Onnistuneitakin ohituksia

Tulimme juuri Terin kanssa ohitusharjoituksista, joihin osallistui koulumme oppilaita. Ajatus oli parin oppilaan liikkeelle panema ja osakseen jonkin verran kannatusta.

Alkuun kuului tietenkin odottelua, kun kokoonnuimme yhteen. Terillä joko maltti petti tai sitten se haki huomiota tai vaan taas vaihteeksi rakasti omaa ääntään.. Nimittäin odotus sujui mielestäni näin: Teri "Mitä teen että saan sen herkun? Katso nyt istun nätisti, etkö KUULE!! Etkö huomaa hau, hau, vuh, vooo! Haukun, haukun miksiköhän haukun? Ai niin herkkua ja huomiota. Hau, vuf. Ah onpa minulla muuten ihana ääni! :) Hau, hau, vuf, hau...." Ja näin siis jatkui kunnes hänet oli pakko huomioida ja hiljentää että ihmiset saivat äänensä kuuluviin.

Sitten oli vuorossa pururadalle suuntaaminen. Parin pysähdyksen jälkeen, jotta sain Tepan rauhoittumaan lähdimme kiertämään pururataa, joka toinen toiseen suuntaan. Ensimmäinen ohitus tilanne tuli yllätyksenä kun en tullut ajatelleeksi että radalla on toki muitakin. Vastaan tuli kolme isoa koiraa, joista kaksi vielä sattui olemaan mustia. No melkein kohdalle päästiin, kun Terillä alkoi hirveä rähinä.. Tilanne oli onneksi nopeasti ohi neiti palasi viereeni nätisti. Seuraavat kolme koiran ohitusta sujuikin todella hyvin :) Teri tuli koko ajan vierellä ja minä tungin sille lihapullaa nassuun. Edes viimeiselle ja vieläpä isolle ja mustalle koiralle ei sanottu yhtään mitään! Siinä kiertäessä tuli myös ihmisiä vastaan ja ne ohitettiin tottuneesti.

Kun kierros oli kunnialla suoritettu oli pois lähdön aika. Teri malttoi HILJAA odottaa koko loppu selostuksen ajan ja ajattelin että voi miten reipas koira. Mutta sitten kun kanssamme samaan aikaan samalle tielle kääntyi toinen koira piti tytön taas päästä sanomaan. Vein hänet sitten pois tilanteesta, palkkasin kun katsoi taas nätisti. Loppu matka porukan perällä sujuikin taas todella hienosti ja ilman turhaa hötkyilyä.

Oikeilla ja väärillä jäljillä

Teri pääsikin viime viikonloppuna aivan uudenlaiselle jäljelle eli se sisälsi ihka ensimmäisen alustan vaihdon. Jäljellä tapahtui myös jotain ennen tapahtumatonta! Ja siitä jäljestä nyt lisää.

Viime viikonloppuna siis lähdimme Terin, Sarin ja Bondin kanssa etsimään jälki maastoa Joroisista. Muistin erään metsän joka voisi sopia tarkoitukseemme. Ajelimme siis kohti tuttua metsää, mutta perille asti ei päästy sillä matka oli kirjaimellisesti mutkia täynnä. Tie jota pitkin olisi kuusi vuotta sitten päässyt perille olikin yllättäen katkaistu kivikasalla niin ettei radan yli enää päässyt. Niinpä siis piti valita toinen reitti jota kautta ennen pääsi perille. Tämä olikin oikein vetinen este reitti, jossa piti ajella kaatuneen puun rungon ali, ja taas oli radan yli pääsy estetty. Lopulta sitten päästiin kierto tietä radan yli, mutta metsään vievä tie olikin muuttunut yksityiseksi. Niinpä siis piti uusia koko suunnitelma.

