Raportti viime viikoista

Nyt on niin kiirettä pitänyt että hyvä kun on edes ehtinyt raportoimista miettiä. Tässä nyt kuitenkin tulee juttua enemmän ja vähemmän.

Vempulasta on tullut MIÄS!
Siis oikeasti, nyt kaikki hajut ja varsinkin nartut on niiin kivoja. Vähän liiankin, jos tällaiselta ei niin uroksen toiminta periaatteisiin ihastuneelta kysytään. Siis voi huoh! Varmaan tähän yhdistyy vielä jonkin sortin yhden vuoden uhma kaiken kevättä rinnassa meiningin lisäksi ja korvat on välillä korristeena, jos sitäkään. Viime viikonloppuna Raisa parka sai kokea vähän turhankin paljon Vempin kylmää nenää takamuksessaan, vaikka tätä useaan otteeseen komentikin. Niin koetin komentaa minäkin, mutta joo se komennus oli pojalla mielessä ehkä millisekuntin. Ehkä puolessa välissä lenkkiä otin Vempulan hihnan päähän ja siihen sitten loppui vapailu. Jossain vaiheessa ehkä oli vähän havaittavissa paluuta maan pinnalle narttu asioista??
Mutta seuraavaksi on mainittava sellainen iso juttu, että Vempi täytti vuoden. Kauhean iso poika siitä on tullutkin. Synttäri päivää vietettiin koko pentueen voimin hyppytekniikka koulutuksessa. Vappu Alatalo sitä meille piti ja sanoi meidän yhteistyön Vempin kanssa näyttävän hyvältä. Alku kierroksella pojan etupää oli jäykkä, mutta ei siinä selvinnyt johtuiko se lelun saalistamisesta vai mistä. Välipätkät oli hyviä, mutta lopussa pojan jo väsähdettyä jäykkyys palasi. Motoriikka oli kuulemma hyvää ja jopa vatsalihaksia alkoi muistaakseni löytyä. Niitä onkin treenattu.

Kaikki sisarukset samassa kuvassa :D

Koska hyppytekniikka oli eteläisessä Suomessa lähdimme kyläilemään tätini luokse ja meno matka olikin loppu päässä aika mielenkiintoinen. Kaksi kilometriä ennen kehä ykköstä navigaattori päätti tiltata täysin. Ihan oli sellainen olo, että joo tähän asti olisin itsekin osannut.. Niinpä sitten lähdin rampista kehää väärään suuntaan, minkä kyllä tajusin jo siinä vaiheessa, kun ramppia pitkin ajelin. Eipä siinä  auttanut muu kuin etsiä kääntö paikkaa ja mahdollisuutta päästä räpläämään navigointi järjestelmää. Myllypurosta löytyi parkkipaikka, jolle sain hetkeksi pysäytettyä auton ja totesin, että ei se opastuslaite nyt pelitä, se ei edes sammunut millään. Niin sitten asentelin kännykän opastamaan minut loppuun, mikä ei sekään mennyt ihan ongelmitta. Mikä navigaattori se sellainen on, joka antaa kaistan vaihto käskyn sitten, kun tilaisuus meni jo?? No käväisimpä sitten pohjois-leppävaarassa ennen kuin löysin tieni sen eteläiseen osaan. Loppu hyvin ja perille päästiin, tosin lähinnä ehkä siksi että minulla oli muistissani reitin loppupää karttapalvelua edellisenä iltana katseltuani.
Reissu sujui muuten hyvin vaikka sohjossa koulutukseen ajettiinkin. Tepa sai nauttia herkuista ja tätini huomiosta Vempulan hyppiessä.

Tässä kohdassa oltiin muuten aika monta tuntia menossa ennen kuin akku loppui..

Tepan tokoilut
Koska en halua jättää Tepaa täysin treeneittä ja vaille mitään tekemistä ollaan nyt tehty tunnaria ihan enemmänkin ja kapula kasan kera. Hienosti kyllä tyttö malttaa nyt haistella, jos vähän nyt välillä maistellakin. Aluksi siirsin kapulaa lähemmäksi häiriö kasaa ja sitten iskin kapulan muitten joukkoon. Ja nenä toimii. Nyt vaan pitää muistaa, että kun homma menee hutiloimiseksi menen itse kyykkyyn kapuloitten viereen ja Tepa saa sitten siinä etsiä omansa. Ei sitten ole niin kiirettä takaisin palkkaa hakemaan ja malttaa keskittyä olennaiseen. Lisäksi ollaan edelleen tehty joitain muita liikkeitä ihan vain vähän ja niin että jää hyvä mieli. Tänään tehtiin seuraamista, josta täyskäännöksen jälkeen palkka ja ai kun oli ihanan iloinen koira. Ja arvatkaa mitä, minun ei tarvinnut kuin kerran kutsua Tepaa sen haistellessa maata ja tyttö tuli iloisesti luokseni valmiina tekemään hommia yhdessä. Nake on niin hieno ja tuntuu nyt niin helpolta treeni kaverilta. Vähän niinkuin pelkkä ajatus välillä riittäisi ja homma on jo hoidossa.

