Näytetään tekstit, joissa on tunniste Tepan toilailut. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Tepan toilailut. Näytä kaikki tekstit

lauantai 3. helmikuuta 2018

Tepa tahtoo ruokaa, kuppi tänne tuokaa!

Terin ruokahulluus se aina ajoittain saavuttaa uusia tasoja. Ruoka-ajan lähestyminen on jo vuosia aiheuttanut hinkumista ja vinkumista enenevissä määrin. Olen yrittänyt olla huomioimatta asiaa, millä ei ole minkäänlaista vaikutusta. Komentaminenkaan ei tietenkään auta, koska ääni johtuu hermoista. Naksun hermot ei vaan kestä ja ruoan odotus on kova.

Päästä äkkiä sisälle, on jo ruoka-aika!

Joku kerta sitten käskin mummelia poistumaan paikalta ja laitoin tämän kylpyhuoneeseen. Tahdoin Terin rauhoittuvan siellä ja saavani samalla itsekin hermolepoa. Odotukset ei kyllä olleet korkealla. Tämän seurauksena on kuitenkin käynyt niin, että kun Tepa hinkuu ruokaa eikä saa huomiota, se menee kylppäriin rauhoittumaan ihan omia aikojaan. Siellä se malttaa olla hiljaa ja tosiaan jotenkin saa itsensä rauhoittumaan. Hiljaa olen yrittänyt hiipiä katselemaan, mitä se pimeässä kylppärissä touhuaa. Tähän mennessä mummeli on löytynyt seisoskelemasta. Toki kun ovea raotan, niin kierrokset taas nousee, joten olen antanut Terin siellä rauhassa seisoskella.

Kun Terille tuota ikääkin on nyt kertynyt, niin myös se vanhan koiran röyhkeys on tullut esiin. Nykyisin ruoat katoaa entistä nopeammin selkäni käännettyä, siis minun ruokani! Mitään ei voi vahingossakaan jättää minnekään tai se häviää. Pari kertaa mummeli on kaivellut laukkunikin, kun olen sinne jonkin herkun unohtanut. Hävinneitä asioita ovat mm. Siripirit ja yksi pussillinen bilars-karkkeja. Vaatii siis aikamoista muistamista minulta, että laukku ei jää koiran kuonon ulottuville ja eväs rasiat on otettu sieltä pois. Ja siis Tepan kuonohan ylttää juuri niin korkealle, kun tarve vaatii..
Koska Terihän tosiaan Lagunan aikoina ryhdistäytyi myös takakontista karkaamisissa ja söi treenirepunkin pohjan puhki herkkuja etsiessään, niin minun piti mummon autoa lainatessa ottaa järeämmät aseet käyttöön. Löysin sattumalta autoon sopivan koirakalterin, jonka sivuista Tepa ei mahdu vaihtamaan matkustusosastosta toiseen.

Auto seikkailut estetty

Pahimmillaan ruoan hinkumista on ilmennyt myös treeneissä ollessa. Tepa siis on mukana seuraneidin ominaisuudessa, mutta tietää että tiistain tokovuoron jälkeen on aina luvassa ihana kalkkunan siipi. Nyt tämä tilanne on onneksi rauhoittunut. Nykyisin hinkuminen ja komentaminen on alkanut vasta kotimatkalla. Aluksi toki tätäkin ihmettelin, että miksi mummeli haukkuu ja komentaa minua meidän kotiin kävellessä. No vähän aivojumppaa minulla ja keksin syyn.. ne siivet. Hän varmaan yrittää sanoa, että nyt tossua toisen eteen, on jo kiire!

Tepa komentaa tunteella

Kaikista pahinta tässä hinkumisessa ja vinkumisessa on se, että se tarttuu myös Vempiin. Poika parkaan, joka ei edes taida tajuta mistä on kyse. Hän vaan kieppuu ja viuhtoo, koska Terillä on selvästi joku ihana juttu mielessä. Tämän seurauksena saan katsoa kahta kiihkoilevaa koiraa, joista toisella on selvä kohde ja toinen on mukana vaan tuen vuoksi.

Kinkun valvojaiset

Onpa käynyt niinkin, että Vempin vatsan ollessa löysällä annoin hänelle Canicuria. Se ei kuitenkaan pojalle maistunut vaan hän sylkäisi sen ulos kuonostaan suhteellisen nopeasti. Vieressä oli tietenkin vahtimassa Nake, joka kiireen vilkkaa popsi tabletin kitusiinsa. No nyt ei tarvitse kenenkään enää arvailla, kumpi koiristani on se ahneempi ja kumman lääkitseminen käy helpommin.

Lopuksi voin vain todeta, että mummeli on terve kun se syö.
Buff!

sunnuntai 15. marraskuuta 2015

Teri määrää, Vempi häärää

Katselin tässä eilen taas Terin ja Vempin touhuilua ja pakko se on todeta, että Tepa niistä on se pomo. Viimeksi pöljäilyn aiheena oli luut. Meillä siis on oikeasti lattialla varmaan lähemmäs kaksi kymmentä "luun raatoa" eli sellaista aika hyvin kaluttua ydin luuta tai herkkuluuta. Leluja lattialta ei löydy yhtä lypsimen nännikumia lukuun ottamatta, joten koirat saavat purkaa tarmoaan luihin. Mutta siis asiaan. Niitä luita on siis paljon mistä valita, mutta tietysti se toisella oleva luu on yleensä se paras (ainakin Tepan mielestä). Niinpä siis tänäänkin Tepan piti saada se Vempillä oleva luu ja tyttöhän haki sen lähes Vempula paran suusta. Tepa vaan käveli paikalle, heilutteli vähän häntää ja nappasi luun itselleen. Vempi poloinen siinä sitten vaan ihmeissään katsoo, että miten tässä nyt taas näin kävi. Teri pitää luuta hallussaan hetken, on järsivinään ja poistuu sitten toisiin puuhiin. Tällöin Vempi näkee tilaisuuden tulleen ja hakee luun takaisin. Pian Tepa kuitenkin saapuu paikalle ja anastaa taas pojalta luun. Tätä sitten jatkui jotain neljä kertaa peräkkäin. Siis ihan mahdoton meininki!Jos kyseessä sattuu joskus olemaan ihana verinen rusto Vempula kyllä yrittää pitää puolensa ja örisee ympärillä pyörivälle Tepalle, mutta ei Tepa välitä vaikkei kyllä toisaalta uskalla ottaakaan rustoa itselleen. Siinä hän pyörii, kunnes poika on rustonsa syönyt ja palaa sitten omansa kimppuun. Kerran Terin luun ominta meni niin pitkälle, että suurin osa luista oli sullottuna pedin reunojen viereen ja siinä neiti onnellisena nukkui niiden keskellä.
Vaikka Tepa tässä asiassa pitääkin pomon paikkaa on pakko myöntä, että hän ottaa myös hirveästi tukea Vempistä. Terin pelot on todella laantuneet Vempin saapumisen jälkeen, Vempula kun ei pelkää mitään. Monessa asiassa, missä Teri olisi ennen mennyt paniikkiin, se nyt käyttäytyy paljon rauhallisemmin ja saa selvästi varmuutta vierellä menevästä Vempistä, joka vaan on niin Cool.

