Taitava agility-alokas

Eilen päästiin Terin kanssa pitkästä aikaa agilitya harrastamaan :) Viimeksi tätä riemua on ollut tarjolla elokuussa.

Jo matka paikan päälle Kajaaniin Rakki-areenalle oli jännittävä, sillä se reitti ei ollutkaan niin helppo, kuin kartassa näytti. Juuri ennen matkaan lähtöä karttaa kyllä vielä katsoin, mutta silti. Matkalta otimme kyytiin Hetan ja Einon, joista Eino meni Tepan seuraksi takaboksiin.
Ajoimme Kajaaniin ja löysimme itsemme aivan keskustasta. Jossain oli siis menty vikaan, sillä oikea risteys ei ollut tullut vastaan. Siinä sitten piti soitella neuvoja netin ääressä olevalta ihmiseltä, jonka avulla onneksi löysimme lopulta perille :) Jos ei olisi ollut matka seuraa mukana, niin tuskin olisin hallille edes löytänyt.

Sitten itse asiaan eli agiliitoon. Olimme Terin kanssa vuorossa viimeisinä ja hienosti tyttö jaksoi odottaa vuoroaan. Vähän toki piti välillä piipata ja vinkua, mutta ei todellakaan pahasti.
Kun päästiin radalle oli ensimmäisenä rengas. Sitä otettiin yksittäisenä esteenä. Ensimmäisellä kerralla Nake sujahti ohi ja toisella hän hyppäsi renkaan ja kehikon välistä. Tämän jälkeen otin tytön vastaan  heti renkaan takana ja jo hyppy sujui. Sitten vielä kerran lähetin neidin vierestäni renkaalle ja sekin onnistui. Niinpä siirryttiin keinulle, jossa ensimmäinen suoritus oli niin vauhdikas, ettei Nake ehtinyt kovin pitkään kontaktilla seisoskella. Seuraavalla yityksellä tytön rohkeus loppui kesken ja hän hypähti kesken matkan pois keinulta. Kolmas kerta (tällä kertaa hihnassa) toden sanoi ja neiti selvitti keinun. Takapää tosin tipahti ja siinä vaiheessa tajusin olevani taas liikaa tytön takana. Vielä yksi kerta, jolla muistin mennä kauemmas ja niin oli Tepalla hieno 2on2off kontakti eikä keinukaan enää niin hirvittänyt.
Seuraavaksi oli hyppy putki yhdistelmä.jossa putken pää piti hakea pimeästä kulmasta ja hienosti Nake sen suoritti. Kun tämä oli tehty pari kertaa päästiin tekemään hyppy-putki-hyppy-putki yhdistelmä ja Teri oli aivan loistava! Ensimmäisellä kerralla taisi Nake sujahtaa toisen hypyn ohi, mutta sen jälkeen ei enää ollut sitä ongelmaa. Tyttö sai kehuja hienosta irtoamisesta toiselle putkelle.
Puomi meni muistaakseni hyvin ja tyttöä palkattiin kontaktilla namikuppiin, niin että vähän väliä sinne tipahti uusi nami ja aina samalla pysähtymis käsky.
Sitten otettiin kolmen hypyn sarjaa, jonka jälkeen tuli mutka putkeen ohjaus. Hypyt oli kaikki eri tasossa eli eivät olleet samalla linjalla ja viimeisen jälkeen piti tehdä valssi ja ottaa Nake toiselle puolelle ja ohjat putken kauempana olevaan päähän. Minä olin hieman myöhässä putkeen viennissä ja Nake ehti mennä siitä ohi. Tyttö jatkoi kohti puomia parin metrin verran, jolloin hänellä alkoi raksuttamaan ja seurauksena oli u-käännös ja niin löytyi putki. Tällä kertaa Teriä kehuttiin fiksuksi, kun se noin tajusi asian :) Minun hieno ja viisas Tepa!
Välillä Nake yritti käydä bongailemassa puomin viereisellä seinällä olevaa kuppia, johon herkut olivat aikaisemmin tipahdelleet. Kuitenkin joka kerta tyttö tuli takaisin ja huoletta pystyin jättämään hänet istualtaan odottamaan, kun harjoittelin pätkiä ilman häntä.

Siinä oli meidän treenit. En nyt tarkkoja sanoja muista, mutta Tepa sai kehuja kehuja hyvästä työ innosta ja minä siitä, miten hyvin tyttö on minulla hallinnassa :D Lisäksi taisi olla niin, kun joillekin mietittiin keinoa saada vauhtia lisää, niin meidän aloittelijoiden piti välillä jopa rauhoittaa koiriamme, kun ne olivat niin vauhdikkaita ja innoissaan.

Kaiken kaikkiaan treeneistä jäi todella hyvä mieli ja oikein innoissani odotan seuraavaa kertaa ja niin varmasti tekee Nakekin. Ai niin, nyt pitää jatkossa muistaa katsoa koiraa, eikä estettä, niin ohjaus paranee eli päin vastoin kun tokoillessa. Koska treeneistä ei ole kuvia, laitan niitä Terin omatoimi treeneistä toissa viikonlopulta.

Teri on taas lentoon-lähdössä-luppakorva.

Luonnon este sattui reitille

Hops!

Meno oli jo niin hurjaa, että Teriä itseäänkin hirvitti

Tämä kasa ei ollut laisinkaan liian jyrkkä

Terin tyrmäys yritys

Koska tänä syksynä ei ole vielä löytynyt mädäntyneitä sieniä, joutui Teri käyttämään mielikuvitustaan tyrmäys yrityksessään. Terin onneksi yritys oli tehty uskomattoman helpoksi, sillä silmätippa kuuri jatkuu vielä viikon loppuun asti.

Tapahtuma sijoittui tietenkin tippojen laitto hetkeen, miten muutenkaan neiti olisi päässyt pullon läheisyyteen? Lähestyin tyttöä tippapullon kanssa ja hänen ilmeestään näki mitä tuleman piti. Kiltisti tipat sai tietenkin laittaa, mutta sen jälkeen piti ottaa pitkä nuuhkaisu pullon suuntaan. Minä siinä suljin korkin ja päätin antaa Terin haistaa hieman pulloa. Ajatuksena, "Tätä minä laitoin silmiisi". Neiti lähestyi  pulloa kuono pitkällä ja silloin se tapahtui... Lips, pullon kylkeen. Hyvin pieni ja varovainen lipaisu siis. No minun onneksi ja Terin epäonneksi korkki oli kiinni, enkä ollut pulloa läikyttänyt joten tyrmäys jäi yritykseksi.
En todellakaan olettanut muuta kuin nuuhkaisua, mutta aina sitä vaan oppii uutta.

Putosin melkein!

Kuuluuko kroko nyt riskiryhmään?
Terin krokon oli taas aika päästä etelänlomalle (lue pesukoneeseen volttia heittämään). Kroko oli jo todella likaisen rusehtava päältä, onhan se toki ollut kovassa käytössäkin ;)
Niin siis lähti kroko "lomille". Lomilta (pesukoneesta) paluun aika koitti ja oli vuoro siirtyä kuivattelemaan kastunutta kuontaloa. Kun nostin krokon koneesta huomasin ensimmäisenä lörpähtäneen hännän. Seuraavaksi huomioni kiinnitti taittunut niska. Mutta pahin viimeiseksi, kaikki hännästä ja niskasta lähtenyt täyte oli siirtynyt keskivartalon tienoille tai niin minä sen tulkitsen. Näin siis herää kysymys kuuluuko kroko nyt kakkos tyypin diabeteksen riskiryhmään?? Jos Teri huomaa tilanteen ennen kuin ehdin suorittamaan krokolle kehonmuokkauksen voi tytön kysymys tulva olla melkoinen.. "Onko kroko syönyt ilman minua? Missä kroko on syönyt? Miksen minä päässyt mukaan? Miksei kroko tuonut mitään minulle?"
Huolihan olisi toki aiheellinen, mutta pitäisiköhän Tepan miettiä mitä huolta on aiheuttanut krokolle tyrmäys yrityksellään?

Tyrmäys yrityksestä on nyt selvitty ja krokokin on päässyt saunanlauteelle kuivattamaan itseään.

Vai onko se sittenkin kaljamaha?

Menoja ja metsäilyä

Terillä on taas touhua riittänyt, kun kävimme viikonloppuna reissaamassa Savon eteläisellä puoliskolla. Määränpäänä olivat mökki ja rakennus työmaa.

Lauantai aamuna lähdimme rakennukselta kohti markkinoita. Teri oli varustettu hyvällä ja reippaalla mielellä ja perille saapuessamme meno oli sen mukaista. Aluksi oli kova veto yritys päällä, mutta parilla muistutuksella se korjaantui ja tyttö tallusteli vieressäni mallikelpoisesti hihna löysällä.
Jonkin aikaa alueella kierrettyämme Tepalle iski paniikki. Hän kuuli kuinka puisen laatikon kansi kopsahti kiinni. Tätä tapahtui jatkuvasti, sillä joissain kojuissa vaihto rahat olivat juuri tuollaisessa laatikossa. Paniikki veto siis päälle ja hirveä tärinä, värinä ja läähätys. Alkuun ajattelin, että kyllä se siitä. Niin kuin aina erheelisesti alkuun ajattelen.. Itse asiassa minulla meni pitkän aikaa ennen kuin aloin erottaa tuon kannen kopsahduksen, kuuloni kun ei satu olemaan niin loistava kuin Terillä. No aikansa vedettyään ja paniikkiaan lietsottuaan otin tytön jalkojeni väliin ja silittelin rauhoittavasti. Pyysin kontaktia ja kas kummaa se löytyi ja jopa herkku kelpasi! Pari kertaa jouduin tämän toistamaan ja tyttöä muistuttamaan vetämättömyydestä hieman kovemminkin (kuitenkin siis ilman väkivaltaa, jottei kellekään jäisi väärä käsitys!). Tutut ihmiset saivat neidin hännän taas nousemaan sekä murheet unohtumaan ja loppu sujuikin taas hyvin.

