keskiviikko 30. heinäkuuta 2014

Ainainen anaalirauhas vaivainen

Nakeen viittaa otsikko tällä kertaa, siitä lisää myöhempänä. Tällä kertaa juttu sisältää yllätys, yllätys tokoa.

Mini treenit
Käytiin eilen tekemässä koirien kanssa ihan pikku treenit. Ensin vuorossa oli Vempi, joka pääsi heti alkuun tekemään miniruutua. Vauhtia ruutuun menoon löytyi nyt joka kerta, kolme toistoa tehtiin, niin että käytiin yhdessä lelua heiluttamassa ja sitten pannasta pitäen vähän matkan päähän ruudusta ja sieltä vapautus ruutuun. Ruudussa pidettiin sitten repimisleikki tuokio. Lisäksi viskasin muutaman kerran metalli kapulaa ja aluksi palautukset tuli hienosti. Kolmannella kerralla alkoi tökkimään, sillä se oli ilmeisesti liian mones toisto. Lopuksi harjoiteltiin paikalla oloa, lähinnä matkaa. Nyt pääsen kolmen askeleen päähän Vempistä, mutta selän kääntäminen tuntuu olevan se pahin paikka.
Niin ja treeneissä tapahtui myös maan haistelua häiritsevässä määrin. Ensin yritin houkutella pentua kiinnittämään huomionsa minuun eri äänillä, mutta kun se ei tehonnut, lähdin juoksemaan karkuun ja jo aloin kiinnostaa.

Tepan kanssa otettiin ensin yksi miniruutu. Myös Teri päätti kunnostautua haistelu rintamalla ja tyttöä kun ei karkuun juoksemalla saakkaan hajuista luopumaan. Lopulta pääsin kosketus etäisyydelle tökkäsin neitiä kankkuun ja niin hän palasi hajujen maailmasta takaisin maan päälle. Seuraavana oli vuorossa luoksetulo ja se oli taas sellainen Nake näytös että. Onneksi ei ollut muita katsomassa. Tyttö lähti nyt ekasta käskystä, mutta hiemen hitaasti. Ajattelin odottaa, että Nake ottaisi edes pari laukka askelta jotta pääsisin kehumaan vauhdista, mutta kuinkas kävikään.. Tyttö alkoi surffaamaan kesken luoksetulon ja eteni pyllyä maahan hangaten jonkin matkaa, kunnes pysähtyi. Siihen tyttö jäi istua töröttämään ja katsoi hirmu skarppina kuin toiminta ohjeita odottaen. Hetken aikaa mietin miten tässä nyt pitäisi toimia ja päädyin lopulta tekemään liikkeen loppuun. Nyt tyttö tuli vähän reippaammin ja meidän treenit oli sitten siinä. Vielä autolle mennessä piti vähän surffailla, joten oikea päätös, ettei treenattu enempää täysillä anaalirauhasilla.
Siinä autolle pääsyssä oli hieman tekemistä, kun tuo pienempi kaveri päätti pistää rääkyjäiset pystyyn jo heti Tepan vuoron alussa. Jonkin aikaa vielä Terin vuoron loppumisen jälkeen jaksoi poika rääkyä ja meidän piti odottaa täyttä hiljaisuutta, kunnes palasimme auton luo.

Hyvän mielen pätkät
Onneksi tänään sitten ennen treenejä muistin tyhjentää ne Terin rauhaset, joten treenitkin sujui paremmin. Tällä hetkellä kiusaa tuntuu aiheuttavan enemmän oikean puoleinen rauhanen. Nyt näyttää siltä, että siellä jumittava neste on onneksi juoksevaa eikä paksua savea ja sen saa helposti puristettua ulos. Vasen puoli tyhjenee nyt hyvin itsestään, tosin sieltä saa aina puristettua ulos vähän sitä savimaista tahnaa. Ongelmanahan on se, että Tepan anaalirauhaset ovat normaalia syvemmällä ja niiden tiehyeet osoittavat sisälle päin eikä peräaukkoon päin niin kuin kuuluisi. Lisäksi rauhasissa on ollut kroonistunutta tulehdusta, josta tuo paksu erite johtuu. Onneksi nyt kuitenkin tilanne näyttää hyvältä.


