Vielä riittää lunta..

...totesi Teri kun mökille pääsi. Vapauden huumaa siis oli tytölle tarjolla viime viikonloppuna, kun käytiin mökkiä katsastamassa. Lunta oli vaikka miten paljon ja moottorikelkka reitiltä eksynyt ihminen sinne helposti upposi. Neitiä hanki kannatteli paremmin, mutta järkevänä tyttönä Tepakin pysytteli kelkkareiteillä ja poluilla (kunhan oli ensin saanut juosta kyllikseen hangilla). Lapioidut polut olivat aivan kuin jonkin sortin juoksurata tytölle, tiukkoja mutkia ja ja korkeita valleja.

Teri upposi hankeen.. no ei nyt sentään, polulla tässä vielä ollaan ;)

Tiukka mutka

Loppukiri..

Maali!

Ettäs tiedätte ;)

Kotona on neiti tehnyt uusia oivalluksia, hän on nimittäin keksinyt miten mukava onkaan viettää aikaa ikkunapenkillä, maisemia tarkkaillen tai nukkuen. Sinne neiti nimittäin hyppää useamman kerran päivässä. Lisäksi Tepa kunnostautui toissa viikkoisessa mätsärissä ollen monirotuisten sinisten 1. eli paras sijoitus ikinä! Palkkio oli taas tytön mielestä mitä parhain eli ruokaa :)

"Oi katsoppas vaari tuota hauvaa, mi ikkunalla pötköttävi"

Saavutus jos toinenkin

Nyt olemme Terin kanssa saavuttaneet sellaisen ihanan asian että yksin olo sujuu kaikessa hiljaisuudessa :) Syynä ja ennen kaikkea suurena apuna siinä etä tähän tilanteeseen päästiin ovat nuo ihanat kumiset Kong-lelut. Yksin jäädessään, siis pelkästään yksin jäädessään Teri saa seurakseen kaksi jäädytettyä kongia jotka sisältävät ruokia joita tyttö ei muuten saa. Lisäksi päivä seuraksi olen antanut tytölle tyhjän wc-paperi hylsyn tai muun pahvisen pakkauksen joka sisältää nappuloita. Yksin jäämisen hienouden neiti onkin kiitettävästi tajunnut ja menee jo valmiiksi olohuoneeseen odottamaan herkkujen saapumista, kun tajuaa minun tekevän lähtöä. Yksin olo aikansa tyttö siis viettää olohuoneessa, jossa muutenkin kaiken aikamme oikeastaan vietämme.
Toki ihan vaan periaatteesta on näytettävä mahdollisimman surkealta. Yksi päivä Tepa kuitenkin erehtyi venyttämään kuonoaan kongin suuntaan jo ennen kuin olin huoneen oven sulkenut, kun se yleensä ottaa herkut käsittelyyn vasta lähdettyäni. Yleensä sitten takaisin saapuessani neiti lähtee kiireellä kiikuttamaan herkkujaan piiloon, sillä ne herkuthan lähtevät samantien kun minä tulen ;)

Toinen saavutus tapahtuikin sitten match show:ssa jossa olimme käymässä Päivin ja Hukan kanssa. Teri päätti käyttäytyä ja tuli kolmanneksi monirotuisten luokassa. Kehässä neiti juoksi hienosti ja jaksoi ekat seisotukset seisoakin nätisti. Tuomari sai katsoa hampaat ja kokeilla muutenkin neidin läpi, tytön vain yrittäessä haistella tämän kasvoja ja heilauttaessa hieman häntää. Oman vuoronsa jälkeen neiti oli kuitenkin sitä mieltä että herkkuja tulee aivan liian harvoin ja hän alkoi hieman kiipeilemään syliini. Suoritus oli kuitenkin muuten hyvä. Palkinnoksi tästä saavutuksesta tyttö sai ruusukkeen, pokaalin sekä kassin joka sisälsi pari herkkupussia ja luuta. Hukka menestyi meidän porukasta aivan huippu hienosti ollen BIS-kehän kolmas ja mätsäri oli sentään pojan ensimmäinen!

Teri poseerasi voittojen kera

Synttärit, pizzaa ja pakkasta

Teri täytti lauantaina 6 vuotta ja on nyt virallisesti täti-ikäinen. Synttäri päivää vietettiin poikkeuksellisissa merkeissä, sillä olimme turisteina Tuusniemen näyttelyssä. Tämä oli toinen kerta kun tyttö pääsi viralliseen näyttelyyn tutustumaan, reissussa seuranamme olivat myös Sari, Päivi, Raisa ja Hukka. Näyttely paikalla kaikki sujui hienosti ja neiti päätti pitää suunsa supussa. Koska yövyimme Päivin luona tapasimme pitkästä aikaa myös Rockyn joka oli muuten ruvennut komeasti harmaantumaan.

