Mörkö pimeässä

Teri täällä hei! Tulin taas kertomaan teille miltä asiat näyttävät koiramaisesta näkökulmasta. Juttuni koskee tällä kertaa matkailua, minä kun tykkään sitä harrastaa.

Linja-autossa ompi tunnelmaa
Aloitetaan bussi matkailusta kävimme nimittäin iso-tätini luona kyläilemässä ja taitoimme suurimman osan matkaa bussilla. Osa koirattomista ihmisistä tuntui olevan sitä mieltä, että bussilla meno on hankalaa meidän karvaisten ystävien kanssa ja että olisi helpompaa mennä omalla autolla. Minä olen sitä mieltä, että ne ihmiset eivät vain ole nähneet hyvin käyttäytyviä koiria! Mikäs meillä oli matkatessa, bussikuski otti meidät kiltisti kyytiin ja etsimme vapaan paikan bussin takaosasta. Sinne me sitten asetuimme nukkumaan emännän jalkojen juureen.
Välillä kyllä meinasi olla ahdasta, kun Vempi heittäytyi pitkäkseen poikittain jalka tilaan, mutta onneksi emäntä vähän avitti ja siirsi pikku veljen omalle puolelleen. Paremman tyynyn puutteesssa asettelin kuononi Vempin päälle ja koska havaitsin tilanteen hyväksi käytin samaa tyynyä lähes koko paluu matkan. Hyvin sujui monen tunnin matka nukkuen ja pitemmillä tauoilla ulkona käyden.

Pidän huolta veljestä

Sopivan pehmeä tyyny

Helsingin päässä oli vuorossa junaan siirtyminen, mutta sitä ennen kävimme rakon tyhjennyksellä eduskuntatalon viereisellä nurmikolla. Juna matkakin sujui hyvin, minä kyllä istuin varmuuden vuoksi, sillä junat ovat minusta epäilyttäviä. Vempi sen sijaan heittäytyi pitkäkseen junankin lattialle. Minä vaatisin sentään jonkinlaista varovaisuutta ja tarkkaavaisuutta vastaavassa tilanteessa!

Mörkö
Yhtenä iltana kylä paikassa ulkoillessamme Vempi väitti näkevänsä mörön ja lähti hirveää vauhtia vetämään hihnassa toiseen suuntaan. Sanoin etten minä näe mitään mörköä ja kerroin että pelottavia asioita löytyy vain ylä ilmoista. Vempin siinä pelätessä emäntä pyysi minua hyppäämään ison kiven päälle ja minähän hyppäsin. On niin mukavaa, kun pääsee luvan kanssa kiipeilemään ja hyppimään. Veikkakin sitten tuli häntä heiluen kiveä ihmettelemään ja kertoi, että oli luullut kiveä möröksi. Kyllä minua hieman huvitti moinen luulo.
Ilta kävelyillä nähtiin myös pariin otteeseen pupuja ja minä niitä kutsuin luokseni leikkimään. Eivät mokomat tulleet! Taitavat olla turhan tarkkoja leikki seurastaan nuo citypuputkin. Reissu sujui muuten aika rauhallisissa merkeissä.
Yhtenä päivänä päästiin käymään viereisen kauppakeskuksen lemmikkikaupoissa. Iso-täti osti minulle possunkorvan ja veljelle kovaa ääntä pitävän gorilla-lelun. Ihan reilu jako minun mielestäni.

Sellainen matkakertomus. Palaan kertomaan omia näkemyksiäni asioihin, jos ja kun tarve vaatii. Buff! T: Tepa

Vempi otti minut kainaloon