maanantai 21. marraskuuta 2011

Lunta ja mökki kauden lopetus

Perjantai aamuna herätessämme huomasin ikkunasta ihanan asian. Meille oli satanut lunta! Niinpä piti sitten lähteä tuota valkeaa ihanuutta katsomaan ja tietysti todistus aineistoa keräämään. Kamera jaksoi toimia jopa kolmen kuvan verran :D

 "Kas kummaa, täällähän on lunta!"

Teri was here.


Viikonloppuna sitten oltiin viimeistä kertaa mökillä tämän vuoden puolella. Ihmeen pitkään tänä vuonna oli tuo mahdollisuus, mutta sunnuntai aamuna olikin jo sitten putket jäässä. Teri pääsi totuttuun tapaan vapaana kulkemaan ja oli niin onnellinen asiasta, että jopa leikki hetken kanssani :) Kävimme myös hyvin pienen metsälenkin jonka aikana tyttö suoritti omaehtoisesti luonnon tekemiä esteitä.  Metsässä Nake piti minut kokoajan hienosti näkyvissä.
Olihan tytöllä toki vieläkin vahti hommia rakennuksella, mutta turvallisuus syistä neiti joutui olemaan siellä kiinni. Poikkeuksen teki vain tilanne, kun kissa oli poissa ja hiiret pääsivät hyppimään pöydillä eli muut lähtivät hetkeksi pois, niin päästin Tepan tutkimaan paikat kunnolla. Eipähän me siellä toki pitkään oltukkaan, että ei sen puoleen.

Vahtikoira paikalla

Huiii! (Kuvan saa suuremmaksi klikkaamalla)

Se leikkii sittenkin :)

"Minä sain sen!"

Lohikäärmeen kieli?

Tehtävä: Etsi kuvasta luonnonestettä hyppäävä koira.


Tänään vielä kotiin päin palatessa kaytiin Tepan kanssa katsomassa kummi-vauvaa. Tyttö kavi nätisti nuuskimassa. Kun aikuinen Teriä rapsutteli, saattoi vauva hieman koitella maasta käsin Tepan kauluksia ja tarttui ihan kiinnikin. Tyttö tapansa mukaan salli tällaisen ja jossain vaiheessa hieman lipaisi vauvan kättä ilmeisesti sanoen, että "voisitko vähän hellittää?". Teri on kyllä hyvin kärsivällinen ja käsiteltävissä oleva koira. Tietysti siinä pitää aikuisen katsoa, että tyttö pääsee pois tilanteesta halutessaan, eikä kukaan ikävästi ja tahallisesti pääse nyhtämään.

Sellaine viikonloppu oli nyt Terillä. Huomenna sitten taas uskaltaudutaan Toko-treeneihin ja vältellään välikohtauksia :)

Siilikissa


tiistai 15. marraskuuta 2011

Epäonnistuminen

Tänään oli meillä Terin kanssa sellaiset treenit, että koin kyllä epäonnistuneeni täysin koiran omistajana.

Ensin meni ihan hyvin. Otettiin luoksepäästävyyttä ja Teri tapansa mukaan meni hieman vastaan häntäänsä heiluttaen sekä antoi nätisti katsoa hampaat. Toisten ottaessa paikalla makuuta seisoimme ja kävelimme vähän sivummassa. Paikalla olo treeniähän tyttö juuri tarvitsisi, mutta kun celsiukset on pakkasen puolella voin takuu varmasti sanoa, että ylös nousu palelun takia olisi tapahtunut.
Tämän jälkeen tein neidin kanssa pari lyhyttä seuraamis pätkää ja ne meni kyllä hienosti. Sitten olikin vuorossa nouto ja Teri tuntui olevan sopivan innoisaan asiasta. Ensimmäinen nouto meni hienosti ja kapulan neiti toi hieman avustettuna sivulle.
Toisen kerran olin kapulaa viskaamassa, kun neiti pinkaisi lähellä hyppyä ottavan koiran luokse ja alkoi haukkumaan. Yritin häntä komentaa pois, mutta korvat oli vaan koristeena. Onneksi saimme Terin tilanteesta erotettua ja käskin hänet maahan, josta sitten nappasin hänet kiinni. Ai että minua ärsytti ja harmitti, että MINUN koira tekee tuollaista!! Olisihan minun pitänyt tajuta, että niin lähellä juokseva koira nostaa Terin kierroksia välittömästi. Ei tyttö minusta aggressiivinen ollut, lähinnä oli sellaista leikki komennusta, mutta kukapa sitä omassa koirassaan mitään pahaa näkisi
Siihen olisi minun pitänyt tajuta lopettaa. Teri meni aivan lukkoon loppuajaksi enkä uskaltanut häntä enää päästää irti. Kentän perällä koitin vähän jotain tehdä, kaukana muista, mutta turhaan.