Ei Vempinkään elo viime aikoina ole ihan pelkkää tulppaaneilla(Hollantilainen kun on) tanssimista ollut. Pojalle on iskenyt jonkin sortin alle kahden vuoden ikä kriisi ja meno on välillä ollut lenkillä sen mukaista. Ohitukset on siis olleet hieman haastavia välillä, mutta nyt ehkä uskallan sanoa, että saattaa alkaa helpottamaan. En sano mitään varmasti, ettei kuvitelma romahda.
Muutenkin on ilmassa sellaista kokeilun tuntua. Treeneissä poika kokeilee nyt kovasti, että pitääkö minua kuunnella vai saako sitä hömpötellä omiaan. Tänäänkin agilityssä toinen kierros oli aikamoista tahtojen taistelua. Ei siis päästy kuin kolme estettä, ennen kuin säätäminen alkoi. Eteenpäin en halunnut mennä kun vasta sitten, kun poika kuuntelisi eikä säntäilisi omiaan. No etemmäs ei sitten päästykään vaan lopetettiin pariin suoritukseen joissa poika kuunteli.

Huomatkaa kuinka Teri "nauttii" poseeraus kuvissa..

Tarpeeksi iso luu kahdelle


Harrastus rintama
Viime viikkoina on ollut kiirettä treeni rintamalla, kun sovittuja treenejä on ollut useampana päivänä ja siihen päälle itse olen vielä käynyt talkoilemassa. Vempula on tokoillut kovasti ja ruutu on ollut nyt meillä enemmänkin työn alla. Tarkoitus siis olisi saada ruudun paikka varmaksi, jotta tarvittaessa ulos lentäneet pysähdykset saisi korjattua. Ja voin muuten kertoa, että Vempihän muuten lentelee. Asenne ruutuun on kyllä loistava ja suoritus innokas. Muutakin ollaan kyllä tehty, mutta ruudun paikkaa ehdottomasti eniten. Aloitettiin myös taas treenaaminen seuramme ryhmässä ja eka kerta sujuikin hurjan hienosti. Hienosti Vempula keskittyi, vaikka kentällä oli samaan aikaan kaksi muuta koirakkoa. Myöskin evl:n paikalla oloja ollaan tehty. Tosin istumisen olen ollut ihan näkyvillä ja käynyt väli palkkailemassa. Pätevä poika tuo Vempula, siloin kun se jotain tajuaa.
Agilityssä käydään joka toinen viikko. Viime kerralla oli aiheena välistä vedot ja olin kyllä todella yllättynyt, kun poika hokasi asian heti ekalla kertaa. Hieman jopa hämmennyin. Päästiin ihan muutaman esteen pätkäkin tekemään välistäveto harjoituksen yhteydessä.

Tepa on päässyt treenailemaan niitä näitä, mitä milloinkin. Kokeilin hänenkin kanssa ruudun paikan hahmottamista, mutta Tepamaiseen tapaan tyttö keksi aivan jotain muuta. Laitan aiheesta videon.

Että sellaista. Buff!



Fiksut ja filmaattiset vol.?
Vähiin käy ennen kuin loppuu. Hampaat meinaan..

keskiviikko 30. heinäkuuta 2014

Ainainen anaalirauhas vaivainen

Nakeen viittaa otsikko tällä kertaa, siitä lisää myöhempänä. Tällä kertaa juttu sisältää yllätys, yllätys tokoa.

Mini treenit
Käytiin eilen tekemässä koirien kanssa ihan pikku treenit. Ensin vuorossa oli Vempi, joka pääsi heti alkuun tekemään miniruutua. Vauhtia ruutuun menoon löytyi nyt joka kerta, kolme toistoa tehtiin, niin että käytiin yhdessä lelua heiluttamassa ja sitten pannasta pitäen vähän matkan päähän ruudusta ja sieltä vapautus ruutuun. Ruudussa pidettiin sitten repimisleikki tuokio. Lisäksi viskasin muutaman kerran metalli kapulaa ja aluksi palautukset tuli hienosti. Kolmannella kerralla alkoi tökkimään, sillä se oli ilmeisesti liian mones toisto. Lopuksi harjoiteltiin paikalla oloa, lähinnä matkaa. Nyt pääsen kolmen askeleen päähän Vempistä, mutta selän kääntäminen tuntuu olevan se pahin paikka.
Niin ja treeneissä tapahtui myös maan haistelua häiritsevässä määrin. Ensin yritin houkutella pentua kiinnittämään huomionsa minuun eri äänillä, mutta kun se ei tehonnut, lähdin juoksemaan karkuun ja jo aloin kiinnostaa.

Tepan kanssa otettiin ensin yksi miniruutu. Myös Teri päätti kunnostautua haistelu rintamalla ja tyttöä kun ei karkuun juoksemalla saakkaan hajuista luopumaan. Lopulta pääsin kosketus etäisyydelle tökkäsin neitiä kankkuun ja niin hän palasi hajujen maailmasta takaisin maan päälle. Seuraavana oli vuorossa luoksetulo ja se oli taas sellainen Nake näytös että. Onneksi ei ollut muita katsomassa. Tyttö lähti nyt ekasta käskystä, mutta hiemen hitaasti. Ajattelin odottaa, että Nake ottaisi edes pari laukka askelta jotta pääsisin kehumaan vauhdista, mutta kuinkas kävikään.. Tyttö alkoi surffaamaan kesken luoksetulon ja eteni pyllyä maahan hangaten jonkin matkaa, kunnes pysähtyi. Siihen tyttö jäi istua töröttämään ja katsoi hirmu skarppina kuin toiminta ohjeita odottaen. Hetken aikaa mietin miten tässä nyt pitäisi toimia ja päädyin lopulta tekemään liikkeen loppuun. Nyt tyttö tuli vähän reippaammin ja meidän treenit oli sitten siinä. Vielä autolle mennessä piti vähän surffailla, joten oikea päätös, ettei treenattu enempää täysillä anaalirauhasilla.
Siinä autolle pääsyssä oli hieman tekemistä, kun tuo pienempi kaveri päätti pistää rääkyjäiset pystyyn jo heti Tepan vuoron alussa. Jonkin aikaa vielä Terin vuoron loppumisen jälkeen jaksoi poika rääkyä ja meidän piti odottaa täyttä hiljaisuutta, kunnes palasimme auton luo.

Hyvän mielen pätkät
Onneksi tänään sitten ennen treenejä muistin tyhjentää ne Terin rauhaset, joten treenitkin sujui paremmin. Tällä hetkellä kiusaa tuntuu aiheuttavan enemmän oikean puoleinen rauhanen. Nyt näyttää siltä, että siellä jumittava neste on onneksi juoksevaa eikä paksua savea ja sen saa helposti puristettua ulos. Vasen puoli tyhjenee nyt hyvin itsestään, tosin sieltä saa aina puristettua ulos vähän sitä savimaista tahnaa. Ongelmanahan on se, että Tepan anaalirauhaset ovat normaalia syvemmällä ja niiden tiehyeet osoittavat sisälle päin eikä peräaukkoon päin niin kuin kuuluisi. Lisäksi rauhasissa on ollut kroonistunutta tulehdusta, josta tuo paksu erite johtuu. Onneksi nyt kuitenkin tilanne näyttää hyvältä.


