Käyttöä ja näyttöä

No niin, taas on aika päivitellä koira neitoseni kuulumisia. Heti ensin on kaikkien tärkeää saattaa tietoonsa että Teri on nyt virallisesti koira :) eli sain siis vihdoinkin toimitettua omistajatodistus hakemuksen eteenpäin.

Virallistettuaan itsensä koiraksi Teri onkin päässyt jo kokeilemaan tämän asian hyviä puolia ja osallistumaan elämänsä ensimmäiseen viralliseen ToKo-kokeeseen.
Lähdimme neidin kanssa matkaamaan kohti Pieksämäkeä eräänä kovin lämpimänä lauantai aamuna. Matkaa olikin tällä kertaa paljon sillä matkamme alkoi Mäntyharjusta. Neiti tietenkin hyvien tapojensa mukaan matkusti omassa boksissaan tyynen rauhallisesti. Tuskissaan ei tarvinnut tytön olla, sillä hän matkusti hyväksi havaittu viilennyspanta kaulallaan. Tietenkin auton vauhdin hiljentyessä neiti nousi napottamaan ja katsomaan ikkunasta. Lähempänä määränpäätä kävimme poimimassa kyytiin Sarin, Bondin, Tarun ja Siriuksen. Loppu matka sujui joutuisasti ja olimme jo hyvissä ajoin perillä, jossa tapasimme Niinan ja Nurayn. Ja sitten itse kisaan...
Ensin oli vuorossa luokse päästävyys ja paikalla makuu, jotka menivät tytöltä tosi hienosti, molemmista 10 :) Luokse päästävyydestä olimme Terin kanssa kovinkin ylpeitä, sille neiti istui nätisti koko ajan ja tuomarin tullessa luokse taisi heti todeta tämän kivaksi sedäksi. Erityisen hienoahan tässä on se että Teri oli minulle tullessaan todella arka vieraira ihmisiä kohtaan.
Taluttimessa seuraaminen ei sitten mennyt niin kovin hienosti, tuomarin mukaan seuraaminen oli kuin oltaisiin lenkillä ollut. Teri tietysti vain tyynen rauhallisesti totesi ensin tarkistaneensa maassa vallitsevan haju-maailman. Taluttimetta seuraaminen olikin jo parempi, mutta tällä kertaa seurasi nyrkkiäni. Muutenkin neiti tuntui hieman jäävän jonekkin. Liikkeestä maahan meno oli sitten taas jo melko hieno suoritus. Asia mitä todellakin pitää treenata on perusasennot liikkeiden jälkeen, sillä neiti päättää siinä vaiheessa esittää oikein mallikkaan maahan menon. Loppujen lopuksi onnistuimme kuitenkin raapimaan kasaan 2.tuloksen :)

ToKo-kokeeseen valmistautuvat ystävykset Bondi ja Teri

Toinen Terin saavutus oli toinen sija matchshow:ssa sekarotuisten luokassa. Osan ottajia oli sentään neljä ;) Silminnäkijä havaintojen mukaan neiti esiintyi nätisti. Seisottamisessa oli ikävä kyllä aluksi ongelmana väärin tarjotut herkulliset namit. Teri nimittäin rupesi esittämään taas sylissä seisonta temppuja ja hamuiluja (varmaankin oli neidin mielestä tyhmä ihminen kun ei tajunnut niitä herkkuja vielä siinäkään vaiheessa antaa). Onneksi seisominen sitten viimein alkoi sujua kaikki jalat maassa tyyliin.

Lopuksi vielä kerrottakoon että Teri pääsi koe käyttämään viime vuonna ostetun kahluu altaan. Suurin riemu taisi kuitenkin olla sen pohjalle heitetty nakin pala :)

"Nakkia mä metsästän"

Nakin sukellusta

Luita ja muita juttuja

Taas on aikaa hieman vierähtänyt ja juttuja tapahtunut. Teri on kunnostautunut vahtikoirana (ei hyvä), järkyttynyt jättimäisestä luusta ja saavuttanut mätsäri menestystä.

