lauantai 21. tammikuuta 2012

Oivalluksia

Olen tässä Terin kanssa viime aikoina treenaillessa ja muutenkin tassutellessa kokenut pari tilanteisiin liittyvää oivallusta. En tiedä onko niistä loppujen lopuksi mikään sen kummempi oivallus vaan enemmänkin viimeinkin tajuaminen.

Nyt olen lähes joka päivä ottanut Terin kanssa paikalla makuu pätkän iltapäivä ruoan yhteydessä. Tämä ateria sisältää yleensä jonkin luun tai vastaavan, jolla on hyvä palkata tyttö.
Ihan normaali kuviolla ollaan menty eli neiti sivulle ja siitä maahan. Ensin jätin Tepan olkkarin puolelle, herkun minun ja tytön väliin ja itse menin eteiseen ovelle. Nätisti Nake pysyi paikallaan, mutta hieman oli sivulle vilkuilua mukana matkassa. Vilkuilusta johtuen päätin siirtää tytön eteiseen, jotta vilkuilua ei tulisi ja se toimi! Aika tietenkin on vaihteleva enkä katso suoraan tyttöön vaan suunnilleen katon rajaan. Ruston kohdalla pidin tyttöä paikalla olossa jopa yli kaksi minuuttia, kun oli tytöllä niin kova motivaattori ja hyvin pysyi. Sitten palkka vaan jalkojen väliin ja vapautus. Palkkaus jutussa pitää kyllä antaa Nakella pisteet, sillä hän ei koske edes rustoluuhun ennen vapautusta vaikka omaakin erinomaisen ruoan hävitys kyvyn.
Pitihän minun kokeilla sitäkin tyyliä, mitä nyt kokeissa ja ulko treeneissä olen viime aikoina käyttänyt eli katselin omiin jalkoihini. Yllätys yllätys, tästä seurasikin piippausta ja vinguntaa. Kun taas aloin katsella katon rajaan neiti rauhoittui. Pohdin että pitääkö neiti jalkoihin katseluani huomiotta jättämisenä ja näin ollen kuvittelee tekevänsä väärin, minkä seurauksena hän nousee välillä seisomaan? Tästä viisastuneena suuntaan katseeni näissä asioissa ylä ilmoihin, välillä vilkaisten Tepan olotilaa.

Valppaana paikalla makuussa

Ohitus asioissa otettiin sitten viime kirjoitukseni hieman takapakkia eli seuraavana päivänä kaikki muut koirat piti haukkua tai heidän luokseen piti koittaa jollain keinolla ängetä. Kun tajusin että joka päivä on vaihdettava taskussa oleva ohitusnami toisenlaiseen, niin taas alkoi sujua paremmin, mutta siltikin vaihtelevalla menestyksellä.
Eräänä päivänä jo heti lenkin alku vaiheessa meitä tuli vastaan kaksi koiraa joille Tepan piti rähinä nostaa. Siinä vaiheessa minä ajattelin, että on ehkä kaikkein paras kävellä vaan pieni lenkki kun otti aikalailla päähän neidin käytös. Siinä kuitenkin vähän matkaa käveltyämme ja kun olin saanut itseni rauhoittumaan, päätin että kävellään koko lenkki ja toivoin että vastaan tulisi vielä yksi koira, niin saataisiin Tepan kanssa tehtyä yksi hyvä ohitus. Onneksi vastaan tuli vielä koira sillä lenkillä ja ohituskin sujui taas todella hienosti.
Sen jälkeen ohitukset onkin taas sujuneet (koputan puuta) ainoa asia, mikä on tuottanut minulle harmaita hiuksia on ollut koirien ulkoiluttajat, joitten on pakko päästää se oma fifi tervehtimään joka ikistä vastaan tulijaa. Pari kertaa olen joutunut Terin kanssa umpihankeen väistämään, ettei toinen koira ole päässyt luvatta nenäänsä kiinni työntämään.

 Rankan pohdinnan ja harjoitusten jälkeen Teri etsi sopivaa rentoutumis asentoa


Näillä oivalluksilla nyt sitten mennään ja toivotaan että ne on jollakin tapaa suuntaa antavia ja toimivia.

Käytiin muuten myös pitkästä aikaa puistoilemassa ja reissu meni näissä merkeissä :)

perjantai 6. tammikuuta 2012

Ohituksia

Jotenkin näyttää, että nämä kertomukset tulee usein päivän viiveellä ja niin tämäkin :D Tänään kerron oikeasta ohitus harjoittelijan unelmasta, jonka kohtasimme eilen.

Ensimmäisenä tuli vastaan isohko koira jonka lähelle Terillä oli hinku. Pieni urahduskin sille piti päästää ja mennä ohi kiihtyneessä mielen tilassa. Tästä ei tytölle palkkaa tippunut ja matka jatkui. Jonkin matkaa edessämme kulki pieni koira, joka haukkui koko ajan kulkiessaan  mutta Tepa ei siitä välittänyt.
Seuraavien ohitettavien kohdalla mentiin todella mallikkaasti, ei ollut turhaa tuijottelua eikä ryntäilyä vaikka joku saattoi neidille asiansa kertoa. Viimeisin koira haukkui jo kovemmin, mutta edelleenkään Tepa ei asiasta välittänyt, vaan tuli itse vierelleni seuraamaan herkkua odottaen. Kaiken kaikkiaan ohitus tilanteita koiran kanssa oli varmaankin viisi tai kuusi, mikä oli jo aika hyvä sarja.
Olihan siellä lenkillä myös muunlaisia ohitettavia, nimittäin hiihtäjiä. Tämä johtuu siitä, että meillä on täällä todella ihana tilanne, kun rannassa kulkeva reitti on kävelijöiden sekä hiihtäjien yhteis käytössä. Ensimmäisien hiihtäjien kohdalla Tepa hieman katseli, että onko se mummo hiihtänyt tänne asti? Pian hän kuitenkin totesi ettei näin ollut ja loppuihin hiihtelijöihin neiti ei enää kiinnittänyt mitään huomiota.

