Viime viikolla huomasin koulumme lampaiden ja vuohien olevan ulkoilemassa, joten päätin käyttää tilaisuutta hyväkseni. Hain siis Terin kämpältä ihailemaan maatilan eläimiä. Olihan osa noista kavereista jo neidille aivan tuttuja, kun viime syksynä käytiin lampaita useaan otteeseen tervehtimässä. Kiinnostus oli silloin kovinkin molemminpuolista. Molemmin puolin aitaa tuli kiinnostuneita karvakuonoja tutkimaan toisiaan ja varovasti koskettelemaan toistensa kuonoja ja turpia. Teri oikein tästä innostui ja menikin sitten häntä heiluen uusien ystäviensä luokse. Hän varmaan ihmetteli näiden koirien poikkeavaa ulkonäköä ja yritti kysellä mitä lajia he mahtaisivat olla?
Tällä kerralla tilanne oli toinen, neitiä ei voinut vähempää kiinnostaa moiset kaverit. Pari kertaa piti pää kuitenkin tunkea aidan raosta, mutta muuten lampaat ja vuohet saivat oleilla aivan rauhassa. Aidan toisella puolella kiinostusta tuntui olevan tästäkin huolimatta ja seuraajia riitti. Terin mielenkiintoisuuden kuitenkin voitti ylivoimaisesti Helmi joka halusi osansa märehtijöiden oksasta.
Teri tarkkaili lampaita ilman suurempaa mielenkiintoa
Lauantaina saatiin kaupunki kävelylle seuraksi Helmi ja Katri. Suuntasimme Iisalmen keskustaan muistelemaan kaupunki käyttäytymistä. Molemmat tytöt malttoivatkin kävellä tosi nätisti. Jopa Helmi joka oli elämänsä ensimmäistä kertaa kaupunki kävelyllä oli helmimäisen rauhallinen. Kaupungissa oli hyvin rauhallista ajankohdan huomioiden. Teri toimitti vainukoiran virkaa tutkimalla tarkkaan edellisten kadulla kulkijoiden hajut. Muutama tekstiviestikin tuli jätettyä muille koirille aiheella "Teri was here".
Tänään sitten päästiin pitkän tauon jälkeen tekemään jälkiä. Mukana oli tuttu koulu porukka eli Niina, Nuray, Elina, Milo-man, Sari ja Bondi. Ilta oli jo ehtinyt pimentyä eikä sankka sumu auittanut tilannetta sitten mitenkään. Muut suorittivat jäljen ensin joten Terin jälki sai hieman pitempään vanheta. Kun meidän vuoro tuli lähetin neidin jäljelle jonkin matkan päästä ja hyvin hän sen sieltä nostikin. Pimeässä metsässä jäljestäminen oli sinänsä mielenkiintoista, kun jäljen tekijäkään ei voinut olla aivan varma mistä oli kulkenut, koska mitään merkkejä ei mukaan sattunut tulemaan. Mentiin siis ihan kirjaimellisesti vainun varassa. Neiti siis nappasi kiinni hajusta ja rupesi hommiin.. Teri pääteli että tämähän se seurattava haju oli ja lähti määrätietoisesti jälkeä seuraamaan. Jonkin matkaa mentyään hän ihmetteli ihmisten hölmöyttä näiden käskiessä etsimään uudestaan jäljen jota hän jo seurasi (ihmiset epävarmoja jäljen kulusta ja eksyksissä..). Tunnollisesti Teri tuli takaisin ihmisten luo ja tarkasti oikealta ja vasemmalta ja palasi taas tutulle hajulle. Tässä vaiheessa ihminen hihnantoisessa päässä (minä) tunsi itsensä todella typeräksi ja rupesi sättimään itseään ajatuksissaan, koska ei ollut uskonut tuota loistavaa nenätyöläistä. Loppu jälki sitten olikin suht tarkkaa työskentelyä ja neiti oli niin innoissaan että ohitti jopa loppu palkan, joka oli hieman piilossa, seuratessaan jälkeä. Onnistuneesti sain neidin palautettua rasian luo ja sitten vain odottelemaan ilmaisua. Nyt Teri huomasi rasian ja rupesi avaamaan sitä ajatuksen voimalla. Ikävä kyllä se ei toiminut. Seuraavaksi oli vuorossa äänen avaus elikkäs pari kertaa hau ja vuh, mutta sekään ei toiminut. Lopulta sitten rasiaa jo tökättiin kuonolla, jonka jälkeen kokeiltiin maahan menoa. Viimeisimmäksi mainittu toimikin ja kehujen kera herkkusuu pääsi nauttimaan rasian sisällöstä. Aluksi tuntui ettei se jälki nyt kovin hyvin mennyt ja vuorossa oli melkeimpä kootut selitykset. Nyt jälkeenpäin ajatellen se kuitenkin sujui oikein hyvin. Teriä oli erittäin vaikea tulkita pimeässä metsässä, mutta koko aika pysyttiin jäljellä ihmisten haahuilusta huolimatta :)
Tässä Terin ja lampaiden viime vuoden kohtaaminen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti