Terveydellisiä ja tokomaisia juttuja

Yleinen tilanne päivitys
Meidän kotiosoite on muuttunut. Se muuttui puolitoista viikkoa sitten. Saman kaupungin sisällä edelleen asutaan, mutta matkaa edellisiin asuinpaikkoihin on reilu kymmenen kilometriä. Uusia lenkkireittejä siis on ollut tarpeellista taas etsiä. Onneksi niitä on ihan mukavia löytynytkin ja muutama reitti vaihtoehto on vielä tutkimatta. Koirat suhtautuivat muuttoon molemmat tavallaan. Teri kävi ensimmäistä kertaa sisälle tullessaan kiertämässä asunnon ja meni sitten ovelle odottamaan, että eiköhän tästä lähdetä? Ensimmäisen päivän Tepa vietti sängyn alla mökötyksen ja ihmetyksen vallassa, kunnes sohva oli saatu paikoilleen ja kokoon. Sitten neiti muutti sohvan päälle ja hylkäsi hiljalleen sängyn alusen. Vempi suhtautui asiaan hyvin Vempimäisen huolettomasti. Häsäntuusa vaan hömpötteli iloisesti, mutta siirtyi tavallista enemmän perässäni huoneesta toiseen. Onneksi tämäkin vaihe meni pian ohi poika voi jälleen viettää aikaansa missä asunnon osassa haluaa ilman hylkäämisen pelkoa.
Niin ja vielä sellainen tärkeä päivitys luontoinen asia, että Vempin terveystutkimusten tulokset lausuttiin kennelliitossa samoiksi, kun millä arvioilla ne lähtikin. Eli lonkat A/A ja kyynärät 0/0 parhaat mahdolliset tulokset siis. Näitten perusteella uskaltaa agilityakin harrastaa ja alkaa nostella rimoja.

Bussi matka rokotusten hakuun

Ensimmäisen päivän uudessa kodissa Vempi seurasi minun perässä

Sohva asennettu

Toko ongelmia ja valon pilkahduksia
Nyt on sitten ilmennyt pieniä ongelma kohtia tokossa. Niitähän nyt aina tulee ja menee, mutta ekaa kertaa kunnolla herra Häsälle. Ongelma numero yksi on se, että seuraaminen on liika kivaa (positiivista sinänsä) ja siinä tulee herkästi alkuun ilon vingahdus. Ongelmaan tartuttiin syöttämällä Vempulalle makupaloja ennen liikkeelle lähtöä ja se toimii. Nyt on jo ollut paljon hiljaisiakin liikkeelle lähtöjä ilman namia, mutta myös niitä äänekkäitä. Edistystä kuitenkin. Pojallahan selvästi nousi kierrokset jo liikkurin käskyttäessä ja siinäkin sitten syötiin nameja. No tästä on päästy ja se ongelmahan oli pelkissä seuraamista sisältävissä liikkeissä. Olen myös opetellut kehumaan Vempiä rauhallisemmin, niin sekään ei nosta kierroksia. Toisaalta, jos näyttää että seuraavassa liikkeessä tarvitaan enemmän virtaa se hoituu kehujen äänen korkeutta nostamalla. Ihana piirre harrastus koiralla.
Ongelma numero kaksi liittyy myös seuraamiseen. Vempulan niin hienot vasemmalle käännökset ovat kadonneet. Näiden kanssa nyt pitää tehdä töitä. Poika on päättänyt olla vähän laiska ja odottaa että minä käännyn ja tulee sitten seuraamaan valtamerialus taktiikalla. Ei hyvä. Tähänkin ongelmaan on nyt pari ratkaisu vaihtoehtoa. Katsotaan kumpi niistä toimii. Joko tehdään käännöksiä jonkun esteen avulla jolloin pojan on pakko kääntää itseään, ettei törmää tai sitten muistutellaan muuten asiasta. Herra Laiskaperä kyllä tekee käännöket hyvin oikealle ja täys käännökset.
Ruudun paikan kanssa ollaan tuskailtu vähintään se puoli vuotta. Mutta nyt asiaan näyttää tulleen muutos. Jipii! Jokin on vihdoin ja viimein loksahtanut paikalleen ja Vempi on alkanut tarjoamaan jatkuvasti samaa paikkaa ruudun sisältä. Vauhtihan siinä paikan hinkkuussa kärsi, mutta onneksi pojalle on tehty juurikin sitä vauhtia sinne alle ennen paikan hinkkuuta, niin muutama motivaatio ruutu palautti tilanteen vauhdin osalta. Nyt sitten vain sopivasti paikkaa ja motivaatiota sekaisin, niin eiköhän siitä joskus koe kelpoinen ruutu saada.

Onni on ojaan houkuttelevat kaverit

Tepan terveys huolia
Minä olen ollut viime aikoina huolissani Tepan terveydestä. Ei sillä etteikö hän olisi edelleen virkeä ja hommissa innoissaan mukana oleva super mummo, vaan koska neiti on kovasti laihtunut ja näkökin tuntuu huonontuneen.
Laihtumisen olin pannut jo itsekin merkille, varsinkin siinä vaiheessa, kun tytön valjaita kiristelin. Totuus iski kuitenkin pahiten rokotus käynnillä, jonka yhteydessä eläinlääkäri kysyi onko Tepa ollut aina niin hoikka. No eihän se ole. Käytin tytön vielä vaa'alla ennen pois lähtöä ja järkytyksekseni Nake painoi alle kymmenen siis 10 kiloa!! Meidän Nake, jonka paino on viime vuodet ollut lähellä kahtatoista kiloa. Lääkäri selitti asian kyllä jotenkin, ilmeisesti normali ilmiö vanhenevalla koiralla. Tai kai sitä voi sanoa jo että koira vanhuksella. Itse ryhdyin toimenpiteisiin ja aloin laittaa vanhus ruoan sekaan samanlaisen annoksen aikuisen koiran nappuloita. Muutaman kuukauden Nake on tuota nykyistä vanhus ruokaa syönyt, liekkö sillä sitten vaikutusta painon putoamiseen? Edelleen Teri siis on normaalin virkeä ja mahdollisuuden löytyessä myös vauhtia löytyy, Vempulaa se myös jaksaa haastaa lattialla pyöritys leikkeihin ja tarkkailun tuloksena voin todeta, että ulostekin on normaalia. Toivotaan että neidin paino nyt vähän nousee tai ainakin pysyy samoissa lukemissa.
Näkö neidiltä tuntuu huonontuneen jonkin verran. Vieraiden koirien kanssa sitä ei auta päästää yhtään kuonotusten. Aluksi Naksu heiluttelee häntää ja tekee kyllä tuttavuutta, mutta yllättäen sitten käykin toisen kimppuun, no onneksi sen purukalusto on nykyisin aika rajallinen. Tästä kiinni käymisestä johtuen kävimme jokin aika sitten shoppailemassa neidille kuonokopan, jotta ikäviltä yllättäviltä kohtaamisilta vältyttäisiin. Sitä käytetään sitten, jos Tepa kulkee treeneissä mukana niin että joukossa on vieraampaa koiraa. Olen päätellyt ettei Tepa enää näe mitä muut koirat sille sanovat ja olettaa sitten, että kaikki on tulossa päälle. Näön huononemisen totesin myös yksi päivä, kun Tepa haukkui vastaan tulevaa ihmistä, vasta lähempää tyttö havaitsi että kyseessä on ihminen eikä viitsinyt enää haukkua. Myöskin treeni kaverin se haukkui viime viikolla, kunnes muutaman metrin päästä tajusi kuka ovesta tuli ja se haukkuminen loppui siihen. Onhan tytöllä toki silmissä jo nähtävissäkin sellaista vanhan koiran heijastetta. Toivotaan ettei näön huononeminen kuitenkaan ratkaisevasti tule häiritsemään tytön elämää.

Mysteeri makkara
Tässäpä tarinaa muutaman viikontakaa..
Lenkillä ollessa löytyi mystinen nuotiolle hylätty makkara. Siellä se yksin nökötti tikun nokassa nuotion lämpöä nauttien. Vasta rannalta näkyi vielä tuli ja pieni liekki oli silloinkin kun ensi kertaa makkaran lähemmin kohtasin. Noin puoli tuntia kestäneen eromme jälkeen makkara yhä kökötti hieman mustuneena yksin paikallaan. Kun ensimmäisestä näköyhteydestä yksinään savuavaan nuotioon oli kulunut noin tunti aloin hiilloksen sammutus puuhiin, katsoin niin parhaaksi.
Jos ei makkaran paistaja sitä palannut syömään, sen teki varmaan lähistöllä kärkkynyt varis. Se mikä oli makkaran lopullinen kohtalo jäänee arvoitukseksi.
Mitä tekivätkään makkaran himoiset karvakorvani moisen herkun kohdatessaan? Molemmat toki kurottelivat makkaran suuntaan. Sanoin kerran että makkaraa ei oteta, Vempi uskoi kerrasta ja se loikoilikin sitten vapaana rannalla, kun kannoin vettä nuotioon. Uusinta yrityksiä makkaran luo ei tullut. Terille ei kerta riittänyt vaan sanoin asiasta hänelle lähemmäs toistakymmentä kertaa. Sen jälkeen Nake alkoi pohtia, ettei makkaran luo kannattane yrittää, jos joku on näkemässä. Kuten aiemmin jo kävi ilmi, makkaran kohtalosta ei ole tietoa ainakaan koirani eivät sit syöneet.

Mysteeri makkara

Mukavaa kevään jatkoa. Buff!

Vempi Potteri 2v

Vempula viettää tänään syntymäpäiväänsä. Tasan kaksi vuotta sitten putkahti maailmaan pieni schape poika, jonka kohtalona oli muuttaa minua ja Teriä riemastuttamaan. Ihana kultainen Vempi <3

Yhteisposeeraus ja Tepa taas arvostaa..

Tilanteen tarkistuksia

Hommaa on taas piisannut, lähinnä Vempulan kanssa kun Terihän viettää edelleen ansaittuja eläkepäiviään. Ei hänkään sentään laakereillaan täysin lepää, mutta suurimmaksi osaksi tytön tehtäväksi on nyt jäänyt seuraneidin rooli. Harrastus puolella on treenailtu sekä tokoa että aksaa ja terveys puolella Vempula on käynyt kuvauttamassa luustoaan. Tekstin piristykseksi saatte tällä kertaa siskoni ottamia kuvia kun hän kävi testailemassa uuden kameransa säätöjä. Kuvien käyttöön minulla on lupa.

Jos koiran rukous kuultaisiin..

Kuin tytön tuoksu voi noin tainnuttaa?
Eilen oli meillä jännä päivä, kun vihdoin ja viimein sain kaikki asiat sellaiselle tolalle että Vempi pääsi luusto kuviin. Poika saattoi kyllä jälkeen päin tuntea itsensä hieman huijatuksi.
Kun lähdimme Vempin kanssa kohti eläinlääkäriä tuntui pojan ajatus olevan että "Jes! Jotain kivaahan tässä mennään tekemään, kun emännän kanssa kaksin lähdetään". Ja kun sain auton eläinlääkärin parkkiin sama innostus jatkui. Se jatkui vielä sisälle asti, koska oli kauhean kivaa kun sisällä oli ihminen joka puhui Vempille. Lisäksi sisällä oli Bennyn väri kaksoisolento, mikä nyt tietysti oli myös pojan mielestä ihan huippua. Päästiin suoraan vaa'alta röntgen huoneeseen. No sielläpä (miten huippua taas) oli ihania tyttö koirien hajuja. Vinku vinku iih iih häsä häsä, tyttöjä iih iih. Huh sanon minä. Ja into häsääminen jatkui, kun sisään tuli lääkäri, joka tuli ihan vartavasten Vempiä katsomaan. Sitten kävi hoitaja mikä oli toki myös ihanaa, niin kuin kaikki muutkin huoneessa kävijät. Kun oltiin pitemmän aikaa huoneessa odoteltu sai Vempi lopulta rauhoitteen, jonka pistäminen ei ollutkaan sitten ihan niin hauskaa, mutta oli onneksi pian ohi. Maailman rakastaminen loppui sitten vasta unen tuloon. Voi pientä ihanaa poikaa, miten se voikaan katsella maailmaa niin vaaleanpunaisten sydämen muotoisten lasien läpi.
Uni siis lopulta voitti ja päästiin ottamaan kuvia muutaman kerran pöydän liikuttelu hetkellä Vempula meinasi ponkaista pystyyn, mutta muuten homma sujui rauhallisesti. Vempiltä siis kuvattiin kyynärät ja lonkat virallisesti ja selkä epävirallisesti. Kun homma oli ohi sai poika herätteen ja päästiin toiseen huoneeseen heräämään.
Kun poika siellä heräili katsoi lääkäri kuvat ja kävi sitten kertomassa minulle omat arvionsa lonkista ja kyynäristä sekä miltä selkä näytti. Selässä ei kuulemma ole mitään moitittavaa eli se on epävirallisesti terve. Kuvissa näkyy Vempin rekisterinumero eli ne voi joskus myöhemmin laittaa virallisiksi jos haluaa. Kyynärät ja lonkat näytti myös hyvältä, mutta niiden tulokset kerron sitten kun kennelliitto on ne virallisesti lausunut.
Siinä poika sitten heräili ja päästiin lähtemään kotiin. Olihan hän väsynyt ja hieman loukkaantuneen näköinen, kun tyttöjen tuoksut nyt noin tainnuttivat..
Jälki lisäyksenä vielä kerron, että ilmeisesti joko rauhoite tai heräte sai Vempin vatsan sekaisin. Muuta syytä en illalla ilmenneeseen vesiripuliin keksi. Onneksi minulla ole voimassa olevaa Canikuria kotona, jota sitten pojalle annoin ja lisäsin veden joukkoon Nutrisalia. Niillä vatsa rauhoittui nopeasti ja pyllyyn laittamani ponnarit helpottivat pyllyn siivousta.