Onneksi muistimme hyvän jälkimetsä mahdollisuuden joka osoittautui sopivaksi. Ensin tietenkin tehtiin jäljet vanhenemaan ja sitten eikun ajamaan. Bondi suoritti jälkensä ensin ja oikein mallikkaasti. Vaikka Bondille tekemäni jälki tuntui metsässä kävellessäni kovin pitkältä osoittautui se ajo vaiheessa aika lyhyeksi.

Sitten oli Tepan vuoro päästä Sarin jäljille. Ennen jäljelle lähtöä otin neidin kanssa hiukan esine ilmaisuja, jotta ne sitten jäljen lopussa olisivat paremmin mielessä. Lähetin tytön jäljelle ja se etenikin sillä totutun varmasti ja alussa varsin rauhallisesti. Kulmat neiti selvitti hienosti ja matka jatkui. Sitten tyttö löysikin aivan oman kulman odottamattomasta kohdasta ja häntä alkoi hurjasti vispata. Tässä vaiheessa jo itse epäilin oltaisiinko enää oikeilla jäljillä. Pian sain epäilylleni vahvistuksen kun Sari kertoi että nyt ei kyllä olla oikeilla jäljillä. No senhän kyllä näki kok ktytön olemuksesta, että nyt oltiin eläimen eikä ihmisen jäljillä. Pysäytin neidin kulun ja annoin uudelleen jäljen etsintä käskyn ja oikea jälki löytyi jälleen. Seuraavaksi olikin sitten vuorossa se uusi asia eli alustan vaihto. Vaihto oli sinänsä huonosti suunniteltu, sillä Teri joutui hyppäämään ojan yli tielle päästäkseen ja hukkasi siinä jäljen. Hetken aikaa ihmeteltyämme annoin jälleen jäljestämis käskyn ja jälki löytyi. Ja siitä jäljen löytymisestä olenkin todella ylpeä, sillä tiellä jonka yli jälki kulki oli odotettua vilkkaampi auto liikenne ja jälki varmasti oli aika sotkuinen. Lopulta tie tuli sitten ylitettyä ja jälki palkka metsästä hienosti löydettyä. Ja loppu palkalla tuli vielä aivan oikea ilmaisukin :)

Oikeilla jäljillä :)

Kova kiire päästä eteenpäin

Eka alustan vaihto, hieman epäselvä kuva mutta kuitenkin..

Niin oli sitten jälki suoritettu ja hauskaa oli niin koirilla kuin ihmisilläkin. Ensi kerralla sitten tehdään alustan vaihto niin ettei se todellakaan ole autoja vilisevällä tiellä, eikä näin ollen saa koiran ohjaajassa aikaan pelon tunteita sekä niin ettei ole välillä ojia hypittävänä.

Pusikosta löytyi lopulta aarre :)

Vasta pesty puhdas turkki..

Teriä pyydettiin tänään karvaiseksi asiakkaaksi koulumme pieneläinhuoltamoon. Ja Terihän tietysti otti heti tilaisuuden vastaan. Aiemmin en muistakkaan jättäneeni tyttöä muiden käsiteltäväksi ilman omaa paikalla oloani, joten tilanne oli kaiketi jännä sekä minun että tytön osalta.
Kerroin Terille hyvissä ajoin että vien hänet pesuun ja harjattavaksi. Äänen sävyäni kuunnellessaan neiti varmaan ajatteli että jotain mukavaa oli luvassa ja riemastui kovin. Kun sitten koitti aika viedä tyttö puunattavaksi lähdimme lähestymään kohdetta. Neiti otti sisälle päästyämme heti paikan häkistä ja jäi sinne tyytyväisenä. Oma olo oli hieman orpo kun palasin kämpälle ilman tytön seuraa. Onneksi aika ei kuitenkaan ollut pitkä. Kun lähdin Tepaa hakemaan heitin vitsillä että kun siitä lähtee niin hirveästi sitä karvaa niin varmaan harjaavat sitä vieläkin.. No kuinka ollakkaan kun astuin ovesta sisään tyttö oli siellä harjattavana ;) Harjaajat kertoivat harjanneensa neitiä vaikka kuinka kauan ja sen kyllä uskon, kun itsekkin välillä mietin mistä sitä karvaa oikein riittää?!
Tämän pohjalta kehittelin teorian jonka on lähes pakko pitää paikkansa tuolla karvan lähdöllä, eli neidillä varmaan vaihtuu karva koko ajan ja hurjaa vauhtia. Tyyliin vanha lähtee, uusi tulee tilalle, taas lähtee ja taas kasvaa, siis jatkuvalla syötöllä.
Terin haku reissulla olin niin onnellinen tytön näkemisestä tämän "pitkän" eron jälkeen että en muistanut edes kysyä miten hän oli käyttäytynyt tuona aikana. Toivon että käytös on ollut hyvää ja maltillista.
Näin pesun ja harjauksen jälkeen tyttö tuoksuu hyvälle ja näyttää siistille ja jopa karvan lähtöä on paivan aikana ollut havaittavissa hieman vähemmän. Lenkki polulla jopa ihmiset jäivät ihastelemaan miten puhtaan näköinen tyttö on. Päivän touhujen jälkeen olikin sitten hyvä etsiä sopivaa nukkuma asentoa :)