Tänään oli vuorossa yleiset treenit vaikka ei siellä kyllä paljon muita näkynyt, minun ja Päivin lisäksi yksi treenaaja.
Ensin oli jälleen Vempin vuoro, sillä ainakin kuvittelen että jos poika pääsee ensin tekemään kivoja juttuja kanssani, niin myös Tepa skarppaa vuorollaan. Harjoitukset laitettiin tänään kahteen osaan, ettei tulisi liikaa juttuja kerralla. Poika teki aikalailla samoja juttuja ja kuin eilenkin, eikä niissä ollut mitään sen kummempaa. Ruudussa tosin kolmas kerta oli taas liikaa. Jospa minä kohta opin, että pennen mielenkiinto ei riitä moniin toistoihin vaikka hän ehkä niitä tarvitsisikin. Useammissa pikku pätkissä sitten mieluummin! Ruutua kokeiltiin myös niin, että toinen ihminen heilutteli siellä lelua ja jätti sen sitten paikoilleen. Ei toiminut vaan Potteri ryntäsi irti päästyään lelun heiluttelijan luokse. Myös Hukka-setää yritettiin mennä luvatta moikkaamaan, mutta onneksi Päivi hoiti tilanteen ja suunta muuttui luokseni.
Ai niin tehtiinhän me eilisestä poiketen pari tolpan kiertoa. Kivasti onnistui, mutta sitä välimatkaa pitäisi nyt oikeasti koittaa saada lisää. Tehtiin myös pari perusasentoon tuloa, jottei treenit menisi liian yksi toikkoisiksi.
Sitten alkoi Terin vuoro ja Vempi pääsi rääkymään puuhun. Kyllä se sitten lopulta taas hiljenikin.

Tepan kanssa tehtiin eka pätkässä seuraaminen, josa oli minun mieleen hienot käännökset ja tyttö oli muutenkin mukana. Liikkeestä seisomista otettiin pari toistoa taka palkalla ja ainakin pysähdykset tuntui nopeilta. Loppuun sitten vielä yksi nouto rikotulla kaavalla eli kapulan heiton jälkeen askel siirtymiä ja maahan meno paikallaan. Kun sitten annoin tytölle nouto käskyn, niin vähän piti neidin miettiä että mitäs nyt. Pieni käden heilautus taisi sitten olla se ratkaiseva tekijä jolla Nake lopulta lähti noutoon. Minun pitää varmaan köyttää käsi kiinni kylkeen, jos tuollaisia heilautuksia vielä tulee. Aloin nimittäin miettimään teenkö niin aina ja onko neiti ottanut sen käskyksi? Toinen mietintää aiheuttava juttu on sitten se että onko tuo noudon rikkominen aiheuttanut tytössä epävarmuutta?
Toisella kierroksella otettiin taasen liikkeestä seisomista takapalkalla, nyt saatiin myös kaksi hyvää toistoa. Yksi miniruutukin tehtiin, siinä ei erikoista mainittavaa. Luoksetulossa oli tänään jo paljon parempi vauhti kuin eilen ja siinä kanssa lopetettiin yhteen hyvään suoritukseen. Ehkä minä sittenkin opin lopettamaan liikkeet niihin yksiin hyviin suorituksiin! Tänäänkin oli molemmat koirat niin hyvän tuulisia ja osasin lopettaa, kun molemmat olivat hyvällä mielellä ja innokkaita tekemään.

Näin tänään ja eilen. Katsotaan mitä seuraavaksi keksitään. Buff!

Tepa on vielä kovin taipuisa
Ei huolta huomisesta?

sunnuntai 19. tammikuuta 2014

Tepan hätäilmoituksia

Tepa on nyt kunnostautunut tokossa tai sitten minä olen oppinut häntä taas oikein opettamaan. Eikä pois voi todellakaan sulkea kaikkia hyviä neuvoja, mitä on treeneissä saatu. Muuten elämässä Teri on päättänyt ilmaista hätään ei niin toivotuilla tavoilla.

Kielletty on hyvää, luvallinen ei?
Aloittakaamme kertomukset tällä kertaa Tepan hetkellisestä visiitistä auton takapenkille. Tapaus sijoittuu erääseen kylmään päivään, jolloin päätin lähteä suorittamaan sellaista pakollista tehtävää kuin kaupassa käynti. Ajatuksena oli käydä katsomassa auton sen hetkinen jäätymispiste ja käyttää Nake samalla tarpeillaan.
Menimme siis autolle joka oli jo muutaman tunnin ollut lämmityksessä piuhan päässä. Yritin avata auton ovia, mutta suurin osa niistä olikin aika tiukasti jäässä. Myös takaluukku oli jäässä. Sain apukusin oven vetäistyä auki ja totetin, että auton päällä oleva sulamaton lumi aiheutti ikkunoiden sisäpuolelle pientä jään muodostusta. Koska päätin putsata lumet harjalla, takakontti oli jäässä ja tyttö hihnan päässä katsoin parhaaksi istuttaa neidin puhdistuksen ajaksi apukuskin paikalle.
Putsailin siinä autoa ja huomasin Tepan siirtyneen takapenkin puolelle ja tutkailevan siellä innoissaan jotain. Koputin ikkunaan ja viidennellä kerralla sain tytön havahtumaan puuhiltaan ja lopettamaan ne.. Tai niin minä luulin. Kun olin saanut auton putsatuksi ja katsoin toisen puolen ikkunoista huomasin tytön saaliin, jäniksen nahan. Toisen puolen ovet olivat jäässä, joten kiireellä juoksin toiselle puolelle autoa ja aloin kiskoa Nakea pois nahan kimpusta. Ehkä puolet siitä puolikkaasta nahasta oli jo iloisesti matkalla kohti Terin vatsalaukkua. Eihän siinä sitten muuta kuin neiti sisälle karvaista nahkaa sulattelemaan. Mitään oireita tuosta aterioinnista ei rautamahalle tietenkään tullut.

Tämä tapahtuma saa minut hieman ihmettelemään erästä asiaa. Se on niinkin uskomaton, että kaupasta ostetut jäniksen korvat eivät oikein tahdo Nakelle maistua. Kylä tyttö ne mielellään ottaa, mutta rauhassa ne saavat parin rouskauksen jälkeen lattialla lojua. Silloin tällöin Terin ollessa oikein hyvällä päällä häviää korvista osia. Viimeisimmäksi antamani jäniksen korvat viettivät aikaa lattialla kolmen päivän verran ennen kuin ne oli olivat päässeet matkalle Tepan ruuansulatusjärjestelmän halki. Kummallista, sillä tämä ei ole ensimmäinen kerta kun tuo herkku ei tytölle maistunut.

Hädän hetkellä
Keskiviikkona tokoon mentäessä oli auton kanssa taas sama tilanne eli takakontti oli jäässä. Niinpä Tepa sai matkustaa apukuskin jalkatilassa. Tällä kertaa lumen putsauksen ajaksi Naken autoon jättäessä jätin laukun keskikonsolille niin ettei tyttö henkisen esteen vuoksi edes yrittänyt mennä takapenkille jänön nahan seuraan. Sen syönniltä siis vältyttiin.
Kun pääsimme hallin pihaan oli kontin luukku jo ehtinyt sulaa ja sain treenihäkin sieltä ulos otettua. Jätin tytön kuitenkin vielä autoon odottamaan häkin pystytyksen ajaksi. Kun palasin autolle huomasin sen välkyttävän vilkkuja. Yritin vedellä vilkkuvipua edes takaisin, mutta vilkutus ei loppunut. Sitten huomasin, että auto vilkuttaa vilkkujaan molemmilla puolilla. Pienen hämmennyksen vallitessa lopulta huomasin keskikonsolissa punaisena loistavan suuren nappulan. Tepa oli päättänyt ilmasta ihmisille "Nyt on hätä, minut on yksin jätetty autoon odottamaan!" Aika ovelaa.

