Näytetään tekstit, joissa on tunniste pelot. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste pelot. Näytä kaikki tekstit

tiistai 22. heinäkuuta 2014

Mörkö pimeässä

Teri täällä hei! Tulin taas kertomaan teille miltä asiat näyttävät koiramaisesta näkökulmasta. Juttuni koskee tällä kertaa matkailua, minä kun tykkään sitä harrastaa.

Linja-autossa ompi tunnelmaa
Aloitetaan bussi matkailusta kävimme nimittäin iso-tätini luona kyläilemässä ja taitoimme suurimman osan matkaa bussilla. Osa koirattomista ihmisistä tuntui olevan sitä mieltä, että bussilla meno on hankalaa meidän karvaisten ystävien kanssa ja että olisi helpompaa mennä omalla autolla. Minä olen sitä mieltä, että ne ihmiset eivät vain ole nähneet hyvin käyttäytyviä koiria! Mikäs meillä oli matkatessa, bussikuski otti meidät kiltisti kyytiin ja etsimme vapaan paikan bussin takaosasta. Sinne me sitten asetuimme nukkumaan emännän jalkojen juureen.
Välillä kyllä meinasi olla ahdasta, kun Vempi heittäytyi pitkäkseen poikittain jalka tilaan, mutta onneksi emäntä vähän avitti ja siirsi pikku veljen omalle puolelleen. Paremman tyynyn puutteesssa asettelin kuononi Vempin päälle ja koska havaitsin tilanteen hyväksi käytin samaa tyynyä lähes koko paluu matkan. Hyvin sujui monen tunnin matka nukkuen ja pitemmillä tauoilla ulkona käyden.

Pidän huolta veljestä
Sopivan pehmeä tyyny
Helsingin päässä oli vuorossa junaan siirtyminen, mutta sitä ennen kävimme rakon tyhjennyksellä eduskuntatalon viereisellä nurmikolla. Juna matkakin sujui hyvin, minä kyllä istuin varmuuden vuoksi, sillä junat ovat minusta epäilyttäviä. Vempi sen sijaan heittäytyi pitkäkseen junankin lattialle. Minä vaatisin sentään jonkinlaista varovaisuutta ja tarkkaavaisuutta vastaavassa tilanteessa!

Mörkö
Yhtenä iltana kylä paikassa ulkoillessamme Vempi väitti näkevänsä mörön ja lähti hirveää vauhtia vetämään hihnassa toiseen suuntaan. Sanoin etten minä näe mitään mörköä ja kerroin että pelottavia asioita löytyy vain ylä ilmoista. Vempin siinä pelätessä emäntä pyysi minua hyppäämään ison kiven päälle ja minähän hyppäsin. On niin mukavaa, kun pääsee luvan kanssa kiipeilemään ja hyppimään. Veikkakin sitten tuli häntä heiluen kiveä ihmettelemään ja kertoi, että oli luullut kiveä möröksi. Kyllä minua hieman huvitti moinen luulo.
Ilta kävelyillä nähtiin myös pariin otteeseen pupuja ja minä niitä kutsuin luokseni leikkimään. Eivät mokomat tulleet! Taitavat olla turhan tarkkoja leikki seurastaan nuo citypuputkin. Reissu sujui muuten aika rauhallisissa merkeissä.
Yhtenä päivänä päästiin käymään viereisen kauppakeskuksen lemmikkikaupoissa. Iso-täti osti minulle possunkorvan ja veljelle kovaa ääntä pitävän gorilla-lelun. Ihan reilu jako minun mielestäni.

Sellainen matkakertomus. Palaan kertomaan omia näkemyksiäni asioihin, jos ja kun tarve vaatii. Buff! T: Tepa

Vempi otti minut kainaloon

perjantai 16. toukokuuta 2014

Pelkoa palovaroittimesta

Tepan elo on ollut viime aikoina aika tasaista. Vähän pelottaa onko jonkin sortin pelkokausi painamassa taas päälle, mutta toivotaan että Teri vaan tykkää pitää minut jännityksessä. Ihan kauhean ihmeellisiä asioita ei ole viime aikoina tapahtunut vaan meno on ollut sellaista kuin muutenkin: tokoa, lepoa, liikuntaa, ruokaa ja ulkoilua.

Piip, piip
Tämä juttu tapahtui kylläkin jo aikoja sitten, mutta kuitenkin viime kirjoituksen jälkeen. Tepa pääsi pelkäämään palovaroitinta. Ensimmäinen kauheus sattui, kun paistoin lettuja ja poistin sen ajaksi varoittimesta pariston. Takaisin laittaessa siitä sitten pääsi varoitus ääni, kun vain toinen pariston napa oli kunnolla kiinni ja toisessa vain pieni kosketus. Teri raukka näytti aivan järkyttyneeltä ja katseli touhua epäluuloisena.
Toinen kauhea kokemus sattui kyläily reissulla. Keskellä yötä palovaroitin alkoi antaa pariston tyhjenemis varoituksia  huoneessa, jossa nukuimme. Teri raukka pakeni paniikissa tilannetta sänkyn alle. Siellä taisikin osa tytön yöstä vierähtää vaikka piipitys saatiinkin lakkaamaan.
Sattuipa sitten vielä kolmannenkin kerran varoitin piippailemaan ikävästi lyhyen ajan sisällä. Oltiin taas kyläilemässä ja taas kerran yöllä (ei tällä kertaa niin myöhään) alkoi varoitin huutamaan tyhjenevää patteria, tällä kertaa veljeni huoneessa. Ensin huomasin vaan, kun Nake hyppäsi alas sängyltä ja maiskautti kerran, niin kuin hän silloin tekee kun joku on oikein pelottavaa tai epämiellyttävää. Kohta tyttö hyppäsi takaisin sänkyyn ja rupesi pyrkimään viereeni niin lähelle kuin mahdollista. Tässä vaiheessa minäkin kuulin piippauksen ja Nake alkoi tärisemään. Tärinä vaan jatkui ja koska taikapaita puuttui aloin halaamaan tyttöä tiukasti. Halaaminen selvästi helpotti Tepan oloa ja tärinä hieman vaikeni ennen seuraavaa piippausta. Onneksi paristo saatiin taas vaihdettua ja pienen koiran paniikki alkoi helpottaa. Pitkän aikaa silti vielä neiti nukkui harvinaisen tiukasti kiinni minussa.
Viimeisin asiaan liittyvä kauhistun oli rappukäytävästä kuuluva kimeä ääni, joka sai tytön tärisemään ja siirtymään parvekkeen oven viereen istumaan. Tällä kertaa taikapaita oli paikalla ja pelasti tilanteen.

