lauantai 24. marraskuuta 2012

Tahti Tepan tassujen

Kun ensi lumi tavoittaa maan minä innostun aina kovasti ja halu päästä katselemaan lumi kuvia on kova. Niin kukapa lumesta tykkäävä ei lumi kuvia mielellään katselisi? Minä kuitenkin tykkään katsella hieman erilaisia kuvia, nimittäin kuvia Terin tassun jäljistä. Jotenkin on vaan hienoa huomata jäljet puhtaalla hangella. Jäljistä on mielenkiintoista myös tarkkailla millä askel lajilla muut koirakansalaiset ovat olleet liikenteessä. Maa on nyt oikeasti aivan paljas eikä tassujen jälkiä ole näkyvissä, mutta ei hätää kyllä minulta Tepan askelluksesta kuvia löytyy ;)

Peitsauksen jäljet
Naken ravi
Ravi pienellä sivu askeleella ;)
Ja hanki hyppyjä :)
Pupu liikennettä
Eilen kohtasimme ulkoillesamme kohtalaista pupu liikennettä. Liikkeellä oli kaksi eri loikkijaa, jotka sattuivat matkamme varrelle. Ensimmäisen Teri huomasi, kun sille asiasta sanoin tai ainakin luulen että huomasi. Ainakin pupun jäljet tuli pikaisesti nurmikolta haistettua. Loikkija ei kuitenkaan aiheuttanut sen suurempaa tunteen purkausta vaan matka jatkui normaalisti.
Seuraava pupu odotti meitä tiellä istuskellen. Tämäkään kaveri ei aluksi aiheuttanut suurta reaktiota, mutta kun se oli loikkinut tietä myöten jonkin aikaa edellämme heräsivät Tepan metsästäjän vaistot, yllättävän vaimeasti kylläkin. Jonkin verran oli pupukiihkohaukuntaa ilmassa, mutta vetämistä ei. Ahkerasti tyttö pupua jäljesti sen jälkeenkin kun loikkari oli jo pusikkoon livahtanut. Tällä kertaa jäi kuitenkin saalis saamatta.

Toisen ilo on toisen tuska
Tänään oli kaupungissamme joulukauden avajaiset ja siihen liittyvä tori tapahtuma Me emme Tepan kanssa pahemmin tapahtumassa viettäneet aikaamme. Lenkin yhteydessä kuljimme kyllä alueen läpi, mutta porukkaa oli niin kamalasti paikalle että taisi meitä molempia hieman jopa ahdistaa. Äkkiä siis kotiin ja valmistautumaan pahimpaan eli ilotulitukseen.
Heti sisälle päästyämme annoin Tepalle luun pureskeltavaksi ja aloin suihkia feromonia ympäri tytön häkkiä ja muuallekin asuntoon. Haihdutin meillä onkin nyt ollut jo jonkin aikaa seinässä.
Mitään tarkkaa tietoa ei ajasta ollut, mutta jotenkin ajattelin että tuollainen tapahtuma on loppu puolella ja niin se sitten olikin. Kun paukutus alkoi olin itse keittiössä ja tulin sieltä Terin menoa katsomaan. Neiti oli mennyt omaan häkkiinsä ja katseli sieltä pelästynein silmin paukkeen suuntaan. Laitoin musiikkia kovemmalle ja hain possunkeuhkoa taskusta kokeilu mielessä. Annoin Nakelle ensimmäisen palan ja kas kummaa sen pystyi jopa syömään!! Niin siinä sitten syöttelin järkyttyneelle tytölle herkkuja. Lopulta aloin ripottelemaan murusia Tepan nepan eteen, niin että neiti sai hieman käyttää nenäänsä ne löytääkseen ja kyllähän se nenä toimi :)
Paukkeen jälkeen Tepa kykeni käymään keittiössä, mutta palasi sen jälkeen pilkkimään häkkiinsä välillä tosin hermostuneesti ikkunaa kohti vilkuillen. Kun Nake viimein nukahti ajoi hänet ylös odottamaton kaasu purkaus. Tyttö pieraisi oli todella järkyttyneen näköinen ja tuli luimistellen viereeni istumaan. Purkaus kyllä kuulosti aivan pyöränkumin tyhjentymisen ja paineilman sekoitukselta, joten ihmekös tuo. Vielä tähän mennessä ei oli tyttö uskaltautunut takaisin häkkiinsä.

Näin tällä kertaa. Nyt vain toivomaan, ettei päivän kuhistukset saa Terissä aikaan vatsanväänteitä.

maanantai 5. marraskuuta 2012

Taitava agility-alokas

Eilen päästiin Terin kanssa pitkästä aikaa agilitya harrastamaan :) Viimeksi tätä riemua on ollut tarjolla elokuussa.