Toinen ei niin miellyttävä hätä ilmaisu kuului tänään kun kävin laittamassa auton lämpenemään. Rappukäytävään palatessani kuulin taukoamatonta kovaa ulvontaa. Kyllä minua sitten ärsytti sellainen mekkalointi aivan älyttömästi. Kiipesin hiljaa rappuset, ulvonnan säestäessä matkaani. Seisoin hetken oven takana ja kuuntelin jatkuvaa ulvontaa, sisäänhän ei auttaisi mennä ennen kuin ulvonta taukoaisi. Hetken asiaa pohdittuani päätin soittaa ovikelloa, jotta saisin Terin ulvonta ajatuksen katkeamaan.
Ovikellon rimpautuksen jälkeen tuli hiljaista. Seisoin jonkin aikaa oven takana kuunnellen hiljaisuutta ja kun aikaa oli kellon soittamisesta kulunut mielestäni tarpeeksi kauan menin sisälle. Riisuin rauhassa ulkovaatteet ja menin päästämään Tepan makkarista kiinnittämättä häneen mitään huomiota.
Illemmalla kävin kaupassa ja jätin koneen videoimaan Terin yksinoloa. Ei minkäänlaista ongelmaa, herkut syötyään tyttö oli asettautunut sängylle lepäämään.

Tästä tein seuraavanlaisen päätelmän: Teri tarvitsee tietynlaisen rutiinin yksin jäädessään, jotta hän osaa asiaan valmistautua ja se rauhoittaa tilannetta. Aiemmin tänään Naken yksin jäädessä lähtö poikkesi aikalailla normaalista sillä radio ei jäänyt päälle, ruoan lisäksi en heittänyt sängyn päälle herkkuja etsittäväksi ja kaikista pahin poikkeus oli kai se, että jouduin komentamaan tytön makuuhuoneeseen. Yleensä Tepa huomaa kun olen lähdössä ilman häntä ja menee omaan häkkiinsä makaamaan.
Toisella lähtö kerralla tein asiat niin kuin normaalista pois lähtiessä. Tuolla kerralla Terin yksin olo olikin sitten se hiljainen ja rento. Tärkeä osa tuota lähtö rituaalia on ainakin minulle myös se, että annan Nakelle häkkiin herkun, kerron minne lähden ja sanon että nähdään kun tulen. Makkarin ovea sulkiessani sanon vielä heipat. Niitä Tepa kyllä tuskin kuulee, sillä kun alan ovea sulkemaan hän suuntaa jo kupilleen syömään. Tiedä sitten onko tuolla rituaalilla oikeasti mitään merkitystä, mutta siltä se minusta tuntuu.

Hyvät treenit
Käytiin tosiaan treenaamassakin silloin kun Teri laittoi ne hätävilkut omatoimisesti päälle. Oli kyllä oikein onnistuneet treenit. Noutoa otettiin niin että vein itse kapulan ja lähetin Naken sitten sen noutamaan. Pieni vinkaisu siinä taisi päästä. Seuraavalla kerralla sain neuvon syöttää tytölle makupaloja ennen käskyä ja se kyllä rauhoitti Tepan menoa. Pari kertaa tein sellaisen "syöttö" noudon ja hyvin onnistui. Kolmen toiston jälkeen en enää uskaltanut noutoa ottaa, koska se selvästi nostaa tytön kierroksia.
Seuraaminen oli nyt oikea paikkaista myös sivu suunnassa eli irtoamista ei tapahtunut. Luoksetuloja otettiin kolme kappaletta ensin läpijuoksu, sitten stoppi josta palkka ja lopuksi liike kokonaisena. Oli kyllä niin hyvät stopit ja vauhti että!
Paikalla makaaminen olikin sitten jotain ihan kamalaa. Teri vinkui, nousi seisomaan ja oli jopa hieman ehtinyt edetä piiloa kohti, kun menin hänet takaisin laittamaan. Seuraavaksi kävin nopeasti piilolla ja kävin tytön siitä palkkaamassa. Seuraavalla kerralla kuului taas selvästi vinguntaanmöllien huono paikallaolo kokemus, jossa ovi paukkui vaikutti taas Terillä tähän hommaan. Ensi kerralla pitää taas tehdä tytön kanssa yksilö paikkamakuita ja kasvattaa hänen luottoaan siihen hommaan. Toivottavasti tämä saadaan taas kuntoon.
Treeneistä jäi kaiken kaikkiaan oikein hyvä mieli niin minulle ja kuin Terillekin. Onneksi tuo paikkamakuu oli aluksi eikä lopuksi.

Tapahtuma rikasta menoa siis jälleen takana. Katsotaan mitä edessä odottaa, Buff!

torstai 12. joulukuuta 2013

Jänis, hirvi ja möllit

Kaikenlaista on pienen koiran elämään taas sitten viime kirjoituksen mahtunut. Katsotaan, jos muistaisin tässä nyt pääasiat mainita.

Jänön nahka
Tepa sai Päiviltä jäniksen käpälät ja nahan. Kiitos niistä! Käpälät olivat mielenkiintoinen juttu, mutta niitä ei auta Nakelle yksin antaa kun tyttö kuvittelee niiden olevan syötäväksi tuotuja. Kun yritin käpälällä leikittää tyttö koitti etuhampailla varovasti näykkiä karvaa siitä irti. Puruotetta siitä ei voinut ottaa, kun se oli neidin mielestä liian kova.
Nahka onkin sitten kova juttu! Sen kanssa voidaan repiä ja leikkiä, jopa niin että muita ihmisiä on paikalla. Yksissä treeneissä tyttö rallaili iloisesti ympäri hallia, kun sai nahan voitettua. Sain minä hänet lopulta nahkasta luopumaan muuten se olisi varmaan mennyt parempiin suihin. Hieman tuo nahka minun hermojani koitti kiristellä, kun se sisällä ollessa sai Naken piippaamaan taukoamatta ja tyttö oli kovin levoton. Kun nahka vaihtoi osoitetta auton takapenkille alkoi meillä taas rauhaisa elo.

Vauhdin huumaa
Viikonloppu reissulla Tepalla oli monenlaista ohjelmaa. Perjantai iltana katseltiin telkkarista itsenäisyyspäivän paraatia ja siinä oli sitten lopuksi ilotulitus. Yleensä Nake ei ole telkkarin ääniin reagoinut, mutta minulla nyt ei telkkari kauhean kovalla olekaan. Tällä kertaa tyttö kuitenkin huomasi tulituksen ja höristi korviaan. Hän jopa meni aivan telkkarin eteen asiaa ihmettelemään, mutta hetken siinä katseltuaan alkoi sohvan ja seinän välinen tila kutsua. Vähän aikaa siellä makoiltuaan (ei mitenkään ahdistuneen oloisesti) neiti päätti tehdä uusinta kierroksen ja kävi uudelleen telkkaria ihmettelemässä. Selvästi asia hieman jännitti, mutta paniikkiin se ei kuitenkaan tyttöä saanut.
Lauantaina oli sitten mukavaa touhua luvassa, kun Teri sai kaluttavakseen juuri lihasta irroitetun kirvenluun. Kylläpä Teri oli siinä onnellista tyttöä vaikka joutuikin aloittamaan verisen luun järsinnän ulkona. Kun pahimmat veri kohdat oli syöty sai Tepa siirtyä sisälle luun kanssa. Sisällä oli kuitenkin alussa paljon mielenkiintoisempaa tekemistä, kun hirven lihojen paloittelua oli pitänyt vahtia.