Poikien pyllyt (Rocky ja Hukka) sekä tytöt (Teri ja Raisa) ruoan ihmemaassa eli keittiössä

Teri ja Hukka Tuusniemellä (+ Raisan niska)

Tästä huomaa miten Terin silmänympärykset ovat alkaneet jo vaalentua

Synttäreiden juhlimisen neiti aloitti kovin omatoimisesti jo viikkoa ennen varsinaista juhla päivää. Hän nimittäin päätti syödä puoli pellillistä pizzaa, joka sattui olemaan neidin suureksi riemuksi kuonon ulottuvilla autossa. Hieman kyllä mietitytti jättää tyttö ja eväät samaan tilaan hetkeksi, mutta kun sitä sitten hyvä uskoisena oletti että jos ne olisivat siinä vielä takaisin saapuessanikin. Pizzaa siis tuli omin luvin syötyä eikä se loppunut vielä siihen. Olimme nimittäin eräänä iltana viettämässä aikaamme Sarin ja Raisan seurana, kun Raisan ruoat sitten olivat pöydän reunalla turpoamassa kävi tyttö niitä omatoimisesti maistamassa. Mutta sellaistahan se on jos ei osaa varautua että paikalla on koira joka syö varmasti kaiken syötäväksi kelpaavan, jos se vaan on jätetty niin että siihen jotenkin ylttää ja ketään ei ole näkemässä. Niinpä siis alkoi Tepan juhlinta jo etu ajassa.

Vatsa täynnä pizzaa

Kun pizza maha oli jo hieman sulanut

Synttäri kakun Teri nauttikin sitten hieman jälkikäteen. Olimme Terin mummolassa käymässä ja siellä sitten kakun valmistin. Resepti oli sama kuin edellisinäkin vuosina elikkä maksalaatikon puolikas kakkuna, kermavaahtoa päällä (ei sokeria), kuusi nakin kappaletta kynttilöiden korvikkeina sekä herkkuja koristeina. Hienosti neiti jaksoi odottaa syönti lupaa kakun ollessa aivan vieressä kuvattavana. Kuvassa näkyvä kermainen nenänpää johtuu vaahdon levittimen nuolemisesta, ei kakun :)

Vielä on maltettava

Loppu jo häämöttää

Ja sitten vielä siihen asiaan joka ei varmasti keltään ole jäänyt huomaamatta eli pakkasiin. Kovat pakkaset aiheuttavat sen että Tepan on varustauduttava ulos lähtöön asianmukaisin varustein eli takki päälle ja tossut jalkaan. Vaatteiden puku hetki on neidin mielestä aina yhtä epämiellyttävä ja sen kyllä huomaa ilmeestäkin. Päätänkin siis tällä kertaa talvivarustus kuvaan josta jokainen saa sitten päätellä mikä on neidin mielipide asiaan ;)

Vaatteet päälle ja menoksi

Ääntähän tähän maailmaan mahtuu??

Olen huomannut että kovin moni pitää Teriä äänekkäänä neitinä, tämä ehkä johtuu siitä että hän kovin mielellään ilmaisee asiansa ja mielen tilansa ääntään käyttäen. Jos neiti on iloinen, peloissaan tai jos hän ei tiedä mitä tapahtuu on aiheellista avata äänihuulet. Tokihan neidistä ääntä lähteekin ja ehkä jopa enemmän kuin monesta muusta. Kun taas olemme Tepan kanssa kahdestaan kotona tai lenkillä ei siitä juuri ääntä lähde, mistä voi tietysti johtua se etten itse pidä karvaista kaveriani maailman äänekkäimpänä koirana kun suurimman osan ajasta se kuitenkin on hiljaa.

Meillä on täällä muutosten tuulet puhallelleet ja olemme Terin kanssa muuttaneet asumaan kahdestaan, aikaisemminhan asuimme koulun asuntolassa muutaman muun koiran ja heidän omistajienssa kanssa. Minä kuitenkin valmistuin ennen joulua ja niin oli muutto edessä. Kauas ei tarvinnut muuttaa ja ikävän iskiessä voi tuttuihin ulkoilu reitteihin helposti palata. Muutosta aiheutui pientä jännitystä sen osalta miten neiti haluaa uuteen kotiinsa yksin jäädä. No ensimmäinen kerta menikin hienosti eikä lähtöäni edes taidettu huomata, mutta sitten tuli se toinen kertaa.. Tiedän että Teri on aikaisemmin itkeskellyt perään mutta sitä on jatkunut vain muutaman minuutin ajan. Tällä kertaa kuitenkin kuulin neidin itkevän vielä palatessanikin vaikka aikaa oli kulunut puolisen tuntia. Tämän seurauksena siis alkavat nyt yksin olo harjoitukset jotta naapurit säästyisivät tuolta melusaasteelta.

