Ööö tuota tuota hmm..

Niin.. En nyt taida aloittaa sellaisella lauseella joka viime vuonna tuli jo tutuksi niissä harvoissa päivityksissä. Siispä asiaan. Ja uskokaa tai älkää meillä on tapahtunut vaikka mitä siitäkin huolimatta että mitään ei ole julki tuotu.

Kuuleeko Helsinki, täällä Teri!
No tärkeinpänä viime kuukausien tapahtumana on kyllä ollut tuo Terin Sankarikoira-palkinto joka käytiin joulukuussa hakemassa ja josta kuvakin jopa täältä löytyy. Tepa oli kyllä tosi coolisti tuolla messari reissulla eikä stressannut yhtään vaan meni paikalla kuin vanha tekijä. Kun hidastin vauhtia kojuja kierrellessä tuntui Teri miettivän että tämä on varmaan nyt joku toko juttu ja hän tuli viereeni kontaktiin seuraamaan. Siis kuvitelkaa siinä hälinässä. Reipas, rakas Tepa. Toisista koirista ei paikan päällä välitetty, muutenkin kuljettiin häntä ylhäällä ja oltiin hyvällä tuulella. No siinä vaiheessa tyttö kyllä avasi sanaisen arkkunsa, kun tuttuja nähtiin olihan se toki niin hienoa!
Ennen palkintojen jako tilaisuutta oli kahvittelu hetki, jossa kaikki paikalle saapuneet sankarit olivat läsnä. Tuollakin Tepa otti iisisti ja laittoi oikein silmät kiinni ottaakseen torkut. Kun kävin tarjottavia hakemassa jätin Terin käskyn alle odottamaan ja siellähän se tyttö nätisti odotti ohi menevistä koirista huolimatta. Kyllä muuten on tokoilu kannattanut ja lisännyt koiruuden hallintaa!
Kun sitten siirryimme isonlavan taakse odottamaan vuoroamme päätti tyttö sielläkin ottaa levon kannalta, kävi kerälle ja laittoi silmänsä kiinni. Itse palkinnon hakuun neiti lähti hyvin ja kulki hirmu hienosti haistelematta areenan hajuja. Rauhallisesti Tepa malttoi korokkeellaakin muiden sankareiden kanssa olla kunnes tuttuja tuli näkyville, sillä silloin riemu repesi. Palkintojen haun jälkeen käytiin vielä ottamassa Teristä kuvia ja hyvähän niitä oli ottaa, kun tyttö oli juuri ennen reissua käynyt Sarilla pesussa ja kaulassa oli edes menneen Salsa-collien blingbling panta. Kiitos Sari Terin pesusta ja pannan lainasta! Ja kiitos kaikille Tepan suuressa juhlassa mukana olleille vielä tätä kautta ja kuukauden myöhässä.
Niin ja oli se reissu kai Terin mielestäkin mukava, kun pääsi ihan kahdestaan minun kanssa reissuun ja sai vielä paikan päällä paljon herkkuja vanhoilta ja uusilta tutuilta. Toki niitten tuttujen ihmisten näkeminen taisi olla se ykkösjuttu Terille.
Ihan vielä fiilistely mielessä pari Sarin ottamaa kuvaa Teristä.

Toinen koira kävi luvatta nuuskimassa takapuolta, mutta mitä tekee Tepa? Makaa tietysti paikallaan, niinkuin on käsketty :)

Eläkeläinen ja tulevaisuuden tokotoivo

Ehkäpä sitten voisin kertoa meidän harrastus puolen kuulumisia. Teri jäi sitten ihan virallisesti tokokoe-eläkkeelle. Tytöllä alkaa jo olemaan sen verran pitkät piuhat, että käskyjen perille meno vie välillä pari sekuntia. Vaikka sen jälkeen tuleekin hyvä ja nopea suoritus, niin kyllä sen parin sekunnin viiveen jo ulkopuolinenkin huomaa ja olihan se viime kesän yksi koekin jo sellainen missä sen näki ja jossa tuomarikin asiasta mainitsi. Nyt tyttö saa sitten harrastella tokoa ja koitetaan päästä joskus aksailemaankin. Varmaankin kesä tuo taas tullessaan paremmat tokoilu mahdollisuudet Tepan kannalta.

Vempula on nyt siis saanut alkaa minun viralliseksi treenikaveriksi tokossa. Kovasti vaihtelevalla tahdilla ollaan nyt treenailtu, lähinnä sen takia että enää ei niin helposti pääse ulos treenaamaan. On minulla kyllä eräs paikka mielessä, kunhan vähän lämpenee niin päästään isompaa tilaa vaativia juttuja harjoittelemaan myös muualla kuin ohjatuissa treeneissä. Mistä tulikin mieleen että viime treenit oli ihan kauheat! En tiedä oliko se juttu nyt uudet treeni kaverit vai uusi treenipaikka vai mikä, mutta poika otti hatkat useampaan otteeseen. Toivottavasti oli kerta luontoinen juttu ja ensi kerralla ei tarvitse asiaan kummemmin paneutua. Tosin käydään kyllä ehkä vapaavuorolla asiaa harjoittelemassa.
Muuten meno kuulemma näytti hyvältä ja liikkeet mitä nyt tehtiin oli hyvät, mutta jos ei koira kuuntele, niin eihän se pitkälle kanna. Toisaalta Vempi on vielä kuitenkin pentu jolta en kyllä vielä odottaakaan suurta häiriönsieto kykyä tai luopumisen taitoa. Tuossa luopumisessa on kyllä edistytty ainakin ruoan suhteen.
Kapulan kanssa ollaan edistytty ihan huimasti reilussa viikossa. Kerroin Vempin tapporavistuksista ja sain ohjeeksi tehdä kapulanpito ja nosto treeniä. Eihän siinä nostossa mitään ollut mutta se pito olikin sitten vaikeampi, koska sitä oltiin ihan vähän vasta aloiteltu. Poika ei siis ottanut kapulaa kädestä suuhun. No kun sain Vempin ottamaan kapulan suuhun tuli siitä tietenkin heti palkka ja niinpä kapulan pito oli pari päivää sellaista heti pois syljeskelyä. Mutta viikossa on tapahtunut paljon ja nyt poika pitää kapulaa hirmu nätisti jopa 10 sekuntia. Kapulan paikkakin on pitotreeneissä oikea. Nyt sitten harjoitellaan vielä sitä ettei kapulasta löysätä otetta vaikka käsi lähestyy. Tänään jo pääsin vähän kapulaa koskettamaan ilman että niin tapahtui.
Paikalla makuussa poika pysyy, mutta on toki aika vilkkaan oloinen, kun häntä heiluu ja lähellä liikkuvia ihmisiä sekä koiria pitää tarkkailla. Pitää vaan itse malttaa olla vielä lähempänä, jotta ei pojan ajatus lipsahda muualle. Viimeksi minulle sanottiinkin että Vempissä on liikaa liikkuvia osia. Paikalla istuminen oli parempi viime treeneissä kun makuu, mutta tällä kertaa jäin jo heti lähemmäksi. Kotonahan tehdään jo piilopaikkiksia ihan ongelmitta, mutta halliin tästä on vielä matkaa. Taidetaan nyt olla siinä tasolla että kyllä se kotona ja pienessä häiriössä osaa ;)

Näin lyhyesti tämän hetken tilanne. Palaillaan kun palaillaan! Buff!

Fiksut ja filmaattiset osa 1.

Tepalla hiukset silmillä, eiku..

Fiksut ja filmaattiset osa 2.