Nukkuakko pää tyynyllä ja tassut paketissa vai...

Selällään takatassut taivasta kohti vai...

Kenguru asennossa kyljellään?

Harjoitus tekee mestarin?

Käytiin Terin kanssa eilen illalla vähän ottamassa Tokoa koulun kaukalossa. Treenit sujuivat todella hyvin ja tyttö oli täynnä intoa. Kentälle pääsemistä jouduimme hieman odottamaan, kun muitakin innokkaita koiraharrastajia oli liikkeellä. Lopulta kuitenkin koitti meidän vuoro ja niin sitten harjoitukset alkoivat. Laitoin joitain treeni kuvia mutta ne eivät valitettavasti ole tuoreita vaan aikaisempia tämän kesän otoksia. Turvallisuus syistä tytöllä on myös hihna perässä, kun keskellä kaupunkia treenailtiin.

Ensin otettiin hihnassa seuraamista, mikä on Terille tällä hetkellä se kaikista vaikein juttu. Se sujui kohtuullisen hyvin ja tutittamalla sain tytön seuraamaan hieman pitempää. Seuraavaksi oli sitten vuorossa vapaana seuraaminen joka sujui jo paljon paremmin. Yllättäen sain huomata että neiti seuraa paljon paremmin ilman herkkua!

Seuraamista taluttimetta

Sitten olikin vuorossa noutamista. Tämä tuottaa vielä suuria hankaluuksia, mutta on onneksi vasta avoimenluokan liike. Aluksi otin noutokapulan ja houkuttelin Terin yrittämään ottaa sitä kiinni. Neiti oli heti kovin innokas ja tekikin kaksi noutoa. Aluksi kapula kyllä nousi mutta se pudotettiin liian kauas. Onneksi neiti tajusi tilanteen ja nostikin kohta kapulan ja toi sen lähemmäs. Käteen palautus ei vielä onnistu mutta kapulan suuhunottaminen ja oikeaan suuntaan tuominen on jo hurja edistys askel.

Seuraavaksi otettiin jääviä joissa maahan meno on hiukan tökkinyt. Treenaamisella sekin puoli saatiin kuntoon ja lopulta kaikki maahan menot menivät tosiaan maahan. Liikkeestä seisomista ei alku suunnitelmista huolimatta otettu ettei se taas sekoittaisi maahan menoa. Paikalla makuuta harjoiteltiin kerran ja tällä kertaa tyttö pysyi paikallaan ääntelemättä ja nousematta puoli minuuttia ja se riitti minulle tällä kertaa. Hyppyäkin otettiin ja se sujui hienosti. Aika läheltä pitää tyttö siihen lähettää että hyppää eikä jää ihmettelemään.

