Hyvää joulunaikaa!

Tepan totuuksia

Teri tässä taas hei! En ole päässyt pitkään aikaan kertomaan miten asiat todella ovat, joten nyt päätin korjata tilanteen. Koska emäntä on syksyn aikana laittanut meidät poseeraamaan milloin mitenkin sanoin että nyt niitä kuvia on laitettava näytille, ettei ole tullut turhaan pönötettyä. Tärkeimmät asiat kuitenkin ensin ja kuvat sitten loppuun.

Iso kissa
Sattuipa yhden kerran pimeiden ulkoilujen aikaan seuraavanlainen tapaus. Olimme koko lauma kävelyllä oikein pimeässä paikassa, kun emännän otsalampun valokeilaan osui eläimen silmät. Emäntä katseli silmiä aikansa ja jutteli niille. Hän kertoi pikku kisulle, ettei nyt kannattaisi tulla lähelle ja sanoi meille Vempin kanssa että taitaa olla koiriin tottunut kisu. Jatkettiin matkaa ja kisu seurasi meitä. Emäntä sille välillä jutteli ja Vempikin innostui kisua kohti juoksemaan, hän oli vapaana (minäkin olisin halunnut olla, mutten jostain syystä taaskaan saanut?!). Emäntä sitten käski Vempiä tulemaan takaisin ja matka jatkui. Kyllä minä ainakin olisin sen ”kissan” Vempinä käynyt katsomassa. Jossain vaiheessa sitten emäntäkin sen tajusi, minkä minä jo tiesin eli ei se takana tulija mikään kissa ollut vaan eräs koira ihmistään ulkoiluttamassa. Tässä vaiheessa nopeutui meidänkin ulkoilu.
Tultiin sitten jossain vaiheessa kohtaan, jossa Vempi aina otetaan hihnaan. Ja kun pääsimme valoisalle tielle luuli emäntä takana tulevan ihmisen ulkoiluttajan jo kääntyneen, mutta minä tiesin ettei niin ollut. Kun Vempi rupesi tarpeitaan hoitamaan selvisi asia emännällekin. Lopulta emäntä joutui meille toteamaan että olipa vähän isompi kissa, saksanpaimenkoira isäntänsä kanssa ilmestyy polulta. Emäntä vielä lenkin lopuksi sanoi meille, että oli ollut aivan varma ettei kukaan täysjärkinen kulje pimeässä metsässä ilman jotain valaistusta. Tästä voi ehkä päätellä mitä mieltä emäntä oli pimeästä kulkijasta?

Minulla on oma valo, jotta näen ulkoilla pimeässä.

Vapaus pitkästä aikaa
Eräänä viikonloppuna se viimein koitti, pitkästä aikaa taas VAPAUS! Minä jouduin koko kesän olemaan mökkillä kiinni, sillä ruoan etsintä matkojani ei arvosteta. Tai minä kyllä arvostan suuresti, mutta ihmiset ei. Kummallista porukkaa..
Mutta lopulta se siis koitti suuri ilo ja riemu. Ensin suuntasin tietenkin vanhalle hauenpää apajalle, mutta aikani asiaa tutkailtuani totesin, että se oli tyhjä. Ei hauen haukea, mikä pettymys. Niinpä päätin sitten siirtyä muun lauman seuraan. Menin katsomaan mitä ihmiset tekivät ja löysin hangen alta jyrsijän hajun. No esiinhän sitä piti alkaa kaivamaan. Tein itse aika perusteellista työtä ja kaivauduin syvälle lumen läpi aina multaan asti. Vempistä ei voi sanoa samaa. Se vaan tunki naamaansa minun kaivamaan kuoppaan ja jäi siihen naamaansa pyörittämään. Minulla on vielä paljon tekemistä perusteellisen ja tehokkaan kaivuutyön opettamisen kanssa. Vaikka olinkin todella tehokas jäi saalis löytymättä, sillä emäntä alkoi kutsumaan meitä pois kaivaukselta ja tarjoilemaan Vempille namien etsintä hommia. En minäkään sitten viitsinyt yksin jäädä kuoppaa kaivamaan, kun ruokaa kerta oli helpomminkin saatavilla.
Jotain erikoisen herkullista onnistuin reissun aikana kuitenkin löytämään. Kävin vielä uudelleen tarkastelemassa naapurin tiluksia ja vähän pidemmälle päästyäni löysin oikean herkkukasan. Vempi tuli kohta kanssani apajille, mikä ilmeisesti herätti emännän mielenkiinnon meidän kohdetta kohtaan, sillä Vempi on näin meidän kesken vähän sellainen ”mamman poika” eikä uskalla lähteä omille retkilleen. Naapuri lähti kertomaan löydöstäni emännälle ja Vempi lähti hänen mukaansa. Minä siinä ehdinkin sitten rauhassa pistellä näätäloukun syötit poskeeni. Hyvää oli! Kun emäntä siis saapui, lähdin sopuisasti hänen mukaansa tyytyväisenä ja vatsa täynnä.
Ulkoilu reissun lopuksi juoksutin vielä Vempiä. Pitihän siitä yrittää saada kaikki energia pois, jotta pääsisin yksin vahtimaan keittiössä tapahtuvaa toimintaa.