Teri on siis taas ruvennut vahtimaan. Vaikka enemmän tämä juttu taas vaihteeksi haiskahtaa huomion haulta. Neiti nimittäin juoksee oleskeluhuoneen ikkunalle ja alkaa haukkua, välillä tietysti kuunnellen saako se näin minut kommentoimaan asiaa. Vaikka tuo tyttö usein yllättääkin viisaudellaan sitä se ei ole vielä tajunnut että minulla sattuu olemaan ikkunastani sama näkymä kuin mille hän haukkuu, eli tyhjälle louskuttaa. No tähän voi todeta ettei täällä sinä viikonloppuna ollut tupa täynnä kun vahtikoira taas päätti nostaa nenänsä ikkunalle. Helmin Teri kyllä sai huijattua ikkunalle sinnikkäällä haukullaan.

Verhon takaa koirani vahtii vaan..

Olimme eräänä päivänä kämppiksien kanssa eläinkaupassa ostoksilla. Teri oli mukana ja sai matka seurakseen takaboksiin Rockyn. Kauppaanhan toki mentiin neidin kanssa vaan turistina, mutta sitten meille bongattiin aivan jättimäinen luu ja vielä hyvään hintaan. Niinpä kiusaus voitti ja turisti matka muuttui ostosreissuksi. Kylläpä muuten käveli neiti hurjan mallikkaasti sivulla kaupasta ulos jonkin matkaa, tietenkin nenänpää luussa kiinni. Reissusta takaisin palattuamme oli koirien vuoro saada luunsa. Teri, Helmi ja Rocky jokainen saivat omansa. Tyttö ei ollut uskoa silmiään minun tarjotessa sille niin suurta luuta, kävi hyvä tuuri etteivät ne silmät tippuneet päästä! Noin suurta luuta ei tietenkään kerralla voi äkkiseltään syödä ja neidin harmistukseksi se lähtikin kaappiin erätauolle. Rocky muuten oli ensimmäistä kertaa kaupassa ja suoriutui tilanteesta malli kelpoisesti :)

"Onks tää oikeesti mulle?"

Sitten siitä Match Show menestyksestä. Odottelu sujui mukavasti, neiti istui rauhallisesti ja välillä otettiin kontaktia mikä sujui myös hienosti. Toisista koirista neiti ei juurikaan välittänyt vaikka niiden läheisyys tuntui välttämättömältä. Kehässä olo taas oli jotain aivan muuta. Minulla tuntui olevan mukanani sellainen vedettävä ja haisteleva malli Teristä. Näyttely asennossa tyttö ei pahemmin malttanut seisoskelle ja omaa vuoroa kehässä odotellessamme hän päätti myös kokeilla olisiko tämä nyt se makuu liike? No totesin hiljaa suupielestäni että "tää ei hei nyt oo se makuu-liike", mutta Tepa vaan katseli Fazerin sinisillään varmana asiasta. No seisominen sujui välillä muuten hyvin, mutta se häntä ei vaan noussut komealle kippuralle. Tuomari mainitsi että hyvin antaa Tepa katsoa hampaansa :) Juoksemisen sijaan neiti taas päätti harrastaa jäljestämistä, mikä tarkoittaa sitä että jäljelle olisi pian taas päästävä. Terin ihmeeksi jäljestettävä saalis (saattoi olla useampikin) oli kiertänyt vain ympyrää ja kylvänyt matkallaan herkkuja. Loppujen lopuksi saalistaja kuitenkin saavutti saaliinsa eli kolmannen sijan luokassaan sekä voittonsa ja oli taas onnellinen makoisaan loppu tulokseen. Myös hihnan toisessa päässä olin tyytyväinen hyvään käytökseen.

Lisävoittojen mahdollisuus piti tarkistaa pokaalin pohjasta

Tarinoita Terin tassuilla

Hei minä olen Teri, vaikka senhän te jo tiesittekin :) Olen tässä jo pitemmän aikaa katsellut emäntäni aikaansaamattomuutta tapahtumieni päivityksessä ja päätin siis ottaa oikeuden omiin tassuihini.

