torstai 8. lokakuuta 2009

Hämärää hakua

Käytiin tänään Terin kanssa koittamassa hakua kun siihen kerran mahdollisuutta tarjottiin. Mukana oli useita koiria, joista osa harjoitteli jälkeä ja osa hakua. Terin vuoron alkaessa alkoi jo hieman hämärtää mutta sehän ei neitiä haitannut. Jo heti aluksi tyttö oli aivan innoissaan, mikä varmaankin johtui siitä että hän kuvitteli pääsevänsä jälkihommiin. Aluksi haku olikin aika maavainu painotteista, mutta lopulta sieltä löytyi se kaivattu asiakin eli ilmavainu. Hienosti Teri sitten hakikin kun vauhtiin pääsi. Välillä nenä oli suunnattuna maata kohti mutta lopulta maalimies kuitenkin löytyi ja mikäs sen mukavampaa kuin makkaraa palkaksi kaikesta "vaivasta".
Haun jälkee neiti ajoi vielä Sarin tekemän jäljen. Jäljelle lähtö oli innokas, välillä jälki kuitenkin hävisi ilmeisesti liiankin tuoressa muistissa olevan ilmavainun takia tai sitten syynä oli läheiseltä laavulta leijuva ja hyvin kutsuva makkaran tuoksu. Jäljellä ollessaan työskentely oli kyllä todella tarkkaa. Lopuksi vielä odotin ensimmäistä kertaa ilmaisua esineestä myös jäljellä, sitä kun on harjoiteltu vaan sisällä ja pihalla. Aluksi Teri vaan kummissaan pyöri maassa olevan rasian ympärillä ja törkki sitä kuonollaan. Hän törkki kuonollaan, tassuillaan, haukkui, törkki, haukkui, tuijotte kummissaan, haukkui ja vihdoin viimein asettui maahan makaamaan. Mitä tästä siis opin... ei hakua ja jälkeä samalla kerralla. Oli kyllä todella mukavaa treenailla porukalla ja saada asian tuntevia neuvoja.
Harjoitusten päätteeksi minulla oli mukanani oikein iloinen ja väsynyt koira. Ainoana asiana hänen iloaan tuntui vain häiritsevän vielä toistaiseksi tyhjänä pysynyt ruokakuppi.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti