Nasua ikävä

Taisi tänään iskeä Terille hieman ikävä Nasu-siskoa ja kyllä minullekin. Iltapäivä lenkillä kohtasimme koiran joka muistutti kovasti Nasua. Ihmettelin kun Teri rupesi niin kovasti itkemään edellä menevän koiran perään ja kiire oli aivan hirmuinen. Koira pysähtyi isäntänsä kanssa ja huomasin heti yhdennäköisyyden Terin siskoon. Tepa meni aivan innoissaan koiran luokse ja häntä heilui niin kovaa, että hyvä kun vielä kiinni pysyi. Kauaa ei tyttö tuota koiraa haistellut vaan oli heti alkamassa leikkimään samanlaista leikkiä kun aikanaan Nasunkin kanssa. Onneksi tämä toinen koira ei ollut vihainen pienille koirille ja taisi hänkin tajuta Terin riemun, kun vain häntäänsä heilutteli ja seisoi paikallaan. Lopulta Tepa kävi tarkistamassa kaverinsa sukupuolen ja urokseksi sen varmistettuaan malttoi jatkaa matkaansa.

Nyt on varmaan aiheellista kertoa lisää Terin Nasu-siskosta. Nasu oli saksanpaimenkoiran ja harmaa norjanhirvikoiran sekoitus. Hän muutti meidän kanssamme asumaan juuri vuoden täytettyään, kun elo ulkohäkissä yksin ei enää ollut mieluisaa ja tytön aikakin alkoi olemaan tämän takia vähissä. Koska Nasu oli tuttuni koira ja pikkupentuna ollut sisällä uskalsin hänet ottaa. Yhteis elo tyttöjen kanssa sujui hyvin vaikka ikä eroa olikin vain kolme kuukautta. Joskus tuli sota tila luusta, mutta kai se on tyhmän ihmisen vika, jos ei tajua molemmille omaa luuta ostaa. Jonkin ajan kuluttua Nasu alkoi kuitenkin sairastella ja yksin olosta ei tullut mitään. Koko yksin olo aika haukuttiin.
Kun en keksinyt yksin olo ongelmiin ratkaisua aloin etsiä Nasulle uutta kotia maalta, jossa haukkuminen ei ketään haittaisi. Nasu kuitenkin alkoi sairastelemaan, enkä halunnut sairasta koiraa kenellekkään myydä.
Ensin sairastelu alkoi virtsatie infektiolla, joka ei meinannut millään parantua ja uusi jatkuvasti. Lisäksi Nasu alkoi laihtua, vaikka se söikin hyvin. Karva tippui (mikä tietysti saattoi johtua myös ulkonta sisälle muutosta) ja lopulta mikään ei enää pysynyt tytön sisällä. Nasun viimeisen illan siivoilin oksennuksia ja mietin mitä hänen kanssaan tekisin.
Vaikka Nasu asuikin kanssamme vain muutaman kuukauden ei päätös missään nimessä ollut helppo. Mietin kaikkia vaihtoehtoja uudestaan ja päätin, ettei hänen tarvitsisi enää joutua sopeutumaan uuteen kotiin enkä sairasta koiraa haluaisi kenellekkään myydä. Seuraavana aamuna lääkäriin kävellessämme päätin, että ehkä nyt olisi Nasun aika päästä vihreämmille metsästys maille. Toivon että päätös oli kaiken kaikkiaan oikea.

Taisi tuo koira sisko olla Terille todella tärkeä, sillä vielä lähes kuuden vuoden jälkeenkin hän muistuu mieleen. Takaisn tuohon lenkkiin palatakseni täytyy sanoa, että oli kyllä ohitus täyteinen lenkki. Yhdellekkään koiralle ei haukuttu, mutta vastaan tulleen valkkarin luokse olisi ollut hirmuinen hinku (muistutti marmaan Hukkaa :)). Hyvä ohitus harjoitus lenkki siis kaiken kaikkiaan.

Loppuun vielä kuvia Teristä ja Nasusta :) Ensimmäinen kuva on hieman huonolaatuinen, koska se on otettu kännykän kameralla.

Siskokset päivä unilla

Teri ja Nasu

Nasupukki ;)