Neljä tötsää ja nauha
Eli siis ruutua ollaan taas tehty. Kosketus alusta ei toiminut haluamallani tavalla ja minusta tuntui, että Teri menee ruutuun vain silloin kun näkee alustan vietävän sinne. Kaikkia hauskuuttaakseen tyttö vielä juoksi ruutuun, nappasi leikkisästi alustan suuhunsa ja lähti tuomaan sen minulle. Ja se ei tosiaan ollut yksi tai kaksi kertaa, kun niin tapahtui. Kävin jopa kiertämässä ruutu merkkejä ja yritin selittää että tänne keskelle pitää tulla, tiedä sitten toimiko se. Pari kertaa ollaan nyt treenattu viemällä makupaloja alustalle ja se on taas toiminut hyvin. Lisäksi olen ottanut sellaisen alustan, ettei se eivätkä herkut näy kauas ruudusta josko siitä olisi apua. Vauhdilla tyttö ruutuun ainakin viimeksi paineli.
Seuraaminen on ollut jo jonkin aikaan löysää varsinkin käännöksissä ja sitä olen pähkäillyt. Hyvän keinon näiden parantamiseksi muistin vasta sitten, kun treenikaverin näin sitä käyttävän eli käännös ja heti seis ja palkka. Osittain tuollahan minä silloin joskus sain rakennettua Terille hienon ja tiiviin paikan. Nyt paikka alkaa taas hienosti löytyä ja vain pitkät seuruu pätkät saa Naken loittonemaan.
Tunnari on nyt ollut pienellä tauolla, jos se vaikka auttaisi Tepaa järjestelemään siihen liittyviä asioita päässään. Sehän on ollut nyt sellaista pelleilyä että. Hyvin onnsituu kyllä oman kapulan haku, kun minä vien kapulat, mutta jos joku muu vie niin meno on aivan villiä ja mukaan lähtee sattumanvarainen kapula. On tosin käynyt niinkin, että kun minä vien kapulat löytyy oikea kapula, mutta sitten se täytyy viskata ilmaan ja loput kapulat siihen perään, sitten etsitään uudelleen se oma kapula ja tuodaan se. Leikkimiseksi näyttää muutenkin menevän homma kapulan löytymisen jälkeen ja jouduinkin käskemään Nakea tuomaan kapulan ettei homma mene pylly pystyssä (siis Tepa tekee näin) hännän heilutteluksi.

Koska kuviahan tähänkin päivitykseen on pakko tunkea, niin laitan sitten jo melkein kuukauden vanhoja otoksia halukkaille ihan tuonne loppuun. Niin ja koitan saada aikaiseksi vastailla siihen Leenan heittämään haasteeseen!

Hännän heilutuksia ja lämpeneviä ilmoja! Buff.

Tepa valitsi sen muhkeamman tyynyn
Nenähommia mökkimaisemissa
Kauhea vauhti päällänsä
Kas! Sehän on Oku!
Pienet hipatkin malttoi ottaa
Koska Terillä oli niin mukavaa
Tepa on kerennyt käymään myös vanhan-mummon luona...
...nukkumassa pöydän alla.
Juomatauko
Uskokaa tai älkää, minulta tipahtanut karkki oli jäädä syömättä vaikka annoin luvan sen ottaa!!

Mutta ei hätää. Rusto kyllä kelpasi

maanantai 13. tammikuuta 2014

Menneitä

Nyt otan itseäni niskasta kiinni ja teen tiivistetyn päivityksen Terin kuulumisista. Jos satun oikein reippaalle päälle, koitan saada taas päivittelyt vähän tiheämmälle aika välille niin tulee sitten tuoreempi juttuja ja tarkempiakin ehkä?

Viime vuodelta
Pitänee ensin kertoa, että joulu meni hienosti. Teri oli ollut kiltisti ja sai eniten lahjoja. Paketeista löytyi uusi älypeli, makuu alusta kotiin pöydän alle ja paljon paljon herkkuja. Uusi alusta on Terin mieleen ja siinä tyttö usein pötkötteleekin. Onhan se pöydän alus suojaisampi paikka, kuin pelkän katon alla. Ainoa miinus puoli taitaa olla, ettei alustaa saa myllättyä Tepan haluamaan kasa muodostelmaan.
Älypeliä ollaan vähän pyöritelty. Täysin ei ole tyttö vielä täysin uudenlaisen lelun ideaa hoksannut, vaan meno näyttää lähinnä hosumiselta. Pitänee hommata sellainen peli, jossa täytyy levyjä pyöritellä, niin ehkä se alkaa homma sujumaan. Kyllähän Nake on keksinyt miten uudesta pelistä herkkuja saadaan, tekniikka ei tosin ole alunperin suunnitellun kaltainen. Täytyy vaan todeta, että fiksuuttahan se on kai sekin, että keksii eri tapoja pelata noita pelejä varsinkin kun tyyli ei ole sellainen, että puu osat syödään tieltä pois.
Sai Teri jouluna muitakin herkkuja, kuin niitä paketista tulleita. Kinkkua tyttö nautti luvan kanssa ja ilman. Ilman syönti tapahtui himon kasvettua liian suureksi pöydän reunalla Tepan nimeä huutanutta kinkkua kohtaan. Istuin itse pöydän ääressä ja huomasin tytön innokkaasti nuolevan kinkun toista päätä. Onneksi se oli se pää jota ei oltu vielä leikattu ja jossa oli vielä kaikki päälliset paikallaan. Syötävään osaan Teri ei siis pääsyt kuonoiksi. Heti kun komensin neiti lopetti toimensa ja tajusi että olin ollut aivan näköyhteyden päässä. Hups.

Tepa tarkkaili mummon luona pihan lintuja ja yhtenä päivänä kurrea.
Huono kuva, mutta tässä kyseinen kurre.

Teri-Urhea
Uuden vuoden vietossa olimme Tepan mummolassa. Mummo lähti omille riennoilleen uutta vuotta vastaan ottamaan, niin ollen jäimme Naken kanssa kahdestaan ääniä kuuntelemaan. Radio meillä oli koko illan päällä ja ensimmäisten paukkujen jälkeen puin tytölle taikapaidan ja hän painelikin sängyn alle turvaan. Jonkin aikaa pauketta kuunneltuamme tipautin "vahingossa" erilaisia herkkuja lattialle sängyn viereen ja neiti kävi ne siitä noukkimassa. Sen pari kertaa kun sängyn alle kurkkasin Nake siellä rauhassa pötkötteli.
Jossain vaiheessa Teri sitten päätti herkkujen rohkaisemana tulla pois sängyn alta kokonaan. Hän vähän aikaa menoa katseli, kävi hakemassa rapsutuksia ja meni sitten sängyn päälle nukkumaan. Kun puoli yö läheni istuskelin koneella ja vilkaisin välillä silmäkulmastani Tepan meininkiä. Yritin itse olla mahdollisimman rennon oloinen ja liikahdella välillä musiikin tahdissa. Keskiyön paukkeet koittivat tietenkin kovana ja mitä teki Nake? Nukkui sängyllä mummon suuren koristetyynyn päällä. Kovimman paukkeen aikaan tyttö kohotti hieman päätänsä, katseli minua kuin hullua kun hytkyin musiikin tahdissa, painoi päänsä takaisin tyynyyn ja laittoi silmät kiinni.
Eli siis kauhean reipas Nake! En olisi ikipäivänä uskonut näkeväni hänen voivan rentoutua sellaisen paukkeen keskellä. Meillä ei edes ollut feromonit seinässä vaan ainoastaan se paita tytön päällä.
Ulos meno olikin sitten pelottavampi juttu. Sinne lähteminen vaati vielä seuraavana päivä jumppakepin avulla sängyn alta häätämisen. Onneksi ulkona ei kukaan matti myöhänen enää ampunut yli jääneitä rakettteja, vaan ulos lähdöt helpottuivat nopeasti. Pitää siis vielä kerran todeta, että on minulla kauhean reipas ja rohkea pieni Teri-koira!

