Oivalluksia

Olen tässä Terin kanssa viime aikoina treenaillessa ja muutenkin tassutellessa kokenut pari tilanteisiin liittyvää oivallusta. En tiedä onko niistä loppujen lopuksi mikään sen kummempi oivallus vaan enemmänkin viimeinkin tajuaminen.

Nyt olen lähes joka päivä ottanut Terin kanssa paikalla makuu pätkän iltapäivä ruoan yhteydessä. Tämä ateria sisältää yleensä jonkin luun tai vastaavan, jolla on hyvä palkata tyttö.
Ihan normaali kuviolla ollaan menty eli neiti sivulle ja siitä maahan. Ensin jätin Tepan olkkarin puolelle, herkun minun ja tytön väliin ja itse menin eteiseen ovelle. Nätisti Nake pysyi paikallaan, mutta hieman oli sivulle vilkuilua mukana matkassa. Vilkuilusta johtuen päätin siirtää tytön eteiseen, jotta vilkuilua ei tulisi ja se toimi! Aika tietenkin on vaihteleva enkä katso suoraan tyttöön vaan suunnilleen katon rajaan. Ruston kohdalla pidin tyttöä paikalla olossa jopa yli kaksi minuuttia, kun oli tytöllä niin kova motivaattori ja hyvin pysyi. Sitten palkka vaan jalkojen väliin ja vapautus. Palkkaus jutussa pitää kyllä antaa Nakella pisteet, sillä hän ei koske edes rustoluuhun ennen vapautusta vaikka omaakin erinomaisen ruoan hävitys kyvyn.
Pitihän minun kokeilla sitäkin tyyliä, mitä nyt kokeissa ja ulko treeneissä olen viime aikoina käyttänyt eli katselin omiin jalkoihini. Yllätys yllätys, tästä seurasikin piippausta ja vinguntaa. Kun taas aloin katsella katon rajaan neiti rauhoittui. Pohdin että pitääkö neiti jalkoihin katseluani huomiotta jättämisenä ja näin ollen kuvittelee tekevänsä väärin, minkä seurauksena hän nousee välillä seisomaan? Tästä viisastuneena suuntaan katseeni näissä asioissa ylä ilmoihin, välillä vilkaisten Tepan olotilaa.

Valppaana paikalla makuussa

Ohitus asioissa otettiin sitten viime kirjoitukseni hieman takapakkia eli seuraavana päivänä kaikki muut koirat piti haukkua tai heidän luokseen piti koittaa jollain keinolla ängetä. Kun tajusin että joka päivä on vaihdettava taskussa oleva ohitusnami toisenlaiseen, niin taas alkoi sujua paremmin, mutta siltikin vaihtelevalla menestyksellä.
Eräänä päivänä jo heti lenkin alku vaiheessa meitä tuli vastaan kaksi koiraa joille Tepan piti rähinä nostaa. Siinä vaiheessa minä ajattelin, että on ehkä kaikkein paras kävellä vaan pieni lenkki kun otti aikalailla päähän neidin käytös. Siinä kuitenkin vähän matkaa käveltyämme ja kun olin saanut itseni rauhoittumaan, päätin että kävellään koko lenkki ja toivoin että vastaan tulisi vielä yksi koira, niin saataisiin Tepan kanssa tehtyä yksi hyvä ohitus. Onneksi vastaan tuli vielä koira sillä lenkillä ja ohituskin sujui taas todella hienosti.
Sen jälkeen ohitukset onkin taas sujuneet (koputan puuta) ainoa asia, mikä on tuottanut minulle harmaita hiuksia on ollut koirien ulkoiluttajat, joitten on pakko päästää se oma fifi tervehtimään joka ikistä vastaan tulijaa. Pari kertaa olen joutunut Terin kanssa umpihankeen väistämään, ettei toinen koira ole päässyt luvatta nenäänsä kiinni työntämään.

