Ääntä pienenemmälle kiitos!

Hups. On sitten taas vähän päässyt aikaa vierähtämään viime päivityksestä. Kyllähän me ollaan taas touhuiltu, mutta inspiraation ja virkeiden ajatusten puute on aina siirtänyt kirjoittamista.

Aloitetaan nyt vaikka siitä, että Terille kuuluu hyvää :) Kohtauksia ei ole ollut, ei kipu- eikä poissaolo kohtauksia. Hyvä niin. Parina päivänä ennen loman alkua videoin Tepan yksin oloa ja olen siihen suht tyytyväinen. Kyllähän se paremminkin voisi taas mennä ja on joskus mennytkin. Nyt yksin olo näyttää siltä, että kun Nake on ollut yksinään noin kymmenen minuuttia alkaa ulvahtelu joka kestää saman verran. Ulvahtelu vaikuttaa vähän sellaiselta "teenpähän nyt tavan vuoksi" hommalta. Eli lyhyitä pätkiä, joista osa jää jopa kesken kun tyttö ei sitten viitsikkään jatkaa. Loppu aika yksin olosta meneekin sitten pää asiassa nukkuessa. Välillä pitää toki paikkaa ja asentoa vaihtaa, mutta siinäpä se sitten onkin.
En tiedä mitä tuohon ulvahteluun keksisin. Toisaalta hyvä, että se on noin pientä mutta voisi kyllä olla olematta kokonaan. Onhan siinä vielä sekin riski, että se ulvahtelu pahenee ja muuttuu vaikka pitempi kestoiseksi puuhaksi. Katsotaan miten tässä nyt käy, kun arki taas jatkuu.
Tässä tiivistelmä video Tepan yksinolo ulvonnasta. Tällaista se oli ja ei se siis koko kymmentä minuuuttia kestänyt. Lopun "empä nyt viitsikään" ulvonnan yritys kannattaa ainakin vilkaista ;)

Vähän ohjattua ja tunnaria
Ollaanhan me taas Terin kanssa treenailtukin. En nyt jaksa ihan kaikkea muistaa ja kirjoittaa, mutta alku uudessa paikassa oli tytölle tosi hankalaa, koska kenttäkin oli jo niin pelottava. Yksi kerta sitten laitoin tytölle taikapaidan treeneihin päälle ja johan alkoi homma pelittää ja häntä nousta.
Kun mielentila oli taas saatu nousemaan normaaleihin käyriin tulikin eteen ei niin odottamaton ongelma. Tepa keksi alkaa haukkumaan toko treeneissä. Voi huoh! Sitä käytöstä on nyt sitten yritetty saada pois eri menetelmin. Tepan hermothan myös tuppaa vuotamaan, mikä nyt tietenkin on ollut hänen ongelmansa aina, mutta varsinkin tokossa tuntuu nyt olevan niin kamalan hauskaa että homma menee yli kamalan helposti. Kotonakin ollaan kamppailtu Terin hermojen kanssa ja yksi ilta jouduin odottamaan siihen asti että nukkumaan mentiin, kunnes tyttö rauhoittui paikoilleen ja vingunta lakkasi.
Kun kotona ei ole oikein tilaa treenata, niin lähdettiin yksi ilta viereisen koulun kentälle ottamaan enemmän tilaa vieviä liikkeitä. Treenattiin ohjatun suuntia ja uskallan jopa sanoa, että tauosta huolimatta juttu tuntui olevan aika hyvin tytön muistissa :) Vähän muutin treeniä sillä tavoin, että nyt laitoin reuna kuppien linjan nyt lähemmäs merkkiä ja keski kupin kauemmaksi. Myös kakeja ja noutoa treenattiin ja vieläpä ilman ääntä!! Kotimatkalla otettiin vielä tunnaria niin että piilotin kapulaa lehtikasoihin. Eihän se ollut Naken mahtavalle nenälle mikään ongelma, vaan kepit löytyivät pienen haistelun jälkeen.
Viime viikolla otin mökilläkin uudelleen tunnaria. Tällä kertaa niin, että piilotin ensin omaa keppiä ja kun se löytyi laitoin sen riviin kolmen hajuttoman kepin kanssa. Alkuun nenä työskentely oli hyvää ja oikea keppi nousi hienosti. Minä intoonnuin Teriä kehumaan ja tytön päähän tuli ilmeisesti hieman vääränlainen ajatus.. Seuraavalla toistolla nimittäin alkoi tulemaan keppiä sen paremmin haistelematta, kun siitä kepin tuonnistahan se kehu ilmeisesti tuli?? No voihan itku. Seuraava kokeilu oli kepin lehtien seassa, oma vähän piilossa ja nameja ympärille. Virhe. Nyt kiinnosti ne herkut niin kovasti, että näytti kuin mitään keppejä ei olisi maassa ollutkaan. Seuraava yritys oli kepit uuteen kasaan riviin ja Nake etsimään. Tämä tuotti viimein halutun tuloksen. Haistelua ja oikea keppi nousi :) Nyt pitääkin sitten miettiä, miten tätä lähtee halli kaudella treenaamaan.
Muuten ihan yleisestikin ottean Teri on nyt reipastunut ja ollut oma iloinen itsensä ja kulkea touhottaa lenkeilläkin häntä kiepillä :)

Jotain jäi arvatenkin kertomatta, mutta jospa se ei ollut niin tärkeää ;) Laitan siitä lohdutukseksi loppuun otoksia Tepan touhuista ja sitten lähdemme ulos ihailemaan lumisia nurmikoita.

Leikkiin kutsu poiki kaksi collie-kumarrusta

Benny kertoo Lassille salaisuuksia ja Teri odottaa omaa vuoroaan

Tepan uniturva Keittiöihmisen luona

Mummon tuolilla voi rentoutua

Huutokoskella ei onneksi huudeltu

Mökillä koitti vapaus ja vauhti

Tepa naamioituu syksyn sävyihin

Puukasan päällä oli jotain haukuttavaa

Vuohi kiipeää ketterästi kivikossa (viikon Avaraluonto ;))

Hau!

Aivan ihana tuoksu

Mummon luona satoi jo lunta