Wooooooo!!: Mitä, missä ja miten?

Nyt kerron lyhyenlaisesti meidän viralliset käynnit sekä niiden tulokset. Koska aikaa on taas kulunut ja kaikkea on tapahtunut en varmaankaan kaikkea tärkeää muista.

Vempi nautti evakkoasunnon parvekkeesta

Tepan tyyny

Kaunis ja malttamaton

Käytiin Vempulan kanssa näytelmissä elokuun alussa. Ilmoitin pojan hollantilaiselle tuomarille, kun katsoin että sellainen kerta lähellä oli ja vielä rodun kotimaasta. Yhtään en hänen mieltymyksiään tiennyt, joten aikalailla ilman odotuksia lähdimme matkaan. Aika hienosti reissu kuitenkin meni ja hollantilais setä tykkäsi Vempulasta. Kotiin tuomisina oli seuraavanlainen merkki rivistö: ERI AVK1 PU2 SA, VASERT, CACIB

Vempi valmistautui seuraavan päivän näyttelyyn leikkimällä kadonnutta. Tässä odotellaan etsijää paikalle.

Myös jalkojen mutaaminen kuului valmistumis puuhiin

Arvostelu ja ruusukkeet

Lisäksi kävimme tokon piirinmestaruusjoukkue kisassa seuran joukkueessa. Tässä pätkä minkä kirjoitin Vempin sisarusten naamakirja ryhmään:

”Veli Vempula korkkasi tänään tokon avoimen luokan. Lupasin kertoa miten meni. Omasta mielestä tosi hyvin :) Vempi teki tuomarinkin mielestä kaiken täysillä. Ruudun miinukset tuli ihan vaan siitä että Vempillä oli niin kova vauhti etten pysyny käskyjeni kanssa perässä :D Nouto nollaantui kun poika lähti liikkurin käskystä, mutta oli muuten nätti nouto! Istumista Vempi ei oo "osannu" viimeseen kahteen viikkoon vaikka kuinka on helpotettu joten nolla siitä ei ollu ylläri vaan olin jopa iloinen että poika edes oli käyttänyt pyllyn maassa :) Viihde arvo oli taas 100 % Vempi oli seurakaverin mukaan yleisön suosikki :D”

Vempulan pisteet

Virallisia hommia jatkaakseni kerrottakoon, että Vempi kävi mittauttamassa itsensä maksi-kokoiseksi agility-koiraksi. Tuomarin mukaan pojasta ei saa mediä tekemälläkään ja siihen se on minunkin nyt tyydyttävä. Edessä on siis renkaan opettelu uusiksi ja rimojen hivuttaminen ylöspäin. Ihana pieni maksi poika se kyllä on <3

Naksun näkö

Nyt alkaa iltojen pimentyessä hyvin näkyä Tepan näön tila. Näkyy se kyllä enemmän jo päivälläkin eli epäilen että jotain alenemaa siinä on tapahtunut. Yksipäivä Vempi onnistui yllättämään Terin ihan vain kävelemällä häntä vastaan heinikossa. Mummeli oli jonkin hajun lumoissa eikä huomannut että Vempula lähestyi. Itse en tilanteen alkua nähnyt vaan havahduin asiaan Vempin tehdessä nopean väistöliikkeen kääntäen pyllyn Tepaan päin ja katsoen kummastuneena. Tepakin oli vetäytynyt taaksepäin nojaavaan asentoon ja yritti kovasti nenällään selvittää kuka siihen eteen oli ilmestynyt. Kun Vempi oli haistettu Vempiksi poistui Tepa heinikosta meno reittiään pitkin ja Vempi omaansa. Mummokoira jatkoi vain coolisti matkaa, mutta Vempulan piti käydä kysymässä hantää heiluttaen, että onko kaikki ok ja ollaanko taas kavereita.
Pimeällä asian huomaa paljon helpommin. Olimme koirien kanssa viime torstaina kävelemässä hämärtyvässä illassa metsäpolulla/kapealla tiellä ja takaisin päin kääntyessämme mummeli vetikin täyden stopin päälle. Vähän kuono heilui metsän suuntaan ja mietin että olisiko sinne voinut joku metsäneläin ilmestyä. Melko epätodennäköinen vaihtoehto se kyllä oli. Jatkoin matkaa koska olihan meidän nyt pois sieltä tultava ja treenit alkaisivat pian. Mummeli vaan koitti jäkittää vastaan ja nenä kävi. Lopulta huomasin, että Nake tsuumaili kuonollaan Vempin suuntaan. Silloin tajusin, että pelottava asia olikin vapaana edellämme juokseva Vempula, joka jäi välillä meitä odottamaan. Kutsuin pojan luokseni ja laitoin hänen pantavalonsa palamaan. Se saattoi hieman helpottaa Tepan ajatusta, kun hän sai lopulta paremman näköhavainnon ja hajuaistimuksen Vempistä. Lopun tie pätkän mummeli kulki perässäni, mutta eteni kuitenkin jatkuvasti. Kun käännyimme kapealle ja juurakkoiselle polulle alkoi hidastelu taas. Neiti yritti jäädä syömään heinää ja vaikka millä verukkeella pysähtyä. Kun sitten tajusin laittaa otsalampun päähäni ja palamaan, niin kas kummaa Tepankin meno reipastui ja hän siirtyi valokeilaan kävelemään. Kyse oli siis huonon näkyvyyden aiheuttamasta epävarmuudesta. Vanhuus ei näköjään tulekaan yksin edes Terille..

Ketteryys ja tasapaino on vielä kunnossa

Amerikanpastilli

Löytyipä kerran sohvan raosta Amerikanpastilli,
sen olemassa olosta mulle kertoi tarkka aistini.
Mä pastillia tuijotin ja emäntääni myös,
hän hyvän teonko tekisi ja nostaisi sen ylös?
Kas niin nousi raosta tuo pastilli,
ja kohtasi mun kuononi.
Pastillia varovasti ensin lipaisin,
makunystyröitäni mä sillä terästin.
Niin tuli aika pastilli tuo suuhuni nostaa,
kohti poskihampaita sen matka silloin johtaa.
Vaan niin kävi hassusti kuin käydä ei sois,
ja pastilli tuo katala poskestani tippui pois.
Kas ilman alaposkihampaita,
ei pastillia halkaista.
Vaan onneksi on mulla etupuolella muutama purukalu,
eikä puraisun voimasta pois sieltä pastilli valu.
Niinpä sitten lopultakin särkyi pastillin kuori,
ja lopuksi vain kieleni sen makuja huulilta nuoli.
-Teri 11v.

Tiedoksi annettakoon

Että olemme päässeet muuttamaan takaisin omaan kotiin. Vesivahingosta on siis selvitty ja normaali elo jatkuu.

Laitetaan nyt tähän lopuksi oikein kunnon kuva postaus. Buff!

Edit. Vaihdettu Ranskanpastilli Amerikanpastilliksi.