maanantai 21. helmikuuta 2011

Synttärit, pizzaa ja pakkasta

Teri täytti lauantaina 6 vuotta ja on nyt virallisesti täti-ikäinen. Synttäri päivää vietettiin poikkeuksellisissa merkeissä, sillä olimme turisteina Tuusniemen näyttelyssä. Tämä oli toinen kerta kun tyttö pääsi viralliseen näyttelyyn tutustumaan, reissussa seuranamme olivat myös Sari, Päivi, Raisa ja Hukka. Näyttely paikalla kaikki sujui hienosti ja neiti päätti pitää suunsa supussa. Koska yövyimme Päivin luona tapasimme pitkästä aikaa myös Rockyn joka oli muuten ruvennut komeasti harmaantumaan.

Poikien pyllyt (Rocky ja Hukka) sekä tytöt (Teri ja Raisa) ruoan ihmemaassa eli keittiössä


Teri ja Hukka Tuusniemellä (+ Raisan niska)

Tästä huomaa miten Terin silmänympärykset ovat alkaneet jo vaalentua

Synttäreiden juhlimisen neiti aloitti kovin omatoimisesti jo viikkoa ennen varsinaista juhla päivää. Hän nimittäin päätti syödä puoli pellillistä pizzaa, joka sattui olemaan neidin suureksi riemuksi kuonon ulottuvilla autossa. Hieman kyllä mietitytti jättää tyttö ja eväät samaan tilaan hetkeksi, mutta kun sitä sitten hyvä uskoisena oletti että jos ne olisivat siinä vielä takaisin saapuessanikin. Pizzaa siis tuli omin luvin syötyä eikä se loppunut vielä siihen. Olimme nimittäin eräänä iltana viettämässä aikaamme Sarin ja Raisan seurana, kun Raisan ruoat sitten olivat pöydän reunalla turpoamassa kävi tyttö niitä omatoimisesti maistamassa. Mutta sellaistahan se on jos ei osaa varautua että paikalla on koira joka syö varmasti kaiken syötäväksi kelpaavan, jos se vaan on jätetty niin että siihen jotenkin ylttää ja ketään ei ole näkemässä. Niinpä siis alkoi Tepan juhlinta jo etu ajassa.

Vatsa täynnä pizzaa
Kun pizza maha oli jo hieman sulanut

Synttäri kakun Teri nauttikin sitten hieman jälkikäteen. Olimme Terin mummolassa käymässä ja siellä sitten kakun valmistin. Resepti oli sama kuin edellisinäkin vuosina elikkä maksalaatikon puolikas kakkuna, kermavaahtoa päällä (ei sokeria), kuusi nakin kappaletta kynttilöiden korvikkeina sekä herkkuja koristeina. Hienosti neiti jaksoi odottaa syönti lupaa kakun ollessa aivan vieressä kuvattavana. Kuvassa näkyvä kermainen nenänpää johtuu vaahdon levittimen nuolemisesta, ei kakun :)

Vielä on maltettava
Loppu jo häämöttää
Ja sitten vielä siihen asiaan joka ei varmasti keltään ole jäänyt huomaamatta eli pakkasiin. Kovat pakkaset aiheuttavat sen että Tepan on varustauduttava ulos lähtöön asianmukaisin varustein eli takki päälle ja tossut jalkaan. Vaatteiden puku hetki on neidin mielestä aina yhtä epämiellyttävä ja sen kyllä huomaa ilmeestäkin. Päätänkin siis tällä kertaa talvivarustus kuvaan josta jokainen saa sitten päätellä mikä on neidin mielipide asiaan ;)

Vaatteet päälle ja menoksi

keskiviikko 2. helmikuuta 2011

Ääntähän tähän maailmaan mahtuu??

Olen huomannut että kovin moni pitää Teriä äänekkäänä neitinä, tämä ehkä johtuu siitä että hän kovin mielellään ilmaisee asiansa ja mielen tilansa ääntään käyttäen. Jos neiti on iloinen, peloissaan tai jos hän ei tiedä mitä tapahtuu on aiheellista avata äänihuulet. Tokihan neidistä ääntä lähteekin ja ehkä jopa enemmän kuin monesta muusta. Kun taas olemme Tepan kanssa kahdestaan kotona tai lenkillä ei siitä juuri ääntä lähde, mistä voi tietysti johtua se etten itse pidä karvaista kaveriani maailman äänekkäimpänä koirana kun suurimman osan ajasta se kuitenkin on hiljaa.

Meillä on täällä muutosten tuulet puhallelleet ja olemme Terin kanssa muuttaneet asumaan kahdestaan, aikaisemminhan asuimme koulun asuntolassa muutaman muun koiran ja heidän omistajienssa kanssa. Minä kuitenkin valmistuin ennen joulua ja niin oli muutto edessä. Kauas ei tarvinnut muuttaa ja ikävän iskiessä voi tuttuihin ulkoilu reitteihin helposti palata. Muutosta aiheutui pientä jännitystä sen osalta miten neiti haluaa uuteen kotiinsa yksin jäädä. No ensimmäinen kerta menikin hienosti eikä lähtöäni edes taidettu huomata, mutta sitten tuli se toinen kertaa.. Tiedän että Teri on aikaisemmin itkeskellyt perään mutta sitä on jatkunut vain muutaman minuutin ajan. Tällä kertaa kuitenkin kuulin neidin itkevän vielä palatessanikin vaikka aikaa oli kulunut puolisen tuntia. Tämän seurauksena siis alkavat nyt yksin olo harjoitukset jotta naapurit säästyisivät tuolta melusaasteelta.

Uutta älypeliä on päästy pelaamaan uudessa kodissa

Ai niin se olikin tämä mitä piti siirtää!

Tässä kun siis tulee aina mietittyä tuota tytön ääntelemistä niin pitänee kertoa Woo-kupista. Nyt joku nais-ihminen saattaa kokea sisällään kateudenpiston, mutta voin taata että se on täysin turhaa Woo-kuppi ei nimittäin millään tapaa viitaa kokoon vaan muotoon. Se muodostuu tytön huulista tämän päästäessä ilmoileen kuuluisaakin kuuluisamman sotahuutonsa. Huulet siis muodostavat ikään kuin pienen kupin nenän ala puolelle. Yrityksistä huolimatta tuota kuppia en ole onnistunut kameralle ikuistamaan sotahuudon yhteydessä. Terin ulvoessa se on myös nähtävissä ja voinkin lohdutukseksi laittaa tänne videon, jossa tyttö on harrastuksensa parissa eli laulaa jätski autolle.

Jätskiiiiiii.....



Sitten vielä on pakko laittaa loppuun video Terin liikkeestä maahan menosta, kun se on omasta mielestä niin mukavaa katsottavaa miten neidin häntä heiluu seuraamisen aikana :)

Iloista menoa