torstai 4. huhtikuuta 2019

Teri

Teri 19.2.2005-7.3.2019

"Ei sua minusta voi erottaa
jäät osaksi mieleni maisemaa"

-Jos sua ei ois ollut, Kaija Koo



Maailman paras on poissa. Teri oli elämäni koira, jonka kanssa koimme yhdessä paljon. Se oli parasta mitä minulla on koskaan ollut. Ei tule toista yhtä hienoa varmasti koskaan vastaan.


Nyt kun Teriä ei enää ole on minusta loogista että myös tämä hiljalleen hiipunut blogi tulee päätökseensä. Olihan tämä alun perin Tepan blogi. Saattaa olla että käyn Terin sivulle vielä joskus itselleni Tepasta muisteluja kirjoittamassa, sen saa aika näyttää.


Buff.

perjantai 4. toukokuuta 2018

Katsaus menneeseen ja tähän hetkeen

Kevät talvella juhlittiin molempien koirien synttäreitä. Teri täytti helmikuun 19. päivä jo huikeat 13 vuotta! Vempi taasen juhlisti 4-vuotis syntymäpäiväänsä maaliskuun lopulla. Molemmat koirat voivat onnekseni hyvin. Terikin kulkee edelleen kanssamme samat lenkit ja nauttii metsässä kiipeilystä tavalliseen tapaansa.


Koirien seikkailut ovat siirtyneet pääasiassa ihmeteltäviksi instagramiin koirien omalle Team Wooooooo tilille. Kuva muotoisia kuulumisia pääsee siis sieltä katselemaan. https://www.instagram.com/teamwooooooo/

Talvi meni ohi nopeasti ainakin jos jää kelejä miettii. Pitkään saimme odottaa että jäälle edes uskalsi mennä ja sitten se riemu olikin jo ohi. Onneksi saimme kuitenkin nauttia niin upeista aurinkoisista jääretkistä kuin myös jään päällisistä lumihangistakin. Erityisesti hanki seikkailut olivat Tepan mieleen, Vempi valitsee mieluummin valmiiksi tallatun vaivattoman polun.



Harrastus rintamalla ollaan lähinnä vaan treenattu Vempin kanssa. Aksa kisoissa käytiin juoksemassa LUVA ykkös luokassa pikkumakseissa. Muuten ei mitään mainitsemisen arvoista. Vempin sukupuolivietti vaikeuttaa tokoilemista ja tässä aletaan varmaankin pikkuhiljaa olemaan sen suhteen valintojen äärellä. Saako Vempi pitää pallinsa vai ei?? Siinäpä kysymys! Ehkä ainakin treenikavereita helpottaisi, jos ei tarvitsisi enää kuunnella minun tuskailujani asian suhteen. Vempi on hieno ja pätevä toko-koira, joten olisi harmi antaa kaiken harrastuksen eteen tehdyn työn mennä hukkaan yksien pallien takia. Eikö?

Nyt on kuitenkin tullut kevät. Kevään merkkejä on tullut bongattua koirien kanssa lenkkeillessä. On ihailtu ensimmäisiä leskenlehtiä sekä katseltu peipon ja västäräkin kevät puuhia. Parasta keväässä Teristä taitaa kuitenkin olla sulaneet rannat ja se, että veteen pääsee taas kahlaamaan. Vempi taasen nauttii kevään viimeisistä lumikasoista, joihin se pääsee pyörittämään naamaansa ja hankaamaan itseään. Huvinsa kullakin.



Vapun kunniaksi käytiin ottamassa videon pätkiä koirien skeittailusta. Vempi muisteli viime vuoden meininkiä ja Tepa pääsi ensimmäistä kertaa ulkona lautaa kokeilemaan.


Kevään odotusta kaikille! Buff.
Sinäkös sen viimeisen munkin söit!!

lauantai 3. helmikuuta 2018

Tepa tahtoo ruokaa, kuppi tänne tuokaa!

Terin ruokahulluus se aina ajoittain saavuttaa uusia tasoja. Ruoka-ajan lähestyminen on jo vuosia aiheuttanut hinkumista ja vinkumista enenevissä määrin. Olen yrittänyt olla huomioimatta asiaa, millä ei ole minkäänlaista vaikutusta. Komentaminenkaan ei tietenkään auta, koska ääni johtuu hermoista. Naksun hermot ei vaan kestä ja ruoan odotus on kova.

