Maailman eläintenpäivän kunniaksi lähdettiin viime torstaina taas jäljestämään. Ajattelin että pitää sitä nyt Terillä silloin olla jotain ekstra kivaa tekemistä.
Viikonloppu sitten vietettiinkin Tepa synnyin seuduilla, kun suuntasimme Joensuuhun
Sarin, Bondin ja Raisan vieraiksi.
Jäljen pituudesta ei kyllä ole mitään havaintoa, kun olen sitä niin huono arvioimaan, mutta kai se taas muutaman sata metriä oli kun sain sinne kaikenlaista mahtumaan.
Tällä kertaa tein alkuun jäljen noston, niin että jälki lähti parin metrin päästä tiestä. Hienosti jälki nousi ja työskentely oli tarkkaa. Ensimmäisessä kulmassa, joka oli 90 astetta Teri otti yhden ylimääräisen askeleen eteen päin ennen kuin tajusi jäljen kääntyvän. Sen jälkeen jäljellä pysyttiin taas hyvin, vaikka esteenä olikin maahan kaatunut kelo. Tyttö eteni kelon yli aivan kuin sitä ei olisi ollutkaan :) Jonkin matkan päässä odotti ensimmäinen rasia, jonka Teri huomasi hyvin. Jostain syystä ilmaisu vain jäi istumiseksi. Odottelin maahan menoa hetken aikaa ja sitten tyttö rupesi jo ihmeissään katselemaan minua. Niinpä käskin neidin maahan ja kehuin kovasti.
Matka jatkui totutusti seuraavalle kulmalle, joka olikin 45 astetta. Hieman oli taas Terillä miettimistä siinä, minne jälki tästä jatkui. Viime kerrasta oli ilmeisesti kuitenkin jäänyt jotain raksuttamaan ja tyttö ymmärsi etsiä jatkoa myös läheltä jo kuljettua jälkeä. Nopeammin siis löytyi reitti uudelleen tällä toisella kerralla.
Loppu jäljellä olikin sitten vielä kaksi 90 asteen kulmaa, kun tie yllätti minut ja piti tehdä yksi yli määräinen käännös. Tuosta tiestä sain kuitenkin idean ja aikani metsässä talsittuani päätin että loppu palkka olisi tien toisella puolella ;)
Jo jäljelle lähtiessä näin että tietä pitkin, jonka jälki ylitti kulki kolme ulkoilijaa ja ajattelin, että tästä tulisi Terille oikein kunnon nenän käyttö testi. Ylitys osuudelle laitoin makupalan joka askeleelle, mutta tyttö ei niitä syönyt, sillä hän seurasi jälkeä noin 10-15 senttiä sivussa. Tien jälkeen jälkeä seurattiin taas aivan kohdallaan ja loppu palkkakin löytyi. Ensin Teri taas istahti, mutta hetken odottelun jälkeen hän kai ymmärsi, että maahan tässä on vaan mentävä. Siitä tietenkin heti palkka ja kehuja taitavalle tytöllä.
Oli siinä muuten varmaan niillä ulkoilijoilla ihmettelemistä, kun ensin rymysin metsässä itsekseni ja seuraavan kerran, kun he minut näkivät tulin samasta suunnasta Terin kanssa :D Olisi ollut kiva tietää mitä heidän sanan vaihtonsa sisälsi, mutta siinä tuli jo kielimuuri vastaan. Kovasti asia näytti kuitenkin mietityttävän.
Seuraavalla kerralla pitää muistaa ottaa ilmaisuja ilman jäljelle menoa, kun ne tällä kertaa unohtuivat aivan täysin! Myöskin pitäää muistaa, että kun seuraavalla kerralla laitan väli ilmaisun, niin se on sitten jossain muualla kuin ensimmäisen ja toisen kulman välissä.
"Kotiseutu matkailua"
Viikonlopuksi tosiaan suuntasimme sitten Terin synnyin seuduille, tarkoituksena käydä videoimassa Bondin luonnetesti ja muutenkin katsomassa miltä siellä päin suomea meno näyttää.
