Hei, olen tämän blogin päähenkilönä toimiva Teri-koira ja tulin kertomaan teille erityisen tärkeästä asiasta!
Kaikki alkoi kun lähdimme äitini kanssa ulkoilemaan tänä aamuna. Aluksi kaikki näytti aivan normaalilta, mutta sitten näin sen, puuksi naamioituneen ufon! Sieltä se tähyili minua yläilmoista ja kurkotteli oksillaan alaspäin. Äiti sanoi minulle että olen hieman hölmö ja että puu on ollut siinä kauan, mutta minä tiesin toisin. Yritin päästä mahdollisimman kauaksi puusta ja tuijotin sen aidan takaa kurkottavia oksia pelon sekaisin tuntein. Äiti ei päästänyt minua kurottautumaan kovin kauas vaan jatkoi normalisti matkaansa.
Kun olin puusta ohi selvinnyt oli vastassa jo seuraava ufo, se oli naamiotunut ylhäältä tuijottavaksi liikennemerkiksi. Tätä yritin taas väistää, mutta äiti ohjasi minut kulkemaan mahdollisimman tuttua kohtaa pitkin ja totesi etten saa vieläkään katsoa x-filesia. Kun olin selvinnyt liikennemerkki järkytyksestä totesin ilokseni etteivät ufot tällä kertaa saaneet minua mukaansa yläilmoihin ja saatoin jatkaa ulkoilua rauhassa.
Iltapäivällä äiti lupasi viedä minut puistoon ja olin aivan innoissani. Puistossa olikin jo kaksi koiraa meidän sinne saapuessamme. Molemmat olivat vielä pentuja vaikkakin isoja sellaisia. Kerroin pennuille heti etten aio tänään leikkiä ja he ymmärsivät yskän ja jatkoivat omia leikkejään. Toisen pennun omistaja sanoi äidille että tuo sinun uroksesi on varmaan vanhempi kuin hänen, niin sitä ei uskalla päästään isoon puistoon leikkimään ettei satu vahinkoa. Kuulin äidin selittävän minun olevan tyttö vaikka nostankin jalkaani. Silloin mieleeni tuli mahdollisuus että ufotkin luulivat minua pojaksi. Niinpä päätin olla kohollamatta koipeani epäilyttävien puiden ja liikennemerkkien kohdalla. Lopun puistoilu ajasta vietin maanpäällisiä asioita, kuten heinän eri maku variaatioita miettien.
Haluan vielä lopuksia muistuttaa kaikkia pitämään tassut maassa ja tarkkailemaan ufojen aikeita!
Teri
perjantai 15. heinäkuuta 2011
tiistai 28. kesäkuuta 2011
Mökkeilyä
Kävimme Terin kanssa viettämässä kesää mökkeilyn merkeissä, mikä tietenkin merkitsi tytölle ihanaa vapautta ja monia muita ilon aiheita.
Teri pääsi tutustumaan kahteen uuteen mökki naapuriin suomenajokoira Ranssiin ja Väiski kaniin. Ranssin kanssa tutustuminen tapahtui häkin verkon läpi haistelemalla ja häntää heiluttamalla. Neidin tervehtiminen kävi hyvin nopeasti ja sen jälkeen ei enää häkin asukas jaksanut kiinnostaa, sillä eihän se kuitenkaan pääsisi sieltä seuraksi leikkimään. Niinpä naapurin pihan tutkiminen jatkui Ranssin katsellessa koppinsa katolta Terin touhuja.
Väiski olikin sitten jo paljon mielenkiintoisempi tuttavuus, sitä piti nimittäin jopa haukkua ja haistella paljon perusteellisemmin. Väiskin ollessa mökkinsä kuistilla tapahtui ensimmäinen kohtaaminen, jolloin Teri näki ensin vain mustan vilahduksen. Haukkauhan sitä vilahdusta piti ja vinkua myös. Pian vilahdus osoittautui kaniksi joka loikki kuistilla, Tepan nenä teki villisti töitä ja yritti selvittää minkäsortin loikkari oli kyseessä. Häntä heilui ja tuhina vaan kuului sekä tietysti harmistunutta haukuntaa. Lopulta tutustuminen pääsi niin pitkälle että Teri ja Väiski olivat kumpikin vierekkäin vain aita välissään, eikä pienempää osapuolta tuntunut paljon jännittävän korvat kyllä pyörivät hurjasti. Tämän lähemmin ei neiti saanut naapuriin tutustua, turvallisuus syistä.
Talon rakennus hommissakin Teri oli mukana vahtikoiran ominaisuudessa tosin hiljaisessa sellaisessa. Rakennuksella neidille annettiin oma paikka jossa se sitten katseli työmaan menoa. Ainoa asia mikä tyttöä selvästi jollain tapaa kiukutti oli se kun ajoin Avantilla eikä tyttö päässyt mukaan. Kaikki muut saa ajaa vaikka minkälaisella meno pelillä, mutta minulta sitä ei sallita. Ajoinpa sitten autoa niin ettei neiti ollut kyydissä, päältäajettavaa ruohonleikkuria tai Avanttia, niin minua seurasi lähes taukoamaton haukunta. Onneksi näitä mitään ei kestänyt kauan ja Terin mielenrauha säilyi.
Mökkeillessä yleisesti huomasin sen kuinkapaljon Teri on rauhoittunut, se jopa malttoi lepäillä välillä ja korvat oli muutakin kuin koristeena ;)
Loppuun vielä mökkeily kuvia :)
Ranssin tervehtiminen
Nuotiomestari valvoo
Myös nuotiota ympäröivät kivet oli syytä pitää puhtaina...
... siivouksen jälkeen oli sotamaalaus taas kasvoilla
Lapion noutoa ehti myös välillä harrastamaan
Terin oma työmaa
Homma valmis, nyt voi levätä
Teri pääsi tutustumaan kahteen uuteen mökki naapuriin suomenajokoira Ranssiin ja Väiski kaniin. Ranssin kanssa tutustuminen tapahtui häkin verkon läpi haistelemalla ja häntää heiluttamalla. Neidin tervehtiminen kävi hyvin nopeasti ja sen jälkeen ei enää häkin asukas jaksanut kiinnostaa, sillä eihän se kuitenkaan pääsisi sieltä seuraksi leikkimään. Niinpä naapurin pihan tutkiminen jatkui Ranssin katsellessa koppinsa katolta Terin touhuja.
Väiski olikin sitten jo paljon mielenkiintoisempi tuttavuus, sitä piti nimittäin jopa haukkua ja haistella paljon perusteellisemmin. Väiskin ollessa mökkinsä kuistilla tapahtui ensimmäinen kohtaaminen, jolloin Teri näki ensin vain mustan vilahduksen. Haukkauhan sitä vilahdusta piti ja vinkua myös. Pian vilahdus osoittautui kaniksi joka loikki kuistilla, Tepan nenä teki villisti töitä ja yritti selvittää minkäsortin loikkari oli kyseessä. Häntä heilui ja tuhina vaan kuului sekä tietysti harmistunutta haukuntaa. Lopulta tutustuminen pääsi niin pitkälle että Teri ja Väiski olivat kumpikin vierekkäin vain aita välissään, eikä pienempää osapuolta tuntunut paljon jännittävän korvat kyllä pyörivät hurjasti. Tämän lähemmin ei neiti saanut naapuriin tutustua, turvallisuus syistä.
Talon rakennus hommissakin Teri oli mukana vahtikoiran ominaisuudessa tosin hiljaisessa sellaisessa. Rakennuksella neidille annettiin oma paikka jossa se sitten katseli työmaan menoa. Ainoa asia mikä tyttöä selvästi jollain tapaa kiukutti oli se kun ajoin Avantilla eikä tyttö päässyt mukaan. Kaikki muut saa ajaa vaikka minkälaisella meno pelillä, mutta minulta sitä ei sallita. Ajoinpa sitten autoa niin ettei neiti ollut kyydissä, päältäajettavaa ruohonleikkuria tai Avanttia, niin minua seurasi lähes taukoamaton haukunta. Onneksi näitä mitään ei kestänyt kauan ja Terin mielenrauha säilyi.
Mökkeillessä yleisesti huomasin sen kuinkapaljon Teri on rauhoittunut, se jopa malttoi lepäillä välillä ja korvat oli muutakin kuin koristeena ;)
Loppuun vielä mökkeily kuvia :)
Ranssin tervehtiminen
Nuotiomestari valvoo
Myös nuotiota ympäröivät kivet oli syytä pitää puhtaina...