Liikkeestä maahanmeno

Luokse tuloja otettiin ensin lyhyen matkan päästä sivulle tulo harjoituksena ja lopuksi sitten pitemmästä matkasta vauhti harjoituksena. Vauhdittajana toimi tietenkin hyväksi havaittu Cesar.

Mielipide asiaan?

Ja onhan Terin elämässä tapahtunut jännittäviäkin juttuja nimittäin Bondi siskoon Raisaan on lähemmin tutustuttu jo pitemmän aikaa. Asiasta on pitänyt mainita jo todella monesti, mutta kun tähän päähän ei ilmeisesti mahdu kuin yksi asia kerrallaan niin sen takia on jäänyt, pahoittelut Raisalle asian johdosta! Raisan kanssa Teri on löytänyt yhteisen leikki sävelen.. Teri haukkuu ja Raisa hyppii ääni aaltojen vaikutuksesta mitä mielikuvituksellisimmin tavoin. Myös viralliseen koiranäyttelyyn tyttö on päässyt mukaan kun olimme viime viikonloppuna edustamassa koulua Sawo Show:ssa. Saipa neiti siellä kehujakin kun eräs tyttö sanoi sen olevan varmasti maailman söpöin koira :)

Eläimellinen reissu

Jännitystä on taas pienen koiran elämässä riittänyt ehkä jopa hieman liikaakin. Käytiin nimittäin Terin kanssa Farmari-näyttelyssä esittelemässä koulun eläimiä ja muutamaa muutakin karvaista ystävää. Lämpöä riitti ja hauskaa oli.

Lähdimme kohti Farmaria jo keskiviikkona ja valmistelut matkaa varten alkoivat jo aamulla touhua riitti eläimiä ja tarvikkeita kyytiin pakatessa ja Teri sai tämän ajan viettää sille varatussa häkissä matkaan henkisesti valmistautuessa. Kun kaikki muut tavarat oli kyytiin pakattu oli eläinten vuoro. Ensin menivät koulun jyrsijät, kanit, marsut, sauvasirkat ja kotilo, sen jälkeen oli koirien ja ihmisten vuoro mahduttautua kyytiin. Teri tietenkin koitti hyvien tapojen mukaan rauhoittua matkan ajaksi. Asiaa kuitenkin hieman vaikeutti edessä olevalla penkillä matkustava pupu joka kiinnosti tyttöä kovin sekä gerbiilit jotka matkustivat terrassaan lattialla neidin nenän edessä. Matka mikkeliin sujui hyvin ja perillä Teriä odottikin turvapaikaksi myöhemmin osoittautuneen häkin turva, sillä ihmiset rupesivat purkamaan tavaroita ja eläimiä omille paikoilleen.

Paula Gerbiili tarkkaili maisemia

Teriä kovasti kiinnostaneet Roosa Rusakko ja Tupuna

Majapaikkana meillä oli vanha kartano järven rannalla ja majoittauduimme kahden hengen huoneisiin. Näin ollen myös me Terin kanssa saimme yö seuraa ja mukavaa seuraa saimmekin. Teri vietti monet kymmenen uutiset kämppiksen seurana ja oli aivan onnessaan tästä seurasta ja sai vielä tanssimalla herkkujakin mikä oli aivan uskomatonta tytön mielestä. Ensimmäinen ilta alkoi päivällisellä jota ei karvaisille ystävillemme tarjoiltu joten Teri odotti sen ajan omassa huoneessamme. Aluksi neiti osoitti harmistustaan piippaamalla, jonka jälkeen tuli muutama haukahdus. Tässä vaiheessa ajattelin että nyt on kohta pakko käydä komentamassa, mutta maltoin mieleni. Hetken päästä kuului taas "Vouh vouh!", mutta sitten hiljeni. Ai että olin tässä asiassa todella ylpeä karva korvastani.