Perjantaina löydettiin lähes hienosti perille, vain pieni ylimääräinen lenkki tuli ajettua. Voi sitä riemua, kun Teri tapasi pitkästä aikaa tuttuja. Voitte vaan kuvitella sitä äänen määrää, kun tyttö päivitti kaikki kuulumisensa. Ilta menikin aika nopeasti ja henkisesti piti alkaa jo valmistautumaan seuraavan aamun herämiseen.
Lauantai aamuna Teri jäi Raisan kaveriksi päivää viettämään, kun me muut suuntasimme kohti luonnetesti paikkaa. Aika Raisan kanssa oli ilmeisesti mennyt hyvin, ainakaan mitään kummallista ei takaisin tullessa näkynyt. Iltapäivällä lähdimme sitten koko porukka reippaina ulkoilemaan ja ottamaan kuvia. Raisasta yritettiin ottaa seisotus kuvia ja Sari lupautui ystävällisesti ottamaan meistä Tepan kanssa noutokuvia. Samalla tuli vähän tytön kanssa treenattua.
Lähinnä noutoa otettiin ja Teri toimi aika kivasti yhdellä kertaa neiti kyllä jäi ihan kamalan vinoon palautuksessa. Tämän jälkeen otin yhden sivulle tulo harjoituksen ja oikea paikka taas löytyi :)
No eihän kaikki tietenkään mennyt niin kuin haaveissa ja elokuvissa vaan sattui taas sellaista mitä ei olisi pitänyt. Ensimmäisellä kapulan heitolla muistin vielä katsoa ettei näkyvillä ole muita koiria ulkoilemassa, mutta kolmannella enää en. Niinpä heitin kapulan ja lähetin tytön hakemaan. En todellakaan huomannut, että suoraan edessä päin, kuitenkin pitemmän matkan päässä, oli toinen koira ulkoilemassa. Terillä jäi tietenkin nouto homma kesken ja sotahuudon saattelemana tyttö lähti juoksemaan kohti toista koiraa. Kun Nake oli vauhtiin päässyt, ei sitä enää pysäyttänyt mikään, ei huuto, eikä epätoivoisesti perään heittämäni noutokapula.
Yritin jopa käskeä tytön maahan, mutta kun korvat on vaan koristeena, niin ne todellakin sitten ovat vain sitä. Niinpä lähdin perään hirveää kyytiä. Kun saavutin Teriä ja toisia koiran ulkoiluttajia huusin heille että ajaisivat Terin vaan törkeästi pois paikalta. Nämä ulkoiluttajat eivät kuitenkaan niin tehneet, vaan Teri sai rauhassa tutustua tuohon suureen koiraan. Kun Teri sitten huomasi minut, hän tuli luokseni ja otin hänet kiinni. Pyytelin anteeksi moista tapausta, mutta eivät nuo ulkoilijat koiransa kanssa onneksi vaikuttaneet olevan ollenkaan pelästyneitä tai pahoillaan vaan totesivat että "eipä mitään". Kyllä vaan taas alkoi ärsyttämään moinen pöljäily. Otettiin vielä yksi kunnon nouto ilman häiriö tekijöitä, jotta Terille jäisi se mielikuva ettei kesken tekemisen mihinkään lähdetä.
Tämähän nyt oli jo ainakin kolmas kerta, kun Tepa lähtee kesken noudon toisen koiran luokse. En vain tiedä mikä siinä on. Ilmeisesti se, että noudon aikana se ehtii rekisteröimään niin paljon muutakin, kun ei tarvitse koko ajan kontaktissa olla. Eniten tässä alkoi mietityttämään Sarin tekemä huomio, että Teri lähtee juurikin isoja koiria kohti ja menee sitten niihin tutustumaan eli neiti ei niinkään vaikuta pelkäävän niitä, niin kuin olen aina kuvitellut. Hmm..
Sellaisia kuulumisia tällä kertaa ja jälleen pohdinnan aiheita minulle. Loppuun vielä paikalla makuu jono koko järjestyksessä :D
|
Bondi, Raisa ja Teri |