Uutta älypeliä on päästy pelaamaan uudessa kodissa

Ai niin se olikin tämä mitä piti siirtää!

Tässä kun siis tulee aina mietittyä tuota tytön ääntelemistä niin pitänee kertoa Woo-kupista. Nyt joku nais-ihminen saattaa kokea sisällään kateudenpiston, mutta voin taata että se on täysin turhaa Woo-kuppi ei nimittäin millään tapaa viitaa kokoon vaan muotoon. Se muodostuu tytön huulista tämän päästäessä ilmoileen kuuluisaakin kuuluisamman sotahuutonsa. Huulet siis muodostavat ikään kuin pienen kupin nenän ala puolelle. Yrityksistä huolimatta tuota kuppia en ole onnistunut kameralle ikuistamaan sotahuudon yhteydessä. Terin ulvoessa se on myös nähtävissä ja voinkin lohdutukseksi laittaa tänne videon, jossa tyttö on harrastuksensa parissa eli laulaa jätski autolle.

Jätskiiiiiii.....



Sitten vielä on pakko laittaa loppuun video Terin liikkeestä maahan menosta, kun se on omasta mielestä niin mukavaa katsottavaa miten neidin häntä heiluu seuraamisen aikana :)

Iloista menoa

Joulukauden avaus

Kävimme Terin kanssa avaamassa joulukauden virallisesti joulukauden avajaisissa. Jo lähtöä suunnitellessani otin huomioon tytön viluisuuden ja niin pä matkaan lähtivät myös uudet tossut ja takki. Ja eikun auton nokka kohti keskustaa.

Auton parkkeerauksen jälkeen olikin sitten aika varustaa neiti pakkasta vastaan eli tossut jalkaan ja takki päälle. Siinä neitiä puettaessa se tärisi ja värisi, mutta onneksi liikkeelle pääsy helpotti vilua ja häntäkin nousi komeasti omalle paikalleen.

Tapahtuma paikalle pääsy ei sinänsä aiheuttanut tytössä minkäänlaisia toimenpiteitä, onhan sen kanssa toki muulloinkin kierrelty ihmis vilinässä. Siinä sitten hieman vaihdoimme paikkaa ja voi kumma mitä torin toisella laidalla olikaan.. nimittäin poroja! Heti porot nähtyään Teri tuntui tuumaavan että ompa erikoisia koiria ja niitä pitää haukkua. Nakeilla tyttö kuitenkin hiljeni, mutta vain hetkeksi. Kävimme sitten vähän muualla kiertelemässä ja taas porot tulivat näkyviin. Pitihän niille toki asiansa neidin sanoa, mutta jo hieman hillitymmin. En tiedä miten asiaan vaikutti, kun uhkasin ettei joulupukki tuo lahjoja, jos neiti sen poroja haukkuu.

Sitten pääsimme terille hieman mieluisampaan asiaan nimittäin glögin jakelu jonoon, josta Teri ystävän avustuksella sai oman piparin :) Siinä sitten glögin hörpinnän jälkeen tyttö sai taas ystävälistä palvelua ja tällä kertaa pätkän lämmintä makkaraa. Voiko pienen koiran reissu enää herkullisempi ollakkaan?

Loppu aika siinä sitten vielä kierreltiin ja liikkeellä yritettiin pysyä, sillä pysähtely aiheutti tutinaa hihnan Tepan puoleisessa päässä. Poroja ei enää loppuajasta haukuttu ja ne saivat tehdä työtään rauhassa. Kun jouluvalot oli sytytetty päätimme poistua paikalta ilotulituksentieltä, sillä Terihän tunnetusti pelkää kaikkea pauketta.
Näin siis tuli joulukausi avattua ja porot haukuttua.

Talven ihanuus ja kurjuus

Onpas aikaa taas ehtinyt vierähtämään viime kerrasta. Nyt on siis aika korjata tilanne, ottaa itseään niskasta kiinni ja kertoa Terin kuulumisia.

