan). Vähän vielä aikaa Tepa pörisi, mutta hiljeni viimein. Tyttö teki vielä tarpeensa ja sitten menimme nukkumaan.
Seuraavana päivänä varustauduin ulos lähtöön hyvillä herkuilla ja hermoilla. Niistä oli apua ja ohitukset sujuivat todella hienosti. Nyt on tainnut hyviä ohituksia jatkua melkein parin viikon verran :) Välillä toki vieläkin on sellaista ohitettujen koirien perään murraamista, vaikka ne olisivat jo kadonneet näkyvistäkin! Mutta kyllä se taas tästä. Parempaan päin ollaan menossa ja ainahan koulutuksessa näitä notkahduksia sattuu.

Kipeä luu juttu
Naken barffaus on sujunut suurimmaksi osaksi ilman harmeja. Pari kipu kohtausta tytöllä on ollut ja niiden aiheuttajaa olen miettinyt. Olen päätynyt pohdinnan jälkeen syyttämään kovia luita. Sen jälkeen kun tytön ruokavaliossa alkoi olla enempi raakoja poron luita alkoi myös nieleskelyä olemaan. Nyt kun kovat luut on taas jätetty pois, niin oireilukin loppui. Nyt Tepa saa siis broileria ja rustoja. Liha valikoimaa yritän pitää monipuolisena, kun tuo luu puoli nyt meni miten meni. Pitää vielä tehdä sellainen kokeilu, että antaisi kovia luita vaan kerran viikossa jos se ei vaikka aiheuttaisi kipuilua? Tarvittaessa pitää sitten luumurskaa ostaa ruoan joukkoon. Kasvista Teri syökin paljon, kun se on niin hyvää vatsan täytettä eikä aiheuta vatsa oireita.

Viikonloppu retkellä
Viime viikonloppuna Tepa pääsi taas vapaa matkailijaksi mökki maisemiin. Setäni Aatu-pystis oli myös mökillä käymässä ja Teri pääsi yrittämään pyytää poikaa leikkimään. Aatu oli ehtinyt jo juoksennella monta tuntia kun me saavuimme paikalle, joten yritykseksi leikki jäikin vaikka Tepa ihan tosissaan yritti. Muuten tyttö juoksentelikin mukanamme metsä lenkillä ja tutkiskeli luonnon hajuja.

Otettiin pari luoksetulon pysähdy harjoitusta päivällä Naken kanssa. Hyvin tyttö nyt alkoi jarruttelemaan heti merkistä. Ikävä kyllä vauhtia löytyi niin paljon ettei vauhti heti ensimmäisellä yrityksellä pysähtynyt. Oli vissiin neidillä ABS:t päällä, kun pari kertaa tökkäsi ;)
Paikallaoloakin on nyt tullut otettua. Olen ollut niin ilkeä, että Terin on pitänyt tehdä paikka makuu sillä aikaa, kun minä olen hakenut iltapalaa pakastimesta. Tiedän miten suuri kiusaus se on tytölle nousta ja tulla keittiöön, kun rapina kuuluu. Ensimmäisenä päivänä taisin käydä käskemässä tytön kolme kertaa takaisin, seuraavana kaksi ja sen jälkeen ei ole tarvinnutkaan uudelleen käskeä. Nyt kun tyttö pysyy hiljaa paikallaan pakastimella rapistelun ajan olen alkanut seistä aivan hiljaa nurkan takana vaihtelevia aikoja. Välillä olen mennyt heti ja pisimmillään odottanut puolitoista minuuttia.
Pitäähän sitä hiljaisuuttakin harjoitella, ettei tule sitten ongelmia sen kanssa. Seuraava haaste onkin tämän jälkeen siirtää harjoittelu muitten koirien kanssa liikkeenomaiseen suoritukseen. Onneksi tässä on vielä aikaa harjoitella, kun ohjatut treeni jatkuvat vasta ensi kuussa.