Onneksi rankan aamun jälkeen oli luvassa jotain erityisen kivaa, kun Tepa pääsi ensin mökille juoksentelemaan ja sitten vielä Okua tapaamaan ja hänen kanssaan leikkimään.

Oku on hippa

Hajumaailman tarkkailua

Ja siitä se taas lähtee

Terillä oli hieman isompi boksi, kun pääsi maasturin takatilaan matkustamaan

Pitkän päivän iltana tapahtui sitten jotain täysin odottamatonta ja ennen kuulumatonta. Teri oli todella väsynyt ja etsi epätoivoisesti pehmeää ja lämmintä nukkuma paikkaa mökistä. Kaikki tytön käyttöön luvatut tuolit sekä rahit olivat varattuja ja lattia oli kylmä. Aina kun joku erehtyi takapuolensa penkistä nostamaan oli Tepa saman tien vapaaksi jääneellä paikalla sen näköisenä että: " Tässähän minä olen ollut koko ajan", kunnes häätö tuli. Aikansa pehmeän paikan toivossa säntäiltyään Teri suostui tulemaan pyynnöstä syliini. Pari kierrosta neiti siinä teki kuin petiä pedaten, mutta päätti kuitenkin jäädä istumaan.

Hetken istumisen jälkeen alkoi pienen tytön kuono nuokkumaan ja silmät painuivat kiinni. Tepa huojui unen rajamailla ja tassut alkoivat luistaa. Pieni korjaus liike ja sama jatkui. Painoin varovasti neidin itseäni vasten ja laitoin käteni hänen päänsä ali ja kainaloon. Vielä piti tytön vähän aikaa sinnitellä, mutta lopulta uni vei voiton ja Nake painoi päänsä olkapäälleni. Siis Teri joka ei vapaaehtoisesti sylissä viihdy kuin vain mahan kipukohtausten aikana!
Minun olkapäätäni vasten tyttö nukkui hyvän tovin. Voi miten ihana hetki tuo olikaan :) Tästä voi vaan todeta, että Tepa oli todella väsynyt!

Sunnuntaina kävimme metsä lenkillä ja se oli taas taattua Teri-vuohi laatua :D Hienosti onnistui kiipeäminen jyrkkää kallion seinämää pitkin. Vain yksi lehdillä kuorruttunut kallio osoittautui ylivoimaiseksi ja puoli välissä oli tytön käännyttävä takaisin. Tepa kyllä nautti tästä tilaisuudesta täysillä ja pysyi aika hyvin lähettyvilläkin retken ajan.
Niin ja melkein pääsi unohtumaan että otettiin vähän tokoakin viikonlopun aikana. Hypyssä alkaa olla aika hyvin jo toisella puolella matkaa esteeseen, eikä paikkakaan ole enää niin vino. Uutena aloiteltiin ohjattua noutoa. Jätin Terin istumaan ja vein kapulat riviin, niin että oikean puoleista kapulaa heiluttelin hieman enemmän ja selkeästi merkkasin sitä. Hyvin löytyi joka kerta haluttu kapula ja totesin, ettei tässä kannata käsimerkkiä käyttää, sillä silloin alkaa neidin nenä työskennellä ja etsiä "heitettyä" herkkua.

Syksyn lehtien tuoksuja haistelemassa

Metsäretkellä löytyi hyvä katselu paikka

Kotona odotti paketin aukaisu operaatio

Terveys tieto päivitys
Vähän päivitystä myös tuohon Terin terveys puoleen. Aluksikin kerrottakoon, että neiti on jälleen vatsalääkekuurilla. Viime aikoina kuuluneet paukahdukset ovat saaneet tytön stressaamaan taas vatsallaan. Yhtenä iltana Tepa sai rajuimman kohtauksen minkä muista ja hän tärisi paljon rajummin kuin koskaan ennen sekä vinkui. Vatsa lääkkeen lisäksi täytyy nyt pitää taas pitempi jakso feromoni haihdutinta seinässä, josko se helpottaisi asiaa myös.
Eilen käytiin hakemassa Terille silmätipat ärtyneen silmän takia. Silmä rähmii ja ilmeisesti tuntuu myös kummalta, kun sitä pitää tassulla hangata. Mihin lie on tyttö silmänsä tökännyt?
Samalla reissulla muistin mainita Terin polvessa olevasta patista. Lääkäri totesi sen olevan joko talipatti tai ihon uudismuodostuma. Mitään ei patille tarvitse tehdä, ellei se rupea kasvamaan. Muuten sitten onkin kaikki kunnossa :)

Nyt siirymme toipumaan viikonlopun tapahtumista.