Minulle on tapahtunut vaikka mitä jännittävää viimeaikoina ja olen saanut myös uuden ystävän.
Tätä uutta ystävääni kävimme tapaamassa eräänä viikonloppuna. En tiennyt minne olimme menossa joten autoon nousu luonnollisesti pelotti minua. Onnekseni emäntäni ajoi ystäväni Bondin luo ja sain hänestä matka seuraa. Ihmiset istuivat auton etuosassa joten me saimme ystäväni kanssa jakaa takakontin ihan kahdestaan! Jonkin aikaa ajeltuamme Bondi innostui hirveästi ja kertoi minulle että nyt tullaan tuttuun paikkaan. Minun mielestäni paikassa ei ollut mitään tuttua joten olin hieman kummissani. Päädyimme lopulta tutun hajuisille jäljille, jotka kuuluivat Nuraylle ja hänen ihmiselleen. Paikalla olivat myös Geena-muori ja Nurayn miespuolinen ihminen. Olin aivan innoissani ystävieni tapaamisesta...kunnes näin sen.. pienen pienen pennun. Nuray kertoi että se oli hänen pikku siskonsa Tesni. Minä en pahemmin Tesnistä välittänyt, mutta hän tuntui olevan hyvin kiinnostunut minusta. Minä yritn juosta pakoon ja parkkeerata parvekkeen oven eteen, mutta Tesni tuli sitkeästi perästä. Lopulta tyydyimme koko koira porukka lepäilemään kukin parhaakseen katsomaansa paikkaan.

Nuray, Teri, Bondi ja Tesni mahtuivat samaan kuvaan

Tärkein asia mitä on tapahtunut on se että minä tyttö täytin 5 vuotta!! Ihan totta. Emännän kanssa emme pahemmin juhlineet, mutta saavuttuamme paikkaan jota emäntä kutsuu kouluksi, tarjosin kaikille paikalla olleille ystävilleni synttärikakkua (jonka makua muistelen vieläkin mielessäni). Syömään kanssani saapuivat Helmi, Bondi, Nuray ja Milomän. Minä kyllä yritin emännälle sanoa että olisin syönyt kakun aivan mielelläni yksinkin.

Helmin ja Bondin "juhlatanssi"

Nuray, Helmi, Milo ja melkein Teri synttärikakkua odottamassa

Viime lauantaina päätin hoitaa turkkini kerralla kuntoon ja kävin yksin ollessani niin sanotulla lauantaipullolla (lohiöljyä). Avasin aivan itse löytämäni pullon ja sieltä sitä herkkua alkoikin sitten tulla. Se oli aivan taivaallisen makuista ja olin sanoin kuvaamattoman onnellinen. Emäntäni saapuessa kiirehdin hänelle kertomaan minkä hienon löydön olin tehnyt. Jostain syystä hän ei ollut asiasta lainkaan innostuneen oloinen. Olin hieman ihmeissäni tästä käytöksestä ja tyydyin katsomaan yllättävää siivous innostusta sivusta. Myös lakanat ja peitot kannettiin pyykkiin, vaikka niihin oli vielä imeytyneenä sitä herkullista öljyä. Lopuksi vielä tehdäkseni onnentunteeni selväksi hankasin kuonoani mattoon. Olin siis tapahtuneesta todella onnessani siihen asti, kunnes minulle iski yöllä kamalan huono olo. Jostain syystä suuri herkku rupesi uimaan vasta virtaan, mikä oli mielentäni kummallista sillä elin luulossa että pulloon olilaitettu vain kalasta tullutta öljyä eikä eläviä kaloja. Olo oli kurja, muutaman kerran mahan tyhjennettyäni olo alkoi jo olla varsin hyvä ja sen jälkeen ei öljy ole muistutellut itsestään. Sainpahan kuitenkin kiiltoa karvaani :)

Nyt jätän seuraavan kirjoitus vuoron emäntäni hommaksi ja toivottelen hyvän makuisen öljyn tuoksuista kevättä!