Tänään tilanne olikin sitten hieman toinen. Ensimmäisenä tuli vastaan koira, joka oli vapaana. Se käveli suoraan Teriä kohti, joten ajattelin tilanteen olevan reilumpi jos neitikään ei olisi käskyn alla. Tämä koira osoittautui vanhaksi tutuksi. Vanhaa herraa ei Tepa jaksanut kauan kiinnostaa ja tilanne oli hetken päästä ohi.
Ehkä vielä edellisen koiran nostattamasta hurmoksesta johtuen seuraava koira piti haukkua. Kaveri vielä ohitti niin hienosti sanomatta sanaakaan. Kun ohitus kaveri oli mennyt ohi, pyysin tytön kontaktiin, annoin siitä palkan ja matka jatkui.
Viimeisimpänä oli vuorossa musta labbis, joka meni edestämme noin viiden metrin päästä tiellä, jolle olimme juuri saapumassa. Teri huomasi mustan kaverin, mutta päätti jatkaa haisteluaan ja merkata puun siinä samalla. Samalla piti kyllä lunta takajaloilla kuopia ja jättää silläkin tapaa hajumerkki. Käännyimme seuraamaan koiraa ja tyttö jatkoi haisteluaan välillä katsoen edellä kulkijaa ja höristäen korviaan. Hyvä että lenkin viimeisen koiran kanssa meni niin hyvin.

Laitan vielä todistus aineistoa, jos joku nyt kuvittelee että olen luvatta tyttöä ladulla kävelyttänyt ;) Kuva on viime keväältä, mutta samat merkit ovat taas löytäneet paikkansa ladun päihin.
 

sunnuntai 1. tammikuuta 2012

Paukkuja ja puutoksia

Uuden vuoden vaihtuminen meni Terin kanssa aika perinteisin menoin ja pelon sekaisin tuntein. Lisäksi havaitsin taas puutteita tytön purukalustossa.

Uusi vuosi

Vuoden vaihdetta saavuimme viettämään Terin mummolaan, siinä toivossa että täällä syrjemmässä olisi vähemmän pauketta kuin kaupungissa. Neljän aikaan kuului ensimmäinen raketin pamahdus ja samantien katosi Teri sängyn alle (hän varmaan uskoi ufojen tuloon). Kuuden aikaan mietin että pitäisikö katsoa missä tilassa neiti siellä napottaa ja päätin samalla tarjota hänelle syötävää. Kauhistunut ilme kasvoillaan tyttö katseli. Muutin häkin kulku suunnan päätyyn ja niin, että siihen pääsi lähes suoraan sängyn alta. Häkkiin otin pakastimesta putkiluun kappaleen ja sängyn alle tarjosin possun korvan suuremmitta eleittä.
Puoli seitsemän aikoihin alkoi kuulua possunkorvan nuolemista, jolloin päätin käydä jääkaapilla ja "vahingossa" tipauttaa lihapullan palasen lattialle. Tyttö oli tullut sängyn reunan alle katselemaan ja muutaman sekunnin mietittyään hän uskaltautui hakemaan pullan palasta. Tämän reissun päätteeksi hän jäi häkkiin kaluamaan luuta.
Suurin osa loppu illasta meni tytön liikkuessa häkin ja sängyn aluksen väliä, riippuen sen hetkisen rohkeuden tasosta. Tepa yllätti minut monen tunnin paukuttelujen jälkeen tulemalla uudelle alustalleen syömään luutaan. Ikävä kyllä luu oli ilkeä ja ilmeisesti satutti neitiä, sillä hän juoksi ulahtaen pois luun luota ja sen jälkeen sitä lähestyminen oli hyvin varovaista.

Teri raukan silmät ovat kuin lautasantennit liian jännityksen ansiosta.

Rohkaistuaan itseään neiti uskaltautui pois pimeistä koloista

 Ulkoa kuuluu pauketta

Hammas katsaus

Niin ja vielä siitä purukaluston puutteesta. Löysin perjantaina sängystäni Terin hampaan. Tällä kertaa kyseessa oli P3 alhaalta vasemmalta. Näytti siltä että hampaan juuret olivat katkenneet. Harvalta alkaa pikku hiljaa näyttää Tepan hammaskartta, mutta onneksi noista työkaluista on vielä suurin tallessa.
Koska olen yleensäkin kovin huolissani neidin terveydestä, voi olla että huomenna on soitto lääkärille edessä, jotta voin kysellä miksi ne hampaat nyt on alkaneet tippumaan. Olisikohan kyseessä jokin puutostila? Terin suu on nimittäin siisti, siinä ei näy tulehduksen merkkejä eikä hammaskiveä. Huomenna mieleni toivon mukaan neidin hampaiden osalta rauhoittuu.

Joku tyhjäpää päätti juuri ampua raketteja ja Terin tämäkin ilta menee toden näköisesti sängyn alla.. Niinpä siirrymme viettämään rauhallista loppu päivää.