Kotiseudulla Pohjois-Karjalassa

Maailman eläintenpäivän kunniaksi lähdettiin viime torstaina taas jäljestämään. Ajattelin että pitää sitä nyt Terillä silloin olla jotain ekstra kivaa tekemistä.
Viikonloppu sitten vietettiinkin Tepa synnyin seuduilla, kun suuntasimme Joensuuhun Sarin, Bondin ja Raisan vieraiksi.

Jäljen pituudesta ei kyllä ole mitään havaintoa, kun olen sitä niin huono arvioimaan, mutta kai se taas muutaman sata metriä oli kun sain sinne kaikenlaista mahtumaan.
Tällä kertaa tein alkuun jäljen noston, niin että jälki lähti parin metrin päästä tiestä. Hienosti jälki nousi ja työskentely oli tarkkaa. Ensimmäisessä kulmassa, joka oli 90 astetta Teri otti yhden ylimääräisen askeleen eteen päin ennen kuin tajusi jäljen kääntyvän. Sen jälkeen jäljellä pysyttiin taas hyvin, vaikka esteenä olikin maahan kaatunut kelo. Tyttö eteni kelon yli aivan kuin sitä ei olisi ollutkaan :) Jonkin matkan päässä odotti ensimmäinen rasia, jonka Teri huomasi hyvin. Jostain syystä ilmaisu vain jäi istumiseksi. Odottelin maahan menoa hetken aikaa ja sitten tyttö rupesi jo ihmeissään katselemaan minua. Niinpä käskin neidin maahan ja kehuin kovasti.
Matka jatkui totutusti seuraavalle kulmalle, joka olikin 45 astetta. Hieman oli taas Terillä miettimistä siinä, minne jälki tästä jatkui. Viime kerrasta oli ilmeisesti kuitenkin jäänyt jotain raksuttamaan ja tyttö ymmärsi etsiä jatkoa myös läheltä jo kuljettua jälkeä. Nopeammin siis löytyi reitti uudelleen tällä toisella kerralla.
Loppu jäljellä olikin sitten vielä kaksi 90 asteen kulmaa, kun tie yllätti minut ja piti tehdä yksi yli määräinen käännös. Tuosta tiestä sain kuitenkin idean ja aikani metsässä talsittuani päätin että loppu palkka olisi tien toisella puolella ;)
Jo jäljelle lähtiessä näin että tietä pitkin, jonka jälki ylitti kulki kolme ulkoilijaa ja ajattelin, että tästä tulisi Terille oikein kunnon nenän käyttö testi. Ylitys osuudelle laitoin makupalan joka askeleelle, mutta tyttö ei niitä syönyt, sillä hän seurasi jälkeä noin 10-15 senttiä sivussa. Tien jälkeen jälkeä seurattiin taas aivan kohdallaan ja loppu palkkakin löytyi. Ensin Teri taas istahti, mutta hetken odottelun jälkeen hän kai ymmärsi, että maahan tässä on vaan mentävä. Siitä tietenkin heti palkka ja kehuja taitavalle tytöllä.

Oli siinä muuten varmaan niillä ulkoilijoilla ihmettelemistä, kun ensin rymysin metsässä itsekseni ja seuraavan kerran, kun he minut näkivät tulin samasta suunnasta Terin kanssa :D Olisi ollut kiva tietää mitä heidän sanan vaihtonsa sisälsi, mutta siinä tuli jo kielimuuri vastaan. Kovasti asia näytti kuitenkin mietityttävän.

Seuraavalla kerralla pitää muistaa ottaa ilmaisuja ilman jäljelle menoa, kun ne tällä kertaa unohtuivat aivan täysin! Myöskin pitäää muistaa, että kun seuraavalla kerralla laitan väli ilmaisun, niin se on sitten jossain muualla kuin ensimmäisen ja toisen kulman välissä.


"Kotiseutu matkailua"
Viikonlopuksi tosiaan suuntasimme sitten Terin synnyin seuduille, tarkoituksena käydä videoimassa Bondin luonnetesti ja muutenkin katsomassa miltä siellä päin suomea meno näyttää.