Nyt jään miettimään kehtaanko enää näyttää naamaani koirakentällä tuon tempauksen jälkeen?

lauantai 12. marraskuuta 2011

Tuli taas Kokeiltua

Elikkäs Terin kanssa käytiin pieksämäellä Toko-kokeessa viimeistä ALO ykköstä metsästämässä. Saalis jäi kuitenkin tälläkin kertaa saamatta, yhden epä onnistuneen liikkeen takia. Nyt jokainen saa veikata sitä liikettä.. Vihjeeksi annan, että sen kanssa on ollut ongelmia muutenkin.

Nyt itse kokeeseen.
Henkilökohtainen ilon aiheeni eli luoksepäästävyys oli jälleen kymppi. Taaskin tyttö nousi ja tällä kertaa meni tuomarin rapsutettavaksi, joka muuten kehui Naken nappisilmiä. Ihana kun Teristä on tullut niin reipas!
Seuraavana oli tietenkin paikalla makuu. Jos joku veikkasi tätä liikettä, niin onnittelut siitä. Tämä nimittäin meni nollille. Nätisti tyttö jäi maahan eikä vinkunut läheskään niin paljon kuin viimeksi. Jossain vaiheessa neiti kuitenkin taas nousi seisomaan ja alkoi haistelemaan. Paikallaan pöyrintä ja haistelu jatkui ja menin hakemaan Teriä. Puolimatkassa riviin paluuta sai muut palata koirien sivuille.
Seuraamiset oli molemmat 9. Tuomarin mielestä tytön korvat olivat ihanat. Kuulemani mukaan ne heiluivat.
Seuraavana jännityksen kohde, nimittäin liikkeestä maahan meno. Päätin varmistaa liikkeen ja käskyä antaessani katsoin aika painostavasti Teriä. Katseeni takia pisteitä tuli 8.
Luoksetulosta saatiin 9 pistettä, eikä minulla ole siitä sen kummenpaa sanottavaa kuin että hienosti Teri löysi perille ;)
Liikkeestä seisominessa oli hieno nopea pysähtyminen. Pisteitä kuitenkin ilmeisesti verotti Terin hidas liikkeelle lähtö. Siitä siis 9.
Hyppy oli mielenkiintoinen. Voinen sanoa että tytöllä vaikutti tänään olevan hieman pitemmät piuhat mukana. Käskyn annon jälkeen meni hetki ennen kuin neiti tajusi hypätä, mutta hieno hyppy kuitenkin ja siitä 9 pistettä.
Kokonaisvaikutus oli 8. Haistelua oli kuulemma havaittavissa.
Pisteitä saimme kasaan tällä kertaa 151.

