lauantai 26. joulukuuta 2009

Joulun viettoa

Viime päivityksestä onkin jo aivan liian pitkä aika, mistä syyttäminen minua. Terillä on riittänyt puuhaa vaikka millä mitalla ja jos kaikesta nyt kertoisin olisi juttu aivan liian pitkä, joten taidan tyytyä vain viimeisimpiin tapahtumiin.

Teri-tonttu valmistautuu joulun veittoon
Joulun viettoon lähtöön liittyi hieman viivyttävänä tekijänä auton akun hajoaminen, joten lomalle lähtöä hieman viivästytti koodin hakeminen auto liikeestä radioon, ettei tarvinnut aivan täydessä hiljaisuudessa ajella. Koodin sainkin mutta kun en sitä osannut itse asentaa (en tiennyt siihen tarvittavan rullan olemassa olosta) tarvittiin apuun ammattilainen. Teri ilmaisi osaavansa hyvin vahtikoiran viran kun hän myyjän sisälle istuessa päästi ilmoille kuuluisan sotahuutonsa. Mitään ei neiti sanonut ennekuin tuo vieras "tunkeilija" uskaltautui sisälle. Päästiin sitten lähtemään tunkeilijan poistuttua ja saavuimme perille Terin omaan mummolaan onnellisesti musiikin saattelemina.

Tyttö olikin aivan innoissaan mummon näkemisestä. Ensin se kova äänisesti ilmoitti tulostaan ja hypähteli riemuissaan. Automatkailuhan ei oikein ole neidin mieleen, niin onhan se kiva päästä perille. Sitten alkoi joulun valmistelut ja Tepalle erityisen mieluisa kinkun paisto. Luntakin tulla tuiskutti aivan ihanan paljon ja siitähän neiti myös nautti.

Ensimmäinen luminenä-kuva tältä talvelta
Jouluaattona olikin sitten Terillä jännät paikat. Ensiksikin neiti vaikutti hyvin jännittyneeltä pelätessään pukkia saapuvaksi. Hän yritti selvästi kovasti vakuutella olleensa kiltti tyttö ja koitti käyttäytyä oiken nätisti. Pukkia ei Terin onneksi näkynyt, mutta lahjoja kylläkin. Neiti oli aivan innoissaan lipaston vieressä odottavasta paketti kasasta ja yrittikin päästä ottamaan varaslähdön niiden avaamisessa. Hän kävi tökkimässä lahjoja nenällään ja kuljettelemassa tassuillaan. Lopulta kuitenkin koskemiskiellot ja avaamisluvan viivästyminen lähes masensi pienen odottajan.

Masennus meinasi iskeä lahjavuoren äärellä
Kun kaikki olivat paikalla(minä, Terin mummo ja Terin täti) ja jouluruoka oli viimein syöty alkoi lahjojen jako eikä tarvinnut neitiä kahdesti käskeä mukaan avaamismenoihin. Se nimittäin innoissaan repi aluksi auki kaikki hyvän tuoksuiset paketit ja alkoi pyydellä lupaa sisällön syömiseen. Kyllähän se sitten oli yksi luu sieltä annettava, kun oli toinen niin kauan jaksanut odottaa. Niinpä Teri sitten jatkoi joulun viettoa tyytyväisenä ja haaveili suurista hangista.

sunnuntai 22. marraskuuta 2009

Tepamainen rakkaustarina

Yksi Terin elämän "tärkeimmistä asioista" on jäänyt tänne kertomatta, joten päätin että on aika korjata tilanne. Kerron teille siis Krokosta. Tässä vaiheessa on aiheellista ilmoittaa että seuraava teksi ei sovi herkkämielisille.

Kroko saapui neidin elämään vuosi sitten. Löysin kyseisen "kaverin" eräältä kirpputorilta, jossa se katseli ylähyllyltä lasittunutkatse silmissään. Tuumin lelun olevan lähes Terin kokoinen eikä hintakaan päätä huimannut, joten päätin ilahduttaa pientä ystävääni suurella tuliaisella. Krokon tapaaminen oli rakkautta ensisilmäyksellä ainakin tytön puolelta. Ensi alkuun Krokoa piti kyllä hieman retuuttaa ja testata sen sopivuus tulevia suunnitelmia ajatellen. Testauksen jälkeen Teri päätti Krokon toimivan ja niinpä se sai vakituisen paikan neidin omana pehmo barbarana.