Perjantaina löydettiin lähes hienosti perille, vain pieni ylimääräinen lenkki tuli ajettua. Voi sitä riemua, kun Teri tapasi pitkästä aikaa tuttuja. Voitte vaan kuvitella sitä äänen määrää, kun tyttö päivitti kaikki kuulumisensa. Ilta menikin aika nopeasti ja henkisesti piti alkaa jo valmistautumaan seuraavan aamun herämiseen.

Lauantai aamuna Teri jäi Raisan kaveriksi päivää viettämään, kun me muut suuntasimme kohti luonnetesti paikkaa. Aika Raisan kanssa oli ilmeisesti mennyt hyvin, ainakaan mitään kummallista ei takaisin tullessa näkynyt. Iltapäivällä lähdimme sitten koko porukka reippaina ulkoilemaan ja ottamaan kuvia. Raisasta yritettiin ottaa seisotus kuvia ja Sari lupautui ystävällisesti ottamaan meistä Tepan kanssa noutokuvia. Samalla tuli vähän tytön kanssa treenattua.
Lähinnä noutoa otettiin ja Teri toimi aika kivasti yhdellä kertaa neiti kyllä jäi ihan kamalan vinoon palautuksessa. Tämän jälkeen otin yhden sivulle tulo harjoituksen ja oikea paikka taas löytyi :)
No eihän kaikki tietenkään mennyt niin kuin haaveissa ja elokuvissa vaan sattui taas sellaista mitä ei olisi pitänyt. Ensimmäisellä kapulan heitolla muistin vielä katsoa ettei näkyvillä ole muita koiria ulkoilemassa, mutta kolmannella enää en. Niinpä heitin kapulan ja lähetin tytön hakemaan. En todellakaan huomannut, että suoraan edessä päin, kuitenkin pitemmän matkan päässä, oli toinen koira ulkoilemassa. Terillä jäi tietenkin nouto homma kesken ja sotahuudon saattelemana tyttö lähti juoksemaan kohti toista koiraa. Kun Nake oli vauhtiin päässyt, ei sitä enää pysäyttänyt mikään, ei huuto, eikä epätoivoisesti perään heittämäni noutokapula.
Yritin jopa käskeä tytön maahan, mutta kun korvat on vaan koristeena, niin ne todellakin sitten ovat vain sitä. Niinpä lähdin perään hirveää kyytiä. Kun saavutin Teriä ja toisia koiran ulkoiluttajia huusin heille että ajaisivat Terin vaan törkeästi pois paikalta. Nämä ulkoiluttajat eivät kuitenkaan niin tehneet, vaan Teri sai rauhassa tutustua tuohon suureen koiraan. Kun Teri sitten huomasi minut, hän tuli luokseni ja otin hänet kiinni. Pyytelin anteeksi moista tapausta, mutta eivät nuo ulkoilijat koiransa kanssa onneksi vaikuttaneet olevan ollenkaan pelästyneitä tai pahoillaan vaan totesivat että "eipä mitään". Kyllä vaan taas alkoi ärsyttämään moinen pöljäily. Otettiin vielä yksi kunnon nouto ilman häiriö tekijöitä, jotta Terille jäisi se mielikuva ettei kesken tekemisen mihinkään lähdetä.
Tämähän nyt oli jo ainakin kolmas kerta, kun Tepa lähtee kesken noudon toisen koiran luokse. En vain tiedä mikä siinä on. Ilmeisesti se, että noudon aikana se ehtii rekisteröimään niin paljon muutakin, kun ei tarvitse koko ajan kontaktissa olla. Eniten tässä alkoi mietityttämään Sarin tekemä huomio, että Teri lähtee juurikin isoja koiria kohti ja menee sitten niihin tutustumaan eli neiti ei niinkään vaikuta pelkäävän niitä, niin kuin olen aina kuvitellut. Hmm..

Sellaisia kuulumisia tällä kertaa ja jälleen pohdinnan aiheita minulle. Loppuun vielä paikalla makuu jono koko järjestyksessä :D

Bondi, Raisa ja Teri

Kulmia ja ilmaisuja

Käytiin piitkästä aikaa tytön kanssa metsässä tekemässä jälkihommia. Omasta aikaan saamattomuudestahan tämä jäljettömyys on johtunut, mutta nyt päätin lopultakin korjata asian. Koska olin reipas ja sain uudet jälkimerkit askarreltua pystyin merkkaamaan kulmat ja tarkkailemaan neidin työskentelyä niillä paremmin.