Tänään oli vuorossa yleiset treenit vaikka ei siellä kyllä paljon muita näkynyt, minun ja Päivin lisäksi yksi treenaaja.
Ensin oli jälleen Vempin vuoro, sillä ainakin kuvittelen että jos poika pääsee ensin tekemään kivoja juttuja kanssani, niin myös Tepa skarppaa vuorollaan. Harjoitukset laitettiin tänään kahteen osaan, ettei tulisi liikaa juttuja kerralla. Poika teki aikalailla samoja juttuja ja kuin eilenkin, eikä niissä ollut mitään sen kummempaa. Ruudussa tosin kolmas kerta oli taas liikaa. Jospa minä kohta opin, että pennen mielenkiinto ei riitä moniin toistoihin vaikka hän ehkä niitä tarvitsisikin. Useammissa pikku pätkissä sitten mieluummin! Ruutua kokeiltiin myös niin, että toinen ihminen heilutteli siellä lelua ja jätti sen sitten paikoilleen. Ei toiminut vaan Potteri ryntäsi irti päästyään lelun heiluttelijan luokse. Myös Hukka-setää yritettiin mennä luvatta moikkaamaan, mutta onneksi Päivi hoiti tilanteen ja suunta muuttui luokseni.
Ai niin tehtiinhän me eilisestä poiketen pari tolpan kiertoa. Kivasti onnistui, mutta sitä välimatkaa pitäisi nyt oikeasti koittaa saada lisää. Tehtiin myös pari perusasentoon tuloa, jottei treenit menisi liian yksi toikkoisiksi.
Sitten alkoi Terin vuoro ja Vempi pääsi rääkymään puuhun. Kyllä se sitten lopulta taas hiljenikin.

Tepan kanssa tehtiin eka pätkässä seuraaminen, josa oli minun mieleen hienot käännökset ja tyttö oli muutenkin mukana. Liikkeestä seisomista otettiin pari toistoa taka palkalla ja ainakin pysähdykset tuntui nopeilta. Loppuun sitten vielä yksi nouto rikotulla kaavalla eli kapulan heiton jälkeen askel siirtymiä ja maahan meno paikallaan. Kun sitten annoin tytölle nouto käskyn, niin vähän piti neidin miettiä että mitäs nyt. Pieni käden heilautus taisi sitten olla se ratkaiseva tekijä jolla Nake lopulta lähti noutoon. Minun pitää varmaan köyttää käsi kiinni kylkeen, jos tuollaisia heilautuksia vielä tulee. Aloin nimittäin miettimään teenkö niin aina ja onko neiti ottanut sen käskyksi? Toinen mietintää aiheuttava juttu on sitten se että onko tuo noudon rikkominen aiheuttanut tytössä epävarmuutta?
Toisella kierroksella otettiin taasen liikkeestä seisomista takapalkalla, nyt saatiin myös kaksi hyvää toistoa. Yksi miniruutukin tehtiin, siinä ei erikoista mainittavaa. Luoksetulossa oli tänään jo paljon parempi vauhti kuin eilen ja siinä kanssa lopetettiin yhteen hyvään suoritukseen. Ehkä minä sittenkin opin lopettamaan liikkeet niihin yksiin hyviin suorituksiin! Tänäänkin oli molemmat koirat niin hyvän tuulisia ja osasin lopettaa, kun molemmat olivat hyvällä mielellä ja innokkaita tekemään.

Näin tänään ja eilen. Katsotaan mitä seuraavaksi keksitään. Buff!

Tepa on vielä kovin taipuisa
Ei huolta huomisesta?

sunnuntai 27. heinäkuuta 2014

Tokoa, tokoa

Nyt on ollut peräkkäin parit oikein hyväntuuliset treenit, sellaiset kuin pitääkin. Nake on tehnyt innokkaasti, olen malttanut olla tekemättä liikaa toistoja ja sain molempien koirien treenaamiseen hyviä vinkkejä. Onni on osaavat ja tietojaan jakavat treeni kaverit.