Koulutus ja hallittavuus testi
Vempulalla on nyt pitänyt kiirettä todenteolla, kun on pitänyt käydä toko oppejakin hakemassa Lahdesta asti. Kannatti kyllä lähteä kouluttajana oli Oili Huotari, jonka opeilla on jo aiemminkin menty hyvin eteempäin. Tällä kertaa otettiin aiheeksi ohjattunouto, sitä kun on nyt alettu harjoitella ja kapuloitten mukaan tulo aiheutti hieman hämmennystä. Ongelma on nyt siinä ettei Vempi innostu kuolleesta lelusta tai kapulasta ja palautus vauhtiin on huono. Normi noutohan siis sujuu hyvin. Nyt aletaan laittaa lelut kapuloiden tilalle suuntia opetellessa ja tehdään muuten lelun ryöstö leikkejä. Lisäksi lelun palautuksesta pitää antaa nyt huippu palkka suuntia tehdessä. Kun suunnat sujuu leluilla vaihdetaan lelut kapuloihin. Eiköhän me taas näillä mennä kovasti eteenpäin! Toisena juttuna otettiin kakejen istu-seiso-istu vaihtoja, niissä kun on ollut kovasti liikettä enkä sitten ole uskaltanut niitä tehdä ilman kunnon neuvoja. Nyt saatiin vinkkejä siihenkin ja toteutus on enää väline hankintoja vailla. Tehdään nyt sellaista treeniä että poika oikeasti joutuu ajattelemaan niitä takajalkojaan, eli kaveri pitämään kevyesti jaloista ja tyynyn päällä taiteilua kotona.
Hallittavuus testissä käytiin tänään, se piti päästä läpi, jotta pääsee agilitya harjoittelemaan. Läpi päästiin joten aksailun alkeiskurssille käy tiemme. Vähän ja vähän enemmänkin minua kyllä jännitti tuo testi, sillä Vempula on nyt niin miestä että. Kovasti oli kyllä yritystä maton hajuihin, mutta onneksi sain pojan halut hillittyä. Vuoroa odotellessa poika jopa istua napitti vailla käskyä edessäni ja odotti mitä tehtäisiin seuraavaksi. Hieno poika on tuo Vempula!

Sellaista tällä kertaa. Tepan uutiset jäi nyt harmittavan vähäisiksi. Tulee itselle sellainen olo että eikö Nake parka saa tehdä enää mitään, mutta onneksi se oikeasti saa. On joka paikassa mukana ja saa treenata sekä touhuilla. Katsotaan jos ensi kerralla olisi enemmän Tepa asiaa. Buff!

Tepan nepa kuvauksen kohteena jälleen <3

Ohjattu nouto ja arkisia askareita

Nyt onkin tapahtunut kaikenlaista ja osa varmaan jää kertomattakin! Alkuun harrastus puolen kuulumiset ja sen jälkeen muita juttuja.

Postin tuo..
Sain tässä yksi päivä tosiaan toivoa että posteljooni meille vielä postin tuo, kun unohdin laittaa Vempille ammatin harjoittamis esteen. Kauhealla kiireellä poika juoksi ovelle ”Posti tuleeee!!!!!”… Kolinaa ja ryminää ja kohta Vempi tulossa ovelta postinippu kauniisti suussa. Tapahtui siis ilmeisesti postin riisto posteljoonin kädestä, sillä ei se posti noin kauniissa nipussa siihen lattialle ole tippunut..

Iloinen postimies

Vempulan ohjattu
Käytiin yksi päivä tokon korvaus vuorolla treenaamassa ja koska paikalla ei ollut ketään muuta saatiin treenata koirien kanssa ihan itsekseen koko isolla kentällä. Vempula pääsi aloittamaan ja teki ensin ohjattua noutoa. Ensimmäistä kertaa oli kapulat alustojen paikalla. En tiedä oliko ongelma ensin kapuloitten ilmestymisessä vai käskytyksessä vai molemmissa, mutta jotenkin näin se meni. Lähetin Vempin hakemaan oikeaa kapulaa. Hyvin poika lähti, mutta kun huusin perään tuo, tapahtui jarrutus ja käännös minua kohti. Uusi suunta käsky ja niin löytyi kapula. Nyt kun jälkeenpäin miettii niin varmaan syynä oli se tuo -käskyn lisääminen, sillä sama ongelma toistui myös toisella puolella. Kun sitten annoin pelkän suunta käskyn alkoi kapulat nousta vähän paremmin, mutta kyllä tässä on vielä pohdittava miten asiaa saisi varmemmaksi. Kun poika kapulat sitten tajusi oli homma taas yhtä kivaa kuin normi noudossakin.
Vempi teki kolme kierrosta joiden aikana otettiin myös luoksetuloa, seuraamisen käännöksiä ja kokeiltiin nykyisen alo-luokan hyppyä.
Hyppy oli ensin hämmentävä kokemus Vempulalle jonka kanssa on tehty pitkän aikaa vain uusien sääntöjen mukaisesti avo-luokan hyppyä. Alkuun poika kiersi esteen ja olin että voi ei!! Ajattelin että kokeilen vielä kerran ja jos jotain sellaista taas tapahtuisi avustaisin hypyn niin, että se varmasti onnistuisi. Toisella yrityksellä homma meni niin kuin piti ja poika hyppäsi sekä pysähtyi heti käskystä. Hienosti Vempi myös malttoi pysyä paikallaan, kun menin viereen seisomaan. Ei otettu näitä kuin kaksi, sillä meidän tavoitteethan on sitten siellä elokuussa ja uusien sääntöjen mukaisessa kokeessa. Jos tarkoitus olisi kisata vanhoilla säännöillä olisin toki aloittanut tuon hypyn harjoittelemisen ihan vaan siitä yli menon palkkaamisesta.

