Teri 10 v.

Niin Tepa täyttää tänään jo kymmenen vuotta! Mutta varsinkin hänelle ikä on vaan numeroita, joten ei tässä vielä mistään täysimummoutumisesta ole kyse. Toki pidän kyllä kymmentä vuotta virallisena mummo ikänä Nakelle. Tepan synttäri päivä on kulunut aika rauhallisissa merkeissä, lepäillen, vahtien ja matkaillen. Oltiin muutama päivä tässä sukuloimassa ja Teri pääsikin viettämään synttäri riehaa jo vähän etukäteen vapailun merkeissä. Tänään kotiin ajellessa käytiin ostamassa Terille se tärkein juttu eli herkku juhlan kunniaksi. Illalla oli perinteisesti vuorossa kakulla herkuttelua eli molemmat koiruudet saivat puolikkaan maksalaatikon ja kermaviiliä päälle. Tepan kakkua koristi kymmenen kurkku-kynttilää ja Vempillä oli kaksi kurkku lätkää kupissa mukana.

Touhuja ystävien kanssa
Ystävänpäivää vietin tietenkin kahden parhaan ystäväni kanssa. Vempin kanssa tokon valmennusryhmässä vieraillen ja Terin kanssa epävirallisissa aksa kisoissa.

Jos nyt mennään  asiat järjestyksessä, niin otetaan käsittelyyn ensin se Vempin toko. Alkuun minulla oli ajatus ottaa seuraamista, kun poika on vähän kiinni esim. ruudussa ja halusin sitä hommaa katsoa. Vempula siis lähtee seuraamisesta hyvin liukkaasti ruutua kohti jos sellaisen näkee.. No ei saatu seuraamista onnistumaan sitten millään ja sain tuomioksi ettei poika osaa seurata. Tehtiin siinä sitten kontaktissa häiriöitä ja täytyy kyllä sanoa, että minun mielestä poika luopui aika nopeasti häiriöistä ja pysyi hyvin kontaktissa.
Minä ajattelin tuosta seuruusta, että olipas se nyt häiriö herkkä, kun ei edes yhtä askelta saatu otettua ja seuraavan päivän treeneissä oli pakko kokeilla toimisiko homma paremmin. Ei toiminut. Ongelman syykin selvisi aika nopeasti. Vempi ennakoi aika rajusti liikkeestä seisomista, mitä ollaan nyt paljon treenattu ja pysähtyi seisomaan kahden askeleen jälkeen. Hassua, sillä en ole kyseistä liikettä kertaakaan ottanut liikemäisenä, vaan olen antanut pojalle käskyjä vapaasti hömpöteltäessä. Kai hän sitten fiksuna tai putkiaivona on siinäkin hakenut oikea paikkaista seuraamista? Palattiin siis seuraamisessa niissä treeneissä ihan alkuun ja palkkasin poikaa eteenpäin. Kummallista kyllä tiistaina mökillä seuruu alkoi taas onnistua!
Mutta nyt takaisin valmennukseen. Toisella kierroksella otettiin noutoa, kun Vempistä kapula on vähän liiankin kiva. Vempi siis leikitteli kapulalla sille juostessa ja se irroittaminen on taas niin vaikeata. Saatiin hyvä vinkki ja kokeiltiin sitä, se toimi, kunnes loppuun ilmeni uusi ongelma. Vempi jäi kapula suussa seisomaan noutopisteeseen sain tähänkin vinkin ja sitä kokeiltiin seuraavana päivänä. Muuten ihan hyvä, mutta poika ei lähtenyt palauttamaan kapulaa ilman uutta käskyä vaikka kuinka kauan odotin tekevän sen oma-aloiteisesti. Sitten kun poika lopulta tuli luokseni se yritti saalistaa minulla oleva lelua kapula suussa. No minulla on tuohon jumimiseen jo uusi suunnitelma jonka toimivuutta täytyy heti tilaisuuden tullen kokeilla.
Viimeisenä otettiin kakeja ja sain käskyn laittaa käsimerkit maahan-istu kakeissa tauolle, kun Vempi esitti taas "yritän mennä selänkautta ympäri" -taitojaan.. Maahan-seiso vaihdossa meillä on ollut sellainen ongelma, että olen saanut pojan ajattelemaan sen käden lätkäisyliikkeenä eli iso hyppy ja käpälä käden päälle. Tähän sain vinkiksi toisella kädellä estää Vempiä lyömästä tassuaan kädelleni ja se näyttikin valmentajan tekemänä tosi helpolta hommalta vaan ei se sitten seuraavana päivänä minun itse kokeillessa toiminut. Vempi vaan pomppasi entistä korkeammalle. Muutama sellainen epäonnistunut toisto ja sitten aloin ajatella asiaa taas ja siirryin ohjaamaan liikettä Vempin eteen, jolloin sillä ei olisi kättä läppäistävänä edessään ja hip hurraa se toimi!!

