Näytetään tekstit, joissa on tunniste ufot. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste ufot. Näytä kaikki tekstit

maanantai 19. elokuuta 2013

Suuria muutoksia

Minä täällä taas hei! Siis tämän blogin päähenkilö. Emäntäni kuulumiseni täällä yleensä kertoilee, mutta nyt on joitain todella tarpeellisia tietoja jäänyt kertomatta, joten päätin tulla kertomaan ne teille ihan itse.

Ensimmäisenä kerron teille siitä suuremmasta muutoksesta, jonka olen kohdannut. Me olemme muuttaneet emännän kanssa aivan uuteen paikkaa. Täällä ei ole lainkaan samoja tuoksuja ulkona, kun entisessä kodissamme. Sisälläkin on aika erilaista. Vanhat tutut huonekalut muuttivat sentään kanssamme, mikä helpotti minun oloani kovasti.
Minä olen käynyt pari kertaa minun uudessa ruokakaupassa, mutta sinne pitää mennä hirmu jännittävän aukion ohi. Yritän aina emäntä siinä kohdalla hoputtaa, mikä johtaa siihen että hän kävelyttää minua edes takaisin, kunnes maltan taas kulkea hihna löysällä. Tänään päätin jo aika pienellä eestaas ravaamisella kulkea nätisti. Emäntä varmaan luulee, että aion tehdä niin jatkossakin. Vaan siinäpä hän erehtyy, aion nimittäin taas ensi kerralla kokeill, josko mentäisiin aukion kohdalla vähän nopeammin.. Tai siis paljon nopeammin, mieluiten juosten.

Tänään lenkillä tapahtui jotain pelottavaa. Minulle selvisi, että lähellä on ufojen laskeutumis paikka! Näin nimittäin merkin jossa kerrottiin miten ufoja kävelytetään! Minä kauhistuin merkkiä kovin ja emäntä vaan sanoi, että "Pöhkö, on noita ennekin nähty". Mutta sitten emäntä huomasi merkissä saman kuin minä ja sitä piti alkaa ihan jollain vempeleellä tarkkailemaan. Kovin on kummallista tuollainen käytös. Minä olisin mieluummin vain pian poistunut paikalta. Minä olen koko ajan tiennyt, etteivät ne viereisen liikennepuiston lapset ole ihan tavallisia lapsia!!

Tässä tuo pelottava merkki. Hyvä että uskallan edes kuvaa katsoa!

Toinen maailmaani mullistanut asia on tieto siitä, ettei jätski-auto enää kulje!! Mille minä nyt laulan? Aivan kamalaa. Miten ne voivat tehdä tuollaista? Emäntä kuitenkin sanoo säilyttäneensä minun jätski-autolle omistamani laulun, joten saan jatkossa sitten kuunnella niitä sulo sointuja muuta kautta. On minulla pieni jätski-auto lelu, mutta sen musiikki ei aiheuta minussa samanlaista tunteen purkausta kuin oikea auto.

Vieraamme
Luna schape oli meillä viikonloppuna vieraana. Hän olisi halunnut leikkiä kanssani, mutta minä päätin pitää Jäärouva vaiheen päällä, enkä suostunut leikkimään. Kiersin kaverin vain katsomatta sinne päinkään. Kovasti Luna tykkäsi leikkiä minun leluillani eikä se minua haitannut. Ihmettelen vain mitä jotkut niissä näkevät. Ystäväni Hukka tykkäsi myös samaisesta majava lelusta kovasti meillä käydesään.
Nukuin minä Lunan kanssa yöllä samassa sängyssä. Toinen nukkui toisessa päässä ja toinen toisessa. Ensimmäisen yön minä nukuin emännän jalkopäässä ja toisena yönä pään puoleisessa päädyssä. Keskustassa kävellessämme emäntäni oli meistä oikein ylpeä, kun kummatkin kuljimme nätisti reunassa, emmekä välittäneet peräämme huutelevasta koirasta yhtään.
Kotona minä yritin houkutella Lunaa kanssani vahti hommiin, mutta ne eivät häntä kiinnostaneet. Mutta hyvin me siis Lunan kanssa kaikenkaikkiaan tultiin toimeen.

Minä relotan uudessa kodissa
Tässä minä koitan nostaa emännän lisäämät lelut pois pedistäni
Sellaisia muutoksia on tapahtunut minun elämässäni. Emäntä lupasi tulla myöhemmin kertomaan minun lääkäri käynnistäni ja joistain tuloksista. Koittakaa te hyvät lukijat pysyä kaukana ufoista ja uskokaa, jos karvainen ystävänne yrittää teitä niistä varoittaa!!

Mukavaa syksyn odotusta jokaiselle, Wooooooo!

tiistai 19. helmikuuta 2013

Teri ikääntyy

Teri juhlii tänään syntymäpäiviään, järjestyksessään kahdeksansia. Niin se aika vaan menee. Eihän tyttö vielä mikään vanha ole, pari viikkoa sitten häntä luultiin taas ihan nuoreksi koiraksi. Ei kaukana ole sekään päivä kun sain taas kuulla kysymyksen "Se taitaa olla vielä ihan pentu?" Tepa on vaan niin kauhean nuorekas ja innokas, kun sopivan oloinen leikki kaveri löytyy ;)

Tämä on muuten jo (vasta?) sadas julkaistu teksti Terin elämästä, joten sitäkin on varmaan varmaan jollain tavalla syytä juhlistaa? Innokkaimmat bloggaajat saavat varmaan saman luvun täyteen jo paljon aikaisemmin, mutta mihinkäs meillä Naken kanssa olisi kiire ja tekstejä tulee sitä mukaan, kun inspiraatiota löytyy. Viime tekstin julkaisun jälkeen huomasin tämän tasa luvun sattuvan hauskasti Terin synttäri päivitykseen, kun väliinkään ei sitten muuta tullut.

