tiistai 15. marraskuuta 2011

Epäonnistuminen

Tänään oli meillä Terin kanssa sellaiset treenit, että koin kyllä epäonnistuneeni täysin koiran omistajana.

Ensin meni ihan hyvin. Otettiin luoksepäästävyyttä ja Teri tapansa mukaan meni hieman vastaan häntäänsä heiluttaen sekä antoi nätisti katsoa hampaat. Toisten ottaessa paikalla makuuta seisoimme ja kävelimme vähän sivummassa. Paikalla olo treeniähän tyttö juuri tarvitsisi, mutta kun celsiukset on pakkasen puolella voin takuu varmasti sanoa, että ylös nousu palelun takia olisi tapahtunut.
Tämän jälkeen tein neidin kanssa pari lyhyttä seuraamis pätkää ja ne meni kyllä hienosti. Sitten olikin vuorossa nouto ja Teri tuntui olevan sopivan innoisaan asiasta. Ensimmäinen nouto meni hienosti ja kapulan neiti toi hieman avustettuna sivulle.
Toisen kerran olin kapulaa viskaamassa, kun neiti pinkaisi lähellä hyppyä ottavan koiran luokse ja alkoi haukkumaan. Yritin häntä komentaa pois, mutta korvat oli vaan koristeena. Onneksi saimme Terin tilanteesta erotettua ja käskin hänet maahan, josta sitten nappasin hänet kiinni. Ai että minua ärsytti ja harmitti, että MINUN koira tekee tuollaista!! Olisihan minun pitänyt tajuta, että niin lähellä juokseva koira nostaa Terin kierroksia välittömästi. Ei tyttö minusta aggressiivinen ollut, lähinnä oli sellaista leikki komennusta, mutta kukapa sitä omassa koirassaan mitään pahaa näkisi
Siihen olisi minun pitänyt tajuta lopettaa. Teri meni aivan lukkoon loppuajaksi enkä uskaltanut häntä enää päästää irti. Kentän perällä koitin vähän jotain tehdä, kaukana muista, mutta turhaan.

Nyt jään miettimään kehtaanko enää näyttää naamaani koirakentällä tuon tempauksen jälkeen?

3 kommenttia:

  1. Tästä jo juteltiinkin, mutta kyllä kehtaat. Vaikka kuulostaa kornilta, niin tuo olisi voinut sattua kenelle vain, ja ainakaan Teri ei tosiaan käynyt siellä ketään satuttamaan (vaikka sen todennäköisesti hyviä aikeita voi olla hankalampaa selittää omistajalle).

    Kerran muinoin koin itsekin välikohtauksen, jonka seurauksena ajattelin, etten koskaan enää näytä naamaani koirakentällä tai -tapahtumissa.

    Ei sieltä malta olla pois, ja seuraava hyvä juttu jo sitten peittoaakin yhden ikävämmän kokemuksen. Tätähän tämä on, että kun elukoitten kanssa puljataan, niin kaikki on mahdollista (: Se vaan meinaa aina unohtua mielestä.

    Leuka pystyyn vain, olet hyvä siinä (;

    VastaaPoista
  2. Teillähän on niin hyvin menny ettei turhaan tarvii pelätä, ett nyt lähtis menemään jotenkin huonommin. Koirillakin on omat huonot päivänsä eikä sille voi mitään. Pientä treeniä taas ja uskoa tekemiseen. Ei pidä lannistua, jos välillä meneekin vähän huonommin. You can do it! :)

    VastaaPoista
  3. Kiitos kanustavista kommenteista! Nyt kun on viikko tuosta tapahtumasta vierähtäny, niin ei tunnu enää pahalta palata sinne kentälle. Pitää vaan ennakoida ja välttää nyt paremmin tollaset mahollisuudet :)

    VastaaPoista