... siivouksen jälkeen oli sotamaalaus taas kasvoilla
Lapion noutoa ehti myös välillä harrastamaan
Terin oma työmaa
Homma valmis, nyt voi levätä
lauantai 4. kesäkuuta 2011
Reipas tyttö
Tuo Teri kyllä osaa aina välillä yllättää positiivisesti ja juuri niissä asioissa joissa sitä kovasti toivoisinkin. Kaikenlaista jännittävää on jälleen pienen koiran elämässä tapahtunut ja niistä on siis selvitty kunnialla.
Ensimmäinen koettelemus oli kova ukonilma joka saapui kotikaupunkiimme eräs päivä. Minä tietysti hirveällä kiireellä olin vetelemässä sähköjohtoja seinistä ja sulkemassa ikkunoita jo ensimmäisen jyrähdyksen kuullessani. Vaan mitäpä sillä aikaa teki Teri? Hän nukkui rauhassa omassa kevythäkissään, välillä raottaen hieman silmiään ja sitten taas unia jatkaen. Paukkeen lakattua luulin ukkosen jo menneen menojaan ja jatkoimme normaalia eloa. Tyttö nukkui vieressäni sängyllä kun yht' äkkiä iski salama, kuului aivan kauheaa rytinää ja vettä alkoi tulla kuin aisaa. Neiti nosti päätään ja päätti varmuudeksi kipittää häkkiinsä turvaan. Siellä se sitten jonkin aikaa katseli ja kuulosteli laskien lopulta päänsä lepo asentoon.
Aikaisempina vuosinahan meininki on ollut se että neiti viilettää paniikissa sängyn alle heti jyrinän alettua ja siellä hän sitten pysytäänkin koko ukkosen ajan. Edistystä siis on tapahtunut :) Ehkä sillä että olen itse ukkosella koittanut toimia mahdollisimman normaalisti, on ollut osuutta asiaan, niin ainakin tahdon uskoa.
Tepa reippaana tyttönä häkin turvassa (otettu ukkosen aikana)
Toinen tapahtuma oli sitten suunniteltu juttu eli lähdimme käymään kaupunkiin vierailemaan tulleeseen tivoliin. Tivoli reissu meni taas todella hyvin neiti mennä napotti kiltisti hihna löysällä ja maata haistellen koko ajan. Pidin tosin hihnaa tavallista lyhyemmällä ettei sattuisi ikäviä törmäilyjä. Kävelimme aluetta pitkin ja poikin ja päädyimme lopulta penkille istumaan. Teri istui hetken paikalla olon jälkeen jalkoihini ja ihmetteli siitä tivolin menoa ja meininkiä. Silityksiäkin neiti sai pieneltä tivoli vieraalta ja hänen vaariltaan, Tepa oli tähän palveluun hyvin tyytyväinen.
Kyllä siitä tuli itselle niin hyvä mieli että kaikella työllä ja vaivalla, tuosta minun luokseni kuusi vuotta sitten muuttaneesta arasta koirasta on tullut noin rohkea. Yhtään ei nimittäin neiti ollut ahdistuneen oloinen tai pelännyt vieraita ihmisiä tai outoja laitteita.
Sitten vielä näitä kaikkia Teristä aiheutuvia ilon aiheita jatkaakseni täytyy todeta että neiti on oppinut rauhoittumaan, kun toiminta loppuu esimerkiksi torin laidalla istuskellessa tyttö saattaa istahtaa jalkoihini eikä enää seisoa törötä koko aikaa. Lisäksi voin suurimmaksi osaksi ylpeänä kulkea kaduilla koiran kanssa joka kulkee hihna löysällä ja toisten koirien ohituksetkin ovat parantuneet huomattavasti.