Terin jälki oli varmaankin noin 200 metriä pitkä ja sisälsi kolme kulmaa sekä kaksi ilmaisua, yhden keskellä jälkeä ja toisen jäljen lopussa. Jälki ei ehtinyt vanheta kuin reilu parikymmentä minuuttia, kun minun hyvä mielikuvitukseni meinasi alkaa liiaksi laukkaamaan enkä tahtonut jäädä pian hämärtyvään metsään enää kovin pitkäksi aikaa.
Tällä kertaa en tehnyt jäljen nostoa alkuun vaan jälki lähti suoraan. Hieman kiireellä tyttö lähti jälkeä ajamaan, mutta rauhoittui onneksi ensimmäiseen kulmaan, jonne olinkin tehnyt pienen jekun. Kulma oli 45 astetta Terin tottuman 90 asteen sijaan ja se aiheutti tytölle pientä pään vaivaa. Hienosti neiti kuitenkn jäljen taas pienen etsinnän jälkeen löysi ja matka jatkui.
Seuraavana oli vuorossa väli ilmaisu, joka ei olisi voinut parempi olla!! Voi että miten ylpeä olin, kun neiti tipahti maahan aivan rasian eteen :D Siitä hyvästä Teri sai tietenkin syödä rasian sisällä olleen herkun. Matka jatkui ja Nake oli innoissaan, kun tajusi että saa vielä jatkaa tuota ihanaa nenä työskentelyä. Seuraava kulma oli ihan normaali 90 astetta ja neiti eteni sen askel askeleelta :) Loppu jälki oli hyvää ja tarkkaa työskentelyä viimeistä kulmaa myöten, jossa ei taaskaan tapahtunut eksymistä. Viimeisen rasiankin Tepa ilmaisi taas niin hienosti että!
Jäljeltä poistuessamme tien viereen hylätty sängyn raato säikäytti Terin (ja minut). Onneksi neiti kuitenkin tajusi raadon vaarattomaksi ja poistui paikalta häntä kiepillä. Pientä jännitystäkin oli siis matkassa mukana.

Hienosti meni jäljestys näinkin pitkän tauon jälkeen ja hirvikärpäs saldokin oli nolla, jos ei lasketa mukaan minun mielikuvitus kärpäsiäni ;) Laitan vielä loppuun reissun kuva saldoa, joka valitettavasti ei ole kovin hyvä laatuista.

Syksyinen metsä

Myös ilmavainu toimii ;)

Kotona pieneen koiraan iski hirmuinen väsy

Paukkuarka haukku parka

Vähän synkempää aihetta on luvassa tällä kerralla.
Teri reppana on ollut hieman huono vointinen epämiellyttävästä paukkeesta johtuen. Kaikki sai alkunsa jälleen kerran aamulenkin aikana, kun reittimme varrelle osuvalla urheilu kentällä oli koululaisten kisat.

En tiedä mitkä viiden metrin juoksut siellä oli, mutta ainakin laukausten määrästä päätellen ei matka voinut sen pidempi olla! Ensimmäisen paukun jälkeen Tepa alkoi hieman hermostuneena katsella ympärilleen ja olisi halunnut kääntyä, mutta minä ajattelin, että mennään nyt vaan nopeasti kentän ohi, kun niin lähellä ollaan ja tuskin ne siellä niin usein ampuu. Toinen laukaus valotti jo vähän totuutta laukausten määrästä, mutta nyt oltiin jo melkein kentän kohdilla. Teri raukka meni tietenkin jo entistä enemmän paniikkiin. Kentän ohi päästyämme niitä paukkuja alkoi sitten kuulua vielä tiheämmin ja tyttö raukka hihnan toisessa päässä veti jo aivan paniikissa. Minä nostin välillä neidin syliin, jossa se ehkä jopa hieman rauhoittui, mutta koska voimani ovat rajalliset piti Naken käyttää myös omia jalkojaan.
Koko loppu matka meni vetäen ja hinkuen eikä torilla olleet markkinatkaan riittäneet herättämään tyttöä pois paniikista. Kotona Teri onneksi osasi jo rauhoittua, mutta se ei enää pystynyt estämään saapuvaa kohtausta. Niinpä pieni koira alkoi taas nieleskellä ja nuoleskella kipuilevan vatsansa takia.