X-files Terin tapaan

Terin kanssa ollaan oltu tämä viikko lomailemassa isäni luona etelä-suomessa. Viikko onkin ollut hurjan jännittävä neidin mieltä vaivaavien "UFO" hyökkäysten takia. Kerronpa aiheesta enemmän.

Ensimmäisenä vierailu iltana olin käyttämässä neitiä ilta tarpeillaan. Sää oli tyyni ja taivas vailla pilven hahtuvaa... Ja sitten se alkoi, hirveä jylinä. Ilma oli niin tyyni että tarpeeksi alhaalla lentävän lentokoneen ääni kuului todella selvästi. Teri alkoi heti tähyilemään taivaalle ja näki siellä lentävän koneen valot ja joutui täysin paniikkiin. Saatoin melkein nähdä kuinka sarjakuvamainen ajatus hattara muotoutui hänen päänsä päälle jättäen sisäänsä sanat "Apua!! Nyt ne on tulossa hakemaan minua!". Sisälle päästyään neiti kuitenkin palautui hyvin pian entiselleen.

Aluksi uskoin ylä-ilmojen pelon johtuvan viime kesänä meitä pelotelleesta kuumailmapallosta, joka oli aivan yläpuolellamme ja pääti sitten lisätä kaasua palloon. Silloin neiti ensimmäistä kertaa näki uhan ylä ilmoissa ja varmaankin koska pallo pelotteli meitä tässä lähistöllä tyttö tajusi pelottavia ääniä ruveta taivaalta etsimään. Aienminhan ei taivaalta nimittäin mitään ole ymmärretty pelätä.

Seuraavana vieralu iltana Tepa sitten keksikin pelottavan noita-koristeen roikkumassa ovi aukosta ja sitähän sitten taas piti pelätä. Hän ei uskaltanutkaan vilkaistakaan noitaa päin ja kulki hyvin pelokkaan varautuneesti, hiipien. Ensin en olisi millään voinut uskoa että mokoma noitaaiheutti tämän reaktion. Se kuitenkin poistettiin lento matkaltaan, mutta ei neiti sen jälkeenkään uskaltanut kuin äkkiä vilkaista sinne missä se oli roikkunut. Lopulta rohkeus kuitenkin voitti ja noidan havaittiin lentäneen tiehensä.

Huokaisin jo helpotuksesta kun noita lähdöllään poisti ongelman, mutta jo seuraavana iltana taas tähyiltiin katon rajaan ja hiippailtiin sohvan alle turvaan. Syytä moiselle käytökselle ei keksitty ja sama toistui joka ilta. Yhtenä yönä Teriä pelotti niin kovasti ettei se meinannut uskaltautua juomaan keittiöön. Kun juomapuoli kuitenkin oli rohkeasti hoidettu neiti ravasi vinkuen ja hermostuneesti nukkuma huoneessa edes takaisin, kunnes sukelsi veljeni sängyn alle nukkumaan.

Syytä kummalliselle käytökselle ei keksitty, mutta tulipahan päätettyä ettei neiti enää saa katsoa kanssani Salaisia kansioita tai muita vastaavia sarjoja tai elokuvia. Pohdittavaksi siis jää johtuiko käytös korkeista äänistä, joita muut eivät kuule, kuumailmapallo-pelosta, X-filesin katsomisesta vai jostakin henkimaailman olennosta, jonka olemassaolosta meillä muilla ei ole harmaintakaan aavistusta...

Kyllä maalla on mukavaa!

Ainakin Terin mielestä maalla on hurjan mukavaa. Varsinkin kun maalla olo yleensä tarkoittaa sitä että saa juosta vapaana ilman minkäänlaisia rajoittimia. Kävimmekin siis luomassa neidille hyvää mieltä tällä ylellisyydellä ja suuntasimme auton nokan kohti Sulkavaa, jossa Terin mummon veli asuu perheineen.