Päästä äkkiä sisälle, on jo ruoka-aika!

Joku kerta sitten käskin mummelia poistumaan paikalta ja laitoin tämän kylpyhuoneeseen. Tahdoin Terin rauhoittuvan siellä ja saavani samalla itsekin hermolepoa. Odotukset ei kyllä olleet korkealla. Tämän seurauksena on kuitenkin käynyt niin, että kun Tepa hinkuu ruokaa eikä saa huomiota, se menee kylppäriin rauhoittumaan ihan omia aikojaan. Siellä se malttaa olla hiljaa ja tosiaan jotenkin saa itsensä rauhoittumaan. Hiljaa olen yrittänyt hiipiä katselemaan, mitä se pimeässä kylppärissä touhuaa. Tähän mennessä mummeli on löytynyt seisoskelemasta. Toki kun ovea raotan, niin kierrokset taas nousee, joten olen antanut Terin siellä rauhassa seisoskella.

Kun Terille tuota ikääkin on nyt kertynyt, niin myös se vanhan koiran röyhkeys on tullut esiin. Nykyisin ruoat katoaa entistä nopeammin selkäni käännettyä, siis minun ruokani! Mitään ei voi vahingossakaan jättää minnekään tai se häviää. Pari kertaa mummeli on kaivellut laukkunikin, kun olen sinne jonkin herkun unohtanut. Hävinneitä asioita ovat mm. Siripirit ja yksi pussillinen bilars-karkkeja. Vaatii siis aikamoista muistamista minulta, että laukku ei jää koiran kuonon ulottuville ja eväs rasiat on otettu sieltä pois. Ja siis Tepan kuonohan ylttää juuri niin korkealle, kun tarve vaatii..
Koska Terihän tosiaan Lagunan aikoina ryhdistäytyi myös takakontista karkaamisissa ja söi treenirepunkin pohjan puhki herkkuja etsiessään, niin minun piti mummon autoa lainatessa ottaa järeämmät aseet käyttöön. Löysin sattumalta autoon sopivan koirakalterin, jonka sivuista Tepa ei mahdu vaihtamaan matkustusosastosta toiseen.

Auto seikkailut estetty

Pahimmillaan ruoan hinkumista on ilmennyt myös treeneissä ollessa. Tepa siis on mukana seuraneidin ominaisuudessa, mutta tietää että tiistain tokovuoron jälkeen on aina luvassa ihana kalkkunan siipi. Nyt tämä tilanne on onneksi rauhoittunut. Nykyisin hinkuminen ja komentaminen on alkanut vasta kotimatkalla. Aluksi toki tätäkin ihmettelin, että miksi mummeli haukkuu ja komentaa minua meidän kotiin kävellessä. No vähän aivojumppaa minulla ja keksin syyn.. ne siivet. Hän varmaan yrittää sanoa, että nyt tossua toisen eteen, on jo kiire!

Tepa komentaa tunteella

Kaikista pahinta tässä hinkumisessa ja vinkumisessa on se, että se tarttuu myös Vempiin. Poika parkaan, joka ei edes taida tajuta mistä on kyse. Hän vaan kieppuu ja viuhtoo, koska Terillä on selvästi joku ihana juttu mielessä. Tämän seurauksena saan katsoa kahta kiihkoilevaa koiraa, joista toisella on selvä kohde ja toinen on mukana vaan tuen vuoksi.

Kinkun valvojaiset

Onpa käynyt niinkin, että Vempin vatsan ollessa löysällä annoin hänelle Canicuria. Se ei kuitenkaan pojalle maistunut vaan hän sylkäisi sen ulos kuonostaan suhteellisen nopeasti. Vieressä oli tietenkin vahtimassa Nake, joka kiireen vilkkaa popsi tabletin kitusiinsa. No nyt ei tarvitse kenenkään enää arvailla, kumpi koiristani on se ahneempi ja kumman lääkitseminen käy helpommin.

