Näytetään tekstit, joissa on tunniste yksinolo. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste yksinolo. Näytä kaikki tekstit

torstai 24. marraskuuta 2016

Aktiivisuus seurannassa

Meidän Vempulalla on ollut nyt vajaan viikon käytössä Kaunilan aktiivisuuspanta lemmikeille. On ollut todella mielenkiintoista seurata pojan aktiivisuutta myös teknisin apukeinoin.

Pannan käyttöönotto oli melkoisen helppoa latasin sovelluksen puhelimeen, aktivoin sensorin, yhdistin sensorin puhelimeen sekä sovellukseen ja laitoin pannan Vempin kaulaan. Siinä sitten heti alkuun tulikin Vempin rakkaushepulit ja sovelluksessa alkoi viisari nousta kohti suurempia aktiivisuus tasoja.

Vempin aktiivisuustasoja seuratessani olen ilokseni saanut huomata, että kasvatus työssä on jossain kohtaa onnistuttu ja Vempin päivä profiilit minun kotona ollessani näyttävät siltä kuin haluaisinkin. Kun mennään, niin mennään täysillä ja kun levätään, niin sitten levätään.
Yksinolo päiviä ei ole viime aikoina kauheasti ollut, joten nyt saa sitten jännityksellä seurata millä aktiivisuustasoilla siellä mennään. Parin ensimmäisen päivän yksinolot näyttivät omaan silmään hieman rauhattomilta, mutta se oliko kyseessä vaan alkukankeutta ja tilanteeseen tottumattomuutta selvinnee kunhan tilanne normalisoituu. Kunhan koirat oppivat uuden päivärytmin yksinoloineen on tilanne toivottavasti jo aivan toinen. Olen kyllä epäillyt ja aiempien videointien perusteella todennut, että Vempi kyllä vaihtaa paikkaa yksin ollessaan ja ihmettelee maailman menoa päätään nostelemalla. Mitä muuta siellä tapahtuu on toistaiseksi arvoitus. Ensimmäisinä yksinolo päivinä näkyy vähintään yhden tunnin kohdalla viidentoista minuutin mittainen aktiivisuus pätkä, alhaisimmalla tasolla kuitenkin.
Kolmas päivä vaikutti jo lupaavammalta ja poika selvästi lepäsi enemmän. Mitään aktiivisuus piikkejä ei enää löytynyt. Aika tasainen päivä siis, hieman yötä aktiivisempi kuitenkin.
Yksinolon aktiivisuus klo 9-15. On siellä häsätty.

Mitäpä pojan öistä voisi sitten kertoa? No ainakin sen että Vempi nukkuu ja nukkuu. Pientä normaalia aktiivisuutta öistä löytyy, mutta sehän on ihan normaalia että koira vaihtaa paikkaa tai asentoa. Lähes joka yö löytyy myös tunti, jolloin poika ei ole ollut liikkeessä lainkaan. Meillä vietetään siis rauhallisia öitä ainakin Vempin osalta. Vaikka täytyy kyllä sen verran mainita, että yläkerran koiran yöllinen haukunta oli yhtenä yönä nostanut hieman aktiivisten minuuttien määrää.

Treeneissäkin Vempi on pantaa käyttänyt ja aika kovasti siellä pyrkii mittarin viisari nousemaan. Agilityssa lykkäsin puhelimeni kaverin käpälään ja pyysin ottamaan näytönkaappauksia Vempulan vauhdista ja niitä myös sain. Myös tokossa on aktiivisuustaso korkeimmillaan eli Vempula vetää senkin homman täysiä. Nyt ollaankin tehty lähinnä avoimen luokan juttuja tulevaa koetta silmällä pitäen ja siellähän niitä vauhdikkaita riittää. Toisaalta Vempi kyllä saa vaikka seuraamisesta vauhdikkaan liikkeen tarvittaessa, pääasia että paikallaolot pysyy rauhallisina.
Vempi aksaa

Todella mielenkiintoista on tällainen koiran voinnin seuranta teknisin apukeinoin. Paljon on tullut uutta informaatiota ja oletukset ovat muuttuneet tiedoksi. Nyt kun tällainen pintaraapaisu on tehty jään mielenkiinnolla tutkimaan miten tilanne etenee eli rauhoittuvatko yksin olot, millaista on Vempin aktiivisuus tiukemman treeni rupeaman jälkeen, milloin aktivitettia tai stressiä on liikaa ja millaisilla aktiivisuus tasoilla poika tätä maailmaa yleisesti häsää.

Jossain vaiheessa laitan pannan Terin kaulaan, jotta pääsen katsomaan myös mummelin aktiivisuus tasoja. Suurin mielenkiinnon kohde onkin silloin tytön yksinolon aktiivisuus ja se onko Tepa todellakin niin paikallaan yöllä kun minä kuvittelen.

Aktiivista loppu syksyä. Buff!

Ei ihme että mittarin viisari nousee, kun meno on sellaista ettei kamerakaan ehdi mukaan.

sunnuntai 19. tammikuuta 2014

Tepan hätäilmoituksia

Tepa on nyt kunnostautunut tokossa tai sitten minä olen oppinut häntä taas oikein opettamaan. Eikä pois voi todellakaan sulkea kaikkia hyviä neuvoja, mitä on treeneissä saatu. Muuten elämässä Teri on päättänyt ilmaista hätään ei niin toivotuilla tavoilla.

Kielletty on hyvää, luvallinen ei?
Aloittakaamme kertomukset tällä kertaa Tepan hetkellisestä visiitistä auton takapenkille. Tapaus sijoittuu erääseen kylmään päivään, jolloin päätin lähteä suorittamaan sellaista pakollista tehtävää kuin kaupassa käynti. Ajatuksena oli käydä katsomassa auton sen hetkinen jäätymispiste ja käyttää Nake samalla tarpeillaan.
Menimme siis autolle joka oli jo muutaman tunnin ollut lämmityksessä piuhan päässä. Yritin avata auton ovia, mutta suurin osa niistä olikin aika tiukasti jäässä. Myös takaluukku oli jäässä. Sain apukusin oven vetäistyä auki ja totetin, että auton päällä oleva sulamaton lumi aiheutti ikkunoiden sisäpuolelle pientä jään muodostusta. Koska päätin putsata lumet harjalla, takakontti oli jäässä ja tyttö hihnan päässä katsoin parhaaksi istuttaa neidin puhdistuksen ajaksi apukuskin paikalle.
Putsailin siinä autoa ja huomasin Tepan siirtyneen takapenkin puolelle ja tutkailevan siellä innoissaan jotain. Koputin ikkunaan ja viidennellä kerralla sain tytön havahtumaan puuhiltaan ja lopettamaan ne.. Tai niin minä luulin. Kun olin saanut auton putsatuksi ja katsoin toisen puolen ikkunoista huomasin tytön saaliin, jäniksen nahan. Toisen puolen ovet olivat jäässä, joten kiireellä juoksin toiselle puolelle autoa ja aloin kiskoa Nakea pois nahan kimpusta. Ehkä puolet siitä puolikkaasta nahasta oli jo iloisesti matkalla kohti Terin vatsalaukkua. Eihän siinä sitten muuta kuin neiti sisälle karvaista nahkaa sulattelemaan. Mitään oireita tuosta aterioinnista ei rautamahalle tietenkään tullut.

Tämä tapahtuma saa minut hieman ihmettelemään erästä asiaa. Se on niinkin uskomaton, että kaupasta ostetut jäniksen korvat eivät oikein tahdo Nakelle maistua. Kylä tyttö ne mielellään ottaa, mutta rauhassa ne saavat parin rouskauksen jälkeen lattialla lojua. Silloin tällöin Terin ollessa oikein hyvällä päällä häviää korvista osia. Viimeisimmäksi antamani jäniksen korvat viettivät aikaa lattialla kolmen päivän verran ennen kuin ne oli olivat päässeet matkalle Tepan ruuansulatusjärjestelmän halki. Kummallista, sillä tämä ei ole ensimmäinen kerta kun tuo herkku ei tytölle maistunut.