Seuraavana aamuna Teri ei olisi millään suostunut lähtemään tuttuun aamulenkki suuntaan, vaan pisti jarrut päälle useaan otteeseen. Minulla oli ajatuksena kävellä kyseinen lenkki nyt varmasti paukuttomaan aikaan ja pian kauheuden jälkeen, jotta neiti toteaisi reitin turvalliseksi. Hirveää vetämistä ja panikointia tuo aamu oli kyllä ilman paukettakin, eikä tyttö seuraavinakaan päivinä halunnut vapaaehtoisesti kävellä aamu-ulkoilu suuntaan.
Viikonloppu meni Nakella vatsakivun vallitessa ja maanantaina sain lääkäriltä ohjeeksi antaa tytölle kymmenen päivän vatsalääkekuurin. Ilman vatsalääkkeitä Teri ehti siis olla vain kuukauden verran, mutta jospa se taas siitä helpottaisi.
Seuraava viikko lenkkeiltiin sitten yhtä poikkeusta lukuunottamatta täysin paukkujen vastaiseen suuntaan, jotta kauheudet ehtisivät unohtua. Tuo yksi poikkeus oli sellainen, että käveltiin vähän kentän suuntaan ja Nakea kyllä hirvitti. Onneksi kuitenkin saimme vähäksi matkaa kävely seuraa ja neiti rapsutuksia, joten loppu matkasta oli jo Terin häntä aivan normaalissa asennossa :)

Kävimme Terin kanssa viettämässä aikaa mummolassa ja toivoin sen nollaavan pelottavaa tilannetta entisestään, mutta suureksi harmiksi jonkin sortin ukkonen päätti vietä rytistellä ohitsemme ja niin oli tytöllä taas kurjaa oloa luvassa. Ukkosen jälkeisenä yönä Teri sai taas kipu kohtauksen, joten minun oli noustava ylös pitämään tyttöä sylissä pystyasennossa. Se onneksi helpotti neidin oloa.
Kipuilut jatkuivat, mutta reilun viikon tauon jälkeen olemme taas päässeet palaamaan normaaleihin lenkki reitteihin. Suurena apuna tässä paluussa on kyllä varmasti ollut tuo feromoni haihdutin, jonka taas seinään lykkäsin.

Vähän tokosta
Tokossa Teri on aika mainio ja kerran se tässä jopa puistossa esiteltiin taitavana toko-koirana :D Enkä se esittelijä siis ollut minä vaan eräs kanssamme tokoilemassa ollut ihminen. Mutta eihän meillä tietysti ihan kaikki vielä suju ja tällä hetkellä on työn alla paikkamakuu, luoksetulo ja seuraaminen.
Seuraamisessa ei sinällään ole mitään kauhean kummoista pielessä, pitäisi vaan itse muistaa tehdä välillä pitempääkin pätkää, kun Nake meinaa moisesta hieman hämmentyä ja kokeilee sen takia seuraamista hieman edessä ja takaa.
Paikallamakuun  päätin aloittaa uudestaan ihan pienistä paloista, hetki piilossa ja siitä palkka, kun tyttö on hiljaa. Aikaa tämä varmasti vaatii, mutta hiljaa hyvä tulee :) Toissa kerralla oli treeneissä vähän liian suuria häiriö tekijöitä, mikä vielä enemmän huononsi epävarman tytön paikalla oloa. Onneksi tällä viikolla saimme rutkasti onnistumisia.
Luoksetulossa ollaan vaiheessa jossa matkaa pitäisi alkaa pikku hiljaa kasvattamaan eli ongelmia tässä ei ole, kunhan vaan muistan edetä tarpeeksi hitaasti. Lyhyellä matkalla Terillä on jo tosi hyvä stoppi, mutta huomattavasti pitemmällä homma menee läpijuoksuksi.

Nyt Teri vilkuilee minua tuossa vieressä sivusilmällä ja urisee huomion toivossa. Pitää siis alkaa keskittymään, ettei pääse lipsahtamaan huomionhausta palkkaa. Palailen taas asiaan Terin kuulumisten merkeissä! :)

Haukuttu juttu

Kuten otsikko kertoo tällä kertaa aiheet ovat hyvin äänekkäitä, mutta ei onneksi kaikki Terin ansiosta ;)

Oltiin tänään Terin kanssa sellaisessa tilanteessa että haukkuja sateli kahdesta suuntaa. Toinen haukkuja oli pieni koira joka sattui olemaan kadun toisella puolella juuri kun me ulos astuimme. Tepa vaan vilkaisi haukkujaa ja jatkoi matkaa. Hieman etempänä oleva toinen pieni koira ei ollut yhtä hyvä käytöksinen vaan alkoi sekin haukkumaan. Tätäkin Tepa vain vilkaisi ja jatkoi matkaa haukuista välittämättä! Voitte uskoa miten iloinen olin kun oma koira osasi niin hienosti jatkaa matkaansa vaikka oltiin yhdessä vaiheessa ihan kirjaimellisesti näiden kahden keskustelijan välissä ja niin vaikeaa kun meilläkin on joskus asian kanssa ollut :)
En oikein tiedä pitäisikö tällaisissa tilanteissa tyttöä kehua vai mitä, kun se ei selvästikään ollut kuulevinaankaan haukkujia. Jos huomion ja palkkaan siitä kuvitteleeko tyttö että tilanteessa oli jotain erikoista vai ymmärtääkö hän että palkka tuli toisten huomioimattomuudesta? Hmm..

