Oilin toko opissa

Oltiin Vempulan kanssa sunnuntaina Schape yhdistyksen järkkäämässä tokokoulutuksessa Lahdessa. Kouluttajana oli Oili Huotari, jonka tyylistä tykkään kovasti ja siksi me hänen opissaan nyt jo kolmatta kertaa käytiin. Huom. kuvat koulutuksesta on ottanut Tuija Laurila ja minulla on lupa niiden käyttöön!

Menimme lauantaina mummolaan majoitukseen, jotta olisi sitten seuraavana aamuna helpompi hypätä kimppakyydin vietäväksi ja Tepa pääsi samalla kätevästi hoitoon. Olisihan se nyt joka tapauksessa ollut Teristä äärimmäisen epäreilua katsoa, kun toiset saa tokoilla. Alku matkasta Vempi julisti miehisyyttään vinkumalla takakontissa matkustaville tytöille (Vempi oli takapenkillä). Vempula taisi vähän ihastua Rainaan, jonka suuret korvat kontista näkyivät. Onneksi miehistely ei kestänyt kovin kauaa ja poika malttoi laittaa pitkäkseen.
Perillä meillä oli ensimmäisenä sellainen yleinen puhuttelu aamuryhmän perusteella ja asiaa olikin paljon pennun kouluttamisesta. Siinä olisi sitten ollut tarkoitus myös koirien rentoutua. Vempi kyllä oli sitä mieltä, että kun kentälle tultiin niin kentällä tehdään. Se koko ajan kysyi mitä tehtäisiin ja jos ohjetta ei tullut meni nenä maahan. Pidin sitten Vempulaa perus asennossa ja maassa käskyllä, jotta hommia oli. Puhuttelun jälkeen tehtiin luopumis harjoituksia, ringissä pujottelu ja istu maahan vaihtoja sivulta. Luopuminen olisi voinut sujua paremminkin. Vempula oli sitä mieltä, että joka ikinen "Jes" tarkoitti häntä.. Ehkä se olisi sitten kuuntelu harjoitusten paikka.

Vempi malttaa istua, kun Zeta-täti ohittaa

Jaoin mörmelin ajan kahtia ja ensimmäisellä kierroksella tehtiin ruutua. Oili muistikin että ollaan aiemminkin käyty ja kyseli miten on mennyt. Enhän minä siihen hätään oikein mitään osannut sanoa. Mutta siis sitä ruutua, Vempi kun tapaa lennellä sieltä ulos eikä osaa oikeaa paikkaa. Olen kyllä koittanut sitä kosketusalustalla opettaa, mutta ei se tieto vaan ole juuttunut putkiaivon mutkaan. Jätettiin sitten alusta pois, koska se opettaa vain kohde työskentelyä ja käytiin näyttämässä oikea pysähtymis paikka. Ensin kävin näyttämässä itse ja loput näytti Oili. Vempula ihan oikeasti näytti hämmästyttävästi miettivän asiaa ja löysi aina tiensä oikeaan kohtaan. Kun paikan haku alkaa sujua, pitää alkaa odottamaan sen löytämistä nopeammin. Eka kierros meni siis ruutuun. Hyviä neuvoja kyllä taas tuli ja uskon että saadaan homma näillä pelittämään. Oili vielä kehui kierroksen lopuksi Vempin motivaatiota.

Ruutu

Toisella kierroksella haettiin neuvoja peruutukseen. Vempi siis liikkuu kyllä taaksepäin, mutta istuen. Tai siis sillä tavalla istuen-pomppien. Tätä alettiin korjaamaan sillä, että ensin opetetaan Vempi nousemaan jalka vihjeellä nousemaan seisomaan. Alkuun käytetään apuna namia kädessä, joka viedään aivan pojan rinnan edestä alas ja autetaan samalla hieman kyljestä ylös nousua. Kun Vempula oppii nousemaan seisomaan aletaan tosi hitaasti mennä taakse päin. Ensin pikku askel ja niitä sitten lisää ennen kunnon kävelyä. Arvio oli, että saan asian opetettua pojalle parissa viikossa. Nyt vaan tuumasta toimeen. Kun aikaa tämän jälkeen jäi vielä hurja minuutti päätin ottaa yhden kierron. Vempula merkkasi merkin hyvin, mutta lähti hieman hitaahkosti liikkeelle ja jäi lopulta jotain haistelemaan. Kävin sitten ohjaamassa pojan merkin ympäri ja laitoin uudestaan kiertämään. Toisella kerralla mörmeli pysähtyi kierron jälkeen. Kolmannella kerralla saatiin onnistunut, mutta hidas kierto.
Tehtiin yksi alokasluokan paikallaolokin, ihan vaan sellainen, että käytiin kääntymässä ja palattiin. Vempula kyllä kuunteli hyvin ja meni maahan ja nousi ylös vasta omalla.
Noiden kahden asian lisäksi Vempulan kanssa pitää kyllä harjoitella sitä rauhoittumista siellä kentällä, eli siihen joku käsky sana, luopumisia on tehtävä ja siihenkin lisättävä joku sana? sekä se pahin eli kentällä ilmennyt haistelu, siihen on todellakin nyt kovasti puututtava, jos sitä taas esiintyy. Kivasti kyllä meni taas koulutus ja Vempulaa kehuttiin hyväksi. Meillä oli ihan huippua matka seuraakin ja matkat tuntui menevän tosi nopeasti.

Vastarinta liikkeitä
Minä olen taas harrastanut vastarintaa tiettyjen asioiden suhteen. Esimerkiksi lenkillä jumittamaan jäävien koiran ulkoiluttajien. Mikään ei ole ärsyttävämpää kuin se, että koira heittäytyy maahan makaamaan toisen koirakon lähestyessä ja omistaja on vaan että "voi voi, kun tuo minun viisi kiloa painava koira on niin kauhean vahva etten millään saa sitä liikkeelle". Minun kokemuksen mukaan nämä kyttäämään jäävät koirat sitten meidän kohdalla ollessa tai hieman ohi päästyä hyökkäävät päin. Varsinkin nyt, kun omat koirat taas osaa ulkona käyttäytyä ja Vempikin on alkanut tulla oma-aloitteisesti luokseni toisen koiran nähdessään tuollainen ärsyttää vielä enemmän. Niinpä jos vastaan tuleva koirakko pysähtyy meitä tuijottamaan pyydän minäkin koirat luokseni ja heittelen niille makupaloja hankeen tai syötän kädestä. Kyllä ne vastaan tulevan koiran omistajatkin jossain vaiheessa ovat tähän mennessä saaneet kummallisen voiman puuskan ja saaneet fifinsä liikkeelle. Jos vastaan tuleva koirakko liikkuu kokoajan normaalisti eteenpäin, niin sitten liikutaan mekin, ei ongelmaa.
Toinen asia on sitten ne ihmiset jotka haluavat päästää koiransa toisten luo kysymättä lupaa. Tähänkin toimii aika hyvin se, että pyydät koirat luoksesi ja jos se ei näytä riittävän voi vähän hermostuneen näköisesti kiireellä kerätä hihnoja muka tiukemmalle käteensä. Eihän sitä nyt kukaan halua kuitenkaan kahta ilmeisen vaarallista koiraa omiensa luokse ;)

Nyt riemulla opiskelemaan uusin vinkein! Buff.
ps. katso Vempin toiminnalliset unet jälkkäriksi