Hädän hetkellä
Keskiviikkona tokoon mentäessä oli auton kanssa taas sama tilanne eli takakontti oli jäässä. Niinpä Tepa sai matkustaa apukuskin jalkatilassa. Tällä kertaa lumen putsauksen ajaksi Naken autoon jättäessä jätin laukun keskikonsolille niin ettei tyttö henkisen esteen vuoksi edes yrittänyt mennä takapenkille jänön nahan seuraan. Sen syönniltä siis vältyttiin.
Kun pääsimme hallin pihaan oli kontin luukku jo ehtinyt sulaa ja sain treenihäkin sieltä ulos otettua. Jätin tytön kuitenkin vielä autoon odottamaan häkin pystytyksen ajaksi. Kun palasin autolle huomasin sen välkyttävän vilkkuja. Yritin vedellä vilkkuvipua edes takaisin, mutta vilkutus ei loppunut. Sitten huomasin, että auto vilkuttaa vilkkujaan molemmilla puolilla. Pienen hämmennyksen vallitessa lopulta huomasin keskikonsolissa punaisena loistavan suuren nappulan. Tepa oli päättänyt ilmasta ihmisille "Nyt on hätä, minut on yksin jätetty autoon odottamaan!" Aika ovelaa.

Toinen ei niin miellyttävä hätä ilmaisu kuului tänään kun kävin laittamassa auton lämpenemään. Rappukäytävään palatessani kuulin taukoamatonta kovaa ulvontaa. Kyllä minua sitten ärsytti sellainen mekkalointi aivan älyttömästi. Kiipesin hiljaa rappuset, ulvonnan säestäessä matkaani. Seisoin hetken oven takana ja kuuntelin jatkuvaa ulvontaa, sisäänhän ei auttaisi mennä ennen kuin ulvonta taukoaisi. Hetken asiaa pohdittuani päätin soittaa ovikelloa, jotta saisin Terin ulvonta ajatuksen katkeamaan.
Ovikellon rimpautuksen jälkeen tuli hiljaista. Seisoin jonkin aikaa oven takana kuunnellen hiljaisuutta ja kun aikaa oli kellon soittamisesta kulunut mielestäni tarpeeksi kauan menin sisälle. Riisuin rauhassa ulkovaatteet ja menin päästämään Tepan makkarista kiinnittämättä häneen mitään huomiota.
Illemmalla kävin kaupassa ja jätin koneen videoimaan Terin yksinoloa. Ei minkäänlaista ongelmaa, herkut syötyään tyttö oli asettautunut sängylle lepäämään.

Tästä tein seuraavanlaisen päätelmän: Teri tarvitsee tietynlaisen rutiinin yksin jäädessään, jotta hän osaa asiaan valmistautua ja se rauhoittaa tilannetta. Aiemmin tänään Naken yksin jäädessä lähtö poikkesi aikalailla normaalista sillä radio ei jäänyt päälle, ruoan lisäksi en heittänyt sängyn päälle herkkuja etsittäväksi ja kaikista pahin poikkeus oli kai se, että jouduin komentamaan tytön makuuhuoneeseen. Yleensä Tepa huomaa kun olen lähdössä ilman häntä ja menee omaan häkkiinsä makaamaan.
Toisella lähtö kerralla tein asiat niin kuin normaalista pois lähtiessä. Tuolla kerralla Terin yksin olo olikin sitten se hiljainen ja rento. Tärkeä osa tuota lähtö rituaalia on ainakin minulle myös se, että annan Nakelle häkkiin herkun, kerron minne lähden ja sanon että nähdään kun tulen. Makkarin ovea sulkiessani sanon vielä heipat. Niitä Tepa kyllä tuskin kuulee, sillä kun alan ovea sulkemaan hän suuntaa jo kupilleen syömään. Tiedä sitten onko tuolla rituaalilla oikeasti mitään merkitystä, mutta siltä se minusta tuntuu.