Terin kanssa oli iltapäivästä sitten vuorossa agiepiksien möllirata. Tehtiin se kahdesti, kun ajattelin että voin sitten toisella radalla korjata ekalla tekemäni virheet. Ensimmäinen rata oli kuitenkin se parempi ja saatiin siitä vaan 5 virhepistettä. Nekin johtui siitä että ohjasin viimeiseen putkeen jotenkin huonosti ja Tepa kävi putkessa pyörähtämässä ja tuli samasta päästä takaisin. Pitää myöntää että kuutos esteen huonon ohjauksen takia minulla oli sen vähän aikaa koira hukassa, kun tuli niin kiire. Oltiin kuitenkin kolmansia ja Tepa sai palkinnoksi herkkuja. Aikaa meni 46,82 Koska Bloggeri ei suostu löytämään videota YouTubesta niin tässä linkki ekaan rataan:
https://www.youtube.com/watch?v=FzPlbgOkir8

Semmoista. Päätämme tämän katselmuksen talvisiin ja tuulisiin tunnelmiin. Buff!

Ööö tuota tuota hmm..

Niin.. En nyt taida aloittaa sellaisella lauseella joka viime vuonna tuli jo tutuksi niissä harvoissa päivityksissä. Siispä asiaan. Ja uskokaa tai älkää meillä on tapahtunut vaikka mitä siitäkin huolimatta että mitään ei ole julki tuotu.

Kuuleeko Helsinki, täällä Teri!
No tärkeinpänä viime kuukausien tapahtumana on kyllä ollut tuo Terin Sankarikoira-palkinto joka käytiin joulukuussa hakemassa ja josta kuvakin jopa täältä löytyy. Tepa oli kyllä tosi coolisti tuolla messari reissulla eikä stressannut yhtään vaan meni paikalla kuin vanha tekijä. Kun hidastin vauhtia kojuja kierrellessä tuntui Teri miettivän että tämä on varmaan nyt joku toko juttu ja hän tuli viereeni kontaktiin seuraamaan. Siis kuvitelkaa siinä hälinässä. Reipas, rakas Tepa. Toisista koirista ei paikan päällä välitetty, muutenkin kuljettiin häntä ylhäällä ja oltiin hyvällä tuulella. No siinä vaiheessa tyttö kyllä avasi sanaisen arkkunsa, kun tuttuja nähtiin olihan se toki niin hienoa!
Ennen palkintojen jako tilaisuutta oli kahvittelu hetki, jossa kaikki paikalle saapuneet sankarit olivat läsnä. Tuollakin Tepa otti iisisti ja laittoi oikein silmät kiinni ottaakseen torkut. Kun kävin tarjottavia hakemassa jätin Terin käskyn alle odottamaan ja siellähän se tyttö nätisti odotti ohi menevistä koirista huolimatta. Kyllä muuten on tokoilu kannattanut ja lisännyt koiruuden hallintaa!
Kun sitten siirryimme isonlavan taakse odottamaan vuoroamme päätti tyttö sielläkin ottaa levon kannalta, kävi kerälle ja laittoi silmänsä kiinni. Itse palkinnon hakuun neiti lähti hyvin ja kulki hirmu hienosti haistelematta areenan hajuja. Rauhallisesti Tepa malttoi korokkeellaakin muiden sankareiden kanssa olla kunnes tuttuja tuli näkyville, sillä silloin riemu repesi. Palkintojen haun jälkeen käytiin vielä ottamassa Teristä kuvia ja hyvähän niitä oli ottaa, kun tyttö oli juuri ennen reissua käynyt Sarilla pesussa ja kaulassa oli edes menneen Salsa-collien blingbling panta. Kiitos Sari Terin pesusta ja pannan lainasta! Ja kiitos kaikille Tepan suuressa juhlassa mukana olleille vielä tätä kautta ja kuukauden myöhässä.
Niin ja oli se reissu kai Terin mielestäkin mukava, kun pääsi ihan kahdestaan minun kanssa reissuun ja sai vielä paikan päällä paljon herkkuja vanhoilta ja uusilta tutuilta. Toki niitten tuttujen ihmisten näkeminen taisi olla se ykkösjuttu Terille.
Ihan vielä fiilistely mielessä pari Sarin ottamaa kuvaa Teristä.