Tokoilua porukalla
Aloitetaan Tepan treeneistä, Keskiviikon ryhmä treeneissä otettiin ekalla pätkällä hyppyä ja ruutua. Hypyssä Nake ei meinannut lähteä ekalla käskyllä ja tähän tulikin sitten hyvä huomio. Käskyni on kovin pitkä ja saattaa olla, että tyttö jää odottelemaan, mihin se johtaa? Nyt sitten opettelen sanomaan käskyn nopeammin. Tätä tietysti heti testattiin ja kyllähän se hyppy oli nopeampi ja varmempi, kun käskykin oli terävämpi. Muutama toisto hyppyä ja takaisin paluuta erityisesti.
Ruutua tehtiin, niin kuin ennenkin. Ensin vietiin herkut yhdessä, toisen kerran avustaja laittoi herkut Tepan huomaamatta, kolmas kerta ilman alustaa ja vika taas herkuilla. Joka kerta oli tytöllä tosi hyvä vauhti. Viimeisellä kerralla kääntyi neiti kesken matkan minua katsomaan "tullaanko sitä sieltä", mutta jatkoi sitten matkaansa ruutuun. Tässä pitää muistaa, ettei lähde ruutua kohti ennen kuin koira on siellä (tämän virheen olen nyt tehnyt), jotta ei sitten ala kaveria ihmetyttämään mihin sitä jäätiin. Toinen muistettava asian on, että kun yhdessä viedään herkut eka kerralla ruutuun niin lähetys matka saa olla paljon pitempi!
Toisen kierroksen tein ihan Tepan kanssa kahdestaan. Siinä oli ainakin yksi luokse tulo ja liikkeestä seisominen. Luoksetulo oli aivan loistava viime aikaisten hidastelujen jälkeen. Mikä vauhti! Tätä otettiin vain se yksi toisto, kun oli tosiaan niin hieno. Liikkeestä seisomista otin ihan tarkkailu mielessä, onko se yhtään nopeutunut? Minusta kun tuntuu, ettei Teri ihan niin nopeasti pysähdy kuin olisi mahdollista. Tämän tarkkailun tuloksena sain todeta, että pysähdys oli vähän hidas, mutta ei jääty tällä kertaa jankkaamaan.

Vempin kanssa tehtiin toisin päin, eka pätkä otettiin kahdestaan. Harjoiteltiin jälleen tolpan kiertämistä. Hienosti poika on nyt jutun hoksannut ja nyt vaan pitäisi pikkuhiljaa koittaa matkaa kasvattaa. Nyt kun olen vielä ihan tolpan vieressä ohjaamassa lelun kanssa. Kiertämisen lisäksi leikittiin ja harjoiteltiin pari kertaa maahan menoa.
Toisella kierroksella oltiin valvovien silmien alla otettiin luokse tuloa ja näytettiin miltä perusasento näyttää. Luoketulo on nyt hyvä ja nopea. Uskaltauduin muiden kehotuksesta kokeilemaan lelulla palkkausta namien sijaan ja sehän leikki! Ei sillä etteikö Vempi yleensä leikkisi vaan aluksi poika paineli minun ohitseni, jos yritin lelulla palkata. Tässä pitää nyt itse muistaa, että seisoo kutsunta vaiheessa jäykkänä, kun kokeessa ikään ja alkaa vasta sitten kehumaan ja heiluttelemaan lelua.
Perusasennossa poika tuli hieman liian eteen ja tähän hommaan lääkkeeksi vain enemmän ohjausta vielä tässä vaiheessa. Myös nami pitää muistaa antaa enemmän vasemmalle, ettei Vempin peppu ala kääntymään sivulle.
Hyvät treenit siis molempien kanssa kaiken kaikkiaan.

Omat tokot
Eilen illalla käytiin pitämässä omat treenit. Minä olen jo jonkin aikaa miettinyt ruudun aloittamista Vempin kanssa. Kerranhan me ollaan sitä jo kokeiltu, mutta viime viikolla Saria ja koiria nähdessä se ajatus taas tuli voimakkaanpana mieleen. Sari nimittäin puhui tavasta, jolla hän aikoo ruudun opettaa ja se on aika lähellä sitä mitä minä olen ajatellut! Niinpä siis eilen sitten päätin ruudun opiskelun pojan kanssa aloittaa.

Ensimmäisenä vuoroon Vempi ja miniruutu. Ruudun sivujen pituus siis noin puolitoista metriä. Ensin vietiin yhdessä lelu ruutuun ja sitten poika pannasta taluttaen vähän matkan päähän ruudusta. Eka yritys ei tuottanut tulosta. Käytiin uudestaan katsomassa sekä heiluttelemassa lelua ja taas hieman matkaa ruutuun. Nyt poika lähti jo ruutua kohti hieman epävarmoin askelin ja kun ruutu ja lelu oli saavutettu, niin alkoi hirmu kehut ja taistelu leikki ruudussa. Kolmannella kerralla kiire ruutuun oli jo kova ja taas oli käynnissä bileet, kun ruutu löytyi. Neljännellä kerralla uskalsin jo lisätä hieman matkaa. Alkuun Vempi lähti hieman epäröiden, mutta sitten vauhti kiihtyi ja ruutu löytyi.
Ruudun lisäksi otettiin pari metallikapulan noutoa ja perusasentoa ohjatusti. Molemmat sujui hyvin eli ei niistä sen enempää.
Metalli kapula tuskin tuottaa ongelmaa