Terin ja Krokon ensimmäinen yhteinen ilta
Vuoden ajan onkin jo Krokosta neidille iloa riittänyt. Se on ollut mukana monessa reissussa ja onkin aiheuttanut melkoista järkytystä käyttötarkoituksensa takia. Yleensä Teri tyytyy vain "lemmiskelemään" sen kanssa, mutta jos barbara ei toimi tarpeeksi hyvin on syytä palauttaa se takaisin maan pinnalle pienin kuritustoimenpitein. Kuritustoimenpiteessä tyttö tarttuu kiinni Krokosta ja vatkaa sitä ympäriinsä. Näiden toimenpiteiden ansiosta Kroko onkin ollut monesti paikkailtavana tarjoamassani korjaus palvelussa. Joskus on laitettu lisä täytettä, joskus ommeltu jalka takaisin ja toisinaan vain suljettu reikiä. Lopulta uhri on saatu vielä toistaiseksi pelastettua rajun rakastajattaren toimista huolimatta.

Tyytymättömyyttä Krokoon
Usein olen yrittänyt miettiä että mikä siinä Krokossa kiinnostaa kun eihän tuo neiti harrasta ollenkaan toisten koirien astumista, ei edes alistamis mielessä. Joskus kyseinen lelu saa viettää useampiakin päiviä ilman sen enempää mielenkiintoa kuin kuonolla tökkäisy. Liekö siis Kroko vain helppo ja alistuva uhri vai jotain aivan muuta?

Krokon kanssa päiväunilla :)

maanantai 2. marraskuuta 2009

Touhukas lauantai

Viime lauantai sujui Teriltä tekemisen merkeissä. Perjantaina jo saavuimme Terin mummolaan (äitini luokse) Joroisiin, jossa sitten vietimme koko viikonlopun.

Aamu ulkoilun lähdimme suorittamaan läheiselle pellolle, joka edellisen yön pienoisen lumisateen ansiosta oli hieman valkoinen. Teri malttoi kävellä pellolle rauhallisesti ja hoiti hädät pois päiväjärjestyksestä. Pellolle päästyämme kävelimme neidin kanssa jonkin matkaa, jotta pääsimme pellon "lakipisteelle" ja saatoin todeta pellon turvallisen tyhjäksi. Niinpä sitten otin Terin perusasentoon vasemmalle sivulle ja napsautin hihnan pois pannasta. Perusasennosta tyttö sai tietysti namia ja sen jälkeen koittikin vapaus kohmeisella mulloksella. Hyvin neiti pysyikin lähettyvillä, vaikka välillä tuoksut toki veivät häntä hieman kauemmaksikin. Itseäni kyllä jännitti hieman päästää tyttöä vapaaksi sillä viime keväänä kavereitten kanssa jahdattiin sitä pari-kolme tuntia, kun neiti oli onnistunut löytämään jäniksenjäljen ja sieltä matkalta jäniksen. Tällä kertaa hajuja oli onneksi vähemmän ja välillä neiti jopa kävi luonani tarkistus käynneillä ja maistelemassa herkkuja. Neiti tuntui nauttivan vapaudesta ja löytävän paljon mielenkiintoisia tuoksuja, jopa niin ihania että niissä oli pakko kaulaa hangata. Ihanan vapaana ulkoilun jälkeen nappasin neidin kiinni ja lähdimme viettämään lepotaukoa.

Teri löysi pellolta ihanan hajun


















Välillä piti tarkastaa turvallisuuden taso katsomalla oikeaan ja vasempaan


















Iltapäivällä oli luvassa koirapuistoilua Niinan ja Nurayn kanssa. Suuntasimme Varkauteen ja perille päästyämme olikin Niina ja Nuray jo paikalla. Heti aluksi neiti kävi haistelemassa ja tutkimassa paikkoja, mutta päätti sitten aloittaa normaalin jököttämisen jota tapahtuu vain tässä puistossa. Teri siis vain jökötti, haukkui ja haukkui. Sitten se vielä haukkui ihan vaan haukkumisen ilosta. Kerran tyttö taisi innostua leikkimään Nurayn kanssa jököttämisensä lomassa. Onneksi innokkaalle nuorelle neidille tuli kuitenkin muita leikki kavereita, niin ei tarvinnut Terin jökötystä pelkästään seurata. Lopulta puistoon tuli koira josta Terillä oli jo ennestään huonoja kokemuksia. Eivät koirat sentään päässeet toistensa kimppuun, mutta hirveä rähinä siitä syntyi ja neiti meni haukkumaan kaveria juuri niin lähelle ettei toisen hihna ihan ylttänyt. Otin sitten neidin kiinni hetkeksi, mutta taas vapaaksi päästyään se lähti kuin yleinensyyttäjä toista koiraa haukkumaan (joka oli onneksi kiinni). Sitten kiinnitin neidin lopullisesti ja päätimme poistua puistosta, ettei suurempaa vahinkoa pääsisi syntymään.