Sellaiset olivat Naken uusimmat kuulumiset. Nyt tyttö nukkuu tyytyväisenä mummon tyynyllä takajalkojen varpaat nenässä kiinni :)


Mitähän sieltä löytyi?
Vähän oli miettiväisiä koiria
Aatu innostui juoksemaan pienen pätkän
Matkan varrella vertailtiin kummalla on isommat pystykorvat :)
Teri päätti taas kasvattaa lumiparran
"Tietä käyden tien on vanki. Vapaa on vain umpihanki."-Aaro Hellaakoski

torstai 13. syyskuuta 2012

Haukuttu juttu

Kuten otsikko kertoo tällä kertaa aiheet ovat hyvin äänekkäitä, mutta ei onneksi kaikki Terin ansiosta ;)

Oltiin tänään Terin kanssa sellaisessa tilanteessa että haukkuja sateli kahdesta suuntaa. Toinen haukkuja oli pieni koira joka sattui olemaan kadun toisella puolella juuri kun me ulos astuimme. Tepa vaan vilkaisi haukkujaa ja jatkoi matkaa. Hieman etempänä oleva toinen pieni koira ei ollut yhtä hyvä käytöksinen vaan alkoi sekin haukkumaan. Tätäkin Tepa vain vilkaisi ja jatkoi matkaa haukuista välittämättä! Voitte uskoa miten iloinen olin kun oma koira osasi niin hienosti jatkaa matkaansa vaikka oltiin yhdessä vaiheessa ihan kirjaimellisesti näiden kahden keskustelijan välissä ja niin vaikeaa kun meilläkin on joskus asian kanssa ollut :)
En oikein tiedä pitäisikö tällaisissa tilanteissa tyttöä kehua vai mitä, kun se ei selvästikään ollut kuulevinaankaan haukkujia. Jos huomion ja palkkaan siitä kuvitteleeko tyttö että tilanteessa oli jotain erikoista vai ymmärtääkö hän että palkka tuli toisten huomioimattomuudesta? Hmm..

Nyt olen kyllä kokeillut noihin ohituksiin uudenlaista taktiikkaa, joka aika pitkälti tuntuu toimivalta ratkaisulta. Luin jostain jonkun käyttäneen tätä koiralleen ja pitihän se kokeilla ;) Juttu menee niin että kun toinen koira tukee vastaan kiinnitän Naken huomion itseeni ja palkaksi heitän nurmikolle herkun vastaan tulijasta pois päin. Näin tyttö sitten joutuu käyttämään nenäänsä namin etsintään ja toisten tarkkailu jää pois. Muutaman herkun yleensä ehdin ohitus kerralla heittää, kun tuo neidin kuono on niin mainio ja lisäksi hän yleensä näkee mihin päin herkku lentää.
Mutta siis toimivalta tuntuu ainakin vielä tuollaisen herkkupepun kanssa. Välillä Nake ehtii kierroksille ja silloin alkaa taas ryntäily ja saattaa jopa kuulua urahdus. Tällainen käytös tulee ilmi yleensä silloin kun lyhyellä aika välillä tulee useampi koira vastaan. Mietin johtuisiko tämä siitä, ettei Teri ehdi välillä "nollata" itseään? Ryntäily kyllä loppuu heti kun kiellän, mutta mielestäni moinen käytös saisi kokonaan olla olematta. Hyvät ohitukset ovat siis nyt nousujohteessa.