Toinen koira kävi luvatta nuuskimassa takapuolta, mutta mitä tekee Tepa? Makaa tietysti paikallaan, niinkuin on käsketty :)

Eläkeläinen ja tulevaisuuden tokotoivo

Ehkäpä sitten voisin kertoa meidän harrastus puolen kuulumisia. Teri jäi sitten ihan virallisesti tokokoe-eläkkeelle. Tytöllä alkaa jo olemaan sen verran pitkät piuhat, että käskyjen perille meno vie välillä pari sekuntia. Vaikka sen jälkeen tuleekin hyvä ja nopea suoritus, niin kyllä sen parin sekunnin viiveen jo ulkopuolinenkin huomaa ja olihan se viime kesän yksi koekin jo sellainen missä sen näki ja jossa tuomarikin asiasta mainitsi. Nyt tyttö saa sitten harrastella tokoa ja koitetaan päästä joskus aksailemaankin. Varmaankin kesä tuo taas tullessaan paremmat tokoilu mahdollisuudet Tepan kannalta.

Vempula on nyt siis saanut alkaa minun viralliseksi treenikaveriksi tokossa. Kovasti vaihtelevalla tahdilla ollaan nyt treenailtu, lähinnä sen takia että enää ei niin helposti pääse ulos treenaamaan. On minulla kyllä eräs paikka mielessä, kunhan vähän lämpenee niin päästään isompaa tilaa vaativia juttuja harjoittelemaan myös muualla kuin ohjatuissa treeneissä. Mistä tulikin mieleen että viime treenit oli ihan kauheat! En tiedä oliko se juttu nyt uudet treeni kaverit vai uusi treenipaikka vai mikä, mutta poika otti hatkat useampaan otteeseen. Toivottavasti oli kerta luontoinen juttu ja ensi kerralla ei tarvitse asiaan kummemmin paneutua. Tosin käydään kyllä ehkä vapaavuorolla asiaa harjoittelemassa.
Muuten meno kuulemma näytti hyvältä ja liikkeet mitä nyt tehtiin oli hyvät, mutta jos ei koira kuuntele, niin eihän se pitkälle kanna. Toisaalta Vempi on vielä kuitenkin pentu jolta en kyllä vielä odottaakaan suurta häiriönsieto kykyä tai luopumisen taitoa. Tuossa luopumisessa on kyllä edistytty ainakin ruoan suhteen.
Kapulan kanssa ollaan edistytty ihan huimasti reilussa viikossa. Kerroin Vempin tapporavistuksista ja sain ohjeeksi tehdä kapulanpito ja nosto treeniä. Eihän siinä nostossa mitään ollut mutta se pito olikin sitten vaikeampi, koska sitä oltiin ihan vähän vasta aloiteltu. Poika ei siis ottanut kapulaa kädestä suuhun. No kun sain Vempin ottamaan kapulan suuhun tuli siitä tietenkin heti palkka ja niinpä kapulan pito oli pari päivää sellaista heti pois syljeskelyä. Mutta viikossa on tapahtunut paljon ja nyt poika pitää kapulaa hirmu nätisti jopa 10 sekuntia. Kapulan paikkakin on pitotreeneissä oikea. Nyt sitten harjoitellaan vielä sitä ettei kapulasta löysätä otetta vaikka käsi lähestyy. Tänään jo pääsin vähän kapulaa koskettamaan ilman että niin tapahtui.
Paikalla makuussa poika pysyy, mutta on toki aika vilkkaan oloinen, kun häntä heiluu ja lähellä liikkuvia ihmisiä sekä koiria pitää tarkkailla. Pitää vaan itse malttaa olla vielä lähempänä, jotta ei pojan ajatus lipsahda muualle. Viimeksi minulle sanottiinkin että Vempissä on liikaa liikkuvia osia. Paikalla istuminen oli parempi viime treeneissä kun makuu, mutta tällä kertaa jäin jo heti lähemmäksi. Kotonahan tehdään jo piilopaikkiksia ihan ongelmitta, mutta halliin tästä on vielä matkaa. Taidetaan nyt olla siinä tasolla että kyllä se kotona ja pienessä häiriössä osaa ;)

Näin lyhyesti tämän hetken tilanne. Palaillaan kun palaillaan! Buff!