Farmari päivät sujuivat suurimmaksi osaksi Terin osalta häkissä näytteillä olossa. Välillä neiti toki pääsi pöydälle rapsutettavaksi ja silitettäväksi, myös muutama halaus oli tytölle tarjolla. Pöydällä ollessaan tyttö tärisi ja värisi, mikä johtui useasti paukahtelevista ilmapalloista. Onneksi näyttely vieraissa oli myös tytölle tuttuja ihmisiä jotka saivat hänet reipastumaan. Tytöstä ilmeisesti tykättiin ja moni kuului kehuvan kuinka söpö hän oli. Kaikki pisteessämme työskentelevät ihmiset olivat neidin mielestä mukavia ja jokaisen lehmä pukuun pukeutuneen mukaan olisi lähtenyt myös yksi innokas luppakorva.

Teri odotti vuoroaan häkissä

Eläimiin Teri pääsi hieman tutustumaan, ei tosin liian läheltä kun en ollut varma olivatko ne koiraan tottuneita. Kanoja ja lampaita tervehdittiin hiukan kauempaa sekä hoidossamme olleita kyyttöjä. Possut pääsivät kuitenkin lähemmän tarkastelun kohteeksi ja ne olivat neidin mielestä mielenkiintoisia. Viimeisenä päivänä tyttö pääti jopa hypätä possujen seuraksi aitaukseen :)

Ihanat possut

Kyytöt päivälevolla

Kotkottajia ja kiekujia

Kaikin puolin matka sujui hyvin kaikki eläimet olivat hurjan reippaita ja lämpökin hieman laski ensimmäisen päivän helle lukemista.

Pupu-Jussikat

Kävimme Terin kanssa kylälemässä Espoossa tätini luona. Helteet hellivät ja viilenystä kaivattiin, mutta siitä huolimatta loma sujui mukavissa merkeissä. Teri sai helpotusta helteeseen viileistä suihkuista ja viilennys pannasta joka jaksaa pitää pintansa hyvänä ostoksena. Reissuun liittyi paljon pupuja ja saari reissu.

Välillä helle otti yli otteen...

..vesimeloni onneksi vilvottaa :)

Terin mielestä kyläilyn kaikkein huipuin juttu olivat kaupunkilais jänikset ja City-kanit. Olipa vuorokauden aika mikä tahansa niin aina neidin kanssa tiettyä lenkkiä kiertäessämme näimme ainakin yhden kanin tai jäniksen. Kyseinen lenkki on tuskin kilometrin mittainen, mutta jätti sisäänsä pienen puisto alueen jolla puput hyvin viihtyivät. Aina kun suuntasimme kävelymme tälle reitille neiti tuntui terästäytyvän ja alkavan odottamaan ensimmäisen pupun kohtaamista. Pupu on tytölle se merkki sana joka tarkoittaa jänistä tai kania ja se saa neidin tarkentamaan kuuloaan ja hajuaistiaan. Ensimmeisen pupun tapasimme yleensä pienessä heinikko läntissä. En olisi varmaankaan kaikkia pupuja huomannut, jos neiti ei olisi ruvennut haistelemaan tärkeän oloisena. Saatoin melkein kuulla tytön ajatuksen juoksun, joka mukaili hyvin pitkälti tuttua lasten laulua "Pupu-jussikat, pupu-jussikat ne lystikkäitä on..". Erona oli korvista ja hännistä laulettavassa kohdassa oma sanoitus, maanisesti "Tahtoo jahdata ja leikkiä ja hiukan haistaa". Ehdottomasti paras pupu saldo oli neljä loikkaria samalla reissulla. Yhdestä neiti tuskin olisi kiinnostunutkaan jos en olisi sitä oikein lietsonut (paha minä! Hyi!). Puput jättivät kaiketi jälkensä tytön mieleen,