Tepan vuorolla ajattelin ensin kokeilla, osaako hän vieläkään oikeasti hakea ruutua. Ensin siis lähetin Tepan miniruutuun ja jokin aikaa tyttö sen lähettyvillä pyöri, mutta ei löytänyt ruutua. Huutelin tyttöä jo takaisin päin, mutta sain esken matkan oudon päähän piston ja kokeilin lähettää tytön suoraan takana olevaan ruutuun. Kas kummaa ruutu löytyi heti?! Muutama lähetys nyt jo tiedossa olevaan ruutuun ja hyvin se löytyi. Tämän jälkeen otin YHDEN kerran metalli noutoa, niin että vain pudotin kapulan vähän matkan päähän ja Nake sai sen siitä nostaa ja tuoda minulle. Ote ei ollut mitenkään hyvä, mutta palkan tyttö tästä kuitenkin sai. Lopuksi vielä luoksetulo, jossa vauhti oli ehkä hieman hidas, mutta missään vaiheessa ei ollut stoppia ennakoivaa hidatelua. 

Rokotukset kunnossa ja hampaat vaihtuu
Niin Vempi on nyt sitten saanut kaikki pentuajan rokotuksensa ja varoajan jälkeen päästään ihan luvan kanssa kaikkiin koira tapahtumiin osallistumaan. Poika ei tainnut edes huomata, kun lääkäri rokotteet pisti, sillä hoitaja tädillä oli niin hyvät herkut kädessä! Kovasti Vempi tarjosi istumista ja maahanmenoa, joita hoitaja sitten toiselle kehuikin. Poika kävi myös vaa'assa samalla reissulla ja painoa oli viime tiistaihin kertynyt jo 7,8 kg. Lääkäri kokeili myös Vempin kylkiä ja totesi painon olevan hyvä ja käski pitämään kylki tuntuman samana.

Hampaita ei tällä kertaa katsottu, mutta kyllähän sen itsekin näkee että varsinkin toinen alakulmuri vielä jonkin verran kitalakeen painaa. Vielä siis venytyksia ja kovasti repimis leikkejä, jotta saadaan kulmuritkin sieltä suusta irtoamaan. Etu hampaita on pojalta lähtenyt ihan urakalla ja ne vielä kiinni olevatkin tuntuu heiluvan. Pysyviä hampaita on jo aivan edessä havaittavissa.
Kun rokotus hommat oli hoidettu käytiin ihmettelemässä molempien koirien kanssa matkustaja sataman meininkiä. Vempiä taisi kovasti harmittaa, kun ei ihan kaikki olleet häntä tulossa rapsuttamaan.

Tepa nauttii sataman tuoksuista
Vempi tarkkailee potentiaalisia rapsuttaja ehdokkaita
Koska kuuma on täälläkin, (niinkuin varmaan Suomen joka kolkassa tällä hetkellä) ollaan käyty harjoittelemassa uimista. Tepa menee jo vanhasta tottumuksesta veteen "bikini-rajaan" asti ja uimaan sitten herkkujen perässä. Kyllä Nake ihan oma-aloitteisenkin uintilenkin päätti yksi päivä tehdä. En tiedä uiko hän kalojen hajujen perässä vai mikä niin tuoksui tytön nenään, kun piti kokoajan nuuhkutella uidessaan. Tuolla lammella missä koirat ui tulee kyllä pienet kalat ihan liki ihmettelemään veteen tulijaa. Mitä lie kaloja? Ahven on ainoa, minkä olen onnistunut tunnistamaan.
Vempi taasen on nyt sitten uimakoulussa. Tepan perässä veteen mennään nilkkoja myöten ja minun vierellä namin houkuttelemana poika voi tehdä jopa pieniä uinti lenkkejä. Kun lämpötila nyt näyttää näin reippaasti plussan puolella pysyttelevän, niin voi olla että Vempin uimakoulu vielä jatkuu. On se poika parka kyllä aika ruipelon näköinen, kun vedestä nousee, mutta onpahan vähän viileämpi!

Nyt on aika jatkaa vilvoitus yrityksiä. Buff!

Uiminen on märkää puuhaa.
Märkä Tepa ja vielä märempi Vempi

tiistai 22. heinäkuuta 2014

Mörkö pimeässä

Teri täällä hei! Tulin taas kertomaan teille miltä asiat näyttävät koiramaisesta näkökulmasta. Juttuni koskee tällä kertaa matkailua, minä kun tykkään sitä harrastaa.

Linja-autossa ompi tunnelmaa
Aloitetaan bussi matkailusta kävimme nimittäin iso-tätini luona kyläilemässä ja taitoimme suurimman osan matkaa bussilla. Osa koirattomista ihmisistä tuntui olevan sitä mieltä, että bussilla meno on hankalaa meidän karvaisten ystävien kanssa ja että olisi helpompaa mennä omalla autolla. Minä olen sitä mieltä, että ne ihmiset eivät vain ole nähneet hyvin käyttäytyviä koiria! Mikäs meillä oli matkatessa, bussikuski otti meidät kiltisti kyytiin ja etsimme vapaan paikan bussin takaosasta. Sinne me sitten asetuimme nukkumaan emännän jalkojen juureen.
Välillä kyllä meinasi olla ahdasta, kun Vempi heittäytyi pitkäkseen poikittain jalka tilaan, mutta onneksi emäntä vähän avitti ja siirsi pikku veljen omalle puolelleen. Paremman tyynyn puutteesssa asettelin kuononi Vempin päälle ja koska havaitsin tilanteen hyväksi käytin samaa tyynyä lähes koko paluu matkan. Hyvin sujui monen tunnin matka nukkuen ja pitemmillä tauoilla ulkona käyden.

Pidän huolta veljestä
Sopivan pehmeä tyyny
Helsingin päässä oli vuorossa junaan siirtyminen, mutta sitä ennen kävimme rakon tyhjennyksellä eduskuntatalon viereisellä nurmikolla. Juna matkakin sujui hyvin, minä kyllä istuin varmuuden vuoksi, sillä junat ovat minusta epäilyttäviä. Vempi sen sijaan heittäytyi pitkäkseen junankin lattialle. Minä vaatisin sentään jonkinlaista varovaisuutta ja tarkkaavaisuutta vastaavassa tilanteessa!

Mörkö
Yhtenä iltana kylä paikassa ulkoillessamme Vempi väitti näkevänsä mörön ja lähti hirveää vauhtia vetämään hihnassa toiseen suuntaan. Sanoin etten minä näe mitään mörköä ja kerroin että pelottavia asioita löytyy vain ylä ilmoista. Vempin siinä pelätessä emäntä pyysi minua hyppäämään ison kiven päälle ja minähän hyppäsin. On niin mukavaa, kun pääsee luvan kanssa kiipeilemään ja hyppimään. Veikkakin sitten tuli häntä heiluen kiveä ihmettelemään ja kertoi, että oli luullut kiveä möröksi. Kyllä minua hieman huvitti moinen luulo.
Ilta kävelyillä nähtiin myös pariin otteeseen pupuja ja minä niitä kutsuin luokseni leikkimään. Eivät mokomat tulleet! Taitavat olla turhan tarkkoja leikki seurastaan nuo citypuputkin. Reissu sujui muuten aika rauhallisissa merkeissä.
Yhtenä päivänä päästiin käymään viereisen kauppakeskuksen lemmikkikaupoissa. Iso-täti osti minulle possunkorvan ja veljelle kovaa ääntä pitävän gorilla-lelun. Ihan reilu jako minun mielestäni.

Sellainen matkakertomus. Palaan kertomaan omia näkemyksiäni asioihin, jos ja kun tarve vaatii. Buff! T: Tepa

Vempi otti minut kainaloon

keskiviikko 16. heinäkuuta 2014

Kokeessa ja vapaalla

Käytiin Tepan kanssa reilu viikko sitten toko-kokeessa. Avointa luokkaa jälleen koittamassa, eihän tämä ollut kuin vasta kahdeksas kerta! No mitenkä meillä meni? Aluksi ne selitykset.. Kuumuus vaivasi kovasti ja Tepa raukalta tuntui olevan ihan veto pois kun mentiin kehään yksilö liikkeitä suorittamaan. Minusta oikeasti tuntui, että tyttö jätätti hirveästi, mutta onneksi video paljastaa, että tilanne ei ollut niin paha, kun tuntui. Vaikka ykkös-tulos jäi vieläkin saamatta, jäi kokeesta hyvä mieli, sillä luulin ettei Teri tee siinä helteessä yhtään mitään, mutta jopa viime kesän Joensuun kokeen "lepoliike" eli kaket onnistui. Laitan kokeesta videon, ilman ääniä, koska ne ei muutenkaan kunnolla kuulu enkä halua laittaa taustalla kuuluvaa keskustelua julkisesti kuuluville.