Lopuksi voin vain todeta, että mummeli on terve kun se syö.
Buff!

torstai 21. syyskuuta 2017

Mitä kuuluu Tepa koira?

No mitäpä Tepalle. Mennä puksuttelee samaan tapaan kuin ennenkin. Ainoa vääryys Terin elämässä tuntuu olevan sama asia, kuin ennenkin eli tyhjä tai liian vajaa ruokakuppi. Toki onhan sitä ruokaa joskus neidin mielestä tarpeeksikin ollut, nimittäin silloin kun hän on päässyt ominpäin evästarpeiden kimppuun.
Koska ruoka on jo tälle illalle saatu on Tepa käpertynyt viereeni nukkumaan. Tyytyväinen tuhina vaan kuuluu. Vakava asia tosiaan ruoan puuttuminen tai mummelin mielestä sen tulo liian myöhään. Tepahan yleensä alkaa jo odotella ilta evästystä tuntia ennen varsinaista kupin eteen kanto aikaa. Voi olla taas melkoinen järkytys, kun kelloja siirretään ja ruoka-aika taas siirtyy eteenpäin.
Tepa on pitänyt kuntoa yllä lenkkeilemällä pehmeämmillä poluilla. Varsinkin loppu keväästä ja alku kesästä tuntui, että mummelin takapään lihakset olivat heikentyneet ja pitemmän asfaltilla kävelyn aikana piti seisahdella katseleman maisemia. Pehmeissä maastoissa tätä tilannetta ei ole ja saatan jopa mielessäni kuvitella, että Tepan lihas tilanne olisi vähän parantunut, mutta eihän se varmastikaan oikeasti ole. Muuten mummeli viilettää kyllä kovaa vauhtia, välillä tuntuu että hyvä kun pysyy edes hänen perässään. Normilenkitkin Teri ulkoilee meidän mukana ilman mitään lisähuilitaukoja tai hidasteluja.
Arki sujuu normaalisti ja treeni päivinä Teri on yleensä seuraneidin ominaisuudessa mukana. Kun ollaan ihan keskenämme treenaamassa pääsee Terikin yleensä tekemään jotain. Tokoa tai temppuja, mitä milloinkin. Lisäksi mummeli on yleensä keräämässä treeni vehkeitä harjoitusten lopuksi pois kentältä.
Yksinoloissa ei ole tapahtunut muutosta suuntaan eikä toiseen. Vempin kanssa ei ongelmaa, mutta aivan yksin ollessa tulee suru puseroon. Pyrin järjestämään asiat siis niin, ettei mummelin tarvitsisi jäädä yksin kotiin.
Vempi hoitaa polkimet ja Teri ohjaa
Näöstä en tiedä onko siinä taas tapahtunut alenemaa, mutta jokin aika sitten oli ainakin sellainen epävarmuus kausi, joka saattoi johtua näön huononemiseen. Vastaan tulevat koirat taas vähän jännitti, mutta onneksi tilanne on taas normaali ja muut koirat ei aiheuta reaktioita.

Mummelin elämä tuntuu olevan muutenkin aika mukavaa. Välillä kääydään mustikassa, metsässä tai kahlailemassa järvessä. Lisäksi tietysti leikitään Vempin kanssa eli pöristään ja hypitään sekä riekutaan edes takaisin. Pirteä vanhus siis tuo Tepa.

Kuulemisiin, Buff!

lauantai 22. heinäkuuta 2017

Tokon SM 2017

Joo SM:t oli ja meni jo melkein pari kuukautta sitten. Vempin kanssa oltiin edustamassa oman seuran joukkueessa avoimessa luokassa. Kisasta jäi tosi hyvä fiilis, jolla mennään vielä tänäkin päivänä. Tehtiin Vempin kanssa hommia yhdessä.

Koko homma alkoi luoksepäästävyydellä ja eläinlääkärin tarkistuksella. Voi nolous sentään, mitä siellä tapahtuikaan. Vempi meni tarkistavan tuomarin luo, kiehnäsi ja alkoi yllättäen nostaa jalkaa. Minä tietysti karjaisin, vetäisin pojan kauemmas ja löin sen jalan alas. Huh huh, onneksi suihku ei osunut tuomarin jalkaan! Oli vissiin tyttöjen tuoksut liikaa taas yhdelle miehelle. Oli taas sellainen fiilis, että kohta lähtee pallit..