 Rankan pohdinnan ja harjoitusten jälkeen Teri etsi sopivaa rentoutumis asentoa

 

Näillä oivalluksilla nyt sitten mennään ja toivotaan että ne on jollakin tapaa suuntaa antavia ja toimivia.

Käytiin muuten myös pitkästä aikaa puistoilemassa ja reissu meni näissä merkeissä :)

Ohituksia

Jotenkin näyttää, että nämä kertomukset tulee usein päivän viiveellä ja niin tämäkin :D Tänään kerron oikeasta ohitus harjoittelijan unelmasta, jonka kohtasimme eilen.

Ensimmäisenä tuli vastaan isohko koira jonka lähelle Terillä oli hinku. Pieni urahduskin sille piti päästää ja mennä ohi kiihtyneessä mielen tilassa. Tästä ei tytölle palkkaa tippunut ja matka jatkui. Jonkin matkaa edessämme kulki pieni koira, joka haukkui koko ajan kulkiessaan  mutta Tepa ei siitä välittänyt.
Seuraavien ohitettavien kohdalla mentiin todella mallikkaasti, ei ollut turhaa tuijottelua eikä ryntäilyä vaikka joku saattoi neidille asiansa kertoa. Viimeisin koira haukkui jo kovemmin, mutta edelleenkään Tepa ei asiasta välittänyt, vaan tuli itse vierelleni seuraamaan herkkua odottaen. Kaiken kaikkiaan ohitus tilanteita koiran kanssa oli varmaankin viisi tai kuusi, mikä oli jo aika hyvä sarja.
Olihan siellä lenkillä myös muunlaisia ohitettavia, nimittäin hiihtäjiä. Tämä johtuu siitä, että meillä on täällä todella ihana tilanne, kun rannassa kulkeva reitti on kävelijöiden sekä hiihtäjien yhteis käytössä. Ensimmäisien hiihtäjien kohdalla Tepa hieman katseli, että onko se mummo hiihtänyt tänne asti? Pian hän kuitenkin totesi ettei näin ollut ja loppuihin hiihtelijöihin neiti ei enää kiinnittänyt mitään huomiota.

Tänään tilanne olikin sitten hieman toinen. Ensimmäisenä tuli vastaan koira, joka oli vapaana. Se käveli suoraan Teriä kohti, joten ajattelin tilanteen olevan reilumpi jos neitikään ei olisi käskyn alla. Tämä koira osoittautui vanhaksi tutuksi. Vanhaa herraa ei Tepa jaksanut kauan kiinnostaa ja tilanne oli hetken päästä ohi.
Ehkä vielä edellisen koiran nostattamasta hurmoksesta johtuen seuraava koira piti haukkua. Kaveri vielä ohitti niin hienosti sanomatta sanaakaan. Kun ohitus kaveri oli mennyt ohi, pyysin tytön kontaktiin, annoin siitä palkan ja matka jatkui.
Viimeisimpänä oli vuorossa musta labbis, joka meni edestämme noin viiden metrin päästä tiellä, jolle olimme juuri saapumassa. Teri huomasi mustan kaverin, mutta päätti jatkaa haisteluaan ja merkata puun siinä samalla. Samalla piti kyllä lunta takajaloilla kuopia ja jättää silläkin tapaa hajumerkki. Käännyimme seuraamaan koiraa ja tyttö jatkoi haisteluaan välillä katsoen edellä kulkijaa ja höristäen korviaan. Hyvä että lenkin viimeisen koiran kanssa meni niin hyvin.

Laitan vielä todistus aineistoa, jos joku nyt kuvittelee että olen luvatta tyttöä ladulla kävelyttänyt ;) Kuva on viime keväältä, mutta samat merkit ovat taas löytäneet paikkansa ladun päihin.
 

Paukkuja ja puutoksia

Uuden vuoden vaihtuminen meni Terin kanssa aika perinteisin menoin ja pelon sekaisin tuntein. Lisäksi havaitsin taas puutteita tytön purukalustossa.