Nyt olen kyllä kokeillut noihin ohituksiin uudenlaista taktiikkaa, joka aika pitkälti tuntuu toimivalta ratkaisulta. Luin jostain jonkun käyttäneen tätä koiralleen ja pitihän se kokeilla ;) Juttu menee niin että kun toinen koira tukee vastaan kiinnitän Naken huomion itseeni ja palkaksi heitän nurmikolle herkun vastaan tulijasta pois päin. Näin tyttö sitten joutuu käyttämään nenäänsä namin etsintään ja toisten tarkkailu jää pois. Muutaman herkun yleensä ehdin ohitus kerralla heittää, kun tuo neidin kuono on niin mainio ja lisäksi hän yleensä näkee mihin päin herkku lentää.
Mutta siis toimivalta tuntuu ainakin vielä tuollaisen herkkupepun kanssa. Välillä Nake ehtii kierroksille ja silloin alkaa taas ryntäily ja saattaa jopa kuulua urahdus. Tällainen käytös tulee ilmi yleensä silloin kun lyhyellä aika välillä tulee useampi koira vastaan. Mietin johtuisiko tämä siitä, ettei Teri ehdi välillä "nollata" itseään? Ryntäily kyllä loppuu heti kun kiellän, mutta mielestäni moinen käytös saisi kokonaan olla olematta. Hyvät ohitukset ovat siis nyt nousujohteessa.

Voiko koira haukkua noutokapula suussa?
Jos joku on asiaa oikeasti miettinyt saamatta siihen vastausta, voi sen teille kertoa. Kyllä voi! Teriltä onnistuu sekä haukkuminen, että sotahuudon päästely, joka on kyllä minusta tuolta suppu suulta aikamoinen saavutus.
Tämä tuli todistettua viimeisimmissä toko-treeneissä. Tein Terin kanssa noutoa, sillä aikaa kun muut olivat hyppy esteellä. Viskasin kapulan ja lähetin tytön noutamaan. Innoissaan Nake nappasi kapulan suuhunsa, mutta minun epäonneksi se huomasi sivusilmällä vastakkaisella tiellä ulkoilevat koirat. Siellä oli siis kaksi "pientä" sakemanni tekijää sotkemassa tytön ajatuksia.
Kapula suussa neiti hetken aikaa selvästi mietti että homma on kyllä vielä kesken, mutta kun nuo on tuolla.. Kerran Tepa haukahti kapula suussaan seisten, seuraavana oli jo vuorossa WOO! eli sotahuuto. Ensimmäisen WOO!n jälkeen toinen teki jo tuloaan ja niin tyttö sylkäisi kapulan suustaan. Yritinhän minä sille huudella mutta älköön kukaan erehtykö luulemaan, että neidillä olisi ollut sillä hetkellä korvia päässä.
Niin pinkaisi Tepa kentän toiselle laidelle mennessään kovasti huudellen. Enpä viitsinyt enää turhaan huutaa vaan lähdin tytön perässä etenemään kohti kentän aitaa (onni on aidattu koulutuskenttä). Kun olin saavuttamassa kohdetta kutsuin tyttöä ja kas kummaa, ne korvat löytyivät! Tyttö lähti juoksemaan minua kohti. Koska tiedän miten helposti Terillä juoksemisesta taas nousee kierrokset, niin katsoin parhaaksi käskeä hänet maahan. Siinä neiti sitten odotti, että minä kävin hänet hakemassa :)
Tämä oli muuten myös ensimmäinen kerta kun pidin Teriä vapaana kentällä koko treenin ajan, aina niihin sakemanni tekijöihin asti. Täytyy nyt ihan kehua, että hienosti neiti lähellä pysyikin koko ajan. Vähän vain meinasi seuraamisessa bongailla aidan toisen puolen tapahtumia, jolloin minä palautin sen pannasta taluttaen takaisin lähtö paikalle.
Liikkeet sujui suht hyvin, paitsi se paikka makuu jossa pitää vinkua. Viime viikolla sain neuvon laittaa rasia ihan tytön eteen liikkeen ajaksi. Kokeilin asiaa ja oma sekä kouluttajan huomio oli, ettei se ollut kiinnostunut rasiasta pätkääkään. Päädyttiin siihen, että minä olen Terille se palkka ja sitä pitää nyt koittaa hyödyntää. Lyhennetään siis piilossa olo aikaa rutkasti ja minä muistan palata tytön luokse vasta sitten kun se on hiljaa! Eli matkaakin pitää lyhentää jotta edes kuulen sen vinkumisen.

Näin riitti äänekästä juttua tällä kertaa :)