Terveydellisiä ja tokomaisia juttuja

Yleinen tilanne päivitys
Meidän kotiosoite on muuttunut. Se muuttui puolitoista viikkoa sitten. Saman kaupungin sisällä edelleen asutaan, mutta matkaa edellisiin asuinpaikkoihin on reilu kymmenen kilometriä. Uusia lenkkireittejä siis on ollut tarpeellista taas etsiä. Onneksi niitä on ihan mukavia löytynytkin ja muutama reitti vaihtoehto on vielä tutkimatta. Koirat suhtautuivat muuttoon molemmat tavallaan. Teri kävi ensimmäistä kertaa sisälle tullessaan kiertämässä asunnon ja meni sitten ovelle odottamaan, että eiköhän tästä lähdetä? Ensimmäisen päivän Tepa vietti sängyn alla mökötyksen ja ihmetyksen vallassa, kunnes sohva oli saatu paikoilleen ja kokoon. Sitten neiti muutti sohvan päälle ja hylkäsi hiljalleen sängyn alusen. Vempi suhtautui asiaan hyvin Vempimäisen huolettomasti. Häsäntuusa vaan hömpötteli iloisesti, mutta siirtyi tavallista enemmän perässäni huoneesta toiseen. Onneksi tämäkin vaihe meni pian ohi poika voi jälleen viettää aikaansa missä asunnon osassa haluaa ilman hylkäämisen pelkoa.
Niin ja vielä sellainen tärkeä päivitys luontoinen asia, että Vempin terveystutkimusten tulokset lausuttiin kennelliitossa samoiksi, kun millä arvioilla ne lähtikin. Eli lonkat A/A ja kyynärät 0/0 parhaat mahdolliset tulokset siis. Näitten perusteella uskaltaa agilityakin harrastaa ja alkaa nostella rimoja.

Bussi matka rokotusten hakuun

Ensimmäisen päivän uudessa kodissa Vempi seurasi minun perässä

Sohva asennettu

Toko ongelmia ja valon pilkahduksia
Nyt on sitten ilmennyt pieniä ongelma kohtia tokossa. Niitähän nyt aina tulee ja menee, mutta ekaa kertaa kunnolla herra Häsälle. Ongelma numero yksi on se, että seuraaminen on liika kivaa (positiivista sinänsä) ja siinä tulee herkästi alkuun ilon vingahdus. Ongelmaan tartuttiin syöttämällä Vempulalle makupaloja ennen liikkeelle lähtöä ja se toimii. Nyt on jo ollut paljon hiljaisiakin liikkeelle lähtöjä ilman namia, mutta myös niitä äänekkäitä. Edistystä kuitenkin. Pojallahan selvästi nousi kierrokset jo liikkurin käskyttäessä ja siinäkin sitten syötiin nameja. No tästä on päästy ja se ongelmahan oli pelkissä seuraamista sisältävissä liikkeissä. Olen myös opetellut kehumaan Vempiä rauhallisemmin, niin sekään ei nosta kierroksia. Toisaalta, jos näyttää että seuraavassa liikkeessä tarvitaan enemmän virtaa se hoituu kehujen äänen korkeutta nostamalla. Ihana piirre harrastus koiralla.
Ongelma numero kaksi liittyy myös seuraamiseen. Vempulan niin hienot vasemmalle käännökset ovat kadonneet. Näiden kanssa nyt pitää tehdä töitä. Poika on päättänyt olla vähän laiska ja odottaa että minä käännyn ja tulee sitten seuraamaan valtamerialus taktiikalla. Ei hyvä. Tähänkin ongelmaan on nyt pari ratkaisu vaihtoehtoa. Katsotaan kumpi niistä toimii. Joko tehdään käännöksiä jonkun esteen avulla jolloin pojan on pakko kääntää itseään, ettei törmää tai sitten muistutellaan muuten asiasta. Herra Laiskaperä kyllä tekee käännöket hyvin oikealle ja täys käännökset.
Ruudun paikan kanssa ollaan tuskailtu vähintään se puoli vuotta. Mutta nyt asiaan näyttää tulleen muutos. Jipii! Jokin on vihdoin ja viimein loksahtanut paikalleen ja Vempi on alkanut tarjoamaan jatkuvasti samaa paikkaa ruudun sisältä. Vauhtihan siinä paikan hinkkuussa kärsi, mutta onneksi pojalle on tehty juurikin sitä vauhtia sinne alle ennen paikan hinkkuuta, niin muutama motivaatio ruutu palautti tilanteen vauhdin osalta. Nyt sitten vain sopivasti paikkaa ja motivaatiota sekaisin, niin eiköhän siitä joskus koe kelpoinen ruutu saada.