Uusi vuosi

Vuoden vaihdetta saavuimme viettämään Terin mummolaan, siinä toivossa että täällä syrjemmässä olisi vähemmän pauketta kuin kaupungissa. Neljän aikaan kuului ensimmäinen raketin pamahdus ja samantien katosi Teri sängyn alle (hän varmaan uskoi ufojen tuloon). Kuuden aikaan mietin että pitäisikö katsoa missä tilassa neiti siellä napottaa ja päätin samalla tarjota hänelle syötävää. Kauhistunut ilme kasvoillaan tyttö katseli. Muutin häkin kulku suunnan päätyyn ja niin, että siihen pääsi lähes suoraan sängyn alta. Häkkiin otin pakastimesta putkiluun kappaleen ja sängyn alle tarjosin possun korvan suuremmitta eleittä.
Puoli seitsemän aikoihin alkoi kuulua possunkorvan nuolemista, jolloin päätin käydä jääkaapilla ja "vahingossa" tipauttaa lihapullan palasen lattialle. Tyttö oli tullut sängyn reunan alle katselemaan ja muutaman sekunnin mietittyään hän uskaltautui hakemaan pullan palasta. Tämän reissun päätteeksi hän jäi häkkiin kaluamaan luuta.
Suurin osa loppu illasta meni tytön liikkuessa häkin ja sängyn aluksen väliä, riippuen sen hetkisen rohkeuden tasosta. Tepa yllätti minut monen tunnin paukuttelujen jälkeen tulemalla uudelle alustalleen syömään luutaan. Ikävä kyllä luu oli ilkeä ja ilmeisesti satutti neitiä, sillä hän juoksi ulahtaen pois luun luota ja sen jälkeen sitä lähestyminen oli hyvin varovaista.

Teri raukan silmät ovat kuin lautasantennit liian jännityksen ansiosta.

Rohkaistuaan itseään neiti uskaltautui pois pimeistä koloista

 Ulkoa kuuluu pauketta

Hammas katsaus

Niin ja vielä siitä purukaluston puutteesta. Löysin perjantaina sängystäni Terin hampaan. Tällä kertaa kyseessa oli P3 alhaalta vasemmalta. Näytti siltä että hampaan juuret olivat katkenneet. Harvalta alkaa pikku hiljaa näyttää Tepan hammaskartta, mutta onneksi noista työkaluista on vielä suurin tallessa.
Koska olen yleensäkin kovin huolissani neidin terveydestä, voi olla että huomenna on soitto lääkärille edessä, jotta voin kysellä miksi ne hampaat nyt on alkaneet tippumaan. Olisikohan kyseessä jokin puutostila? Terin suu on nimittäin siisti, siinä ei näy tulehduksen merkkejä eikä hammaskiveä. Huomenna mieleni toivon mukaan neidin hampaiden osalta rauhoittuu.

Joku tyhjäpää päätti juuri ampua raketteja ja Terin tämäkin ilta menee toden näköisesti sängyn alla.. Niinpä siirrymme viettämään rauhallista loppu päivää.

Treeniä tuiskun keskellä

Joulu on nyt meidän osaltamme juhlittu perinteisin menoin eli harrastamalla joulu ruokien syömistä. Terikin sai hieman kinkkua ja joulu herkkuja osakseen, jotta jaksaa taas vuoden odottaa.