Rakettien kuuntelua
Jos vähän pitää kuitenkin pelokkaalta näyttää

Mitäs viime aikoina? Lähinnä tokosta.
No ei oikeastaan mitään kummempia. Normaali koulu arki on taas alkanut ja tokoa ollaan joulu tauon jälkeen jatkettu.
Tokossa otettiin viime kerralla noutoa ja seuraamista. Nouto oli taas äänekästä ja siihen paria kikkaan koitettiin. Ensin niin, että ihminen seisoo kapulan edessä ja Terin täytyi hänet kiertää. Tämä toimi ihan hyvin ensimmäisellä kerralla, toisella homma oli jo paljon epäilyttävämpää. Sitten tehtiin niin, että ihminen väistää, jo Teri hakee kapulan hiljaa, jos ei kapula napataan pois maasta. Minä en siis heittänyt kapulaa.
Yhdellä kerralla Nake kävi hakemassa kapulan ja tarjosikin sitä kapulan luona seisseelle. Minä yritin tyttöä huudella, mutta hänellä oli missio päällä. Niinpä Tepa toi kapulan minulle seuraten kontaktissa ja kapula suussa kapulan vartijaa. Lähelle tultuaan annoin tytölle nouto käskyn ja hän palautti viereeni perusasentoon.
Erilaisia juttuja koitettiin ja siinä sai todeta, että se kapulan heittäminen on se kiihdyttävä tekijä. Lopulta homma meni siihen että neiti juoksi kapulalle, mutta alkoi vartijalle sinne päästyään haukkumaan ja leikki kumarruksia tekemään. Lopuksi tein niin, että jätin kapulan Terin eteen ja menin itse pitemmälle, josta annoin nouto käskyn. Se toimi hyvin ja tyttö suoriutui tehtävästä hiljaa. Toisella kerralla jätin kapulan vähän kauemmaksi ja Nake sen sitten unohti ottaa matkalta mukaan. Pieni huomautus (oho) sai tytön kääntymään ja hakemaan kapulan matkaan mukaan.
En sitten tietenkään muistanut tuolla treeneissä mainita sitä, että minusta yleisesti tuntuu että nuo irtoavat liikkeet aiheuttavat Terille sen haukkumisen ja kiihtymisen. Tai niin olen ollut huomaavinani, kun niitä on harjoiteltu. Nyt pitäisi vaan päästä jonnekin avarampaan näitä juttuja vähän treenimään.

Seuraamista otin vain pari pätkää, kun se tuntui menevän paremmin eli tiiviimmin kuin ennen treeni taukoa. Ilmeisesti olen joskus vahingossa astunut tytön varpaille ja siitä on se väljyys sitten tullut? Teri kun on kuitenkin sellainen herkkis.

Lopuksi otin vielä yleisessä hulinassa kakeja, askel siirtymiä ja yhden luoksetulon stopin. Sujuivat mukavasti. Niitä oli ihan pakko ottaa, kun treeni porukassa oli vierailemassa dalmis ja se tuntui nostavan Terin pilkkurasismin taas pintaan. Tekeminen sujui kuitenkin hyvin ilman dalmikseen kohdistuneita vilkuiluja. Tekemisen loputtua piti kyllä neidin taas vähän turhan paljon tuijotella.

Tämmöistä on ollut Terin meno. Katsotaan mitä seuraavaksi tapahtuu. Buff!

torstai 14. marraskuuta 2013

Heräämisiä

Meille on tässä viime aikoina tapahtunut kaikenlaisia heräämisiä, sekä Terille, että minulle. Terille herääminen nyt ei ollut kovinkaan miellyttävä kokemus ja kerronkin siitä ensin.

Terin herääminen
Tämä ei siis ollut mieluinen tapahtuma Tepalle. Kaikki alkoi, kun löysin äitini varastosta vanhan herätyskellon, jonka sain muistin mukaan lähtiessäni ensimmäiselle luokalle. Riemukseni tuo kapistus kävi ja pysyi jopa ajassa. Vähän sitä toki pitää välillä kopauttaa, kun herätys ajan asettamisen seurauksena viisarit saattavat jumahtaa paikoilleen. No mutta kuitenkin. Otin kellon sitten toki käyttöön, kun minun heräämiseni yhteen kelloon ei ole lainkaan varmaa.
Ensimmäinen kellon käyttö viikko ei tuottanut ongelmia, mutta syysloman jälkeen sen kauheus tuli ilmi. Ensimmäisenä aamuna kun kello soi Teri säntäsi hirveällä kyydillä makkarin ovelle, kääntyi katsomaan ja jatkoi matkaansa olkkarin puolelle. Seuraava aamuna ihmettelin, kun Nake taas pomppasi yllättäen ylös, kello soi ja tyttö painui olkkariin.
Pari päivää tätä ihmettelin ja sitten Nake siirtyi olkkariin jo ilman kellon sointia. Siinä vaiheessa tajusin, että neiti kuulee pienen napsahduksen joka tulee juuri ennen kuin kello alkaa soimaan. Jätin sitten kellon laittamatta soimaan ja toivoin että herään toiseen kelloon. Jälleen kellon napsahdettua Nake vaihtoi huonetta. Ei auttanut asiaa vaikka kello ei soinutkaan moneen päivään. Lopulta sitten siirsin kellon napsahtelemaan puolen päivän aikaan, mutta ajatus kammottavasta äänestä oli jo iskostunut tytön päähän ja nyt hän lähtee toiseen huoneeseen nukkumaan automaattisesti jo hyvissä ajoin ennen kuin herään.
Tulin tässä miettineeksi, että minkäköhän sätkyn Teri saa yksin ollessaan kun kello napsahtaa? Pitänee muistaa siirtää kello napsahtamaan ilta päivään, niin ei säikyttele pientä koiraa ja aiheuta ongelmia yksinoloon.

Yksin olosta muuten sen verran, kun olen sitä välillä kuvaillut niin neiti päästeli niitä tavan vuoksi ulahteluita vielä viime tarkkailu kerralla, suunnilleen saman verran kuin aiemminkin. Loppu ajan Nake nukkuu ja lepäilee. Joku päivä taas muistaessani laitan tallentimen seuraamaan tytön yksinolo touhua.

Oivalluksia treenatessa
Ensimmäiseksikin Tepa on taas palannut normaaliin ja hiljennyt treeneissä. Tähän liittyy sitten se minun heräämiseni eli tajusin että Teri haukkui treeneissä vain sillä yhdellä kentällä, joka oli hänelle alunperin niin kamalan jännittävä paikka. Ilmeisesti tuo jännitys oli koko ajan mukana hommassa kun kentällä treenattiin ja purkautui sitten haukkumisella sekä vinkumisella vaikka työn teko jo sujuikin. Varsinkin ne liikkeet, joissa Terin piti jäädä pitemmälle toivat hänelle epämiellyttävän olon.
Mutta nyt siis sujuu ja jopa pari lähes hiljaista paikalla makuuta on saatu aikaiseksi. Lähes tarkoittaa sitä, että neiti on vingahtanut vain pari kertaa! Toissa päivänä oli vähän enemmän ääntä, mutta ei mitään siihen pahimpaan mahdolliseen tilanteeseen verrattuna. Eilen jätin tuon liikkeen suosiolla väliin, kun tyttö tuntui olevan niin hajujen viemää.
Avo liikkeiden lisäksi ollaan tehty hieman tunnaria ja se on nyt siinä vaiheessa, että muut kapulat on edessä läjässä ja oma sitten piilotettuna vähän taaenpana. Hyvin Nake etsii ja ulkona treenatessa käyttää nenäänsä silloinkin  kun kapulat on rivissä ja hieman lehtiin piilotettuina. Tasaisella alustalla tyttö tykkää sitten hakea jonkin satunnaisen kapulan rivistä tai ympyrästä sen enempää haistelematta. Alkutekijöissä siis vielä mennään.
Ohjattua noutoa ollaan hrjoiteltu rasioiden kanssa ja nyt löytyy suunnat erittäin hyvin. En ole vielä laittanut kaikkia rasioita samaan riviin, mutta sinne päin pikkuhiljaa mennään. Ja sitten jossain vaiheessa voisi niitä kapuloitakin koittaa sinne laittaa. Merkille en ole tyttöä lähettänyt, kun ollaan nyt alettu treenaamaan ruutua meille uudella tyylillä.
Ruutua on nyt koitetttu tehdä kosketus alustan kanssa. Aiemminhan Terillä on ollut siellä herkkukuppi, mutta siinä on aina vaarana haistelun tarjoaminen kun herkkuja ei löydykkään ja Tepalla se on taatusti herkässä. Ruutu meni ihan kivasti, silloin, kun ensin otin ihan pelkkää kosketus alustaa sen ulkopuolella ja siirsin sitten alustan ruutuun. Eilen hölmöyksissäni en sitä tehnyt ja Nake oli aivan hukassa ruutuun mennessään. Ihmetteli varmaan mitäs nyt ja siitä seurasi sitten haukkumista. Tämä oli niin kummallinen näky, että saatiin enemmänkin ihmisiä asiaa ihmettelemään :) Otin sitten vielä erikseen kosketus alustaa ja niinhän se on tehtävä, että seuraavalla kerralla otetaan ensin ruudun ulkopuolella ja sitten sisällä.
Seuraaminen on ollut mielestäni nyt jo pitemmän aikaa väljää ja siihen päätin sitten eilen treenien loppu puolella puuttua. Tehtiin siis seuraamis pätkää ja aina käännöksen jälkeen pysähdys ja palkka. Lisäksi itse harjoittelin hiljentämään käännöksiin, jotta Terillä on paremmin aikaa reagoida asiaan. Hyvin alkoi taas paikka tiivistyä. Lyhyitä pätkiähän ne oli mitä tehtiin, mutta kuitenkin.
Kyllä minä vielä saan Nakelle takaisin sen hyvän tiiviin seuraamisen, joka sillä viime kesänä oli.
Ylempien luokkien kakeja ajatellen olen alkanut opettamaan Tepalle seisomista ja ihan kivasti tyttö jo tekee, jos kierroksia ei ole liikaa tai palkka liian hyvä. Takapalkkaa olen nyt käyttänyt ja tyttö on lakannut liikkumasta eteenpäin ylös nousuissa vaikka antaisin käskyn vähän kauempaakin.

