Terin turinoita

Tänne ilmestyvien juttujen päähenkilö tässä taas hei! Päätin tulla jälleen omin tassuineni kertomaan viime aikaisista tapahtumista.

Minä tyttö se sitten sairastin elämäni ensimmäisen vatsataudin. Se oli kovin kurjaa ja saan kuulemma syyttää vain emäntää sopimattoman ruoan syöttämisestä. Minä kyllä itse vähän epäilen asiaa, sillä minulla on sellainen niin sanottu rautamaha, joka on tähän mennessä kestänyt minkälaista ravintoa vain, mädäntyneet kalat ja jäniksen raadot mukaan lukien.
Joka tapauksessa olo oli hyvin kurja ja vettä tuli ulos molemmista päistä. Emäntä vielä ilkeili eikä antanut minulle minkäänlaista ravintoa, vain ruutalla makeaa vettä suuhun. Seuraavana päivänä sain sitten jo sentään riisiä ja joitain hyvän makuisia tabletteja. Vaikka riisiä saikin vähän kerrallaan, sitä sai usein! Olin aika onnellinen tästä ja kun viimein sain palata omien nappuloitteni pariin päätin uusia ripulin, jotta saisin taas useammin ruokaa. Unohdin täysin sen paaston..

Leväinen juttu
Kun olin tervehtynyt ihmiseni vei minut uimaan. Enhän minä vapaaehtoisesti ui, kun vain kuivakalojen perässä. Veteen voin ilman herkkuja mennä vain siihen asti kunnes vatsani kastuu, kun sen jälkeen alkaa tuntua niin kamalan märältä.
Palaan nyt siihen kalojen perässä etenemiseen. Minä siis reippaana tyttönä hain emännän heittämän kuivakalan tai sille se ainakin tuoksui vaikka olikin neliön muotoinen! Ensimmäisen neliön sain hakea aika läheltä rantaa, mutta seuraavan perässä sainkin uida jo pitkän lenkin. Kun olin saavuttamassa kohdetta alkoi emäntä tarkkailla vettä tiiviisti. Kun olin päässyt takaisin rannalle hän selitti jotain ja kolmatta uinti lenkkiä ei enää tullutkaan. Hämmentävää, sillä yleensä saan jahdata kaloja ainakin kolmesti. Ajattelin sen johtuvan kalojen kummallisesta muodosta.
Kotiin päästyämme sain lisää ihmettelemisen aihetta, kun emäntä laittoi ihmeellisia mustia nappuloita normaalien ruskeiden sekaan. Ne eivät maistuneet juuri millekään, mutta perin kummallista se oli. Liekkö tämäkin ollut kummallisen muotoisiksi kasvaneiden kuivakalojen vika? Tämän jälkeen en olekaan enää uimaan päässyt.

Yöllinen yllätys
Kun emäntä lähti minua yhtenä yönä käyttämään pissillä, herätti hän samalla varmaan koko rappukäytävän. Nimittäin alakerran ulko-oven avausta seurasi hirmuinen huuto ja komennus "Teri ei! Ei, anna olla! Blaa blaa blaa!". Minä en kuitenkaan oikeasti tehnyt mitään väärää. Oven raossa vain sattui olemaan iso siili, jota emäntä pelästyi. Kyllähän minä nyt siilin näin ja hyppäsin sen yli oikein mallikkaasta. Lisäksi tiedän ettei siileihin sovi koskea ja odottelin kiltisti kun emäntä selvitti hihnaani irti oven kahvasta ja piti siiliä kauempana roskapussin avulla.
Kamalan rumasti se siili kyllä minulle kiroili vaikka oli jo varmasti aikuinen, mutta käytös tapoja ei ilmeisesti voi kaikille opettaa. Luulen että siileille se on vielä vaikeampaa, kun ne tuntuvat olevan niin pahan sisuisia kavereita.
Säikähdyksestä selvittyään emäntä lähti minua ulkoiluttamaan ja kovasti yritti selittää jotain naurun lomassa.Kummallista nyt pelästyä pientä siiliä! Loppu reissulla emme enää tavanneet ketään ja pääsin ruokakupin kautta nukkumaan.

Tällaisia juttuja on minulle tapahtunut viime aikoina. Nyt taidan käpertyä tyynylle nukkumaan.

Raikkaita tuulen tuoksuja toivottaen, Teri