Joulu meininki

Aatto meni siis ruokia syödessä ja lahjoja availlessa. Teri oli ollut ilmeisen kiltti tyttö ja sai lahjaksi toivomansa alustan mummon luo. Muut neidin lahjatoiveista olivat hieman mahdottomia ja jäivät siitä syystä toteuttamatta. Lisäksi Teri sai tietenkin paljon luita ja herkkuja.
Lahjoja avatessa tapahtui jotain aivan tavatonta. Ensin tyttö avasi paketin joka sisälsi luita. Avaus tapahtui hyvin hienovaraisesti ja yhden luun neiti sai heti syötäväkseen. Seuraavasta pakkauksesta neiti sai hieman naudan mahaa. Sen jälkeen oli vuorossa paketti, josta löytyi Terin herkkua eli "jälkiruokaa". Tyttö sai pistellä koko cesar-purkin kerralla joulun kunniaksi. Yllättäen tämän lahjan jälkeen muut paketit eivät enää neitiä kiinnostaneetkaan. Peti nyt ei sinänsä ollut kauhea yllätys, mutta kun savun tuoksuisia luita sisältävä paketti ei voinut vähempää kiinnostaa olin hieman ihmeissäni. Toisaalta jos ensin saa naudan mahaa ja cesaria koko rasian, niin ketäpä vähäpätöiset luut voisivat kiinnostaa? No jos tätä ei olisi käynyt, niin väittäisin että Tepaa.

Joulun kunniaksi piti tietenkin pukea tytölle joulu asu päälle ja ottaa kuvia. Paketit kiinnostivat siinä vaiheessa vielä kovasti ja sen kyllä huomaa :)

Kovasti olisi pienen koiran tehnyt jo herkkuja mieli

Teri yritti saada lahjoja lentopusuilla ;)

Treeniä

Tänään meillä olikin sitten kova hinku treenaamaan kentälle, kun ollaan nyt vaan sisällä harjoiteltu. Ajelemaan lähdettiin kovasta tuulesta huolimatta. Matka alkoi pimeästi, kun valot eivät palaneet tien varressa. Kovan tuulen takia piti kyllä keskittyä ajamiseen. Matka sujui hyvin hieman yli puolen välin, sitten alkoi tulla lunta taivaan täydeltä ja vauhti tippui huimasti, tietä ei pahemmin näkynyt. Tässä kohtaa oli onneksi valot, mutta kun ne taas sammuivat oli keli aivan kamala. Onneksi lähellä oli huoltoasema, jonka pihaan pääsimme turvallisesti. Puoli tuntia siinä sitten odottelimme ja välillä putsasin autoa, joka hautautui hankeen. Kyllä päätti moni muukin kurvata samalle asemalle. Lopulta onneksi sade hellitti ja pääsimme taas tien päälle.

Kun saavuimme koti kaupunkiin oli aika jo niin tipalla, että kävin neidille nakkeja hakemassa ja ajelimme treeni paikalle. Muita ei paikalla näkynyt. Niinpä siis treenattiin Terin kanssa aivan kahdestaan tuiskun keskellä. Tyttö oli aivan innoissaan pitkän tauon jälkeen.
Merkille menoa oli tarkoitus ottaa ja nyt ulkona sain siihen väli matkaakin monta kertaa enemmän kuin sisällä. Hienosti Teri malttoi sivulle tulla ja katsoa napottaa minua käskyä odotellessa. Ja voi mikä vauhti hänellä olikaan päällä! Aivan hirveää vauhtia tyttö suunnisti merkille ja aina perille päästyään heilutti häntäänsä :)
Merkin jälkeen otettiin vielä seuraamista, jääviä ja luokse tulo. Jostain syystä jääviä tehdessä Tepa tarjoaa ensin istumista, vaikka ei olla sitä harjoiteltukaan? Tämän jälkeen kyllä ymmärtää mistä on kyse eikä ongelma toistu. No pitää ensi kerralla eka liikkeessä varmistaa, niin kuin Sari aina neuvoo ;)

Hienosti siis meni treenit myrskyn keskellä ja joulustakin on kunnialla selvitty. Nyt jäämme jännityksellä odottamaan mitä ensi vuosi tuo tullessaan.