Eräänä päivänä päätimme lähteä viettämään päivää Vasikka-saareen. En moisesta paikasta tiennytkään ja epäilin voiko sinne koiraa viedä, tätini vakuutti että oli nähnyt siellä ennenkin koiria. Niinpä lähdimme matkaan. Ensimmäinen kulkuneuvo oli Terille jo ennestään tuttu, bussi. Neiti kiipesikin kyytiin reippaasti ja matkusti tottuneesti välillä ikkunasta reittiä tarkastellen. Bussi ajelun jälkeen olikin sitten vuorossa jo uusi tuttavuus, jonkin sortin vesibussi joka kulki omaa reittiään pitkin saarten ja satamien välillä. Ennen liikkeelle lähtöä Teri katseli rohkeasti maisemia. Liikkeelle lähdön jälkeen tuntui ilmeisesti kuitenkin parhaalta vaihtoehdolta käydä penkin alle makaamaan. Kun saavuimme saareen oli tyttö täynnä intoa ja onnellinen kuivasta maasta tassujensa alla. Kävimme kiertelemässä saarella ja neiti uskaltautui myös mereen uimaan (nakin perässä tietysti :)). Saaressa oli näköalatorni johon tietysti piti päästä kiipeämään. Tornin rappuset olivat Terin mielestä jokseenkin epäilyttävät sillä niiden välistä näkyi koko ajan alas. Reippaasti neiti toki kiipesi aina viimeiselle kolmelle rapulle asti, jossa korkeus ilmeisesti voitti urhean koiran. Olin osannut odottaa jotain tällaista ja kiipesin sen takia Tepan takana. Tyttö päätti jäädä istumaan siihen paikkaan, mutta sain sen houkuteltua jatkamaan matkaa edessäni vielä loput askelmat ja sitten oltiinkin huipulla. Huipulle pääsynsä ansiosta tyttö saa vielä pitää yhden monista lempinimistään vuohena. Korkeuksissa neiti uskalsikin jo katsella maisemia ja alas meno sujui ongelmitta.
Saaressa oli eräs asia joka ilahdutti minua suuresti, nimittäin kesä ravintola johon Terikin sai tulla! Epäilin asiaa kovasti että näinköhän on neidillä lupaa laittaa tassujaan tuolle alueelle, mutta mies joka oli ilmeisesti paikan omistaja vastasi kysymykseen koiran viennistä ravintolaan että "Saa viedä". Niinpä neiti siis pääsi ensi kertaa ravintola alueelle. Tarjoilu pelasi myös koira kansalaiselle ja se sai vettä ravintolan omaan juomakuppiin. Neiti tietysti itse kovasti pettyi kun tarjolla olikin vaan vettä eikä mitään paksumpaa pureskeltavaa.
Päivä saaressa jatkui vielä ruoanlaiton ja uimisen merkeissä. Takaisin meno matka olikin sitten yllättäen Terin mielestä todella pelotava ja se yritti piiloutua ja kaivautua vesibussin penkkien alle, hän myös tärisi ja vinkui. Hetken katseltuani kaappasin tytön syliini ja siinä tilanne hiukan rauhoittui. Kuiva maa tuntui kokemuksen jälkeen tytön mielestä taas hieman ihanammalta asialta.

Meressä kahlailua

Tornin valloitus

Viimeisenä reissu päivänä kävimme Terin kanssa viilentelemässä itseämme kauppakeskus- Sellossa. Ilmastointi ja viileät lattiat olivatkin hyvin tervetulut juttu. Neiti malttoi käyttäytyä hienosti ja makasi jätskin syönnin ajankin nätisti paikallaan ihmisten kulkiessa ohi aivan sen takaa. Hienosti menivät myös seuraamisen niin vilkkaassa paikassa.

Lopulta kuitenkin koitti mummolaan paluun aika ja neiti palasikin monia kokemuksia ja oppeja rikkaampana.