Tepalla on ollut hieman tylsää, kun olen sairastellut ja kunnollinen tekeminen tai lenkkeily on ollut kovin pientä. Onneksi tuon koiran pää ei tunnu siitä leviävän eikä hän mene pitkin seiniä. Tämän seurauksena Tepa on sitten kannellut minulle erilaisia tavaroita tekemien ja palkan toivossa. Olen saanut tytöltä esimerkiksi tyhjiä pulloja ja mainoslehtiä. Kummallisin asia on kuitenkin mummon luona oleva kapistus, jolla on ilmeisesti tarkoitus hieroa lihaksia rullailemalla. Tuo rulla systeemi oli Naken mielestä niin mielenkiintoinen, että sitä piti tökkiä tassuilla, pyöräytellä lattialla ja niin kuin jo mainitsin kannella ympäriinsä. Aiemmin tuo kapistus ei ole herättänyt tytössä minkäänlaista mielenkiintoa, mutta nyt tekemisen halu muutti asian. Rulla on siis pop.

Nyt kuvien kera hännän heilautuksia ja ilon haukahduksia!

Uuden mallinen noutokapula ;)
Vinkeä ilme kroko hommien jälkeen

keskiviikko 11. syyskuuta 2013

Kauheasti kaikenlaista

Ihan kauheasti on tapahtunut kaikenlaista sitten viime päivityksen. Monta asiaa olisi mieli tehnyt tänne kertoa, mutta väsymys ja se ettei kirjoitus ole oikein lähtenyt haluamallani tavalla luistamaan ovat sitten estäneet ne aikeet. Nyt onkiin sitten paljon juttua luvassa :)

Kaiken a ja o
Heti ensimmäiseksi ennen kuin asian unohdan, tuon julki että Terin verikokeet olivat kunnossa. Laajastihan niitä tytöltä tutkittiin mm. maksa-, munuais-, kilpirauhasarvot ja verenkuva. Lääkäri oli sitä mieltä, että jos/kun neidillä kohtaukset yleistyy tulen huomaamaan ne myös päivällä ja niitä on sitten seurailtava ja oltava uudelleen yhteydessä klinikalle. Saimme luvan elää, harrastaa ja kisata normaalista ja nyt toivon, että nuo Terin kohtaukset olivat vaan jonkinlainen stressi reaktio. Onhan se varmaan epätodennäköistä, mutta ainahan sitä saa toivoa?
Uudella pedillä on niin mukava nukkua.
Miksi kaikkea pitää juhlistaa melulla?
Toissa viikonloppuna kävimme kyläilemässä isäni luona ja pääsimme Naken kanssa samalla viettämään lauantai päivän koiranäyttelyssä turisteina kierrellen. Tepa käyttäytyi paikan päällä hienosta, vaikka intoutuikin haukkumaan tuttuja ihmisiä nähdessään. Muuten tyttö otti aika lunkisti ja varmasti jo paikan hulinakin vaikutti siihen, ettei tyttö pahemmin muista koirista välittänyt. Loppu ajasta hän lepäili rauhassa nurmikolla ihmisten ja koirien kulkiessa välillä suht läheltäkin ohi.
Sain tehtyä näyttelystä tarve ostoksiakin, kun hommasin Nakelle treeni häkin. Sellaisen samanmallisen, mikä tytöllä jo on, mutta pienemmän jota on siten helpompi kuljettaa mukana. Ajatuksena oli laittaa tyttö sinne odottamaan vuoroaan, kun halli treenit alkaa, jotta ei tarvitse toisen autossa jäätyä.

Illalla oli sitten luvassa jännät paikat, kun muitten lähdettyä katsomaan ilotulitusta jäimme tytön kanssa kahdestaan. En uskonut tulituksen kuuluvan talolle asti, mutta minut yllätettiin kesken iltapalan teon. Pauke kuulosti samalta, kuin olisi vieressä seissyt. Minä jouduin juoksemaan neidin kiinni, jotta sain hänelle taikapaidan puettua. Onneksi se oli sisällä aiemmin sattuneen mahakipu kohtauksen takia. Tuo kohtaus muuten helpotti, kun Teri sai paidan päälleen :o Liekkö se katkaissut oravan pyörän joka meni näin: vatsakipu-paniikki-vatsakipu-paniikki...?
Onneksi Tepa lopulta selvisi paukutuksesta ja saapui pois sängyn alta, kun veljeni alkoi iltapalan tekoon. Taikapaita osoitti taas toimivuutensa.
Taikapaita pelasti taas tilanteen

Eikä meidän viikonlopun tapahtumat loppuneet vielä siihen, vaan sunnnuntaina teimme pika visiitin mökille. Pikainen käynti oli kovan sateen vuoksi, joka alkoi hetkeä ennen kuin saavuimme mökin pihalle. Tepa pääsi kuitenkin pinkomaan hetken aikaa vapaana.

Minun oli myös pakko ottaa (kun nyt kerta sinne oli päästy) neidin kanssa pieni toko pätkä kokeeksi. Halusin testata sen palkattomuuden kestämistä sinne kakeihin asti. Selvästi huomasi, että kun sinne asti päästiin, niin alkoi makuulla ollessa tytön ajatus herpaantui ja nenä alkoi nuuhkia ilmaa. Pienellä huomautuksella sain onneksi tytön huomion ja sitten heti ensimmäisestä istumisesta palkka ja homma olikin sitten siinä.
Koska mökillä oli niin mukavaa ;)
Tepa muisti käydä myös sivulla istumassa.