Harvahammas valmistautuu jouluun

Eilen hämmästyksekseni huomasin Terin hammasrivistössä pienen puutteen, etu-alahampaan kokoisen sellaisen. Missäköhän vaiheessa ja mihin kyseinen hammas on kadotettu, siitä minulla ei ole minkäänlaista käsitystä. Jos muistiini on yhtään luottaminen, niin se hammas on kyllä siinä paikallaan ollut. Putkiluuta Teri on kyllä nyt saanut järsiä, mutta missään vaiheessa ei ole sellaista ulahdusta kuulunut, että hammas olisi kipeästi kolahtanut. Hampaan tilalle ilmestynyt kolo näyttää minusta suht tuoreelta, mutta hyvän mielikuvituksen omaavana ihmisenä en uskalla asiaa vannoa.
Viimeksi kun Tepalta hammas kolahti ja sen seurauksena irtosi, sen kyllä kuuli. Silloin syyllinen oli jäinen peruna, jota tyttö oli innoissaan nostamassa talvisesta maasta. Tämän seurauksenahan käytiin vielä niitä hampaan juuria lääkärin toimesta kaivelemassa, kun ne oli niin murusiksi menneet. Samaisessa tapaturmassa myös toinen alakulmuri vaurioitui ja on nykyisin sinertävä.

Pieniä puutteita?

Hampaitten ihmettelyn lisäksi on Teri saanut valmistautua jouluun. Kävin ostamassa meille pienen valmiiksi koristellun kuusen ja sitten pääsimme sen tytön kanssa pystyttämään. Eipähän se iso homma ollutkaan, mutta saatiinpa vähän jännitystä neidin päivä ohjelmaan.
Tietenkin meillä oli myös lahjoja paketoitavana ja Teri tarjoutuikin apukoiraksi siihen hommaan. Terin tarkoitusperät eivät ehkä asian suhteen olleet sitä mitä voisi luulla. Ne olivat enemmänkin häntä itseään palkitsevia, nimittäin kaikki paketithan olisi kiva heti avata. Varsinkin siskoni kissoille tarkoitettu paketti oli varsin mielenkiintoinen ja sitä piti salaa yrittää kuljettaa omaan häkkiin lähempää tarkastelua varten sekä useaan otteeseen nenällä tökkiä. Kunnialla kuitenkin selvitiin ja kaikki lahjat pysyivät omissa kääreissään.

 Kisujen paketti oli kiinnostavin

Tänään käytiin huonoa ulkoilu omatuntoani paikkaamassa narun kanssa. Teri sai mennä narun pituudelta ja minä tulin perästä. Hienosti meni, eikä kertaakaan naru kunnolla kiristynyt, kun neiti halusi oma aloitteisesti tulla hakemaan herkkuja ja pysyä lähellä. Ihanaa oli kun Tepa aina pysähtyi kesken matkan, kääntyi katsomaan ja pinkaisi täysillä luokseni :) Osa pellosta jonne alunperin suunnistimme oli vielä jonkin moisen lumen peitossa, joten sinnekkin päästiin rämpimään ja hajuja haistelemaan.

 Siirryn jatkamaan Terin hampaan, tai siis sen puutteen ihmettelyä..

Kolmijalka (kyllä se neljäskin oikeasti löytyy).

Ihanissa tuoksuissa pitää pyöriä

Hihnan kummassakin päässä

Niinhän se on, että mitä tapahtuu tai kuka on hihnan toisessa päässä vaikuttaa siihen mitä toisessa päässä tapahtuu. Tämän tosi asian voi huomata myös Terin toiminnassa ja toimimattomuudessa.

Nyt on ollut niin, että sattuneesta syystä itse en ole päässyt kunnon lenkkejä Tepan kanssa tekemään, vaan neidin mummo on hoitanut  sen puolen. Minulle on siis pää asiassa jäänyt lyhyemmät ulkoilut hoidettavaksi. No tämän mummon kanssa ulkoilun kyllä huomaa! Ensinnäkin kaikki hajut pitää jäädä haistelemaan ja jos mentäisiin neidin haluamaa reittiä, oltaisiin varmasti metsähallituksen puolella ja kovasti.
Toisin sanottuna, jos haluaa mennä haluamaansa suuntaan ja edetä on neitiä muistuteltava, ettei nyt olla mummon kanssa menossa. Ikävintähän tässä on se ettei minun auttaisi hirveästi juuri nyt vetävää ja nykivää koiraa ulkoiluttaa. Onneksi tyttö pienen muistuttelun jälkeen saa päälleen minun kanssa kävely vaihteen, jolloin matka etenee ja oikeaan suuntaan.

