Tilanteen tarkistuksia

Hommaa on taas piisannut, lähinnä Vempulan kanssa kun Terihän viettää edelleen ansaittuja eläkepäiviään. Ei hänkään sentään laakereillaan täysin lepää, mutta suurimmaksi osaksi tytön tehtäväksi on nyt jäänyt seuraneidin rooli. Harrastus puolella on treenailtu sekä tokoa että aksaa ja terveys puolella Vempula on käynyt kuvauttamassa luustoaan. Tekstin piristykseksi saatte tällä kertaa siskoni ottamia kuvia kun hän kävi testailemassa uuden kameransa säätöjä. Kuvien käyttöön minulla on lupa.

Jos koiran rukous kuultaisiin..

Kuin tytön tuoksu voi noin tainnuttaa?
Eilen oli meillä jännä päivä, kun vihdoin ja viimein sain kaikki asiat sellaiselle tolalle että Vempi pääsi luusto kuviin. Poika saattoi kyllä jälkeen päin tuntea itsensä hieman huijatuksi.
Kun lähdimme Vempin kanssa kohti eläinlääkäriä tuntui pojan ajatus olevan että "Jes! Jotain kivaahan tässä mennään tekemään, kun emännän kanssa kaksin lähdetään". Ja kun sain auton eläinlääkärin parkkiin sama innostus jatkui. Se jatkui vielä sisälle asti, koska oli kauhean kivaa kun sisällä oli ihminen joka puhui Vempille. Lisäksi sisällä oli Bennyn väri kaksoisolento, mikä nyt tietysti oli myös pojan mielestä ihan huippua. Päästiin suoraan vaa'alta röntgen huoneeseen. No sielläpä (miten huippua taas) oli ihania tyttö koirien hajuja. Vinku vinku iih iih häsä häsä, tyttöjä iih iih. Huh sanon minä. Ja into häsääminen jatkui, kun sisään tuli lääkäri, joka tuli ihan vartavasten Vempiä katsomaan. Sitten kävi hoitaja mikä oli toki myös ihanaa, niin kuin kaikki muutkin huoneessa kävijät. Kun oltiin pitemmän aikaa huoneessa odoteltu sai Vempi lopulta rauhoitteen, jonka pistäminen ei ollutkaan sitten ihan niin hauskaa, mutta oli onneksi pian ohi. Maailman rakastaminen loppui sitten vasta unen tuloon. Voi pientä ihanaa poikaa, miten se voikaan katsella maailmaa niin vaaleanpunaisten sydämen muotoisten lasien läpi.
Uni siis lopulta voitti ja päästiin ottamaan kuvia muutaman kerran pöydän liikuttelu hetkellä Vempula meinasi ponkaista pystyyn, mutta muuten homma sujui rauhallisesti. Vempiltä siis kuvattiin kyynärät ja lonkat virallisesti ja selkä epävirallisesti. Kun homma oli ohi sai poika herätteen ja päästiin toiseen huoneeseen heräämään.
Kun poika siellä heräili katsoi lääkäri kuvat ja kävi sitten kertomassa minulle omat arvionsa lonkista ja kyynäristä sekä miltä selkä näytti. Selässä ei kuulemma ole mitään moitittavaa eli se on epävirallisesti terve. Kuvissa näkyy Vempin rekisterinumero eli ne voi joskus myöhemmin laittaa virallisiksi jos haluaa. Kyynärät ja lonkat näytti myös hyvältä, mutta niiden tulokset kerron sitten kun kennelliitto on ne virallisesti lausunut.
Siinä poika sitten heräili ja päästiin lähtemään kotiin. Olihan hän väsynyt ja hieman loukkaantuneen näköinen, kun tyttöjen tuoksut nyt noin tainnuttivat..
Jälki lisäyksenä vielä kerron, että ilmeisesti joko rauhoite tai heräte sai Vempin vatsan sekaisin. Muuta syytä en illalla ilmenneeseen vesiripuliin keksi. Onneksi minulla ole voimassa olevaa Canikuria kotona, jota sitten pojalle annoin ja lisäsin veden joukkoon Nutrisalia. Niillä vatsa rauhoittui nopeasti ja pyllyyn laittamani ponnarit helpottivat pyllyn siivousta.

