Menneitä

Nyt otan itseäni niskasta kiinni ja teen tiivistetyn päivityksen Terin kuulumisista. Jos satun oikein reippaalle päälle, koitan saada taas päivittelyt vähän tiheämmälle aika välille niin tulee sitten tuoreempi juttuja ja tarkempiakin ehkä?

Viime vuodelta
Pitänee ensin kertoa, että joulu meni hienosti. Teri oli ollut kiltisti ja sai eniten lahjoja. Paketeista löytyi uusi älypeli, makuu alusta kotiin pöydän alle ja paljon paljon herkkuja. Uusi alusta on Terin mieleen ja siinä tyttö usein pötkötteleekin. Onhan se pöydän alus suojaisampi paikka, kuin pelkän katon alla. Ainoa miinus puoli taitaa olla, ettei alustaa saa myllättyä Tepan haluamaan kasa muodostelmaan.
Älypeliä ollaan vähän pyöritelty. Täysin ei ole tyttö vielä täysin uudenlaisen lelun ideaa hoksannut, vaan meno näyttää lähinnä hosumiselta. Pitänee hommata sellainen peli, jossa täytyy levyjä pyöritellä, niin ehkä se alkaa homma sujumaan. Kyllähän Nake on keksinyt miten uudesta pelistä herkkuja saadaan, tekniikka ei tosin ole alunperin suunnitellun kaltainen. Täytyy vaan todeta, että fiksuuttahan se on kai sekin, että keksii eri tapoja pelata noita pelejä varsinkin kun tyyli ei ole sellainen, että puu osat syödään tieltä pois.
Sai Teri jouluna muitakin herkkuja, kuin niitä paketista tulleita. Kinkkua tyttö nautti luvan kanssa ja ilman. Ilman syönti tapahtui himon kasvettua liian suureksi pöydän reunalla Tepan nimeä huutanutta kinkkua kohtaan. Istuin itse pöydän ääressä ja huomasin tytön innokkaasti nuolevan kinkun toista päätä. Onneksi se oli se pää jota ei oltu vielä leikattu ja jossa oli vielä kaikki päälliset paikallaan. Syötävään osaan Teri ei siis pääsyt kuonoiksi. Heti kun komensin neiti lopetti toimensa ja tajusi että olin ollut aivan näköyhteyden päässä. Hups.

Tepa tarkkaili mummon luona pihan lintuja ja yhtenä päivänä kurrea.

Huono kuva, mutta tässä kyseinen kurre.

Teri-Urhea
Uuden vuoden vietossa olimme Tepan mummolassa. Mummo lähti omille riennoilleen uutta vuotta vastaan ottamaan, niin ollen jäimme Naken kanssa kahdestaan ääniä kuuntelemaan. Radio meillä oli koko illan päällä ja ensimmäisten paukkujen jälkeen puin tytölle taikapaidan ja hän painelikin sängyn alle turvaan. Jonkin aikaa pauketta kuunneltuamme tipautin "vahingossa" erilaisia herkkuja lattialle sängyn viereen ja neiti kävi ne siitä noukkimassa. Sen pari kertaa kun sängyn alle kurkkasin Nake siellä rauhassa pötkötteli.
Jossain vaiheessa Teri sitten päätti herkkujen rohkaisemana tulla pois sängyn alta kokonaan. Hän vähän aikaa menoa katseli, kävi hakemassa rapsutuksia ja meni sitten sängyn päälle nukkumaan. Kun puoli yö läheni istuskelin koneella ja vilkaisin välillä silmäkulmastani Tepan meininkiä. Yritin itse olla mahdollisimman rennon oloinen ja liikahdella välillä musiikin tahdissa. Keskiyön paukkeet koittivat tietenkin kovana ja mitä teki Nake? Nukkui sängyllä mummon suuren koristetyynyn päällä. Kovimman paukkeen aikaan tyttö kohotti hieman päätänsä, katseli minua kuin hullua kun hytkyin musiikin tahdissa, painoi päänsä takaisin tyynyyn ja laittoi silmät kiinni.
Eli siis kauhean reipas Nake! En olisi ikipäivänä uskonut näkeväni hänen voivan rentoutua sellaisen paukkeen keskellä. Meillä ei edes ollut feromonit seinässä vaan ainoastaan se paita tytön päällä.
Ulos meno olikin sitten pelottavampi juttu. Sinne lähteminen vaati vielä seuraavana päivä jumppakepin avulla sängyn alta häätämisen. Onneksi ulkona ei kukaan matti myöhänen enää ampunut yli jääneitä rakettteja, vaan ulos lähdöt helpottuivat nopeasti. Pitää siis vielä kerran todeta, että on minulla kauhean reipas ja rohkea pieni Teri-koira!