Päivän päätteeksi Teri pääsi vielä pesulle ja saunomaan, kun oli siellä multaisella pellolla tullut pyörineeksi itsensä hiukan mutaiseksi. Kuvasarja kertokoon tarkemmin :)


Ensin houkuteltiin Teri kylpyhuoneesen suihkuteltavaski namien avulla. Tyttö otti heti paikkansa lattialla.


















Sitten kasteltiin ja hierottiin saippuaa ympäriämpäri. Aiemmin valittu paikka tuntui ilmeisesti edelleen turvallisimmalta.























Hetken aikaa vaikutettuaan saippua huuhdeltiin pois. Vieläkään ei neiti uskaltanut liikahtaa.























Suihkuttelun jälkeen Teri kävi pyörähtämässä lämpimän saunan lauteilla. Nyt hän siis jo uskaltautui liikkumaan ja lämmittelykin tuli samalla hoidettua.


















Seuraavaksi neiti pääsi koekäyttämään viime vuoden joululahjaa eli ihanaa hupullista kylpypyyhettä.























Niin oli saatu pestyä pois kaikki lika ja multa. Epäilemättä puhtaana oli taas helppo hymyillä.

maanantai 26. lokakuuta 2009

Mää, bää ja pimeä jälki

No niin. Aikaa viime kirjoituksesta onkin jo päässyt vierähtämään ja vaikka mitä on kerennyt tapahtumaan. Päällimmäisinä asioina tulee mieleen lampaiden moikkaaminen ja tänään tehty jälki.

Viime viikolla huomasin koulumme lampaiden ja vuohien olevan ulkoilemassa, joten päätin käyttää tilaisuutta hyväkseni. Hain siis Terin kämpältä ihailemaan maatilan eläimiä. Olihan osa noista kavereista jo neidille aivan tuttuja, kun viime syksynä käytiin lampaita useaan otteeseen tervehtimässä. Kiinnostus oli silloin kovinkin molemminpuolista. Molemmin puolin aitaa tuli kiinnostuneita karvakuonoja tutkimaan toisiaan ja varovasti koskettelemaan toistensa kuonoja ja turpia. Teri oikein tästä innostui ja menikin sitten häntä heiluen uusien ystäviensä luokse. Hän varmaan ihmetteli näiden koirien poikkeavaa ulkonäköä ja yritti kysellä mitä lajia he mahtaisivat olla?
Tällä kerralla tilanne oli toinen, neitiä ei voinut vähempää kiinnostaa moiset kaverit. Pari kertaa piti pää kuitenkin tunkea aidan raosta, mutta muuten lampaat ja vuohet saivat oleilla aivan rauhassa. Aidan toisella puolella kiinostusta tuntui olevan tästäkin huolimatta ja seuraajia riitti. Terin mielenkiintoisuuden kuitenkin voitti ylivoimaisesti Helmi joka halusi osansa märehtijöiden oksasta.

Teri tarkkaili lampaita ilman suurempaa mielenkiintoa


















Lauantaina saatiin kaupunki kävelylle seuraksi Helmi ja Katri. Suuntasimme Iisalmen keskustaan muistelemaan kaupunki käyttäytymistä. Molemmat tytöt malttoivatkin kävellä tosi nätisti. Jopa Helmi joka oli elämänsä ensimmäistä kertaa kaupunki kävelyllä oli helmimäisen rauhallinen. Kaupungissa oli hyvin rauhallista ajankohdan huomioiden. Teri toimitti vainukoiran virkaa tutkimalla tarkkaan edellisten kadulla kulkijoiden hajut. Muutama tekstiviestikin tuli jätettyä muille koirille aiheella "Teri was here".