Loppujen lopuksi tämä oli taas sellainen hyvän mielen koe, että iloisena pois lähdettiin. Seuraavaksi pitäisi miettiä miten Terin alku levottomuuden saa pois, kun sen keksin alkaa paikalla makuukin toivon mukaan taas sujua paremmin. Nyt siis miettimään rauhoittumis keinoja ja jatkamaan seuraavan luokan liikkeitten opettelua :)

sunnuntai 6. marraskuuta 2011

Nasua ikävä

Taisi tänään iskeä Terille hieman ikävä Nasu-siskoa ja kyllä minullekin. Iltapäivä lenkillä kohtasimme koiran joka muistutti kovasti Nasua. Ihmettelin kun Teri rupesi niin kovasti itkemään edellä menevän koiran perään ja kiire oli aivan hirmuinen. Koira pysähtyi isäntänsä kanssa ja huomasin heti yhdennäköisyyden Terin siskoon. Tepa meni aivan innoissaan koiran luokse ja häntä heilui niin kovaa, että hyvä kun vielä kiinni pysyi. Kauaa ei tyttö tuota koiraa haistellut vaan oli heti alkamassa leikkimään samanlaista leikkiä kun aikanaan Nasunkin kanssa. Onneksi tämä toinen koira ei ollut vihainen pienille koirille ja taisi hänkin tajuta Terin riemun, kun vain häntäänsä heilutteli ja seisoi paikallaan. Lopulta Tepa kävi tarkistamassa kaverinsa sukupuolen ja urokseksi sen varmistettuaan malttoi jatkaa matkaansa.

Nyt on varmaan aiheellista kertoa lisää Terin Nasu-siskosta. Nasu oli saksanpaimenkoiran ja harmaa norjanhirvikoiran sekoitus. Hän muutti meidän kanssamme asumaan juuri vuoden täytettyään, kun elo ulkohäkissä yksin ei enää ollut mieluisaa ja tytön aikakin alkoi olemaan tämän takia vähissä. Koska Nasu oli tuttuni koira ja pikkupentuna ollut sisällä uskalsin hänet ottaa. Yhteis elo tyttöjen kanssa sujui hyvin vaikka ikä eroa olikin vain kolme kuukautta. Joskus tuli sota tila luusta, mutta kai se on tyhmän ihmisen vika, jos ei tajua molemmille omaa luuta ostaa. Jonkin ajan kuluttua Nasu alkoi kuitenkin sairastella ja yksin olosta ei tullut mitään. Koko yksin olo aika haukuttiin.
Kun en keksinyt yksin olo ongelmiin ratkaisua aloin etsiä Nasulle uutta kotia maalta, jossa haukkuminen ei ketään haittaisi. Nasu kuitenkin alkoi sairastelemaan, enkä halunnut sairasta koiraa kenellekkään myydä.
Ensin sairastelu alkoi virtsatie infektiolla, joka ei meinannut millään parantua ja uusi jatkuvasti. Lisäksi Nasu alkoi laihtua, vaikka se söikin hyvin. Karva tippui (mikä tietysti saattoi johtua myös ulkonta sisälle muutosta) ja lopulta mikään ei enää pysynyt tytön sisällä. Nasun viimeisen illan siivoilin oksennuksia ja mietin mitä hänen kanssaan tekisin.
Vaikka Nasu asuikin kanssamme vain muutaman kuukauden ei päätös missään nimessä ollut helppo. Mietin kaikkia vaihtoehtoja uudestaan ja päätin, ettei hänen tarvitsisi enää joutua sopeutumaan uuteen kotiin enkä sairasta koiraa haluaisi kenellekkään myydä. Seuraavana aamuna lääkäriin kävellessämme päätin, että ehkä nyt olisi Nasun aika päästä vihreämmille metsästys maille. Toivon että päätös oli kaiken kaikkiaan oikea.

Taisi tuo koira sisko olla Terille todella tärkeä, sillä vielä lähes kuuden vuoden jälkeenkin hän muistuu mieleen. Takaisn tuohon lenkkiin palatakseni täytyy sanoa, että oli kyllä ohitus täyteinen lenkki. Yhdellekkään koiralle ei haukuttu, mutta vastaan tulleen valkkarin luokse olisi ollut hirmuinen hinku (muistutti marmaan Hukkaa :)). Hyvä ohitus harjoitus lenkki siis kaiken kaikkiaan.

Loppuun vielä kuvia Teristä ja Nasusta :) Ensimmäinen kuva on hieman huonolaatuinen, koska se on otettu kännykän kameralla.

Siskokset päivä unilla

Teri ja Nasu

Nasupukki ;)