Hyvin tällä selällä tanssii

Naken muuvit

Toko valkka ja aksaa
Ostettiin seuran valmennusryhmästä vapaaksi jäänyt paikka ja käytiin Vempulan kanssa tokoilemassa. Kouluttamassa oli Outi Kaikkonen. Ensimmäisellä kierroksella tehtiin pojan kanssa kokeen omainen alokas luokka. Alkuun poika oli ihan häsä ja päästi ääntä liikkeelle lähdössä. Lisäksi seuraaminen oli huonoa. Kontakti tipahteli eikä Vempi ottanut perusasentoja. Liikkeestä maahanmenon alussa pääsi taas ääni, muuten kympin suoritus. Kaikki loput liikkeet, paitsi kapulan pito meni ilman ongelmia. Kapulan pito oli levoton, pää pyöri ja ote oli huono. Kun nämä oli katsottu ja todettu mihin nyt pitää kiinnittää huomiota otettiin vielä pientä seuraamis pätkää, joka oli kyllä jo ihan eriluokkaa kuin alussa. Kaikki perusasennotkin löytyi. Pitää vaan ilmeisesti vielä enemmän purkaa pojan intoa ennen koetta, että hän jaksaa keskittyä. Muuten kommenttina saatiin, että Vempi parantaa koko ajan loppua kohti. Ihana piirre koirassa, sen vire ei ainakaan laske.
Ollaan me tokoiltu toki muutenkin eniten päänvaivaa on tuottanut ruudun paikka. Kun se ei vaan tajua.. Nyt saatiin kaverilta siihen kyllä sellainen neuvo, joka tuntuu oikeasti toimivan! Nostettiin etunauha, jolloin Vempi joutuu sitä ihan oikeasti ajattelemaan ja jopa hyppäämään sen yli. Toistaiseksi on toiminut! Toivotaan että jatkossakin. Vempihän nimittäin alkoi ennen nauhan kohottamista lopuksi tarjoamaan paikkaa etunauhan päällä. Muuten ollaan tehty paljon avoluokan juttuja ja jonkun verran ohjattua sekä kiertämistä ja siinä erotteluja.
Meidän toko koe suunnitelmat meni muuten hieman uusiksi. Alunperinhän suunnittelin avoimen luokan koetta tälle kuulle, mutta Vempi ei kyllä ole vielä millään ruudun kanssa siinä kunnossa ja erottelujakin lähinnä kierto-ruutu on tehtävä runsaasti. Suurin syy tähän on kuitenkin se, että pääsimme pojan kanssa seuramme tokon SM-joukkueeseen alokas luokan koirakkona eli avoimeen ei ole vielä asiaa.

Aksailtu on vähemmän ja enemmän onnistuneesti. Käytiin taas mölleissäkin. Ohjauksiin tulo on Vempille vielä kovin vaikeaa, kun eteenpäin vaan pitäisi päästä ja täysillä. Täytyy kyllä pojan eduksi sanoa, että se hakee esteet tosi hyvin.
Möllit meni mies koiran höyryissä, kun juuri ennen meidän vuoroa nenän edestä meni juoksuinen narttu... Eka rata oli sitten sellaista haahuilua että. Kyllä Vempi joo tuli, mutta kyllä se ajatus oli ihan jossain muualla, kuin siellä missä piti saatiin 15 virhepistettä. Toinen rata olisi jo ollut parempi, jos minä en olisi ollut vielä heikko happisessa tilassa edellis radan jäljiltä. Kun välissä oli vain yksi koira ennen uusintaa ei ehtinyt hapetus normaalisoitua. Toisella radalla Vempi olikin sitten hommassa mukana, mutta minä tosiaan hidastin menoa. Poika joutui muutaman kerran pysähtymään, kun ohjaaja ei selvinnyt ohjeita antamaan. Saatiin 10 vp. toinen vitonen tuli pituuden eteen pysähtymisestä ja toisesta en tiedä. Mutta siis missään nimessä vika ei ollut Vempulassa vaan ohjauksen vajaavaisuudessa. Nyt täytyy kyllä myöntää että minua lohdutti kamalasti että monet muutkin urokset menivät samalla sekaisin siitä juoksunartun hajusta. Ei kuulkaa tunnu tuo miehisyys enää ollenkaan niin pahalta, kun tilanteen on itse todennut eikä vaan muitten suusta kuullut! Toki harmi niille muillekin uroksen omistajille.
Vempi kävi myös lainassa kaverillani yksissä treeneissä. Ensin poika tuntui etsivän minua kentän laidalta, mutta kun hän tajusi mistä namit tulee meno muuttui. Itse kurkin menoa sermin takaa ja varsinkin toinen ja kolmas kierron näyttivät hyviltä. He tekivät jopa sellaisen ohjaus kuvio kieputuksen, johon en olisi uskonut Vempin pystyvän, tai ainakaan minä en olisi saanut häntä niin hyvin ohjattua.
Kepeissä Vempi on edistynyt nyt hurjasti, poika tekee kaikki kaksitoista keppiä eikä välitä tulenko perästä, seisonko paikallani, ohjaanko jo seuraavaa estettä vai juoksenko ohi! Kamalan taitavaa! Tästäkin saamme kiittää Lauraa, joka on meitä keppien kanssa nyt muutaman kerran opastanut. Enää pitäisi saada poika oppimaan se oikea keppi väli, mistä mennään sisään..

Täysillä eteenpäin

Tepa on päässyt tokoilemaan enemmän sisä tokoilua, mutta myös ulkona. Ulkona on tehty tuttuja juttuja ja sisällä pohdittu tunnaria ja eteen tuloa. Tunnaria on nyt muuten tehneet molemmat koirat ritilän alta kapuloita haistellen. Oman haistelusta ensin palkka ja myöhemmin sen merkkaamisesta. Tepan kanssa koitin jo ottaa ritilän pois, mutta se oli virhe. Hän palasi entiseen. Otti kyllä oman useampaankin otteeseen suuhun, mutta siinä välissä ja ennen sitä myös monta väärää. Pitää kai alkaa palkata pelkästä oman nostamisesta. Pelkään kyllä että Nake jää sitten siihen jumiin, mutta toisaalta hän on eläkkeellä, joten mitä väliä.

Että semmoista. Buff!