Hirveän ihana tuore luu
Tiukka ote
Sunnuntaina oltiin pari tuntia mökkeilemässä ja Teri vaan juoksi ja juoksi lähes koko ajan, niin hauskaa hänellä oli. Vauhdin huumaa parhaimmillaan. Välillä piti hiljentää hajuja haistelemaan, mutta sitten taas mentiin. Enemmänkin juoksua olisi kai vielä maistunut, mutta muut hommat jo kutsuivat.


Mölleissä
Käytiin Terin kanssa eilen tokomölleistä. Nyt täytyy sanoa, että pienoinen epätoivo alkaa pikkuhiljaa iskeä. En edes muistanut ottaa pistelappua mukaan ihmeteltäväksi. Niitä pisteitä taisi kertyä 135,5? Ei siis hirveää juhlaa niitten puolesta.

Paikalla makuussa takavasemmalle jäänyt ovi paukkui, kun ihmiset siitä kulkivat ja kuulin Terin pari kertaa haukahtavan ja vinkuvan. Loppujen lopuksi selvisi, että toinen haukahdus oli ollut sellainen suu kiinni buffautus. Kuitenkin piilosta tytön luo palatessani huomasin kuinka tyttö hieman tärisi. Iloinen olen siitä, että tyttö pysyi kokoajan paikallaan.
Seuraaminen taisi olla hieman väljää ja yhdellä pätkällä piti hajuja haistella.
Liikkeestä maahanmeno oli muuten hyvä, mutta reipasta haistelua oli maahan menon jälkeen varmaankin siihen asti, että vierestä ohi kuljin.
Luoksetulo. No tulihan Teri kyllä luokse pienen kaaren kautta vain ja vasta toisen pysähdys käskyn huomattuaan. Tyttö siis meinasi suunnistaa kehän laidalla hetkeä aiemmin rähinöineiden koirien luo, mutta päätti sitten onneksi tulla luokseni ilman että piti alkaa välissä huutelemaan.
Liikkeestä seisominen oli kai muuten hyvä, mutta takaisin paluussa Tepalle tuli ikävä ja hän kääntyi ohi mennessäni sivuttain.
Nouto oli melkoinen rilluttelu hetki. Tepa lähti kohti kapulaa, mutta päätti sitten alkaa haukkumaan ja juoksi pari riemu rinkiä. Toisella käskyllä Nake sitten haki kapulan matkaan. Yritä siinä sitten naurua pidätellä :D Sen muistan että tästä tulli nolla.
Kaket oli hyvät tai ei niissä ainakaan tänään haukuttu. Pari vinkaisua saattoi tulla ja jotain muuta tapahtua, mutta siis ilman suurempaa ääntä!
Hyppy meni Terin omalla tyylillä ja takana tarjottiin maahan menoa. Tätä tyttö kyllä tarjosi viime treeneissäkin ensi yrittämällä. Käskin sitten Tepan istumaan ja loppu sujui hyvin.

Toivottomalta vähän siis taas tuntuu, mutta en minä vieläkään ole luovuttamassa. Uudenlaista strategiaa tässä on kyllä nyt mietittävä. Sosiaalista palkkausta minulle viime treeneissä neuvottiin ja ehdotettiin ja se olisikin varmaan ihan hyvä idea, mutta Terin tuntien pelkään että se menisi sitten yhdeksi komentamiseksi kun konkreettista palkkaa ei tulisikaan.

Sellaisia olivat Naken touhut tällä erää. Buff!
Jotta Wooooooo!
Nake hyppäsi katolle ihan omia aikojaan


Tähänkin Tepa meni aivan itse
Kun palkkaa käskyttä tehdystä työstä ei kuulunut

torstai 25. heinäkuuta 2013

Lento keinu

Käytiin Tepan kanssa harjoittelemassa taas agilityä. Tällä kertaa ei tytön harmiksi ollut ihania suoria putkia joiden päällä juosta. Mutka putkia kyllä löytyi sekä keinu ensimmäistä kertaa radalla.

Jospa aloitetaan kepeistä, jotka olivat nyt toista kertaa radalla mukana. Niissä olikin vääntämistä, kun ei meinannut neidillä lähteä homma sujumaan ei sitten millään. Useamman kerran kokeilin laittaa tyttöä kepeille ja kepejä vinoon, mutta ne eivät auttaneet asiaa sitten yhtään. Vasta kun tajusin antaa namikupin ja makupaloja koulutus ohjaajalle keppien toiseen päähän alkoi homma sujua. Pari hutilointi yritystä kyllä oli tälläkin tavalla, mutta se johtui nyt palkan veto voimasta. Loppujen lopuksi saimme Terille muutaman hyvän ja erittäin vauhdikkaan keppi suorituksen :)
Keinu oli siis tällä kertaa ensimmäistä kertaa radalla ja se varmaan naamioitui Terin silmissä puomiksi. Annoin kyllä keinulle menon käskyn, mutta hupsista heijaa Nake ei sitä älynnyt vaan juoksi keinun läpi, päätyen ilma lentoon. Hieno lento se kyllä oli, kun yhden harppaus askeleenkin ehti ilmassa kauhaista ;) No onneksi tytölle ei tullut fyysisiä eikä  henkisiä traumoja vaan keinu mentiin heti perään uudestaan paljon rauhallisemmin, mutta ilman paniikkia. Siihen olisi kuulemma pitänyt jarrutella koiraa, mutta en minä sitä osannut vaikka pari kertaa kepeille viennissä sitä kokeilinkin.
Radan lopussa oli pientä hypyillä kieputtelua, jonka Teri teki juuri niin kuin minä ohjasin eli aluksi huonosti ja sitten hyvin. Huonosti kieputtelu meni vain siitä yksinkertaisesta syystä, että en saattanut Nakea tarpeeksi pitkälle takaa kiertoon.
Ehti Nake-nokkela tehdä treenien aikana yhden karkaamis yrityksenkin toisen koiran luokse. Olimme juuri lähdössä hyppyjä tekemään, kun tyttö bongasi kentällä kävelevän koiran jota kohti hän lähti juoksemaan. Minä karjuin Terin nimeä ja huusin tulo käskyä ja kas kummaan tyttö kääntyi kuin kääntyikin takaisin luokseni!! Kamalaa on tuollainen toisia kohti juokseminen ja jostain syystä neiti on sitä nyt ilmeisesti alkanut ihan harrastamaan. Voin kertoa, että tämän takia kyllä hirvittää taas lähteä seuraaviin toko-kokeisiin.

Muutaman viikon takaisesta kuvasta voisi luulla että kepit sujuu. (Kuva: Helena Kumpulainen)
Haukkumatta paras
Tokosta ihan sen verran, että otin ennen aksa treenejä luoksetulon ilman stoppia, noutoa ja kakeja. Luokse tulo oli hieman normaalia hitaampi, liekkö Tepa ennakoinut stoppia? Hän ei kuitenkaan hidastellut vaan tuli samalla vauhdilla koko matkan luokseni.
Kakeissa ensimmäinen istumaan nousu oli taas sellainen, että pylly nousi ja voisi sanoa tytön ottaneen jopa pienen askeleen eteenpäin. Siitä sitten palasin tytön viereen ja palkkasin istumisesta. Toisella kerralla tehtiin koko istu-maahan-istu-maahan sarja läpi, ilman pyllyn nostoa ja liikkumista, mihin sitten lopetettiin tämä harjoitus.
Nouto oli tällä kertaa hiljainen, mutta meinasi Nake ryökäle lähteä varastamaan kapulalle. Nappasin tytöstä kiinni ja hänestä pääsi pieni vinkaisu. Ei siinä mitään sen kummempaa, kun käskin takaisin sivulle ja pienen hetken jälkeen annoin nouto käskyn. Innokas oli nouto pienestä muistuttelusta huolimatta ja otettiin perään vielä pari lisää, jottei tytölle jäisi huono mieli. Seuraavilla kerroilla ei ollut Nakella varastus yrityksiä.