Naken iloittelut
Nakekin pääsi tokoilemaan korvauskerta vuorolla ja sai tehdä kaksi pätkää. Kolme oli suunnitelmissa, mutta kun tyttö lopetti toisen pätkän niin hyvän tuulisena, halusin sen mielentilan jäävän päällimmäiseksi. Heti kentälle päästyään Teri otti riemukierroksia ja juoksi pienen ympyrän.
Ekalla pätkälle otettiin myös Tepan kanssa ohjattua. Viime kerrasta on varmaan jo kaksi vuotta mutta hyvin tyttö homman muisti. Heti ekalla haki oikeat kapulat, niin en sitten viitsinyt enempää asiaa jankata. Lopuista liikkeistä en järjestystä muista paitsi että luoksetulo oli toisen pätkän vika liike. Siinä välissä otettiin yksi ruutu nami alustalle, niin että minä puolivälistä matkaa tytön ruutuun lähetin. Sitten otettiin hyppy noutoa ja Nake oli niin hyvä ja iloinen tässäkin jutussa. Otettiin myös yksi liikkeestä maahanmeno, jossa palkkasin heti maahan käskyn jälkeen ja eihän tässäkään ollut ongelmaa.
Viimeisenä otettiin sitten sitä luoksetuloa. Ensin ihan avoluokan liikkeenä ja stoppi oli hyvä. Ajattelin sitten kokeilla voivoin luoksetuloa. Voi hyvänen aika miten se meni. Ensimmäisen pysäytys käskyn annoin tietysti ekalla merkillä ja siitä Nake sitten hölkytteli toiselle merkille ja pysähtyi siihen. Jos me nyt Naken kanssa ollaan ”vähän” kaavoihin kangistuneita niin tämä taas osoitti sen. Ehkä ollaan muutama vuosi tehty pysäytyksiä siltä matkalta ja tyttö on päättänyt että tällaisen matkan päähän pitää pysähtyä. Toinen yritys ja sama homma. En voinut taas muuta, kun huvittua neidin toiminnasta. Se oli niin Nakemaista! Sitten laitoin takapalkan lähdön taakse ja ajattelin sillä saavani pysähdyksen oikeaan kohtaan. No Tepa teki nakemaiset ja kävi luoksetulo käskyn saatuaan syömässä takapalkan ja lähti sitten vasta tulemaan. Mutta täysillä muuten tulikin ja en sitten kehdannut edes yrittää pysäyttää. Vikalla kerralla neiti malttoi olla syömättä takapalkkaa ennen aikojaan ja stoppikin saattoi olla nopeampi, mutta Teri oli kyllä niin kamalan iloinen ja juoksi ihan täysillä luvan saatuaan palkalle ja takaisin luokseni että itse asiasta huvittuneena jätettiin treenit siihen hyvään ja iloiseen mielentilaan.

Kokeenomainen treeni
Eilen oli kokeenomaisen treenin vuoro ja päätin siten kokeilla Vempin kanssa nykyistä alokas luokkaa hieman helpotettuna. Paikalla makuu otettiin jonkin pituisena, mutta poika oli kyllä aika levottoman oloinen. Ei sillä ollut aikomustakaan nousta, mutta häntä ja pää taas heilui lisäksi jotain hajujakin piti haistella. Helpotin sitten vikan pätkän ja menin ihan pojan eteen seisomaan. Oma syyhän tuo levottomus on, kun olen kai lisännyt liian nopeasti aikaa ja matkaa, varsinkin sitä aikaa! Tässä on siis nyt otettava takapakkia.
Seuraamisista otettiin vain vapaana seuruu. Näin pitkänähän ei olla koskaan seuruuta tehty ja nyt on ollut muutenkin teemana palkata käännöksistä. No ekan käännöksen jälkeen jännäsin jatkaako Vempi matkaa ja kyllähän hän sieltä tuli. Hieman oli matkalla haahuamista kontaktikaan ei koko matkaa pitänyt.
No maahan meno oli sitten hyvä. Hyvä seuruu, nopea maahan meno ja tiukka siellä pysyminen. Hyvä!
Luoksetulo oli muuten hyvä, mutta jätettäessä Vempulan pää kuulemma pyöri ja kyllä vielä käskyä antaessanikin poika katseli sivulle, mutta tuli kuitenkin. Tähän liikkeeseen nyt lisää yllätyksellisyyttä, jos vaikka saataisiin tarkkaavaisempi odotus.
Liikkeestä seisomisessa oli hyvä seuruu, mutta pysähdys olisi saanut tällä kertaa olla napakampi. Tässä myös oli mietintää, että ottiko poika yhden sivu askeleen käskyn saatuaan? Kun itse käännyin Vempiä kohti lähti poika tulemaan luokse, mitäs kummaa? Ei tainnut Vempula nyt olla ihan varma mitä oltiin tekemässä?? Kävin sitten pysäyttämässä pojan uudestaan ja nyt loppu osa sujui niin kuin pitikin.
Sitten vielä se hyppy jota edellispäivänä kokeiltiin. Ei se poika kauhealla vauhdilla hypylle mennyt, mutta eihän me tosiaan olla tuollaista hyppyä moneen kuukauteen treenattukaan. Eli ihan hyvä suoritus.
Kun aikaa vielä jäi otettiin pieni pätkä seuraamista, joka oli nyt tosi hyvää! Tästä siis sellainen asia korvan taakse, että Vempi vaatii sitten ennen koetta että oikeasti tehdään jotain esim. seuraamista, että saadaan turha vouhotus pois.
Sosiaalinen palkka onnistui näissä mölleissä ihan surkeasti tai siltä se minusta tuntui, en vaan osaa!! Kotona tosin tuli sitten mieleen, että Vempiinhän voi koskea ja se jopa tykkää siitä eli opettelen nyt kunnolla sen sosiaalisen palkan ja rapsutusten annon. On ne Terin kanssa niin erilaisia..