Onni on ojaan houkuttelevat kaverit

Tepan terveys huolia
Minä olen ollut viime aikoina huolissani Tepan terveydestä. Ei sillä etteikö hän olisi edelleen virkeä ja hommissa innoissaan mukana oleva super mummo, vaan koska neiti on kovasti laihtunut ja näkökin tuntuu huonontuneen.
Laihtumisen olin pannut jo itsekin merkille, varsinkin siinä vaiheessa, kun tytön valjaita kiristelin. Totuus iski kuitenkin pahiten rokotus käynnillä, jonka yhteydessä eläinlääkäri kysyi onko Tepa ollut aina niin hoikka. No eihän se ole. Käytin tytön vielä vaa'alla ennen pois lähtöä ja järkytyksekseni Nake painoi alle kymmenen siis 10 kiloa!! Meidän Nake, jonka paino on viime vuodet ollut lähellä kahtatoista kiloa. Lääkäri selitti asian kyllä jotenkin, ilmeisesti normali ilmiö vanhenevalla koiralla. Tai kai sitä voi sanoa jo että koira vanhuksella. Itse ryhdyin toimenpiteisiin ja aloin laittaa vanhus ruoan sekaan samanlaisen annoksen aikuisen koiran nappuloita. Muutaman kuukauden Nake on tuota nykyistä vanhus ruokaa syönyt, liekkö sillä sitten vaikutusta painon putoamiseen? Edelleen Teri siis on normaalin virkeä ja mahdollisuuden löytyessä myös vauhtia löytyy, Vempulaa se myös jaksaa haastaa lattialla pyöritys leikkeihin ja tarkkailun tuloksena voin todeta, että ulostekin on normaalia. Toivotaan että neidin paino nyt vähän nousee tai ainakin pysyy samoissa lukemissa.
Näkö neidiltä tuntuu huonontuneen jonkin verran. Vieraiden koirien kanssa sitä ei auta päästää yhtään kuonotusten. Aluksi Naksu heiluttelee häntää ja tekee kyllä tuttavuutta, mutta yllättäen sitten käykin toisen kimppuun, no onneksi sen purukalusto on nykyisin aika rajallinen. Tästä kiinni käymisestä johtuen kävimme jokin aika sitten shoppailemassa neidille kuonokopan, jotta ikäviltä yllättäviltä kohtaamisilta vältyttäisiin. Sitä käytetään sitten, jos Tepa kulkee treeneissä mukana niin että joukossa on vieraampaa koiraa. Olen päätellyt ettei Tepa enää näe mitä muut koirat sille sanovat ja olettaa sitten, että kaikki on tulossa päälle. Näön huononemisen totesin myös yksi päivä, kun Tepa haukkui vastaan tulevaa ihmistä, vasta lähempää tyttö havaitsi että kyseessä on ihminen eikä viitsinyt enää haukkua. Myöskin treeni kaverin se haukkui viime viikolla, kunnes muutaman metrin päästä tajusi kuka ovesta tuli ja se haukkuminen loppui siihen. Onhan tytöllä toki silmissä jo nähtävissäkin sellaista vanhan koiran heijastetta. Toivotaan ettei näön huononeminen kuitenkaan ratkaisevasti tule häiritsemään tytön elämää.

Mysteeri makkara
Tässäpä tarinaa muutaman viikontakaa..
Lenkillä ollessa löytyi mystinen nuotiolle hylätty makkara. Siellä se yksin nökötti tikun nokassa nuotion lämpöä nauttien. Vasta rannalta näkyi vielä tuli ja pieni liekki oli silloinkin kun ensi kertaa makkaran lähemmin kohtasin. Noin puoli tuntia kestäneen eromme jälkeen makkara yhä kökötti hieman mustuneena yksin paikallaan. Kun ensimmäisestä näköyhteydestä yksinään savuavaan nuotioon oli kulunut noin tunti aloin hiilloksen sammutus puuhiin, katsoin niin parhaaksi.
Jos ei makkaran paistaja sitä palannut syömään, sen teki varmaan lähistöllä kärkkynyt varis. Se mikä oli makkaran lopullinen kohtalo jäänee arvoitukseksi.
Mitä tekivätkään makkaran himoiset karvakorvani moisen herkun kohdatessaan? Molemmat toki kurottelivat makkaran suuntaan. Sanoin kerran että makkaraa ei oteta, Vempi uskoi kerrasta ja se loikoilikin sitten vapaana rannalla, kun kannoin vettä nuotioon. Uusinta yrityksiä makkaran luo ei tullut. Terille ei kerta riittänyt vaan sanoin asiasta hänelle lähemmäs toistakymmentä kertaa. Sen jälkeen Nake alkoi pohtia, ettei makkaran luo kannattane yrittää, jos joku on näkemässä. Kuten aiemmin jo kävi ilmi, makkaran kohtalosta ei ole tietoa ainakaan koirani eivät sit syöneet.

Mysteeri makkara

Mukavaa kevään jatkoa. Buff!