Suurta ilon aihetta on aiheuttanut maassa oleva lumi. Lumessa kun tuntuu olevan niin paljon ihania hajuja ja jopa vanhemmat jo lumeen peittyneet jäljet ovat helposti haistettavissa. Ulkoillessa siis mennään nenä vielä tiiviimmin maassa kuin muulloin, sikäli kun se on mahdollista. Myös lumessa piehtarointi on tytön mielestä aivan huippu juttu. Johtuuko se piehtarointi sitten tuoksuista vai mistä sitä en osaa sanoa, mutta erittäin mieluisia ovat paikat jossa on paljon kuljettu pienellä alalla kuten esimerkiksi poluilla.

Pakkanen on koitellut tytön lämmitys järjestelmää, sillä jo alle -10 asteessa pitää tassuja nostella ja jopa hieman täristä kylmästä. Jos lämpötila on lähempänä -15 on tassujen nostelu urakka jo melkoinen. Tähän "ongelmaan" onkin helpotusta luvassa kunhan pääsemme tossu ostoksille. Tokihan tytöllä jo tossut on, mutta kun ne sattuvat olemaan sellaista mallia että lumi menee niihin sisään niin varusteiden päivitys on ajankohtainen. Talvi mantteliaan Tepa onkin jo päässyt käytämään ja se näytti tasan yhtä mieluiselta kuin ennenkin eli ei..

Hangista nauttimista neiti on päässyt kokeilemaan hieman vapaamminkin eli pitkässä pyykkinarussa. Toinen pää valjaissa ja toinen minulla ja eikun menoksi. Tämä systeemi toimii erityisen hyvin pellolla, jossa ei tarvitse varoa muita liikkujia tai ajoneuvoja ja tyttö saa mennä viilettää hangissa hajujen perässä pitemmälle oman mielensä mukaan.

Vielä pitkän päivittely tauon hyvitykseksi muutama "vapaus" kuva :)

Uppoutumista tuoksujen ihanaan maailmaan

Lennokasta menoa :)

Kehtaako joku vielä luulla ettei Terissä ole pystykorvaa? :D

Onnistuneitakin ohituksia

Tulimme juuri Terin kanssa ohitusharjoituksista, joihin osallistui koulumme oppilaita. Ajatus oli parin oppilaan liikkeelle panema ja osakseen jonkin verran kannatusta.

Alkuun kuului tietenkin odottelua, kun kokoonnuimme yhteen. Terillä joko maltti petti tai sitten se haki huomiota tai vaan taas vaihteeksi rakasti omaa ääntään.. Nimittäin odotus sujui mielestäni näin: Teri "Mitä teen että saan sen herkun? Katso nyt istun nätisti, etkö KUULE!! Etkö huomaa hau, hau, vuh, vooo! Haukun, haukun miksiköhän haukun? Ai niin herkkua ja huomiota. Hau, vuf. Ah onpa minulla muuten ihana ääni! :) Hau, hau, vuf, hau...." Ja näin siis jatkui kunnes hänet oli pakko huomioida ja hiljentää että ihmiset saivat äänensä kuuluviin.

Sitten oli vuorossa pururadalle suuntaaminen. Parin pysähdyksen jälkeen, jotta sain Tepan rauhoittumaan lähdimme kiertämään pururataa, joka toinen toiseen suuntaan. Ensimmäinen ohitus tilanne tuli yllätyksenä kun en tullut ajatelleeksi että radalla on toki muitakin. Vastaan tuli kolme isoa koiraa, joista kaksi vielä sattui olemaan mustia. No melkein kohdalle päästiin, kun Terillä alkoi hirveä rähinä.. Tilanne oli onneksi nopeasti ohi neiti palasi viereeni nätisti. Seuraavat kolme koiran ohitusta sujuikin todella hyvin :) Teri tuli koko ajan vierellä ja minä tungin sille lihapullaa nassuun. Edes viimeiselle ja vieläpä isolle ja mustalle koiralle ei sanottu yhtään mitään! Siinä kiertäessä tuli myös ihmisiä vastaan ja ne ohitettiin tottuneesti.

Kun kierros oli kunnialla suoritettu oli pois lähdön aika. Teri malttoi HILJAA odottaa koko loppu selostuksen ajan ja ajattelin että voi miten reipas koira. Mutta sitten kun kanssamme samaan aikaan samalle tielle kääntyi toinen koira piti tytön taas päästä sanomaan. Vein hänet sitten pois tilanteesta, palkkasin kun katsoi taas nätisti. Loppu matka porukan perällä sujuikin taas todella hienosti ja ilman turhaa hötkyilyä.