Punkki päivitys
Tepa on kesän ajan syönyt vaihtelevalla menestyksellä punkkien karkoitukseen tarkoitettua Fixodida nimistä ainetta. Juhannuksen aikoihin taisi olla pitempi jakso, kun en muistanut ainetta antaa. Silloin Nakeen iski neljä punkkia; yksi kumpaankin luppaan, yksi kaulaan ja yksi lapaan.
Nyt kun olen muistanut ainetta Terille syöttää oli punkki saldo mökillä juoksentelun jälkeen nolla. Uskomatonta! Sama paikka siis kyseessä kuin juhannuksena. Minä en niin hirveästi tuohon tuotteeseen uskonut, mutta yllättäen se näyttää toimivan, kunhan sitä vaan muistaa antaa ;) Hyvä näin, eipähän tarvitse myrkkyjä niskaan laittaa.

Sellaista tällä kertaa. Nyt jäädään odottamaan millaista aksa treeniä on ensi viikolla luvassa :)

keskiviikko 24. heinäkuuta 2013

Juttuja metsässä

Teri se elää sitten vaarallisesti ja vieläpä välillä ihan tietämättäänkin. Enkä nyt tarkoita niitä Heimo Huima hyppyjä vaan tällä kertaa vaaran aiheuttajana oli voinut olla yksi selkärangaton, mutta onneksi siitä selvittiin. Myös vähemmän vaarallista elämää on tullut vietettyä ja treenattuakin ihan vaihteeksi ;)

Metsässä
Olimme viikonloppuna mökkeilemässä ja siinä tuli sitten samalla marjassa käytyä. Mustikka retkelle mentiin viereiseen  metsään ja Nake pysyi nätisti koko ajan lähettyvillä ja naposteli mustikoita suoraan maasta tapansa mukaan. Vähän sai välillä tyttöä hätistellä etsimään omaa mustikan syönti pistettä, jotta sain ämpäriin marjoja kerättyä. Poiminta retkellä päädyimme lopulta tien toiselle puolelle ja siellä pitikin pitää tyttöä tarkasti silmällä, jotta sain hänet luokseni ennen ohi ajavia autoja. Hienosti tyttö kyllä tuli eikä lähtenyt autoja ihmettelemään. Kerran hän jopa tuli itse viereeni herkkua odottamaan, kun kuuli auton tuleva :D Myöhemmin päivällä kävimme siistimässä tien reunoja ja Nake löysi matkalta vattu pensaan jonka marjat olivat myös tytölle maistuvia. Ainakin tuli päivän vitamiinit saatua marjojen muodossa.

Kypsyys tarkastus
Herkkuja syödään vaikka puskan läpi

Minä olen aina kuvitellut, että Teri liikkuu metsässä sellaisella rytinällä että metsän eläimen kaikkoavat mahdollisimman kauaksi. Väärässäpä olin. Isäni huomasi metsässä vaskitsan ja jäi sitä ihmettelemään. Kuljimme sinne päin Terin kanssa ja neiti ehti paikalle tietenkin ensin. Tyttö ei huomannut liskoa ollenkaan vaan oli jämähtänyt seisomaan etutassut sen päällä! Siinä tyttö sitten napotti huomaamatta mitään kummallista jalkojensa alla. Onneksi kyseessä ei ollut kyy-käärme!! Minulta karisi hetkessä se turvallisuuden tunne että käärmeet ja liskot ehtisivät pakoon Naken alta. Itse en onnesi paikalle ehtinyt tapahtumaa näkemään vaan vaskitsa koki vapauden ennen sitä.

Jälki
Kesän toisen jäljen sain Terille tehtyä viikonlopun aikana. Hyvä että kehtaan edes mainita että se oli vasta toinen.. Mutta asiaan. Tein jäljen jossa oli alussa nosto, kaksi 90 asteen kulmaa, yksi 45 asteen ja vaikka kuinka paljon luonnon aiheuttamaa kiemurtelua sekä lisäksi tien ylitys. Teri ajoi jäljen suunnilleen tunnin vanhana. Nameja oli vaihtelevin välein, mutta kulmissa kuitenkin joka askeleella.
Jäljen Nake nosti hyvin ja lähti seuraamaankin. Jotenkin meno tuntui taas hieman levottomalta tai oikeastaan juuri samanlaiselta, kun se yleensä on minun tekemällä jäljellä. Hieman jossain vaiheessa meinasi nenä turhaan nousta ja kerran tyttö pysähtyi ihmettelemään että vieläkös me tästä jatketaan? Hyvin kuitenkin pysyttiin jäljellä ja seuraava ongelma tuli vasta tien ylityksessä. Siinä Nake jäi selväsi odottamaan tien ylitys lupaa ja minä vaan sitkeästi tuijotin tietä. Sitten neiti kyllä lähti etenemään, mutta ihan normaalilla tien ylitys tyylillä. Pysähdyin jolloin jälki taas löytyi ja hienosti loppu sitten menikin. Palkka oli metsässä pari metriä tiestä ja Nake meni heti sen kohdalla maahan. Taitava Nake! Siitä tyttö saikin sitten syödä rasiasta aamupalansa palkaksi.

Vähän uutta ja vanhaa
Toko treenejä ollaan nyt tehty ihan mukava määrä, varsinkin kun mökillä on juuri sopivan kokoinen nurmi alue jolle mahtuu ruudun tekemään. Vähän otettiin seuraamista ja jääviä vaihtelevalla palkkauksella. Liikkeestä seiomisessa käytin nyt sitä taka palkkaa ja stoppi on taas huomattavasti parempi. Vanhat totutut meni kaikki mukavasti, mitä nyt Nake varasti pari kertaa kapulalle.
Ohjatun suuntia tuli harjoiteltua nami kuppien avulla ja nyt jo uskallan sanoa, että asia alkaa Terille aueta ihan uudella tavalla. Nyt tyttö selvästi myös osasi ottaa oikean suunnan katseeni avulla, minä kun tuijotin tiiviisti sitä kuppia mille halusin tytön menevän :)
Ruutu löytyi hienosti ja kerran jopa oma aloitteisesti. Minä valmistelin ruudun ja jätin rasian kannen sinne valmiiksi. Ajattelin ottaa ensin vähän seuraamista, mutta kun käännyin oli Nake mennyt ruutuun merkkamaan rasiaa eihän siinä muuta voinut kun käydä palkkaamassa hienoa ilmaisua. Käskyn allahan tyttö ei tuossa tilanteessa ollut.
Ihan uutena juttuna otettiin hyppy noutoa, sillä olen kuullut että sen aloittamisen jälkeen alkaa koira istua myös normaalissa hypyssä hieman kauemmaksi hyppyä. Heitin kapulan annoin hyppy ja nouto käskyn ja Teri toimitti kapulan takaisin hienosti hypäten myös tullessaan. Ensin heitin kapulan ihan lähelle ja toisella kertaa hieman kauemmaksi. Otin treenistä videonkin, mutta kuvaan sattuminen olikin sitten toinen juttu. Välillä ollaan näkyvissä ja välillä ei joten se jää nyt tänne lisäämättä, koska en jaksa alkaa sitä muokkaamaan.

