Oilin toko opissa

Oltiin Vempulan kanssa sunnuntaina Schape yhdistyksen järkkäämässä tokokoulutuksessa Lahdessa. Kouluttajana oli Oili Huotari, jonka tyylistä tykkään kovasti ja siksi me hänen opissaan nyt jo kolmatta kertaa käytiin. Huom. kuvat koulutuksesta on ottanut Tuija Laurila ja minulla on lupa niiden käyttöön!

Menimme lauantaina mummolaan majoitukseen, jotta olisi sitten seuraavana aamuna helpompi hypätä kimppakyydin vietäväksi ja Tepa pääsi samalla kätevästi hoitoon. Olisihan se nyt joka tapauksessa ollut Teristä äärimmäisen epäreilua katsoa, kun toiset saa tokoilla. Alku matkasta Vempi julisti miehisyyttään vinkumalla takakontissa matkustaville tytöille (Vempi oli takapenkillä). Vempula taisi vähän ihastua Rainaan, jonka suuret korvat kontista näkyivät. Onneksi miehistely ei kestänyt kovin kauaa ja poika malttoi laittaa pitkäkseen.
Perillä meillä oli ensimmäisenä sellainen yleinen puhuttelu aamuryhmän perusteella ja asiaa olikin paljon pennun kouluttamisesta. Siinä olisi sitten ollut tarkoitus myös koirien rentoutua. Vempi kyllä oli sitä mieltä, että kun kentälle tultiin niin kentällä tehdään. Se koko ajan kysyi mitä tehtäisiin ja jos ohjetta ei tullut meni nenä maahan. Pidin sitten Vempulaa perus asennossa ja maassa käskyllä, jotta hommia oli. Puhuttelun jälkeen tehtiin luopumis harjoituksia, ringissä pujottelu ja istu maahan vaihtoja sivulta. Luopuminen olisi voinut sujua paremminkin. Vempula oli sitä mieltä, että joka ikinen "Jes" tarkoitti häntä.. Ehkä se olisi sitten kuuntelu harjoitusten paikka.

Vempi malttaa istua, kun Zeta-täti ohittaa

Jaoin mörmelin ajan kahtia ja ensimmäisellä kierroksella tehtiin ruutua. Oili muistikin että ollaan aiemminkin käyty ja kyseli miten on mennyt. Enhän minä siihen hätään oikein mitään osannut sanoa. Mutta siis sitä ruutua, Vempi kun tapaa lennellä sieltä ulos eikä osaa oikeaa paikkaa. Olen kyllä koittanut sitä kosketusalustalla opettaa, mutta ei se tieto vaan ole juuttunut putkiaivon mutkaan. Jätettiin sitten alusta pois, koska se opettaa vain kohde työskentelyä ja käytiin näyttämässä oikea pysähtymis paikka. Ensin kävin näyttämässä itse ja loput näytti Oili. Vempula ihan oikeasti näytti hämmästyttävästi miettivän asiaa ja löysi aina tiensä oikeaan kohtaan. Kun paikan haku alkaa sujua, pitää alkaa odottamaan sen löytämistä nopeammin. Eka kierros meni siis ruutuun. Hyviä neuvoja kyllä taas tuli ja uskon että saadaan homma näillä pelittämään. Oili vielä kehui kierroksen lopuksi Vempin motivaatiota.