Jännä rappukäytävä
Meidän talossa on menossa putkiremontti, jonka takia rappukäytävään on ilmestynyt ammottavia poraus aukkoja. Koska Vempi on sellainen että varmasti niihin kävelee, kun on raukka vähän putkiaivo katsoin parhaaksi yksi päivä laittaa hänet kävelemään käytävän toista reunaa. Kauheaa sutimista ja toiseen suuntaan vetämistähän siitä seurasi. Ihmettelin hiukan asiaa, mutta annoin asian olla. Sama kuitenkin toistui seuraavalla kerralla ja nyt nostin Vempulan käytävän toiselle puolelle. Poika parka oli hieman kauhistuneen näköinen ja luupollaan. Siinä sitten kehuin kuinka reippaasti hän on siinä kauhean jännän aidan vieressä, jonka toisella puolella on iso pudotus. Pian siinä Vempin häntä nousi ja päästiin koti ovelle asti. Seuraavalla kerralla asia oli edelleen hieman jännä, mutta ei enää läheskään niin kuin aiemmin. Tällä kertaa pienet kehut alkumatkalle. Seuraavalla kerralla en sitten enää sanonut mitään, kun eihän siinä nyt mitään kummallista ole kulkea aidan vieressä. No nyt ei tuo käytävän reuna ole enää minkäänlainen jännityksen paikka vaan siinä kuljetaan ihan niin kuin missä tahansa muuallakin.

Pesuun jouti koko porukka
Tässä yhtenä keväisenä päivänä piti viettää koirien pesu päivää. Kumpaakaan ei ollut tarkoitus kokonaan pestä vaan hoitaa ongelma alueet eli Tepan anaalirauhaset ja Vempin ulkoillessa mustaksi värjääntyvät varpaat.

Ensimmäisenä vuorossa oli Vempi, joka pääsi kylpyyn heti aamu ulkoilun jälkeen. Koska meillä on semmoinen istuma-amme tuolla kylppärissä voin kertoa peseminen on aina ihan hirmu helppoa ja silleen. No tätä tassujen pesua nyt oli tehty jo muutama muukin kerta parin päivän sisään joten siihen on tullut jo tekniikka, altaan alaosaan vettä koiran nilkkoihin asti ja koira sinne lillumaan, tassujen heiluttelua ja pientä hankausta. Tämän jälkeen Vempula sai luvan nousta ylemmälle osalle, ensin etutassut ja niiden huuhtelu ja sitten takatassut. Sitten vielä tassujen kuivaus puristelu sekä vielä pyyhe kuivaus ja valmista.

Kun musta vesi oli toimitettu pois altaasta oli Tepan pyllyn vuoro. Minä varustauduin hommaan asian mukaisella suojavarustuksella eli kertakäyttöhanskat käteen. Se helpompi rauhanen tyhjeni taas melko helposti ja nestekin oli sen näköistä kuin piti. Enemmän työtä vaati ongelmarauhasen ongelmat. Ensiksikin mokoma yritti paeta käsittelyäni hakeutumalla syvemmälle. Vähän töitä tehtyäni sain kuitenkin ilkimyksen napattua kiinni ja tyhjennys alkoi. Ensin ei mitään, mutta sitten yhtäkkiä rauhanen päätti luovuttaa ja ampui nesteensä yläviistoon, johon en ollut varautunut. Tein taidokkaan? väistö liikkeen ja jatkoin homman loppuun rauhasen nyt ampuessa nestettä ennalta odotettuun suuntaan. Kun homma oli valmis kuivasin Terin ja nostin pois altaasta. Vielä ennen vesasta poistumista tarkistin peilistä ettei anaalirauhaseritteitä näkynyt missään. Kun sitten astuin ovesta ulos ja huitaisin hiukset pois silmiltä totesin että käteen jäi jotain märkää. Vettä?? Ei sentään se märkä oli ruskeaa eli väistöliikkeeni ei ollutkaan niin täydellinen kuin luulin vaan rauhanen oli onnistunut kostoiskussaan. Niinpä sitten jouduin vielä minäkin suihkuun joukon jatkoksi. Tilanne päättyi rauhasen kanssa tasapeliin 1-1. Seuraavaa ottelua odotellessa ja suojautumisvarusteita parannellessa.

Nakea niin nukuttaa

Näin paljon ehti tapahtua ennen kuin sain aikaiseksi mitään ylös kirjoittaa. Ehkä siinä on taas juttua vähäksi aikaa. Niin joo ja Vempi tapasi Hilda siskoaan leikkien merkeissä, siitä kuva saastetta loppuun. Buff!

Kuukauden kuulumiset

No niin päivitelläänpä kuulumisia. Lähinnä luvassa toko juttuja.

Aloitetaan siis tokolla. Tepa viettää edelleen eläkepäiviä, mutta on päässyt mukaan treenaamaan. Hallitokoissa Teri on yleensä vain hengailemassa mukana ja seurailemassa nuorison menoa. Muutaman kerran ollaan nyt käyty ulkona treenailemassa, eräällä parkkipaikalla. Siellä myös tyttö on päässyt hommiin ja ollaan tehty lähinnä seuraamista, kakeja ja paljon tunnaria. Tai no ei sitä ehkä voi tunnariksi sanoa, kun olen heitellyt yhtä kapulaa hankeen ja neiti on sen sieltä saanut etsiä. Mutta kun se nenän käyttö on Tepan mielestä niin huippu kivaa!! No kunhan lumet ja jäät sulaa aletaan ottaa haju hommaa virallisempaan tapaan ja lisään kasan kapuloita näköpiiriin. Tavoitteena on saada Tepan tunnari kuntoon kesän aikana. Ihan vain koska tykkään kouluttaa koiriani ja Nake saa samalla kaipaamaansa aivojumppaa.

Vempulan kanssakin on tarkoitus aloittaa tunnarin opiskelu kunhan tosiaan säät sen sallii ja kapulan piilotus kasoja alkaa löytyä, siis lähinnä jäästä irti olevia lehtiä. Seuraamista  on nyt harjoiteltu kovasti ja se alkaa taas näyttää miltä pitääkin. Viimeksihän taisin kertoa meidän seuruu ongelmista? Viime kerralla ohjatuissa treeneissä meillä oli häiriö kerta ja se meni muuten tosi hyvin. Kouluttajakin sanoi huomaavansa selvää edistymistä häiriön siedon kanssa parin kuukauden takaiseen verrattuna. Aluksi tehtiin vanhan idarin tapaista liikettä niin että toinen koirakko teki samaa hommaa neliön vastapäisellä sivulla. Tehtiin yhtä liikettä kerrallaan eli maahanmenoa ja seisomista meidän osalta. Poika oli kyllä super taitava!! Ei olla siis liikkeinä näitä ollenkaan tehty, mutta no problem kyllä Vempi nää hommat osaa. Ilmeisesti pohjatyössä on onnistuttu? Seuraaminen oli tosi hyvää ja poika suoritti molemmat liikkeet heti käskyn saatuaan ja pysähtyi kuin seinään. Myös taakse menot sujuu. Välissä tietty otin Vempulan kanssa pelkän seuraamis pätkän ettei ala taas ennakointia ilmestymään.
Seuraava kierros olikin haastavampi, kun toinen koirakko teki toisessa laidassa luoksetuloa ja toinen teki seuraamista. Ensimmäiseksi tehtiin luoksetuloa ja se eka kerta olikin hankalin. Vempi meinasi lähteä juoksemaan toisen koirakon luokse ja kaarti jo tosi rajusti, mutta sain kun sainkin pojan huudettua matkalta luokseni leikkimään. Tämä oli minulle tosi iso juttu, koska aiemmin poika olisi varmasti valinnut sen toisen koiran luokse menon luokseni tulon sijaan. Olin niiin onnellinen tästä. Meidän seuraamis pätkällä pidin Vempulan hihnassa, koska tiesin että juokseva koira on hänelle vaikea häiriö. Vähän meinasi aluksi ajatus rakoilla luoksaria tekevän koiran suuntaan, mutta lopulta saatiin taas mielenkiinto suunnattua itse asiaan eli seuraamiseen.
Lopuksi tehtiin vielä paikalla olo harjoitus niin, että kouluttaja tuli eteen, vingutti lelua ja heitti jopa noutokapulan. Vempi oli aikas pro aiempaan tasoonsa ja noutokapulan himoitsemiseen nähden, eikä vilkaissutkaan kapulaa. Edes toisille koirille tehdyt sanalliset häiriöt ja häiriö käskytykset eivät saaneet kontaktia pahemmin katkeamaan. Myös paikalla olo tehtiin häiriössä eli kouluttaja kierteli koiria.
Ohjatun suuntia ollaan nyt Vempin kanssa aloiteltu ja ihan kivasti se jo ne hakee, mutta vasen puoli on selvästi pojalle se vaikeampi. Tässäkin varmasti edistytään, kunhan aletaan asiaa taas enemmän treenaamaan.