Vaikka itse kisasta fiilis on hyvä ja olen suoritukseen tyytyväinen, niin kakkos tulokseksihan se homma lopulta jäi. Minä nollasin ruudun, kun luulin ettei poika ollut siellä ja rupesin varmuudeksi korjaamaan. Korjauksethan olivat sujuneet siihen mennessä hienosti, joten päätin vain varmistaa tilanteen. Vempi pisti kuitenkin tilanteen hösseliksi ja tarjosi ruudusta erilaisia variaatioita. Kehän jälkeen tuomari sanoi, että poika oli ollut ruudussa..
Muut liikkeet meni Vempimäisesti, paitsi seuraamisessa oli pieniä mokia siellä täällä.
Viimeisenä liikkeenä oli paikalla olo, jonka Vempi sitten puolestaan nollasi. Ensin hän rapsutti toista puolta kaulasta ja sitten toista. Toisen puolen rapsutuksen aikana tuli käsky siirtyä koiran taakse ja kun sitten lähdettiin liikkeelle painui poika maahan. Hän varmaan ajatteli, että nyt tulee sanomista eikä enää muistanut mikä oli homman nimi.

Tässä video koesuorituksesta:


Kuvia kokeesta. Kuvat ottanut Riina Korhonen




Vempille koulutustunnus TK2
Käytiin viime viikonloppuna tokoilemassa se SM:istä kaivelemaan jäänyt 1-tulos toisella puolella Suomea, Isokyrössä. Itse olin ensimmäistä kertaa Pohjanmaalla ja kyllähän siinä peltomeressä ihmeteltävää riitti.
Tuomisina tuosta reissusta TK2, pisteet 313/320, KP ja luokkavoitto. Ja todella hyvä fiilis tästäkin, sillä Vempi jaksoi tsempata liikevälit loppuun asti.

Aamu lenkillä. Huomaa paikan ehkä korkein mäki taustalla!


Kun me oltiin Vempin kanssa reisussa oli Teri toisen reissukaverin miesystävän kanssa keskustelemassa siitä, kumpi syö juuri valmistetun pitsan. Teri jäi sillä kertaa toiseksi.
Koitan saada aikaiseksi kirjoitella myös supermummon kuulumisia vähän isommassa mittakaavassa.

Buff!
Rennot kesäterveiset!

perjantai 31. maaliskuuta 2017

Vempi 3 v.

Vempi Potteri saavutti eilen kolmen vuoden iän. Hän on nyt siis iän puolesta aikuinen. Toivottavasti se maaginen aikuistuinen näkyy jo lähipäivinä sellaisena järkevöitymisenä.

Buff!

tiistai 21. maaliskuuta 2017

Agilityn JSP SM 2017

Saatiin Vempin agilityn kisakirjaan ensimmäinen merkintä, kun osallistuttiin JSP SM 2017- kisoihin. Kisattiin Para3-ryhmässä. Ensimmäinen rata oli hyppyrata ja se meni vähän niinkuin ajattelinkin. Vempi on niin nopea minulle ettei perässä pysy ja happi riitä. Tehtiin sillä radalla kolme hyllyä, putken väärä pää, väärä putki ja kepeiltä kai se kolmas kun jäi vika väli pujottelematta. Lisäksi sieltä tuli vitonen kun Häsä aloitti kepit väärältä puolelta. Suurimmaksi oaksi oltiin kuitenkin samalla radalla.

Toinen rata oli agilityrata, mikä onkin enemmän meidän juttu. Siitä laitan videon tänne näkyville. Tämän radan minä hyllytin, kun laitoin pojan väärään päähän putkea. Muistin että se oli se oikeapää. Vitonen tuli, kun Vempula kävi hurmio juosulla kesken kaiken. Erityisen tyytyväinen olen tämän toisen radan keppeihin, sillä Vempi oli onnistunut avokulman kepeissä enimmäistä kertaa vasta saman viikon treeneissä.
 Yhteensä noilta kahdelta radalta tuli 1010 virhepistettä, sijoitus 10/13.

Vauhdikasta kevättä, Buff!