Ruutu

Toisella kierroksella haettiin neuvoja peruutukseen. Vempi siis liikkuu kyllä taaksepäin, mutta istuen. Tai siis sillä tavalla istuen-pomppien. Tätä alettiin korjaamaan sillä, että ensin opetetaan Vempi nousemaan jalka vihjeellä nousemaan seisomaan. Alkuun käytetään apuna namia kädessä, joka viedään aivan pojan rinnan edestä alas ja autetaan samalla hieman kyljestä ylös nousua. Kun Vempula oppii nousemaan seisomaan aletaan tosi hitaasti mennä taakse päin. Ensin pikku askel ja niitä sitten lisää ennen kunnon kävelyä. Arvio oli, että saan asian opetettua pojalle parissa viikossa. Nyt vaan tuumasta toimeen. Kun aikaa tämän jälkeen jäi vielä hurja minuutti päätin ottaa yhden kierron. Vempula merkkasi merkin hyvin, mutta lähti hieman hitaahkosti liikkeelle ja jäi lopulta jotain haistelemaan. Kävin sitten ohjaamassa pojan merkin ympäri ja laitoin uudestaan kiertämään. Toisella kerralla mörmeli pysähtyi kierron jälkeen. Kolmannella kerralla saatiin onnistunut, mutta hidas kierto.
Tehtiin yksi alokasluokan paikallaolokin, ihan vaan sellainen, että käytiin kääntymässä ja palattiin. Vempula kyllä kuunteli hyvin ja meni maahan ja nousi ylös vasta omalla.
Noiden kahden asian lisäksi Vempulan kanssa pitää kyllä harjoitella sitä rauhoittumista siellä kentällä, eli siihen joku käsky sana, luopumisia on tehtävä ja siihenkin lisättävä joku sana? sekä se pahin eli kentällä ilmennyt haistelu, siihen on todellakin nyt kovasti puututtava, jos sitä taas esiintyy. Kivasti kyllä meni taas koulutus ja Vempulaa kehuttiin hyväksi. Meillä oli ihan huippua matka seuraakin ja matkat tuntui menevän tosi nopeasti.

Vastarinta liikkeitä
Minä olen taas harrastanut vastarintaa tiettyjen asioiden suhteen. Esimerkiksi lenkillä jumittamaan jäävien koiran ulkoiluttajien. Mikään ei ole ärsyttävämpää kuin se, että koira heittäytyy maahan makaamaan toisen koirakon lähestyessä ja omistaja on vaan että "voi voi, kun tuo minun viisi kiloa painava koira on niin kauhean vahva etten millään saa sitä liikkeelle". Minun kokemuksen mukaan nämä kyttäämään jäävät koirat sitten meidän kohdalla ollessa tai hieman ohi päästyä hyökkäävät päin. Varsinkin nyt, kun omat koirat taas osaa ulkona käyttäytyä ja Vempikin on alkanut tulla oma-aloitteisesti luokseni toisen koiran nähdessään tuollainen ärsyttää vielä enemmän. Niinpä jos vastaan tuleva koirakko pysähtyy meitä tuijottamaan pyydän minäkin koirat luokseni ja heittelen niille makupaloja hankeen tai syötän kädestä. Kyllä ne vastaan tulevan koiran omistajatkin jossain vaiheessa ovat tähän mennessä saaneet kummallisen voiman puuskan ja saaneet fifinsä liikkeelle. Jos vastaan tuleva koirakko liikkuu kokoajan normaalisti eteenpäin, niin sitten liikutaan mekin, ei ongelmaa.
Toinen asia on sitten ne ihmiset jotka haluavat päästää koiransa toisten luo kysymättä lupaa. Tähänkin toimii aika hyvin se, että pyydät koirat luoksesi ja jos se ei näytä riittävän voi vähän hermostuneen näköisesti kiireellä kerätä hihnoja muka tiukemmalle käteensä. Eihän sitä nyt kukaan halua kuitenkaan kahta ilmeisen vaarallista koiraa omiensa luokse ;)

Nyt riemulla opiskelemaan uusin vinkein! Buff.
ps. katso Vempin toiminnalliset unet jälkkäriksi

Sisätila treeniä

Pakkaset paukkui täälläkin päin ja koirat treenasivat sitäkin ahkerammin sisätiloissa. Onhan se toki loogista, kun koiruuksien energiaa on kuitenkin jollain tavalla purettava.

Sisähommia
Pakkasjakson treenejä tehtiin ihan olohuoneen puolella, niin että toinen koirista odotti vuoroaan tai vuoronsa jälkeen makkarissa. Tai no odotti ja odotti.. se kyllä kuulosti siltä että molemmat tekivät kakeja seinän takanakin.
Tepa treenasi tunnaria. Aluksi ihan vaan kapulan etsintää ja sitten kuviossa. Kun homma meni hösäämiseksi laitettiin kapuloiden päälle ritilä ja tehtiin ilmaisu harjoituksia. Ritilästä huolimatta Tepa tosin yritti kaivaa satunnaisia kapuloita suuhunsa ja hänelle piti asiasta vähän huomautella. Lopulta homma saatiin kuitenkin sujumaan. Lisäksi tyttö teki kakeja, lähinnä maahan-seiso-maahan vaihtoja harjoiteltiin. Ja koska jotain piti vielä keksiä, niin tehtiin sitten rally-tokossa olevaa viereltä eteen siirtymistä ja takaa sivulle tuloa. En edes tiedä menikö homma niinkuin piti, mutta kunhan nyt jotain väsättiin.