Linkki "vapauteen":
https://youtu.be/dYSOCCpOmDc

Tässä taas vähän totuuksia Tepan tassuilla. Buff!

Tokon rotumestaruus

Vempulan kanssa käytiin hakemassa voitto kotiin tokon rotumestisten avoimesta luokasta. Teri oli sillä aikaa hoitamassa mummon ulkoilutus ja vahdinta tehtäviä.

Koska minulla on video tuosta kokeesta laitan sen tänne. Jälkeenpäin kyllä huomasin, että videolta puuttuu paikalla istumisen arvosana, joka on 10p. Voisin ehkä vähän avata tuota koetta videon lisäksi, sillä ihan kaikki jutut ei käy siinä ilmi. Ensinnäkin videossa ei ole ääniä, koska hallissa oli niin kova hälinä ettei kokeeseen kuuluvat äänet suurimmaksi osaksi kuulu siinä muutenkaan. Viereisellä kentällä oli käynnissä agilitytreenit ja yleisö jutteli.
Aluksi oli paikalla istuminen, johon mentiin luoksepäästävyys tarkastuksen kautta. Vempi tietysti innostui tuomarin rapsutuksista, mutta sain hänet tällä kertaa huomattavasti paremmin hallintaan tapahtuman jälkeen. Jo heti paikalla olon aluksi lähti toisessa päässä riviä koira vierustoverin luokse ja kun sitä ei saatu hallintaan niin piti kaikkien palata koiriensa luokse. Täytyy kyllä sanoa, että se häiritty koira oli tosi upea. Se vaan istui paikallaan, vaikka toinen siinä ympärillä pyöri ja haisteli. No mutta kuitenkin paikalla istuminen siis uusittiin. Minä palasin Vempin luo takaa kiertäen ja kehuin hänet, mutta en vapauttanut. Kun liike alkoi uudelleen ei meillä ollut Vempulan kanssa mitään ongelmia sen suorittamisessa toistamiseen. Sen kyllä huomasi, että pojan pää kääntyili aina sinne päin, missä selkäni takana menevät agilitaajat menivät.
Luoksetulosta ja hypystä lähti molemmista yksi piste törmäämisestä. Oli niin innokas häsä. Katsotaan jäisikö tuo törmäily pois kun tehdään noita liikkeitä enemmän vai pitääkö niihin jotain keksiä?
Kauko-ohjauskessa lähti ½ pistettä siitä, että poika meni vinoon. Tälle täytyy kyllä nyt tehdä jotain. Vempihän vinoutuu myös treeneissä. Olisiko hän kuitenkin liian kiinni käsimerkissä, sillä sinne puolelle poika kääntyy millä kädellä annan merkin.
Entäs nouto? No tuota tuota.. Kun sain kapulan käteen aloin miettimään miten sitä heitän. Niinpä heitto lähti sitten ylös ja vinoon. Piste lähti Vempulan kapulan yli kaahauksesta ja kaksi siitä, että piti antaa toinen käsky sivulle tuleen, kun poika jäi hölmönä eteen seistä töröttämään.
Muut virheet ja virheettömyydet näkyykin sitten videolta. Lopputuloksena AVO1 197,5p, KP, luokkavoitto ja vuoden 2016 avoimenluokan toko rotumestaruus!!

Aktiivisuus seurannassa

Meidän Vempulalla on ollut nyt vajaan viikon käytössä Kaunilan aktiivisuuspanta lemmikeille. On ollut todella mielenkiintoista seurata pojan aktiivisuutta myös teknisin apukeinoin.

Pannan käyttöönotto oli melkoisen helppoa latasin sovelluksen puhelimeen, aktivoin sensorin, yhdistin sensorin puhelimeen sekä sovellukseen ja laitoin pannan Vempin kaulaan. Siinä sitten heti alkuun tulikin Vempin rakkaushepulit ja sovelluksessa alkoi viisari nousta kohti suurempia aktiivisuus tasoja.

Vempin aktiivisuustasoja seuratessani olen ilokseni saanut huomata, että kasvatus työssä on jossain kohtaa onnistuttu ja Vempin päivä profiilit minun kotona ollessani näyttävät siltä kuin haluaisinkin. Kun mennään, niin mennään täysillä ja kun levätään, niin sitten levätään.
Yksinolo päiviä ei ole viime aikoina kauheasti ollut, joten nyt saa sitten jännityksellä seurata millä aktiivisuustasoilla siellä mennään. Parin ensimmäisen päivän yksinolot näyttivät omaan silmään hieman rauhattomilta, mutta se oliko kyseessä vaan alkukankeutta ja tilanteeseen tottumattomuutta selvinnee kunhan tilanne normalisoituu. Kunhan koirat oppivat uuden päivärytmin yksinoloineen on tilanne toivottavasti jo aivan toinen. Olen kyllä epäillyt ja aiempien videointien perusteella todennut, että Vempi kyllä vaihtaa paikkaa yksin ollessaan ja ihmettelee maailman menoa päätään nostelemalla. Mitä muuta siellä tapahtuu on toistaiseksi arvoitus. Ensimmäisinä yksinolo päivinä näkyy vähintään yhden tunnin kohdalla viidentoista minuutin mittainen aktiivisuus pätkä, alhaisimmalla tasolla kuitenkin.
Kolmas päivä vaikutti jo lupaavammalta ja poika selvästi lepäsi enemmän. Mitään aktiivisuus piikkejä ei enää löytynyt. Aika tasainen päivä siis, hieman yötä aktiivisempi kuitenkin.

Yksinolon aktiivisuus klo 9-15. On siellä häsätty.

Mitäpä pojan öistä voisi sitten kertoa? No ainakin sen että Vempi nukkuu ja nukkuu. Pientä normaalia aktiivisuutta öistä löytyy, mutta sehän on ihan normaalia että koira vaihtaa paikkaa tai asentoa. Lähes joka yö löytyy myös tunti, jolloin poika ei ole ollut liikkeessä lainkaan. Meillä vietetään siis rauhallisia öitä ainakin Vempin osalta. Vaikka täytyy kyllä sen verran mainita, että yläkerran koiran yöllinen haukunta oli yhtenä yönä nostanut hieman aktiivisten minuuttien määrää.

Treeneissäkin Vempi on pantaa käyttänyt ja aika kovasti siellä pyrkii mittarin viisari nousemaan. Agilityssa lykkäsin puhelimeni kaverin käpälään ja pyysin ottamaan näytönkaappauksia Vempulan vauhdista ja niitä myös sain. Myös tokossa on aktiivisuustaso korkeimmillaan eli Vempula vetää senkin homman täysiä. Nyt ollaankin tehty lähinnä avoimen luokan juttuja tulevaa koetta silmällä pitäen ja siellähän niitä vauhdikkaita riittää. Toisaalta Vempi kyllä saa vaikka seuraamisesta vauhdikkaan liikkeen tarvittaessa, pääasia että paikallaolot pysyy rauhallisina.

Vempi aksaa

Todella mielenkiintoista on tällainen koiran voinnin seuranta teknisin apukeinoin. Paljon on tullut uutta informaatiota ja oletukset ovat muuttuneet tiedoksi. Nyt kun tällainen pintaraapaisu on tehty jään mielenkiinnolla tutkimaan miten tilanne etenee eli rauhoittuvatko yksin olot, millaista on Vempin aktiivisuus tiukemman treeni rupeaman jälkeen, milloin aktivitettia tai stressiä on liikaa ja millaisilla aktiivisuus tasoilla poika tätä maailmaa yleisesti häsää.

