Kokeessa ja vapaalla

Käytiin Tepan kanssa reilu viikko sitten toko-kokeessa. Avointa luokkaa jälleen koittamassa, eihän tämä ollut kuin vasta kahdeksas kerta! No mitenkä meillä meni? Aluksi ne selitykset.. Kuumuus vaivasi kovasti ja Tepa raukalta tuntui olevan ihan veto pois kun mentiin kehään yksilö liikkeitä suorittamaan. Minusta oikeasti tuntui, että tyttö jätätti hirveästi, mutta onneksi video paljastaa, että tilanne ei ollut niin paha, kun tuntui. Vaikka ykkös-tulos jäi vieläkin saamatta, jäi kokeesta hyvä mieli, sillä luulin ettei Teri tee siinä helteessä yhtään mitään, mutta jopa viime kesän Joensuun kokeen "lepoliike" eli kaket onnistui. Laitan kokeesta videon, ilman ääniä, koska ne ei muutenkaan kunnolla kuulu enkä halua laittaa taustalla kuuluvaa keskustelua julkisesti kuuluville.

Pieni yhteen veto kuitenkin kokeesta. Paikalla makuu oli ollut levoton, vaikka Tepa pysyikin kokoajan paikallaan. Ensin oli alkanut vingunta ja sen jälkeen tuli haukku. Haukuntaa osasin jo odottaakin, sillä jonkun koira haukkua räksytti kentän läheisyydessä ja tiedän semmoisen tekevän tytön hyvin epävarmaksi. Yksin jäänti on jo muutenkin niin pelottavaa ja sitten joku vielä huutelee rumia perään! Oli Tepa kunnostautunut paikalla ollessaan myös syömällä jonkun ötökän :D Tuomari oli kyllä vähän sillä ja rajalla antaako pisteitä vai ei.
Kaket onnistui, luoksetulossa Nake lähti vasta toisella käskyllä ja seisomisen jälkeen hän liikkui toisella käskyllä videolla näkyvän matkan ja sitten kun totesin "no niin", tyttö saapui luokseni. Noudossa oli Nakella joku aivo pieru ja hän lähti hakemaan kapulaa vasta pienen mietinnän jälkeen, matkalla kapula tipahti ja luovutus oli suorastaan Nakemaisen mielenkiintoinen! Ei siinä taas voinut olla huvittumatta.
Hypyssä oli taas miettimis tauko ennen hyppyä ja takasin päin tullessa tarvittiin kaksois käsky. Istuminen oli kuitenkin tuomarin mielestä nopea.
Kokonaisvaikutelmasta sen verran, että tuomari totesi välillä luulleensa, ettei Tepa tee yhtään mitään, kun oli juuri sen näköinen ettei kuule mitään, mutta teki sitten kuitenkin. Täytyy myöntää, että tytön ajatus katkokset mietityttivät minuakin. Hienosti ja ihanasti Tepa kuulemma tekee. Kyllähän siinä oli pitkät selitykset, mutta jotenkin ne on pyyhkiytyneet mielestä. Kisakirjan luovutuksessa tuomari kuitekin vielä sanoi tyttöä ihanaksi x-rotuiseksi Teriksi.

Palautustreeni
Seuraavana päivänä käytiin tekemässä palautus treeniä ja otettiin pienet seuraamis pätkät ja noutoa. Tepa pitää kapulaa selvästi huonolla otteella, joten nyt sitten on pito treeniä tiedossa ja pitää toki tarkistaa miltä tytön suussa näyttää, ettei syy huonoon otteeseen ole siellä. Muuta ei ehditty tekemään, kun ukkonen alkoi pelottelemaan tyttöä. Viikonloppuna otettiin luoksetuloa huippupalkalla ja vauhti alkaa taas löytymään.
Vempi kävi kentän laidalla vain esittäytymässä ja tarjosi kyllä kovasti perusasentoa ihan itse! Viikonloppuna viskelin vähän metalli kapulaa eikä se tuottanut mitään ongelmia.

Viikonloppu villit
Viikonloppuna oltiin Sulkavalla sukuloimassa ja Tepakin pääsi maistamaan vapautta. Kovaa kyytiä koirat jaksoivat mennä vaikka toki siinä kuumuudessa piti levätäkin. Kolmantena päivänä sitten oli jo niin väsynyttä koiraa matkassa, että ei pihalla paljon tömistelty, vaan molemmat hakeutuivat varjoon lepäämään.
Ensimmäisenä iltana Teri päätti ottaa kunnon spurtin ja lähti juoksemaan enoni auton perään, kun tämä lähti äitini kanssa tätiäni hakemaan. Kummallistahan tässä on se, ettei tyttö ole ennen lähtenyt kuin vain minun autoni perään. Nyt Nake kuitenkin säntäsi kulkuneuvon perään ja juoksi pitkän matkaa vaikka eno lisäsi vauhtia. Lopulta minun piti lähteä tyttöä hakemaan ja eno tulikin jo vastaan Tepa kyydissä. Siinä sitten tehtiin kyydin vaihto ja Nake istua törötti apukuskin paikalla kovin tyytyväisen näköisenä, mutta hengästyneenä.
Vielä illalla koitti Nake uusia juoksunsa vaikka turvallisesti sisällä odotettiinkin jonkin aikaa tanssijoiden lähdön jälkeen. Ulos päästyään tyttö siis pinkaisi tielle ja Vempi perässä. Minä ajattelin, että ei ne nyt kauas mene ja huomasinkin Potterin pysähtyvän mäen alle ja selvästi miettivän, että nyt ollaan vähän liian kaukana. Mutta entäs Tepa sitten? No tyttö mennä porskutti tietä pitkin ja jäi välillä haistelemaan ja etsimään renkaan hajuja. Niin minä taas lähdin tyttöä hakemaan ja ajattelin ottavani Vempin kyytiin matkalla. Poikaa ei näkynyt, mutta Teri löytyi jonkun matkan päästä ja katsoi minua aivan kuin sanoen "Minä olenkin tässä jo odotellut". Taas sama ylväs ilme kasvoille ja apukuskin penkin valtaus. Pihaan palatessa Vempi odottelikin jo meitä siellä. Fiksu poika oli tullut takaisin samaa reittiä, kuin oli mennytkin.
Harrastin koirien kanssa myös pieni muotoista retki elämää kun nukuimme teltassa. Tämä oli molemmille koirille ensimmäinen kerta, eikä tuottanut kummallekaan vaikeuksia. Lienevät aatelleen, että täällä on peti täällä siis nukutaan. Pientä hämmennystä Nakelle kyllä aiheutti yölliset tansseista saapujat, kun teltasta ei päässytkään ulos työntämällä nenällä siihen kohtaan, missä äsken oli vielä ollut kulku aukko. Tilanteesta selvittiin pienen tungenta yritysten estämisen ja keskustelu tuokion avulla.
Me ollaan kyllä varmaan kovin toivottuja vieraita, kun Teri tykkää nostella perunoita maasta oma-aloitteisesti (ei onneksi tällä kertaa) ja Vempi käy vetelemässä mansikoita penkeistä. Pienet ahmaatikot. Saatiin kyllä kutsu mennä perunen nostoon, niin pääsee tyttö toteuttamaan itseään.

Videon riehakkaisiin tunnelmiin. Buff!