Ohituksia

Jotenkin näyttää, että nämä kertomukset tulee usein päivän viiveellä ja niin tämäkin :D Tänään kerron oikeasta ohitus harjoittelijan unelmasta, jonka kohtasimme eilen.

Ensimmäisenä tuli vastaan isohko koira jonka lähelle Terillä oli hinku. Pieni urahduskin sille piti päästää ja mennä ohi kiihtyneessä mielen tilassa. Tästä ei tytölle palkkaa tippunut ja matka jatkui. Jonkin matkaa edessämme kulki pieni koira, joka haukkui koko ajan kulkiessaan  mutta Tepa ei siitä välittänyt.
Seuraavien ohitettavien kohdalla mentiin todella mallikkaasti, ei ollut turhaa tuijottelua eikä ryntäilyä vaikka joku saattoi neidille asiansa kertoa. Viimeisin koira haukkui jo kovemmin, mutta edelleenkään Tepa ei asiasta välittänyt, vaan tuli itse vierelleni seuraamaan herkkua odottaen. Kaiken kaikkiaan ohitus tilanteita koiran kanssa oli varmaankin viisi tai kuusi, mikä oli jo aika hyvä sarja.
Olihan siellä lenkillä myös muunlaisia ohitettavia, nimittäin hiihtäjiä. Tämä johtuu siitä, että meillä on täällä todella ihana tilanne, kun rannassa kulkeva reitti on kävelijöiden sekä hiihtäjien yhteis käytössä. Ensimmäisien hiihtäjien kohdalla Tepa hieman katseli, että onko se mummo hiihtänyt tänne asti? Pian hän kuitenkin totesi ettei näin ollut ja loppuihin hiihtelijöihin neiti ei enää kiinnittänyt mitään huomiota.

Tänään tilanne olikin sitten hieman toinen. Ensimmäisenä tuli vastaan koira, joka oli vapaana. Se käveli suoraan Teriä kohti, joten ajattelin tilanteen olevan reilumpi jos neitikään ei olisi käskyn alla. Tämä koira osoittautui vanhaksi tutuksi. Vanhaa herraa ei Tepa jaksanut kauan kiinnostaa ja tilanne oli hetken päästä ohi.
Ehkä vielä edellisen koiran nostattamasta hurmoksesta johtuen seuraava koira piti haukkua. Kaveri vielä ohitti niin hienosti sanomatta sanaakaan. Kun ohitus kaveri oli mennyt ohi, pyysin tytön kontaktiin, annoin siitä palkan ja matka jatkui.
Viimeisimpänä oli vuorossa musta labbis, joka meni edestämme noin viiden metrin päästä tiellä, jolle olimme juuri saapumassa. Teri huomasi mustan kaverin, mutta päätti jatkaa haisteluaan ja merkata puun siinä samalla. Samalla piti kyllä lunta takajaloilla kuopia ja jättää silläkin tapaa hajumerkki. Käännyimme seuraamaan koiraa ja tyttö jatkoi haisteluaan välillä katsoen edellä kulkijaa ja höristäen korviaan. Hyvä että lenkin viimeisen koiran kanssa meni niin hyvin.

Laitan vielä todistus aineistoa, jos joku nyt kuvittelee että olen luvatta tyttöä ladulla kävelyttänyt ;) Kuva on viime keväältä, mutta samat merkit ovat taas löytäneet paikkansa ladun päihin.