Jossain vaiheessa laitan pannan Terin kaulaan, jotta pääsen katsomaan myös mummelin aktiivisuus tasoja. Suurin mielenkiinnon kohde onkin silloin tytön yksinolon aktiivisuus ja se onko Tepa todellakin niin paikallaan yöllä kun minä kuvittelen.

Aktiivista loppu syksyä. Buff!

Ei ihme että mittarin viisari nousee, kun meno on sellaista ettei kamerakaan ehdi mukaan.

Mitä, missä ja miten?

Nyt kerron lyhyenlaisesti meidän viralliset käynnit sekä niiden tulokset. Koska aikaa on taas kulunut ja kaikkea on tapahtunut en varmaankaan kaikkea tärkeää muista.

Vempi nautti evakkoasunnon parvekkeesta

Tepan tyyny

Kaunis ja malttamaton

Käytiin Vempulan kanssa näytelmissä elokuun alussa. Ilmoitin pojan hollantilaiselle tuomarille, kun katsoin että sellainen kerta lähellä oli ja vielä rodun kotimaasta. Yhtään en hänen mieltymyksiään tiennyt, joten aikalailla ilman odotuksia lähdimme matkaan. Aika hienosti reissu kuitenkin meni ja hollantilais setä tykkäsi Vempulasta. Kotiin tuomisina oli seuraavanlainen merkki rivistö: ERI AVK1 PU2 SA, VASERT, CACIB

Vempi valmistautui seuraavan päivän näyttelyyn leikkimällä kadonnutta. Tässä odotellaan etsijää paikalle.

Myös jalkojen mutaaminen kuului valmistumis puuhiin

Arvostelu ja ruusukkeet

Lisäksi kävimme tokon piirinmestaruusjoukkue kisassa seuran joukkueessa. Tässä pätkä minkä kirjoitin Vempin sisarusten naamakirja ryhmään:

”Veli Vempula korkkasi tänään tokon avoimen luokan. Lupasin kertoa miten meni. Omasta mielestä tosi hyvin :) Vempi teki tuomarinkin mielestä kaiken täysillä. Ruudun miinukset tuli ihan vaan siitä että Vempillä oli niin kova vauhti etten pysyny käskyjeni kanssa perässä :D Nouto nollaantui kun poika lähti liikkurin käskystä, mutta oli muuten nätti nouto! Istumista Vempi ei oo "osannu" viimeseen kahteen viikkoon vaikka kuinka on helpotettu joten nolla siitä ei ollu ylläri vaan olin jopa iloinen että poika edes oli käyttänyt pyllyn maassa :) Viihde arvo oli taas 100 % Vempi oli seurakaverin mukaan yleisön suosikki :D”

Vempulan pisteet

Virallisia hommia jatkaakseni kerrottakoon, että Vempi kävi mittauttamassa itsensä maksi-kokoiseksi agility-koiraksi. Tuomarin mukaan pojasta ei saa mediä tekemälläkään ja siihen se on minunkin nyt tyydyttävä. Edessä on siis renkaan opettelu uusiksi ja rimojen hivuttaminen ylöspäin. Ihana pieni maksi poika se kyllä on <3