Näin tällä kertaa toivottavasti nyt saamme vielä nauttia lisää näistä iloisista asioista :)
Ensimmäinen koettelemus oli kova ukonilma joka saapui kotikaupunkiimme eräs päivä. Minä tietysti hirveällä kiireellä olin vetelemässä sähköjohtoja seinistä ja sulkemassa ikkunoita jo ensimmäisen jyrähdyksen kuullessani. Vaan mitäpä sillä aikaa teki Teri? Hän nukkui rauhassa omassa kevythäkissään, välillä raottaen hieman silmiään ja sitten taas unia jatkaen. Paukkeen lakattua luulin ukkosen jo menneen menojaan ja jatkoimme normaalia eloa. Tyttö nukkui vieressäni sängyllä kun yht' äkkiä iski salama, kuului aivan kauheaa rytinää ja vettä alkoi tulla kuin aisaa. Neiti nosti päätään ja päätti varmuudeksi kipittää häkkiinsä turvaan. Siellä se sitten jonkin aikaa katseli ja kuulosteli laskien lopulta päänsä lepo asentoon.
Aikaisempina vuosinahan meininki on ollut se että neiti viilettää paniikissa sängyn alle heti jyrinän alettua ja siellä hän sitten pysytäänkin koko ukkosen ajan. Edistystä siis on tapahtunut :) Ehkä sillä että olen itse ukkosella koittanut toimia mahdollisimman normaalisti, on ollut osuutta asiaan, niin ainakin tahdon uskoa.
Tepa reippaana tyttönä häkin turvassa (otettu ukkosen aikana)
Toinen tapahtuma oli sitten suunniteltu juttu eli lähdimme käymään kaupunkiin vierailemaan tulleeseen tivoliin. Tivoli reissu meni taas todella hyvin neiti mennä napotti kiltisti hihna löysällä ja maata haistellen koko ajan. Pidin tosin hihnaa tavallista lyhyemmällä ettei sattuisi ikäviä törmäilyjä. Kävelimme aluetta pitkin ja poikin ja päädyimme lopulta penkille istumaan. Teri istui hetken paikalla olon jälkeen jalkoihini ja ihmetteli siitä tivolin menoa ja meininkiä. Silityksiäkin neiti sai pieneltä tivoli vieraalta ja hänen vaariltaan, Tepa oli tähän palveluun hyvin tyytyväinen.
Kyllä siitä tuli itselle niin hyvä mieli että kaikella työllä ja vaivalla, tuosta minun luokseni kuusi vuotta sitten muuttaneesta arasta koirasta on tullut noin rohkea. Yhtään ei nimittäin neiti ollut ahdistuneen oloinen tai pelännyt vieraita ihmisiä tai outoja laitteita.
Sitten vielä näitä kaikkia Teristä aiheutuvia ilon aiheita jatkaakseni täytyy todeta että neiti on oppinut rauhoittumaan, kun toiminta loppuu esimerkiksi torin laidalla istuskellessa tyttö saattaa istahtaa jalkoihini eikä enää seisoa törötä koko aikaa. Lisäksi voin suurimmaksi osaksi ylpeänä kulkea kaduilla koiran kanssa joka kulkee hihna löysällä ja toisten koirien ohituksetkin ovat parantuneet huomattavasti.
Näin tällä kertaa toivottavasti nyt saamme vielä nauttia lisää näistä iloisista asioista :)
tiistai 17. toukokuuta 2011
Miks oot sä suruinen, kun mua sä oottelet?
Koska terin yksin jäännit onnistuivat mielestäni hyvin eli hiljaista oli sekä lähtiessä että tullessa. Naapurit eivät ole valittaneet ja kun olen kysellyt kuuluuko sieltä haukkumista tai ulvontaa, niin ei kuulemma häiritsevästi. Niinpä ajattelin selvittää mitä tuona aikana kun tyttö on yksin kotona todella tapahtuu.
Eräänä päivänä asioille lähtiessäni jätin sitten kameran kuvaamaan huonetta jossa neiti yksin ollessaan on. Video pätkän ensimmäiset kolme minuuttia Teri oli omassa mökissään ja kävi kiertämässä huoneen. Sen jälkeen se hyppäsi ikkuna penkille ja aloitti surulliset ulvahdukset. Välillä se kävi lattialla kiertämässä ympyrän. Tämän jälkeen se vaihtoi sängylle, oli hetken hiljaa ja taas ulinat alkoivat.
Sitten käytiin siirtelemässä puuhaksi jätettyä talous/vessa-paperi hylsyä. Seuraavaksi hylsy otettiin käsittelyyn kunnolla, toki kesken puuhankin muistettiin aina ulvaista. Kun hylsy oli saatu tuhottua oli neidin aika siirtyä sängylle ulvahtelemaan. Tätä taas jatkui aikansa, välillä oli hiljaista ja sitten taas mieleen muistui ikävä yksin olo.