Synttäreitten kunniaksi käytiin tokoilemassa tai no oltaisiin käyty muutenkin, mutta sattui tällä kertaa juuri sopivalle päivälle. Alkuun seuraaminen oli aivan kamalaa ja Nake meni nokka maassa. Minun onneksi kontakti oli päällä juuri sillä hetkellä, kun päästäinen mennä viipotti aivan edessämme hirveää kyytiä. Loppua kohti nenä alkoi onneksi osoittaa jo oikeaan suuntaan.
Nouto kärsi pienestä seisoskelusta, kun neiti päätti jäädä viereen ihmettelemään kapula suussaan. Sitten tytöllä alkoi raksuttaa ja se pyöräytti itsensä pa:han. Kun en huonosta palkannut vaan heitin heti uudestaan, niin juttu sujui taas täydellisesti ja se oli siinä.
Luokse tulon stopit oli taas mitä oli, mutta vaan hyvistä (siis sen tasoisista mitä Teriltä saatoin odottaa) palkkasin ja niistä ei sen enempää.

Tepa sai myös ääni onnittelun minun puhelimeeni, tätini toimesta. Voi sitä ilmettä mikä tytöllä viestiä kuunneltaessa. Seuraavaksi voisin kertoa Terin ajatuksen kulun viestin aikana: "Voi ei, minä kuulen taas jotain ääniä. Tämä ei ole se ääni joka käskee minun syödä mummon pöydälle unohtuneet vesirinkelit pussista. Tämä ei ole myöskään se ääni, kehottaa minua askartelemaan auki lohiöljypullon. Tämä on jokin aivan uusi ääni, jonka merkityksestä en saa selvää. Toivottavasti se ei ole ufojen aliavaruusviesti!!"
Niin kaikkeahan ei voi aina pieni koira ymmärtää ja väärin käsityksiä pääsee syntymään. Ihmisen korviin juhlallinen laulanta oli kuitenkin selvästi tunnistettavissa ;)

Näin alkoi siis Terin yhdesäs vuosi täällä pallon pinnalla ja ufojen viestikin oli vain väärä hälytys. Iltapalaksi tyttö saa vielä nauttia synttäri kakkua.

perjantai 8. tammikuuta 2010

X-files Terin tapaan

Terin kanssa ollaan oltu tämä viikko lomailemassa isäni luona etelä-suomessa. Viikko onkin ollut hurjan jännittävä neidin mieltä vaivaavien "UFO" hyökkäysten takia. Kerronpa aiheesta enemmän.

Ensimmäisenä vierailu iltana olin käyttämässä neitiä ilta tarpeillaan. Sää oli tyyni ja taivas vailla pilven hahtuvaa... Ja sitten se alkoi, hirveä jylinä. Ilma oli niin tyyni että tarpeeksi alhaalla lentävän lentokoneen ääni kuului todella selvästi. Teri alkoi heti tähyilemään taivaalle ja näki siellä lentävän koneen valot ja joutui täysin paniikkiin. Saatoin melkein nähdä kuinka sarjakuvamainen ajatus hattara muotoutui hänen päänsä päälle jättäen sisäänsä sanat "Apua!! Nyt ne on tulossa hakemaan minua!". Sisälle päästyään neiti kuitenkin palautui hyvin pian entiselleen.

Aluksi uskoin ylä-ilmojen pelon johtuvan viime kesänä meitä pelotelleesta kuumailmapallosta, joka oli aivan yläpuolellamme ja pääti sitten lisätä kaasua palloon. Silloin neiti ensimmäistä kertaa näki uhan ylä ilmoissa ja varmaankin koska pallo pelotteli meitä tässä lähistöllä tyttö tajusi pelottavia ääniä ruveta taivaalta etsimään. Aienminhan ei taivaalta nimittäin mitään ole ymmärretty pelätä.

Seuraavana vieralu iltana Tepa sitten keksikin pelottavan noita-koristeen roikkumassa ovi aukosta ja sitähän sitten taas piti pelätä. Hän ei uskaltanutkaan vilkaistakaan noitaa päin ja kulki hyvin pelokkaan varautuneesti, hiipien. Ensin en olisi millään voinut uskoa että mokoma noitaaiheutti tämän reaktion. Se kuitenkin poistettiin lento matkaltaan, mutta ei neiti sen jälkeenkään uskaltanut kuin äkkiä vilkaista sinne missä se oli roikkunut. Lopulta rohkeus kuitenkin voitti ja noidan havaittiin lentäneen tiehensä.

Huokaisin jo helpotuksesta kun noita lähdöllään poisti ongelman, mutta jo seuraavana iltana taas tähyiltiin katon rajaan ja hiippailtiin sohvan alle turvaan. Syytä moiselle käytökselle ei keksitty ja sama toistui joka ilta. Yhtenä yönä Teriä pelotti niin kovasti ettei se meinannut uskaltautua juomaan keittiöön. Kun juomapuoli kuitenkin oli rohkeasti hoidettu neiti ravasi vinkuen ja hermostuneesti nukkuma huoneessa edes takaisin, kunnes sukelsi veljeni sängyn alle nukkumaan.

Syytä kummalliselle käytökselle ei keksitty, mutta tulipahan päätettyä ettei neiti enää saa katsoa kanssani Salaisia kansioita tai muita vastaavia sarjoja tai elokuvia. Pohdittavaksi siis jää johtuiko käytös korkeista äänistä, joita muut eivät kuule, kuumailmapallo-pelosta, X-filesin katsomisesta vai jostakin henkimaailman olennosta, jonka olemassaolosta meillä muilla ei ole harmaintakaan aavistusta...