Suuria muutoksia

Minä täällä taas hei! Siis tämän blogin päähenkilö. Emäntäni kuulumiseni täällä yleensä kertoilee, mutta nyt on joitain todella tarpeellisia tietoja jäänyt kertomatta, joten päätin tulla kertomaan ne teille ihan itse.

Ensimmäisenä kerron teille siitä suuremmasta muutoksesta, jonka olen kohdannut. Me olemme muuttaneet emännän kanssa aivan uuteen paikkaa. Täällä ei ole lainkaan samoja tuoksuja ulkona, kun entisessä kodissamme. Sisälläkin on aika erilaista. Vanhat tutut huonekalut muuttivat sentään kanssamme, mikä helpotti minun oloani kovasti.
Minä olen käynyt pari kertaa minun uudessa ruokakaupassa, mutta sinne pitää mennä hirmu jännittävän aukion ohi. Yritän aina emäntä siinä kohdalla hoputtaa, mikä johtaa siihen että hän kävelyttää minua edes takaisin, kunnes maltan taas kulkea hihna löysällä. Tänään päätin jo aika pienellä eestaas ravaamisella kulkea nätisti. Emäntä varmaan luulee, että aion tehdä niin jatkossakin. Vaan siinäpä hän erehtyy, aion nimittäin taas ensi kerralla kokeill, josko mentäisiin aukion kohdalla vähän nopeammin.. Tai siis paljon nopeammin, mieluiten juosten.

Tänään lenkillä tapahtui jotain pelottavaa. Minulle selvisi, että lähellä on ufojen laskeutumis paikka! Näin nimittäin merkin jossa kerrottiin miten ufoja kävelytetään! Minä kauhistuin merkkiä kovin ja emäntä vaan sanoi, että "Pöhkö, on noita ennekin nähty". Mutta sitten emäntä huomasi merkissä saman kuin minä ja sitä piti alkaa ihan jollain vempeleellä tarkkailemaan. Kovin on kummallista tuollainen käytös. Minä olisin mieluummin vain pian poistunut paikalta. Minä olen koko ajan tiennyt, etteivät ne viereisen liikennepuiston lapset ole ihan tavallisia lapsia!!

Tässä tuo pelottava merkki. Hyvä että uskallan edes kuvaa katsoa!

Toinen maailmaani mullistanut asia on tieto siitä, ettei jätski-auto enää kulje!! Mille minä nyt laulan? Aivan kamalaa. Miten ne voivat tehdä tuollaista? Emäntä kuitenkin sanoo säilyttäneensä minun jätski-autolle omistamani laulun, joten saan jatkossa sitten kuunnella niitä sulo sointuja muuta kautta. On minulla pieni jätski-auto lelu, mutta sen musiikki ei aiheuta minussa samanlaista tunteen purkausta kuin oikea auto.

Vieraamme
Luna schape oli meillä viikonloppuna vieraana. Hän olisi halunnut leikkiä kanssani, mutta minä päätin pitää Jäärouva vaiheen päällä, enkä suostunut leikkimään. Kiersin kaverin vain katsomatta sinne päinkään. Kovasti Luna tykkäsi leikkiä minun leluillani eikä se minua haitannut. Ihmettelen vain mitä jotkut niissä näkevät. Ystäväni Hukka tykkäsi myös samaisesta majava lelusta kovasti meillä käydesään.
Nukuin minä Lunan kanssa yöllä samassa sängyssä. Toinen nukkui toisessa päässä ja toinen toisessa. Ensimmäisen yön minä nukuin emännän jalkopäässä ja toisena yönä pään puoleisessa päädyssä. Keskustassa kävellessämme emäntäni oli meistä oikein ylpeä, kun kummatkin kuljimme nätisti reunassa, emmekä välittäneet peräämme huutelevasta koirasta yhtään.
Kotona minä yritin houkutella Lunaa kanssani vahti hommiin, mutta ne eivät häntä kiinnostaneet. Mutta hyvin me siis Lunan kanssa kaikenkaikkiaan tultiin toimeen.

Minä relotan uudessa kodissa

Tässä minä koitan nostaa emännän lisäämät lelut pois pedistäni

Sellaisia muutoksia on tapahtunut minun elämässäni. Emäntä lupasi tulla myöhemmin kertomaan minun lääkäri käynnistäni ja joistain tuloksista. Koittakaa te hyvät lukijat pysyä kaukana ufoista ja uskokaa, jos karvainen ystävänne yrittää teitä niistä varoittaa!!

Mukavaa syksyn odotusta jokaiselle, Wooooooo!