Rakettien kuuntelua

Jos vähän pitää kuitenkin pelokkaalta näyttää

Mitäs viime aikoina? Lähinnä tokosta.
No ei oikeastaan mitään kummempia. Normaali koulu arki on taas alkanut ja tokoa ollaan joulu tauon jälkeen jatkettu.
Tokossa otettiin viime kerralla noutoa ja seuraamista. Nouto oli taas äänekästä ja siihen paria kikkaan koitettiin. Ensin niin, että ihminen seisoo kapulan edessä ja Terin täytyi hänet kiertää. Tämä toimi ihan hyvin ensimmäisellä kerralla, toisella homma oli jo paljon epäilyttävämpää. Sitten tehtiin niin, että ihminen väistää, jo Teri hakee kapulan hiljaa, jos ei kapula napataan pois maasta. Minä en siis heittänyt kapulaa.
Yhdellä kerralla Nake kävi hakemassa kapulan ja tarjosikin sitä kapulan luona seisseelle. Minä yritin tyttöä huudella, mutta hänellä oli missio päällä. Niinpä Tepa toi kapulan minulle seuraten kontaktissa ja kapula suussa kapulan vartijaa. Lähelle tultuaan annoin tytölle nouto käskyn ja hän palautti viereeni perusasentoon.
Erilaisia juttuja koitettiin ja siinä sai todeta, että se kapulan heittäminen on se kiihdyttävä tekijä. Lopulta homma meni siihen että neiti juoksi kapulalle, mutta alkoi vartijalle sinne päästyään haukkumaan ja leikki kumarruksia tekemään. Lopuksi tein niin, että jätin kapulan Terin eteen ja menin itse pitemmälle, josta annoin nouto käskyn. Se toimi hyvin ja tyttö suoriutui tehtävästä hiljaa. Toisella kerralla jätin kapulan vähän kauemmaksi ja Nake sen sitten unohti ottaa matkalta mukaan. Pieni huomautus (oho) sai tytön kääntymään ja hakemaan kapulan matkaan mukaan.
En sitten tietenkään muistanut tuolla treeneissä mainita sitä, että minusta yleisesti tuntuu että nuo irtoavat liikkeet aiheuttavat Terille sen haukkumisen ja kiihtymisen. Tai niin olen ollut huomaavinani, kun niitä on harjoiteltu. Nyt pitäisi vaan päästä jonnekin avarampaan näitä juttuja vähän treenimään.

Seuraamista otin vain pari pätkää, kun se tuntui menevän paremmin eli tiiviimmin kuin ennen treeni taukoa. Ilmeisesti olen joskus vahingossa astunut tytön varpaille ja siitä on se väljyys sitten tullut? Teri kun on kuitenkin sellainen herkkis.

Lopuksi otin vielä yleisessä hulinassa kakeja, askel siirtymiä ja yhden luoksetulon stopin. Sujuivat mukavasti. Niitä oli ihan pakko ottaa, kun treeni porukassa oli vierailemassa dalmis ja se tuntui nostavan Terin pilkkurasismin taas pintaan. Tekeminen sujui kuitenkin hyvin ilman dalmikseen kohdistuneita vilkuiluja. Tekemisen loputtua piti kyllä neidin taas vähän turhan paljon tuijotella.

Tämmöistä on ollut Terin meno. Katsotaan mitä seuraavaksi tapahtuu. Buff!