Hyvät treenit
Käytiin tosiaan treenaamassakin silloin kun Teri laittoi ne hätävilkut omatoimisesti päälle. Oli kyllä oikein onnistuneet treenit. Noutoa otettiin niin että vein itse kapulan ja lähetin Naken sitten sen noutamaan. Pieni vinkaisu siinä taisi päästä. Seuraavalla kerralla sain neuvon syöttää tytölle makupaloja ennen käskyä ja se kyllä rauhoitti Tepan menoa. Pari kertaa tein sellaisen "syöttö" noudon ja hyvin onnistui. Kolmen toiston jälkeen en enää uskaltanut noutoa ottaa, koska se selvästi nostaa tytön kierroksia.
Seuraaminen oli nyt oikea paikkaista myös sivu suunnassa eli irtoamista ei tapahtunut. Luoksetuloja otettiin kolme kappaletta ensin läpijuoksu, sitten stoppi josta palkka ja lopuksi liike kokonaisena. Oli kyllä niin hyvät stopit ja vauhti että!
Paikalla makaaminen olikin sitten jotain ihan kamalaa. Teri vinkui, nousi seisomaan ja oli jopa hieman ehtinyt edetä piiloa kohti, kun menin hänet takaisin laittamaan. Seuraavaksi kävin nopeasti piilolla ja kävin tytön siitä palkkaamassa. Seuraavalla kerralla kuului taas selvästi vinguntaanmöllien huono paikallaolo kokemus, jossa ovi paukkui vaikutti taas Terillä tähän hommaan. Ensi kerralla pitää taas tehdä tytön kanssa yksilö paikkamakuita ja kasvattaa hänen luottoaan siihen hommaan. Toivottavasti tämä saadaan taas kuntoon.
Treeneistä jäi kaiken kaikkiaan oikein hyvä mieli niin minulle ja kuin Terillekin. Onneksi tuo paikkamakuu oli aluksi eikä lopuksi.

Tapahtuma rikasta menoa siis jälleen takana. Katsotaan mitä edessä odottaa, Buff!

lauantai 5. maaliskuuta 2011

Saavutus jos toinenkin

Nyt olemme Terin kanssa saavuttaneet sellaisen ihanan asian että yksin olo sujuu kaikessa hiljaisuudessa :) Syynä ja ennen kaikkea suurena apuna siinä etä tähän tilanteeseen päästiin ovat nuo ihanat kumiset Kong-lelut. Yksin jäädessään, siis pelkästään yksin jäädessään Teri saa seurakseen kaksi jäädytettyä kongia jotka sisältävät ruokia joita tyttö ei muuten saa. Lisäksi päivä seuraksi olen antanut tytölle tyhjän wc-paperi hylsyn tai muun pahvisen pakkauksen joka sisältää nappuloita. Yksin jäämisen hienouden neiti onkin kiitettävästi tajunnut ja menee jo valmiiksi olohuoneeseen odottamaan herkkujen saapumista, kun tajuaa minun tekevän lähtöä. Yksin olo aikansa tyttö siis viettää olohuoneessa, jossa muutenkin kaiken aikamme oikeastaan vietämme.
Toki ihan vaan periaatteesta on näytettävä mahdollisimman surkealta. Yksi päivä Tepa kuitenkin erehtyi venyttämään kuonoaan kongin suuntaan jo ennen kuin olin huoneen oven sulkenut, kun se yleensä ottaa herkut käsittelyyn vasta lähdettyäni. Yleensä sitten takaisin saapuessani neiti lähtee kiireellä kiikuttamaan herkkujaan piiloon, sillä ne herkuthan lähtevät samantien kun minä tulen ;)

Toinen saavutus tapahtuikin sitten match show:ssa jossa olimme käymässä Päivin ja Hukan kanssa. Teri päätti käyttäytyä ja tuli kolmanneksi monirotuisten luokassa. Kehässä neiti juoksi hienosti ja jaksoi ekat seisotukset seisoakin nätisti. Tuomari sai katsoa hampaat ja kokeilla muutenkin neidin läpi, tytön vain yrittäessä haistella tämän kasvoja ja heilauttaessa hieman häntää. Oman vuoronsa jälkeen neiti oli kuitenkin sitä mieltä että herkkuja tulee aivan liian harvoin ja hän alkoi hieman kiipeilemään syliini. Suoritus oli kuitenkin muuten hyvä. Palkinnoksi tästä saavutuksesta tyttö sai ruusukkeen, pokaalin sekä kassin joka sisälsi pari herkkupussia ja luuta. Hukka menestyi meidän porukasta aivan huippu hienosti ollen BIS-kehän kolmas ja mätsäri oli sentään pojan ensimmäinen!

Teri poseerasi voittojen kera