Jossain vaiheessa löytyivät housut joiden taskuihin oli unohtunut herkkuja ja siihen video sitten loppuikin, sitä kesti 21 minuuttia ja loppu ajan tapahtumat jäivät arvoitukseksi. Löysin takaisin tullessani Terin lepäilemästä sängystä.
Seuraavalla kerralla lähtiessäni päätin koittaa miten yksinolo sujuu, jos verhot ovat kiinni. Alun kolme minuuttia oli taas hiljaista ja neiti yritti päästä ikunasta katsomaan ja päätyikin lopulta etutassut ikkunapenkillä seuraamaan tilannetta. Seuraavaksi oli vuorossa ulvonta osio jota kesti suunnilleen kahdeksan minuuttia. Tämän jälkeen hiljaisuutta minuutti ja ikkunasta tarkkailua puoli minuuttia.
Tarkkailun jälkeen olikin aika siirtyä sängylle ja katsella vuoroin oikeaan ja vasempaan sekä päästää pari surkeaa vingahdusta, hiljaisuutta kesti 7 minuuuttia! Sitten neidin päivä ohjelmaan kuului Kongin tyhjennystä minuutin verran. Viimeinen kuvattu minuutti meni ulvahdellessa. Loppu aika jäi jälleen arvoitukseksi. Kotiin tullessani Tepa pötkötteli sängylläni tyyny kuonon alla.
Harmi kun tuohon kameraan mahtuu vain tuo 21 minuutin pätkä ja muistikortti on täynnä. Avuksi yksin oloon hommattiin puuha noppa ja toivotaan että se toisi hieman apua neidin ahdistukseen. Myöskin uutta täytettä Kongeihin tuli hankittua, jospa se maistuisi paremmin ja makuja voisi vaihdella, kun nuo Kongit näyttävät nyt jäävän aika lähes käyttämättä. Luulenpa myös että sälekaihtimien hankinta on edessä, kun tuosta verhojen sulkemisestakin oli jo jonkin verran apua. D.A.P.-haihdutin saa jatkaa tehtäväänsä. Nyt jäämme Terin kanssa miettimään tähän yksinolo-ongelmaan ratkaisua.
Eräänä päivänä asioille lähtiessäni jätin sitten kameran kuvaamaan huonetta jossa neiti yksin ollessaan on. Video pätkän ensimmäiset kolme minuuttia Teri oli omassa mökissään ja kävi kiertämässä huoneen. Sen jälkeen se hyppäsi ikkuna penkille ja aloitti surulliset ulvahdukset. Välillä se kävi lattialla kiertämässä ympyrän. Tämän jälkeen se vaihtoi sängylle, oli hetken hiljaa ja taas ulinat alkoivat.
Sitten käytiin siirtelemässä puuhaksi jätettyä talous/vessa-paperi hylsyä. Seuraavaksi hylsy otettiin käsittelyyn kunnolla, toki kesken puuhankin muistettiin aina ulvaista. Kun hylsy oli saatu tuhottua oli neidin aika siirtyä sängylle ulvahtelemaan. Tätä taas jatkui aikansa, välillä oli hiljaista ja sitten taas mieleen muistui ikävä yksin olo.
Jossain vaiheessa löytyivät housut joiden taskuihin oli unohtunut herkkuja ja siihen video sitten loppuikin, sitä kesti 21 minuuttia ja loppu ajan tapahtumat jäivät arvoitukseksi. Löysin takaisin tullessani Terin lepäilemästä sängystä.
Seuraavalla kerralla lähtiessäni päätin koittaa miten yksinolo sujuu, jos verhot ovat kiinni. Alun kolme minuuttia oli taas hiljaista ja neiti yritti päästä ikunasta katsomaan ja päätyikin lopulta etutassut ikkunapenkillä seuraamaan tilannetta. Seuraavaksi oli vuorossa ulvonta osio jota kesti suunnilleen kahdeksan minuuttia. Tämän jälkeen hiljaisuutta minuutti ja ikkunasta tarkkailua puoli minuuttia.