Pieni yhteen veto kuitenkin kokeesta. Paikalla makuu oli ollut levoton, vaikka Tepa pysyikin kokoajan paikallaan. Ensin oli alkanut vingunta ja sen jälkeen tuli haukku. Haukuntaa osasin jo odottaakin, sillä jonkun koira haukkua räksytti kentän läheisyydessä ja tiedän semmoisen tekevän tytön hyvin epävarmaksi. Yksin jäänti on jo muutenkin niin pelottavaa ja sitten joku vielä huutelee rumia perään! Oli Tepa kunnostautunut paikalla ollessaan myös syömällä jonkun ötökän :D Tuomari oli kyllä vähän sillä ja rajalla antaako pisteitä vai ei.
Kaket onnistui, luoksetulossa Nake lähti vasta toisella käskyllä ja seisomisen jälkeen hän liikkui toisella käskyllä videolla näkyvän matkan ja sitten kun totesin "no niin", tyttö saapui luokseni. Noudossa oli Nakella joku aivo pieru ja hän lähti hakemaan kapulaa vasta pienen mietinnän jälkeen, matkalla kapula tipahti ja luovutus oli suorastaan Nakemaisen mielenkiintoinen! Ei siinä taas voinut olla huvittumatta.
Hypyssä oli taas miettimis tauko ennen hyppyä ja takasin päin tullessa tarvittiin kaksois käsky. Istuminen oli kuitenkin tuomarin mielestä nopea.
Kokonaisvaikutelmasta sen verran, että tuomari totesi välillä luulleensa, ettei Tepa tee yhtään mitään, kun oli juuri sen näköinen ettei kuule mitään, mutta teki sitten kuitenkin. Täytyy myöntää, että tytön ajatus katkokset mietityttivät minuakin. Hienosti ja ihanasti Tepa kuulemma tekee. Kyllähän siinä oli pitkät selitykset, mutta jotenkin ne on pyyhkiytyneet mielestä. Kisakirjan luovutuksessa tuomari kuitekin vielä sanoi tyttöä ihanaksi x-rotuiseksi Teriksi.



Palautustreeni
Seuraavana päivänä käytiin tekemässä palautus treeniä ja otettiin pienet seuraamis pätkät ja noutoa. Tepa pitää kapulaa selvästi huonolla otteella, joten nyt sitten on pito treeniä tiedossa ja pitää toki tarkistaa miltä tytön suussa näyttää, ettei syy huonoon otteeseen ole siellä. Muuta ei ehditty tekemään, kun ukkonen alkoi pelottelemaan tyttöä. Viikonloppuna otettiin luoksetuloa huippupalkalla ja vauhti alkaa taas löytymään.
Vempi kävi kentän laidalla vain esittäytymässä ja tarjosi kyllä kovasti perusasentoa ihan itse! Viikonloppuna viskelin vähän metalli kapulaa eikä se tuottanut mitään ongelmia.

