Tepan totuuksia

Teri tässä taas hei! En ole päässyt pitkään aikaan kertomaan miten asiat todella ovat, joten nyt päätin korjata tilanteen. Koska emäntä on syksyn aikana laittanut meidät poseeraamaan milloin mitenkin sanoin että nyt niitä kuvia on laitettava näytille, ettei ole tullut turhaan pönötettyä. Tärkeimmät asiat kuitenkin ensin ja kuvat sitten loppuun.

Iso kissa
Sattuipa yhden kerran pimeiden ulkoilujen aikaan seuraavanlainen tapaus. Olimme koko lauma kävelyllä oikein pimeässä paikassa, kun emännän otsalampun valokeilaan osui eläimen silmät. Emäntä katseli silmiä aikansa ja jutteli niille. Hän kertoi pikku kisulle, ettei nyt kannattaisi tulla lähelle ja sanoi meille Vempin kanssa että taitaa olla koiriin tottunut kisu. Jatkettiin matkaa ja kisu seurasi meitä. Emäntä sille välillä jutteli ja Vempikin innostui kisua kohti juoksemaan, hän oli vapaana (minäkin olisin halunnut olla, mutten jostain syystä taaskaan saanut?!). Emäntä sitten käski Vempiä tulemaan takaisin ja matka jatkui. Kyllä minä ainakin olisin sen ”kissan” Vempinä käynyt katsomassa. Jossain vaiheessa sitten emäntäkin sen tajusi, minkä minä jo tiesin eli ei se takana tulija mikään kissa ollut vaan eräs koira ihmistään ulkoiluttamassa. Tässä vaiheessa nopeutui meidänkin ulkoilu.
Tultiin sitten jossain vaiheessa kohtaan, jossa Vempi aina otetaan hihnaan. Ja kun pääsimme valoisalle tielle luuli emäntä takana tulevan ihmisen ulkoiluttajan jo kääntyneen, mutta minä tiesin ettei niin ollut. Kun Vempi rupesi tarpeitaan hoitamaan selvisi asia emännällekin. Lopulta emäntä joutui meille toteamaan että olipa vähän isompi kissa, saksanpaimenkoira isäntänsä kanssa ilmestyy polulta. Emäntä vielä lenkin lopuksi sanoi meille, että oli ollut aivan varma ettei kukaan täysjärkinen kulje pimeässä metsässä ilman jotain valaistusta. Tästä voi ehkä päätellä mitä mieltä emäntä oli pimeästä kulkijasta?

Minulla on oma valo, jotta näen ulkoilla pimeässä.

Vapaus pitkästä aikaa
Eräänä viikonloppuna se viimein koitti, pitkästä aikaa taas VAPAUS! Minä jouduin koko kesän olemaan mökkillä kiinni, sillä ruoan etsintä matkojani ei arvosteta. Tai minä kyllä arvostan suuresti, mutta ihmiset ei. Kummallista porukkaa..
Mutta lopulta se siis koitti suuri ilo ja riemu. Ensin suuntasin tietenkin vanhalle hauenpää apajalle, mutta aikani asiaa tutkailtuani totesin, että se oli tyhjä. Ei hauen haukea, mikä pettymys. Niinpä päätin sitten siirtyä muun lauman seuraan. Menin katsomaan mitä ihmiset tekivät ja löysin hangen alta jyrsijän hajun. No esiinhän sitä piti alkaa kaivamaan. Tein itse aika perusteellista työtä ja kaivauduin syvälle lumen läpi aina multaan asti. Vempistä ei voi sanoa samaa. Se vaan tunki naamaansa minun kaivamaan kuoppaan ja jäi siihen naamaansa pyörittämään. Minulla on vielä paljon tekemistä perusteellisen ja tehokkaan kaivuutyön opettamisen kanssa. Vaikka olinkin todella tehokas jäi saalis löytymättä, sillä emäntä alkoi kutsumaan meitä pois kaivaukselta ja tarjoilemaan Vempille namien etsintä hommia. En minäkään sitten viitsinyt yksin jäädä kuoppaa kaivamaan, kun ruokaa kerta oli helpomminkin saatavilla.
Jotain erikoisen herkullista onnistuin reissun aikana kuitenkin löytämään. Kävin vielä uudelleen tarkastelemassa naapurin tiluksia ja vähän pidemmälle päästyäni löysin oikean herkkukasan. Vempi tuli kohta kanssani apajille, mikä ilmeisesti herätti emännän mielenkiinnon meidän kohdetta kohtaan, sillä Vempi on näin meidän kesken vähän sellainen ”mamman poika” eikä uskalla lähteä omille retkilleen. Naapuri lähti kertomaan löydöstäni emännälle ja Vempi lähti hänen mukaansa. Minä siinä ehdinkin sitten rauhassa pistellä näätäloukun syötit poskeeni. Hyvää oli! Kun emäntä siis saapui, lähdin sopuisasti hänen mukaansa tyytyväisenä ja vatsa täynnä.
Ulkoilu reissun lopuksi juoksutin vielä Vempiä. Pitihän siitä yrittää saada kaikki energia pois, jotta pääsisin yksin vahtimaan keittiössä tapahtuvaa toimintaa.


Linkki "vapauteen":
https://youtu.be/dYSOCCpOmDc

Tässä taas vähän totuuksia Tepan tassuilla. Buff!