Viimeistä vietiin
Torstaina kävimme Tepan kanssa viimeistä kertaa aksaamassa. Ei vaan budjetti riitä viikottaiseen edes takaisin ajeluun, kun välimatkaa on kuitenkin 85 km ja menovesi hiuksia nostattavan kallista. Mukavat oli viimeiset treenit ja meillä meni tytön kanssa radalla ihan kivasti. Teri kuulemma lukee hyvin ohjausta :) Radalta löytyi hyppyjä, putkia, pussi, puomi ja keinu. Hyvin sain tällä kertaa Naken menemään rauhallisesti keinulle ja hän selvästi ymmärsi mistä esteestä oli kyse. Ei siis saatu lentokeinua aikaiseksi. Minä kyllä pysäytin tytön ihan selvästi ennen kyseistä estettä. Muuten ei mitään mainittavaa jäänyt mieleen. Joitain ohjauskuvioita piti treenata enemmän kuin toisia ja jotkut hoituivat melkein kuin itsestään. Taitava Nake!
Ponnistus voimaa löytyy. (Kuva: Helena Kumpulainen)
TOsi KOkeilua
Vaikka viime viikolla jotain loppui, niin jotain myös alkoi. Meillä starttasi keskiviikkona toko treenit uudessa porukassa. Treenit oli kentällä, jonka kohdalla Teri on nyt kolmen viikon ajan panikoinut, onneksi vähenemässä määrin. Treenaamisesta ei tuolla kentällä tullut sitten oikein mitään. Tepa etsi koko ajan jotain hajua ilmasta, ilmeisesti se juuri hänet alun perinkin pelästytti? Tyttö kulki kentällä häntä alhaalla ja liikkeestä seisomisessa hän kääntyi minua kohti, kun kävin hänen takanaan kääntymässä.
Parastaan tyttö ei näyttänyt ja muut antoivat meille ihan alkeellisia neuvoja seuraamisen yms. parantamiseksi. Ihmettelivät varmaan mitä ihmettä me siellä ryhmässä tehdään. Mutta kyllä me vielä näytetään, että kun kentän kauhut jää taakse löytyy tytöstä hieno toko koira :)
Treenien jälkeen ollaan käyty monena päivänä kentällä syömässä ja jahtaamassa herkkuja. Toivon sellaisten ilakointi yritysten piristävän Nakea ja rohkaisevan häntä jatkossa kentällä treenailuun.

Viikonloppuna kävimme jälleen kerran kokeilemassa onneamme ja testaamassa tasoamme tokossa.
Minulla ei ollut tätä koetta kohtaan minkäänlaisia odotuksia. Ajatuksena oli lähinnä, että mennään pitämään hauskaa ja yritän saada Tepan hyvälle mielelle.
Ajatus toteutui hienosti, sillä tyttö oli mitä parhaimmalla päällä! Häntä heilui ja hän tuntui todella innokkaalta ja iloiselta tokoillessaan kanssani :) Treeni kentän kauhut eivät siis ole vaikuttaneet Tepan tekemisen intoon.

Jospa kerron meidän pisteytyksestä, mitä/miten siitä nyt muistan. Tuomarina oli Katja Rautiainen.

Paikalla makaaminen: 6 No tuota tuota. Tätähän ei olla pitkään aikaan taidettu treenatakaan ja se kyllä kuului. Neiti oli maannut hienossa asennossa koko ajan, mutta sitä ääntä tosiaan taas vaihteeksi oli aivan liikaa. Tyttö oli vinkunut ja osan siitä piiloon kuulinkin. Lisäksi tyttö haukahti, minkä myös kuulin ja olihan se nenäkin siellä vähän taas tuulessa huojunut.
Seuraaminen: 8,5 Kontakti oli muistaakseni ollut hyvä, mutta paikka oli hieman hajoillut.
Liikkeestä maahan meno: 8 Hieno seuruu ja Nake tipahti heti käskyn saatuaan, mutta mitä onkaan istuminen? Sen tyttö muisti vasta toisella käskyllä :D
Luoksetulo: 9,5 Siis kamalan hyvin meni ja stoppi taisi olla just eikä melkein. Pysäytinkö väärään kohtaan vai vaikuttiko stopin jälkeinen nopeuden lasku, sitä en tiedä?
Liikkestä seisominen: 8,5 Ei mitään muisti kuvaa, mikä tässä mätti. Olisiko pysähtyminen ollut hidas vai mikä? (Kamalaa, kun on tämä muisti välillä, kuin pingviinin lento).
Nouto: 9 Mausteena pieni into vinkaisu, joka laski arvosanaa. Minä en tätä edes kuullut, mutta uskon että se siellä oli, kun siitä viime treeneissäkin sanottiin. Eikös se ole vaan hyvä, että intoa riittää ;)
Kaukokäskyt: 6 Naken kaket meni vähän niin kuin arvelinkin. Ensimmäisen istumisen teki toisella tai kolmannella käskyllä, maahanmenon ekalla, mutta sitten tuli se toinen istuminen, jossa tyttö haukahti eikä noussut toisesta käskystä huolimatta. Enempää en käskyjä antanut, ettei mene ne vähäisetkin pisteet jotka saatiin. Toden näköisesti neiti olisi alkanut lisä käskyillä haukkumaan. Sivulle palattuani se istuminenkin muistui taas Tepan mieleen.
Hyppy: 8 Hyvin Teri hyppäsi ja istui heti toiselle puolelle. Este kuitenkin tuoksui niiiin ihanalle, että sitä piti haistella koko toisella puolella istumisen ajan. Toisin sanoen neiti lähes liimasi nenänsä kiinni esteeseen. Ihme kyllä hän hyppäsi heti ensimmäisellä käskyllä takaisin viereeni ilman viivyttelyjä.
Kokonais vaikutus: 8,5 Vähän piti taas Teriä parin liikkeen välissä herätellä, mikä laski arvosanaa yhdessä äänen käytön kanssa. Muuten oli kuulemma meiltä reipasta menoa kehässä ja tuomari sanoi, että sovitaan Terin kanssa hyvin toisillemme <3 Voi Nake rakas <3 Miten voikaan mieltä taas lämmittää tuollaiset sanat ja vielä sellaisen ihmisen suusta, joka näkee meitä vaan niin lyhyen ajan yhdessä tekemässä :) 
Yhteensä: 157 pistettä eli 2-tulos (hei me noustaan täältä toko-kuopan pohjalta sittenkin!). Palkintojen jaossa tuomari vielä totesi, että "olisi mielelläni antanut tälle koiralle ykköstuloksen" :)
Työtapaturmiin kaatui meidän tämä koe, mutta pää asia on että Teri teki iloisesti ja innokkaasti. Se korvaa kyllä kaikki meidän menettämät pisteet monin kertaisesti ja on minulle kaikista suurin palkinto. Jäi niin erilainen maku suuhun koko kokeesta, kuin viime kerralla.
Jännästi sitä muuten huomaa arvostavansa tällaisia hieman tiukemmalta tuomarilta saatuja pisteitä paljon enemmän, kuin lepsulta tuomarilta saatuja hieman parempiakin pisteitä.

Minulla ei ollut kameraa mukana, mutta onneksi tokoilemassa kanssamme olleella Päivillä oli. Niinpä saimme Naken palkinto kuvan otettua ja kerrankin ulkona. Sijoitus oli 2/4 joten saatiin ruusuke ja Terille paras mahdollinen palkinto eli herkkuja :)
Palkinto tuli vaikka ykköstulos jäi puuttumaan.(Kuva: Päivi)
Sellainen jätti päivitys tällä kertaa. Jospa nyt taas jaksaisin ryhdistäytyä ja saisin aikaan hieman lyhyempiä juttuja ja vaikka sitten useammin. Loppuun vielä kuva, joka oli PAKKO laittaa..