Viikonloppu villit
Viikonloppuna oltiin Sulkavalla sukuloimassa ja Tepakin pääsi maistamaan vapautta. Kovaa kyytiä koirat jaksoivat mennä vaikka toki siinä kuumuudessa piti levätäkin. Kolmantena päivänä sitten oli jo niin väsynyttä koiraa matkassa, että ei pihalla paljon tömistelty, vaan molemmat hakeutuivat varjoon lepäämään.
Ensimmäisenä iltana Teri päätti ottaa kunnon spurtin ja lähti juoksemaan enoni auton perään, kun tämä lähti äitini kanssa tätiäni hakemaan. Kummallistahan tässä on se, ettei tyttö ole ennen lähtenyt kuin vain minun autoni perään. Nyt Nake kuitenkin säntäsi kulkuneuvon perään ja juoksi pitkän matkaa vaikka eno lisäsi vauhtia. Lopulta minun piti lähteä tyttöä hakemaan ja eno tulikin jo vastaan Tepa kyydissä. Siinä sitten tehtiin kyydin vaihto ja Nake istua törötti apukuskin paikalla kovin tyytyväisen näköisenä, mutta hengästyneenä.
Vielä illalla koitti Nake uusia juoksunsa vaikka turvallisesti sisällä odotettiinkin jonkin aikaa tanssijoiden lähdön jälkeen. Ulos päästyään tyttö siis pinkaisi tielle ja Vempi perässä. Minä ajattelin, että ei ne nyt kauas mene ja huomasinkin Potterin pysähtyvän mäen alle ja selvästi miettivän, että nyt ollaan vähän liian kaukana. Mutta entäs Tepa sitten? No tyttö mennä porskutti tietä pitkin ja jäi välillä haistelemaan ja etsimään renkaan hajuja. Niin minä taas lähdin tyttöä hakemaan ja ajattelin ottavani Vempin kyytiin matkalla. Poikaa ei näkynyt, mutta Teri löytyi jonkun matkan päästä ja katsoi minua aivan kuin sanoen "Minä olenkin tässä jo odotellut". Taas sama ylväs ilme kasvoille ja apukuskin penkin valtaus. Pihaan palatessa Vempi odottelikin jo meitä siellä. Fiksu poika oli tullut takaisin samaa reittiä, kuin oli mennytkin.
Harrastin koirien kanssa myös pieni muotoista retki elämää kun nukuimme teltassa. Tämä oli molemmille koirille ensimmäinen kerta, eikä tuottanut kummallekaan vaikeuksia. Lienevät aatelleen, että täällä on peti täällä siis nukutaan. Pientä hämmennystä Nakelle kyllä aiheutti yölliset tansseista saapujat, kun teltasta ei päässytkään ulos työntämällä nenällä siihen kohtaan, missä äsken oli vielä ollut kulku aukko. Tilanteesta selvittiin pienen tungenta yritysten estämisen ja keskustelu tuokion avulla.
Me ollaan kyllä varmaan kovin toivottuja vieraita, kun Teri tykkää nostella perunoita maasta oma-aloitteisesti (ei onneksi tällä kertaa) ja Vempi käy vetelemässä mansikoita penkeistä. Pienet ahmaatikot. Saatiin kyllä kutsu mennä perunen nostoon, niin pääsee tyttö toteuttamaan itseään.

Videon riehakkaisiin tunnelmiin. Buff!

sunnuntai 6. heinäkuuta 2014

Vaarallisia toimia

Mökki maisemissa vieteltiin koirien kanssa tämän viikon alku puolisko. Vettä satoi, mutta siitä huolimatta koitettiin ulkoilla sateen välissä ja sitten vähän heikommassa sateessa. Koirat nauttivat, kun saivat vapailla eikä Tepakaan joutunut hihna arestiin vaan pysytteli suht lähellä, siis Teriksi lähellä..

Tuolla reissulla totesin, että Vempillä on aika vaarallisia "harrastuksia". Pari kerta piti poika hakea pois sienen lakkia nuolemasta ja suuhun menevillä heinillä ei ole väliä mitä ne on, myrkyllisiä tai ei, heiniä tai ei. Hieman aiheuttaa jännitystä tuollainen. Siitäkin huolimatta, että Tepa on ahne koira, se kuitenkin valikoi tarkkaan syömänsä heinät ja sieniäkin hän on syönyt vain sen yhden kerran ja ne "sienet" saattoivat hyvin olla myös käynyttä ruokaa? Mutta siis asiaan eli kaikki menee suuhun oli se sitten syötävää tai ei. Osittain luulen tuon heinän syönnin olevan Naken apinointia, sillä yleensä herkuttelu alkaa tytön seurassa. Yhdessä sulassa sovussa koirat laiduntavat, mutta vain toinen tietää mitä syödä.
Pientä huolta aiheutti myös se, kun Vempi päätti yksi päivä olla kuuntelematta luoksetulo kutsuja. Minä jo ehdin ajatella, että onko minulla kohta kaksi huithapelia, jotka eivät kutsuistani välitä tuon taivaallista. Onneksi tilanne kuitenkin oli jo seuraavana päivänä toinen.

Mökillä Vempikin pääsi nousemaan sänkyyn. Seurauksena valtaus yritys.

Hieman märkä koira?
Laidunnus tauko

Tontulle tuli kiire, vain jalat unohtui
Epäselvä, mutta tekniikka tullee selväksi?
"Oltiin salaisissa hommissa"
Jipii!
Äly ja väläys ;)