Muita juttuja
Mitäpäs muuta meille? Ei mitään ihmeellistä ihan vain tavallista arkea. Ohitukset sujuu tällä hetkellä vaihtelevasti, mutta entistä enemmän jo Vempi on alkanut tarjoamaan itse kontaktia ja into ujellus muitten luo on vähentynyt tämän ansiosta paljon. Toisella puolella tietä kulkevia koiria hän ei taida enää huomatakaan. Tepalla oli asian kanssa tuossa joku aika sitten hieman enemmän hankaluuksia, mutta nekin näyttää nyt jääneen taakse.

Facebookissa kiertää tällä hetkellä nami haaste, jossa koirat pitää laittaa makaamaan ja niiden ympärille asetella makupaloja tai joitakin hyviä nappuloita. Mekin muutama päivä sitten tuon haasteen otimme suoritettavaksi ja sehän onnistui! Ihan aluksi Vempi meinasi paikaltaan nousta, mutta kerran huomautus asian asiattomuudesta riitti. Kiltisti napottivat siis molemmat koiruudet paikallaan ympäröinnin aikana. Koska osassa haasteita on toinen osia missä koirat otetaan pois namien keskeltä niiden niihin osumatta päätimme suorittaa tämänkin osan. Tepalle homma oli helppo, nami vaan käteen ja varovasti kävellen pois namien keskeltä ja toiseen kohtaan istumaan. Mutta Vempula, jolle luopuminen on vielä tosi vaikeaa koki namien keskeltä pois tulemisen erittäin haasteellisena. Poika vain tuijotti nameja ja mietti että pitääkö näistä nyt yli mennä? Ei hänella ollut aikomustakaan nappuloita ottaa, mutta kamalaa että ne pitäisi ylittää!! No kyllä se ylitys lopulta onnistui, namipalan ja eteenpäin tuuppimisen avulla.

Alla namihaaste kuvat makaaminen keskella ja sen jälkeen. Nyt kohti uusia herkkuja. Buff!

Teri 10 v.

Niin Tepa täyttää tänään jo kymmenen vuotta! Mutta varsinkin hänelle ikä on vaan numeroita, joten ei tässä vielä mistään täysimummoutumisesta ole kyse. Toki pidän kyllä kymmentä vuotta virallisena mummo ikänä Nakelle. Tepan synttäri päivä on kulunut aika rauhallisissa merkeissä, lepäillen, vahtien ja matkaillen. Oltiin muutama päivä tässä sukuloimassa ja Teri pääsikin viettämään synttäri riehaa jo vähän etukäteen vapailun merkeissä. Tänään kotiin ajellessa käytiin ostamassa Terille se tärkein juttu eli herkku juhlan kunniaksi. Illalla oli perinteisesti vuorossa kakulla herkuttelua eli molemmat koiruudet saivat puolikkaan maksalaatikon ja kermaviiliä päälle. Tepan kakkua koristi kymmenen kurkku-kynttilää ja Vempillä oli kaksi kurkku lätkää kupissa mukana.

Touhuja ystävien kanssa
Ystävänpäivää vietin tietenkin kahden parhaan ystäväni kanssa. Vempin kanssa tokon valmennusryhmässä vieraillen ja Terin kanssa epävirallisissa aksa kisoissa.

Jos nyt mennään  asiat järjestyksessä, niin otetaan käsittelyyn ensin se Vempin toko. Alkuun minulla oli ajatus ottaa seuraamista, kun poika on vähän kiinni esim. ruudussa ja halusin sitä hommaa katsoa. Vempula siis lähtee seuraamisesta hyvin liukkaasti ruutua kohti jos sellaisen näkee.. No ei saatu seuraamista onnistumaan sitten millään ja sain tuomioksi ettei poika osaa seurata. Tehtiin siinä sitten kontaktissa häiriöitä ja täytyy kyllä sanoa, että minun mielestä poika luopui aika nopeasti häiriöistä ja pysyi hyvin kontaktissa.
Minä ajattelin tuosta seuruusta, että olipas se nyt häiriö herkkä, kun ei edes yhtä askelta saatu otettua ja seuraavan päivän treeneissä oli pakko kokeilla toimisiko homma paremmin. Ei toiminut. Ongelman syykin selvisi aika nopeasti. Vempi ennakoi aika rajusti liikkeestä seisomista, mitä ollaan nyt paljon treenattu ja pysähtyi seisomaan kahden askeleen jälkeen. Hassua, sillä en ole kyseistä liikettä kertaakaan ottanut liikemäisenä, vaan olen antanut pojalle käskyjä vapaasti hömpöteltäessä. Kai hän sitten fiksuna tai putkiaivona on siinäkin hakenut oikea paikkaista seuraamista? Palattiin siis seuraamisessa niissä treeneissä ihan alkuun ja palkkasin poikaa eteenpäin. Kummallista kyllä tiistaina mökillä seuruu alkoi taas onnistua!
Mutta nyt takaisin valmennukseen. Toisella kierroksella otettiin noutoa, kun Vempistä kapula on vähän liiankin kiva. Vempi siis leikitteli kapulalla sille juostessa ja se irroittaminen on taas niin vaikeata. Saatiin hyvä vinkki ja kokeiltiin sitä, se toimi, kunnes loppuun ilmeni uusi ongelma. Vempi jäi kapula suussa seisomaan noutopisteeseen sain tähänkin vinkin ja sitä kokeiltiin seuraavana päivänä. Muuten ihan hyvä, mutta poika ei lähtenyt palauttamaan kapulaa ilman uutta käskyä vaikka kuinka kauan odotin tekevän sen oma-aloiteisesti. Sitten kun poika lopulta tuli luokseni se yritti saalistaa minulla oleva lelua kapula suussa. No minulla on tuohon jumimiseen jo uusi suunnitelma jonka toimivuutta täytyy heti tilaisuuden tullen kokeilla.
Viimeisenä otettiin kakeja ja sain käskyn laittaa käsimerkit maahan-istu kakeissa tauolle, kun Vempi esitti taas "yritän mennä selänkautta ympäri" -taitojaan.. Maahan-seiso vaihdossa meillä on ollut sellainen ongelma, että olen saanut pojan ajattelemaan sen käden lätkäisyliikkeenä eli iso hyppy ja käpälä käden päälle. Tähän sain vinkiksi toisella kädellä estää Vempiä lyömästä tassuaan kädelleni ja se näyttikin valmentajan tekemänä tosi helpolta hommalta vaan ei se sitten seuraavana päivänä minun itse kokeillessa toiminut. Vempi vaan pomppasi entistä korkeammalle. Muutama sellainen epäonnistunut toisto ja sitten aloin ajatella asiaa taas ja siirryin ohjaamaan liikettä Vempin eteen, jolloin sillä ei olisi kättä läppäistävänä edessään ja hip hurraa se toimi!!