Fiksut ja filmaattiset osa 1.

Tepalla hiukset silmillä, eiku..

Fiksut ja filmaattiset osa 2.

Sankarikoira

Juttua mummon komentamisesta

Jotta Wooooooo! Koska emäntä ei saa aikaiseksi kirjoittaa kuulumisiani kaiken kansan nähtäville, päätin taas itse asetella tassuni näppäimistölle ja alkaa käyttää kaksi tassu järjestelmää.

Olin pari viikkoa sitten mummon komennus keikalla, jotta emäntä ja Vempi pääsivät omaan reissuunsa. Vempi kertoi reissusta saapuessaan, että hän oli käynyt tapaamassa sukulaisiaan ja kasvattaja ihmistään. Sisarusten kanssa oli kuulemma ollut hurja meno ja yksi oli jopa yrittänyt useampaan otteeseen työntää Vempulan ojaan, kerran saaden hänet tekemään kuperkeikan. Emäntä taas puolestaan kehui, kuinka he olivat käyneet agility treeneissä jonkun huippu hyvän kouluttajan (Janita Leinosen) opissa ja Vempi oli ollut pätevä, mutta emäntä kaipaa vielä paljon harjoitusta. Olisi ehkä kannattanut ottaa minut mallia näyttämään. Lisäksi Vempi oli myös päässyt toko ja leikki oppiin ja ollut niissäkin hyvä. Minä en oikein leikkimisen päälle ymmärrä, vaikka Vempin kanssa olen alkanut joistakin leikeistä ja jopa leluista pitämään.
Hauskaa oli kuulemma noitten kahden reissussa ollut, mutta entäs minä? He eivät voi ymmärtää miten rankkaa mummon komentaminen voi olla! Ensiksikin rapsutus koneet joita myös käsiksi kutsutaan voivat mennä epäkuntoon. Vaikka käpälillä läpsien ja kuonolla rapsuttimia nostamalla palvelua pyydän ne eivät toimi. Lisäksi mummo voi yhtäkkiä sanoa, ettei minua voi muka kokoajan rapsuttaa. Miten niin muka ei voi?! Rankkaa on sellainen. Lisäksi mummoa pitää komentaa antamaan ruokaa ja herkkuja vähän nopeammin ja useammin, uloskin mummoa voi yrittää komentaa. Komentamisen lisäksi mummon vahtimis tehtäviini kuului ulkoilutus. Silloin minä yritän saada mummoa kulkemaan nopeampaa ja välillä taas ymmärtämään että muitten jättämät viestit on luettava tarkkaa. Mummoa on myös vahdittava muilta koirilta ja heille on tiukka sävyisesti ilmoitettava, ettei mummoa saa lähestyä. Ulkoilutus onnistui tällä kertaa hyvin ja sain laitettua emännälle tietoja kuljetusta matkasta ja keskinopeudesta. Kaiken tämän lisäksi voi mummo ilmoittaa lähtevänsä töihin. Silloin minua kyllä harmittaa jonkun aikaa, mutta saanpahan edes pienen vapaa hetken, kun mummo on muitten vahdittavana.

Kyllä minä ehdin rentoutuakin mummon luona

Kun seuraavalla viikolla treeneihin mentiin päätin osoittaa emännälle kuinka rankkaa minulla oli ollut ja suostuin kuuntelemaan vasta neljännellä kentälle pääsy kerralla. Kolme ensimmäistä kertaa juoksentelin ympäri hallia haistellen uusia tuoksuja. Neljännellä kerralla suostuin kuuntelemaan ja emäntä pääsi harjoittelemaan jotain reissussa näkemäänsä agility kuviota, joka oli kuulemma hienon näköinen. Kyllähän minä sitten tein niinkuin emäntä ohjasi ja toisella kerralla kuvio onnistui molemmilta.

Viikolla oltiin reissussa ja pääsin mökille vapailemaan. Pyydän emäntää laittamaan kuvia löytämästäni aarteesta. Palailen taas asiaan. Buff!

Puolukoita poimin, poimin, poimin. Puolukoita poimin itsellein. Hip hei puolukat kitaan pomppikaa, hip hei nam nam nam.

Mökkipihan paras puutarhapatsas: "Linnulle tuli vähän kiire, vain jalat jäi"

Se on vaikea keskittyä kuvattavana oloon, kun tuuli tuo tuoksuja

Minun hieno aarteeni, ilmeisesti hirven selkänikamat

Väsähdin kesken vahdinnan

Myös Vempiin iski väsy