"Mitä Tepa duunaa??"
Sieni vaara!
Luoksetulon kurjuus
Meinasin toissa treeneissä pilata Terin toko innon sopivasti juuri ennen koetta. Päädyin jankkaamaan luoksetuloa palkatta, kun neiti alkoi hidastelemaan puolen välin jälkeen ja saattoi jopa seisahtaa. Lopulta siinä meni hermo niin minulta kuin Tepaltakin. Tepa nimittäin päätti epätietoisuuden puuskassa lähteä nurmia haistelemaan ja minä hermostuksissani nappasin hänet pannasta autoon. Ihan kokonaan minun syy, kun otin niin paljon palkattomia toistoja, enkä tajunnut lähteä tilannetta Terin kannalta helpottamaan. En ymmärrä miten noin tyttöön hermostuin, mutta ilmeisesti kaikki autohuolet ja muut painoivat liikaa päälle. Tepa raukka. Minulla ei ole tapana koirille kovin helposti suuttua, joten harmittaa ihan kamalasti että noin pääsi käymään.
Rauhoittelin itseni ja otin väliin Vempin kanssa kivoja juttuja ja sitten oli taas Tepan vuoro. En edes muista mitä tässä pätkässä tehtiin, ainakin makupalojen jahtaamista. Kuitenkin jotain sellaista että molemmille jäi hyvä mieli treeneistä.
Perjantaina ei ollut enää tarkoitus treenata, mutta koska Terin anaalirauhaset tuli tyhjennettyä ja viime treenit meni niin huonosti piti käydä vielä pientä kivaa tekemässä ennen koetta. Otettiin pari liikkeelle lähtöä joista heti palkka, parit seuraamiset ja käännösten jälkeen palkka. yksi luoksetulo, jossa Tepa kyllä lopussa selvästi hidasti mutta siitä palkka ja isot kehut, namin jahtaamista sekä yksi rikottu nouto, jossa oli tosi hieno palautus. Sitten Teri hyvän tuulisena autoon ja nyt sitten varpaat ristiin, että Nake jaksaa kokeessa keskittyä, tehdä liikkeet ja pitää kuononsa äänettömällä.

Vepmin kanssa tosiaan tokoiltiin myös ja sain lopuksi todeta, että liian pitkä aika oli kentällä pienelle koiralle. Lopussa alkoi jo nimittäin kentän nuuskuttelu. Tästä viiastuneena tehdään ensi kerralla pienemmät treenit. Tuolla kertaa otettiin maahan menoa, joka onnistuu jo aika usein ja eri asennoista. Perusasentoonkin Vempi jo aika hyvin tulee, mutta välillä tulee jonkin moinen ajatus katkos ja varsinkin ruokakupin tullessa kuvioihin on minkään käskyn ajatteleminen lähes mahdotonta!  Kentällä ollessa myös leikittiin pojan kanssa spesiaali lelulla ja hyvin kaveri leikkii.
Kotona ollaan nyt alettu treenata istu-maahan vaihtoja, siis tarkemmin liikerataa lihas muistiin. Alkuun oli istumaan nousu oli hieman hidas, kun Vempi teki sen askelien kautta. Ensin ajattelin, että se voi johtua vielä kovin kehittymättömistä vatsalihaksista. Siten muistin kuitenkin toisen taktiikan ja sitä soveltaen istumisista tuli hienoja ja nopeita. Leluja heittäessä poika tuo ne hienosti takaisin ja tähän olen koittanut noutokäskyä yhdistää, jos se vaikka vahingossa putkiaivon mutkaan jumahtaisi.
Muuten ollaan harjoiteltu ihan normaaleja käytös tapoja kuten mattoja ei syödä, Terin on annettava myös nukkua ja että minä kuljen ovesta ensin. Ovista kulkeminen ihan turvallisuus syistä, eikä mitään "näin vahvistan omaa egoa" hömpötystä.

Hampaat painaa
Unohdin tuonne viime tekstiin kertoilla rokotus käynnin yhteydessä katsotuista hampaista. Ala kulmurit siis painavat kitalakeen. Jäljet siellä näkyy mutta ei punoitusta, aristusta eikä veren vuotoa. Eläinlääkäri olisi heti ollut nappaamassa pojalta ala kulmurit pois, mutta minä olen päättänyt niitä koittaa taivutella oikeisiin asemiin. Minä koin niin kauhean kohtalon, että jätskiä piti lähteä ostamaan jotta sain tikut hampaiden venytykseen. Myöskin umpikuminen pallo tuli hommaa varten hommattua, mutta siitä tuskin on hyötyä kun Vempi kantaa palloa jommankumman puolen kulmureiden välissä. Toinen hammas oikeasti näyttää jo välillä kääntyneen hienosti ja välillä näyttää, että ei tässä mitään tapahdu. Tosin sama juttu on Terin painon kanssa. Toisena päivänä tyttö tuntuu laihtuneen ja seuraavana taas lihoneen.

Jatkamme hampaiden ja Terin painon tarkkailua. Buff!