Ei ollut ihme ettei Nake mennyt häkkiin. Mutta minulle heräsi pari kysymystä krokon tuolla olosta, miksi ja miten?

maanantai 19. elokuuta 2013

Suuria muutoksia

Minä täällä taas hei! Siis tämän blogin päähenkilö. Emäntäni kuulumiseni täällä yleensä kertoilee, mutta nyt on joitain todella tarpeellisia tietoja jäänyt kertomatta, joten päätin tulla kertomaan ne teille ihan itse.

Ensimmäisenä kerron teille siitä suuremmasta muutoksesta, jonka olen kohdannut. Me olemme muuttaneet emännän kanssa aivan uuteen paikkaa. Täällä ei ole lainkaan samoja tuoksuja ulkona, kun entisessä kodissamme. Sisälläkin on aika erilaista. Vanhat tutut huonekalut muuttivat sentään kanssamme, mikä helpotti minun oloani kovasti.
Minä olen käynyt pari kertaa minun uudessa ruokakaupassa, mutta sinne pitää mennä hirmu jännittävän aukion ohi. Yritän aina emäntä siinä kohdalla hoputtaa, mikä johtaa siihen että hän kävelyttää minua edes takaisin, kunnes maltan taas kulkea hihna löysällä. Tänään päätin jo aika pienellä eestaas ravaamisella kulkea nätisti. Emäntä varmaan luulee, että aion tehdä niin jatkossakin. Vaan siinäpä hän erehtyy, aion nimittäin taas ensi kerralla kokeill, josko mentäisiin aukion kohdalla vähän nopeammin.. Tai siis paljon nopeammin, mieluiten juosten.

Tänään lenkillä tapahtui jotain pelottavaa. Minulle selvisi, että lähellä on ufojen laskeutumis paikka! Näin nimittäin merkin jossa kerrottiin miten ufoja kävelytetään! Minä kauhistuin merkkiä kovin ja emäntä vaan sanoi, että "Pöhkö, on noita ennekin nähty". Mutta sitten emäntä huomasi merkissä saman kuin minä ja sitä piti alkaa ihan jollain vempeleellä tarkkailemaan. Kovin on kummallista tuollainen käytös. Minä olisin mieluummin vain pian poistunut paikalta. Minä olen koko ajan tiennyt, etteivät ne viereisen liikennepuiston lapset ole ihan tavallisia lapsia!!

Tässä tuo pelottava merkki. Hyvä että uskallan edes kuvaa katsoa!

Toinen maailmaani mullistanut asia on tieto siitä, ettei jätski-auto enää kulje!! Mille minä nyt laulan? Aivan kamalaa. Miten ne voivat tehdä tuollaista? Emäntä kuitenkin sanoo säilyttäneensä minun jätski-autolle omistamani laulun, joten saan jatkossa sitten kuunnella niitä sulo sointuja muuta kautta. On minulla pieni jätski-auto lelu, mutta sen musiikki ei aiheuta minussa samanlaista tunteen purkausta kuin oikea auto.

Vieraamme
Luna schape oli meillä viikonloppuna vieraana. Hän olisi halunnut leikkiä kanssani, mutta minä päätin pitää Jäärouva vaiheen päällä, enkä suostunut leikkimään. Kiersin kaverin vain katsomatta sinne päinkään. Kovasti Luna tykkäsi leikkiä minun leluillani eikä se minua haitannut. Ihmettelen vain mitä jotkut niissä näkevät. Ystäväni Hukka tykkäsi myös samaisesta majava lelusta kovasti meillä käydesään.
Nukuin minä Lunan kanssa yöllä samassa sängyssä. Toinen nukkui toisessa päässä ja toinen toisessa. Ensimmäisen yön minä nukuin emännän jalkopäässä ja toisena yönä pään puoleisessa päädyssä. Keskustassa kävellessämme emäntäni oli meistä oikein ylpeä, kun kummatkin kuljimme nätisti reunassa, emmekä välittäneet peräämme huutelevasta koirasta yhtään.
Kotona minä yritin houkutella Lunaa kanssani vahti hommiin, mutta ne eivät häntä kiinnostaneet. Mutta hyvin me siis Lunan kanssa kaikenkaikkiaan tultiin toimeen.

Minä relotan uudessa kodissa
Tässä minä koitan nostaa emännän lisäämät lelut pois pedistäni
Sellaisia muutoksia on tapahtunut minun elämässäni. Emäntä lupasi tulla myöhemmin kertomaan minun lääkäri käynnistäni ja joistain tuloksista. Koittakaa te hyvät lukijat pysyä kaukana ufoista ja uskokaa, jos karvainen ystävänne yrittää teitä niistä varoittaa!!

Mukavaa syksyn odotusta jokaiselle, Wooooooo!

perjantai 5. heinäkuuta 2013

"Älä itke sitä että koirasi on liian nopea"

Noin sanoi viimeksi minulle kouluttaja agissa, kun minä sanoin että Tepalla kontaktit venyy kun hän tulee niin kauhean kovaa :D Totesin kyllä sitten vielä etten minä sitä itke vaan sitä, että olen itse niin hidas.

Mutta sitten.. miten ne treenit muuten menikään. Nake onnituneesti ohitti heti toisena olevan renkaan ja toisella kerralla hän hyppäsi renkaan ja kehikon välistä. Ohjasin sitten renkaan niin, että käteni näkyi siitä läpi ja niin Nakekin onnistui esteen oikea oppisessa suorituksessa.
Seuraavana oleva putki ei tuottanut mitään ongelmia ja tyttö haki sen pään itsenäisesti ennen kuin ehdin edes sinne päin sohaista tai mitään sanoa. Pöydän suoritus tapa oli hyvin säilynyt tytön mielessä, vaikka edellis kerran kohtasimme pöydän viime syksynä. Hirmu hyvin tyttö kyllä muutenkin teki ja suoritti esteet; puomi, A, pituus ja hypyt onnistuivat. Niissä kontakteissa vaan tuppasi kyllä turhan paljon tulemaan lipsahduksia. Tepan jarrut toimivat joko pari askelta liian myöhään tai sitten vauhti heitti takajalat pois esteeltä. Mutta lupaan ja vannon etten itke sitä että tyttö on nopea, pitää vain harjoitella lisää niitä kontakteja.
Minun osanani oli harjoitella putkeen ohjausta, minä kun vaan todellakin vähän sohaisen sinne päin. Johtuu kuulemma siitä kun koira on niin hyvä ja hakee itse sen pään. Harjoittelin ja onnistuin :D
Loput kolme estettä olivat hyppy-pituus-hyppy. Teri tuli niille putkesta niin, ettei niitä ollut mahdollista suoraan nähdä. Koitin ohjata suoran niin, että Tepa oli oikealla puolella, mutta ei siitä mitään tullut. Kerta toisensa jälkeen huomasin neidin pyrkivän vasemmalle puolelle. Kun vaihdoin ohjauksen niin että Nake oli vasemmalla puolella niin homma sujui kuin tanssi. Nyt pitää kyllä muistaa harjoitella tuota tytön oikealla puolella oloa.