Terin kanssa oli iltapäivästä sitten vuorossa agiepiksien möllirata. Tehtiin se kahdesti, kun ajattelin että voin sitten toisella radalla korjata ekalla tekemäni virheet. Ensimmäinen rata oli kuitenkin se parempi ja saatiin siitä vaan 5 virhepistettä. Nekin johtui siitä että ohjasin viimeiseen putkeen jotenkin huonosti ja Tepa kävi putkessa pyörähtämässä ja tuli samasta päästä takaisin. Pitää myöntää että kuutos esteen huonon ohjauksen takia minulla oli sen vähän aikaa koira hukassa, kun tuli niin kiire. Oltiin kuitenkin kolmansia ja Tepa sai palkinnoksi herkkuja. Aikaa meni 46,82 Koska Bloggeri ei suostu löytämään videota YouTubesta niin tässä linkki ekaan rataan:
https://www.youtube.com/watch?v=FzPlbgOkir8

Semmoista. Päätämme tämän katselmuksen talvisiin ja tuulisiin tunnelmiin. Buff!

Ööö tuota tuota hmm..

Niin.. En nyt taida aloittaa sellaisella lauseella joka viime vuonna tuli jo tutuksi niissä harvoissa päivityksissä. Siispä asiaan. Ja uskokaa tai älkää meillä on tapahtunut vaikka mitä siitäkin huolimatta että mitään ei ole julki tuotu.

Kuuleeko Helsinki, täällä Teri!
No tärkeinpänä viime kuukausien tapahtumana on kyllä ollut tuo Terin Sankarikoira-palkinto joka käytiin joulukuussa hakemassa ja josta kuvakin jopa täältä löytyy. Tepa oli kyllä tosi coolisti tuolla messari reissulla eikä stressannut yhtään vaan meni paikalla kuin vanha tekijä. Kun hidastin vauhtia kojuja kierrellessä tuntui Teri miettivän että tämä on varmaan nyt joku toko juttu ja hän tuli viereeni kontaktiin seuraamaan. Siis kuvitelkaa siinä hälinässä. Reipas, rakas Tepa. Toisista koirista ei paikan päällä välitetty, muutenkin kuljettiin häntä ylhäällä ja oltiin hyvällä tuulella. No siinä vaiheessa tyttö kyllä avasi sanaisen arkkunsa, kun tuttuja nähtiin olihan se toki niin hienoa!
Ennen palkintojen jako tilaisuutta oli kahvittelu hetki, jossa kaikki paikalle saapuneet sankarit olivat läsnä. Tuollakin Tepa otti iisisti ja laittoi oikein silmät kiinni ottaakseen torkut. Kun kävin tarjottavia hakemassa jätin Terin käskyn alle odottamaan ja siellähän se tyttö nätisti odotti ohi menevistä koirista huolimatta. Kyllä muuten on tokoilu kannattanut ja lisännyt koiruuden hallintaa!
Kun sitten siirryimme isonlavan taakse odottamaan vuoroamme päätti tyttö sielläkin ottaa levon kannalta, kävi kerälle ja laittoi silmänsä kiinni. Itse palkinnon hakuun neiti lähti hyvin ja kulki hirmu hienosti haistelematta areenan hajuja. Rauhallisesti Tepa malttoi korokkeellaakin muiden sankareiden kanssa olla kunnes tuttuja tuli näkyville, sillä silloin riemu repesi. Palkintojen haun jälkeen käytiin vielä ottamassa Teristä kuvia ja hyvähän niitä oli ottaa, kun tyttö oli juuri ennen reissua käynyt Sarilla pesussa ja kaulassa oli edes menneen Salsa-collien blingbling panta. Kiitos Sari Terin pesusta ja pannan lainasta! Ja kiitos kaikille Tepan suuressa juhlassa mukana olleille vielä tätä kautta ja kuukauden myöhässä.
Niin ja oli se reissu kai Terin mielestäkin mukava, kun pääsi ihan kahdestaan minun kanssa reissuun ja sai vielä paikan päällä paljon herkkuja vanhoilta ja uusilta tutuilta. Toki niitten tuttujen ihmisten näkeminen taisi olla se ykkösjuttu Terille.
Ihan vielä fiilistely mielessä pari Sarin ottamaa kuvaa Teristä.