Kesän kuulumisia

Käytiin Terin kanssa lomailemassa mökillä jossa aikaa vierähtikin ihan mukavasti. Mökkeily onkin neidin mielestä huippu hauskaa puuhaa, sillä siihen kuuluu paljon vapaana juoksemista. Naapurin vanha tunkiokin oli menettänyt hohtonsa (tarjoilu oli ilmeisesti loppu) joten tyttöä ei tarvinnut niin kovin komentaakkaan. Teri myös osoitti tottuneensa Lagun kyytiin ja hyppäsi vapaana ollessaankin mielellään takaboksiin ensi kehoituksesta. Luoksetulo pitkistäkin matkoista sujui paremmin kuin osasin uneksiakkaan, viheltäminen siis toimii :)

Koska olimme juhannuksen aikaan liikkeellä ohjelmaamme kuului myös perinteiset juhannusmarkkinat. Neiti ei aikaisemmin ollut markkina hulinoihin mukaan päässytkään eli tämä oli hänelle eka kerta. Teri tietysti lähti reippaasti mukaan matkaan. Jätimme auton hieman hiljaisemmalle paikalle ja niin neiti sai "pehmeän laskun". Aluksi kiersimmekin Terin kanssa alueen reunoilla uskaltauduimme myös hieman hiljaisemmalta näyttävään väliin, no luulo ei ole tiedon väärti joten pianhan se välikin kuhisi markkina väkeä.
Hieman reunoilla kierreltyämme uskaltauduimme jo vilkkaammillekkin alueille ja tori alueen puolelle. Torin laidalla oleva kala koju osoittautuikin tytölle mieleiseksi tuoksujen suhteen. Kojulta jopa pyydettiin päästämään tyttö lähemmin katsomaan. Neiti nostikin kuononsa tuoksuja kohti ja asetti käpälänsä kojun reunalle kuin paraskin tilaaja. Tilaamis yrityksestä olikin hyötyä ja ystävällinen kauppias tuli alas antamaan Tepalle palan savustettua kalaa :) No tyttö kyllä söi kalan mielellään, mutta tuo vieraan ihmisen läheisyys taisi hieman hermostuttaa ja sai hänet haukahtamaan. Loppu aika sitten sujui kojujen välissä surffaillessa ja neidin nauttiessa paistettuja muikkuja varmaan kaikilta markkina alueen herkkua tarjoavista kojuista. Ystävälliset kokkaajat kun halusivat antaa myös tytölle maistiaisia. Yhden kojun edustan puhtaana pidosta tyttö pääsi myös nauttimaan. Myös silityksiä, rapsutuksia ja muuta huomiota Teri sai osakseen ja tästä kaikesta uskon tytölle olevan hyötyä kunhan suuntaamme matkamme kohti Farmari-näyttelyä.

Markkina herkku

Teri pääsi myös vihdoin täysin heittämään "talviturkkinsa" kun kävimme viettämässä erästä lämmintä kesä päivää mökkipaikkakunnalla sijaitsevalla saarella. Saarelle mentiin veneellä jonka kyydistä Teri nautti täysin siemauksin. Eihän neiti toki itseään kokonaan vapaa ehtoisesti kastele vaan kahlaaminen on tytön juttu. Rannassa tyttö kulkikin välillä vedessä kahlaten ja välillä tassut turvallisesti kuivalla maalla. Asia jonka perässä Tepa toki menee järveen on nakin pala, tätä herkkua neiti ei voi vastustaa ja sen takia kannattaakin uida pari lenkkiä niin että myös selkä kastuu.
Saaressa kävi Terin seurana leikkimässä ennestään tuttu kaveri, Oku-koira. Hieman lapset siinä hippaa leikkivätkin ja juoksentelivat. Hauskaa niillä tuntui olevan, kunnes ihmiset rupesivat heittelemään Okulle keppiä, mikä tietysti on etusijalla pojan maailmassa. Pari kertaa tyttö uskaltautui jopa viemään kepin Okun suusta, mutta tätä leikkiin kutsua ei kuitenkaan noteerattu mitenkään.

Veneen vahti

Talviturkin heittoa kirkkaassa järvivedessä

Okulla oli Terille salaistatietoa kepin sijainnista

Teri ja Oku hippasilla

Loppuun vielä muita mökki kuvia...

Mölkkypelin virallinen valvoja "Hyvää iltaa!"..

Tatti-istunta