Tänään sitten päästiin pitkän tauon jälkeen tekemään jälkiä. Mukana oli tuttu koulu porukka eli Niina, Nuray, Elina, Milo-man, Sari ja Bondi. Ilta oli jo ehtinyt pimentyä eikä sankka sumu auittanut tilannetta sitten mitenkään. Muut suorittivat jäljen ensin joten Terin jälki sai hieman pitempään vanheta. Kun meidän vuoro tuli lähetin neidin jäljelle jonkin matkan päästä ja hyvin hän sen sieltä nostikin. Pimeässä metsässä jäljestäminen oli sinänsä mielenkiintoista, kun jäljen tekijäkään ei voinut olla aivan varma mistä oli kulkenut, koska mitään merkkejä ei mukaan sattunut tulemaan. Mentiin siis ihan kirjaimellisesti vainun varassa. Neiti siis nappasi kiinni hajusta ja rupesi hommiin.. Teri pääteli että tämähän se seurattava haju oli ja lähti määrätietoisesti jälkeä seuraamaan. Jonkin matkaa mentyään hän ihmetteli ihmisten hölmöyttä näiden käskiessä etsimään uudestaan jäljen jota hän jo seurasi (ihmiset epävarmoja jäljen kulusta ja eksyksissä..). Tunnollisesti Teri tuli takaisin ihmisten luo ja tarkasti oikealta ja vasemmalta ja palasi taas tutulle hajulle. Tässä vaiheessa ihminen hihnantoisessa päässä (minä) tunsi itsensä todella typeräksi ja rupesi sättimään itseään ajatuksissaan, koska ei ollut uskonut tuota loistavaa nenätyöläistä. Loppu jälki sitten olikin suht tarkkaa työskentelyä ja neiti oli niin innoissaan että ohitti jopa loppu palkan, joka oli hieman piilossa, seuratessaan jälkeä. Onnistuneesti sain neidin palautettua rasian luo ja sitten vain odottelemaan ilmaisua. Nyt Teri huomasi rasian ja rupesi avaamaan sitä ajatuksen voimalla. Ikävä kyllä se ei toiminut. Seuraavaksi oli vuorossa äänen avaus elikkäs pari kertaa hau ja vuh, mutta sekään ei toiminut. Lopulta sitten rasiaa jo tökättiin kuonolla, jonka jälkeen kokeiltiin maahan menoa. Viimeisimmäksi mainittu toimikin ja kehujen kera herkkusuu pääsi nauttimaan rasian sisällöstä. Aluksi tuntui ettei se jälki nyt kovin hyvin mennyt ja vuorossa oli melkeimpä kootut selitykset. Nyt jälkeenpäin ajatellen se kuitenkin sujui oikein hyvin. Teriä oli erittäin vaikea tulkita pimeässä metsässä, mutta koko aika pysyttiin jäljellä ihmisten haahuilusta huolimatta :)

Tässä Terin ja lampaiden viime vuoden kohtaaminen

maanantai 12. lokakuuta 2009

Mätsärissä Pieksämäellä

Eilen oli Terillä jännä päivä, johon sisältyi paljon tuttuja ja vieraita koiria. Käytiin siis Pieksämäellä Match show:ssa. Aamulla lähdettiin liikkeelle vanhalla ja uskollisella autollani eli Sunny Daylla ja heti ensimmäiseksi käytiin hakemassa matkaan mukaan Sari ja Bondi-collie. Matka sujui hienosti "lasten" lepäillessä takapenkillä, välillä Teri tosin nousi tojottamaan vauhdin hidastuessa kai miettiäkseen että mihinkä suuntaan nyt ja joko ollaan perillä.
Paikalle saavuttaessa neiti päästi ilmoille sotahuutonsa ihan vaan ilmoittaakseen että täällä ollaan. Ilmoittautumisen ajan hauvat odottivat autossa ja Teri onnistui rauhoittumaan. Neiti ilmoitettiin kisaamaan x-rotuisten ryhmään. Kun ilmoittautuminen oli hoidettu kunnialla saapuivat paikalle Niina, Nuray-collie ja Geena-collie. Niina ja Nuray olivatkin Terin vanhoja tuttuja, mutta Geena oli aivan uusi tuttavuus.
Ilmoittautumisten jälkeen koko ryhmärämä siirtyi sisälle odottamaan tapahtuman alkua. Heti sopivan paikan löytymisen jälkeen Teri päätti avata jälleen ah niin kauniin äänensä kaikkien kuultavaksi. Suuri koira määrä oli ilmeisesti aivan liian jännittävää ja minullehan se piti purkaa. Tapahtumassa oli mukana myös pari tuttua treenikaveria joita oli mukava nähdä.
Siinä sitten odoteltiin, odoteltiin ja odoteltiin. Välillä käytin neitiä ulkoilemassa, kun tuntui siltä että vieressä olisi kohta muuten aika Terin näköinen jääveistos, neiti nimittäin tärisi ja värisi ja lopulta hyppäsi syliin lämmittelemään.
Vihdoin ja viimein oli Terin vuoro mennä kehään. Itselleni ei jäänyt minkäänlaista mielikuvaa tästä kilpaparista joka kanssamme oli kisaamassa, ehkä siksi että käytin kaiken keskittymiskykyni neidin kaikkien jalkojen pitämiseksi maassa ja vielä seisoma asennossa. Teri ravasi oikein nätisti tosin välillä vietit veivät vallan ja sitä sitten kuljettiin nenä maassa. Seisominen ei neidiltä kovinkaan mainittavasti sujunut kun mielessä tuntui olevan päällimmäisenä tuo istuminen. Positiivisena asiana mainittakoon että maahan menoa ei kertaakaan tarjottu vaikka se tuntuukin olevan Terin vahvinpuoli. Pari arvostelusta Teri sai sinisen nauhan ja jatkoi siis sinisessä kehässä. Saatiinkin jäädä suoraan kehään kun x-rotuisia kilpailijoita oli kuusi ja me olimme viimeisessä parissa. Sinisessä kehässä neiti onnistui tulemaan toiseksi kaikesta seisomisen aikana tapahtuneesta makkaran ja hamuilusta ja kättäni vasten kiipeilystä huolimatta. Muistoksi saatiin kuitenkin ruusuke ja se Terille huomattavasti mieluisampi asia eli voitettu ruokapussi, vaikka se nyt ei sattunutkaan olemaan hänen omaa ruokamerkkiään. Myös Geena sijoittui tulemalla toiseksi veteraani luokassa.
Loppu päivän Teri viettikin sitten loikoillen sängyn pohjalla ja nähden villejä unia.