Villinä ja vapaana lintuja ajamassa

Matkaan lähdettiin tietenkin autolla mikä ei sinänsä kuulu Terin lempi asioihin. Neiti kuitenkin heti tiesi että jonnekkin pitemmälle ollaan lähdössä, kun tavaroita alettiin kantaa autoon ja mummokin otti sukset mukaan. Automatka sujui rauhallisesti ja neiti lepäili omassa boksissaan takakontissa. Juvalle pysähdyimme hoitamaan kauppa ostoksia jolloin takakontissakin alkoi liikehdintä. Neidin nenänpäähän se sieltä nousi ja lopulta koko koira, hän oli nimittäin huomannut että nyt ollaan menossa kivaan ja tuttuun paikkaan. Loppu matka sujui odottavissa tunnelmissa ja määränpäätä lähestyttäessä nousi karvakorva katselemaan sivuikkunasta, mitä se hyvin harvoin tekee.
Paikan päällä koitti sitten se ihana vapaus. Ensin avasin takakontin ja odotin jo tytön ryntäävään ulos kuin ohjus. Yllättäen odotus käsky olikin tehokas ja siellä tyttö istua napotti ja odotti vapaaksi pääsyä. Luvan saatuaan hän lähtikin juoksemaan monta iloista rinkiä pihamaalla. Ilta Teriltä sujui hiihtäjiä kirittäessä ja lepäillessä.

Pompi, pompi umpihangessa

Seuraavan aamun Tepa olikin aloittanut jo varhain ja saanut talonväen omaksi palvelus joukokseen. Hän nimittäin oli herätessäni käynyt jo kolme kertaa ulkona. Voin vain kuvitella kuinka neiti on ensin halunnut ulos ja kohta jo haukkunut sisään, ja sitten taas ulos ja sisään ja ulos ja sisään. Onhan se toki hauskaa kun muut toimivat jo pienimmästäkin vihjeestä hänen hyväkseen. Päivä kuluikin muuten lumessa peuhatessa ja lintuja hätistellessä.

Välillä pitää nousta pinnalle haukkaamaan happea hyvistä tuoksuista huolimatta

Joulun viettoa

Viime päivityksestä onkin jo aivan liian pitkä aika, mistä syyttäminen minua. Terillä on riittänyt puuhaa vaikka millä mitalla ja jos kaikesta nyt kertoisin olisi juttu aivan liian pitkä, joten taidan tyytyä vain viimeisimpiin tapahtumiin.

Teri-tonttu valmistautuu joulun veittoon

Joulun viettoon lähtöön liittyi hieman viivyttävänä tekijänä auton akun hajoaminen, joten lomalle lähtöä hieman viivästytti koodin hakeminen auto liikeestä radioon, ettei tarvinnut aivan täydessä hiljaisuudessa ajella. Koodin sainkin mutta kun en sitä osannut itse asentaa (en tiennyt siihen tarvittavan rullan olemassa olosta) tarvittiin apuun ammattilainen. Teri ilmaisi osaavansa hyvin vahtikoiran viran kun hän myyjän sisälle istuessa päästi ilmoille kuuluisan sotahuutonsa. Mitään ei neiti sanonut ennekuin tuo vieras "tunkeilija" uskaltautui sisälle. Päästiin sitten lähtemään tunkeilijan poistuttua ja saavuimme perille Terin omaan mummolaan onnellisesti musiikin saattelemina.

Tyttö olikin aivan innoissaan mummon näkemisestä. Ensin se kova äänisesti ilmoitti tulostaan ja hypähteli riemuissaan. Automatkailuhan ei oikein ole neidin mieleen, niin onhan se kiva päästä perille. Sitten alkoi joulun valmistelut ja Tepalle erityisen mieluisa kinkun paisto. Luntakin tulla tuiskutti aivan ihanan paljon ja siitähän neiti myös nautti.