Vempi teki myös tunnaria, oman etsimistä ja sitten samaa haju merkkausta kuin Tepakin. Laitoin matkan varrelle vielä jarru namit. Ai että olen tyytyväinen nyt pojan tunnariin tässä vaiheessa, namien jälkeen se oikeasti malttaa rauhassa haistella ja merkkaa oman. Kun tätä ollaan tehty noin ikuisuus voidaan yrittää ottaa ritilä pois. Lisäksi Vempula on harjoitellut jääviä, varsinkin sitä istumista ja vähän erotteluja. Istuminen on nyt kyllä omasta mielestä kiva, pitää varmaan joku kerta videoida niin näkee miltä se sivusta näyttää. Myös taakse paluut sujuu kotona hyvin, eli tassut ei liiku. Kakeja ollaan myös tehty nyt lähinnä olen tuijottanut pojankin kohdalla maahan-seiso-maahan juttuja ja kokeiltu maahan-istu-maahan tekniikkaa. Kyllä se sieltä löytyy.
Asia mikä nyt haittaa sisällä treenaamista on kierrokset, joitten myötä tulee teps, teps, teps tepsuttelua. Varsinkin kakeissa. No kyllä ne kierrokset kentällä on hillitympiä. Maaliskuun koe tavoite näyttää liikkeitten suhteen siis ihan hyvältä, koe kestävyyttä toki pitää tehdä.

Tästä syystä Tepa ei pidä kovista pakkasista

Parempi? Vempi ulkoili ihan luonnollisessa puvussaan

Pukeutuminen alkoi riittää ja Teri yritti piiloutua tv-tason taakse

 Hallissa
Aksaankin ollaan ehditty. Meillä alkoi jatko2-kurssi viime viikolla. Ensimmäinen kerta sujui kovin Vempimäisesti ja keppejä mietittiin taas pitkään, mutta kyllä me lopulta kolmos väliin päästiin. Takaapäin ketjuttamalla siis tehdään. Lisäksi tehtiin keinua. Vempulalle se oli toinen kerta eikä aiheuttanut mitään hankaluuksia. Muutaman esteen ratakin meillä oli, siinä ohjaus kuvioina välistäveto ja takaa leikkaus. Molemmat sujui hienosti. Toisella kierroksella poika päätti, että osaa kyllä radan, jätti välistä vedon toisen esteen tekemättä ja minun jäädessä sen kohdalle perään katsomaan hän rallatteli loppu radan itsenäisesti maaliin. Semmonen Vempula. Loppu kommenttina vielä ohjaajalta, että siitä tulee sairaan hyvä koira agilityyn. Ainahan sellainen lämmittää mieltä.

Tänään käytiin sitten parin treeni kaverin kanssa hallilla tekemässä keppejä ja kontakteja. Tai no minun koirat teki vaan keppejä. Vempi teki kaksi kierrosta ja siitä ihan oikeasti näki, että se ajatteli! Uskomatonta mutta totta! Ekalla kierroksella tehtiin kolmos välistä ja laitettiin ohjuri kahteen vikaan väliin. Kun se sitten sujui mentiin toisella kierroksella jopa vitos välistä, niin että ohjurit oli lähdöstä katsoen oikealla eli ei koko matkalla. Sekin sujui.
Tepa teki keppeja myös, kunhan malttoi.. Alkuun jätettiin välejä tekemättä ja sitten haukuttiin lopussa palkkaa, niin kuin Teri tekee. Lopulta tyttö päätti, että ei auta ja teki sitten kaikki kuusi keppiä. Tarkoituksena oli lähinnä harjoitella sitä että kepeille tullaan hypyltä ja niiden jälkeen on hyppy. Hyppy ennen keppejä sujui sitten kun Tepa malttoi jarruttaa ja päästiinkin ottamaan se ekalla kierroksella. Toisella kierroksella sitten ihan lopuksi otettiin myös se keppien jälkeinen hyppy eikä Tepa oikein ymmärtänyt miksi vielä pitää hyppiä, kun aiemminkin tuli palkkaa heti keppien jälkeen. Hyppäsi hän sen sitten kuitenkin pienen mietinnän jälkeen.