Eilen käytiin ohjatuissa treeneissä eikä sieltä mitään kauheata paranneltavaa jäänyt mieleen. Ainoa harmitus ja ärsytys oli se, että Tepa haukkui noudossa ja kakeissakin. Noutoa otin niin monesti, että sain hyvän hiljaisen noudon ja siitä super palkkaa. Kakeissa odotin niin kauan että tyttö oli hiljaa ja sitten vasta palasin viereen palkkaamaan. Nyt pitäisi taas vaihteeksi tuohon haukkumiseen keksiä jotain. Ennen ei ole Teri treeneissä haukkunut liikkeitä tehdessä paitsi ehkä noudossa? (no okei silloin joskus aikoja sitten paikalla makuussa, mutta varmasti ihan eri syistä).
Kakeissa huomasin myös sellaisen jutun, että Tepa siirtyi ensimmäisessä istumaan nousussa eteen päin ihan pyllyä nostamalla. Tätä otettiin vielä kotona niin, että se pylly ei saanut todellakaan nousta.

Sellainen raportti tällä kertaa. Jatkan taas kunhan inspiraatio ja raportoinnin tarve kohtaavat :)

Tepan omatoimi ruutu :)

torstai 18. heinäkuuta 2013

Innokasta menoa

Tepalla on taas riittänyt tekemistä ja intoa. Intoa on tällä viikolla itse asiassa ollut vaikka muille jakaa. Liekkö viilentynyt ilma nostanut tytön virettä?

Palkka herkässä
Teri on ollut tällä viikolla ihan hurjassa vireessä! Intoa tosiaan riittänyt ja tokossa piti jo vähän rauhoitella, kun tytöllä se ääni tulee mukaan niin helposti. Treenatessa päätin palkata Tepaa ennätys tiheään. Ei sillä että tytöllä olisi motivaatio ongelmia ollut vaan ihan vaihtelun vuoksi. Seuraaminen on nyt mielestäni todella hienoa ja annoinkin sitten palkkaa heti liikkeelle lähdöstä, satunnaisesti pitemmistä pätkistä sekä käännöksistä. Halusin täällä säilyttää tytön innon ja ajatuksen, että palkka voi tulla milloin vaan, nyt kun ollaan aika paljon tehty pitkää palkatonta seuraamista.
Liikkeestä seisominen oli jostain syystä ekalla yrityksellä vähän hidas, mutta toisella sitten jo paljon parempi. Pitänee ensi kerralla muistaa ottaa se takapalkan kanssa, niin tulee taas terävämmäksi.
Paikalla makuussa olin kuulevinani tytön vinkuvan. Vinkuminen ei ala heti, vaan sitten kun siellä paikalla on täytynyt olla jo vähän pitemmän aikaa. Pitäisi varmaan koittaa treenata eri pituisia aikoja ja saada vieraita vierustovereita mukaan treeneihin? Tuttujen treeni kavereiden kanssa ongelmaa ei taida olla tai en ainakaan ole kuullut.
Hypyssä pitäisi lisätä Naken malttia siellä toisella puolella olossa. Viimeksi hän esitti siellä taas maahan menon ja takaisin istumaan nousun, kun en kauhean nopeasti paluu käskyä antanut.
Nyt ollaan pari kertaa harjoiteltu myös ohjatun noudon suuntia ja ne alkaa ehkä mahdollisesti pikku hiljaa hahmottua neidin mielessä. Viime kesänä on näitä viimeksi harjoiteltu ja silloinkin niin vähän, ettei suunnat tainneet koskaan Nakelle selvitä.
Kun treenit oli jo lopuillaan meni aidan takana iso koira. Teri huomasi kyllä tuon kaverin ja meno halu olisi ollut varmasti hirveä. Tyttö oli minulla kiinni ja kun kutsuin häntä nimeltä sain huomion saman tien. Otin hänet sivulle istumaan ja palkkasin välillä sanallisesti ja välillä herkuilla. Sitten päätin olla hurja ja irrotin taluttimen pannasta. Ajattelin että testataan ja jos tyttö lähtee, niin sitten huudan niin kovaa kuin ääntä lähtee. Teri katsoi toista koiraa taas kiinnostuneesti, mutta kun tiukemmalla äänen sävyllä asiasta huomautin sain taas tytön hallintaani :) Vähän otettiin seuraamistakin ja siitä kovasti sitten nami palkkaa. Lopulta tuo kaveri ei kiinnostanut Teriä enää olenkaan. Nyt voin taas vähän rauhallisemmin mielin suunnata seuraavaan kokeeseen.

Juoksee putkien päällä
No yllätys yllätys minun Nake keksi sitten uutta kivaa agility treenien ratoksi nimittäin juoksemisen suorin putkien päällä. Ehkä minä taas vaan hosuin sinne päin tai sitten tytöllä oli todellinen oikosulku mutta niin se vaan meni. Monta kertaa yritin laittaa neidin putkiin, mutta aina Nake nakotti putken päällä ja juoksi siellä koko putken pituuden. Kerran sain tönäistyä tytön sieltä alas, mutta asialla ei ollut suoritus tyyliin mitään vaikutusta. Minä niin pelkäsin että sen kynnet tekee reikiä siihen putken kankaaseen. Kerran sentään sain tytön suorittamaan putken oikealla tavalla. Mutka putken kanssa tätä ongelmaa ei ollut, koska tottakai sinne kuuluukin mennä sisälle ;) Voi tuota tyttöä, hauskaa meillä molemmilla kyllä taisi olla. Eihän noita Tepan juttuja voi ottaakaan liian vakavasti.
Treenien ideana oli muuten harjoitella niistoja ja Tepa oli niissä kyllä hyvä. Niin kauan siis kunnes tylsyys iski ja piti ruveta komentamaan, tyhmä ihminen kun ei kerrasta opi vaan pitää tehdä toistoja ;)
Kepit oli nyt ensi kertaa treeneissä radalla. Minun piti tosin pysäyttää tyttö ennen niitä ja ensimmäiset kaksi keppiä jätettiin vinoon, jotta Nake ne tajusi. Mutta sitten tyttö teki kepit niin kamalan hienosti ja hirveällä vauhdilla! Örvellystä, haukkumista ja vaikka mitä pääsi tytön suusta pujottelun aikana, kun oli niin kova kiire päästä palkalle. Ainakin hän oli innoissaan :)

Katsotaan miten käy Terin vireen kanssa ensi viikolla. Koitan tulla sitten asiasta raportoimaan kun asiat on vielä tuoreessa muistissa.

Tepan mielipide asioiden julki tuonnista:
"Mitä siellä taas selität?"
"ET KYLLÄ KERRO ENEMPÄÄ!!"

maanantai 1. heinäkuuta 2013

Vauhtia niin ettei ohjata ehdi?

Taas on Terin kanssa harrasteltu ja matkusteltu. Tekstiä olisi siis riittänyt useampaankin päivitykseen, mutta tällä kertaa tyydyn kirjoittamaan treeni tiivistelmän ja vähän muuta.