Toinen koira kävi luvatta nuuskimassa takapuolta, mutta mitä tekee Tepa? Makaa tietysti paikallaan, niinkuin on käsketty :)

Eläkeläinen ja tulevaisuuden tokotoivo

Ehkäpä sitten voisin kertoa meidän harrastus puolen kuulumisia. Teri jäi sitten ihan virallisesti tokokoe-eläkkeelle. Tytöllä alkaa jo olemaan sen verran pitkät piuhat, että käskyjen perille meno vie välillä pari sekuntia. Vaikka sen jälkeen tuleekin hyvä ja nopea suoritus, niin kyllä sen parin sekunnin viiveen jo ulkopuolinenkin huomaa ja olihan se viime kesän yksi koekin jo sellainen missä sen näki ja jossa tuomarikin asiasta mainitsi. Nyt tyttö saa sitten harrastella tokoa ja koitetaan päästä joskus aksailemaankin. Varmaankin kesä tuo taas tullessaan paremmat tokoilu mahdollisuudet Tepan kannalta.

Vempula on nyt siis saanut alkaa minun viralliseksi treenikaveriksi tokossa. Kovasti vaihtelevalla tahdilla ollaan nyt treenailtu, lähinnä sen takia että enää ei niin helposti pääse ulos treenaamaan. On minulla kyllä eräs paikka mielessä, kunhan vähän lämpenee niin päästään isompaa tilaa vaativia juttuja harjoittelemaan myös muualla kuin ohjatuissa treeneissä. Mistä tulikin mieleen että viime treenit oli ihan kauheat! En tiedä oliko se juttu nyt uudet treeni kaverit vai uusi treenipaikka vai mikä, mutta poika otti hatkat useampaan otteeseen. Toivottavasti oli kerta luontoinen juttu ja ensi kerralla ei tarvitse asiaan kummemmin paneutua. Tosin käydään kyllä ehkä vapaavuorolla asiaa harjoittelemassa.
Muuten meno kuulemma näytti hyvältä ja liikkeet mitä nyt tehtiin oli hyvät, mutta jos ei koira kuuntele, niin eihän se pitkälle kanna. Toisaalta Vempi on vielä kuitenkin pentu jolta en kyllä vielä odottaakaan suurta häiriönsieto kykyä tai luopumisen taitoa. Tuossa luopumisessa on kyllä edistytty ainakin ruoan suhteen.
Kapulan kanssa ollaan edistytty ihan huimasti reilussa viikossa. Kerroin Vempin tapporavistuksista ja sain ohjeeksi tehdä kapulanpito ja nosto treeniä. Eihän siinä nostossa mitään ollut mutta se pito olikin sitten vaikeampi, koska sitä oltiin ihan vähän vasta aloiteltu. Poika ei siis ottanut kapulaa kädestä suuhun. No kun sain Vempin ottamaan kapulan suuhun tuli siitä tietenkin heti palkka ja niinpä kapulan pito oli pari päivää sellaista heti pois syljeskelyä. Mutta viikossa on tapahtunut paljon ja nyt poika pitää kapulaa hirmu nätisti jopa 10 sekuntia. Kapulan paikkakin on pitotreeneissä oikea. Nyt sitten harjoitellaan vielä sitä ettei kapulasta löysätä otetta vaikka käsi lähestyy. Tänään jo pääsin vähän kapulaa koskettamaan ilman että niin tapahtui.
Paikalla makuussa poika pysyy, mutta on toki aika vilkkaan oloinen, kun häntä heiluu ja lähellä liikkuvia ihmisiä sekä koiria pitää tarkkailla. Pitää vaan itse malttaa olla vielä lähempänä, jotta ei pojan ajatus lipsahda muualle. Viimeksi minulle sanottiinkin että Vempissä on liikaa liikkuvia osia. Paikalla istuminen oli parempi viime treeneissä kun makuu, mutta tällä kertaa jäin jo heti lähemmäksi. Kotonahan tehdään jo piilopaikkiksia ihan ongelmitta, mutta halliin tästä on vielä matkaa. Taidetaan nyt olla siinä tasolla että kyllä se kotona ja pienessä häiriössä osaa ;)

Näin lyhyesti tämän hetken tilanne. Palaillaan kun palaillaan! Buff!

Fiksut ja filmaattiset osa 1.

Tepalla hiukset silmillä, eiku..

Fiksut ja filmaattiset osa 2.