Tasapuolisuuden nimissä, myös Vempulan kroko kuva

Ohitukset
Joskus olen ehkä kertonut meidän ohitus ongelmista, jotka Vempula tuossa viime vuoden puolella kehitti? Siis innokkuus iski jälleen. No nyt ollaan päästy tässäkin hommassa eteenpäin ja Vempi jopa välillä ottaa oma aloitteisesti kontaktia minuun. Olen niin kamalan tyytyväinen tästä. Mikä tämän homman sai sitten lopulta nytkähtämään eteenpäin? No sama keino kun Tepallakin, tavallaan.Tepalle heittelin aikoinani penkkaan yhden tai pari namia, jotka piti etsiä toisen koiran tullessa vastaan. Vempille niitä pitää heittää pieni keko, että poika ne löytää ja välillä taas Tepa huomaa mitä tapahtuu ja vaatii osansa. Mutta ohitukset alkaa taas hiljalleen sujumaan, Jes!

Semmoisia treenejä tällä kertaa. Buff!

Video ja kuulumiset

On taas tilanne päivityksen aika. Koska vielä on joulun aika vajaan tunnin ajan laitan tähän heti ensimmäiseksi meidän toko ryhmän tekemän jouluisen videon. Siellä muitten joukossa kirmaa meidän Vempulakin. (HUOM! video ei toimi mobiilissa!)

Ja koska tosiaan joulu.. laitan myös pari joulu kuvaa, jotka koirista otin.

Sain siskolta lahjaksi itsetehdyn Nipsun <3

"Ei enää niitä kuvia"

Joulupäivän vieras

Kuinka vuosi vaihtui
No se vaihtui paukkuja paossa Sariannan seurana hänen vanhempiensa luona. Vietettiin leffa maratonia. Talossa oli aika hyvä ääni eristys, sillä paukkuja ei pahemmin kuulunut. Mummon luota autoon pakkauduttaessa kuului jo pari pauketta, joita Tepa hieman kuunteli ja pohti pitäisikö mennä auton alle, mutta ei panikoinut. Vempi ei huomannut koko paukkuja hänen maailmansa oli yhtä onnellinen ja rakkauden täyteinen kuin muulloinkin.
Kohteeseen päästyämme tilanne oli rauhallinen paukkujen suhteen. Terin suurin huoli oli se, että keittiöihminen oli portin väärällä puolella. Vempula vaan rakasti ja rakasti lisää ja lepäsi. Kun jossain vaiheessa paukkui oikein kovaa kävi poika kiinnostuneena oven alta haistelemassa, mikä siellä oikein tuollaista ääntä pitää? Tosi hienosti siis vaihtui meidän vuosi.

Loppu vuoden ulkoilut laittoi väsyttämään

Koska muut pehmeät paikat oli varattuna..

Tokoilu suunnitelmia
Vempulan kanssa olen nyt laittanut meille tavoitteeksi että korkattaisiin avoin luokka maaliskuussa, jos joku kiva kisa löytyy. Luulen ja toivon, että ollaan jo ennen sitä valmiita, mutta pitää vielä tehdä kokeen omaista ja ainakin yhdet möllit käydä. Jäävien taakse paluut ja istuminen on vielä työn alla eikä ruutua olla kokeiltu kokeenomaisena.
Kokeiltiin ensimmäistä kertaa tunnaria hallissa ja eihän se ottanut toimiakseen. Onneksi meillä on tosi fiksuja treenikavereita, joilla tuntuu olevan niksit joka hommaan. Saatiin sitten yksi onnistunut tunnarin tapainen. Kotonahan homma ei tietenkään perinteisesti enää toiminut. Päädyin sitten piilottamaan vaan yhtä kapulaa. Lopulta piti ihan ottaa Tepa näyttämään miten se yksi kapula etsitään ja siitä saadaan palkkaa. Kahden palkan sivu suun menon jälkeen alkoi nenä toimimaan. Tänään olin niin onnellinen, kun poika lähti heti käskyn saatuaan nenällä töitä tekemään. Kyllä sen aivot on sittenkin päässä paikallaan ja siellä herneet törmäilee!! Vaikka välillä tuntuukin, että aivojen uusi osoite on takajalkojen välissä..

Siinäpä nyt oli tällä hetkellä mieleen muistuvia juttuja. Buff!