Ensimmäinen luminenä-kuva tältä talvelta

Jouluaattona olikin sitten Terillä jännät paikat. Ensiksikin neiti vaikutti hyvin jännittyneeltä pelätessään pukkia saapuvaksi. Hän yritti selvästi kovasti vakuutella olleensa kiltti tyttö ja koitti käyttäytyä oiken nätisti. Pukkia ei Terin onneksi näkynyt, mutta lahjoja kylläkin. Neiti oli aivan innoissaan lipaston vieressä odottavasta paketti kasasta ja yrittikin päästä ottamaan varaslähdön niiden avaamisessa. Hän kävi tökkimässä lahjoja nenällään ja kuljettelemassa tassuillaan. Lopulta kuitenkin koskemiskiellot ja avaamisluvan viivästyminen lähes masensi pienen odottajan.

Masennus meinasi iskeä lahjavuoren äärellä

Kun kaikki olivat paikalla(minä, Terin mummo ja Terin täti) ja jouluruoka oli viimein syöty alkoi lahjojen jako eikä tarvinnut neitiä kahdesti käskeä mukaan avaamismenoihin. Se nimittäin innoissaan repi aluksi auki kaikki hyvän tuoksuiset paketit ja alkoi pyydellä lupaa sisällön syömiseen. Kyllähän se sitten oli yksi luu sieltä annettava, kun oli toinen niin kauan jaksanut odottaa. Niinpä Teri sitten jatkoi joulun viettoa tyytyväisenä ja haaveili suurista hangista.

Tepamainen rakkaustarina

Yksi Terin elämän "tärkeimmistä asioista" on jäänyt tänne kertomatta, joten päätin että on aika korjata tilanne. Kerron teille siis Krokosta. Tässä vaiheessa on aiheellista ilmoittaa että seuraava teksi ei sovi herkkämielisille.

Kroko saapui neidin elämään vuosi sitten. Löysin kyseisen "kaverin" eräältä kirpputorilta, jossa se katseli ylähyllyltä lasittunutkatse silmissään. Tuumin lelun olevan lähes Terin kokoinen eikä hintakaan päätä huimannut, joten päätin ilahduttaa pientä ystävääni suurella tuliaisella. Krokon tapaaminen oli rakkautta ensisilmäyksellä ainakin tytön puolelta. Ensi alkuun Krokoa piti kyllä hieman retuuttaa ja testata sen sopivuus tulevia suunnitelmia ajatellen. Testauksen jälkeen Teri päätti Krokon toimivan ja niinpä se sai vakituisen paikan neidin omana pehmo barbarana.

Terin ja Krokon ensimmäinen yhteinen ilta

Vuoden ajan onkin jo Krokosta neidille iloa riittänyt. Se on ollut mukana monessa reissussa ja onkin aiheuttanut melkoista järkytystä käyttötarkoituksensa takia. Yleensä Teri tyytyy vain "lemmiskelemään" sen kanssa, mutta jos barbara ei toimi tarpeeksi hyvin on syytä palauttaa se takaisin maan pinnalle pienin kuritustoimenpitein. Kuritustoimenpiteessä tyttö tarttuu kiinni Krokosta ja vatkaa sitä ympäriinsä. Näiden toimenpiteiden ansiosta Kroko onkin ollut monesti paikkailtavana tarjoamassani korjaus palvelussa. Joskus on laitettu lisä täytettä, joskus ommeltu jalka takaisin ja toisinaan vain suljettu reikiä. Lopulta uhri on saatu vielä toistaiseksi pelastettua rajun rakastajattaren toimista huolimatta.

Tyytymättömyyttä Krokoon

Usein olen yrittänyt miettiä että mikä siinä Krokossa kiinnostaa kun eihän tuo neiti harrasta ollenkaan toisten koirien astumista, ei edes alistamis mielessä. Joskus kyseinen lelu saa viettää useampiakin päiviä ilman sen enempää mielenkiintoa kuin kuonolla tökkäisy. Liekö siis Kroko vain helppo ja alistuva uhri vai jotain aivan muuta?

Krokon kanssa päiväunilla :)