Keppejäkin otettiin. Ensimmäiseksi otettiin ihan vinokepeillä, koska halusin muistutella tyttöä asiasta ja saada pari onnistumista. Kaksi kertaa molemmilta puolilta ohjattuani ja hieman välissä keppejä pystympää nostettuani päätin mennä normi kepeille. Ihan kivasti Nake niillä teki, vaikkakin jouduin kiinni tytön ottamaan, jotta hän malttoi tehdä myös ne kaksi ensimmäistä keppiä!
Kerran tyttö lähti hirmu hienosti tekemään, mutta puolivälissä ajatus katkesi ja Nake lisäsi riviin yhden mielikuvitus kepin :D Tyttö siis teki pujottelu mutkan kahden kepin väliin. Lopetettiin harjoitus sitten kahteen onnistuneeseen kepittelyyn, yhteen kummaltakin puolelta.
Oli taas mukavat treenit vaikka niinhän ne aina, mutta varsinkin silloin kun saa oikeasti palautetta oikeista asioista.
Tällä kertaa minulla on laittaa kuviakin Tepan aksailusta tältä kesältä. Kuvista kiitos kuuluu Hellulle :)

Tepa sukkula (Kuva: Helena Kumpulainen)
Jiihaa! (Kuva: Helena Kumpulainen)

Paukku paniikkia ilmassa
Eilen aamulenkin aikaan jostakin kuului kova pamahdus ja Teri menin tietenkin paniikkiin. Vastan puolen välin jälkeen tytön häntä alkoi nousemaan jalkojen välistä, kun käännyttiin kotiin päin vievälle osuudelle. Paniikki vetämistä minä en taaskaan suvainnut, mutta kyllä tyttö sitäkin välillä yritti harrastaa.
Tänään neiti ei sitten olisi millään halunnut lähteä lenkkeilemään aamulla samaan suuntaan. Olin kuitenkin päättänyt että sinne mennään, niin sinne kanssa mentiin. Puoli väliin asti Nake taas kulki häntä koipien välissä ja hihnan kiristys yrityksiä tehden. Se joka väittää että koiralla on huono muisti ja että ne elävät vain tässä hetkessä on totaalisesti väärässä. Kyllä Nake ainakin oli vielä aivan eilisen päivän paukuissa. Nyt jopa ilta lenkillä meno vaikutti hieman jännittyneeltä ja hihnaa pingottavalta. Luulen että hihna kireällä meno ruokkii Terin paniikkia vielä lisää ja jos sen antaisi jatkua olisi taivaan niskaan putoaminen ja x-filesit taas lähellä. Niinpä kotiin tultaessa laitoin feromoni-haihduttimen taas seinään ja toivon sen helpottavan ulkoiluakin.
Osa syynä tälläiseen yli menevään panikointiin ovat varmasti myös kovat ukkoset, joita täällä päin on nyt pienellä aika välillä taas riittänyt.

Jäämme odottamaan haihduttimen vaikutusta ja toivomaan onnistuneita treenejä myös viikonlopuksi.

keskiviikko 22. toukokuuta 2013

Taikapaita vol2

Taas oli Terin taikapaidalla käyttöä, kun ukkonen päätti saapua kevät illan iloksi mökille. Mummon luona vietettiin aikaisemmin myös ukkosta, mutta ilman tuota paitaa.

Mummon luona toissa viikolla käydessämme päätti tosiaan ukkonen jyrähdellä ja Nake sen seurauksena päätti painella sängyn alle turvaan. Koska luulin unohtaneeni tytön Taikapaidan kotiin (löytyi myöhemmin autosta) joutui neiti kestämään ukkosen ilman helpottavaa apua. Sängyn alta tyttö taisi tulla pois vasta mummon saapuessa töistä.

Seuraava koettelemus ukkosen kanssa oli viikonloppuna. Ukkonen alkoi rytistellä ja salamoita sinkoili kesken viisujen seuraamisen. Teri painua rytinän alettua pöydän alle luimistellen piiloon. Tällä kertaa tiesin paidan olevan mukana ja kävin sen hakemassa. Kauhean ilahtuneelta ei Tepa näyttänyt, kun paidan hänelle näytin, mutta kun olin saanut paidan puettua ja mietittyä oikean kireys asteen, niin muuttui ääni kellossa.
Neidin häntä nousi ylös ja rapsutuksiakin Teri kävi hakemassa niitä antavilta, rytinästä huolimatta :) Pöydän alle kävi nukkumaan Tepan tie lopulta, mutta panikointia ei ollut havaittavissa. Kyljellä makoilu sujui hyvin, mutta pystyssä nokottelu oli sattuneesta syystä hieman hankalaa. On se ihmeellinen tuo Thundershirt!
Nukkumaan mennessä huomasin tosiaan syyn ihmeelliseen nokotteluun. Tepa raukan ylisuuri kaula nahka ei mahtunut paidan sisään vaan muodosti pussin kaulan ympärille. Kun tämän huomasin ja otin paidan pois kävi Nake helpottuneena nukkumaan kahdella suunnalla riehuvasta ukkosesta välittämättä.
Paria numeroa liian suuri nahka muodosti kaulalle "tyynyn"
Taikapaidan poiston jälkeen nahka pääsi valumaan paikoilleen.
Sitten olikin hyvä ruveta unten maille
Tokoilua
Eilen meillä oli taas toko-tiistai. Teri oli taas aivan mainio. Paikalla makuu sujui hienosti tai siis ainakaan palautetta vinkumisesta tai levottomuudesta en saanut :) Jäävät sujui, kaket sujui ja hyppykin onnistui! Viikonloppuna otettiin mökillä hyppyä niin, että ohjasin Terin hypyn jälkeen keskelle estettä ja hyvän matkan päähän esteestä istumaan. Ilmeisesti se oli muistissa vielä eilenkin ja hienosti neiti hakeutui suoraan keskelle estettä. Koska olin hieman ahne ja tein sen mitä ei ikinä pitäisi, päätin ottaa hypyn vielä uudelleen ja silloin neiti istuikin jo huomattavasti lähempänä estettä. Ensi kerralla pitää malttaa mielensä.
Noudossa  Tepa on nyt alkanut palauttamaan kapulan niin, että hän istuu vinosti minun taakseni. Hassun näköistähän se on, mutta onneksi taas toisella toistolla löytyi heti oikea paikka. Pitänee käydä jossain viskaisemassa sitä kapulaa niin että oikea palautus paikka muistuu taas mieleen.
Luoksetuloja ollaan nyt otettu niin, että vaihdellen tulee pysäytys ja läpi juoksu. Tämä tuntuu toimivan, sillä vauhtia on ja stoppi löytyy joka kerralla kun on tarkoituskin.
Hyvillä mielin saatiin treenit lopettaa. Suurin osa liikkeistä tehtiin vain kerran, kun meni niin hienosti ja tosiaan sen hypynkin olisi voinut siihen yhteen jättää. Katsotaan jos tänään taas ennen agilitya otetaan siinä kentän laidalla seuraamista ja luoksetuloja :)

Sellaista on tapahtunut Terin elämässä sitten viime kirjoituksen. Laitetaan loppuun taas Tepan ulkoilu kuvia :)

Kukkien tutkiskelua
Välillä piti istuutua kuvattavaksi
Tepa saapuu heltta heiluen
Lelu leikkiminen kiinnosti myös tällä kertaa
Vetäminen oli hauskaa
Örr örr lelun kanssa
Lepäilläkin ennätti
Mummon pihalta löytyi myös sopiva lepostelu varjo

lauantai 5. tammikuuta 2013

Taikapaita

Terin mielestä on kummallista intoilla uudesta vuodesta, sillä kuka nyt sellaista pauketta haluaisi vapaaehtoisesti kuunnella? Ikävä kyllä asia on tytön kannalta niinkin epämieluinen, että sitä tekee monikin ihminen.