Sitten onkin aihe toiset koirat. Mummon kanssa tyttö kuulemma räyhää kaikki lenkillä nähdyt karvakuonot. Olenhan minä näihin tilanteisiin vinkkejä antanut.
Eräänä päivänä päätin että kyllähän minä nyt jo voin lähteä Terin kanssa pitemmälle lenkille ja koska kello oli lähellä puoltapäivää tuumin ettei ehkä muita koiria olisi hirveästi liikenteessä. Vaan sattuipa lenkin varrelle kuitenkin toinen koira. Karvakuono lähti peräämme jonkin matkan päästä ja tyttö heti asennoitui haukkumis vireeseen. Kolme kertaa neiti ehti haukahtaa, ennen kuin ehdin huomauttaa hänelle: "Hei! Tässä.". Ja neiti napsahti nätisti viereeni kontaktiin. Tämän jälkeen ei enää haukuttu, koska Teri ilmeisesti muisti kenen kanssa oli liikenteessä. Tavallista enemmän oli kuitenkin taakse päin vilkuilua tiedossa ja jumittamista. Kunnialla kuitenkin lopulta selvittiin siitä reissusta.

Näin siis vaikuttaa Teriin hihnan toinen pää ja ennen kaikkea se kuka siellä on. On se kuitenkin hyvä, että Terillä on mummo joka jaksaa tyttöä hieman lenkittää, jos tilanne on sellainen.
Nyt siirrymme Terin kanssa joulun odotukseen ja ehkä vähän merkille menoakin koitetaan treenailla, niin on jotain aktiviteettia.

Ja koska pakkohan tähän on taas joku kuva tunkea, niin laitetaan sitten sellainen jossa Teri on vallannut mummon tyynyt ;)

Postia pukille

Hei sinä punainen setä!

Minä olen Teri, erittäin kiltti koira. Tänä vuonna olen useimmiten kuunnellut mitä asiaa ihmisillä on minulle. Se etten aivan joka kerta ole kuunnellut johtuu siitä, että minulla on ollut jotain muuta hurjan tärkeää tekemistä, kuten ihanien tuoksujen nuuskuttelua. Koska olen ollut niin kiltti, haluaisin esittää muutaman toivomuksen.

Olen kuullut että sinä lennät porojen kanssa halki taivaan. Minäkin haluaisin osata lentää, ihan matalalla ja vain lyhyitä matkoja. Jos osaisin lentää, voisin liidellä pöydältä toiselle herkkuja syömään. Voisitko siis lähettää minulle hieman porojen lentotaikaa? Äitini väittää, ettei se muka olisi mahdollista. Jos asia todellakin on näin, tekisin varatoivomuksen. Lentotaian ollessa mahdoton toivoisin samanlaista kuonoa kuin ystävilläni Bondilla ja Raisalla. Sellaisella nenällä pääsisi hurjan helposti ja omatoimisesti ottamaan herkkuja pöydän kulmalta, niin etteivät muut joutuisi asian takia vaivautumaan.

Lisäksi toivoisin omaa alustaa mummon luo. Äiti usein unohtaa ottaa alustani mukaan ja joudun syömään possunkorvat ja luut kovalla lattialla, enkä oikein tiedä mihin kohti kävisin. Mummoni ei myöskään vaikuta kovin iloiselta, kun yritän tehdä petiä hänen tyynyihinsä.

Viimeiseksi toivoisin että voisit tuoda minulle osan niistä pikkuleivistä. joita kaukaisen maan asukkaat sinulle jättävät. Minun äitini kun ei minulle solerisia pikkuleipiä ostele, mutta auttaisin sinua mielelläni.

Kinkun tuoksuista joulua odottaen,

nälkäinen Teri