Tarkkailun jälkeen olikin aika siirtyä sängylle ja katsella vuoroin oikeaan ja vasempaan sekä päästää pari surkeaa vingahdusta, hiljaisuutta kesti 7 minuuuttia! Sitten neidin päivä ohjelmaan kuului Kongin tyhjennystä minuutin verran. Viimeinen kuvattu minuutti meni ulvahdellessa. Loppu aika jäi jälleen arvoitukseksi. Kotiin tullessani Tepa pötkötteli sängylläni tyyny kuonon alla.
Harmi kun tuohon kameraan mahtuu vain tuo 21 minuutin pätkä ja muistikortti on täynnä. Avuksi yksin oloon hommattiin puuha noppa ja toivotaan että se toisi hieman apua neidin ahdistukseen. Myöskin uutta täytettä Kongeihin tuli hankittua, jospa se maistuisi paremmin ja makuja voisi vaihdella, kun nuo Kongit näyttävät nyt jäävän aika lähes käyttämättä. Luulenpa myös että sälekaihtimien hankinta on edessä, kun tuosta verhojen sulkemisestakin oli jo jonkin verran apua. D.A.P.-haihdutin saa jatkaa tehtäväänsä. Nyt jäämme Terin kanssa miettimään tähän yksinolo-ongelmaan ratkaisua.
lauantai 30. huhtikuuta 2011
Kaikenlaista
Terin elämässä on tapahtunut sitten viime päivityksen vaikka mitä. Kaiken tapahtuneen selittämisestä tulisi niin pitkä juttu että sitä tuskin kukaan jaksaisi lukea, joten kerronta osuus on tällä kertaa hyvin lyhyt, mutta kuvia löytyy sen lisäksi :)
Kuvat ovat seuraavassa järjestyksessä; kansanedustaja ehdokkaan lahjontayritys ruusun esittelyä, Teri Sarin luona pestävänä, kotkanpolun reissulta puu kuvia sekä Väpä-marsun ja Elma-kissan tervehtimis reissu.
Kuvat ovat seuraavassa järjestyksessä; kansanedustaja ehdokkaan lahjontayritys ruusun esittelyä, Teri Sarin luona pestävänä, kotkanpolun reissulta puu kuvia sekä Väpä-marsun ja Elma-kissan tervehtimis reissu.
torstai 31. maaliskuuta 2011
Vielä riittää lunta..
...totesi Teri kun mökille pääsi. Vapauden huumaa siis oli tytölle tarjolla viime viikonloppuna, kun käytiin mökkiä katsastamassa. Lunta oli vaikka miten paljon ja moottorikelkka reitiltä eksynyt ihminen sinne helposti upposi. Neitiä hanki kannatteli paremmin, mutta järkevänä tyttönä Tepakin pysytteli kelkkareiteillä ja poluilla (kunhan oli ensin saanut juosta kyllikseen hangilla). Lapioidut polut olivat aivan kuin jonkin sortin juoksurata tytölle, tiukkoja mutkia ja ja korkeita valleja.
Kotona on neiti tehnyt uusia oivalluksia, hän on nimittäin keksinyt miten mukava onkaan viettää aikaa ikkunapenkillä, maisemia tarkkaillen tai nukkuen. Sinne neiti nimittäin hyppää useamman kerran päivässä. Lisäksi Tepa kunnostautui toissa viikkoisessa mätsärissä ollen monirotuisten sinisten 1. eli paras sijoitus ikinä! Palkkio oli taas tytön mielestä mitä parhain eli ruokaa :)
 |
| Teri upposi hankeen.. no ei nyt sentään, polulla tässä vielä ollaan ;) |
 |
| Tiukka mutka |
 |
| Loppukiri.. |
 |
| Maali! |
 |
| Ettäs tiedätte ;) |
Kotona on neiti tehnyt uusia oivalluksia, hän on nimittäin keksinyt miten mukava onkaan viettää aikaa ikkunapenkillä, maisemia tarkkaillen tai nukkuen. Sinne neiti nimittäin hyppää useamman kerran päivässä. Lisäksi Tepa kunnostautui toissa viikkoisessa mätsärissä ollen monirotuisten sinisten 1. eli paras sijoitus ikinä! Palkkio oli taas tytön mielestä mitä parhain eli ruokaa :)
 |
| "Oi katsoppas vaari tuota hauvaa, mi ikkunalla pötköttävi" |
lauantai 5. maaliskuuta 2011
Saavutus jos toinenkin
Nyt olemme Terin kanssa saavuttaneet sellaisen ihanan asian että yksin olo sujuu kaikessa hiljaisuudessa :) Syynä ja ennen kaikkea suurena apuna siinä etä tähän tilanteeseen päästiin ovat nuo ihanat kumiset Kong-lelut. Yksin jäädessään, siis pelkästään yksin jäädessään Teri saa seurakseen kaksi jäädytettyä kongia jotka sisältävät ruokia joita tyttö ei muuten saa. Lisäksi päivä seuraksi olen antanut tytölle tyhjän wc-paperi hylsyn tai muun pahvisen pakkauksen joka sisältää nappuloita. Yksin jäämisen hienouden neiti onkin kiitettävästi tajunnut ja menee jo valmiiksi olohuoneeseen odottamaan herkkujen saapumista, kun tajuaa minun tekevän lähtöä. Yksin olo aikansa tyttö siis viettää olohuoneessa, jossa muutenkin kaiken aikamme oikeastaan vietämme.