Naksun näkö

Nyt alkaa iltojen pimentyessä hyvin näkyä Tepan näön tila. Näkyy se kyllä enemmän jo päivälläkin eli epäilen että jotain alenemaa siinä on tapahtunut. Yksipäivä Vempi onnistui yllättämään Terin ihan vain kävelemällä häntä vastaan heinikossa. Mummeli oli jonkin hajun lumoissa eikä huomannut että Vempula lähestyi. Itse en tilanteen alkua nähnyt vaan havahduin asiaan Vempin tehdessä nopean väistöliikkeen kääntäen pyllyn Tepaan päin ja katsoen kummastuneena. Tepakin oli vetäytynyt taaksepäin nojaavaan asentoon ja yritti kovasti nenällään selvittää kuka siihen eteen oli ilmestynyt. Kun Vempi oli haistettu Vempiksi poistui Tepa heinikosta meno reittiään pitkin ja Vempi omaansa. Mummokoira jatkoi vain coolisti matkaa, mutta Vempulan piti käydä kysymässä hantää heiluttaen, että onko kaikki ok ja ollaanko taas kavereita. 
Pimeällä asian huomaa paljon helpommin. Olimme koirien kanssa viime torstaina kävelemässä hämärtyvässä illassa metsäpolulla/kapealla tiellä ja takaisin päin kääntyessämme mummeli vetikin täyden stopin päälle. Vähän kuono heilui metsän suuntaan ja mietin että olisiko sinne voinut joku metsäneläin ilmestyä. Melko epätodennäköinen vaihtoehto se kyllä oli. Jatkoin matkaa koska olihan meidän nyt pois sieltä tultava ja treenit alkaisivat pian. Mummeli vaan koitti jäkittää vastaan ja nenä kävi. Lopulta huomasin, että Nake tsuumaili kuonollaan Vempin suuntaan. Silloin tajusin, että pelottava asia olikin vapaana edellämme juokseva Vempula, joka jäi välillä meitä odottamaan. Kutsuin pojan luokseni ja laitoin hänen pantavalonsa palamaan. Se saattoi hieman helpottaa Tepan ajatusta, kun hän sai lopulta paremman näköhavainnon ja hajuaistimuksen Vempistä. Lopun tie pätkän mummeli kulki perässäni, mutta eteni kuitenkin jatkuvasti. Kun käännyimme kapealle ja juurakkoiselle polulle alkoi hidastelu taas. Neiti yritti jäädä syömään heinää ja vaikka millä verukkeella pysähtyä. Kun sitten tajusin laittaa otsalampun päähäni ja palamaan, niin kas kummaa Tepankin meno reipastui ja hän siirtyi valokeilaan kävelemään. Kyse oli siis huonon näkyvyyden aiheuttamasta epävarmuudesta. Vanhuus ei näköjään tulekaan yksin edes Terille.. 

Ketteryys ja tasapaino on vielä kunnossa

Amerikanpastilli

Löytyipä kerran sohvan raosta Amerikanpastilli,
sen olemassa olosta mulle kertoi tarkka aistini.
Mä pastillia tuijotin ja emäntääni myös,
hän hyvän teonko tekisi ja nostaisi sen ylös?
Kas niin nousi raosta tuo pastilli,
ja kohtasi mun kuononi.
Pastillia varovasti ensin lipaisin,
makunystyröitäni mä sillä terästin.
Niin tuli aika pastilli tuo suuhuni nostaa,
kohti poskihampaita sen matka silloin johtaa.
Vaan niin kävi hassusti kuin käydä ei sois,
ja pastilli tuo katala poskestani tippui pois.
Kas ilman alaposkihampaita,
ei pastillia halkaista.
Vaan onneksi on mulla etupuolella muutama purukalu,
eikä puraisun voimasta pois sieltä pastilli valu.
Niinpä sitten lopultakin särkyi pastillin kuori,
ja lopuksi vain kieleni sen makuja huulilta nuoli.
-Teri 11v.

Tiedoksi annettakoon

Että olemme päässeet muuttamaan takaisin omaan kotiin. Vesivahingosta on siis selvitty ja normaali elo jatkuu. 

Laitetaan nyt tähän lopuksi oikein kunnon kuva postaus. Buff!

Edit. Vaihdettu Ranskanpastilli Amerikanpastilliksi.

Riiatessa tuli niin kuuma, että piti käydä ojassa viilentelemässä

Tepaa ei enää pelottanut vesibussissa, kun oli veli vieressä ja paikka keskellä paattia.

Koirat tervetulleita

Ettei tärkein vain unohtuisi

Kuinkas sitten kävikään?

Eli tokon SM suoritus perattuna oman muistin varaisesti. Koe oli omana kokemuksena hyvä ja huono. Ikävintä oli, että meidän toinen yksilökehä oli aivan kamala tai sellainen mieli itselle jäi. Mutta kerron nyt kehät järjestyksessä ja ne piste menetykset menee sitten oman luulon mukaan.

Kehä1, tuomari: Erkki Shemeikka

Paikalla makaaminen 1 min, 8 pist.