Treeni tiivistelmä
Ihan ensin meidän toko jutskia. Nyt ollaan otettu lähinnä viime kokeessa ongelma kohdiksi tulleita asioita. Stoppi alkaa taas löytyä, vaikka vähän venyykin ihan vaiheeksi :D Kakeissa olen nyt vahvistanut toista istumaan nousua palkaten siitä. Toki ollaan otettu vikaa maahan menoakin, ettei se sitten pääse unohtumaan. Viimeksi ohjatuissa treeneissä Tepa sitten painautuikin toisessa maahan menossa niin tiukasti maata vasten, kuin vain pieni koira voi. Tyyliin: "Minä ihan oikeasti osaan ja teen tosissani!". Voi suloisuus :) Nämä nyt on hyvällä mallilla, jos uskallan niin sanoa..
Seuraaminen on kanssa tällä hetkellä kivan näköistä ja minä olen opetellut hiljentämään täykkäreihin. Nouto ollaan myös kertaalleen otettu sekä hyppyä muutaman kerran. Kovin jää tyttö lähelle estettä, mutta sitä harjoitellaan sitten seuraavan kokeen jälkeen.
Tänään sitten tajusin, että jääviä ei olla otettu sitten viime kokeen ja niitä piti sitten vähän muistella agimöllien jälkeen. Ensimmäisessä maahan menossa Nake jäi seisomaan, mutta toisessa sitten tipahti. Pienen tauon jälkeen otettiin uudestaan ja sitten oli taas Terimäisen nopea maahan meno. Toki myös seisominen otettiin, ettei se pääse unohtumaan.

Aksa treeneissä ollaan nyt tehty pari kertaa melkeinpä pelkkää hyppyrataa. Siinä onkin saanut kivasti harjoitella ohjauksia. Tepa tekee hienosti, minä vaan en osaa ja välillä unohdan mitä pitikään tehdä. Viime viikolla taas huomasin miten ei homma oikein lähtenyt, kun unohdin katsoa neitiä. Sitten kun taas muistin, niin tyttö veteli hyppy kimaran niin hienosti että! Lopun rillutteluissa sitten opettelin odottamaan Tepaa putkista, jotta ohjaus onnistui eikä vauhti pysähtynyt tarpeettomasti.

Mölli aksaa
Tänään oltiin Naken kanssa mölleissä, ensimmäistä kertaa ihan oikeassa mölliluokassa. Päätin ottaa kaksi rataa, mutta sanoin jo ilmoittautuessa että jos siltä näyttää ettei jakseta, niin jätetään se sitten toinen tekemättä. Rata oli suht suora ja vaati kovasti juoksemista. Oli siellä yksi kauhistuskin, kuusi keppiä! Keppejä kun ollaan niin vähän vasta tehty ja Nake tuntuu tarvitsevan vielä toistaiseksi oikean mielentilan niiden suorittamiseen.
Koska osanottajia oli meidän lisäksi yksi maksi koira, niin tehtiin molemmat radat peräkkäin, ilman taukoa ja hyvin Nake jaksoi. Tässä oli vain se huono puoli, etten ehtinyt/tajunnut mitään muutoksia miettiä toista rataa varten.
Minulla oli kyllä radalle hieno ohjauskuvio suunnitelma, johon kuului kaksi valssia. Kepeille ajattelin ihan suosiolla pysäyttää ja kokeilla josko ne siitä vaikka menisi.
Radan alku menikin ihan hienosti, jopa pussista Nake selviytyi aika nopeasti. Ongelma tuli vastaan sitten toisen putken jälkeen. Neiti oli niin kauhean paljon nopeampi, kun mitä hän on viime aikoina treeneissä ollut etten ehtinyt vaihtaa puomin toiselle puolelle. Tämä toistui molemmilla radoilla. Niinpä siinä sitten kävi niin että toisella kerralla tyttö ajautui puomin jälkeen olevan putken väärään päähän. Minä se kyllä osaan, varsinkin kun se oikea pää oli kuitenkin suoraan siinä puomin jälkeen :) Olisin varmaankin ehtinyt vaihtaa toiselle puolelle puomia, jos olisin rohkeasti mennyt ottamaan tytön vastaan ensimmäisen putken jälkeiselle hypylle. Nythän jäin vähän hölmösti putken suulle Nakea odottamaan.
Keppejä kokeiltiin ekalla radalla ja eihän siitä mitään tullut. Tepa alkoi minulle louskuttamaan ja hän louskutti ja louskutti joka yrityksen jälkeen. Lopulta tyttö bongasi vapaa valintaisen puomin ja siihen lopetin meidän radan. Kepit tehtiin vielä kertauksen vuoksi hihnan kanssa, mutta kyllä tytöllä oli niin hirveä vauhti niissä, että täytyi ihan oikeasti ohjata jotta homma lähti sujumaan.
Toisella kierroksella oli tarkoitus jättää kepit väliin, mutta taas löytyi se puomi ja sitten tehtiin vika hyppy väärään suuntaan :P

Sijoituttiin toisiksi (jännä sinänsä, kun osanottajiakin oli vaan se kaksi kappaletta ;)) ja Tepa sai palkinnoksi mm. vihreän kroko puruluun!! Se tietenkin oli tytölle tosi mieluinen juttu, kun ihmisetkin näköjään olivat ymmärtäneen hyvän päälle xD  Poju-perro kyllä meni tosi hienosti ja osasi kepitkin, joten hyvä oli taas selvästi taitavammille hävitä :) Ja tärkeintähän on se että on hauskaa! Enkä minä näitä harrastuksia niin pipo kireällä vedä että maailma kaatuu ja jäisin epäonnistumisia harmittelemaan, vaan koitan niistä oppia ja muistaa myös ne onnistumiset. Kuten Hugo-peikko sanoi: "Aina ei voi voittaa. Ei edes joka kerta."

Mietin välillä niitä ihmis raukkoja jotka ovat kanssani olleet kokeissa ja kisoissa, kun minulla on tapana jälkikäteen käydä kehässä tapahtuneet epäonnistumiset läpi ja vielä useaan kertaan. Pahoittelen, mutta niin minä opin kun saan ääneen asioita käydä läpi ja sitten tulee niitä oivalluksia mitä olisi pitänyt korjata tai tehdä toisin. Sitten vielä koitan muistaa ne samat asiat tännekin kirjoitella, jotta jotain edes jäisi mieleen.

Kiljuvakalakoira
Juhannus vietettiin mökki maisemissa ja siitä laitankin loppuun taas kuva todisteita. Kertomuksen poikastakin tuosta keskikesän juhlasta on tarjolla, käytiin nimittäin Naken kanssa kalassa. Onginta sujui neidin kanssa niin kuin ennenkin, laitoin hänet turvallisuus syistä kiinni veneen laitaan. Terin kuonosta kuului jatkuva vingunta ja kun nostin kalan vedestä, niin voi sitä kiljuntaa ja into tärinää mitä siitä seurasi! Hyvänen aika miten voi pieni koira olla innoissaan kalastamisesta. Päätin että jatkossa Nake saa jäädä pois kalastus reissuilta jo omien hermojensa säästämiseksi ;)
Pääsi neiti myös sangossa olevia kaloja katselemaan. Pari kertaa hän ensin kalaa lipaisi ja sitten tapahtui seuraavaa..
 Tepa otti varovasti henkensä heittänyttä kalaa kiinni vatsasta.
Minun "kalapaniikki" käskyni sai onneksi Tepan otteen irtoamaan :)
Tämän jälkeen saivat kalat olla rauhassa sangossa (niin elävät kuin kuolleetkin), kunnes ne kokivat uuden vapauden. Tai no kuka koki, kuka ei.

Sellaista Terillä tällä kertaa. Loppuun vielä ne kuvat.

Juhannusluu
Ytimen nuoleskelua
Vartiointi käynnissä
Tepa kaivoi vilvoittelu kuopan keinun alle. Kaivuu hetkellä se oli täysin varjossa.
Metsämansikoita :)
Helteestä huolimatta jaksoi vähän juostakin
Heh heh heinänenä
Luu löytyi edellispäivän piilosta
Vielä ei näy kaloja
Toivomuksena leveämpi tuoli??