Toki ihan vaan periaatteesta on näytettävä mahdollisimman surkealta. Yksi päivä Tepa kuitenkin erehtyi venyttämään kuonoaan kongin suuntaan jo ennen kuin olin huoneen oven sulkenut, kun se yleensä ottaa herkut käsittelyyn vasta lähdettyäni. Yleensä sitten takaisin saapuessani neiti lähtee kiireellä kiikuttamaan herkkujaan piiloon, sillä ne herkuthan lähtevät samantien kun minä tulen ;)
Toinen saavutus tapahtuikin sitten match show:ssa jossa olimme käymässä Päivin ja Hukan kanssa. Teri päätti käyttäytyä ja tuli kolmanneksi monirotuisten luokassa. Kehässä neiti juoksi hienosti ja jaksoi ekat seisotukset seisoakin nätisti. Tuomari sai katsoa hampaat ja kokeilla muutenkin neidin läpi, tytön vain yrittäessä haistella tämän kasvoja ja heilauttaessa hieman häntää. Oman vuoronsa jälkeen neiti oli kuitenkin sitä mieltä että herkkuja tulee aivan liian harvoin ja hän alkoi hieman kiipeilemään syliini. Suoritus oli kuitenkin muuten hyvä. Palkinnoksi tästä saavutuksesta tyttö sai ruusukkeen, pokaalin sekä kassin joka sisälsi pari herkkupussia ja luuta. Hukka menestyi meidän porukasta aivan huippu hienosti ollen BIS-kehän kolmas ja mätsäri oli sentään pojan ensimmäinen!
Teri poseerasi voittojen kera
Toki ihan vaan periaatteesta on näytettävä mahdollisimman surkealta. Yksi päivä Tepa kuitenkin erehtyi venyttämään kuonoaan kongin suuntaan jo ennen kuin olin huoneen oven sulkenut, kun se yleensä ottaa herkut käsittelyyn vasta lähdettyäni. Yleensä sitten takaisin saapuessani neiti lähtee kiireellä kiikuttamaan herkkujaan piiloon, sillä ne herkuthan lähtevät samantien kun minä tulen ;)
Toinen saavutus tapahtuikin sitten match show:ssa jossa olimme käymässä Päivin ja Hukan kanssa. Teri päätti käyttäytyä ja tuli kolmanneksi monirotuisten luokassa. Kehässä neiti juoksi hienosti ja jaksoi ekat seisotukset seisoakin nätisti. Tuomari sai katsoa hampaat ja kokeilla muutenkin neidin läpi, tytön vain yrittäessä haistella tämän kasvoja ja heilauttaessa hieman häntää. Oman vuoronsa jälkeen neiti oli kuitenkin sitä mieltä että herkkuja tulee aivan liian harvoin ja hän alkoi hieman kiipeilemään syliini. Suoritus oli kuitenkin muuten hyvä. Palkinnoksi tästä saavutuksesta tyttö sai ruusukkeen, pokaalin sekä kassin joka sisälsi pari herkkupussia ja luuta. Hukka menestyi meidän porukasta aivan huippu hienosti ollen BIS-kehän kolmas ja mätsäri oli sentään pojan ensimmäinen!
Teri poseerasi voittojen kera
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)