Loppuun vielä kuva hyvin itsetyytyväisestä ruokapussin voittajasta :)

torstai 8. lokakuuta 2009

Hämärää hakua

Käytiin tänään Terin kanssa koittamassa hakua kun siihen kerran mahdollisuutta tarjottiin. Mukana oli useita koiria, joista osa harjoitteli jälkeä ja osa hakua. Terin vuoron alkaessa alkoi jo hieman hämärtää mutta sehän ei neitiä haitannut. Jo heti aluksi tyttö oli aivan innoissaan, mikä varmaankin johtui siitä että hän kuvitteli pääsevänsä jälkihommiin. Aluksi haku olikin aika maavainu painotteista, mutta lopulta sieltä löytyi se kaivattu asiakin eli ilmavainu. Hienosti Teri sitten hakikin kun vauhtiin pääsi. Välillä nenä oli suunnattuna maata kohti mutta lopulta maalimies kuitenkin löytyi ja mikäs sen mukavampaa kuin makkaraa palkaksi kaikesta "vaivasta".
Haun jälkee neiti ajoi vielä Sarin tekemän jäljen. Jäljelle lähtö oli innokas, välillä jälki kuitenkin hävisi ilmeisesti liiankin tuoressa muistissa olevan ilmavainun takia tai sitten syynä oli läheiseltä laavulta leijuva ja hyvin kutsuva makkaran tuoksu. Jäljellä ollessaan työskentely oli kyllä todella tarkkaa. Lopuksi vielä odotin ensimmäistä kertaa ilmaisua esineestä myös jäljellä, sitä kun on harjoiteltu vaan sisällä ja pihalla. Aluksi Teri vaan kummissaan pyöri maassa olevan rasian ympärillä ja törkki sitä kuonollaan. Hän törkki kuonollaan, tassuillaan, haukkui, törkki, haukkui, tuijotte kummissaan, haukkui ja vihdoin viimein asettui maahan makaamaan. Mitä tästä siis opin... ei hakua ja jälkeä samalla kerralla. Oli kyllä todella mukavaa treenailla porukalla ja saada asian tuntevia neuvoja.
Harjoitusten päätteeksi minulla oli mukanani oikein iloinen ja väsynyt koira. Ainoana asiana hänen iloaan tuntui vain häiritsevän vielä toistaiseksi tyhjänä pysynyt ruokakuppi.

tiistai 6. lokakuuta 2009

Ensiaskelia

Nyt vihdoin sain aikaiseksi pystyttää koiralleni oman blogin. Päähenkilönä seikkailee beaglen ja suomenpystykorvan sekoitus Teri. Terin nimi tarkoittaa auringon paistetta ja kyllä tuo neiti onkin ihan nimensä veroinen. Päähenkilönä toimivan kaverin kanssa on tänä syksynä alettu harrastaa jäljestystä. Aiemmin aloitettu TOKOilu on myös herätelty henkiin Tottistelemisen merkeissä.
Blogin nimi taas tulee Terin turhankin kuuluisasta "sotahuudosta", joka pääsee ilmoille aina neidin ilmoittaessa jostain jännittävästä tapahtumasta. Blogissa tullaan keskittymään kaikenlaisiin pienen koiran elämää jollain tavalla koskettaviin asioihin.