Voiko koira haukkua noutokapula suussa?
Jos joku on asiaa oikeasti miettinyt saamatta siihen vastausta, voi sen teille kertoa. Kyllä voi! Teriltä onnistuu sekä haukkuminen, että sotahuudon päästely, joka on kyllä minusta tuolta suppu suulta aikamoinen saavutus.
Tämä tuli todistettua viimeisimmissä toko-treeneissä. Tein Terin kanssa noutoa, sillä aikaa kun muut olivat hyppy esteellä. Viskasin kapulan ja lähetin tytön noutamaan. Innoissaan Nake nappasi kapulan suuhunsa, mutta minun epäonneksi se huomasi sivusilmällä vastakkaisella tiellä ulkoilevat koirat. Siellä oli siis kaksi "pientä" sakemanni tekijää sotkemassa tytön ajatuksia.
Kapula suussa neiti hetken aikaa selvästi mietti että homma on kyllä vielä kesken, mutta kun nuo on tuolla.. Kerran Tepa haukahti kapula suussaan seisten, seuraavana oli jo vuorossa WOO! eli sotahuuto. Ensimmäisen WOO!n jälkeen toinen teki jo tuloaan ja niin tyttö sylkäisi kapulan suustaan. Yritinhän minä sille huudella mutta älköön kukaan erehtykö luulemaan, että neidillä olisi ollut sillä hetkellä korvia päässä.
Niin pinkaisi Tepa kentän toiselle laidelle mennessään kovasti huudellen. Enpä viitsinyt enää turhaan huutaa vaan lähdin tytön perässä etenemään kohti kentän aitaa (onni on aidattu koulutuskenttä). Kun olin saavuttamassa kohdetta kutsuin tyttöä ja kas kummaa, ne korvat löytyivät! Tyttö lähti juoksemaan minua kohti. Koska tiedän miten helposti Terillä juoksemisesta taas nousee kierrokset, niin katsoin parhaaksi käskeä hänet maahan. Siinä neiti sitten odotti, että minä kävin hänet hakemassa :)
Tämä oli muuten myös ensimmäinen kerta kun pidin Teriä vapaana kentällä koko treenin ajan, aina niihin sakemanni tekijöihin asti. Täytyy nyt ihan kehua, että hienosti neiti lähellä pysyikin koko ajan. Vähän vain meinasi seuraamisessa bongailla aidan toisen puolen tapahtumia, jolloin minä palautin sen pannasta taluttaen takaisin lähtö paikalle.
Liikkeet sujui suht hyvin, paitsi se paikka makuu jossa pitää vinkua. Viime viikolla sain neuvon laittaa rasia ihan tytön eteen liikkeen ajaksi. Kokeilin asiaa ja oma sekä kouluttajan huomio oli, ettei se ollut kiinnostunut rasiasta pätkääkään. Päädyttiin siihen, että minä olen Terille se palkka ja sitä pitää nyt koittaa hyödyntää. Lyhennetään siis piilossa olo aikaa rutkasti ja minä muistan palata tytön luokse vasta sitten kun se on hiljaa! Eli matkaakin pitää lyhentää jotta edes kuulen sen vinkumisen.

Näin riitti äänekästä juttua tällä kertaa :)

maanantai 4. lokakuuta 2010

Onnistuneitakin ohituksia

Tulimme juuri Terin kanssa ohitusharjoituksista, joihin osallistui koulumme oppilaita. Ajatus oli parin oppilaan liikkeelle panema ja osakseen jonkin verran kannatusta.

Alkuun kuului tietenkin odottelua, kun kokoonnuimme yhteen. Terillä joko maltti petti tai sitten se haki huomiota tai vaan taas vaihteeksi rakasti omaa ääntään.. Nimittäin odotus sujui mielestäni näin: Teri "Mitä teen että saan sen herkun? Katso nyt istun nätisti, etkö KUULE!! Etkö huomaa hau, hau, vuh, vooo! Haukun, haukun miksiköhän haukun? Ai niin herkkua ja huomiota. Hau, vuf. Ah onpa minulla muuten ihana ääni! :) Hau, hau, vuf, hau...." Ja näin siis jatkui kunnes hänet oli pakko huomioida ja hiljentää että ihmiset saivat äänensä kuuluviin.

Sitten oli vuorossa pururadalle suuntaaminen. Parin pysähdyksen jälkeen, jotta sain Tepan rauhoittumaan lähdimme kiertämään pururataa, joka toinen toiseen suuntaan. Ensimmäinen ohitus tilanne tuli yllätyksenä kun en tullut ajatelleeksi että radalla on toki muitakin. Vastaan tuli kolme isoa koiraa, joista kaksi vielä sattui olemaan mustia. No melkein kohdalle päästiin, kun Terillä alkoi hirveä rähinä.. Tilanne oli onneksi nopeasti ohi neiti palasi viereeni nätisti. Seuraavat kolme koiran ohitusta sujuikin todella hyvin :) Teri tuli koko ajan vierellä ja minä tungin sille lihapullaa nassuun. Edes viimeiselle ja vieläpä isolle ja mustalle koiralle ei sanottu yhtään mitään! Siinä kiertäessä tuli myös ihmisiä vastaan ja ne ohitettiin tottuneesti.

Kun kierros oli kunnialla suoritettu oli pois lähdön aika. Teri malttoi HILJAA odottaa koko loppu selostuksen ajan ja ajattelin että voi miten reipas koira. Mutta sitten kun kanssamme samaan aikaan samalle tielle kääntyi toinen koira piti tytön taas päästä sanomaan. Vein hänet sitten pois tilanteesta, palkkasin kun katsoi taas nätisti. Loppu matka porukan perällä sujuikin taas todella hienosti ja ilman turhaa hötkyilyä.