Edellisten ilotulitusten ja rankan pauke syksyn ansiosta tämä aihe huolestutti kyllä minuakin. Mietin miten saisin vuoden vaihteen ajan järjestettyä mahdollisimman miellyttäväksi neitiä ajatellen. Muutama päivä ennen aattoa katsoin video pätkän jossa neuvottiin miten paukkuaran koiran oloa voi helpottaa ja siinä esiteltiin tuote nimeltä "Thundershirt". Tuo paita jäi mieleeni kummittelemaan ja mietin voisiko siitä todella olla hyötyä.
Uuden vuoden aattona päätin lähteä katsomaan olisiko naapuri kaupungin eläinliike auki ja olisiko siellä paitoja. Auki oli ja löytyi vielä Terin kokoinen paitakin. Niin tyttö sai sitten pitää taikapaitaa päällänsä aattoillan. Lisäksi apuna oli totuttuun tapaan feromoni suihke.
Ensimmäiset paukahdukset kuuluivat heti kuuden jälkeen. Neiti oli nukkumassa nojatuolissa ja paukkeen jatkuessa hän nousi asiaa ihmettelemään. Tyttö hypähti tuolista ja oli tulossa luokseni ihmettelemään asiaa jolloin päätin antaa hänelle pakkasesta luun järsittäväksi. Omaan häkkiinsä Tepa menikin luutaan järsimään ja lutkuttamaan :)
Ilta meni Terin osalta luuta syöden ja vain rakettien paukkuessa aivan lähellä piti neidin poistua hetkeksi sängyn aluksen tuomaan turvaan. Siellä tyttö pötkötteli pauketta kuunnellen, mutta mitään tavanomaista tärinää ja läähättelyä ei ollut havaittavissa. Sängyn alta neiti sitten ilmestyi takaisin luun syöntiin "vahingossa" tippuneiden herkkujen avustamana. Kun raketit olivat naapurustosta oletettavasti loppuneet lähti Tepa ilman houkutteluja käymään ulkoilemassa! Tämä oli todella kummallista, sillä yleensä tyttö ei vapaaehtoisesti ole uudenvuoden aikoihin lähtenyt ulos edes seuraavina päivinä.
Jossain oli tuosta taikapaidasta käyty keskustelua ja sen tehon uskottiin osittain johtuvan omistajan rauhallisuudesta uskossaan paidan toimintaan. Voin kyllä sanoa että ei meillä! Minä olin varmasti paljon jännittyneempi kuin Tepa ja salaa silmäkulmastani koitin häntä tarkkailla.

Vatsa asiaa
Teri on nyt barffaillut aika hyvällä menestyksellä. Vähän piti järkevää eväitten anto järjestystä hakea, kun tytöllä alkoi olemaan tyhjän mahan oksentelua aamuyöstä liha-aterian riittämättömän määrän takia. Niinpä siirsin lihaisen luun syönnin iltapäivästä iltaan ja sillä ongelma korjaantui.
Hyvin on Terin vatsa voinut, tähän päivään asti. Tänään sitten oli luvassa pitkästä aikaa kipu kohtaus. En tiedä johtuiko se siitä, että ruokamäärä on nyt vähän heitellyt ja eilen jäi matkustamisen takia yksi ruoka välistä. No nyt saa neiti taas vähän aikaa vatsan suojalääkettä ja sitten katsotaan jatkoa. Näin mahdollisia kokeita ajatellen tiedän nyt ainakin, että tuon doping-aineen voi hetkeksi tauottaa.

Tällainen on ollut Terin vuoden aloitus. Viime vuoden loppupuolella tyttö pääsi muuten viettämään taas vapautta ja siitä vielä pari kuvaa tänne nähtäväksi :)

Vauhdin huumaa
Hauskaa näkyi taas olevan :D
Kiipeäminen jäi kesken hyvän tuoksun löydyttyä

lauantai 24. marraskuuta 2012

Tahti Tepan tassujen

Kun ensi lumi tavoittaa maan minä innostun aina kovasti ja halu päästä katselemaan lumi kuvia on kova. Niin kukapa lumesta tykkäävä ei lumi kuvia mielellään katselisi? Minä kuitenkin tykkään katsella hieman erilaisia kuvia, nimittäin kuvia Terin tassun jäljistä. Jotenkin on vaan hienoa huomata jäljet puhtaalla hangella. Jäljistä on mielenkiintoista myös tarkkailla millä askel lajilla muut koirakansalaiset ovat olleet liikenteessä. Maa on nyt oikeasti aivan paljas eikä tassujen jälkiä ole näkyvissä, mutta ei hätää kyllä minulta Tepan askelluksesta kuvia löytyy ;)

Peitsauksen jäljet
Naken ravi
Ravi pienellä sivu askeleella ;)
Ja hanki hyppyjä :)
Pupu liikennettä
Eilen kohtasimme ulkoillesamme kohtalaista pupu liikennettä. Liikkeellä oli kaksi eri loikkijaa, jotka sattuivat matkamme varrelle. Ensimmäisen Teri huomasi, kun sille asiasta sanoin tai ainakin luulen että huomasi. Ainakin pupun jäljet tuli pikaisesti nurmikolta haistettua. Loikkija ei kuitenkaan aiheuttanut sen suurempaa tunteen purkausta vaan matka jatkui normaalisti.
Seuraava pupu odotti meitä tiellä istuskellen. Tämäkään kaveri ei aluksi aiheuttanut suurta reaktiota, mutta kun se oli loikkinut tietä myöten jonkin aikaa edellämme heräsivät Tepan metsästäjän vaistot, yllättävän vaimeasti kylläkin. Jonkin verran oli pupukiihkohaukuntaa ilmassa, mutta vetämistä ei. Ahkerasti tyttö pupua jäljesti sen jälkeenkin kun loikkari oli jo pusikkoon livahtanut. Tällä kertaa jäi kuitenkin saalis saamatta.

Toisen ilo on toisen tuska
Tänään oli kaupungissamme joulukauden avajaiset ja siihen liittyvä tori tapahtuma Me emme Tepan kanssa pahemmin tapahtumassa viettäneet aikaamme. Lenkin yhteydessä kuljimme kyllä alueen läpi, mutta porukkaa oli niin kamalasti paikalle että taisi meitä molempia hieman jopa ahdistaa. Äkkiä siis kotiin ja valmistautumaan pahimpaan eli ilotulitukseen.
Heti sisälle päästyämme annoin Tepalle luun pureskeltavaksi ja aloin suihkia feromonia ympäri tytön häkkiä ja muuallekin asuntoon. Haihdutin meillä onkin nyt ollut jo jonkin aikaa seinässä.
Mitään tarkkaa tietoa ei ajasta ollut, mutta jotenkin ajattelin että tuollainen tapahtuma on loppu puolella ja niin se sitten olikin. Kun paukutus alkoi olin itse keittiössä ja tulin sieltä Terin menoa katsomaan. Neiti oli mennyt omaan häkkiinsä ja katseli sieltä pelästynein silmin paukkeen suuntaan. Laitoin musiikkia kovemmalle ja hain possunkeuhkoa taskusta kokeilu mielessä. Annoin Nakelle ensimmäisen palan ja kas kummaa sen pystyi jopa syömään!! Niin siinä sitten syöttelin järkyttyneelle tytölle herkkuja. Lopulta aloin ripottelemaan murusia Tepan nepan eteen, niin että neiti sai hieman käyttää nenäänsä ne löytääkseen ja kyllähän se nenä toimi :)
Paukkeen jälkeen Tepa kykeni käymään keittiössä, mutta palasi sen jälkeen pilkkimään häkkiinsä välillä tosin hermostuneesti ikkunaa kohti vilkuillen. Kun Nake viimein nukahti ajoi hänet ylös odottamaton kaasu purkaus. Tyttö pieraisi oli todella järkyttyneen näköinen ja tuli luimistellen viereeni istumaan. Purkaus kyllä kuulosti aivan pyöränkumin tyhjentymisen ja paineilman sekoitukselta, joten ihmekös tuo. Vielä tähän mennessä ei oli tyttö uskaltautunut takaisin häkkiinsä.

Näin tällä kertaa. Nyt vain toivomaan, ettei päivän kuhistukset saa Terissä aikaan vatsanväänteitä.