Hyvin tällä selällä tanssii

Naken muuvit

Toko valkka ja aksaa
Ostettiin seuran valmennusryhmästä vapaaksi jäänyt paikka ja käytiin Vempulan kanssa tokoilemassa. Kouluttamassa oli Outi Kaikkonen. Ensimmäisellä kierroksella tehtiin pojan kanssa kokeen omainen alokas luokka. Alkuun poika oli ihan häsä ja päästi ääntä liikkeelle lähdössä. Lisäksi seuraaminen oli huonoa. Kontakti tipahteli eikä Vempi ottanut perusasentoja. Liikkeestä maahanmenon alussa pääsi taas ääni, muuten kympin suoritus. Kaikki loput liikkeet, paitsi kapulan pito meni ilman ongelmia. Kapulan pito oli levoton, pää pyöri ja ote oli huono. Kun nämä oli katsottu ja todettu mihin nyt pitää kiinnittää huomiota otettiin vielä pientä seuraamis pätkää, joka oli kyllä jo ihan eriluokkaa kuin alussa. Kaikki perusasennotkin löytyi. Pitää vaan ilmeisesti vielä enemmän purkaa pojan intoa ennen koetta, että hän jaksaa keskittyä. Muuten kommenttina saatiin, että Vempi parantaa koko ajan loppua kohti. Ihana piirre koirassa, sen vire ei ainakaan laske.
Ollaan me tokoiltu toki muutenkin eniten päänvaivaa on tuottanut ruudun paikka. Kun se ei vaan tajua.. Nyt saatiin kaverilta siihen kyllä sellainen neuvo, joka tuntuu oikeasti toimivan! Nostettiin etunauha, jolloin Vempi joutuu sitä ihan oikeasti ajattelemaan ja jopa hyppäämään sen yli. Toistaiseksi on toiminut! Toivotaan että jatkossakin. Vempihän nimittäin alkoi ennen nauhan kohottamista lopuksi tarjoamaan paikkaa etunauhan päällä. Muuten ollaan tehty paljon avoluokan juttuja ja jonkun verran ohjattua sekä kiertämistä ja siinä erotteluja.
Meidän toko koe suunnitelmat meni muuten hieman uusiksi. Alunperinhän suunnittelin avoimen luokan koetta tälle kuulle, mutta Vempi ei kyllä ole vielä millään ruudun kanssa siinä kunnossa ja erottelujakin lähinnä kierto-ruutu on tehtävä runsaasti. Suurin syy tähän on kuitenkin se, että pääsimme pojan kanssa seuramme tokon SM-joukkueeseen alokas luokan koirakkona eli avoimeen ei ole vielä asiaa.

Aksailtu on vähemmän ja enemmän onnistuneesti. Käytiin taas mölleissäkin. Ohjauksiin tulo on Vempille vielä kovin vaikeaa, kun eteenpäin vaan pitäisi päästä ja täysillä. Täytyy kyllä pojan eduksi sanoa, että se hakee esteet tosi hyvin.
Möllit meni mies koiran höyryissä, kun juuri ennen meidän vuoroa nenän edestä meni juoksuinen narttu... Eka rata oli sitten sellaista haahuilua että. Kyllä Vempi joo tuli, mutta kyllä se ajatus oli ihan jossain muualla, kuin siellä missä piti saatiin 15 virhepistettä. Toinen rata olisi jo ollut parempi, jos minä en olisi ollut vielä heikko happisessa tilassa edellis radan jäljiltä. Kun välissä oli vain yksi koira ennen uusintaa ei ehtinyt hapetus normaalisoitua. Toisella radalla Vempi olikin sitten hommassa mukana, mutta minä tosiaan hidastin menoa. Poika joutui muutaman kerran pysähtymään, kun ohjaaja ei selvinnyt ohjeita antamaan. Saatiin 10 vp. toinen vitonen tuli pituuden eteen pysähtymisestä ja toisesta en tiedä. Mutta siis missään nimessä vika ei ollut Vempulassa vaan ohjauksen vajaavaisuudessa. Nyt täytyy kyllä myöntää että minua lohdutti kamalasti että monet muutkin urokset menivät samalla sekaisin siitä juoksunartun hajusta. Ei kuulkaa tunnu tuo miehisyys enää ollenkaan niin pahalta, kun tilanteen on itse todennut eikä vaan muitten suusta kuullut! Toki harmi niille muillekin uroksen omistajille.
Vempi kävi myös lainassa kaverillani yksissä treeneissä. Ensin poika tuntui etsivän minua kentän laidalta, mutta kun hän tajusi mistä namit tulee meno muuttui. Itse kurkin menoa sermin takaa ja varsinkin toinen ja kolmas kierron näyttivät hyviltä. He tekivät jopa sellaisen ohjaus kuvio kieputuksen, johon en olisi uskonut Vempin pystyvän, tai ainakaan minä en olisi saanut häntä niin hyvin ohjattua.
Kepeissä Vempi on edistynyt nyt hurjasti, poika tekee kaikki kaksitoista keppiä eikä välitä tulenko perästä, seisonko paikallani, ohjaanko jo seuraavaa estettä vai juoksenko ohi! Kamalan taitavaa! Tästäkin saamme kiittää Lauraa, joka on meitä keppien kanssa nyt muutaman kerran opastanut. Enää pitäisi saada poika oppimaan se oikea keppi väli, mistä mennään sisään..

Täysillä eteenpäin

Tepa on päässyt tokoilemaan enemmän sisä tokoilua, mutta myös ulkona. Ulkona on tehty tuttuja juttuja ja sisällä pohdittu tunnaria ja eteen tuloa. Tunnaria on nyt muuten tehneet molemmat koirat ritilän alta kapuloita haistellen. Oman haistelusta ensin palkka ja myöhemmin sen merkkaamisesta. Tepan kanssa koitin jo ottaa ritilän pois, mutta se oli virhe. Hän palasi entiseen. Otti kyllä oman useampaankin otteeseen suuhun, mutta siinä välissä ja ennen sitä myös monta väärää. Pitää kai alkaa palkata pelkästä oman nostamisesta. Pelkään kyllä että Nake jää sitten siihen jumiin, mutta toisaalta hän on eläkkeellä, joten mitä väliä.

Että semmoista. Buff!

Viime kuuta pakettiin (lähinnä kuvia)

Nyt ehti jo kuukausi vaihtua, ennen kuin sain haluamani kuvat tänne laitettua. Parempi myöhään kuin ei milloinkaan kuitenkin.

Viime kuukausi meni aikalailla normaleissa meiningeissä eli treenatessa ja normaaleissa arki askareissa. Agilityn jatko2-kursi Vempin kanssa päättyi ja käytiin aksa mölleissä molempien koirien kanssa. Terin kanssa rata meni Terimäisesti. Välillä haukuttiin, välillä haisteltiin hajuja ja sitten taas komennettiin. Suoritettiin radalla lähes kaikki esteet ja melkein järjestyksessä. Vempin kanssa meni paremmin, laitan videon radasta tänne. Ongelmia tuotti lähinnä 4. hyppy ja sen jälkeinen putki. Vähän liian vaativaa vielä meille. Ja yksi hyppy meni ohi juoksuksi, mutta muuten meni hyvin. Myös jatko2:sen päätös rata sujui hyvin. Vempi tekee hyvin, minä olen myöhässä.
Käytiin myös mätsärissä näytelmiä varten harjoittelemassa ja muuten vaan, siinä samalla kun siellä talkoilin.
Tänä talvena olen myös saanut tutustua aiheeseen, pitkäkarvaisen koiran lumen keruu. Asiaa ei lainkaan helpota koiran naaman pyörittäminen hangessa..

Mutta nyt kuvia ja videoita. Buff!

Taivaallinen tuoksu?

Lumipallona luokses..

Teri sieti Vempin suurta läheisyyttä yllättävän hyvin

Lisää lumipalloja

Toista sapettaa ja toista schapettaa

Jatko2 loppurata