Kehää odotellessa poika oli kivan rauhallinen ja otti kontaktia. Juuri ennen kehään menoa meidän viereinen koira tuli siihen myös odottamaan ja Vempi ajatteli ”piip, piip, voi miten ihana tyttö!”. Minun ajatukseni ei ollut läheskään samankaltainen.. No kehään sitten mentiin ja asetuttiin suorituspaikalle. Sain sanoa pojalle kaksi kertaa että tulehan tähän, kun oli niin kamalan hyvä haju juuri siinä kohdalla. Kun poika siihen sitten viereen istahti ja otin hihnan irti oli hän ihan mukana taas touhussa. Hienosti Vempi piti kontaktia ja meni totutun nopeasti maahan omalla käskyllään. Kun koirat jätettiin ja olimme kävelleet muiden ohjaajien kanssa kehänauhan viereen Vempi nökötti hienosti paikallaan. Poika oli kuin patsas eikä se häiriintynyt vaikka pari lasta tuli aivan sen taakse hyppelehtivät siinä ja toinen kävi siihen kehä nauhan viereen istumaan. Siinä ne vielä kimeillä lapsen äänillä jotain hämmästelivät ja poika vaan oli. Vempi siis oli keskellä riviä. Rivin toisessa päässä koira nappaili ötököitä ja liikkui eteenpäin, mutta se ei Vempiä hetkauttanut. Kerran hän teki nuuhkaisu ympyrän ilmassa, mutta muuten ei moitittavaa. Olin kyllä tosi tyytyväinen! Istumaan käskettäessä poika ei sitten ekalla noussutkaan vaan tarvitsi toisen käskyn. Tuo oli ihan turha pisteitten menetys ja täysiin minun vika. Kuinka tyhmä voi ihminen olla, kun vähän ennen kehään menoa ottaa pienen paikka makuu treenin ja palkkaa ja vapauttaa koiran maasta??

Kokonaisvaikutus kehästä 8 pist.

Kehä2, tuomari: Juha Kurtti

Ennen kehään menoa Vempin sai vähällä yrittämisellä otettua mukaan hommaan ja kehään meno tuntui lähes hyvältä. Irrotin pojan hihnan ennen kehään menoa ja sisään mentiin liikkeittenvälikäskyllä.

Seuraaminen, 10 pist.

En ole vielä videota nähnyt, mutta liikkeelle lähtiessä mietin, että lähtikö se Vempi mukaan? Jossain kohti liikettä taas poika tuntui vähän jätättävän olisiko ollut ekan täys käännöksen jälkeen? Loppu matkan tuli hyvin ja olin tyytyväinen muihin käännöksiin, varsinkin viimeiseen hyvin onnistuneeseen täyskäännökseen joka on aiemmin kokeissa epäonnistunut.

Luoksetulo, 8 pist.

Hyvä nopea luoksetulo, jossa annoin kyllä tavallista kovemmalla äänellä käskyn. Vempi tulo nopeasti eikä tuntunut hirveästi lentelevän. Kun liikkuri sanoi kiitos käännyin kehumaan poikaa ja mitä näinkään, hän seisoi. Sanoin pojalle: ”Voi ei mitä sä unohditkaan?” Siis ihan kehu äänellä ja kehuin pojan muutenkin. Tuomari taisi sanoa: ”Niinpä, voi ei mitä se unohtikaan!” ja nosti kasin ilmaan.

Noutokapulan pitäminen, 10 pist.

Viimeisenä tässä kehässä oli tosiaan kapulan pito. Kerran poika korjasi otetta ja taisi pyöräyttää päätään, mutta muuten hän oli paikoillaan (sen mitä sivu silmällä näin). Ihan tyytyväinen siis olin tähän suoritukseen.

Tästä kehästä jäi vielä ihan hyvä mieli.

Kokonaisvaikutus kehästä 10 pist.

Kehä3, tuomari: Anne Nokelainen

Vähän ennen kehään menoa Vempi katseli ympärilleen ja olin jo että voi ei. Sain kuitenkin pojan kuulolle ja innostumaan. Mutta sitten hän huomasi, että viereisessä kehässä oli juuri tekemässä paikka makuuta kultainennoutaja. Vempin silmissä selvästi Lyca-ystävä, jonka kanssa oli viime yö hotellissakin vietetty. Voi hyvänen aika!! Vempi heilutti häntää vimmatusti ja tuijotti tuota koiraa. Minä yritin saada pojan huomion, mutta turhaan. Ihan kamalaa, sillä eihän sen nyt noin pitäisi käyttäytyä ja tosi monta kertaa ollaan oltu treeneissä niin että pojat on yhtä aikaa tekemässä hommia ja ongelmia ei ole ollut. Minä siinä sitten yritin saada pojan huomion ja meidät kutsuttiin jo viimeiseen kehään. Kaiken kaikkiaan siis todella huono virittely kehään. Otin Vempiltä hihnan pois, sanoin virittely sanan ja mentiin kehään.