Jo matka paikan päälle Kajaaniin Rakki-areenalle oli jännittävä, sillä se reitti ei ollutkaan niin helppo, kuin kartassa näytti. Juuri ennen matkaan lähtöä karttaa kyllä vielä katsoin, mutta silti. Matkalta otimme kyytiin Hetan ja Einon, joista Eino meni Tepan seuraksi takaboksiin.
Ajoimme Kajaaniin ja löysimme itsemme aivan keskustasta. Jossain oli siis menty vikaan, sillä oikea risteys ei ollut tullut vastaan. Siinä sitten piti soitella neuvoja netin ääressä olevalta ihmiseltä, jonka avulla onneksi löysimme lopulta perille :) Jos ei olisi ollut matka seuraa mukana, niin tuskin olisin hallille edes löytänyt.

Sitten itse asiaan eli agiliitoon. Olimme Terin kanssa vuorossa viimeisinä ja hienosti tyttö jaksoi odottaa vuoroaan. Vähän toki piti välillä piipata ja vinkua, mutta ei todellakaan pahasti.
Kun päästiin radalle oli ensimmäisenä rengas. Sitä otettiin yksittäisenä esteenä. Ensimmäisellä kerralla Nake sujahti ohi ja toisella hän hyppäsi renkaan ja kehikon välistä. Tämän jälkeen otin tytön vastaan  heti renkaan takana ja jo hyppy sujui. Sitten vielä kerran lähetin neidin vierestäni renkaalle ja sekin onnistui. Niinpä siirryttiin keinulle, jossa ensimmäinen suoritus oli niin vauhdikas, ettei Nake ehtinyt kovin pitkään kontaktilla seisoskella. Seuraavalla yityksellä tytön rohkeus loppui kesken ja hän hypähti kesken matkan pois keinulta. Kolmas kerta (tällä kertaa hihnassa) toden sanoi ja neiti selvitti keinun. Takapää tosin tipahti ja siinä vaiheessa tajusin olevani taas liikaa tytön takana. Vielä yksi kerta, jolla muistin mennä kauemmas ja niin oli Tepalla hieno 2on2off kontakti eikä keinukaan enää niin hirvittänyt.
Seuraavaksi oli hyppy putki yhdistelmä.jossa putken pää piti hakea pimeästä kulmasta ja hienosti Nake sen suoritti. Kun tämä oli tehty pari kertaa päästiin tekemään hyppy-putki-hyppy-putki yhdistelmä ja Teri oli aivan loistava! Ensimmäisellä kerralla taisi Nake sujahtaa toisen hypyn ohi, mutta sen jälkeen ei enää ollut sitä ongelmaa. Tyttö sai kehuja hienosta irtoamisesta toiselle putkelle.
Puomi meni muistaakseni hyvin ja tyttöä palkattiin kontaktilla namikuppiin, niin että vähän väliä sinne tipahti uusi nami ja aina samalla pysähtymis käsky.
Sitten otettiin kolmen hypyn sarjaa, jonka jälkeen tuli mutka putkeen ohjaus. Hypyt oli kaikki eri tasossa eli eivät olleet samalla linjalla ja viimeisen jälkeen piti tehdä valssi ja ottaa Nake toiselle puolelle ja ohjat putken kauempana olevaan päähän. Minä olin hieman myöhässä putkeen viennissä ja Nake ehti mennä siitä ohi. Tyttö jatkoi kohti puomia parin metrin verran, jolloin hänellä alkoi raksuttamaan ja seurauksena oli u-käännös ja niin löytyi putki. Tällä kertaa Teriä kehuttiin fiksuksi, kun se noin tajusi asian :) Minun hieno ja viisas Tepa!
Välillä Nake yritti käydä bongailemassa puomin viereisellä seinällä olevaa kuppia, johon herkut olivat aikaisemmin tipahdelleet. Kuitenkin joka kerta tyttö tuli takaisin ja huoletta pystyin jättämään hänet istualtaan odottamaan, kun harjoittelin pätkiä ilman häntä.

Siinä oli meidän treenit. En nyt tarkkoja sanoja muista, mutta Tepa sai kehuja kehuja hyvästä työ innosta ja minä siitä, miten hyvin tyttö on minulla hallinnassa :D Lisäksi taisi olla niin, kun joillekin mietittiin keinoa saada vauhtia lisää, niin meidän aloittelijoiden piti välillä jopa rauhoittaa koiriamme, kun ne olivat niin vauhdikkaita ja innoissaan.

Kaiken kaikkiaan treeneistä jäi todella hyvä mieli ja oikein innoissani odotan seuraavaa kertaa ja niin varmasti tekee Nakekin. Ai niin, nyt pitää jatkossa muistaa katsoa koiraa, eikä estettä, niin ohjaus paranee eli päin vastoin kun tokoillessa. Koska treeneistä ei ole kuvia, laitan niitä Terin omatoimi treeneistä toissa viikonlopulta.

Teri on taas lentoon-lähdössä-luppakorva.
Luonnon este sattui reitille
Hops!
Meno oli jo niin hurjaa, että Teriä itseäänkin hirvitti
Tämä kasa ei ollut laisinkaan liian jyrkkä