Hyppy, 9 pist.

Tämä sujui vielä hyvin, piste lähti lopun törmäämisestä.

Liikkeestä maahanmeno, 8 pist.

Poikaa oli kamalan vaikea saada liikkeen aloitukseen. Hän vain haisteli maata vieressäni ja jouduin kolmesti sanomaan vierelle tulo käskyn ja jopa vähän taputtamaan käsiäni yhteen, jotta Vempi olisi kuulolla. Poika jäi vähän liikkeelle lähdössä ja olisiko ollut kaksoiskäsky lopun perusasentoon?

Kaukokäskyt, 8 pist.

Aloitukseen tulo oli taas kamalan vaikeaa ja haistelua oli. Istumaan nousuun Vempi tarvitsi kaksoiskäskyn, kun hän ensimmäisen kohdalla katseli muualle. Kääntyi sitten katsomaan minua, että ”sanoitko jotain?”.

Kokonaisvaikutus kehästä 7. Tuomarin kommenttina että liikkeen aloitukset eivät onnistuneet ja tilanne oli liian vaikea alokasluokan koiralle.

Kokonaisvaikutus yhteensä: 8,3 pistetta

Pisteet yhteensä: 172,6 pistettä, ALO1 ja TK1. Sijoitus 32/74

Viimeisen kehän jälkeen oma olo oli aivan kamala ja ajattelin ettei Vempistä kyllä ole isojen kokeitten koiraksi, minä en osaa sitä viedä oikein eteenpäin eikä kanssani sitten ilmeisesti ollut kauhean kiva tehdä hommiakaan. Kai se ykköstulos SM:stä on ihan hieno saavutus ja oli kiva saada sieltä vielä tuo koularikin, mutta harmi että päällimmäiseksi fiilikseksi jäi sekä minulle että koiralle tuo viimeinen kehä.

Nyt olen nähnyt videot eiliseltä ja aivan kauhean näköistähän se oli. Seuraamisessa eka perusasento vino ja vaikka mitä. No arvostelu oli sama kaikille. Ainoa asia mistä olen todella iloinen on se, että Vempi vastasi hyvin kehuihin. Paitsi vikalla kerralla, kun se ihana kultsu meni meistä ohi ei poika kehuja tajunnut. En tiedä olenko koskaan valmis videoita julkaisemaan..

Tepa mummon vahtina

Kun me oltiin Vempin kanssa tokoilemassa Tepa sai nauttia mummon seurasta. Hienosti oli pikaloma mennyt ja mummoa oli ulkoilutettu. Mikä parasta mummo jätti aamulla rieskan pöydälle varmastikin ihan vain Teriä ajatellen ja sai kohta kuulla hampaiden kolinan lautasta vasten. Teri oli onnellinen, mummo ehkä ei.

Tepa oli myös aiheuttanut mummolle hämmennystä päätymällä haukkumaan mummon huoneeseen portin taakse. Mummo itse ei myönnä, että Tepa olisi hänen portista kulkiessa samalla päässyt livahtamaan vaan jatkanee asian ihmettelyä vieläkin.

Tänään Tepa sitten palasi kotiin ja oli häntä jo ikäväkin kahden yön eron jälkeen. Vempi oli myös innoissaan nähdessään Terin ja ryhtyi heti häsäämispuuhiin.

Sellaista. Ei kun kohti seuraavan luokan haasteita. Buff!

Me muutettiin taas

Miltä kuulostaisi kolme muuttoa vuoden sisällä? Ei kovin kivalta ja voin kertoa ettei se ole kovin kivaa. Ehdittiin sitten asua kuukausi edellisessä paikassa, kunnes siellä sattui vesivahinko yläkerrassa ja vedet valui sieltä meidän kämppään. Onneksi ei tarvinnut nyt kaikkia tavaroita muuttaa vaan suurin osa jäi kotiin. Lähdettiin siis evakkoon, jossa vietetään nyt noin kolme kuukautta. Ensimmäinen viikko jo takana. Jei!
Mitäpä karvakasat tykkäsi muutosta? No eipä niillä taaskaan mikään hätä ollut. Reippaana muuttivat molemmat ja parissa päivässä tottuivat uuden talon ääniin. Meidän kämppä sijaitsee alimmassa kerroksessa ja sisältää isohkon lasitetun parvekkeen. Itse en mikään kamala parvekeihminen ole, joten saattaa olla että parveke toimittaa vaan tuuletuksen välitilaa. Varsinkin kun parveke on ylhäältä alas asti lasitettu ja vaikka alaosa on tummempaa lasia, niin siitä näkyy kaikki läpi. Vempi kävikin yksi päivä siellä ihmettelemässä rajun sade kuuron kohinaa. Siellä hän katseli maailmaa lasi seinän läpi eikä välittänyt pätkääkään jyrisevästä ukkosesta. Teri katsoi turvallisemmasi pysyi sisällä.
Kauheasti ei olla vielä täältä lenkkipolkuja etsitty, kun melkein heti muuton jälkeen piti lähteä autoa huollattamaan. Koirapuisto kuitenkin löydettiin ja koska se oli tyhjä pääsivät haukut vähän rälläämään. Se on kyllä kiva metsämäinen puisto jossa Tepakin innostui leikkiin.

Pakollinen toko turina
Vempulan kanssa on toki tokoiltu ja tokoiltu vähän lisää. Ostin oikein peilin, että näen sen kapulan pidon, niin se "ryökäle" tekee sen tosi nätisti joka kerta. Toisin se on ulkona, kun ois muutakin katseltavaa muka. En alkaisi mokomasta asiasta nillittämään, mutta olisihan se kiva se ykkönen sieltä SM:stä saada. Siihen on mielestäni oikein hyvät mahdollisuudet, jos kenttä ei lainehdi vedestä. On tuo koira kyllä ihan turha hienohelma. Edelleen ihmettelen, miten työkoirassa on saatu tuommoinen turha ominaisuus esille. Tuskin ne siellä paimenessakaan on joskus koko ajan katoksen suojissa seisseet? Siis ei se kostea nurmi ole ongelma, mutta jos sattuu lätäkkö.. Teri sentään tekee missä vaan maahanmenot ja muut ja sillä sentään miellyttämis halua vain makupalaa kohtaan. Toivomme siis vedestä lainehtimatonta kenttää parin viikon päähän.

Juhannus
Käytiin juhannuksena mökkeilemässä ja veneilemässä. Vempula oli ensimmäistä kertaa ikinä veneessä ja otti tosi rauhallisesti. Tepa taasen on jo vanha konkari näissä hommissa ja tarkkaili ennemmin veden liplatusta sekä järven tuoksuja. Mökkeilyyn tuli tällä kertaa iso muutos, sillä Teri vietti aikansa ulkona ollessa maakoukkuun kiinnitettynä. Tämä siksi ettei hän pääsisi naapuriin kaivelemaan viime talvisia hauen päitä. oli kyllä itselläkin rennompi olo, kun ei tarvinnut huolehtia missä Nake menee. Vempulahan nyt ei pahemmin pihalta yksin poistu.

Käännä niska, käännä niska näin

Vaikka yli harmaan sohvan
Tänään koitti päivä, jolloin koirien piti jäädä ensimmäistä kertaa viettämään päivää keskenään evakkokämppään. Olen tehnyt heille oman nurkan alkoviin, missä on heidän petinsä, vesikuppi ja Vempin kuppi. Herkut olen antanut sinne, jotta siitä tulisi kiva paikka. Sohva peittää osan alkovin suuaukosta ja loppuun osaan laitoin tänään komposti ritilän. Mietin miten koirat "tilassaan" pysyvät, kun sohvan yli on kuitenkin helppo tie vapauteen. Kotiin tullessa en voinut olla nauramatta, kun neiti Nokkela ja herra Häsä olivat ovella vastassa, sohvan ylihän ne oli loikanneet. Antoivat vielä pyydettäessä tyyli näytteen. Pitää siis kehitellä jokin este komposti aidoista, ettei koirat pääse keskenään ollessa keittiöön. Minua aina pelottaa etteivät he vahingossa saa uunia tai levyjä päälle.

Semmoiset pika kuulumiset tällä kertaa. Buff!

Siilien tarkkailu piste

Mummon odotusta

Kääk! Täällähän yritetään syödä pieniä koiria!!

Kroko jälleen taltutettu tasolleen

Karvalankamatto ja matto